Anders Adlercreutzin miljoonat ja vanhempien vastuut

Kesän aikana sattui uimataidottomille maahanmuuttajalapsille ja -nuorille jonkin verran hukkumistapauksia. Sen seurauksena opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots) aikoo nyt käyttää 3,5 miljoonaa euroa koulujen uimaopetuksen kehittämiseen. 

Voisiko joku käydä kertomassa ministerille, ettei tällaista rahaa löydy valtion kassasta vaan se on saatavissa vain ottamalla lisää velkaa tai supistamalla suomalaiselle kantaväestölle tärkeitä palveluita. Ja siksi olisin mieluummin nähnyt ministerin kertovan vaikkapa suomen, somalin ja arabian kielillä, että lasten uimaan opettaminen on vanhempien oikeus ja velvollisuus.  

Lisäksi hän olisi voinut muistuttaa - vaikkapa ruotsiksi, persiaksi ja swahiliksi - että uimataidottomien lasten valvonta uimarannalla kuuluu vanhempien vastuulle. Ja siksi niin poika- kuin tyttölapsetkin kannattaa opettaa uimaan jo ennen oppivelvollisuuden alkua, jotta kenenkään ei tarvitsisi myöhemmin surra uimarannalla menetettyä nuorta elämää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Imaami Abdul Mannan syyllisti suomalaisia hukkumisista
Kolmesta espoolaistapauksesta
Halpa henkivakuutus

Nigeriläiset ja vastuukysymys

Yle julkaisi silmiä avaavan tekstin Nigerin väestöräjähdyksestä. Siis sen muslimimaan, jonka naiset saavat keskimäärin 7,6 lasta ja väestönkasvu on 3,9 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa kuusi vuotta sitten 17,5 miljoonaisen kansan saavuttavan tänä vuonna 22 miljoonan ihmisen rajan ja vuoteen 2050 mennessä maailmassa on 65 miljoonan nigeriläistä.

Seuraavassa muutama jutun "parhaista" paloista.

Kylän päällikön mukaan "kaikille ei ole nykyään riittävästi viljelyalaa nopean väestönkasvun takia". Hänellä itsellään on 15 lasta kolmen vaimon kanssa ja lisäksi joukko lapsenlapsia. Imaami puolestaan totesi, että lapsiluku on kysymys, joka "täytyy jättää Jumalan käsiin".

Syynä rajuun väestönkasvuun on kyläpäällikön mukaan se, että Nigerin ja Pohjois-Nigerian hausa-kansan noudattama islamintulkinta sallii miehelle kolme vaimoa. Jokaisen heistä odotetaan synnyttävän useita lapsia.

Eräs seitsemän lapsen äiti - joka toivoi saavansa vielä kuusi lasta - kertoi puolestaan, että "jos en jossain vaiheessa enää kykene huolehtimaan perheestä, lapset ottavat vastuun". Mitähän Suomessa tapahtuisi, jos joku menisi lausumaan moisen näkemyksen julkisesti ääneen?

Ylen jutun mukaan "nopea väestönkasvu tarkoittaa sitä, että ruuantuotantoa pitäisi kasvattaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 60 prosentilla tulevien reilun kymmenen vuoden aikana". Näin siitä huolimatta, ettei alueen maatalous pysty kattamaan edes nykyistä ruuantarvetta.

Tämän kirjoituksen varsinainen aihe koskee kuitenkin sitä, että nigeriläinen vastuuttomuus johtaa kansainvaellukseen, jolla pyritään ulos kotimaan väestöräjähdystä. Tätä motivoi kyläpäällikön mukaan se, että "jos yksi lapsista on lahjakas ja pääsee töihin kaupunkiin tai ulkomaille, hän voi elättää koko muun perheen".

Jutussa haastatellaan myös nigeriläistä tutkijaa, joka tuntuu olevan pihalla kuin lumiukko Saharassa. Hänen mukaansa suurten lapsikatraiden syynä sen, että "perinteinen tuotantotapa on maanviljelys, johon tarvitaan paljon työvoimaa". Siis maassa, jossa maanviljelys ei elätä valtavia lapsikatraita, vaan niiden on lähdettävä maailmalle elättääkseen itsensä ja vastuuttomat vanhempansa?

Tässä tilanteessa kyläpäällikölläkin on ratkaisu. Hänen mukaan nigeriläiset tarvitsisivat "valtion ohjelman, jolla tehostettaisiin maanviljelyä. Toinen vaihtoehto on siirtolaisuus Nigeriaan, Libyaan tai Algeriaan. Voimme lähteä minne tahansa."

Se jäi avoimeksi, mitä hän tarkoitti sanoilla "minne tahansa". Samoin se, kuuluuko hänelle ja hänen kylälleen mitään vastuuta omasta, lastensa ja koko Nigerin tulevaisuudesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus

Jokaisella ihmisellä on äiti. Ilman äitiä ei siis olisi ihmisiä. Toisin sanoen ilman äitejä yhdelläkään yhteiskunnalla - tai edes koko ihmiskunnalla - ei olisi tulevaisuutta vaan se katoaisi noin sadassa vuodessa kokonaan. On siis välttämätöntä, että riittävän useasta naisesta tulee äiti - eikä vain yhdelle lapselle vaan kahdelle tai kolmelle lapselle. Tarkalleen ottaen keskimäärin 2,1 lapselle.

Mutta äitikin on ihminen. Ja yhteiskunnan jäsen. Läntisessä maailmassa useimmat äidit eivät halua olla pelkästään äitejä, vaan lisäksi menestyviä ihmisiä työurallaan. Myös yhteiskunnan kannalta on merkittävää, että äidit kantavat kortensa kekoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla: muussa tapauksessa talouselämämme jättäisi hyödyntämättä noin 50% siitä lahjakkuuspotentiaalista, joka sillä olisi käytössään. Sellaiseen ei ole varaa yhdelläkään yhteiskunnalla globaalin kilpailun paineessa.

Kahdesta edelle kirjoittamastani kappaleesta seuraa ristiriita. Toisaalta yhteiskunnan välittömän kehityksen kannalta tarvittaisiin naisten panos työelämässä, mikä puolestaan pitkään jatkuessaan näyttäisi tuhoavan koko yhteiskunnan pitkäaikaisen säilymisen väestön kääntyessä laskuun.

Väestön lisääntyminen on kääntynyt laskuksi kaikissa kehittyneissä maissa. Euroopan Unionissa yhdessäkään jäsenmaassa ei synny 2,1 lasta naista kohti. Eniten pienokaisia syntyy Ranskassa ja Iso-Britanniassa, joissa selitys lienee etnisesti kantaväestöstä poikkeavien maahanmuuttajien sopeutumattomuudessa paikalliseen kulttuuriin. Nopeimmin väestön romahdus uhkaa Kreikkaa ja Italiaa, joissa naista kohden syntyy alle 1,4 lasta.

Myös Yhdysvalloissa syntyvyys on pudonnut alle 1,9 lapseen naista kohti. Länsimaiden ulkopuolella, mutta länsimaistyyppisestä hyvinvoinnista nauttivassa Japanissa puolestaan naista kohden syntyy vaivaiset 1,21 lasta naista kohti. Tosin ei pelkästään naisten haluttomuuden takia: tämän uutisen mukaan pojat tuntevat vastenmielisyyttä seksiä kohtaan (sivumennen sanoen näin suomalaista Y-kromosomia kantavalle outo ajatus).

Mutta palataan asiaan eli äitiyden ja naisten yhteiskunnallisen osallistumisen välisen ristiriidan ongelmaan. Viime viikolla nousi esille näkemys, jonka mukaan naisten rajaaminen asevelvollisuuden ulkopuolelle on epätasa-arvoista miehiä kohtaan.

"Ryynäysteknisesti" näin ehkä onkin, mutta toisaalta nyky-yhteiskunnassa miesten ei edelleenkään oleteta osallistuvan lasten hankkimiseen ja hoitoon samalla panostuksella kuin vaimoihmisten. Tästä seuraa se, että miehen uraputken kannalta hukkaan heitetty vuosi ase- tai siviilipalveluksessa kuittaantuu käytännössä jokaisessa lapsiperheessä perheenäidin äitiyslomalla. En siis näe pelkästään miehiin kohdistuvaa asepalvelusta tasa-arvokysymyksenä - ainakaan niin kauan kuin yhteiskunta ei oleta miehen osallistuvan naisten kanssa yhdenvertaisesti lasten hankkimiseen ja hoitamiseen.

Toisen näkökulman tähän ongelmaan saamme usein kuullusta väitteestä naisten lasikatosta. Ongelma näkyy myös ihmisten asenteissa naisia kohtaan: uraansa panostavaan naiseen suhtaudutaan ihmisenä epäilevämmin kuin samalla tavalla menestyneeseen mieheen. Kaikkiaan olen kuitenkin esimerkiksi Hjallis Harkimon kanssa samaa mieltä siitä, ettei ole olemassa niin tyhmää yrittäjää tai esimiestä, joka palkkaisi huonomman työntekijän vain siksi, että tällä on Y-kromosomi. Tai ainakaan sellaiset eivät ole yleisiä.

Tarujen pahojen miesten ilkeän Y-kromosomin suosimisen ja hyvä veli kerhojen sijasta näen naisten niin sanotun lasikaton syyksi edellä mainitsemani lastenhoidon epätasaisuuden sekä vielä tässä kirjoituksessa mainitsemattoman naisten vähäisemmän sitoutumisen työhönsä. Hehän tekevät selvästi vähemmän töitä kuin miehet. Tosin osan erosta selittää naisten omistautuminen perheelle, joten tältä osin asia palautuu lastenhoidon järjestelyihin ja siihen liittyviin asenteisiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

On selvää, että niin kauan kuin lastenhoito jakautuu meillä epätasaisesti, on poikien asettuminen työelämään helpompaa kuin tyttöjen, ja yhteiskunnan johtaviin asemiin nousee edelleen naisia useammin miehiä. Vähemmän poissalolopelkoja herättävät ja enemmän töitä tekevät kun tapaavat myös menestymään yhteiskunnassa muita paremmin.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi vanhemmuuden pakollinen jakaminen miesten ja naisten kesken siten, ettei perheillä olisi enää vapautta äitiyslomien pitämisessä eikä jakamisessa: malli olisi siis esimerkiksi kuusi pakollista äitiyslomakuukautta äidille ja kuusi pakollista isyyslomakuukautta isälle. Myös mahdolliset vanhempainlomat ja lasten takia vietettävät sairauslomat olisi jaettava rangaistuksen uhalla tasan. Näin saisimme epäilemättä naisten panoksen työelämässä lähemmäs miesten panostusta - mutta samalla annoksen totalitarismia ihmisyyden sisimpään ytimeen.

Jos naisten asema yhteiskunnassa olisi siis tätä kautta ratkaistu, olisiko länsimaisen yhteiskunnan hyvinvointi ratkaistu pienellä totalitarismilisällä? Tuskin, sillä en mitenkään jaksa kuvitella, että edelle kuvaamani pakkoratkaisu innostaisi vanhempia lastentekoon, vaan se pikemminkin pahentaisi nykyistä syntyvyysongelmaa. Ja sitä kautta nopeuttaisi länsimaisen sivilisaation - tai ainakin kaukasidigeenien - perikatoa. Totalitarismilla olisi siis yhtä surkeat seuraukset kuin aina ennenkin.

Itse olen taipuvainen näkemään, että unelma sukupuolten tasa-arvosta työelämässä ei ratkea helposti. Eikä ratkaisu saa perustua totalitarismiin eikä äitiyden ja isyyden vaikeuttamiseen. Tarvitaan siis nykyistä lasikatto-valitusta merkittävästi luovempia ratkaisuja. Hyvästä ajattelusta kiinnostuneiden kannattaa lukea esimerkiksi tämä teksti.

Itse asiassa minusta on hienoa, että Suomessa naiset osallistuvat työelämään yhtä yleisesti kuin miehet, mutta yhteiskunnan äitiyttä tukevien mekanismien kautta saavat myös lapsia lähes riittävästi. Tilanne on aivan toinen kuin etelämpänä Euroopassa, missä perheet eivät hanki lapsia, vaikka naiset ovatkin yleisesti kotirouvia. En tiedä onko syynä hedonismi vai joku muu, mutta siitä olen iloinen, että suomalaisen äitiyden hienous on huomattu muuallakin.

Lopuksi haluan kiinnittää huomion siihen, että tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan ja elämäntavan suurin uhka on nuorten naisten parissa jostain syystä yleistyneessä ajatuksessa, ettei lapsia kannattaisi hankkia lainkaan tähän pahaan maailmaaan. Tai ei ainakaan ennen kuin "joskus sitten".

Näistä luultavimmin maailman pahuutta ylikorostavista ja hedonismista nousseista muotiajatuksista on seurannut lapsettomuuden ongelman räjähtäminen, kun biologisen kellonsa tikityksen myötä äitiyttä kaipaamaan herännyt nainen ei enää tulekaan raskaaksi yhtä helposti kuin 20 vuotta nuorempi kanssasisarensa. Tämä näkyy järisyttävimmin Helsingissä, missä yli kolmannes nelikymppisistä naisista on lapsettomia.

Länsimaisen elämäntavan kestävyyden kannalta olisi siis hienoa, jos nykyisen sinkkuelämän ihannoinnin sijasta yhteiskunnan asenneilmastossa perinteinen parisuhde lapsineen nähtäisiin tavoiteltavana tilana ja naisten työelämän lasikaton syyt saataisiin vähennetyksi minimiin. Jos toisesta täytyy tinkiä, niin olkoon se naisen tasa-arvo työelämässä, sillä sen aiheuttama vahinko on sittenkin oleellisesti vähäisempi kuin väestön kuihtumisen seuraukset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erotetun opettajan tapaus
Kuka on naisen holhooja?
Nykyajan kansainvaelluksesta

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Pirjo Junttila-Vitikka kirjoitti tänään Helsingin Sanomien yleisönosastolla nuorten kesätöiden hakemisesta. Hänen sanomansa oli, että ujojen nuorten on vaikea löytää kesätöitä. Syyksi ongelmaan Junttila-Vitikka esittää rohkeusvalmennuksen puutetta.

Minullakin on lapsia. Vanhin lapseni ei ensimmäisenä kesänä töitä hakiessaan onnistunut, seuraavalla sen sijaan tärppäsi heti alussa. Myös esikoiseni onnistui toisena kesätyön hakuvuotenaan. Mikä siis oli heidän salaisuutensa tänä aikana, jolloin nuorten todellakin on liian vaikea saada kesätöitä ja sitä kautta arvokasta työkokemusta.

Molempien kohdalla prosessi eteni siten, että kun kesätyö tuli kotona puheeksi, kävimme lapsen kanssa keskustelun siitä miten työtä haetaan. Kerroimme miten työhakemus tehdään ja kommentoimme ensimmäisiä versioita.  Neuvoimme myös kärsivällisyyteen: on ihan tavallista että vaikka hakemuksia lähettäisi kymmeniin työpaikkoihin ei välttämättä saa yhtään vastausta.

Seuraavaksi kävimme läpi miten käyttäydytään kysyttäessä työtä suoraan työnantajalta. Rakettitiedettä tämä ei ole: käskimme olemaan siistejä, esittäytymään, kertomaan työpaikan tarpeesta ja esittelemäään koulutodistuksen ja tet-todistuksen. Kun toiselle lapselleni oli kerrottu, että vastaus annettaan jonkin ajan kuluttua, kehotin häntä itse kohteliaasti tiedustelemaan asiaa annetun ajan täytyttyä. Se johtikin tulokseen.

Oleellista tässä kaikessa on, että hyvien ohjeiden varassa lapsi uskaltaa ottaa työnantajaan yhteyteen, vaikka olisi kuinka ujo. Asian helpottamiseksi vanhempien kannattaa myös käydä tärkeimmät työnantajalle sanottavat repliikit läpi, ja antaa niihin mallit. Näin nuorille syntyy selkeä toimintamalli.

Mitä arempi nuori on, sitä tarkemmin tilanteet kannattaa käydä läpi; samalla kuitenkin painottaen että ihan tavallisia ihmisiä ne työnantajatkin ovat. Ja usein heillä on omiakin lapsia, joten kyllä he ymmärtävät että nuorta työnhakijaa jännittää. Tahdon siis sanoa, että asioiden käsittely kotona vähentää pelkoa ja kynnys työpaikan hakemiselle madaltuu hiljalleen.

Tällaisen omakohtaisen kokemuksen jälkeen olin aika hämmästynyt lukiessani Junttila-Vitikan kirjoituksen. Se oli sinänsä hyvin asiallinen ja käsitteli aihetta monipuolisesti. Mutta samalla se paljasti kaikessa alastomuudessaan sen, miten monet tänä päivänä ajattelevat lasten ja nuorten kasvatuksesta: vastuu ei ole vanhemmilla vaan jossain muualla. Ilmeisesti yhteiskunnalla koska kirjoituksessa kaipailtiin rohkeusvalmennusta.

Totuus kuitenkin on, ettei lapsen kasvatusta voi ulkoistaa. Eikä lasta kannata päästää kotoa ilman, että tämä on opetettu erottamaan oikean väärästä, tekemään ruokaa, siivoamaan, tiskaamaan, sovittamaan menonsa tulojen tasolle, huomioimaan muiden ihmisten tarpeet, pettymään toiveissaan tai hoitamaan esimerkiksi kesätyön hakemisen kaltaiset asiat. Muuten tulee tehneeksi rakkaalle jälkeläiselleen varsinaisen karhunpalveluksen. Sellaisilla eväillä on nimittäin vaikea selvitä kylmässä maailmassa, missä äiti tai isä eivät kuitenkaan ole auttamassa.

Tahdon siis sanoa, ettei lasten kasvatusvastuuta kannata antaa muualle - ei ainakaan jos rakastaa lastaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koejännityksestä eroon helposti
Vauraiden ihmisten kakarat vähäarvoisempia kuin muiden lapset?
Kiinalainen juttu