Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi

Kristinusko saapui Suomeen keskiajalla ja vakiintui maan länsiosiin ruotsalaisten valloittajien harjoittamassa roomalaiskatolisessa muodossa. 1500-luvulla Kustaa Vaasa joutui kuitenkin vaihtamaan vakiintuneen uskonnontulkinnan luterilaiseksi, koska tarvitsi rahaa maksaakseen Ruotsin vapauttamiseksi ottamansa lainat velkojilleen. Tämän seurauksena Suomeenkin muodostui luterilainen valtionuskonto.

1900-luvulta alkaen luterilainen kirkko on omaksunut maallisen elämän puolelta uudenlaisia tulkintoja ja toimintatapoja. Yksi tällainen muutos oli viime vuosikymmenen kansainvaelluksen aikana nähty asettuminen viranomaisia vastaan muslimien puolesta.  

Tästä muutoksesta kertoi silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen vuonna 2018 seuraavasti. "turvapaikkamenettelyssä ei ole kyse solidaarisuudesta tai politiikasta vaan lain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta. Sen perustana ovat ihmisarvo ja ihmis­oikeudet, joiden kunnioittamiseen Suomi on sitoutunut. Yksikin tapaus, jossa palautettu on vaarassa joutua vainon kohteeksi, rikkoo tätä sitoumusta."

Tämä linja on säilynyt tähän päivään saakka. Siitä saimme kouriintuntuvan todisteen kun nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma yhdessä muiden uskonnollisten johtajien kanssa katsoi asiakseen asettua vastustamaan hallituksen suunnittelemaa lakimuutosta Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi.  

Kannanotossa todettiin muun muassa seuraavia asioita:

1. Mahdollisten turvapaikanhakijoiden takaisintyönnön sijaan on etsittävä muita ratkaisuja.
2. Erityisesti paperittomilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus laillistaa oleskelunsa.
3. Perheenyhdistämistä ei tule entisestään hankaloittaa ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuus vaihtaa työperäisen oleskeluluvan hakijaksi tulee säilyttää.
4. Turvapaikkaprosessin aikainen vastaanottoraha tulee säilyttää ennallaan.
5. Kansainvälistä suojelua saavien oleskelulupien pituutta ei saa lyhentää.
6. Palauttamiskieltoa tulee noudattaa kaikissa tilanteissa.
7. Henkilöille, joita ei voida palauttaa, on myönnettävä työn tekoon oikeuttava oleskelulupa tilapäisen oleskeluluvan sijaan.
8. Kansainvälistä suojelua saavien sekä kansalaisuudettomien kansalaisuuden myöntämistä tulee helpottaa. 

Kantaa lakiluonnokseen ovat toki ottaneet muutkin tahot. Sisäministeriön näkemyksen mukaan Venäjä tuskin alkaa tuoda turvapaikanhakijoita Suomen ja Venäjän maastorajalle, koska se tarkoittaisi sekavaa tilannetta myös Venäjän omalla raja-alueella. Se kuitenkin tunnistaa mahdollisuuden ilmiön nopeaan leviämiseen maastorajoille ja siihen on siksi varauduttava.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoi lausunnossaan, että laki on mahdollista säätää, jos se on ehdottoman välttämätöntä. Hän kuitenkin edellyttää luonnokseen tarkennuksia ja täsmennyksiä. 

Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus ja Martti Koskenniemi kaipasivat lakiesitykseen muutoksia ennen kuin se voidaan hyväksyä. Koskenniemi kuitenkin totesi vielä erikseen, että on poliittisen harkinnan alaan kuuluva kysymys, onko ihmisoikeussopimusten loukkaukset syytä tehdä.

Poliisihallitus puolestaan totesi, että "jos sulanmaan aikana maastorajan yli saapuu Suomeen hallitsemattomasti ulkomaalaisia siten, että kaikkia Suomeen tulleita ei tavoiteta viranomaisen toimesta, on toiminta omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa... Tämä on todennäköisesti myös välineellistämisestä vastuussa olevan Venäjän tavoite."

Evankelis-luterilaisen kirkkomme johto on siten päättänyt yhdessä muiden kirkkokuntien kanssa tukea Venäjää sen hybridisodassa Suomea vastaan. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomiota, että järjestöllä on ainutlaatuinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa, joka sisältää verovapauden, mutta mahdollistaa jäsenten verotuksen. Ja jälkimmäisen hoitaa vieläpä se maallinen valta, jonka toimia kirkko on nyt asettunut vastustamaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan

Putin osoitti Suomen perustuslain vanhentuneisuuden

Yle keksi nimittää Martti Koskenniemeä tittelillä "maan johtava oikeusoppinut". Se kuulostaa kyllä komealta, mutta kuvaa huonosti hänen taisteluaan Venäjän hybridivaikuttamisen puolesta.

Tämä kävi ilmi samasta jutusta, jonka mukaan Koskenniemi totesi, etteivät Suomen perustuslain ihmisoikeuksien perusteet salli edes rajattuja poikkeuksia perusoikeuksiin. Ja siksi itäisen diktaattorin junailemaa hybridioperaatiota vastaan suunniteltu laki on ristiriidassa sen kanssa.

Koskenniemen Putinin puolesta taisteleminen kävi ilmi hänen arvellessaan, että - ilmeisesti kansainvälinen - "yleisö alkaa tirskua, jos ihmisoikeuksia rikkovan lain jälkeen edelleen puhuisimme, kuin olemme tehneet". Toisin sanoen hän painosti Suomen hallitusta ja eduskuntaa ottamaan puolustautumatta vastaan itänaapurin hyökkäyksen, jotta voisimme jatkossakin toimia maailmanparantajana kansainvälisillä areenoilla. 

Olen toki lähtökohtaisesti laillisuusperiaatteen kannalla ja uskon kyllä Koskenniemiä siinä, että hallituksen esittämä rajalaki on ristiriidassa perustuslain kanssa eli siinä mielessä laiton. Johtopäätösten suhteen olen kuitenkin johtavan oikeusoppineemme kanssa eri mieltä. 

Tällaisia tapauksia vartenhan on olemassa jopa kansanviisaus. Sen mukaan "hätä ei lue lakia" - ja juuri siitähän Suomen nykyisessä tilanteessa on kyse. Puolustautumisesta naapurivaltion käynnistämässä hybridisotatilanteessa.

Siksi ehdotetun rajalain perustuslainvastaisuudesta tulisi tehdä aivan erilainen johtopäätös kuin se saivartelu, jota Koskenniemi julisti. Eli todeta maamme perustuslaki vanhentuneeksi ja käynnistää siksi sen uudistamisprosessi mahdollisimman pikaisesti, jotta myös ehdotettu rajalaki sopisi sen tarjoamiin raameihin. 

Tavoitteena tuossa uudistamisessa tulisi olla laillisen puolustautumisen mahdollistaminen kaikenlaisten aggressioiden edessä. Siis myös - ja etenkin - sellaisissa tilanteissa, joissa hyökkääjä väärinkäyttää ihmisoikeuksia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

Huomautan tässä lisäksi, ettei perustuslain vanhentuneisuus riipu hybridisodan laajuudesta. Sen puutteellisuushan tuli todellisuudessa esille jo silloin, kun ensimmäinen Venäjän masinoima turvapaikanhakija astui rajan yli vaatimaan turvapaikkaa, ja siellä toimittiin perustuslain mukaisesti ottamalla - itsetuhoisesti - tämän hakemus vastaan siitä huolimatta, että sen vastaanottanut rajavartija, eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti ja koko kansa tiesivät kyseisen turvapaikahakijan olevan Putinin taisteluväline, joka oli osoitettu Suomea vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Eläkeläisprofessori Martti Koskenniemi arveli pääministeri Petteri Orpon (kok) puhuvan kansainvälisen pakolaissopimuksen muuttamisesta avatakseen latua sopimuksen rikkomiselle. Samalla hän väitti, että väkisin rajan yli hybridiaseina pyrkivien kehitysmaalaisten estäminen olisi juuri tällaista rikkomista. 

