Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen

Muun muassa Yrjöperskeles-blogissa kiinnistettiin muutama päivä sitten huomiota Valtioneuvoston kanslian ehdotukseen maahanmuuttajille suunnatusta terveydenhuollon ohituskaistasta. Samoin tehtiin monella muulla sosiaalisen median foorumilla ja pääsipä asia esille sen jälkeen myös Suomen uutisissa. 

Ehdotus oli tietenkin täysin posketon ja varsinainen megapyllistys kohti kantaväestöä. Niinpä siitä väistämättä syntynyt kohu näyttääkin johtavan ehdotuksen perumiseen - tosin vedoten ilmeiseen valheeseen. Helsingin sanomien asiantuntijana käyttämä apulaisprofessori nimittäin väitti raportissa olleen ehdotuksen olleen harmillinen virhe, joka nyt vain korjattiin.

Virhe olisi tieteentekijän mukaan syntynyt siksi, että suomalaisten aiotusta syrjinnästä kertovan taulukon oli tarkoitus aluksi sisältää esimerkkejä muualla maailmassa käytetyistä priorisoinneista - maahanmuuttajien etusijalle asettamisesta ei hänen mukaansa edes keskusteltu. Olisin kuitenkin aika hämmästynyt, mikäli jokin maa maailmassa ihan oikeasti priorisoisi terveydenhuollossaan maahanmuuttajat kansalaistensa edelle - ja siksi epäilen apulaisprofessorin sortuneen muunnellun totuuden esittämiseen, ellei suorastaan ns. hätäkakkaan. 

Niin tai näin, on hyvä, että asiasta nousi aina tarkkaavaisessa sosiaalisessa mediassa meteli, joka toi asian esille. Sen seurauksena punavihreän hallituksemme halu - jota en sinänsä lainkaan epäile - asettaa muualta tulleet suomalaisten edelle lienee saanut sellaisen kolauksen, ettei ehdotukseen enää palata. Olisihan se nyt aivan posketonta, jos meidät suomalaiset asetettaisiin omassa maassamme - oikein valtioneuvoston päätöksellä - toisen luokan kansalaisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun

Tämä on kahdeksas osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen seitsemännessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka kuningas Kustaa III:n vallankaappaus jatkoi talonpoikien ja kaupunkien porvariston aseman vahvistumista ja lisäsi sitä kautta heidän taloudellista toimintaansa. 

Mutta sitten olikin edessä uusi suuri käännös maamme historiassa. Kävi nimittäin niin, että Suomen hallinta siirtyi Ruotsilta Venäjälle ja kuninkaat vaihtuivat suuriruhtinaiksi. Heistä ensimmäinen oli tsaari Aleksanteri I. 

Tämän sanottiin - ainakin oman kouluaikanani historianopetuksen mukaan - tapahtuneen nostamalla autonominen Suomi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Tosiasiassa Suomessa käytetty valta siirtyi kuitenkin tsaarin kanssa yhteisiä intressejä omaavalle ylimmälle virkamiehistölle ja edelleen säätyläistölle, joka syntyi aateliston, virkamiehistön, maaseudun liikemiesten ja kaupunkien porvariston sulautuessa yhdeksi ruotsinkieliseksi kokonaisuudeksi. 

Näin syntyneen byrokratian aikakauden aikana Suomen talouden liberalisoituminen pysähtyi ja ihmisten taloudellinen eriarvoistuminen kasvoi vauraamman kansanosan - mukaan lukien perintötalonpojat - rikastuessa samalla kun nopeasti kasvava rahvas köyhtyi. Tämä seurasi siitä, ettei elinkeinoelämää vapautettu eikä talous siksi juurikaan kasvanut. Eikä sen seurauksena myöskään syntynyt riittävästi työpaikkoja kasvavalle väestölle. 

Näin Suomessa päädyttiin tilanteeseen, jossa aiemmin vuosipalkkaiset rengit alennettiin sesonkityövoimaksi, jonka rekrytoinnin periaatteena oli valita hakijoista se, joka tyytyi pienimpän palkkaan. Tämän seurauksena kansan yleinen elintaso lähti nopeaan laskuun. 

Elinolojen heikentyessä syrjäytyneet ja muuten vain tilanteeseensa tyytymättömät vastasivat rikollisuudella, jonka määrä alkoi nopeasti kasvaa saavuttaen poikkeuksellisen korkean järjestäytyneisyyden asteen. Esimerkkinä toimikoon Nurmijärveltä Uuttamaata ja Etelä-Hämettä terrorisoiva porukka, joihin kuului myös Aleksis Kiven isosetä.  

Tämä joukkio aloitti rikollisen uransa vuonna 1820 ensin näpistyksillä ja varkauksilla, mutta laajentaen myöhemmin toimintaansa ryöstöihin ja ryöstömurhiin. Lopulta Suomen ensimmäinen järjestäytynyt rikollisjoukko saatettiin teoistaan vastuuseen peräti 700 kasakan ja sotilaan voimin - ja vielä senkin jälkeen he organisoivat vankilakapinan. 

Toisena tunnettuna esimerkkinä mainittakoon Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarit, joiden tarina lienee arvoisille lukijoilleni nurmijärveläisiä tutumpi. Nuorten miesten tulevaisuuden näköalattomuudessa olivat senkin juuret.

Suomen talouden sakatessa byrokraattisen hallinnon vallan alla ja yhä useamman ihmisen siirtyessä rikosten poluille päätyi kasvava osa väestöstä vankilaan. Määrät olivat niin suuria, että kaltereiden takaista tilanpuutetta jouduttiin lopulta paikkaamaan jopa lähettämällä ihmisiä kärsimään rangaistuksiaan Siperiaan. 

Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että Suomen liittäminen Venäjään oli maallemme aluksi pitkä askel taaksepäin samalla kun vanha emämaamme Ruotsi jatkoi omaa positiivista kehitystään, joka selittänee suuren osan läntisen naapurin tänäkin päivänä Suomea oleellisesti vahvemmasta taloudesta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
USA:n henkirikokset rajussa nousussa
Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?

Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Yksi yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheista on ihmisten taloudellinen eriarvoisuus. Sen merkitystä kuvaa se, että aihe oli ennen vihreitä liikkeitä koko poliittisen kentän vedenjakaja - Suomessakin puhuttiin sosialistisista ja ei-sosialistisista puolueista. 

Ainakin teoriassa ihmisten taloudellisen eriarvoisuuden poistamiseen pyrkivän sosialismin osoittauduttua ontoksi on aihe nykyisin aavistuksen vähäisemmässä roolissa kuin aiemmin. Lisäksi - kuten totesin - on katastrofaalisen tulevaisuuden pelko noussut uudenlaiseksi vedenjakajaksi suomalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa. 

Tosin senkin pohjalta ponnistavat liikkeet tunnustavat yleensä muodossa tai toisessa uskoa jonkinlaiseen tulojen tasajakoon. Niinpä esimerkiksi Suomen vihreät eivät asenteiltaan tai taloudellisilta näkemyksiltään juurikaan aiemman kommunistien ja vasemmistososialistien varaan rakennetun puolueen perinnölle perustetusta Vasemmistoliitosta. 

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että ihmisten eriarvoistumisen alku sijoittui maatalouden vallankumoukseen. Ajatuksen mukaan vasta silloin syntyi merkittäviä ja kasautuvia yksityisiä omaisuuksia lähinnä viljelyalojen raivaamisen ja omistamisen myötä. 

Tätä näkemystä ovat tavallaan vahvistaneet historialliset ja geneettiset löydökset varhaisten maatalousyhteiskuntien sosiaalisista rakenteista Keski-Euroopassa ja Irlannissa. Ja onhan vanhastaan tunnettu erilaisten mahtimiesten ja -naisten hautoja, jotka kertovat kyseisten henkilöiden vauraasta asemasta omana aikanaan.

Tähän varsin vakiintuneeseen ajatteluun toi jokin aika sitten särön löydös, joka perustui 89 Tyynenmeren rannikolla Pohjois-Amerikassa olleen metsästäjä-keräilijäyhteisön analyysiin. Sen tulokset osoittivat, että erityisesti merkittävien luonnonvarojen - kuten hyvien lohijokien - hallinta oli johtanut näissä yhteisöissä poliittiseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen, ihmisten yhteiskunnallisen aseman hierarkkisuuteen, elintarvikeresurssien epätasa-arvoiseen saatavuuteen ja jopa orjuuteen.

Toisin sanoen tutkimus osoitti, että yhteiskunnallista hierarkiaa esiintyi jo ennen maatalouden vallankumousta silloin kun jotkut yksilöt tai liittoumat - usein sukulaisista koostuvat - onnistuivat saamaan hallintaansa puolustettavissa olevia ja maantieteellisesti rajautuneita resursseja. Siten eriarvoisuus näyttäisi olevan ihmisyhteisöjen ikiaikainen ominaisuus, jonka syntyminen ei niinkään liity taloudellisiin innovaatioihin, vaan sen taustalla on pikemminkin kehityskulku, jota kuvaa vanha sanonta "tilaisuus tekee varkaan". 

Nähtäväksi jää, miten demokraattiset yhteiskunnat tulevat jatkossa toimeen tämän ihmisyhteisön luontaisen ominaisuuden kanssa. Onhan kuitenkin tosiasia, että ihmisten elämä on keskimäärin vaurainta ja onnellisinta Suomen kaltaisissa maissa, joissa myös ihmisten tasa-arvo on korkealla tasolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsästäjä-keräilijät hallitsivat metsäpalojen esiintymistä
Menneiden aikojen perheidylli
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Pelastaisiko 26 ihmisen omaisuuden veronkorotus maailman?

Ylen mukaan hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam on kertonut, että mikäli maailman 26 rikkainta "maksaisivat vain 0,5 prosenttia enemmän ylimääräisestä veroa omaisuudestaan, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että muun muassa kaikki koulua käymättömät 262 miljoonaa lasta voisivat kouluttautua ja lisäksi se mahdollistaisi elämää suojelevan terveydenhuollon noin 3,3 miljoonalle ihmiselle."

Ehkäpä näin kävisikin teoriassa. Mutta sallittakoon pari epäilyksen sanaa

Ensinnäkin epäilen, ettei tarjolla olevaa apua saataisi perille niihin yhteiskuntiin, joiden perusrakenteet ovat sekaisin. Eihän ebola-rokotteitakaan saada perille kaikille Kongossa niitä tarvitseville, vaikka maassa onnistuttiin juuri järjestämään vaalit. Miten sitten vaikkapa sotaa käyvässä Jemenissä tai takapajuisessa Afganistanissa?

Toiseksi arvelen, ettei Oxfamin laskelmissa ole huomioitu verovarojen käyttöön liittyviä sivukuluja. Tiedättehän: byrokratian kasvua ja korruptiota sekä myös kilpailevia rahojen käyttötarpeita.

Kolmanneksi pidän mahdollisena sitäkin, etteivät kaikki maailman vanhemmat anna lastensa kouluttautua, vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Ongelma koskee erityisesti tyttöjä vanhoillisen patriarkaalisissa yhteisöissä.

Lisäksi arvelen, että moinen veronkorotus saattaisi johtaa entistä aktiivisempaan veronkiertoon ja sijoitusomaisuuksien arvojen laskuun, jolloin korotusten tuotto jäisi alhaisemmaksi kuin järjestön laskelmiinsa käyttämä tulo. Tai sitten se johtaisi yksinkertaisesti taloudellisen aktiivisuuden alenemiseen, joka niin ikään laskisi verotuottoa.

Sen sijaan en epäile, etteikö rikkaimpien ihmisten verojen kasvattaminen saisi suosiota niiden parissa, joita se ei koske. Onhan ehdotus pölhöpopulismia puhtaimmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet

Monet haluaisivat Suomeen ammattiarmeijan nykyisen asevelvollisuuden sijaan. Etuna olisi erityisesti väestön huoltosuhteen paraneminen, kun ihmisten työura pitenisi väliin jäävän asevelvollisuuden verran.

Helsingin sanomien uutinen sotaharjoituksista herätti pari ajatusta tähän aiheeseen liittyen. Harjoituksen aikana eräät ammattisotilaat nimittäin kiduttivat toisia harjoituksiin osallistuneita miehiä käsittämättömällä tavalla: suuhun suihkutettiin vettä, pakaraan pisteltiin neulalla ja ns. persvakoon tungettiin esineitä. Myös kumihanskoja läpsyteltiin, päätä pussitettiin ja mereen heittämiselläkin uhkailtiin.

Kyseessä oli siis harjoitus, jossa epäasiallisen käytöksen kohteena oli ihan tavallisia suomalaisia. Siis ei mitään oikeita terroristeja, vihollissotilaita tai edes rikollisia. Käsittämätöntä.

Uutista lukiesani mieleen tuli hakematta kolme asiaa. Ensimmäinen oli amerikkalainen ammattisotilas, joka nöyryytti Abu Ghraibin vankilassa muslimivankeja. Toinen oli kuuluisa Milgramin tottelevaisuuskoe, joka osoitti monien ihmisten vaikka tappavan jos joku vain käskee. Ja kolmas Standforin vankilakoe, joka kertoi ihmisjoukon helposti väärinkäyttävän ylivalta-asemaa.

Abu Ghraibin ja suomalainen sotaharjoituksen vastenmieliset tapahtumat osoittavat, että Milgramin ja Stanfordin kokeiden tulokset pätevät edelleen: ainakin jotkut ihmiset ovat valmiita käyttämään valta-asemaansa käsittämättömällä tavalla.

Jos ja kun Suomeen tulisi ammattiarmeija, mitä se tarkoittaisi armeijan suorituskyvylle ja Suomen turvallisuudelle?

Suorituskyvyn osalta on selvää, että jo nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän ampumahaudat alkavat olla sotatilanteissa sivuroolissa. Pääroolissa ovat tieteen ja teknologian viimeisiä löydöksiä hyödyntävät asejärjestelmät.

Tuhannen taalan kysymys kuuluukin, löytyykö uudenaikaisten asejärjestelmien tehokkaita käyttäjiä helpommin siviilielämässään uusia tieteen ja teknologian saavutuksia hyödyntävistä ihmisistä vai kulloinkin käytössä olevien asejärjestelmien käyttöön koulutettavista ammattisotilaista, joille ei voida tarjota samanlaista palkka- tai yhteiskunnallisen arvostuksen tasoa kuin vastaavien järjestelmien parissa siviilielämässä työskenteleville.

Turvallisuuden kannalta on taas pohdittava, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä sotajoukon käytöksestä Milgramin tottelevaisuuskokeen ja Standfordin vankilakokeen perusteella. Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja monikulttuuristuminen voivat olla yhteiskunnallisen jakautumisen moottoreita, jotka ajan myötä johtavat konflikteihin, kuten muualla maailmassa on nähty.

Jos maan sisäinen tilanne monikulttuuristumisen tai jonkin muun syyn takia joskus kärjistyy äärimmilleen, niin onko palkka-armeijan esimiehen käskyä ajattelematta tottelemeen koulutettua sotilasta vielä helpompi käskeä ampumaan kohti omaa kansaa kuin vähemmän tottelevaisuuskoulutusta saanutta asevelvollista. Olen taipuvainen uskomaan näin, vaikka edellä Milgramin ja Standfordin kokeet osoittavatkin, ettei myöskään asevelvollinen ole immuuni järjettömille käskyille.

Asia on tässä vaiheessa vain akateeminen, koska suomalaisista ylivoimainen enemmistö on edelleen yleiseen asevelvollisuuteen perustuvien puolustusvoimien kannalla, eikä sisällissotaa ole näköpiirissä. Perusteluja ja näkemyksiä on kuitenkin hyvä pohtia jatkuvasti, sillä paine Suomen ikärakenteesta johtuvaan yhteiskunnan kestävyysvajeen purkamiseen saattaa nostaa ammattiarmeija-ratkaisun esille ennen kuin huomaammekaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisestä järkevästi toimivana olentona Libanonin viimeaikaisten tapahtumien valossa
Viha ja ällötys vaikuttavat moraalikäsityksiin
Ristiretkeläisten jäljillä