Suurmoskeija vai ei, kas siinäpä vasta kysymys

Helsinkiin on suunniteltu suurta moskeijaa Persianlahden maista tulevalla rahoituksella. Jos hanke toteutuisi, olisi vääjäämätöntä, että myös uskontulkinta seuraisi rahoitusta. Persianlahden tapauksessa se olisi hyvin vanhoillista ja mahdollisesti radikaaleja ajatuksia sisältävää.

Suomessa näyttää aamun lehden perusteella olevan tahoja, jotka arvelevat, että sananvalta suurmoskeijassa esitettävään uskontulkintaan voisi säilyä suomalaisten muslimien käsissä. Minä en arvele, sillä tähän ikään mennessä olen oppinut, ettei ole olemassa pyyteetöntä rahoitusta - ei ainakaan suurmoskeijan kustannusten kokoista.

Samaa mieltä kanssani lienee tunnettu maahanmuuttaja, Alan Salehzadeh, joka epäilee rahoittajaksi Muslimiveljeskuntaa. Siis sitä samaa, johon Ayaan Hirsi Ali pettyi ja joka nousi demokraattisten vaalien kautta valtaan Egyptissä vain aiheuttaakseen maassa sekasorron, jonka seurauksena koko järjestö kiellettiin.

En tiedä onko Salazadeh oikeassa, mutta pidän joka tapauksessa todennäköisenä, että moskeijan mahdollisen rahoituksen järjestäisivät äärimäistä islamin tulkintaa edustavat tahot. Jos ja kun asia on näin, vahvistuisivat äärivanhoilliset ja jopa terroristiset ajatukset myös suomalaisessa muslimiyhteisössä.

Tosin Suomen islaminuskoisten yhteisö on vahvasti radikalisoitunut jo nyt, sillä ISIS:in huippuaikoina meiltä lähti verisen islamistihallinnon palvelukseen suhteessa muslimiväestön kokoon enemmän terroristeja kuin mistään muusta maasta. Tätä taustaa vastaan on hyvä ymmärtää myös se, että moskeijan vallan säilyminen suomalaisten muslimien käsissä tuskin tarkoittaisi jonkinlaista islamin liberaalitulkintaa.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella täytyy ihmetellä Helsingin kuntavaaliehdokkaiden suopeutta moskeijalle. Puolueista myönteisimmin suurmoskeijaan suhtautuivat tehdyssä kyselyssä Piraattien, Vihreiden, Keskustan, Liberaalien, RKP:n SKP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaat. Yhtenäisimmin sitä puolestaan vastustivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Moskeijaan positiivisesti suhtautuvien joukossa oli myös Jussi Halla-aho (ps), joka perusteli yllättävää näkemystään uskonnonvapaudella, mutta huomautti samalla tarpeesta valvoa moskeijan toimintaa. Aivan yhtä yllättävästi Ozan Yanar (vihr) puolestaan vastusti suurmoskeijan rakentamista helsinkiläisten arvojen vastaisena.

Omalta osaltani totean, että suurmoskeijahanke on vain yksi osoitus niistä ongelmista, joita maahamme on syntymässä islamilaisen väestön kasvaessa. Heihin yritetään vaikuttaa monilta suunnilta, joista vaarallisimpia ovat terroristikytköstensä takia vanhoilliset islamsuuntaukset. Ei ole syytä epäillä, etteivätkö nämä vaikuttamisyritykset löytäisi otollista maaperää suomalaismuslimien joukossa

Suurmoskeijan haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jihadismikytkentään. Iso moskeija tarjoaisi myös oivan mahdollisuuden islamilaisen rinnakkaistodellisuuden syntymiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi muslimien integroitumista yhteiskuntaamme sekä ehkäisisi suomalaisen elämäntavan omaksumista.

Samoin, ainakin ruotsalaisten kokemusten mukaan, se heikentäisi jo muutenkin sorretussa asemassa olevien musliminaisten asemaa maassamme. Siten kysymystä suurmoskeijasta olisi tarkasteltava myös ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksenä - mikä ehkä selittää monissa asioissa Vihreiden ja muun äärivasemmiston kanssa samoilla linjoilla olevien Feministipuolueen ehdokkaiden hiukan näitä suurempaa varauksellisuutta moskeijan suhteen.

Käytännössä Helsingin kaupunki päättää vain maankäytöstä - itse rahoituskuvion suhteen heillä ei ole lainmukaista sananvaltaa. Moskeijahankkeen kaatuminen tulevassa valtuustossa ei myöskään kuoppaisi hanketta lopullisesti, vaan ainoastaan siirtäisi sen toteutumista ajallisesti ja/tai paikallisesti.

Pidemmällä aikavälillä muslimiväestön oikeutta omaan suurmoskeijaan voidaan tuskin kiistää - ainakaan mikäli se jatkaa kasvuaan. Siksi Suomessa olisi jo nyt mietittävä keinoja, joilla tulevan suurmoskeijan suomalaiselle yhteiskunnalle lähes varmasti erittäin vahingollinen vaikutus saataisiin minimoitua. Omalta kohdaltani näkisin potentiaalia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä ja tänne tulleiden islaminuskoisten sekularisaation edistämisessä.

Aiempia ajatuksia samaan aikaan:
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa
Kolme näkemystä islamista
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?

Suomi ansaitsee kunnioitusta

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään siitä, kuinka "avaramielinen paikka Lontoon kaltainen lukuisten kulttuurien suurkaupunki lopulta on "valittuaan muslimipormestarin. Ja edelleen, että "Lontoo ansaitsee siitä kunnioitusta".

Minustakin on hienoa, ettei pormestarin uskonnollisella taustalla ollut vaalissa merkitystä. Tekojen ja ajatusten perusteellahan tällaiset asiat pitää ratkaista - eikä ehdokkaiden uskonnollisen, etnisen tai kulttuuritaustan.

Näin huolimatta Ruotsin huonoista kokemuksista. Vaikka epäilen kyllä niiden perimmäisenä syynä olleen pikemminkin positiivisen erityiskohtelun sekä välinpitämättömyyden ajatuksista ja teoista kuin etnis-uskonnollisen taustan merkityksettömyyden.

Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että meidän eduskunnassamme on sellaisia henkilöitä kuin afgaanipakolaisena Suomeen saapunut muslimi Nasima Razmyar (sd), Turkista maahamme saapunut Ozan Yanar (vihr), puoliksi kenialainen, tummahipiäinen Jani Toivola (vihr), puolanjuutalaista sukujuurta oleva Ben Zyskowicz (kok) sekä sveitsiläistaustainen Anne Berner (kepu). Näin monen valtaväestöstä poikkeavan kansanedustajan valinta ei olisi ollut mahdollista ilman, että he ovat saaneet kannatusta myös kantasuomalaisilta.

Helsingin Sanomien ilmaisutapoja mukaillen eduskunnan kokoonpano on mielenkiintoinen ja tärkeä viesti siitä, miten avaramielinen paikka Suomen kaltainen etnisesti lähes yhtenäinen maa lopulta on. Suomalaiset ansaitsevat siis kunnioitusta siinä missä lontoolaisetkin muslimipormestarinsa valinnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Islamilainen utopia
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia

Vihreä poliitikko Ozan Yanar kirjoitti Uuden Suomen blogissaan että "humanitaarinen maahanmuutto ei ole ratkaisu kaikkeen. Yhtä tärkeää, että EU pyrkii vaikuttamaan lähtömaiden olosuhteisiin, jotta niiden kansalaisilla olisi ihmisarvoisen elämän edellytykset. Meidän on edistettävä ihmisoikeuksia ja konfliktinratkaisua maailmalla."

Olen euroehdokas Yanarin kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta haluan silti hiukan perustella kantaani.

Tai itse asiassa olen Yanarin kanssa siltä osin eri mieltä, etten näe humanitaarista maahanmuuttoa minkäänlaisena ratkaisuna. Tämä johtuu siitä, että pelkästään Afrikan väestö kasvaa 20 miljoonalla ihmisellä joka vuosi.

Koska useimpien Afrikan maiden talous ei kykene elättämään ihmisarvoisesti edes omaa väestöään, syntyy samansuuruinen maahanmuuttajapotentiaali pyrkimään länsimaihin. Maahanmuutto-ongelman primus motor on siis kehitysmaiden liiallinen väestönkasvu, jonka purkautumista voidellaan nykyisen EU:n maahanmuuttopolitiikan luomilla unelmilla paremmasta elintasosta Euroopassa.

Edelle kirjoittamani ymmärtämisestä pääsemme myös ongelman ratkaisuun. Yanarin mainitsemista ihmisoikeuksista tärkeimpiä humanitaarisen maahanmuuton osalta ovat etenkin naisten (mutta myös miesten) oikeus (ja vielä mieluummin velvollisuus) kouluttautua ja olla tekemättä lapsia. Jos nämä kaksi asiaa toteutuvat, vahvistuvat kehitysmaiden edellytykset elintason nousulle ja samalla loppuu myös humanitaarien maahanmuutto.

Toivon siis sitä, että Yanar ja vihreät ovat näistä asioista kanssani samaa mieltä, kuten tekstin avannut lainaus näyttäisi vihjaavan. Samoin toivon, että tämä ymmärretään myös Suomen hallituksessa, sillä juuri näiden ihmisoikeuksien edistämisen tulisi olla myös kehitysapupolitiikan keskiössä. Siis koulutuksen ja perhesuunnittelun.

Samalla ratkeaa Yanarin mainitsema toinenkin vaatimus konfliktinratkaisujen edistämisestä, sillä väestön koulutustason noustessa myös kulttuuri muuttuu ja sen myötä vähenee väestön alttius hakea ongelmatilanteissa ratkaisuja konfliktihakuisesti. Ainakin pidemmällä aikavälillä.

Eli suosittua slogania muokatakseni: ei viedä nälkäiselle kalaa eikä onkea, vaan opetetaan kalastamisen teknologian, ekologian ja demokratian perusteet. Näin hän ymmärtää miten ja kuinka monta ihmistä voi elättää kestävästi vesistön kalakannalla, minkälaista muuta bisnestä kalaisalla vesistöllä voi tehdä hankkiakseen syötävän ja muutakin hyvää markkinoilta sekä miten tätä kaikkea hyvää voi jakaa tasapuolisesti kaikille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?
Huivituomion seuraus
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset