Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys

Verkkouutiset kertoi, että NATO:n Euroopan joukkojen entinen komentaja James Stavridis arvelee Ukrainan ja Venäjän sodassa päädyttävän USA:n tulevan presidentin Donald Trumpin johdolla ratkaisuun, joka muistuttaa Korean sodan aselepoa. Tuolloin sodan molemmat osapuolet saivat pitää hallussaan olevat alueet, joiden pohjalle muodostuivat sitten Korean tasavallan ja Korean demokraattisen tasavallan - tuttavallisemmin Etelä- ja Pohjois-Korean - valtiot, joiden välille muodostettiin demilitarisoitu vyöhyke. 

Stavridiksen mukaan nyt synnytettävä demilitarisoitu vyöhyke jäisi eurooppalaisten valtioiden sotilaiden vahdittavaksi ja Ukrainalle avautuisi NATO:n jäsenyys. Lisäksi sen kanssa aloitettaisiin neuvottelut Euroopan Unioniin liittymisestä. 

Tällainen loppuratkaisu tuntuu toki mahdolliselta, mutta on huomattava, että Koreassa oli kyse sisällissodasta ja Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodasta. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä kuvatun ratkaisun toteutuessa Venäjä jäisi Ukrainan sodassa kiistattomasti voittajaksi samalla tavalla kuin Neuvostoliitto jäi talvi- ja jatkosodassa, jolloin Suomi joutui luovuttamaan sille alueitaan. Tämän seurauksena Putinille ja hänen seuraajilleen jäisi käytettäväksi malli siitä, kuinka sotilaallisella voimalla voidaan järjestellä asioita haluttuun suuntaan. 

Tämä voisi puolestaan johtaa saman ratkaisumallin hyödyntämiseen myös jatkossa joko Ukrainassa tai muissa Venäjän rajavaltiossa. Vaara ei ehkä kohdistuisi niinkään Suomeen tai muihin NATO-maihin, mutta esimerkiksi aiemminkin Venäjän uhriksi joutunut Georgia tai Venäjästä viime aikoina etääntynyt Armenia olisivat ilmeisessä vaarassa. 

* * *

Ratkaisun avaimet Ukrainassa ovat joka tapauksessa länsimaiden varassa. Lyhyellä aikavälillä merkittävin asia on Donald Trumpin rooli eli hänen mainostamansa rauhanratkaisun sisältö. Mikäli se ei johda sodan päättymiseen - esimerkiksi Stavridiksen arvelemalla tavalla - nousee EU-maiden Ukrainalle antaman avun sotilaallisen merkitys, koska USA tullee vähentämään omaa aseellista panostustaan joka tapauksessa. 

Tällöin mitataan eurooppalaisten tahdonlujuus, sillä EU:n talouskehitys on ollut viime aikoina heikkoa, minkä seurauksena rahalle olisi muutakin käyttöä. Myös sellaista, joka lisää asioista päättävien poliitikkojen kannatusta enemmän kuin Ukrainan tukeminen.

Tämä koskee varsinkin parhaillaan hallituskriisiä potevaa Saksaa, jossa järjestetään ennemmin tai myöhemmin luottamuslauseäänestys. Jos ja kun Olaf Scholzin hallitus kaatuu siihen, seuraavat parlamenttivaalit, joissa Kristillisdemokraattien ja - Venäjään myötämielisesti suhtautuvan - Vaihtoehto Saksalle puolueen kannatukset noussevat rajusti. 

Epäselvempää kuitenkin on, pystyvätkö ne sopimaan seuraavan hallituksen muodostamisesta, vai etsitäänkö jotain muuta ratkaisua mahdollisesti jopa hyvin pitkään. Molemmissa tapauksissa Saksan kyky toimia Ukrainan tukena tulee olemaan kyseenalainen. Ja hinnan siitä maksavat ennen kaikkea Putinin imperialistisista haaveista kärsivät tavalliset ukrainalaiset.

Kaiken kaikkiaan juuri nyt näyttää siis siltä, että ukrainalaisilla on edessään vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Ja siten jää nähtäväksi, onnistuvatko he pääsemään edes kohtuulliseen lopputulokseen Venäjän heille järjestämässä tragediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?

Saksassa ihmiset ovat tympääntyneet Berliinin maahanmuuttopolitiikkaan, kuten saimme havaita äskeisistä osavaltiovaaleista. Tämä johtuu tiettyjen maahanmuuttajaryhmien aiheuttamista ongelmista. 

Nämä ongelmat saivat jatkoa, kun ilmeisesti Israelin suurlähetystöön pyrkinyt itävaltalainen islamisti ammuskeli Münchenissä sillä seurauksella, että poliisi lopetti hänen kiihkoilunsa. Miehen yhtenä motiivina lienee ollut Münchenin verilöylyn vuosipäivä, jolloin palestiinalaisterroristit surmasivat yksitoista Israelin urheilijaa.

Tapaus tuskin vähentää Saksan maahanmuuttokriittisten puolueiden suosiota, vaan pikemminkin syventää entisestään liittokansleri Olaf Scholzin ongelmia maan johdossa. Ja tämä saattaa puolestaan johtaa ensi vuoden liittopäivävaaleissa maan sosiaalidemokraattien (SPD) todelliseen romahdukseen. 

Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole selviä merkkejä, vaikka SPD:n kannatus onkin gallupien mukaan laskenut vuoden 2021 liittopäivävaalien 24,1 prosentista noin 15 prosenttiin. Samaan aikaan erityisesti Sahra Wagenknechtin lähinnä kansallista sosialismia edustava ja maahanmuuttokriittinen BSW-puolue on nostanut kannatustaan tyhjästä kahdeksaan prosenttiin - eli toisin sanoen syönyt osan SPD:n kannatuksesta.

* * *

Saksan sosiaalidemokraattien tilanne herätti mielessäni ajatuksen siitä, että voisiko myös Suomeen syntyä jossain vaiheessa kansallismielinen vasemmistopuolue. Toistaiseksihan etenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät, mutta myös SDP, ovat noudattaneet kansainvälisen sosialismin perinteitä - vaikka eivät enää kehtaakaan kutsua sitä internationalismiksi - eikä Suomessa siten ole lainkaan poliittista kotia kansallismielisille vasemmistolaisille. 

Toki on ilmeistä, ettei tällaiselle puolueelle ole juuri nyt kysyntää, mutta mikäli Suomen lisääntyvä maahanmuuttajaväestö profiloituu saksalaisten kollegoidensa tavoin entistä vahvemmin ongelmien aiheuttajaksi, saattaa tämän suuntaista liikehdintää syntyä myös meidän poliittiseen vasemmistoomme. 

Onhan kiistaton tosiasia, että juuri pienituloisempi - ja siksi sosialismiin usein myönteisesti suhtautuva - osa kantaväestöstä joutuu eniten kosketuksiin kehitysmaista tulleen väestönosan kanssa. Ja siten kärsii myös eniten maahanmuuton lieveilmiöistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Maahanmuuttajien tekemä vallankumous

Yksi eurovaalien mielenkiintoisista tuloksista oli Ranskan ja Saksan johtajien puolueiden heikko menestys. Sen seurauksena Ranskan Emmanuel Macron päätti hajottaa maansa parlamentin. 

Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta arveli, että tämä saattaa muuttaa Macronin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa aiempaa kriittisemmäksi. Ja saattaa mahdollisesti vaikuttaa jopa Ursula von der Leyenin jatkoon komission puheenjohtajana.

Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholzin hallitus saattaa kaatua heikon vaalituloksen seurauksena. Miettisen mukaan tällä saattaisi puolestaan olla negatiivinen vaikutus Ukrainan saamalle tuelle, koska vaalit voittaneessa AfD:ssä on paljon niitä, jotka haluaisivat maansa pysyvän erillään sodasta. 

Nähtäväksi siis jää, toteutuvatko Miettisen ennusteet. Selvää on joka tapauksessa se, ettei EU ole vaalien jälkeen enää entisensä, vaan tulee keskittymään aiempaa enemmän sellaisiin asioihin, joita varten Unioni on alkujaan luotu. Ja mikäli Saksa todellakin vähentää tai lopettaa ukrainalaisten tukemisen, hymyilee eräs Kremlissä majaansa pitävä entinen KGB:n tiedustelu-upseeri maireasti. 

Ei siis niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Mutta vasta tulevat vuodet näyttävät, johtaako nyt nähty vaalitulos EU:n uuteen nousuun vai jatkuuko sen alakuloinen alamäki myös seuraavat viisi vuotta. Varmaa on ainoastaan se, ettei suomalaisen äärivasemmiston entistäkin suuremmasta parlamenttiryhmästä ole tässä asiassa kuin haittaa.

* * *

Tässä kaikessa ehkä mielenkiintoisinta on se, että Eurooppaan suuntautunut kehitysmaalaisten kansainvaellus haittavaikutuksineen ei ole jääneet vaille vaikutusta maanosan politiikkaan. Ja etteivät suomalaiset mediat suostu selkeästi kertomaan tätä tosiasiaa omassa uutisoinnissaan.

Tästä esimerkkinä toimikoon Yle, joka Ranskan vaalivoittajaa analysoidessaan kirjoitti kyllä, että puheenjohtaja Jordan Bardella "pukeutuu huolitellusti ja puhetyyli on rauhallinen ja harkittu" sekä mainitsee, että "maahanmuuton rajoittaminen ja rikollisuuden ehkäisy ovat puolueen kärkiteemoja. Puolue myös väittää, että maahanmuutto vaarantaisi 'ranskalaisen kulttuurin'" 

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme antaa ymmärtää, että ranskalaiset olisivat äänestäneet Kansallista rintamaa epätosien väitteiden, vaatteiden tai puhetyylin takia. Ja yrittää siten harhauttaa lukijaa huomaamasta, että syynä heidän äänestyspäätöksiinsä olivat ennen kaikkea tavallisten ranskalaisten elämää yhä enemmän häiritsevät maahanmuuttaja-ongelmat.

Tämä herättää kysymyksen siitä, onko nykyinen toimittaja-sukupolvi niin nuorta ja omassa kuplassaan elänyttä, etteivät he tiedä tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Eivätkä siksi halua tuoda esille sitä syytä, joka selittää nyt käytyjen vaalien koko Unionin alueella - pohjoismaita lukuun ottamatta - nähdyn lopputuloksen, jota voisi hyvinkin kutsua maahanmuuttajien tekemäksi vallankumoukseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä