Tahallaan ja tarkoituksella

Venäjä on pommittanut ukrainalaisia siviilikohteita vuonna 2022 alkaneen sodan alusta alkaen. Muistamme toki sen, mitä tapahtui Butšassa sodan alussa, mutta nyttemmin tämä väestöön kohdistunut jatkuva terrori ei taida saada ihmisiä edes kohauttaamaan olkapäitään. 

Näin siitä huolimatta, että Gazan taannoiset tapahtumat saivat aikaan valtaisan protestiaallon ja jopa poliittisesti edistyksellisten voimien julkisuustempauksen, jossa älyllisesti epärehelliset vasemmistomaskot... hmm... siis tunnetut kansalaisaktivistit Greta Thunbergistä Renaz Ebrahimiin seilasivat laivalla paikalle.

Tämän sanottuani on todettava, että löysin toki tänä aamunakin otsikon, jonka mukaan "Venäjän isku Ukrainaan surmasi neljä ihmistä, mukaan lukien kolme pientä lasta". Se ei kuitenkaan taida aiheuttaa ihmisissä sen kummempia tunteita, koska venäläisten ukrainalaissiviileihin – jopa lapsiin – kohdistuneesta murhaamisesta on tullut liian tavallista eikä hyökkääjä ole sellainen, jota mielenosoituksista viehtynyt ihmisfraktio pitäisi vihollisenaan. 

Sellaisia eivät näytä olevan myöskään Iranin johtajat, jotka murhasivat taannoin tuhansia kansalaisiaan näiden vaadittua maahan demokratiaa. Vai onko niin, että aktivistien mielenkiinto loppui siihen kun tavallisten iranilaisten puolelle asettuivat heti tapahtumien alettua amerikkalaiset ja israelilaiset sekä jopa suomalainen poliittinen oikeisto. 

Näiden havaintojeni pohjalta en voi muuta kuin ihmetellä sitä, että eikö jokaisen siviiliuhrin kuolema ole suuri tragedia? Ja eikö sellaisten tuomitseminen – tai ainakin torjuminen – olisi aivan erityisen tärkeää silloin, kun murhat on tehty tahallaan ja tarkoituksella, kuten Ukrainassa ja Iranissa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä seuraavaksi, Iran?
Mielenterveysongelmaisia
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?

Israelin armeijan mukaan Hamasia ei voi voittaa

Israel on juuttunut sotaansa Gazan alueella. Sen seurauksena se on joutunut myös myöntämään, ettei terrorilla ja terrorista elävää Hamasia voi tuhota ideologisesti.

Maan armeijan tiedottajan mukaan "Hamas on idea, Hamas on puolue. Se on juurtunut ihmisten sydämiin. Ne, jotka ajattelevat, että voimme tuhota Hamasin, ovat väärässä."  Sekä teki johtopäätäksen, jonka mukaan ainoa keino nujertaa palestiinalainen terrori on löytää sille idologinen vaihtoehto. 

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista, että Tel Avisissa nähtiin eilen hallituksenvastainen mielenosoitus, johon osallistui ehkä peräti 150 000 ihmistä. Siellä esiintyi myös Israelin sisäisen tiedustelupalvelun entinen johtaja, joka ilmoitti pitävänsä Netanjahua maan historian huonoimpana pääministerinä. 

Suomesta katsoen varsin villejä tilanteita sisältäneessä mielenosoituksessa vaadittiin kahta asiaa: uusia vaaleja sekä panttivankien vapauttamista. Siis nykyisen Israelin hallituksen kaatamista sekä hyväntahtoisuutta terroristeilta. 

Asiasta kertoneessa uutisessa ei kerrottu keitä mielenosoituksen osallistujat olivat, mutta kuvien perusteella kyseessä olisivat olleet Israelin kansalaiset. Siten juutalaisvaltion yhtenäisyys vihollista vastaan näyttäisi olevan murtumassa yhä vakavammin. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla se vaikuttaa nyt käynnissä olevaan sotaan ja sen lopputulokseen niin palestiinalaisten, Israelin valtion kuin panttivankien osalta. Selvää kuitenkin lienee, ettei sodan lisääntyvä vastustus paranna Netanjahun asemaa aikanaan käytävissä rauhanneuvotteluissa. Eikä siten myöskään panttivankien tilannetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Jälkeenjääneet islamistit

Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia

Entinen presidentti Martti Ahtisaari (sd) kuoli eilen. Vaikka hän ei noussutkaan suurten suomalaisten presidenttien joukkoon, oli hän kuitenkin viime vuosikymmenten merkittävin rauhantekijä koko maailmassa - ja sai siitä tunnustuksen Nobelin palkinnon muodossa. 

Ahtisaari muistetaan etenkin teoistaan Namibiassa, Balkanilla ja Indonesiassa, mutta Lähi-idän kusiaispesään hänkään ei koskenut. Tämä johtunee siitä, että Ahtisaari ymmärsi kokeneena rauhantekijänä, ettei rauha synny ilman molempien osapuolten tahtoa. Lähi-idässä sitä ei ole ollut, kuten viime päivät ovat osoittaneet. 

* * *

Varhain tänä aamuna kaksi ruotsalaista jalkapallofania sai surmansa Belgiassa. Heidän murhaajansa huusi tekoa tehdessään Allahin suuruutta ja väitti kuuluvansa terroristijärjestö ISIS:iin. 

Tapaus saanee tämän päivän aikana lisää selvyyttä, enkä olisi yllättynyt siitä, mikäli hänen innoittajakseen osoittautuisi terroristijärjestö Hamasin hyökkäys israelilaisia vastaan. Ehkäpä tätä epäilevät myös belgialaiset viranomaiset, jotka puhuvat tapauksen yhteydessä terrori-iskusta. 

Täältä Suomesta katsottuna kyse on vain hinnasta, jonka me eurooppalaiset joudumme maksamaan idioottimaisesta maahanmuuttopolitiikastamme. Jos ja kun me hyväksymme kaikenlaisten tyyppien saapumisen kotiseuduillemme enemmän tai vähemmän sekasortoisista yhteiskunnista, saapuu sieltä tietenkin myös ihmisiä, jotka suhtautuvat vihamielisesti meihin. Ja näin kävi tällä kertaa Belgiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista
Parhaat presidentit - ja pari huonointa
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa

Sanna Marinilta rohkeaa puhetta

Urkainan presidentti Volodomyr Zelenskyi piti eilen videopuheen Suomen poliittiselle johdolle. Siinä hän mm. muistutti Suomea talvisodan kauhuista ja kiitti meitä antamastamme avusta. 

Talvisota on toki ollut muutenkin ulkomaita myöden eräänlainen vertailukohta Ukrainan tapahtumille, ja jopa suomalaisia sotasankareita näytetään nostetun esille. Eikä se tietenkään ole ihme, sillä molemmissa tapauksissa hyökkääjä on oikeuttanut tekonsa tekaistuilla perusteilla, mutta osoittautunut sen jälkeen sotilaallisesti kyvyttömämmäksi kuin kukaan osasi edes kuvitella. 

Tällä hetkellä - noin 1,5 kuukauden sotimisen jälkeen - ovat Venäjän uusimman sotaseikkailun tappiot ukrainalaisten mukaan 19 000 sotilasta (kaatuneina ja haavoittuneina) + valtava määrä muuta kalustoa. Lukuja voi verrata talvisotaan, jossa yksin Ratteen tien taistelu vaati joidenkin lähteiden mukaan jopa 23 000 neuvostosotilaan hengen. 

Vertailuksi voidaan ottaa myös koko reilun kolmen kuukauden mittainen talvisota. Siinä suurvallan armeija kärsi yleisimpien arvioiden mukaan pelkästään kaatuneina yli 200 000 sotilaan tappiot eli hyökkääjän miehistöstä kuoli peräti noin 2 000 henkeä päivässä - se on ollut sanalla sanoen puhdasta teurastusta. 

Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon, että talvisodan kaatuneista monet olivat ukrainalaisia, kuten vaikkapa Raatteen tien muistomerkeistä voi käydä tänä päivänäkin toteamassa. He tuskin olivat lähteneet omasta tahdostaan kuolemaan pohjoiselle metsätielle. 

Palatakseni asiaan. Huolimatta maailmanlaajuisesta Venäjän kyvyttömyyden hämmästelystä osoittavat edelle kirjaamani luvut, että Venäjän armeija on kaiken kaikkiaan suoriutunut Ukrainassa selvästi paremmin kuin talvisodassa. Siitä huolimatta sen hinta ollut jäälleen kerran valtava venäläisille äideille ja isille. Niinpä Putin on vaihtanut sotansa johtajan Syyriasta kokemusta hakeneeseen kenraaliin. 

Uuden johtajan tausta huomioiden lienee selvää, etteivät venäläisten siviileihin kohdistuvat terrorihyökkäykset tule loppumaan, vaan pahimmassa tapauksessa jopa lisääntymään. Nähtäväksi kuitenkin jää, onnistuuko hän myös motivoimaan edeltäjäänsä paremmin omat sotajoukkonsa, joissa Zelenskyin puheen mukaan on esiintynyt jopa taisteluiden välttämiseen tähtäävää itsetuhoista käytöstä.

Mikäli sodan raakuudet kiihtyvät tai ukrainalaisten tilanne vaikeutuu uuden komentajan astuttua hyökkäyksen johtoon, on mielenkiintoista nähdä länsimaiden reaktio. Jatketaanko niissä vanhaan malliin pitämällä kannustavia puheita, asettamalla Venäjälle lännen kannalta mahdollisimman harmittomia pakotteita sekä toimittamalla aseita ja muuta apua puolustajalle. 

Vai uskaltautuuko länsi puutumaan entistä enemmän Ukrainan tapahtumiin? Tai vaihtoehtoisesti: taipuuko se lopulta luovuttamaan tähän asti sankarillisesti puolustautuneen kansan venäläisten käsiin? 

Jälkimmäinen ei näyttäisi olevan ainakaan suomalaisten poliitikkojen tavoitteena päätellen esimerkiksi eilisen Zelenskyin puheen innoittamasta pääministeri Sanna Marinin (sd) kommentista, jonka mukaan "meidän tulee kaikin keinoin varmistaa, että Ukraina voittaa sodan". Tämä on rohkeaa puhetta, joka toivottavasti vastaa myös läntisten suurvaltojen näkemystä, sillä muussa tapauksessa maamme saattaa joutua hankalan asemaan Ukrainan kukistuessa. Näin ainakin mikäli Suomen liittyminen NATO:on viivästyy. 

Siitä syystä on maamme ulkopoliittisen johdon nyt syntyneessä tilanteessa huolehdittava entistäkin paremmin siitä, että hakemuksemme läntiseen sotilasliittoon lähtee mahdollisimman pikaisesti ja että se tulee siellä hyväksytyksi ilman ylimääräistä viivettä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?
Joe Biden uhkasi NATO:n riippuvalla reaktiolla

Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen

Eilisen uutisen mukaan Ruotsin Göteborgissa räjäytettiin kerrostalo, jossa asui paikallisia rikollisjengejä vastaan useita kertoja todistanut poliisi. Ruotsalaispoliitikot ovat "luonnollisesti" vähätelleet tapahtunutta, mutta Itämeren itäpuolelta katsottuna länsirannalla ollaan aidossa kusessa, joka on luotu idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla. 

Tästä juolahti mieleeni, että mitä mahtaa ajatella Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) seuratessaan pilkuntarkasti ruotsalaisten jalanjälkiä? Tai mitä liikkui oppositiojohtaja Petteri Orpon (kok) mielessä, kun hän nykyistä hallitusta muodostettaessa höpötti arvopohjasta silloin, kun vihervasemmisto ja keskusta löysivät toisensa muodostaakseen punavihreän hallituksen? 

Eli onko esimerkiksi mainittujen poliitikkojen mieleen edes juolahtanut analysoida Ruotsin tapahtumia, saati ovatko he osanneet tehdä niistä loogisesti oikeita johtopäätöksiä? Tai ymmärtävätkö he tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia siten, että Suomi säilyy sellaisen lintukotona, jollaiseksi se on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen?

Lisäksi ajatuksissani häivähti miete siitä, miten oikeusvaltion päättäjien tulee toimia silloin, kun tilanne on karannut käsistä. Eli kun paha on saanut vallan, eivätkä todistajat enää uskalla todistaa eivätkä poliisien resurssit riitä rikollisjengien hallintaan oikeusvaltiolle hyväksytyin keinoin? Annetaanko asian olla, vai käytetäänkö sitten oikeusvaltiolle sopimattomia keinoja? 

Lopulta päädyin pohdinnassani ihmettelemään, että eikö kaikkien kannalta olisi kuitenkin ollut paras, että Ruotsissa - tai ainakin sitä peesaavassa Suomessa - olisi ajoissa pysähdytty ja linjattu maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei edellä esittämiäni juolahduksia, ajatuksia tai mietteitä pälkähtäisi kenenkään päähän? Ei edes blogia harrastuksekseen kirjoittavan professorin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

Muslimin vaikuttava veitsi-isku

Pari päivää sitten Lontoon Bridge-sillalla poliisi ampui kaksi ihmistä puukottaneen veitsi-miehen, joka oli päästetty aiemmasta terroristi-toiminnastaan tuomitusta vankilarangaistuksesta ennenaikaiseen vapauteen. Hyvä tässä asiassa on se, ettei kyseinen henkilö voi enää terrorisoida yhtään ketään.

Mutta on tällä iskulla paljon muitakin seurauksia. Itsestään selvin niistä on se, että isku saattaa innostaa muitakin islamin sokaisemia kiihkoilijoita samankaltaisiin iskuihin. Tämän tietävät myös maailman merkittävimmät terroristijärjestöt.

Tästä kertoo omaa kieltään se, että veitsimiehen edellinen terrorismitoiminta oli liitetty Al-Qaida-järjestöön ja nyt nähdyn puukotuksen on väitetty tehdyn ISIS:in piikkiin. Näin siitä huolimatta, että jokainen vähänkin apinaa älykkäämpi olento ymmärtää näiden järjestöjen ihailijoiden olevan säälittäviä ressukoita.

Lontoon veitsi-iskulla lienee suuri vaikutus myös Euroopan Unionin tulevaisuuteen. Sen voi nimittäin olettaa siirtävän kannastaan epävarmoja äänestäjiä Boris Johnsonin konservatiivipuolueen taakse. Ja tämä saattaa lopulta varmistaa, että mielipidetiedusteluiden heille ennustama vaalivoitto pääministerille toteutuu.

Tämän seurauksena Brexitin toteuttaminen mahdollistuu Johnsonille ilman opposition tukea. Myös EU joutuu tässä tilanteessa uuteen asemaan ja sen on tosissaan mietittävä millä tavalla se haluaa järjestää suhteensa saarivaltioon.

Tämä saattaa johtaa siihen, että neuvottelut Britannian EU-erosta avataan vielä yhden kerran, jotta lopputuloksesta saataisiin mahdollisimman järkevä erityisesti Unionin tulevaisuuden kannalta. Tähän mennessähän EU:n nihkeyttä lienee ainakin osittain selittänyt pyrkimys ehkäistä valtioliiton hajoaminen kiristämällä pois lähtevää kurjilla ehdoilla. Mutta tämä vaihtoehto siis katoaa, mikäli konservatiivit saavat parlamenttiin selvän enemmistön.

Veitsimiehen terrori-iskulla saattaa siis olla seurauksia, joita tämä tuskin tuli sekopäistä tekoaan suunniteellessan edes ajatelleeksi. Samaa tulee koskemaan myös Britannian EU-eroa: olen aivan varma, että silläkin tulee olemaan seurauksia, joita kukaan ei ole tähän mennessä osannut edes ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsyYlen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa

ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet

Tämän aamun lehdessä ISIS-vaimon äiti arvosteli sitä, ettei Suomi aio auttaa hänen tytärtään ja lapsiaan pois Syyriasta ja pohtii jopa jälkeläisten huostaanottoa. Kritiikki meni jopa niin pitkälle, että hän kyseenalaisti Suomen aseman oikeusvaltiona.

Ihan ensiksi tunnustan ongelman, eli sen ettei kaikkien ISIS-vaimojen osallisuudesta terroritekoihin ole tietoa. Siten heitä tulisi kohdella oikeusvaltioperiaatteen mukaan syyttöminä kunnes laittomat teot on osoitettu.

On kuitenkin useita syitä, jotka oikeuttavat Suomen hallituksen toiminnan.

Ensinnäkin tässä ovat vastakkain ISIS-vaimojen ja meidän tavallisten suomalaisten oikeudet. Koska on selvää, että radikalisoituneet naiset ovat vaaraksi ympäristölleen, aiheuttaisi heidän Suomeen paluunsa turvallisuusriskin muille suomalaisille. Ovatko siis vapaaehtoisesti terroristien joukkoon lähteneen naisen ihmisoikeudet suuremmat kuin meidän muiden ihmisoikeus turvallisuuteen?

Sama koskee heidän lapsiaan. Mikäli äidit tunnustavat edelleen jihadistista islamia, on suuri vaara siitä, että myös heidän lapsensa radikalisoituvat. Etenkin kun heidän lapsuutensa on jo viitoittanut sellaisen käyttäytymisen syvälle minäkuvaan, kuten Anonyymi totesi edellisen blogimerkinnän kommentissaan.

Lasten osalta on myös selvää, että nämä aikuiset naiset ovat laiminlyöneet jälkeläistensä turvallisuuden. Jo yksin se - eli lasten oikeus turvalliseen elämään - oikeuttaa heidän huostaanottonsa. Vai väittävätkö nämä ISIS-vaimot ja heidän sukulaisena, että aikuisten omasta tahdostaan toimineiden naisten ihmisoikeudet ajavat lasten ihmisoikeuksien edelle?

Lopuksi totean, että yleisen turvallisuuden suhteen saimme jälleen muistutuksen Ranskasta. Siellä toistaiseksi tuntematon mies asensi ja räjäytti pommin haavoittaen 13 ihmistä, joista 11 joutui sairaalaan. Oli tekijä muslimi tai ei, on selvää, että yhteiskunnalla on oikeus - ei vaan velvollisuus - suojella kansalaisiaan tämäntapaiselta turvallisuusriskiltä.

Onneksi Suomi on demokratia ja kansa pääsee äänestämään tulevaisuudestaan. Seuraavan kerran huomenna sunnuntaina, jolloin voimme antaa äänemme turvallisemman Euroopan ja Suomen puolesta. Sitä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Hiukkasen säälittäviä jihadisteja
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista

Jouduin pitämään pienen tauon tämän blogin kirjoittamisessa muiden kiireiden takia. Niiden ajoitus oli ilmeisen huono, koska tänä aikana olisi tässä blogissa ollut kommentoitavaa enemmän kuin ehkä koskaan. Toisaalta on hyvä, että pääsen käsiksi näihin tapahtumiin vasta kun pöly on laskeutunut.

Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Turun puukotuskatastrofia, joka on merkittävin terroritapaus Suomessa minun elinaikanani. Pahempaa on viimeksi nähty toisen maailmansodan aikana, jolloin tekijöinä olivat kommunistisen suurvallan lukuun toimineet partisaanit. Sallittakoon siis muutama kommentti.

Ensinnäkin kaikkien suomalaisten olisi syytä ymmärtää, että kyseessä ei ollut sattuma, huono tuuri eikä kohtalo, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan looginen seuraus. Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, Alankomaiden, Belgian, Tanskan ja Ruotsin esimerkit ovat osoittaneet, että muslimiväestön kasvaessa islamistisen terrorismin riski lisääntyy ja lopulta toteutuu.

Asian vahvistavat muslimiterrorismin puuttuminen sellaisista Euroopan maista kuin Puola, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia ja Liettua. Niitä yhdistävät tiukka maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena islaminuskoisten henkilöiden pieni määrä.

Edelle kirjoitetusta seuraa loogisesti se, että syyllisiä Turun tapahtumiin ovat itse puukotusten tekijän ja siihen suoraan liittyvien henkilöiden lisäksi suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta viime vuosina vastanneet henkilöt. Tämä vastuu on luonteeltaan poliittinen, eikä siis oikeudellinen, joten "rankaisuoikeus" on seuraavissa vaaleissa äänestävillä Suomen kansalaisilla.

Toiseksi ja edelliseen kohtaan liittyen olisi ymmärrettävä, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, mutta samalla tunnustettava, etteivät suomalaisten viranomaisten resurssit ja toimintamahdollisuudet ole läheskään riittävät terroristien tunnistamiseksi nykyisen kokoisesta muslimiväestöstä.

Tämän osoittaa se, että Turun iskujen tekijä oli avoimesti osoittanut fanatisminsa, mutta siihen ei oltu puututtu. Mikä mielenkiintoisinta, Suojelupoliisin mukaan hänestä kantautuneet tiedot "eivät poikennet valtavirrasta". Toisin sanoen hänen ajatuksensa ovat erittäin tavallisia humanitaaristen maahanmuuttajien parissa.

Tästä seuraa edelleen loogisesti se, että nyt virinnyt poliittinen keskustelu kansalaisten suojelemiseksi viranomaisten valtuuksia lisäämällä ja keskittymällä riskitapauksiin ei ole realistista. Se saattaa pienentää terrorismiriskiä, mutta ei poistaa sitä. Eikä se tapahdu ilmaiseksi.

Siksi tänä aamuna oli ilahduttavaa huomata, että Iltalehden selvityksen mukaan 80% suomalaisista haluaa eristää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muusta yhteiskunnasta. Asiaa ajaa Suomessa Perussuomalaiset, jonka piirissä tämä tosiasia on tunnustettu jo ennen Turun tapahtumia ja vaadittu myös turvapaikkaa hakevien eristämistä.

Kolmas seikka, johon haluan lukijani kiinnittävän huomiota, on oma kyvyttömyyteni ennustaa terrorismiriskiä. Olen ollut aivan liian sinisilmäinen uskoessani Suomen ensimmäisen islamisti-iskun tapahtuvan vasta nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten radikalisoiduttua.

Tämäkin on tärkeää ja osoittaa sen, ettei edes kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva ihminen ole ymmärtänyt riskin todellista suuruutta. Kuinka sen olisivat sitten voineet ymmärtää poliitikot, journalistit tai muut kansalaiset, jotka ovat suhtautuneet tulijavirtaan lähtökohtaisen kritikittömästi?

Tästä pääsemmekin Turun tapahtumista seuraavaan tärkeimpään kysymykseen, eli siihen mitä poliitikkojen, journalistien tai meidän muiden kansalaisten tulisi tehdä, jotta ymmärryksemme islamilaisesta terrorismista kasvaisi? Ja välttäisimme Turun tragedian kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Eilinen lehti kertoi Keski-Afrikan tasavallan surkeudesta: maa on kansakuntien inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin perusteella maapallon kurjin paikka elää. Se ei varsinaisesti ole uutinen eikä edes mielenkiintoista.

Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.

Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.

Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.

Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.

On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.

Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.

Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.

Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa

Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita

Aamun uutiset kertoivat, että Lontoossa joku oli ajanut pakettiautolla ihmisten päälle ja sen jälkeen vielä mahdollisesti puukottanut. Erityiseksi teon teki se, että kohteena olivat ilmeisesti moskeijasta poistuvat muslimit.

Tapahtunut herätti kaksi kysymystä, joihin saanemme selvyyden tämän päivän aikana. Oliko tekijä muslimi vai ei-muslimi? Sekä oliko hänen tekonsa muslimilahkojen keskinäistä välienselvittelyä vai maahanmuuttajiin kohdistunut vihateko?

Juuri äsken radion toimittaja kertoi, että joidenkin lähteiden mukaan teko olisi nimenomaisesti kaikkiin muslimeihin kohdistunut viharikos. Jos tämä pitää paikkansa, osoittaa se ikävällä tavalla kuinka Britannian monikulttuurinen yhteiskuntaan on syntynyt äärimmäisiä jännitteitä kantaväestön ja maahanmuuttajaväestön välille.

Jos taas kyse oli muslimien keskinäisestä väkivallanteosta, osoittaa se heidän ongelmiensa siirtyneen länsimaihin. Mikäli kyse on tästä, voidaan kysyä tarjoaako laajamittainen maahanmuutto kehitysmaista loppujen lopuksi kuitenkaan turvaa tulijoille.

Tämä tapaus saanee lisää selvyyttä lähitunteina ja joka tapauksessa viimeistään muutaman päivän kuluessa. Ja oli tapahtumassa kyse kummasta tahansa edelle hahmottelemastani vaihtoehdosta, se osoittaa Euroopan muuttuneen pysyvästi sellaiseen suuntaan, jota tuskin juuri kukaan toivoo.

Vahingosta tapahtunut muutos ei kuitenkaan johdu, vaan on looginen seuraus harjoitetusta politiikasta. Sen osoittavat monikulttuuristen yhteiskuntien ongelmat kautta maailman ja läpi historian.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat

Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat

Kirjoitin Charlie Hebdon terroristi-iskun jälkeen siitä, ettei nykyisistä turvapaikanhakijoista ole meille suurta terrorismivaaraa. Tämä näkemys vahvistui jälleen Manchesterin iskussa, jonka tekijä oli 22-vuotias Salman Abedi.

Yli 20 ihmistä manan majoille ja itsensä neitsyiden pariin räjäyttänyt nuorukainen oli nimittäin libyalaistaustainen paljasjalkainen manchesterilainen. Siis toisen polven maahanmuuttaja, kuten suurin osa muistakin viime vuosien terroristeista.

Suomen osalta looginen johtopäätös on, että meihin kohdistuvan terroriteon riski siksi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän maassamme elää toisen polven maahanmuuttajia. On siis syytä huomata, että jokaisella maastamme turvapaikan saaneella muslimilla on riski päätyä suomalaisen terroristin vanhemmaksi.

Riski toteutuu sitä varmemmin, mitä innokkaammin muslimimaahanmuuttaja tahtoo siirtää kotimaansa kulttuurin myös lapsilleen - sekularisoitunut musliminuori, jonka vaimo käy töissä ja pitää kesäisin minihametta on tuskin kovin altis terrorismin houkutuksille.

Siksi terrorismiriski pitäisi huomioida myös eurooppalaisessa ja etenkin suomalaisessa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa. Näin siitä huolimatta, että maassamme toimii äänekäs kantasuomalaisten joukkio, joka vaatii suupielet vaahdossa terrorismiriskin kasvattamista ja saa asialleen kritiikitöntä tukea maamme lehdistöltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää
Turvapaikanhakijat ovat islamilaisen terrorismin rahoituskeino
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys

Saimme tänään luettavaksemme kaksi tarinaa siitä, kuinka polarisaatio ja vastakkainasettelu raaistaa ihmiset murhaavaan julmuuteen asti. Ne herättivät minussa muutamia ajatuksia, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa.

Tarinoista ensimmäinen löytyi vuoden 1918 tapahtumiin sijoittuvan Anneli Kannon kirjan arvostelusta. Sen mukaan romaani on ns. elävöitetty dokumentti valkoisen voittajan tekemistä rikoksista, joihin syyllistyi myös kirjailijan isoisä. 

Samaa aihetta on käsitelty eri tavoin sekä vakavan tieteen, että kaunokirjallisuuden näkökulmasta. Esimerkkeinä Heikki Ylikankaan "Tie Tampereelle", Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" tai Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Etenkin näistä viimeisessä näkökulma näyttäisi olleen hyvin samankaltainen kuin Anneli Kannolla. 

Itse tapahtumissahan ei ole enää juuri epäselvyyttä. Ensin punaiset nousivat aseelliseen kapinaan laillista valtiovaltaa ja omistavaa luokkaa vastaan, tekivät omavaltaisia terroritekoja mukaan lukien lukuisia murhia, hävisivät sodan ja joutuivat voittajien raa´an koston kohteeksi. 

Kapinalle oli hyviä ja ainakin jossain mielessä ymmärrettäviä syitä. Laki ja oikeus olivat puolestaan kiistatta valkoisten puolella. Siitä huolimatta kummankaan puolen toteuttamalle terrorille ei voi löytää ainuttakaan hyväksyttävää syytä. Kyse oli puhtaasti kostonhimosta. 

Kostonhimon merkitystä vuoden 1918 tapahtumissa alleviivaavat etenkin punaisen terrorin kiihtyminen sodan lopputuloksen ollessa jo kaikille selvää sekä koko sodanjälkeisen valkoisen terrorin laajuus. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista sotilaallista merkitystä.

* * *

Toinen huomiotani herättänyt polarisaation ja vastakkainasettelun synkästä puolesta kertova uutinen liittyi Israelin ja palestiinalaisten suhteeseen. Sen mukaan maailmalle on levinnyt video, jossa israelilaissotilas tappaa kylmästi ja ilman syytä haavoittuneen palestiinalaisterroristin. 

Videon perusteella israelilaismies sai syytteen ja tuli oikeudessa tuomituksi. Tappajaa on sittemmin vaadittu armahdettavaksi ja videon kuvannutta palestiinalaismiestä on uhkailtu. Lisäksi jälkimmäinen on uutisen mukaan saanut myös tappouhkauksia.

Itse tapahtumien kulusta ei tässäkään tapauksessa ole epäselvyyttä. Palestiinalaismiehet olivat tekemässä terroristista iskua, jonka israelilaissotilaat estivät. Tilanteen jälkeen nuori sotilas lopetti haavoittuneen palestiinalaisen kylmäverisemmin kuin revolverisankari haavoittuneen hevosensa westernissä.

Palestiinalaiselle terrorismille on syynsä, joille voidaan haluttaessa löytää myös ymmärrystä. Toisaalta laki ja oikeus takaavat juutalaisten - kuten myös palestiinalaisten - oikeuden turvalliseen elämään. Eikä mikään laki hyväksy haavoittuneen ampumista kuoliaaksi. Ei ainakaan ilman oikeudenkäyntiä. 

Tässä tilanteessa niin palestiinalaiset kuin juutalaisetkin tuntuvat kuitenkin hyväksyvän raa´an väkivallan, vaikka vastaavia tekoja ei hyväksyisi käytännössä esimerkiksi juuri kukaan nykysuomalainen. 

Sotilaan teon nauttiman laajan hyväksynnän osoittaa mielipidetiedustelu, jonka mukaan 65 prosenttia Israelin juutalaisväestöstä tukee palestiinalaismiehen ampujaa. Näin siitä huolimatta, että kaikki tietävät ampumisen tapahtuneen vasta yhteenoton jälkeen ja kohdistuneen puolustuskyvyttömään ihmiseen. 

Vastaavasti Pew Research Centerin tekemän kyselyn mukaan 75 prosenttia gazalaisista hyväksyy itsemurhapommittajien tekemiset ainakin joskus. Länsirannan palestiinalaisista samaa mieltä on 49 prosenttia. Myös länsirantalaisten lukema on suurempi kuin itsemurhapommittamisen tuomitsevien osuus, koska osa ihmisistä ei osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. 

* * *

Usein kuulee sanottavan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin saattaa hyvinkin olla. Tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ja lukuisten muiden polarisoituneiden tilanteiden perusteella voidaan vastaavasti todeta, että empatia ja inhimillisyys ovat polarisoituneiden yhteiskuntien ensimmäisiä uhreja. 

Lienee myös selvää, että kirjailija Kannon romaanin sanoma raa´an väkivallan jättämistä jäljistä myös tekijäänsä kuvastaa todellisuutta. Näin siitäkin huolimatta, ettei häntä vedettäisi koskaan vastuuseen teoistaan. 

Tämäkin hintalappu on siis liitettävä siihen siihen laskuun, joka yhteiskunnan polarisoitumisesta on maksettava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopolitiikkaohje

Yle: väestöryhmien polarisaatio otti uuden askeleen Ruotsissa

Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

 

Hyvän pääsiäisen toivottaminen vei hautaan

Iltasanomat kertoi muslimista, joka toivotti facebookissa Iso-Britanniassa "hyvää pääsiäistä, etenkin rakkaalle kristitylle maalleni. Seurataan rakastetun, pyhän Jeesus Kristuksen tietä."

Uutisen toivotuksesta teki se, että hyvää pääsiäistä toivottanut muslimi tapettiin tunti Facebook-päivityksen jälkeen. Tappajaksi epäilty on kovan linjan muslimi. Motiivina lienee ollut sukulaisten kertoman perusteella se, että "kovan linjan muslimit pitävät meitä jumalanpilkkaajina".

Edellä kerrottu ilmentää karulla tavalla sitä, miten osa länsimaisesta muslimiyhteisöstä suhtautuu niihin uskonveljiinsä, jotka haluaisivat sopeutua uuteen kotimaahansa ja pitää uskonnon yksityisasiana. Tapahtuman voi tietenkin ohittaa olankohautuksella, kuten Suomessa epäilemättä tehdäänkin, mutta voisihan sen pohjalta tehdä myös johtopäätöksiä siitä, kuinka myös Suomen islamilainen väestö tulee toimimaan kasvaessaan suuremmaksi.

* * *

Tätä taustaa vastaan on hyvä uutinen, että viime aikoina Suomeen suuntautunut humanitaarinen maahanmuutto on osoittanut laantumisen merkkejä. Koko vuonna tulijoita on saapunut yli 2000, mutta viimeisten viikkojen aikana vain vajaa kymmenen tulijaa päivässä. Sillä tahdilla vuoden saldo jäisi jonnekin neljän ja viiden tuhannen väliin.

Maahanmuuttovirasto ei usko määrien nousevan jatkossakaan. Toivotaan niin, vaikka eihän virasto osannut ennakoida viime syksyn pääministerivetoista tulijaräjähdystäkään. Parempi kuitenkin näin päin. Ja ehkä pääministerikin on ollut oppivainen aiheuttamansa ryntäyksen yhteydessä.

Tässä tilanteessa on keskeistä huolehtia siitä, ettei turvapaikan kriteereihin tehtyjä kiristyksiä ryhdytä purkamaan. Sen sijaan tulijoille on osoitettava selkeästi, ettei Suomeen ole asiaa kuin todellisessa henkilökohtaisessa vaarassa olevilla. Tai sitten puhtaasti työperäisillä maahanmuuttajilla, joiden taidoilla on kysyntää maamme talouselämässä. Jälkimmäisille on omat lailliset kulureittinsä, eikä heitä pidä siksi sotkea turvapaikanhakijoihin.

Suomen tataarit osoittavat, että myös islamilainen yhteisö voi sopeutua länsimaiseen elämänmenoon. Sen edellytyksenä on kuitenkin yhteisön niin pieni koko, että tehokkaat kotouttamistoimet ja myös ryhmän sisäisen painostuksen välttäminen onnistuvat varmasti.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi viime viikkojenkin tulijoiden turvapaikkahakemuksista hylätä todennäköisesti ainakin 90 prosenttia. Näin siis mikäli haluamme hyödyntää Iso-Britannian vastenmielisen tragedian antamaa opetusta ja muutenkin mahdollistaa kasvavan muslimiyhteisömme integroitumisen kaikkien kannalta hyödylliseksi osaksi väestöämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismimyönteiset asukkaamme
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Pariisi joutui eilen illalla terrori-iskujen kohteeksi. Iskuissa kuolleiden määrä  on noussut reilusti yli sadan ja loukkaantuneita on ainakin 200. Joukossa lienevät kaikki iskujen tekijät.

Silminnäkijän mukaan yksi hyökkääjistä oli tullut maininneeksi arabiaksi että "Jumala on suuri". Myös suomalaiset asiantuntijat liittävät iskut muslimeihin. Lisäksi islamilaiseen terrorismiin viittaa myös toisen silminnäkijän kertomus siitä, että yksi murhaajista olisi syyttänyt Ranskaa puuttumisesta Syyrian asioihin.

Ranskan islaminuskon neuvosto on kiirehtinyt tuomitsemaan iskun. Siihen on varmasti hyvät syyt, sillä suomalainen terrorismitutkija on kertonut terrorismiin liittyneiden pidätysten määrän kasvaneen viime aikoina nopeasti Euroopassa. Toivottavasti mahdollisimman monet Ranskan ja muunkin Euroopan muslimit ovat vilpittömästi samaa mieltä neuvoston kanssa.

Jos tapahtunutta asetellaan suureen viitekehykseen, on yhteys Charlie Hebdon toimitukseen taannoin tehtyyn iskuun ilmeinen. Pohjoimaihin nyt tapahtunut liittyy siten, että kuolleiden joukossa on ollut yksi ruotsalainen. Ja toinen on loukkaantunut.

Norjasta käsin on puolestaan johdettu terroristijoukkiota, jonka lonkerot ovat ulottuneet Suomeen asti - toki meillä on viranomaistoiminta ollut tehokasta ja jumalan suuruutta arabiankielellä vannomaan alttiit on karkotettu maasta ennen kuin mitään sen pahempaa on ehtinyt tapahtua. Porukan johtaja oli Norjasta turvaa hakenut mullah Krekar, joka on kertonut, että hänelle tulee paljon yhteydenottoja myös Suomesta.

Siksi ei olekaan yllättävää, että Suomessa asuu noin 300 ihmistä, joilla saattaa olla yhteyksiä terroristijärjestöihin. Toivottavasti heidän joukossaan olevat terroristit pystytään tunnistamaan ja karkottamaan ennen kuin Suomikin siirtyy ranskalaisen islamtulkinnan piiriin.

Nyt tapahtuneen seurauksena terroristien toiminta Suomessa vaikeutuu ainakin lähiaikoina, sillä sisäministeri Petteri Orpo ilmoitti Suomen nostavan valmiustasoaan. Tämä keino saattaa riittää aikansa, mutta potentiaalisten terroristien määrän noustessa ei viranomaistoiminta tule riittämään - kuten Pariisin tapahtumat karulla tavalla osoittavat.

Siksi olinkin havaitsevinani tahatonta mustaa huumoria Iltalehden otsikossa, joka koski Ruotsin turvapaikkatilannetta: "Turvapaikanhakijoita 1600 päivässä - jotain piti tehdä". Itse juttu ei koskenut Pariisin tapahtumia - ja lienee kirjoitettukin jo aiemmin - vaan se liittyi rajavalvontaan ja tulijoiden rekisteröintiin. Valitettavasti kuitenkin myös itse juttuun liittyi mustaa huumoria, sillä sen mukaan Ruotsin sisäministeri Ygeman ei uskonut turvapaikanhakijoiden joukossa olevan terroristeja.

Olisiko nyt nähtyjen Pariisin tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu.

Ellei näin tehdä, tulemme näkemään verisiä arabiankielisen jumalan suuruudenosoituksia myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Ja tämä ei ole veikkaus tai arvaus, vaan looginen seuraus siitä, mitä länsimaihin asettuneen islamin piirissä on eri maissa tapahtunut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja
Lapsille parempi tulevaisuus!

JK Taisin laittaa tämän tekstin näkyville turhan aikaisin. Luettuani päivän lehteä eteenpäin, huomasin ministeri Alexander Stubbin todenneen, että "maahanmuuttoon on sopeuduttava". Hapokkaan irvokasta luettavaa Pariisin tapahtumien jälkeen ja osoittaa valitettavasti jälleen kerran xbb-ministerimme rajallisen kyvyn hahmottaa ympäröivää maailmaa. Näin siitä huolimatta, että lausunto on epäilemättä annettu ennen Pariisin tapahtumia.

On hienoa olla suomalainen!

Olemme tottuneet siihen, että näinä päivinä erilaiset armeijat ja järjestöt käyvät sotiaan tehden mitä iljettävimpiä raakuuksia. Terroristit teloittavat panttivankejaan, liittoutumat pommittavat kaupunkeja ja apun menneet raiskaavat naisia. Jopa Yhdysvaltojen presidentti pyytelee jälkikäteen anteeksi lennokkihyökkäysten seurauksia.

Tätä taustaa vastaan oli hienoa lukea uutta tietoa suurvallan aggression uhriksi joutuneen Suomen armeijan päiväkäskystä vuodelta 1939. Se kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: "kaupunkeja ei saa pommittaa". 

Mikä mielenkiintoisinta, koko talvisotahan alkoi 16 paikkakunnalla siviileihin kohdistuneilla venäläisten pommitusoperaatioilla. Ja toisen maailmansodan aikana lähes kaikki kynnelle kykenevät harjoittivat siviilikohteiden pommittamista saksalaisista amerikkalaisiin ja venäläisistä britteihin. Suomalaisten näkemys siviileihin kohdistuvan terrorisoinnin välttämisestä kuitenkin piti myös jatkosodassa.

Suomessa ei siis lähdetty kostamaan vääryyksiä edes äärimmäisen hädän edessä. Niinpä meissä täytyy olla jotain, joka nostaa arvomme ja näkemyksemme lähes kaikkien muiden kulttuurien moraalin yläpuolelle. Toivottavasti tämä impivaaralainen piirre säilyisi myös tulevaisuudessa ja vieläpä leviäisi maailman muihin kulttuureihin. Näin tästä yhteisestä pallostamme tulisi edes hiukan parempi paikka elää.

Tällaisella hetkellä on hienoa olla suomalainen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?

Kokonaista kansanosaa ei saa leimata yksittäisen rikollisen takia

Tiina Rosenbergin unelma mielenkiintoisesta Pohjolasta etenee

Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen

Pariisissa tehtiin terrori-isku, jonka tekijät huusivat Ylen nettisivujen mukaan islamilaisia iskulauseita. Kohteena oli satiirinen viikkolehti, jota on pidetty sananvapauden symbolina.

Tämän iskun myötä on meidän suomalaisten syytä kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin.

Meidän tulee huolehtia siitä, ettei Ruotsissa käytävää rakettisotaa uutisoida Suomen tiedotusvälineissä.

Median tulee Helsingin Sanomien lailla tiedottaa jo ennen vaaleja, että maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen ajaminen seuraavissa eduskuntavaaleissa johtaa automaattisesti oppositioon.

Median tulee kertoa, että islam on rauhan uskonto. On vain sattumaa, että tämän päivän terroristit ovat enimmäkseen muslimeita.

Kansalaisten tulee vaatia, että verovaroillamme toimiva Yle tukee yhtiöjärjestyksensä mukaisesti entistä vahvemmin monikulttuurisuutta, jotta suomalaisille ei välittyisi islamisoinnin vastaisia mielipiteitä.

Suomen tulee lopettaa tutkimus, koska Koraanissa on jo kaikki tiede. Näin islamin tieteellis-tekninen etumatka länsimaihin kaventuu.

Opettajien on aivopestävä nuoret kantasuomalaiset, koska vain siten voimme estää musliminuoria radikalisoitumimasta.

Urheilijoiden tulee lopettaa jääkiekko, koska se saattaa johtaa mellakoihin.

Pakolaisbisneksen toimijoiden tulee välttää väestörakennettamme korjaavien arabien sijoittaminen kohtuuttomiin olosuhteisiin, joissa saattaa esiintyyä pakkasta tai eläimiä.

Suomen on autettava muslimeja kaatamaan kaikki islamilaisten maiden länsimieliset diktaattorit, jotta tilalle saadaan islamilainen demokratia.

Meidän tulee osoittaa aktiivisesti solidaarisuutta hakemalla Syyriasta kymmeniä tuhansia pakolaisia Suomeen.

Suomen tulee saattaa voimaan sharia-laki.

Meidän tulee kieltää huumori ja pilakuvat.

Perheiden sisälle on saatava islamilainen tasa-arvo, koska näin äiti voi parhaiten huolehtia lapsistaan. Näin heistä voi kasvaa ahkeria yhteiskunnan tukipilareita.

Suomalaisten tulee iloita kaikista länsimaisten toimittajien katkaistuista kauloista. Näin osoitamme lojaaliutta herkimmille uusssuomalaisille, eivätkä he radikalisoidu.

* * *

Jos olet samaa mieltä edelle kirjoittamieni kohtien kanssa, muista kevään vaaleissa äänestää Kokoomusta, Keskustaa, Sosialidemokraatteja, Vihreitä, Vasemmistoliittoa, RKP:tä tai Kristillisdemokraatteja. Näin voit hyvillä mielin odottaa Pariisin tapahtumien ennemmin tai myöhemmin saavan vastineensa myös Suomessa.

Sen sijaan jos näet listassani jotain outoa, kannattaa sinun antaa äänesi Perussuomalaisille tai Muutos 2011 -puolueelle. Siten Suomessa saatetaan vielä välttyä Pariisin tragedian kaltaiselta mediaspektaakkelilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta
Hauska terrorismi-uutinen
Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua

Likaista peliä terrori-iskun liepeillä

SDP:n europarlamentikko ja entinen ortodoksipappi Mitro Repo on ottanut kantaa islamin ja Euroopan suhteeseen. Hänen mukaansa islam on haastanut lännen ja niin sanotun kristikunnan.

Hän uskoo, että idällä on paljonkin annettavaa Euroopalle, erityisesti hän arvelee (Kalevan mukaan) että nimenomaan Balkanin kirkoilla on vuosisatojen ajalta kokemusta tulla toimeen rauhanomaisesti myös islamin kanssa. 


Isä Mitron väite on absurdi. Ei ole kuin 19 vuotta siitä, kun ylivoimaisesti raain toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa käyty sota hajotti Balkanilaisen  liittovaltion eli Jugoslavian. Erityisen mielenkiintoisen tästä sodasta teki se, etteivät väkivaltaisuudet linjautuneet varsinaisesti etnisen identiteetin vaan uskonnon mukaan. Näin siksi, etteivät jugoslaavien etniset ryhmät olleet mitenkään tärkeitä ennen näitä hajoamissotia.


Tuntuisi jotenkin kummalliselta, ettei ortodoksisen kirkon merkkihenkilö tietäisi tätä. Siksi on vaikea ajatella hänen antaneen lausuntonsa rehellisesti. Sen sijaan hän pyrki johonkin muuhun. Mutta mihin?


Siitä saamme käsityksen, kun tarkastelemme hänen lausuntonsa jatkoa. Edelleen Kalevan mukaan "Kaikkia asioita ei hänen mukaansa voida hoitaa rationaalisesti, siksi pitää ottaa huomioon myös uskonnolliset varaukset". 


Näyttää siis siltä, että isä Mitro haluaa käyttää viime aikojen islamiin liittyvää väkivaltaa nostaakseen uskontojen asemaa ja merkitystä maallistuvassa yhteiskunnassamme. Tämä on pappismiehelle ymmärrettävää, mutta likaista - vertaan tätä Päivi Lipposen ja Kimmo Kiljusen riemastumiseen heidän luullessaan maahanmuuttajapizzerian tuhopolttoa suomalaisten rasistien tekemäksi. 


Isä Mitro esittää lopuksi hurskaan toivomuksen siitä, ettei Suomessa olisi pelkoa islamistisesta terrori-iskusta. Hän perustelee toivettaan kahden kristillisen kirkon rauhanomaisella rinnakkaiselolla maassamme. Tässä hän on älyllisesti epärehellinen, koska vielä uuden ajan alussa suomalaiset ortodoksit ja katoliset/luterilaiset sotivat kerta toisensa jälkeen keskenään; usein venäläisten ja ruotsalaisten valloittajien/liittolaisten rinnalla (paljon esimerkkejä, yksittäinen esimerkki). Näiden uskontojen suomalaisten haarojen viimeikainen rauhanomainen rinnakkaiselo liittynee siis pikemminkin yleiseen suomalaiseen poliittiseen kehitykseen. 


Islam on kuitenkin Suomessa (tataareja lukuunottamatta) uutta, eivätkä läheskään kaikki uskonnon edustajat ole omaksuneet suomalaisia arvoja ja elämäntapaa. Kun myös koraania voi Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan tulkita siten, että se tukee länsimaalaisia vastaan tehtäviä terrori-iskuja. Olisi siis lapsellista uskoa, ettei kukaan toimisi tämän tulkinnan mukaan Suomessa, vaikka muualla niin tehdäänkin. Näin siitä huolimatta, ettei tämä tulkinta vastaa muslimien enemmistön tai Hämeen-Anttilan kantaa. 


Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Itselleni tulee mieleen, ettei edes arvostettun kirkonmiehen etiikkaan ja lälylliseen rehellisyyteen voi juurikaan luottaa. Samalla on syytä varoa, ettei Isä Mitron kaltaisten ihmisten epärealistinen haihattelu saa jalansijaa valtion turvallisuudesta vastaavien viranomaisten parissa, vaan että terrori-iskujen mahdollisuuteen varauduttaisiin tosiasioiden pohjalta ja ennaltaehkäisevästi. Jos kirkot voivat tehdä jotain tämän eteen niin hyvä, mutta niiden varaan asiaa ei voi jättää. 


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista
Onko pohjoismaiden muutos käsilla nyt
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin: entä sitten?

Miksi työnnämme pään pensaaseen?

Tukholmassa tapahtui kauan odotettu ja pelätty terrori-isku. Kansankoti muuttui kertaheitolla kulttuurien yhteentörmäyspaikaksi ja tulevien ongelmien välttämiseksi ryhdyttiin yksituumaisesti toimeen. Vai muuttuiko? Ja ryhdyttiinko?

Iskun jälkeen kansankodin silmääpitävien reaktiot ovat olleet liikuttavan yksimielisiä. Maan islamilaisen yhteiskunnan imaami toivoi tekijän olevan yksittäinen mielipuoli, ja ilmoitti hänen loukanneen eniten muslimeita. Ruotsin pääministeri puolestaan pyysi että kansa ja kommentaattorit välttäisivät vetämästä ennenaikaisia johtopäätöksiä. Ne kun saattaisivat "saattaa epäilyksenalaiseksi tiettyjä henkilöitä". Hän myös painotti avoimen yhteiskunnan säilyttämistä. 


Myös Suomessa islamilaisen yhteiskunnan imaami oli eniten peloissaan siitä, että isku "kasvattaa islamofobiaa entisestään Suomessa". Pääministeri Kiviniemi sentään tuomitsi teon, mutta Suomen mielipidejohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi että myös Suomessa terrori-isku on vain ajan kysymys; siis väistämätön. Samoilla linjoilla, joskin vähän neutraalimmin, oli jo aiemmin ulkoministeri Stubb.


Kaikesta uutisoinnista sai siis sen kuvan, että pahinta on, mikäli Jihadia käyvä terroristi saattaa synnyttää kansalaiskeskustelua islamin ja länsimaiden suhteesta. Myöskään varautuminen pahimpaan ei kannata, sillä tulevaisuuden terrori-iskuille emme voi mitään. Hiukan epäselväksi sitten kyllä jää se, miksi turvallisuusviranomaiset ovat Suomessa seurailleet joidenkin henkilöiden toimia.

Olen jälleen kerran tyrmistynyt. Nyt nähdyn "pää pensaaseen" reaktion sijaan olisin odottanut, että Ruotsin ikävän tapahtuman seurauksena olisi niin Ruotsissa kuin Suomessakin herätty vilkkaaseen keskusteluun ainakin seuraavista kysymyksistä

1. Pitäisikö avoimesti pohtia terrori-iskuun johtaneita kehityskulkuja ja syitä?
2. Jos kehityskulkuja ymmärretään ja terrori-iskulle löytyy syitä, voidaanko niille tehdä jotain?
3. Tulisiko islamilaisen yhdyskunnan sisällä avoimesti ja rehellisesti pohtia millä keinoin vääristyneen uskon syntyminen sen jäseniin voitaisiin estää?
4. Pitääkö pohjoismaisesta sananvapaudesta luopua, jotta islamilaisia ei loukattaisi?
5. Onko järkevää osallistua Afganistanin kaltaisiin rauhaanpakottamisoperaatioihin, joissa asetumme sotimaan yhden osapuolen rinnalla toista vastaan?
6. Miksi terrorismiin näyttävät merkittävän usein lankeavan sellaiset islamilaiset, jotka päällisin puolin näyttäisivät sopeutuneen paljon keskivertoa paremmin länsimaiseen yhteiskuntaan?

Itse näen selkeästi että ensimmäiseen kohtaan vastaus on "pitäisi", toiseen kohtaan löytyy vastauksia esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Kolmanteen kohtaan vastaus on jälleen "pitäisi" ja neljänteen sekä viidenteen jyrkkä "ei".  Kuudennen kysymyksen vastauksesta minulla ei ole aavistustakaan.

Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Ruotsissa on Wikipedian mukaan tällä hetkellä uskontoa harjoittavia muslimeja noin 110 000. Heistä ylivoimainen valtaosa on kunnon ihmisiä, jotka vain haluavat elää elämänsä rauhassa.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että länsimaihin syntyneiden islamilaisten yhteisöjen sisällä toimii ihmisiä, jotka ovat valmiita äärimmäisiin toimiin länsimaita kohtaan. Samoin valtaväestössä syntyy jossain vaiheessa vastareaktio yhteiskunnan näkyvään muutokseen ja erilaisuuteen.

Jo pitkään on tiedetty että erittäin maahanmuuttajavaltainen Malmön Rosengårdin kaupunginosa on ainakin ajoittain ollut niin vaikea paikka, että edes palomiehet eivät uskalla mennä sinne yksinään. Malmössä on myös ammuskeltu maahanmuuttajataustaisia henkilöitä: varsinaisen iskusarjan tekijöistä ei vielä ole tietoja, mutta saatujen tietojen mukaan he voivat olla joko nykyiseen menoon kyllästyneitä kantaruotsalaisia tai maahanmuuttajia. Myös ruotsalaista pilapiirtäjää on vainottu.

Kuluneen viikon uutiset kertoivat muun muassa Göteborgiin suunnitellusta terrori-iskusta. Sen tekijäksi epäillään viimeisten tietojen mukaan syyrialaisperäisiä henkilöitä. Omasta mielestäni ehkä kaikista merkittävin uutinen oli kuitenkin se, että paljon maahanmuuttajia sisältävillä alueilla vanhemmat eivät uskalla antaa lastensa todistaa rikollisia vastaan. Uutinen yhdistyy mielessäni Italian mafiaan ja osoittaa ruotsalaisen oikeusvaltion olevan vakavassa kriisissä. Maailmankuulun ruotsalaisen keskustelukulttuurin ja suvaitsevaisuuden rapautumisesta todistavat puolestaan viime vaalien tapahtumat ja Nobel-juhlien kutsulista.

Edellä kuvaamieni uutisten jälkeen jää oikeastaan vain kaksi kysymystä. Onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Muita viimeaikaisia ajatuksia aihepiiristä:
Mahdottomien ratkaisujen edessä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara
Puolueiden maahanmuuttoasenteista