Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?

Muutama viikko sitten julkaistiin Suomen perustan kyselytutkimus, jonka mukaan reilusti yli puolet Suomessa asuvista maahanmuuttajista kannattaa vihervasemmistopuolueita. Tämä on eilisen Suomen uutisten jutun mukaan vaikuttanut demareiden sekä muun vihervasemmiston suhtautumiseen erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jutun mukaan vasemmistopuolueet ovat ryhtyneet suojelemaan "muslimiyhteisöjen uskonnonvapautta ja kulttuurisia erityispiirteitä, kuten naisten eristämistä ja alaikäisten hijabin käyttöä". Toisin sanoen maamme poliittinen vihervasemmisto on asettanut poliittisen islamin "alistavat käytännöt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edelle".

Vihervasemmiston kritiikitön suhtautuminen maahanmuuttajien ihmisoikeuksia rikkoviin tapoihin on toki ollut nähtävissä jo pitkään, mutta Suomen uutisten jutussa on uutta se, että tämä käyttäytyminen liitetään maahanmuuttajien suosion kalasteluun. Jos – ja kun – näkemys on oikea, on syytä kysyä poliittisen vasemmistomme eettisten ja moraalisten arvojen perään. 

En kuitenkaan ole nähnyt näin tehtävän sen enempää kaupallisissa valtamedioissamme kuin veronmaksajien rahoittamassa Ylen ohjelmistossakaan. Ja siksi kysyn etenkin jälkimmäisen osalta, että eikö nyt olisi aika nostaa tämä asia esille. Ja vaatia selitystä niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin puoluejohdoilta sekä muilta näiden puolueiden näkyviltä poliitikoilta, mukaan lukien niiden näkyviin asemiin nousseet – Nasima Rasmyarin (sd) kaltaiset –  maahanmuuttajataustaiset toimijat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi

Suomi on liberaali länsimaa, jossa ihmisillä on perustuslaissa taattu uskonnon- ja sananvapaus. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan vuodesta 1634 alkaen meilläkin oli vain yksi sallittu uskonto. Se oli luterilainen versio kristinuskosta. Tämä pakko katosi vähitellen alkaen vuodesta 1741, jolloin ulkomaalaisille annettiin lupa harjoittaa myös muuta protestanttista uskontoa kuin evankelis-luterilaista.

Uskonnonvapaus on kovin rajoitettua monissa maissa vielä tänäkin päivänä. Saudi-Arabiassa voi harjoittaa vain islamin uskoa ja Pohjois-Koreassa ei uskontoa voi harjoittaa lainkaan. Itse asiassa Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden toimikunnan mukaan 28 maata vainoaa aktiivisesti kansalaisiaan heidän uskonnollisten näkemystensä takia. Niissä asuu 57 prosenttia maailman väestöstä. 

Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä julkaistiin tutkimusraportti, jossa selvitettiin uskonnollisen vainon pitkäaikaisvaikutuksia. Käytännössä tarkastelussa olivat Espanjan inkvisition 1480-1820 pitämät oikeudenkäynnit. 

Inkvisitiohan vahti ihmisten uskonnollista puhdasoppisuutta ja siten kahlitsi vapaata ajattelua. Käytännössä se yhdisti uskonnollisen vainon valtion tukemaan totalitaariseen hallintoon, joka tutki ja kontrolloi jokapäiväisen elämän kaikkia osa-alueita ruokailutottumuksista pukeutumiskoodiin, kirjoihin ja keskustelunaiheisiin. Ja rangaistavat löytyivät usein ihmisistä näiden läheisten tekemien ilmiantojen perusteella.

Tutkimus osoitti selkeästi, että ne Espanjan kunnat, joissa inkvisitio oli vahvin, ovat tänäkin päivänä taloudeltaan, koulutustasoltaan ja luottamukseltaan muuta Espanjaa heikompia. Toisin sanoen maailmankatsomuksellisen ahdasmielisyyden ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen kontrolloinnin vaikutukset näkyvät vielä 200 vuotta niiden loppumisen jälkeen. 

Tutkimuksen tulokset selittänevät osaltaan sitä, miksi demokraattiset ja asenteiltaan liberaalit länsimaat ovat toimineet jo pitkään globaalin kehityksen vetureina. Tässä yhteydessä on todettava, että liberaaleina itseään pitävät uusvasemmistolaisten aatteiden - kuten ympäristöfanatismin tai wokelluksen - edustajat eivät tässä mielessä lukeudu liberaaleihin, vaan ovat pikemminkin ihmisten ajatuksen-, sanan- ja käytöksen vapautta kahlitsevia rakennelmia. Ja sellaisina ne ovat - ainakin edellä kuvaamani tutkimusten tulosten perusteella - valtaan mahdollisesti päästyään yhteiskunnallisesti aivan yhtä vahingollisia kuin ulkomaailman poissulkeva uskonnollinen konservatismi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Allardtin näkemyksen mukaan valta on annettava Perussuomalaisille!
Tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus ja ääneen lausumaton näkemys

Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen jopa keksittyjä perusteluja sisältänyt ristiretki veteraanipoliitikko Päivi Räsästä (krist) vastaan on saamassa uuden vaiheen sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan naispuolinen piispa oli kirjoittanut aiheesta valtakunnansyyttäjän kantaa myötäilevän kolumnin. 

Tämän aamun Helsingin sanomissa nimittäin kaksi pohjalaista pastoria kyseli mielipidekirjoituksessaan sitä, kuinka Raamattua saa tulkita. Ja muistuttavat, että "kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Yksittäinen jae tulkitaan suhteessa Raamatun kokonaisuuteen. Pyrkimys on toimia Raamatun ohjeiden mukaan – myös eettisten ja moraalisten."

He kiinnittävät - aivan oikein - huomiota siihen, että Räsäsen valtakunnansyyttäjän hampaisiin joutuneet kirjoitukset ovat yhdenmukaisia laajalti kristittyjen parissa omaksutun raamatuntulkinnan kanssa. Ja että "Suomessa ja maailmalla on lukuisa määrä kristittyjä ja kristillisiä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat Raamattua samansuuntaisesti kuin Räsänen. Tämänkaltainen tulkintatraditio on vuosituhansia vanha."

Lisäksi kirjoittajat muistuttavat, että kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Siten kolumnin kirjoittaneen piispan näkökulma on heidän maailmankuvassaan todennäköisesti jopa harhaoppinen todetessaan, että se olisi vain "vivahteikas ja kertomus­perinteeltään rikas kirjakokoelma." Ja "samalla... kristittyjen pyhä kirja."

Kahden pastorin mielipidekirjoituksen luettuani vakuutuin siitä, että Räsäsen tapaus on sekä sananvapaus, mutta ennen muuta uskonnonvapauskysymys. Ja uskonnonvapaudesta perustuslakimme puolestaan sanoo yksiselitteisesti, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Vaikka itselläni ei ole pienintäkään uskoa yliluonnollisiin olioihin, pidän kuitenkin tärkeänä lainsäädäntömme noudattamista. Ja siinä suhteessa yksi avainpelureista on valtakunnansyyttäjä, jonka tulisi tuntea tuo lainsäädäntö kuin omat taskunsa - ja toimia sen ohjaamana. Näin myös uskonnonvapauskysymyksissä.

Jos maastamme kuitenkin halutaan poistaa uskonnonvapaus, sen ei tule tapahtua oikeusteitse vaan lainsäätämisjärjestyksessä. Uskonnonvapauden osalta se tarkoittaa perustuslain säätämisjärjestystä. Siitä puolestaan vastaa Suomen eduskunta, eikä valtakunnansyyttäjällä ole siinä asiassa päätösvaltaa. Ei myöskään kirkkojen piispoilla tai edes oikeusistuimilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä