Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Latvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Latvia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. helmikuuta 2026

Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta

Euroopan Unionilla on omat sääntönsä liittyen maahanmuuttoon. Niiden mukaan jäsenmaat ovat teknisesti velvollisia ottamaan vastaan ​​muista EU-maista siirrettyjä siirtolaisia ​​tai maksamaan 20 000 € "taloudellisen korvauksen" jokaisesta siirtolaisesta, jota ne eivät halua ottaa vastaan. 

Myös Suomi noudattaa näitä linjauksia, vaikka onkin nykyisen Petteri Orpon hallituksen aikana tehnyt uudistuksia, joiden tarkoituksena on tiukentaa maahanmuuttopolitiikka sääntöjen sallimaan minimiin. Ja sen seurauksena maahamme virtaa edelleen kehitysmaalaisia muista Unionin jäsenmaista.

Visegrád 24-verkkouutispalvelun mukaan Latvia on päättänyt toisin, sillä parlamentin vuosittaisessa ulkopoliittisessa keskustelussa ulkoministeri Baiba Braže selvensi Latvian kantaa EU:n muuttoliikesopimukseen. Hän kertoi, ettei Latvia aio ottaa vastaan ​​uusia maahanmuuttajia EU:n tämän sopimuksen nojalla ja kieltäytyy myös maksamasta EU:n sakkoja tästä.

Nähtäväksi jää, miten Euroopan Unioni ja muut jäsenmaat suhtautuvat Latvian linjaukseen. Ja miten loppuratkaisu vaikuttaa Euroopan Unionin yhtenäisyyteen ja sen maahanmuuttopolitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa ei ammuttu ketään hengiltä
"Tamperelaismiehistä" julkaistiin valokuva
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

lauantai 16. elokuuta 2025

Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Vladimir Putinin vierailu Donald Trumpin vieraana Yhdysvaltain Alaskassa ei ensimmäisten arvioiden (Yle, MTV3, HS, Uutissuomalainen) mukaan päättänyt Ukrainan sotaa. Sen sijaan se siirsi USA:n tullien korotuksia Venäjältä öljyä ostaville maille ainakin pari viikkoa eteenpäin. Toisin sanoen kokous ei ainakaan vaikeuttanut hyökkääjän sodankäyntiä. 

Käytännössä tapaamisen suurimmaksi anniksi jäi sen osoittaminen, ettei Eurooppalaisista valtioista ole merkittäväksi osapuoleksi edes Euroopassa käytävässä sodassa. Sekä tietenkin Ukrainan ja sen kansalaisten kärsimysnäytelmän jatkuminen.

Ukrainan sotaa kommentoiva Pekka Kallioniemi piirsi neuvottelujen jälkeen kuvan, jossa näkyy Putinin ja Trumpin suhteen dynamiikka. 


Sen mukaan Trump asettaa Venäjälle aikarajan sodan jatkamiseksi -> tuo raja ylitetään -> Putin ehdottaa turhia neuvotteluita -> neuvottelut eivät johda mihinkään, koska Venäjän vaatimukset ovat mahdottomia. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Näin sota voi jatkua niin kauan kuin Venäjän diktaattori haluaa. 

Donald Trumpin toiminta muistuttaa läheisesti Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlainin johtamaa Euroopan länsivaltojen toimintaa ennen toista maailmansotaa, kun Adolf Hitler liitti yksi toisensa jälkeen alueita Kolmanteen valtakuntaan. Lopputuloksena oli natsi-Saksan sotilaallinen vahvistuminen, Führerin röyhkeyden lisääntyminen ja lopulta toinen maailmansota.

Onni onnettomuudessa nykyisessä tilantessa on se, ettei Venäjällä ole edellytyksiä nousta todelliseksi muuta maailmaa uhkaavaksi suurvallaksi. Sen sijaan sillä on Ukrainan sodan päättymisen jälkeen kyky uhata sotilaallisesti pieniä rajanaapureitaan, kuten Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Niiden turvallisuus on kiinni ennen kaikkea siitä, miten NATO:n viidettä artiklaa tulkitaan sotilasliiton isoissa maissa. Eli katsotaanko sen velvoittavan niitä täysimittaiseen tukeen hyökkäyksen kohteelle, vai noudatettaisiinko sellaisessakin tapauksessa edelle kopioimani Pekka Kallioniemen kuvan logiikkaa.

Mikäli ratkaisuna on jälkimmäinen, muuttuu Venäjä uhaksi myös Suomelle ja mahdollisesti jopa Puolalle. Samalla maamme NATO-jäsenyys menettäisi merkityksensä yhtä tehokkaasti kuin länsimaiden lupaamalle tuelle Puolalle - ja myös Suomelle Stalinin Neuvostoliittoa vastaan - kävi toisen maailmansodan alussa. 

torstai 10. maaliskuuta 2022

Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Minun lapsuudessani maailma kävi ydinsodan partaalla, kun Neuvostoliitto toimitti omia ydinaseitaan Kuubaan, eikä Yhdysvallat hyväksynyt sitä, vaan uhkasi maihinnousulla. Tilanne ratkesi, kun USA uhkasi kostaa Kuubasta tehdyn ydinaseiskun suoraan Neuvostoliitolle, minkä jälkeen itäiset ydinaseet vedettiin pois läntiseltä pallonpuoliskolta ja Kuuban valloitusyritys jäi tekemättä.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta juuri nyt läntinen maailma katselee sen seuraajavaltion toimesta tapahtuvaa kansanmurhaa Ukrainassa. Huolimatta ilmiselvistä ja massiivisista siviileihin kohdistuvista veriteoista - kuten lastensairaalan tuhoamisesta - länsimaat eivät ole edes uhanneet Venäjää sotilaallisella väliintulla, vaan jopa kieltäneet sotilaidensa omaehtoisen osallistumisen demokraattisen maailman puolustamiseen. Eikä USA ole halunnut osallistua edes puolalaisten hävittäjäkoneiden lahjoittamiseen ukrainalaisille puhumattakaan sotatantereen ilmatilan sulkemisesta.

Syynä tähän passiivisuuteen on pelko täysimittaisen ydinsodan syttymisestä. Se on sikäli järkevää, ettei sellaisessa ole voittajia vaan lopputuloksena on vääjäämättä kaikkien tappio.

Samaan aikaan on mahdollista, että Venäjän heikosti edennyttä hyökkäystä veljeskansansa kimppuun vauhditetaan kemiallisten tai jopa taktisten ydinaseiden käytöllä. Todennäköistä on, ettei länsi ydinsodan pelossaan puutu myöskään tähän, vaan sallii näidenkin aseiden käytön eurooppalaisessa kansanmurhassa. 

Tämän kaiken me tiedämme Ukrainan sotauutisoinnista. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään journalistista pohdintaa siitä, mitä saattaa seurata siitä, että yhdelle ydinasemahdille annetaan nyt ilmiselvä lupa tehdä omille naapureilleen aivan mitä se itse haluaa. 

Eli mitä seuraa ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen? Käydäänkö käsiksi Suomeen, johon on jo nyt kohdistettu hybridisodankäynnin toimia? Vai laskeeko Venäjän tsaarintekele, etteivät USA ja muut länsimaat pane viime kädessä kovaa kovaa vastaan edes NATO:n jäseniin - kuten Viroon, Latviaan ja Liettuaan - kohdistuviin hyökkäyksiin jos niitä vain uhkaa tarpeeksi uskottavasti ydinsodalla? 

Eli kuinka pitkälle länsimaat sallivat Venäjän toimia oman ydinsateenvarjonsa alla? Mihin vedetään raja? Ylitetäänkö se vasta siinä vaiheessa, kun itäisen suurvallan aggressio kohdistuu suoraan ydinasevaltioon - siis USA:an, Iso-Britanniaan tai Ranskaan?

Tässä vaiheessa meidän suomalaisten ainoa mahdollisuus on vain toivoa, että nyt asetetut talouspakotteet näivettävät Venäjän toimintakyvyn niin nopeasti, ettei se voi ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen edes haaveilla uusista sotaretkistä. Ja ettei pidemmällä aikavälillä - maan talouden noustua uudelleen - sen johtoon nouse uutta putinia, joka 2020-luvun alun Ukrainan-tapahtumien perusteella olettaa länsimaiden katsovan kansanmurhia sivusta myös tulevaisuudessa.

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Tämä aamupäivä meni TV:n katselussa eli seuratessa ensin Kerttu Niskasen taistelua maastohiihdon 30 km matkalla, joka päättyi uskomattomalla tavalla pronssimitaliin. Ja sen jälkeen jääkiekkojoukkueen näytösluonteista olympiavoittoa

Näillä kahdella saavutuksella on tosin aivan oleellinen ero. Kertun saavutushan tarkoitti sitä, että hän oli tänään maailman kolmanneksi paras naishiihtäjä. Se on kova saavutus, vaikka toki Therese Johaug ja Jessi Diggins olivat vielä parempia.

Jääkiekkojoukkueen mestaruus taas oli ensimmäinen Suomen saavuttama ja siksi todellista olympiahistoriaa. Ja siksi joukkueen mestaruutta tullaan epäilemättä juhlimaan paljon riehakkaammin kuin Kertun saavutusta. 

Pienen varjon joukkueen saavutuksen ylle luo kuitenkin se, että - kuten Jaskan pauhantaa-blogissa toissapäivänä todettiin - puuttui olympiajääkiekkoturnauksesta 1 045 maailman parasta kiekkoilijaa. Tai no, ehkäpä KHL:stä löytyy jonkin verran sellaisia, jotka ovat parempia kuin NHL:n huonoimmat pelaajat, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei näissä kisoissa voittanutta joukkuetta voi sanoa sellaiseksi, etteikö NHL-pelaajista olisi löytynyt paljonkin parempia joukkueita. 

* * *

Edelle kirjoittamallani ei kuitenkaan ole sen suurempaa väliä, koska mestaruudet ratkaistaan niiden kesken, jotka ovat paikalla. Erityismausteen tähän toi itselleni latvialaisen kollegani tämänpäiväinen puhelu, jossa hän onnitteli minua Suomea voitosta. 

Puhelun aikana hän kertoi, että neuvostoaikana hän ja muut latvialaiset olivat aina Tshekkoslovakian puolella kun se pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Sellainen kun tuntui jonkinlaiselta protestilta miehittäjää vastaan.

Lisäksi hän mainitsii lukeneensa jostain venäläislehdestä Putinin sanoneen, että ellei hänen joukkueensa voita Pekingissä jääkiekon kultamitalia, on koko olympialaiset hävitty. Mikäli kollegani kertoma pitää paikkansa, mahtaa Putinin asenne harmittaa aivan loistavat olympiakisat hiihtänyttä Alexander Bolshunovia. 

* * *

Tähän kaikkeen liittyen kirjoitin Jaskan blogiin jo eilen seuraavan kommentin. 

"Tässä näemme eron yksilöurheilun ja joukkuepelaamisen välillä. Ensin mainitussa kilpaillaan konkreettisesti siitä, kuka on lajissaan maailman paras ja jälkimmäistä seurataan lähinnä sen tarjoaman urheiluviihteen vuoksi. Niinpä yksilölajissa maailman parhaiden puuttuminen lässäyttäisi koko tapahtuman mielenkiinnon, mutta viihdemielessä ei ole kovin suurta väliä ovatko paikalla maailman parhaat vai ei, kunhan joukkueet pelaavat ja niillä on kannettavanaan kotimaansa edustusasu.

Sivumennen sanoen: nyt nähdyt olympialaiset mittaavat huippumaiden osalta tarkalleen ottaen sitä, millä niistä on maailman (lue NHL:n) vähiten arvostetut jääkiekkoilijat. Eli mitä heikompi arvostus, sitä parempia pelaajia kullakin maalla on ollut käytössään joukkuetta muodostettaessa. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko suomalaiset kiekkoilijat maailman vähiten arvostettuja vai vasta toisiksi vähiten arvostettuja. Sen tiedämme huomenna, mutta epäilen, ettei yksikään lehti nosta tätä näkökulmaa esille sen enempää Suomen voittaessa kuin hävitessäkään."

Se siitä lainauksesta, mutta kuten tänään huomasimme, olivat suomalaiset jääkiekkoilijat jopa ylivoimaisesti maailman vähiten arvostettuja, sillä siksi ylivoimainen oli Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen näytös venäläisiä vastaan. Eikä ole Jukka Jalosen tai voittoisan joukkueemme vika, ettei NHL päästänyt pelaajiaan mukaan. 

Siksi on syytä onnitella aivan yhtä lailla Suomen jääkiekkojoukkuetta, Kerttu Niskasta ja kaikkia muitakin mitalistejamme Pekingin olympiakisoista. Ja jäädä odottamaan, että suurhiihtäjäksi viimeistään näissä kisoissa noussut Iivo Niskanen valitaan vuodenvaihteen jälkeen jälleen kerran valtakunnan parhaaksi urheilijaksi ja voittoisat leijonat parhaaksi joukkueeksi.

* * *

Tämän merkinnän lopuksi vielä kaksi asiaa. 

Yksi: Pekingin kisojen ennakossa veikkasin Suomen saavan maastohiihdoista neljä mitalia, joista yksi kultainen. Kultamitalien määrä osui oikeaan, mutta muilta osin aliarvoin hiihtäjiemme kyvyt. Hyvä kuitenkin, että tällä kertaa kävi näin päin.  

Kaksi: Maastohiihdon lisäksi Suomi saavutti mitaleita vain jääkiekosta, jossa miehet olivat parhaita ja naisetkin Euroopan parhaita sijoittumalla kolmanneksi. Siksi kaikissa muissa lajeissa alppihiihdosta ja lumilautailusta ampumahiihtoon ja curlingiin on tullut aika miettiä, olisiko asialle tehtävissä jotain. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten kiinnostusta näihin lajeihin halutaan ylläpitää.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!