En lähde arvostelemaan arvostetun professorin näkemystä jälkimmäisestä seikasta. Sen sijaan huomautan, että koska monet maat ovat jo tehneet näin osoittaa kyseisen sopimuksen kelvottomuuden ja siten myös muuttamisen tarpeen. Ja siksi hänen epäilen hänen kykyään lukea pääministerin ajatuksia ja motivaatioita. 

Tästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että milloin mitäkin keinoa käyttävän kehitysmaalaisten kansainvaelluksen pysäyttäminen on aivan mahdollista myös nykyisen pakolaissopimuksen puitteissa. Se edellyttää vain sen, ettei Suomea - tai EU:ta - koeta kehitysmaissa houkuttelevaksi määränpääksi. 

Tässä mielessä panin viime vuoden puolelle tyytyväisenä merkille hallituksen aikeen sijoittaa turvapaikkaa hakevat ihmiset avointen vastaanottokeskusten sijaan suljettuihin järjestelykeskuksiin, josta heillä ei ole asiaa ympäröivään yhteiskuntaan ennen rekisteröintiä. Toki olisi ollut vielä parempi, mikäli ovien avaaminen tapahtuisi - vuosien takaisen ehdotukseni mukaisesti - vasta sitten, kun heille olisi myönnetty turvapaikka. 

Asiaa auttaisi myös se, että turvapaikkahakemuksen saisi jättää vain yhden kerran ja sen myöntämisen ainoaksi perusteeksi muutettaisiin kotimaassa todennettu akuutti hengenmenetyksen vaara etnisis-kulttuurisista syistä. Eli toisin sanoen käynnissä oleva kansanmurha.

Siis sellainen, joka aikanaan johti tässä puheena olevan Geneven sopimuksen solmimiseen. Tämä vaatisi kuitenkin sopimuksen muuttamisen, josta Suomen kannattaisi tehdä avaus.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi olisi luonnollisesti muutettava turvapaikan saaneiden oikeuksia suhteessa Suomen kansalaisiin. Niistä oleellisin on sosiaaliturvan sitominen Suomen kansalaisuuteen, mikä vähentäisi maamme houkuttelevuutta sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten keskuudessa. Sen sijaan heille tulisi järjestää elämisen minimiehdot täyttävä sijoitus, suomen kielen, lain ja kulttuurin opetusta sekä puhdetöitä ruuan ja asumisen vastineeksi. 

Listaa voisi toki jatkaa, mutta jätän asian tällä kertaa tähän sillä huomautuksella, että nykyisenkaltainen humanitaarisen maahanmuuton politiikka on tullut tiensä päähän lukuisissa EU-maissa. Ja siksi Geneven pakolaissopimusta tultaneen joka tapauksessa muuttamaan - tai ainakin tulkitsemaan uudelleen - siitä riippumatta, miten arvostettu emeritusprofessorimme lukee pääministerimme tai muidenkaan poliitikkojen ajatuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian hyvää ollakseen todellisuutta
Kehitysmaalaistuminen etenee
Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?

Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?

Maahanmuuttovirasto on Ylen mukaan kysellyt paikkoja suurille maahantulijamäärille. Sen taustalla on Ylen mukaan hallituksen esitys vastaanottolain muuttamisesta, minkä seurauksena vastaanotto siirtyisi kokonaan viraston kontolle. Kyse ei siten olisi siitä, että maahan odotettaisiin suuria määriä kehitysmaalaisia.  

Toivottavasti asia on näin ja kyse on tosiaan pelkästään tehtävien siirrosta eri viranomaisten välillä. Hiukan kyllä huolestuttaa, että uutinen sai päivänvalon samana päivänä, kun tuore sisäministeri Krista Mikkonen kertoi Suomen pitävän rajat avoimina, vaikka tulijat muodostaisivat venäläisen hybridisodan kärkijoukon.

Näin tapahtui siitä huolimatta, että toissaillan A-studiossa emeritusprofessori Martti Koskenniemikin antoi ohjeita siitä, kuinka me voisimme toimia välttääksemme tämän. Opastus on huomionarvoinen erityisesti siksi, että Koskenniemi oli virassa vielä ollessaan hyvinkin suvaitseva tulijajoukkojen oikeuksien suhteen.

Samaan aikaan Maahanmuuttoviraston ylijohtajana ja sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkönä toiminut Jorma Vuorio ihmetteli sisäministeriön kaavailuja oleskelulupien antamisesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Hänen mielestään "täällä olevat laillistettaisiin mutta palautusten ja palautussopimusten eteen ei ole tehty mitään vaikka hallitusohjelma sitä edellyttää".  

Käytännössä nyt laillistettaviksi aiottujen kohdalla kyse ei kuitenkaan olisi hybridisotajoukoista, vaan vuosien 2015-16 elintasopakolaisista, joka ovat onnistuneet notkumaan maassamme jo yli puolen vuosikymmenen ajan. Vuorion mukaan vihreiden hallussa oleva sisäministeriö "kannustaa kyllä kaikkia kielteisen saavia sinnittelemään vastaanottokeskuksissa".

Kun näitä uutisia lueskelee, ei voi muuta kuin ihmetellä onko Suomella varaa pitää sisäministeriötä Vihreiden hallinnassa. Vai olisiko sittenkin järkevämpää kaataa hallitus ja panna pystyyn uusi, jossa marginaalisen kannatuksen varassa valtaan päässeet poliitikot eivät voisi ohjata maatamme kohti sellaista tulevaisuutta, josta on jo yli vuosikymmenen ajan nähty varoittava esimerkki Itämeren toisella puolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen

Mielen selvennys

Viime aikoina on poliittisen keskustelun keskiössä ollut Turkin päätös lähettää vierasmaalaisia vaikka aseilla uhaten Kreikan rajalle. Myös minä olen kirjoittanut aiheesta ja etenkin rajatilanteen heijastumisesta Suomen politiikkaan moneen kertaan, viimeksi eilen.

Tänä aamuna päätin erään eilen itselleni tapahtuneen sattumuksen seurauksena valaista hiukan omaa näkemystäni humanitaarisesta maahanmuutosta. Siis erityisesti siitä, mitä ja miksi ajattelen niin kuin ajattelen maailman hädänalaisten tai sellaisiksi ilmoittautuneiden auttamisesta.

Asiasta oli haastateltu myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeä, jonka mukaan kaikille taattu turvapaikan hakemisoikeus ei "ole lainkuuliaisuudesta tai pykälien noudattamisesta kiinni, vaan arvoista". Valaistakoon siis minun arvojani, joiden en suuressa mittakaavassa usko poikkeavan paljonkaan Koskenniemen arvoista globaalissa mittakaavassa - ovatpahan vain vähemmän irti käytännön todellisuudesta.

Eli kyllä, minusta hädässä olevaa tulee lähtökohtaisesti auttaa. Ja kyllä, apua pitää voida pyytää jos on vaikeuksissa. Ja kyllä, ihmisen ihon väri, uskonto tai sukupuoli eivät sellaisenaan saa estää avunpyyntöä eikä hänen mahdollisuuksiaan rakentaa elämäänsä Suomessa.

Mutta toisaalta, yhtä tärkeää kuin itse auttaminen on se, ettei auttajan hyvää tahtoa saa käyttää väärin. Auttajaa ei voi myöskään velvoittaa menemään niin pitkälle, että hän tai hänen läheisensä joutuvat hankaluuksiin. Niinpä auttajan tulee saada vapaasti päättää millä tavoin hän auttaa lähimmäistään tai jättääkö kokonaan auttamatta.

Palataan siis Turkin rajalle. Sieltä on tulossa paikallisen sulttaanintekeleen ehdotuksesta tai jopa pakottamana tuhansia - ja mikäli EU:n rajat aukeavat ehkä jopa miljoonia ihmisiä - jotka ovat asuneet tuossa EU:n jäseneksikin ehdolla olevassa varsin turvallisessa maassa jopa vuosia.

He ovat pääosin afgaaneja, joilla ei pitkään Turkissa asuneina ole turvapaikantarvetta Euroopasta. Sellaista ei ole myöskään joukossa olevilla pakistanilaisilla, iranilaisilla, bangladeshilaisilla tai marokkolaisilla. Omien edelle kirjoittamieni näkemysteni luokittelussa koko joukko on siis käyttämässä väärin - joko Turkin painostamana tai ilman - eurooppalaisten hyvää tahtoa.

Lisäksi tiedämme vuoden 2015 kriisistä, että näiden ihmisten joukossa EU:n alueelle saapuisi naisten ja lasten turvallisuutta uhkaavia henkilöitä, joista vain pieni osa pystyy tai haluaa huolehtia omasta toimeentulostaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Pahimmillaan - kuten Ruotsissa on nähty - heidän joukostaan nousee koko pohjoismaisen yhteiskunnan järjestystä uhkaavia rikollisjengejä. Toisin sanoen heidän ottamisensa maahamme aiheuttaisi pysyvän turvallisuus- ja taloudellisen taakan.

Lisäksi he aiheuttavat kulttuuris-yhteiskunnallisen ongelmaan halutessaan pitää jopa kotimaataan tiukemmin kiinni omasta kulttuuristaan - kuten Suomessa jo pitkään olleiden somaleiden kohdalla on nähty - minkä seurauksena sekä kyky sulautua pohjoismaiseen elämäntapaan että työelämään heikkenevät entisestään. Tämä johtaa etnisesti erottuvien epäluuloja herättävien väestönosien syntymiseen, joka johtaa niiden ja valtaväestön väliseen polarisaatioon ja sitä kautta epävakautta lisäävään poliittiseen turbulenssiin.

Siksi tämän joukon osalta en näe suurta ongelmaa siinä, ettei heille edes myönnetä oikeutta hakea turvapaikkaa. Tai ainakin, että tuo pyyntö evättäisiin välittömästi sen esittämisen jälkeen jo rajalla. Siten he ovat se primus motor, jonka takia spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta luopumiseen eli nykyisen kansainvälisen sopimuksen muuttamiseen on pakottava käytännön tarve.

Turkin ja Kreikan rajalla olevien joukossa pienenä vähemmistönä olevilla syyrialaisilla saattaa kuitenkin olla todellinen turvapaikantarve. Valitettavasti syyrialaistenkin osalta on muistettava, että he ovat pääosin sellaisen kapinahankkeen kannattajia, joiden suurin innoittaja oli uskonnollinen fanatismi. Suurin osa heistä on ISIS:in kalifaatin tai Ql-Qaidaan liityksissä olevien terroristijärjestöjen taistelijoita ja heidän perheenjäseniään - muutenhan he voisivat palata turvallisesti takaisin kotimaahansa.

Näiden ihmisten kohdalla on siis kyse sekä auttajan huijaamisesta että valtavan turvallisuusriskin aiheuttamisesta vastaanottajamaassa. Asiaa ei helpota se, että turvapaikan tarvetta harkitsevalla ihmisellä on käytännössä ylivoimainen tehtävä erotella mahdollisesti joukossa olevia kohtaloonsa syyttömiä ja siis viattomia pakolaisia niistä, jotka ovat liikkeellä oman uskonnollis-poliittisen fanatisminsa seurauksena. Lopputuloksena autettavan riesaksi pääsee auttamisen tarpeessa olevien lisäksi terroristeja, murhaajia, raiskaajia ja uskonkiihkoilijoita, kuten myös Suomessa on nähty vuoden 2015 tapahtumien seurauksena.

Kaiken edelle kirjoittamani lisäksi on syytä huomata humanitaarisen auttamisen kustannukset. Tarkimman käytettävissä olevan laskelman perusteella näiden ihmisten auttaminen tulisi maksamaan auttajalleen - tulijan kansallisuudesta riippuen - useita satoja tuhansia euroja henkeä kohti pelkästään suorina kustannuksina.

Siten maamme hallituksen jonkin aikaa sitten tekemä päätös 175 hengen tuomisesta Suomeen kustantaa meille veronmaksajille varovasti arvioiden 35 ja pahimmillaan jopa yli 100 miljoonaa euroa. Jos siis päättäisimme EU:n maiden välisenä taakanjakona ottaa Kreikasta vastaan esimerkiksi 10 000 pakolaista, olisi kustannus jotain kahden ja seitsemän miljardin euron välillä - siis Suomen valtion budjetin yhdelle vuodelle varattujen maatalous- tai opetus- ja kulttuurimenojen luokkaa.

Siksi näen, että hädässä olevien ihmisten auttamisen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä heidän kotiaan. Auttamiseen käytettävien summien suuruutta määritettäessä olisi myös huolehdittava siitä, etteivät ne ylitä taloudellista kestokykyämme. Toisin sanoen auttaminen ei voi perustua velkarahaan ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Edelle kirjoittamani mukaisesti olemme tulleet tässä maailmantilanteessa sellaiseen tilanteeseen, jossa inhimillisestä hädässä olevien ihmisten auttamisesta pois maailman kriisipesäkkeistä on tullut käytännön mahdottomuus ellemme halua tuhota omaa tulevaisuuttamme. Sen sijaan voimme tehdä edelleen paljon hyvää, mikäli luovumme käytännössä lähinnä ns. moraaliposeerausta edistävästä turvapaikkajärjestelmästä ja suuntaamme siihen käyttämiämme varoja hädänalaisten kotiseudun kehittämiseen ja pakolaisleirien välittömien elinolosuhteiden turvaamiseen. Sekä etenkin kriisiytyvien alueiden perimmäisen ongelman eli väestöräjähdyksen lopettamiseen tähtääviin tehokkaisiin toimiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle
Maahanmuuton raskas taakka
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Katupartioista

Professori Martti Koskenniemi kirjoitti tänään  joidenkin kaupunkien kaduille ilmestyneistä katupartioista näin lennokkaasti: "ei tarvitse olla kummoinenkaan historioitsija ymmärtääkseen, että tällaiset ruskea- tai mustapaidat ovat olennainen osa rasistista ja äärioikeistolaista aktivismia, joka ei välttämättä turvaudu niinkään väkivallan käyttöön kuin uhkaavan ilmapiirin luomiseen".

Hän vaati myös sanan "äärioikeisto" käyttämistä, koska se olisi "tarpeen, jotta päästäisiin eroon siitä merkillisestä harhasta, että tässä olisi jokin useamman ääripään välinen kiista. Nyt näkyy vain suomalainen rasismi." Loistavaa mutta yksisilmäistä retoriikkaa, kuten akateemiselta vasemmisto-intellektuellilta sopii odottaakin.

Varsin tuntematon demaripoliitikko Antti Koskela puolestaan otti asiakseen syyllistää suomalaisia maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Hänen mukaansa "on pystyttävä ratkaisemaan sekä kotoutumisen ongelmat ja niistä kumpuava rikollisuus että myös maahanmuuttovastaisuus ja siitä niin ikään kumpuava rikollisuus."

Samalla hän tuomitsee katupartiot selvin sanoin: "Kemissä ja Joensuussa laitaoikeistolaisen ideologian värittämät tahot partioivat kaduilla. Katujen turvaaminen kuuluu Suomessa poliisille, eivätkä poliittisesti värittyneet partiot edes paranna turvallisuutta."

* * *

Median mukaan katupartiot eivät ole mikään yhdenmukainen äärioikeistolainen joukko. Siinä missä joillakin partioihin osallistuvista on tuomioita rikoksista tai yhteyksiä kansallissosialistisiin järjestöihin, toiset vaikuttavat olevan selkeästi ympäristönsä turvallisuudesta huolissaan olevia tavallisia kaupunkilaisia.

Katupartiot ovat syntyneet vastauksena viime aikoina yleistyneisiin seksuaalirikoksiin, erityisesti ns. puskaraiskauksiin sekä muuhun maahanmuuttajiin liittyvään rauhattomuuteen. Tämä on heikentänyt etenkin naisten turvallisuudentunnetta, kuten Brittein saarella asuva Kaarina Griffiths kuvasi tämän aamun Helsingin Sanomissa.

"Uutiset naisten ahdisteluista ja raiskauksista Suomessa ovat huolestuttavia. Ahdistelutapauksia on raportoitu lähes viikoittain sen jälkeen, kun maahan on tullut suuria määriä miespuolisia turvapaikanhakijoita. Niin sanottu pelon maantiede on saanut uusia ulottuvuuksia, kun pienilläkin, aiemmin rauhallisilla paikkakunnilla naiset pelkäävät liikkua yksin ulkona."

Suoraa puhetta, jonka maalitauluna eivät olleet katupartiot, vaan käsittämättömän hiljaa kaikesta tapahtuneesta olevat suomalaiset feministit. Griffithsin mielestä: "naisten tasa-arvo Suomessa ei saa ottaa takapakkia sen vuoksi, että autetaan pakolaisia. Missä viipyvät naisasialiikkeen kommentit? Mielestäni feminististen järjestöjen velvollisuus on puolustaa naisia ja ottaa naisten ahdisteluun tiukka kanta – oli tekijänä kuka hyvänsä"

Näihin sanoihin on helppo yhtyä, mutta lisäisin ettei kenenkään muunkaan suomalaisen elämä saa ottaa takapakkia siksi, että autetaan pakolaisia. Ei edes miesten turvallisuudentunne saati itse turvallisuus.

* * *

Palatakseni katupartioihin. Ne ovat siis kiistatta syntyneet maahanmuuttajien aiheuttaman turvallisuusvajeen takia. Näyttäisi myös siltä, että partioinnilla on ollut toivottua vaikutusta.

Esimerkiksi Pietarsaaressa poliisi kertoi viime kesäkuussa, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."  

Eilisessä Yleisradion tekemässä uutisessa pietarsaarelainen katupartioaktivisti taas kertoi, että "häiriötilanteisiin partiot eivät ole toistaiseksi törmänneet" ja arveli edelleen, että "liekö puskaradiossa levinnyt tieto partioinnista jo itsessään rauhoittanut tilannetta". 

Tiedossa ei myöskään ole yhtään katupartioiden tekemää väkivallantekoa. Se on tietenkin hyvä asia, mutta siitä huolimatta toivoisin, ettei kaupungeissamme olisi tarvetta minkäänlaiseen kansalaisten suorittamaan turvallisuuden valvontaan. Katupartiot eivät kuitenkaan poistu katukuvasta pelaamalla Martti Koskenniemen tavoin natsikortilla tai Antti Koskelan tavoin suomalaisia syyllistämällä vaan niiden syntymiseen johtaneiden ongelmien syiden poistamisesta. 

Se tarkoittaa ongelmia aiheuttavan maahanmuuton hallintaan saamista eli oleellista vähentämistä sekä tänne saapuneiden ihmisten arvojen, uskomusten ja tapojen muuttamista suomalaiseen arkeen sopivaksi. Jälkimmäisestä esimerkin antoi itsekin maahanmuuttajataustainen Nasima Razmyar (sd), joka totesi kasvot peittävän vaatetuksen yksiselitteisesti ammattimaiseen lapsenkasvatukseen sopimattomaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa