maanantai 31. lokakuuta 2022

Onko Krista Mikkonen tyhmä vai valtionhallintoon soluttautunut terroristi?

Eilisessä Iltalehdessä oli järkyttävä artikkeli. Siinä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päällikkö kertoi katujengien olevan kasvava ilmiö.

Näiden jengien jäsenillä on yhdistäviä piirteitä ja ihanteita, joiden avulla poliisi voi tunnistaa niiden tekemää rikollisuutta. Se voi näyttää ulkoa päin katsottuna päättömältä, mutta tarkemmin analysoituna siinä on motiivina yleensä kosto. Lisäksi jengeissä käytetään hyväksi sosiaalista mediaa keskinäisen vihanpidon ja vastakkainasettelun ylläpitämiseen - ja ollaan hyvin herkkiä loukkaantumaan. 

Tätä maahanmuuttajavetoista rikollisuutta rahoitetaan huumekaupalla ja reviiritaisteluissa on käytössä aseita. Eikä pahanteko kohdistu pelkästään kilpaileviin jengeihin, vaan uhreiksi joutuu yhä useammin myös sivullisia. 

Edelle kirjoittamassani ei liene tätä blogia lukeville juurikaan uutta tietoa. Sen sijaan tämän kirjoituksen otsikossa mainittu asiasta vastaavan sisäministeri Krista Mikkosen (vihr) asenne on suorastaan järkyttävä. 

Hän nimittäin päätti jälleen kerran syyllistä tavallisia suomalaisia maahamme rantautuneesta jengirikollisuudesta sanomalla, että "maahanmuuttajanuorten suuri osuus jengiytymiskehityksessä osoittaa, että maahanmuuttajien kotouttamista on tuettava nykyistä enemmän". 

Anteeksi nyt, mutta ministerin näkemyksen luettuani teki mieli käyttää sanontaa, jossa yhdistetään eräs suolalla yleensä maustettu meijerituote nuorison liikakäytössä kuluneeseen naisen alapäähän viittaavaan sanaan. Jätin sen kuitenkin tekemättä ja kysyin vain itsekseni, että kuinka meillä voi olla ministerinä äärimmäisen tyhmä ihminen? Vai onko hän sittenkin suomalaista yhteiskuntaa kieroutuneen ideologiansa lukuun tuhoava älykäs terroristi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS huomasi Södertäljen ampumisongelmassa mahdollisuuden
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä
Krista Mikkonen: maahanmuuttajengit johtuvat kantaväestön rasismista

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Wokeltajat harhateillä

Helsingin sanomat julkaisi lauantaina artikkelin, jossa se kertoi wokelluksen tuhonneen joidenkin Helsingin yliopiston laitosten ilmapiirin. Koska kyse ei ole ns. kovien tieteiden yhteisöistä vaan pikemminkin humanistiseen opetukseen liittyvästä ongelmasta, saattaa ilmiö johtaa näillä aloilla tehtävän suomalaisen riippumattoman tutkimuksen ja opetuksen lopulliseen tuhoutumiseen.  

Suomi ei kuitenkaan ole wokelluksen suurvalta, vaan Yhdysvalloissa ja muualla anglosaksisissa maissa tämä fanaattinen ajatussuunta on paljon keskeisempi yhteiskunnallinen piirre kuin meillä Suomessa. Ja aivan erityisesti asia on ollut esillä sikäläisissä yliopistoissa. 

Siksi ajattelin tänään kertoa teille - arvoisat lukijani - parista tuoreesta uutisesta, jotka olen lukenut arvovaltaisesta tieteellisestä julkaisusta. Tapaukset ovat mielestäni varsin mielenkiintoisia. 

Ensimmäinen uutinen kertoi arvostetusta perulaissyntyisestä amerikkalaisprofessorista, joka erotettiin vuonna 2019 USA:n tiedeakatemiasta jouduttuaan syytetyksi seksuaalisesta häirinnästä. Perulainen oikeus kuitenkin ratkaisi asian professorin eduksi ja määräsi väärän ilmiannon tehneen naisen 48 400 dollarin sakkoihin sekä langetti tälle vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaisen ehdonalaisen vankeustuomion.

Professori ei kuitenkaan ole jättänyt asiaa, vaan on viemässä USA:n tiedeakatemian oikeuteen, koska "he osoittavat edelleen piittaamattomuutta olemalla julkisesti kääntämättä kurssia" hänen julkisessa kohtelussaan. Amerikkalaiseen tyyliin perulaisprofessorilla on myös merkittävä vahingonkorvausvaatimus: peräti viisi miljoonaa dollaria. 

Nähtäväksi jää, kuinka asia ratkeaa. Jotain wokelluskulttuurin lonkeroiden ulottumisesta ympäri maailman kertoo kuitenkin se, että YK julkaisi näkemyksen, jonka mukaan "olemme huolissamme siitä, että häirintäilmoituksen tehneen naisen tuomitsevaan alemman oikeuden tuomioon ei sisältynyt uhrikeskeistä ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa". 

Ja jatkoi edelleen, että "jos tuomioistuimen päätös pysyy voimassa, se voi vaientaa muut seksuaalisen väkivallan uhrit ja eloonjääneet sekä estää heitä puhumasta hyökkääjiään vastaan". Näin siis siitä huolimatta, ettei - oikeuden mukaan - tapaukseen liittynyt lainkaan seksuaalisen väkivallan uhreja, saati eloonjääneitä tai hyökkääjiä. 

Nähtäväksi jää, kuinka tapaus etenee. Toivottavaa tietenkin on, että 1) perulaisoikeus olisi alun perin ratkaissut asian oikein - eli mitään väärää ilmiantoa pahempaa laittomuutta ei olisi tapahtunut - ja että 2) professorin ja USA:n tiedeakatemian välisen oikeustapaukseen saataisiin oikeudenmukainen tai ainakin lakiin perustuva ratkaisu.

Toinen tapaus liittyi siihen, että NASA kieltäytyi aikanaan muuttamasta avaruuteen sijoitetun teleskoopin - James Webb Space Telescope - nimeä, vaikka sitä vaadittiin. Vaatimukset perustuivat siihen, että James Webb oli mahdollisesti auttanut homomiesten puhdistamisessa liittovaltion työvoimasta.

Tästä on nyt saanut itkupotkuraivarin The Royal Astronomical Society - eli Britannian kuninkaallinen tähtitieteen seura. Se on nimittäin päättänyt, ettei sen kustantamissa sarjoissa julkaistuissa tiederaporteissa saa enää käyttää teleskoopista sen oikeaa nimeä, vaan sitä on kutsuttava JWST:ksi. 

Tapauksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että NASA:n virallinen historioitsija yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa oli selvittänyt Webbin roolia koskevia arkistoja, mutta ei ollut löytänyt nimen vaihtamista edellyttäviä todisteita. Tätä taustaa vastaan Brittien päätös ei näyttäisi olevan kunniaksi tieteelliselle seuralle, jollaisen luulisi toimivan pikemminkin tosiasioiden kuin muodissa olevien poliittisen aatteiden perusteella.

lauantai 29. lokakuuta 2022

Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta

Keskustelu monimuotoisuuden suojelemisesta käy Suomessa kuumana, koska EU:n Greenpeace-vetoinen komissaari Frans Timmermans on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi oman agendansa ajajaksi. Ruotsissa vastaavaa keskustelua ei käydä, koska länsinaapurissa on totuttu huolehtimaan elinkeinoelämän toimintaympäristöstä ja se on ilmoittanut kutakuinkin yksimielisesti vastustavansa Timmermansin pyrkimyksiä sosialisoida maan metsäasiat EU:lle. 

Aivan yksimielisiä ruotsalaisetkaan eivät ole. Tästä sain eilen lukea hätkähdyttävän esimerkin avattuani amerikkalaisen Science-lehden pääkirjoituksen

Siinä oli annettu palstatilaa ruotsalaiselle ympäristöekologian professorille, jonka mukaan aiemmin aktiivisesti ympäristöasioita ajaneen Ruotsin uskottavuus on vaakalaudalla. Hän teki tämän valittamalla vasta pidettyjen vaalien tulosta ja sen seurauksena syntyneen hallituksen päätöstä yhdistää ympäristöministeriön tehtävät muihin hallinnonaloihin. 

Koko kirjoitus päättyi eskatologiseen kysymykseen: "jos Ruotsi hylkää yhden ylpeimmistä perinnöistään, on vaarana, että mikä tahansa maa saattaisi tehdä niin". 

* * *

Science-lehti ei malttanut jättää Ruotsin tikunnokkaan nostamista pelkästään pääkirjoituksen varaan. Lisäksi se julkaisi ruotsalaisessa yliopistossa työskentelevän ranskalaistutkijan mielipidekirjoituksen

Tämän mukaan Ruotsi on - ei enempää eikä vähempää kuin - vaarantamassa Euroopan biodiversiteetin. Tämä kirjoitus ei liittynyt ympäristöministeriön lakkauttamiseen, vaan Suomessakin poliitikkojen heräämiseen johtaneen EU:n ennallistamisasetuksen hylkäämiseen Ruotsissa. Päätöksen syyksi hän mainitsi viranomaisten ja teollisuuden välisen "sisäsiittoisuuden". 

Lisäksi ruotsinranskalainen epäili nykyisen kotimaansa hidastavan ympäristöasioiden hoitamista omalla puheenjohtajakaudellaan. Niinpä hänen kirjoituksensa päättyy kehotukseen, jonka mukaan EU:ssa tulisi suhtautua Ruotsin johdolla laadittavaksi tulevaan biologisen monimuotoisuuden suojelupolitiikkaan erittäin skeptisesti. 

* * *

Edellä kuvaamani - epäilemättä suuren ja vilpittömän huolen motivoimat - kannanotot kertovat siitä, kuinka määrätietoiset ja omaa agendaansa syystä tai toisesta fanaattisesti ajavat ihmiset ovat valmiita hylkäämään demokraattisen päätöksenteon, mikäli se on ristiriidassa heidän omien uskomustensa kanssa. Kansanvallan sijaan he näyttäisivät kaipaavan jonkinlaista "oikeamielisten diktatuuria", joka sanelisi kaikille ihmisille näiden elämän reunaehdot. 

Tämä ei koske vain tavallisia kaduntallaajia, vaan myös tutkijoita ja näköjään jopa Science-lehden kaltaista tieteellistä instituutiota. Jälkimmäisen osalta saatamme ehkä hakea selitystä USA:n äärimmilleen polarisoituneesta yhteiskunnasta, mutta siitä huolimatta on yllättävää, että tiedelehti haluaa puuttua demokraattisen kansan vaaleissa osoittamaan tahtoon.  

Valitettavasti sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa. Siitä saimme esimerkin viime torstain A-studiossa käydystä keskustelusta viimeistään siinä vaiheessa (vähän yli 26 minuutin kohdalla), kun keskusteluun osallistunut professori sai itkupotkuraivarin ja puuskahti kaiken maapallon elämän tuhoutuvan, mikäli hänen ajamaansa agendaa ei toteutettaisi.

Mieleeni tuli hakematta pikkulasten uhkaustyyli silloin kun tulee kiistaa tekemisestä. Siis tämä: "en ole enää koskaan kaverisi, ellet tee kuten minä tahdon". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 28. lokakuuta 2022

Mihin heidät on valittu?

Sanna Marinin (sd) hallituksen taloudellinen epäonnistuminen on ollut ilmiselvää ainakin viimeiset kaksi vuotta. Tästä muistuttaa esimerkiksi joulukuun 2020 kirjoitukseni, jossa totesin, "etteivät ongelmat poistu pelkästään ihmeitä odottamalla tai olemassa olevaa rahaa uudelleen jakamalla, vaan ainoastaan maailmanluokan tuotekehityksellä, tulevaisuuteen luottavilla investoinneilla, taitavalla yrittämisellä ja ahkeralla työnteolla sekä niihin kannustavalla talous- ja veropolitiikalla... Näistä vain viimeksi mainitut ovat poliitikkojen vastuulla, joten onnistumisen ei pitäisi olla liian vaikeata Sanna Marinin (sd) hallitukselle. Eihän?"

Kuten olemme viime päivinä saaneet lukea, on hallitus jättänyt yrittämisen ja työntekoon kannustamisen sikseen ja niiden sijaan keskittynyt ihmisten ja yritysten kurittamiseen verotuksella. Niinpä tämän aamun lehdistä saimme luettavaksemme Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ottaneen kantaa sen politiikkaan. 

VATT:in mukaan "riski talouden haaksirikkoutumisesta kasvaa". Ja siksi "onkin hämmästyttävää, että talouspolitiikan nimetty päämäärä, kestävä julkinen talous, ei näy budjetissa sellaisina olennaisina toimenpiteinä, jotka merkittävästi tasapainottaisivat julkisen talouden tilannetta. On merkillepantavaa, että kohdatuista kriiseistä huolimatta ei ole ryhdytty toimiin."

Niinpä tutkimuskeskus "vaatii julkisen sektorin palveluiden, tulonsiirtojen ja tehtävien asettamista tärkeysjärjestykseen", minkä jälkeen "täytyisi tehdä päätöksiä siitä, mikä ei kuulu tärkeimpien tehtävien joukkoon ja mitä julkisrahoitteisia toimintoja lopetetaan". Toisin sanoen keskuksen talousviisaat kehottavat maata johtavaa hallitusta ja eduskuntaa tekemään sitä, mihin heidät on valittu. 

Valitettavasti joudun täältä aamuisen näppäimistön takaa toteamaan, etten usko Marinin hallituksen edes korvaansa lotkauttavan. Enkä etenkään pääministerin itsensä, joka näyttäisi välttelevän ikävien asioiden kommentoimista julkisuudessa - eihän mikään ole ikävämpää kuin ottaa äänestäjiltä pois heille luvattuja eli ns. saavutettuja etuja.

Toki oppositiokin on herännyt. Esimerkiksi Elina Valtonen (kok) käytti kovaa kieltä pääministerin tekemisistä - tai pikemminkin tekemättä jättämisistä. Hänen mukaansa "pääministeri on täysin epäonnistunut sekä Suomen intressien ajamisessa EU:ssa mutta myös oman valtioneuvostonsa koossa pitämisessä".

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla oppositiopuolueemme osoittavat hallitusta suuremman halunsa julkisen sektorin tehtävien priorisoimiseen ja valtiontalouden tasapainottamiseen. Tähän niille tarjoutuu oiva tilaisuus, kun ne julkistavat parhaillaan tekeillä olevat varjobudjettinsa vuodelle 2023. Se tapahtunee vielä tämän vuoden puolella. 

torstai 27. lokakuuta 2022

Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä

Juha Sipilän (kepu) hallituksessa ministeri Anne Berner (kepu) ajoi väkisin läpi suomalaisten jo etukäteen vieroksuman taksiuudistuksen, jonka seurauksena ala on ulkopuolisen silmissä ajautunut melkoiseen kaaokseen. Näin erityisesti Helsingissä, missä ihmiset ovat kertoneet jopa pelänneensä taksisuhareiden käytöstä. Eikä syyttä

Olen itsekin pyrkinyt Bernerin uudistuksen jälkeen välttämään mahdollisuuksien mukaan suomalaisen taksin käyttämistä. Tosin en ole aiemminkaan ollut kovin innokas vuokra-autojen käyttäjä. 

Bernerin uudistuksen lisäksi taksialan muutoksen taustalla lienee ollut myös kuljettajakunnan nopea muutos - mikä sinänsä on hyvä asia ottaen huomioon maahanmuuttajiemme yleisesti ottaen heikon työllistymisen aiheuttaman taakan yhteiskunnallemme. Valitettavasti tämä kehitys on johtanut kehitysmaalaisen kulttuurin rantautumiseen erityisesti suurissa kaupungeissamme.  

Taksialan muutoksesta saatiin eilen uutta mielenkiintoista tietoa. Uutiskanavat nimittäin kertoivat verottajan selvittäneen verojen kiertämisen muuttuneen monien kuljettajien kohdalla tavaksi. 

Helsingin sanomien jutun mukaan "verohallinto löysi taksialaan kohdistuneessa tehovalvonnassaan 8,7 miljoonalla eurolla kirjanpidon ulkopuolelle jääneitä tuloja, verottaja kertoo tiedotteessaan. Muita verotettavan tulon määrään vaikuttavia virheellisyyksiä löytyi 4,3 miljoonalla eurolla. Tehovalvonnassa tuli ilmi myös lähes kolmen miljoonan euron edestä pimeitä palkkoja."

Kuten arvoisa lukijani tietää, en ole mikään himoverotuksen kannattaja. Mutta sitäkin enemmän olen laillisen menon sekä järjestäytyneen ja rauhallisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Enkä siksi hyväksy veronkiertoa edes maahanmuuttajien työllistämisessä.

Nähtäväksi joka tapauksessa jää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ryhtyykö Marinin (sd) vihervasemmistolainen hallitus toimiin, joilla muutettaisiin taksialaan kohdistuvaa lainsäädäntöä siten, että nykyisistä lieveilmiöistä päästäisiin eroon. Vai kohautetaanko valtioneuvostossa sittenkin vain kauniita olkapäitä ja annetaan taksialan nykymenon jatkua entisellään?

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Vuoden 2019 jälkeen suomalainen hallituspolitiikka on ollut katastrofaalista. Maa on velkaantunut korviaan myöden, eikä asiaan ole näkyvissä muutosta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. 

Käytännössä ongelma on syntynyt Marinin kabinetin kyvyttömyydestä priorisoida menoja. Jokainen hallituspuolue on ajanut läpi omalle viiteryhmälleen tärkeitä julkisia kuluja, joten valtion budjetti on kasvanut vuoden 2019 - jo silloin alijäämäisestä - 55,3 miljardista eurosta ensi vuodelle suunniteltuun 80,5 miljardiin - josta uudella nettovelalla on tarkoitus kattaa peräti kahdeksan miljardia. 

Samaan aikaan hallitus on suunnitellut uusia veroja, jotka saivat valtiovarainministeriön kansliapäällikön Juha Majasen tekemään hyvin poikkeuksellisen teon. Hän nimittäin tuli julkisuuteen ja kyseenalaisti kovin sanoin maan hallituksen - siis toimeksiantajansa - veropolitiikan. Toisin sanoen maan talouden ykkösvirkamies nousi kapinaan. 

Kansliapäällikön mukaan suunnitellut uudet verot - joita kutsutaan arvonnousu- eli maastapoistumis- ja työmatkaveroiksi - olisivat toteutuessaan haitallisia Suomen talouskasvulle. Majasen mukaan uudet verot toisivat valtiolle vain vähän tuloja, mutta ne on tulkittu startup-yrityksissä "vihamielisiksi toimiksi".

Kansliapäällikkö kertoi, että "ei ole ollut sellaista normaalia virkavalmistelua, että virkakunta tekisi esityksen ja pohtisi sopivia parametreja", vaan ministereiden erityisavustajat ovat sotkeutuneet valmisteluun alusta asti. Yrityskentällä uudet verot on tulkittu vihamielisiksi toimiksi tai rangaistuksiksi erityisesti startup-yrityksiä kohtaan, vaikka - kansliapäällikön mukaan - "talouskasvun vaalimisen pitäisi olla meidän ykkösjuttumme" ja siksi punaviherhallituksen tulisi luopua niistä.

Kansliapäällikön ulostuloa on kommentoinut ministeri Li Andersson (vas), joka kertoi olevansa "huolissani siitä, jos tämä on VM:n suhtautuminen veroihin". Petteri Orpo (kok) puolestaan ilmoitti, että mikäli hänen puolueensa on hallituksessa, se "purkaa välittömästi Suomelle haitalliset maastapoistumisveron ja työmatkaveron". 

Verot eivät saa varauksetonta hyväksyntää edes hallituksessa, vaan valtiovarainministeri Annika Saarikko (kepu) on jo aiemmin ilmoittanut, että maastapoistumisvero "saisi jäädä tekemättä". Sen sijaan vasemmistodemareihin lukeutuva pääministeri Sanna Marin (sd) kannattaa suomalaisyritysten kuristamista uusilla veroilla. 

Samaan aikaan ajat sitten uskottavuutensa menettänyt Finnwatch tuli julkisuuteen vaatien yksityisten yritysten veronkiristyksiä. Sen mukaan "Suomi tukee suuri­tuloisia 800 miljoonalla eurolla vuosittain" tarkoittaen listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta.

Listaamattomat yritykset ovat paljolti pienyrityksiä, jotka maksavat tuloistaan jo ennen osingonjakoa 20 prosentin veron. Sen päälle tulevat osingonjaon yhteydessä maksettavaksi tulevat verot - joista Finnwatch puhuu ikään kuin ainoana veromuotona. Käytännössä yritysten ja yrittäjien maksamat verot voivat nousta hyvinkin korkeiksi, kuten täältä löytyvät esimerkit osoittavat. 

Kaiken kaikkiaan hallituksen veropuuhastelut tai Finnwatchin tahalliset väärinymmärrykset vähentävät suomalaisten intoa yrittämiseen. Tällaisen ilmpiirin luominen on - onnistuessaan - fataalia maan tulevaisuudelle, sillä viime kädessä juuri ihmisten yrittämisinto on Suomen - tai minkä tahansa maan - taloutta pyörittävä moottori, jonka luomalla varallisuudella ihmisille maksetaan palkat ja hallituskin saa rahaa budjetteihinsa. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Marinin hallituksessa. Tai no - koska tämä toive ei ole realistinen - ainakin seuraavan hallituksen ohjelmasta sovittaessa.

tiistai 25. lokakuuta 2022

Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Ylen A-studio onnistui eilen tekemään pitkän jutun nuorisoväkivallasta ilman, että siinä mainittiin sanallakaan tiettyjen maahanmuuttajaryhmien keskeistä osuutta. Päinvastoin, ohjelman aluksi vihjattiin aivan toisenlaisiin ihmisryhmiin, sillä asiasta haastatellut teinit ja vähän vanhemmat nuoret olivat pohjoiseurooppalaisen näköisiä ja yksi jo vankilassakin käynyt - ja toinen sinne menossa.

Sen jälkeen näytettiin kahden asiantuntijan haastattelu, jossa mainittiin maahanmuuttajataustasta, mutta ei tarkennettu olivatko kyseessä venäläiset, virolaiset, saksalaiset vai kiinalaiset. Tai kenties joku aivan muu ryhmä

Jutun kolmantena osiona oli ruotsinsuomalaisen toimittajan haastattelu, jossa tämä maalasi synkän kuvan sikäläisestä maahanmuutosta ja siihen liittyvästä silmittömästä väkivallasta sekä kertoi länsinaapurin uuden hallituksen keinoista yrittää saada tilanne haltuun. Vaan eipä hänkään vihjannut ongelmanuorison tarkemmasta etnisestä taustasta.

Ohjelman lopuksi ratkaisuja oli pyydetty etsimään kansanedustajat Leena Meri (ps) ja Iiris Suomela (vihr). Suomela väitti, että USA:ssa ja Ruotsissa olisi kehitetty nuorisorikollisuuden torjumiseksi toimivia ratkaisumalleja, jotka pitäisi vain ottaa käyttöön myös meillä. Lisäksi hän syyllisti suomalaista yhteiskuntaa, joka ei hänen mukaansa ole antanut nuorille valmiuksia menestyä eikä muutenkaan panostanut riittävästi nuorisorikollisuuden torjuntaan. 

Leena Meri oli puolestaan tyytyväinen siitä, että asiasta nyt edes puhutaan Suomessa. Ja kaipasi ratkaisuja jo kovan rikollisuuden pariin ehtineille maahanmuuttajille, joiden kohdalla sosiaalitädin kädestä pitäminen ei enää tehoa.

Meri siis kaipasi nykyistä rankempia rangaistuksia koville rikollisille siinä missä Suomela ehdotti nuorille rikollisenaluille henkilökohtaista saattajaa, joka taluttaisi heidät osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vaan eipä heistäkään kumpikaan maininnut minkälaisista maahanmuuttajista tässä oikeastaan puhuttiin - ei edes Leena Meri.

Ei sillä, etteivät monet suomalaiset tietäisi ilman mainintaakin mistä maahanmuuttajaryhmistä nykyiset nuorisorikolliset ovat lähinnä peräisin? Tai millä perusteella he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Mutta lienee edelleen niitäkin, joille nämä asiat eivät ole vieläkään selviä. 

Oleellista on kuitenkin huomata, että asiasta puhumatta jättäminen siirtää ongelman yhden keskeisen tekijän eli etnisen ulottuvuuden taka-alalle. Ja vaikeuttaa siten ratkaisujen löytämistä sekä Ruotsin tielle jo joutuneen yhteiskuntamme suunnan muuttamista. 

maanantai 24. lokakuuta 2022

Raaistuva sota

Viime päivinä on puhuttu siitä, että Venäjä aikoisi räjäyttää suuren padon Hersonista ylävirtaan, jolloin suuri osa kaupungista hukkuisi. Kysehän olisi yksiselitteisesti laajamittaisesta siviilien joukkotuhonnasta eli erittäin vakavasta sotarikoksesta. 

Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä länsimaat tulisivat tekemään mikäli padon räjäytys toteutuisi. Käyttäisivätkö ne entistä kovempaa kieltä venäläisistä, asettaisivatko pakotteita Putinin valtakunnalle tai ryhtyisivätkö aseistamaan Ukrainan asevoimia entistä innokkaammin?

Vai toteaisiko länsi, että nyt Putinin sotarikokset saavat riittää ja puuttuisi taisteluihin suoraan omilla asevoimillaan? Jos näin, niin kuinka Venäjän armeija vastaisi - luovuttamalla otteensa Ukrainasta vai ottamalla käyttöön ydinaseita turvatakseen asemansa?

Edelle kirjoitettu kuvaa sitä dilemmaa, joka länsimailla on Venäjän diktaattorin kanssa. Lännen on turvallisinta asettua ukrainalaisten selän taakse tukemalla näitä asetoimituksin, mutta samalla se tulee tavallaan kerta toisensa jälkeen hyväksyneeksi venäläisten sotarikokset. Mutta ei sotaan mukaan lähteminenkään ole ongelmatonta, sillä sen hinta saattaisi muodostua järjettömän kovaksi.

Siksi on syytä toivoa, että Putinin liikekannallepanon ongelmat - kuten koulutuksen puute, varusteiden kehnous ja asevelvollisten lyhyeksi jäävät elämät - johtaisivat lopulta venäläisten heräämiseen sodan todellisuuteen ja sen kovaan hintaan myös venäläisten puolella. Ja sitä kautta mellakointiin sodan lopettamiseksi. 

Valitettavasti tämänkin toiveen toteutuminen on epätodennäköistä, sillä Venäjän oppositio on nujerrettu ja Putinin valta keinoja kaihtamatonta. Ja siksi Ukrainan sodan voi odottaa raaistuvan sitä enemmän, mitä heikommin Venäjän armeija pärjää ukrainalaisille. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi

Helsingin sanomat julkaisi valaisevan jutun päästökompensaatioista. Valaisevan siksi, että se - ehkäpä tahtomattaan - tuli maalanneeksi tarkan kuvan siitä, kuinka röyhkeät kaupustelijat vievät ilmastonmuutoksesta huolestuneita ihmisiä kuin pässiä narusta. 

Näin lienee käynyt paljolti siksi, että näiden ahdistuneisuus on sumentanut järjen. Tässä pelissä pässin rooliin on kaksi vaihtoehtoa: joko päästöoikeuksista maksava yrittäjä on hyväntahtoinen hölmö ja uskoo tekevänsä hyvää tai vaihtoehtoisesti hän on löytänyt röyhkeänhelpon keinon vedättää ympäristöahdistuneita asiakkaitaan.

Päästökompensaatioissa on pyrkimyksestä korvata omia tai yrityksen tuottamia kasvihuonekaasuja lisäämällä hiilen sidontaa jossain muualla. Siis asiasta, jonka suomalainen ilmastoguru Petteri Taalas totesi ylikorostuneen, koska ongelman ratkaisu on saavutettavissa vain luopumalla fossiilisesta energiasta. 

HS:n jutussa toimittaja oli haastatellut suomalaisia toimijoita, jotka olivat hyvittäneet yritystensä päästöjä maksamalla ulkomaiselle yritykselle - siis kolmannelle osapuolelle - metsien suojelusta Kongossa. Lisäksi oli haastateltu suomalaista tämän kolmannen osapuolen kilpailijan vastuullisuusjohtajaa. 

Näen tässä asetelmassa kaksi suurta ongelmaa. Kuinka yksinkertainen ihmisen pitää olla syytäessään rahaa Kongon kaltaiseen yhteiskuntaan ilman kouriintuntuvaa vastinetta? Entä onko hyvän lehtimiestavan mukaista ottaa asiantuntijan rooliin kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaa? 

* * *

Itselleni HS:n artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen haastateltujen ilmeisen hyväntahtoinen yksinkertaisuus - tai vaihtoehtoisesti ilmastoahdistuneiden asiakkaidensa röyhkeä harhaanjohtaminen. Siitä kertoi vastaansanomattomasti rahojaan Kongoon syytäneen ravintolan toimitusjohtajan lausahdus, jonka mukaan "kritiikki ei saa voittaa hyvää tarkoitusta". 

Arvoisat lukijani, en nyt kommentoi tätä kommenttia, mutta lukekaapa se uudelleen oikein ajatuksen kanssa. Uskomatonta, vai mitä?

* * *

Toki artikkeliin oli saatu myös lähes riippumaton asiantuntija. Tosin vain lähes riippumaton, koska hänelläkin oli aiemmin ollut yhteys kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaan. 

Tämä asiantuntija oli Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala, joka kertoi suhtautuvansa koko päästökompensaatioon kriittisesti. Hänen mukaansa sen suurin ongelma on kompensaatiohankkeiden päästövähennysten puutteellinen mittaaminen, jonka seurauksena rahalle saatavasta vastineesta ei ole mitään varmuutta.

Kaiken kaikkiaan nyt lukemani artikkeli vahvisti sitä johtopäätöstä, jonka tein tasan vuosi sitten. Siinä on kyse villistä rahastuksesta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. Ja siksi ainakin osa päästökaupan myyjistä on liikkeellä vain siksi, että on havainnut mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkakuvat muutoksessa
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

lauantai 22. lokakuuta 2022

Huippukauppakorkeakoulut syrjivät naisia

Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä oli tutkimusraportti, jossa kerrottiin naisten olevan amerikkalaisissa huippuyliopistoissa vakavammin aliedustettuina kuin eurooppalaisissa. Sen mukaan USA:n yliopistoissa ja kauppakorkeakouluissa 20 prosenttia ylimmän tason ja 32 prosenttia alemman tason tutkijoista oli naisia. Euroopassa vastaavat luvut olivat 27 ja 38 prosenttia. 

Artikkelin tekijöiden johtopäätöksenä tutkimuksestaan oli, etteivät amerikkalaisyliopistojen tasa-arvopyrkimykset johda haluttuun tulokseen. Syiksi tähän arveltiin mm. sitä, että naiset saavat miehiä vähemmän kunniaa tiimitöistä, heille suodaan meriittiin perustuvia apurahoja vähemmän kuin miehille, he saavat heikompia arvioita kuin samantasoisesti suoriutuneet miehet ja esimiehet kannustavat naisia miehiä vähemmän hakemaan ylennyksiä. Kaikille näille syille on myös olemassa tutkimusnäyttöä.

Tutkimuksessa pisti silmiini kuitenkin yksi jännittävä seikka, jota tutkijat eivät pohtineet lainkaan. Se oli amerikkalaisten ja eurooppalaisten kauppakorkeakoulujen ja yliopistojen tasa-arvon ilmiselvä korrelaatio niiden tasoon. 

Jutussa esitettiin nimittäin taulukko, jonka mukaan maailman viidenkymmenen parhaan kauppakorkeakoulun joukossa oli vain 16 eurooppalaista instituuttia kun amerikkalaisia oli peräti 30. Sadan parhaan joukossa vastaavat luvut olivat 46 ja 43 sekä kahdensadan joukossa 104 ja 70. 

Toisin sanoen eurooppalaisia innokkaammin naisia syrjivät amerikkalaiset kauppakorkeakoulut olivat selvästi yliedustettuina parhaista parhaimpien joukossa. Onko siis sukupuolten välillä sittenkin ero siinä, kuinka laadukasta tutkimusta ja opetusta ne pystyvät tuottamaan?  

Tähän kysymykseen en osaa antaa vastausta, sillä korrelaatio ei välttämättä tarkoita syy-seuraussuhteita - eikä sukupuolten välinen ero ole tietenkään ainoa mahdollinen selitys tälle asialle. Luulisi kuitenkin, että näin selvästi näkyvän ja yhteiskunnallisesti merkittävän asian pikainen selvittäminen nähtäisiin erittäin tärkeäksi sekä koulutuspolitiikka- että tasa-arvotutkijoiden parissa. 

Jostain syystä kuitenkin epäilen, ettei juuri tämä kysymys tule selvitetyksi. Se kun kuuluu sellaisten kiellettyjen aiheiden joukkoon, joihin kajoaminen tartuttaa sitä selvittämään lähtevään tutkijaan automaattisesti epäilyttävän leiman. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 21. lokakuuta 2022

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä

Ruotsin uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä luovuttiin kokonaan ympäristöministeriöstä, jonka toiminnot siirrettiin ilmasto- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksen ilmeisenä tavoitteena on löytää tasapaino ympäristö- ja talouspolitiikan välille. 

Naapurimaan ratkaisu kirvoitti myös Suomessa poikkeuksellisen mielenkiintoisen poliittisen keskustelun. Sen aloitti kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) ehdottamalla, että ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö pitäisi sulauttaa luonnonvara-alan ministeriöksi. 

Hänen mukaansa nykyinen ympäristöministeriö ei toimi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi, vaan "sinne on pesiytynyt ideologisuus, joka katsoo asioita vain yhdeltä kantilta. Jos nämä toimijat saisivat yksin päättää, koko Suomi olisi yhtä reservaattia ja ulkoilmamuseota."

Itse asiassa ympäristöasioiden siirtäminen yhteen maa- ja metsätalousasioiden kanssa ei ole Suomessa mitenkään uusi ajatus. Sitä ehdotti jo vuonna 2015 Juha Sipilä, jonka tavoitteina olivat tuolloin ennen kaikkea valtionhallinnon tehostaminen ja ministereiden määrän karsiminen. Siis hallinnon keventäminen.

Maamme vihreille Pylvään ehdotus oli odotetusti kuin punainen viitta haavoitetulle härälle espanjalaisella härkätaisteluareenalla. Niinpä puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) vaati ympäristöministeriön aseman vahvistamista suhteessa muihin hallinnonaloihin ja valtion toiminnan asettamista "ilmaston ja ympäristön asettamiin rajoihin".

Tosiasia lieneekin se, että Suomessa tullaan jatkamaan luonnonvara-asioissa kahden - tai oikeastaan kolmen - ministeriön mallilla kuluvan vaalikauden loppuun asti. Ja sen seurauksena ympäristöasioiden ja elinkeinoelämän järkevä yhteensovittaminen on maassamme edelleen lähes mahdotonta, kuten on nähty esimerkiksi EU:n metsäpoliittisten manöövereiden torjunnan horjuvuudessa. 

Yksi tämän ongelman perussyistä on se, että ympäristö- sekä maa- ja metsätalousasioista vastaaviksi ministereiksi hakeutuvat nimenomaisesti henkilöt ja puolueet, jotka kokevat itsensä aivan erityisesti näiden asioiden advokaateiksi. Siis jopa yli ministerin velvollisuuden katsoa ensisijaisesti kansakunnan etua. 

Tähän kuvioon suomalaiset voisivat halutessaan vaikuttaa kevään eduskuntavaaleissa, jotka viimeisten mielipidetiedusteluiden perusteella saattaisivat avata aivan uudenlaisen tilanteen luonnonvara-alan ministereiden valinnalle. Jos ja kun vaalien suuria häviäjiä tulevat olemaan ympäristöasioiden erikoispuolue - Vihreät - ja maaseudun vallankäyttäjä - Keskusta - saattavat molemmat jäädä ilman ministereitä. 

Mikäli näin käy - mikä olisi erittäin positiivinen asia - saatettaisiin myös Suomessa tehdä edellä kuvatun kaltainen ruotsalaistyyppinen ratkaisu. Sen seurauksena maamme tuleva hallitus saisi aidon mahdollisuuden viedä maatamme kohti aidosti kestävää luonnonvarapolitiikkaa, jossa huomioitaisiin tasapuolisesti sekä ekologinen, taloudellinen että sosiaalinen kestävyys. Sekä huolehdittaisiin aiempaa paremmin suomalaisten edusta osana Euroopan Unionia.

torstai 20. lokakuuta 2022

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus

Suomalainen valtamedia ei koostu pelkästään Yleisradiosta ja Helsingin sanomista, mutta nämä ovat sen kaksi suurinta ja vaikuttavinta edustajaa. Siksi ei ole merkityksetöntä kiinnittää huomiota niiden poliittiseen agendaan. Näin erityisesti siksi, että näiden medioiden toimittajien omien poliittisten kantojen tiedetään poikkeavan merkittävästi ihmisten keskimääräisistä poliittisista kannoista. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista havaita, että Helsingin sanomien uudesta puoluekannatusmittauksesta kertonut uutinen huomioi näyttävästi Keskustan historiallisen matalan kannatuksen, mutta jätti lähes ilman mainintaa poliittiseen vasemmistoon viime vuosina itsensä yhä tiukemmin ankkuroineen Vihreiden kannatuksen putoamisen. Nyt julkaistu galluphan vahvisti, että sen kannatus on jämähtänyt yli viisi prosenttiyksikköä alemmalle tasolle kuin syyskuussa 2019. 

Päinvastoin, mittauksessa kertoneessa jutussa hämmennettiin tätä tosiasiaa kirjoittamalla, että "Keskusta on edelleen neljänneksi suurin puolue, mutta viidenneksi suurin puolue vihreät ei ole kaukana yhdeksän prosentin kannatuksellaan" ikään kuin Vihreät olisi kirimässä kiinni Keskustaa. Tosiasiassahan vihreiden gallupkannatus on viime vaalien jälkeen laskenut jopa huomattavasti nopeammin kuin Keskustan.

Tässä yhteydessä on pantava huvittuneena merkille myös jonkinlaisen toimittajan freudilaisen lipsahduksen pääseminen julkisuuteen. Hän nimittäin tuli kirjoittaneeksi, että "punavihreistä puolueista vain Vasemmistoliiton kannatus nousi". Aiemminhan on tapana ollut puhua Vihreistä vihreinä ja Vasemmistoliitosta punavihreinä huolimatta siitä, etteivät niiden poliittiset agendat juurikaan poikkea toisistaan. 

Tässä näppäimistöni takana en tietenkään voi olla muuta kuin tyytyväinen Keskustan ja Vihreiden kannatuksen laskusta. Tosiasia kuitenkin lienee, että kevään vaaleissa keskusta saa totuttuun tapaan hiukan korkeamman kannatuksen kuin mielipidemittauksissa, mutta Vihreiden kannatus jäänee niiden ennustamiin lukemiin. 

* * *

Lopuksi on pantava tyytyväisyydellä merkille se, että ministeri Antti Kurvinen (kepu) on koonnut 19 valtion ryhmittymän vastustamaan EU:n yhä hullummaksi käyvää metsäpolitiikkaa. Tämä on ilmeisesti ollut mahdollista ainoastaan pitämällä Vihreät poissa päätöksenteosta. Nähtäväksi jää, 1) kumman kannatuspussiin tämä tapahtuma lopulta sataa ja 2) miten tapahtunut vaikuttaa hallituksen tulevaan päätöksentekokykyyn. 

tiistai 18. lokakuuta 2022

Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa

Minua pyydettiin eilen kommentoimaan blogistikollega Yrjöperskeleen esille nostamia Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä. Niitähän ovat aiemmin kritisoineet myös jotkut poliitikot kuten Ari Koponen (ps). 

Ykä oli valinnut kirjoitukseensa kieltämättä perin merkilliseltä kuulostavia tutkimusaiheita kuten "Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa". On kuitenkin selvää, ettei otsikon perusteella pidä lähteä arvioimaan tutkimuksen laatua tai tarpeellisuutta, vaan se on tehtävä SA:lle annetun tehtävän viitekehyksessä. 

Omalla nettisivullaan SA ilmoittaa tehtäväkseen varsin niukkasanaisesti "rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa". Käytännössä Suomen Akatemia jakaa tutkimusrahaa perustutkimukseen, tutkijanuran edistämiseen ja sovellettuun tutkimukseen, joille kaikille on oma instrumenttinsa eli hakemusprosessinsa. 

Edellä mainittua ulostetutkimusta ei ole rahoitettu Strategisen tutkimuksen neuvoston eli SA:n soveltavan tutkimuksen varoista, vaan päätöksen on tehnyt Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta. Siten rahoituspäätöksen tulisi olla tehty lähinnä perustutkimusperustein eli uuden tieteellisen tiedon tuottamisen edistämiseksi.

Valitettavasti julkiset tiedot eivät juurikaan valaise sitä, mitä uutta tietoa tutkimuksen kautta odotetaan saavutettavan. Sen sijaan siinä kirjataan erilaisia saavutettavan tiedon soveltamisen tavoitteita, kuten "kehittää ulosteen politiikkaa... kehittää kansalaisuuden käsitteitä... vähentää ulostamiseen liittyviä epätasa-arvoisuuksia... lisätä likaiseen työhön liittyvää arvostusta..." ja "valjastaa ulosteen yhteiskuntakriittinen voima".

Edelle kirjoitetun perusteella katson olevan syytä kritisoida voimakkaasti sitä, että SA on päättänyt rahoittaa perustutkimukseen tarkoitetuista varoista tutkimusta, jonka tarpeellisuutta ei perustella uuden tieteellisen tiedon tuottamisella vaan poliittisluoteisilla tavoitteilla. Toisin sanoen, hanke vaikuttaa siitä saatavilla olevien julkisten tietojen perusteella pikemminkin soveltavalta kuin perustutkimukselta. 

Tämän ylös kirjattuani huomautan kuitenkin, ettei kritiikkini päde, mikäli itse tutkimusrahahakemus - jota en ole nähnyt - on sisältänyt ensisijaisesti uuden tieteellisen tiedon tuottamiseen liittyviä tavoitteita. Mikäli asia on näin, on rahoituspäätöksen sijasta syytä kritisoida voimakkaasti hankkeesta julki saatettuja tietoja harhaanjohtavuudesta. 

Tämä on erityisen tärkeää siksi, että SA on maamme ylivoimaisesti tärkein perustutkimuksen rahoittaja, mutta soveltavaan tutkimukseen on tarjolla paljon erilaista tutkimusrahaa - alkaen SA:n strategisen tutkimuksen varoista ja ulottuen aina yksityisen sektorin tiedepanostuksiin. Siksi olisi erityisen tärkeää, että Akatemian perustutkimusvarojen käyttöä ei laajennettaisi soveltavan tutkimuksen rahoittamiseen vaan pitäydyttäisiin niiden varsinaisessa käyttötarkoituksessa. 

maanantai 17. lokakuuta 2022

Svengaa kuin hirvi - mutta miksi?

Arvoisa lukijani lienee kuullut jazz-musiikkiin liittyvän sanonnan "svengaa kuin hirvi". Se tarkoittaa sitä, että soitettu kappale tuntuu kulkevan eteenpäin letkeän vauhdikkaasti, jolloin sen rytmi tuntuu vievän kuulijan vastustamattomasti mukanaan. 

Svengaavat kappaleet ovat käytännössä aina nopearytmisiä, mutta kaikki nopearytmisesti soitetut kappaleet eivät todellakaan svengaa. Edes muusikot itse eivät tiedosta mistä tämä johtuu, vaan tyytyvät yleensä sanomaan, että sen vain tuntee kun musiikki svengaa. Mistä siis on kysymys?

Asiasta julkaistiin Communications Physics-lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa svengin salaisuutta oli selvitetty. Tämä tehtiin ammattimaisten ja puoliammattilaisten jazzmuusikoiden kanssa. 

Tutkijat analysoivat kaikkiaan 456 jazz-improvisaatiota sekä sellaisenaan että muokaten solistin ja rytmiryhmän soiton ajoitusta ja arvioituttivat lopputulosta jazzmuusikoiden kanssa. Näin tehden he huomasivat svegin liittyvän äärimmäisen lyhyisiin ​​viiveisiin. 

Toisin sanoen jazz-musiikin svengi on peräisin soittajien systemaattisista mikroajoituspoikkeamista, jotka ovat kuitenkin tiedostamattomia. Ja siten he osoittivat muutaman kymmenen mikrosekunnin viiveiden olevan keskeinen osa jazzmusiikin svengin syntymistä. 

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

HS tulkitsi Aki Kangasharjua hullulla tavalla

Maailma on mennyt hulluksi. Tämän asian totesi Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju pitämässään esityksessä. Samassa puheessaan hän lisäksi sanoi, että "jopa pääministerimme sanoo, ettei meidän tulisi nostaa korkoja, koska se ajaa taloutemme taantumaan, vaan meidän tulisi tehdä jotain muuta. Eli poliitikotkin ovat tulleet hulluksi."

Kangasharjun tarkoituksena oli kritisoida ns. modernia rahateoriaa, jossa - hänen mukaansa - "valtio määrää keskuspankkia rahoittamaan alijäämänsä (velkansa) kaikissa oloissa. Valtionlainan korkoja ei tarvita, koska keskuspankin ottaa valtionlainat suoraan holveihinsa. Noususuhdannetta hillitään verotusta ja sääntelyä kiristämällä ja vastaavasti laskusuhdanteessa työttömät työllistetään valtiolle."

Tästä teoriasta Kangasharju kertoi, että sen "käyttöönotto mullistaisi vallitsevan talousjärjestelmän ja romahduttaisi elintason". Perustelut löytyvät täältä, enkä käy niitä tässä läpi. 

Asiaan tarttui ainakin Helsingin sanomat. Ei kritisoiden modernia rahateoriaa vaan tulkiten Kangasharjun vihjanneen Sanna Marinilla (sd) olevan mielenterveysongelmia. Toisin sanoen HS tulkitsi sanan "hullu" synonyymiksi mielenterveysongelmalliselle, kun jokainen vilpitön kuulija epäilemättä ymmärsi, että Kangasharjun tarkoituksena oli vain kritisoida sitä, että pääministeri näyttäisi kannattavan järjetöntä rahateoriaa

Nyt nähty pöyristyminen oli perimmältään seurausta amerikkalaisten yliopistojen vasemmiston viime vuosikymmenten aikana ajamasta kulttuurisesta muutoksesta, jonka seurauksena yksittäisten sanojen käyttöön kiinnitetään ylenpalttista huomiota itse asioiden kustannuksella. Tästähän näimme aivan toisenlaisen esimerkin TV:n suorassa lähetyksessä, jossa Esko Valtaoja joutui siihen mennessä täysin tuntemattoman naisen ryöpyttämäksi

Kehityssuunta on vaarallinen, sillä se tekee asioista eri mieltä olevien ihmisten välisen keskustelun mahdottomaksi ja siten polarisoi yhteiskuntaa vaarallisella tavalla. Yhdysvalloissa tämä kehitys on paljon pidemmällä kuin meillä Euroopassa, mutta HS:n kaltaisilla valtamedioilla on halutessaan mahdollisuus ohjata myös suomalaista keskustelua samaan hulluun suuntaan - eikä ihmisten välisen kommunikaation vaikeuttavista ajavista advokaateista ole pulaa

Palaan vielä Kangasharjun tapaukseen ja totean, etteivät HS:n toimittajat taida itse ymmärtää ajavansa tänä aamuna julkaisemallaan kirjoituksella suomalaista yhteiskuntaa hulluuteen, vaan kokevat pikemminkin olevansa oikealla asialla. Toivon mukaan edes jollain ihmisellä sen toimituksessa syttyisi kuitenkin järjen valo - ja nyt nähdyn kirjoituksen kaltaiset ulostulot jäävät yksittäisiksi ja naurettaviksi poikkeuksiksi suomalaisessa mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 15. lokakuuta 2022

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

perjantai 14. lokakuuta 2022

Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Suomalainen metsätalous on juuri nyt kovassa vedossa ja takoo rahaa omistajilleen, työntekijöilleen, raaka-aineensa tuottajille ja verojen kautta koko yhteiskunnalle. Samaan aikaan Euroopan Unionissa on suunnitteilla kovia vaatimuksia metsiemme siirtämiseksi pois taloudellisen hyödyntämisen piiristä, vaikka niihin liittyvä politiikka on rajattu yksiselitteisesti jäsenmaiden päätettäväksi - taustalla on huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Yhtenä ongelmana tässä asiassa on se, että metsiin kohdistuvien muutosten hintaa tavataan tarkastella pelkästään käyttämättä jäävien puiden myyntihinnan kautta. Tätä asiaa valaisi Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta, jonka mukaan "kaadettu puu tuottaa metsän ulkopuolella kansantuotetta kymmenkertaisesti metsään nähden. Tätä ei haluta ottaa huomioon, kun metsiä poistetaan talouskäytöstä. Ei esimerkiksi ekologisissa kompensaatioissa ja hiilikompensaatioissa."

Hänen mukaansa EU:n metsiin liittyvät toimet saadaan tällä tavalla "näyttämään taloudellisesti järkeviltä". Ja siten esimerkiksi maamme "ilmastopaneeli on arvioinut, mitä maksaa, jos metsiin luodaan hiilivarastoja hakkuita vähentämällä. Vähänhän se maksaa, kun teollisuuden luomaa kansantuotetta ei oteta huomioon."

Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä siitä, että tehtäessä päätöksiä luonnonvarojen käytön rajoittamisesta, tulisi niissä huomioida koko arvoketjun taloudellinen merkitys. Ja Suomessa näin tulisi tehdä erityisesti metsien kohdalla, koska maamme hyvinvointi perustuu suurelta osin juuri niihin. 

torstai 13. lokakuuta 2022

Elokapinan jäsen paljasti

Suomen merkittävin ekoterroristijärjestö Elokapina on viime päivinä terrorisoinut metsäteollisuutta. Ilmeisesti tästä syystä Maaseudun tulevaisuus on haastatellut järjestön edustajaa. Haastattelu on - miten sen nyt sanoisi - silmiä avaava. 

Jutussa avautunut elokapinallinen nimittäin kertoi näkemyksenään, että "syrjäisempien seutujen ja pienempien kaupunkien asukkailla on oikeus parempiin töihin, joissa he eivät joudu toimimaan omien arvojensa vastaisesti". Väitteessä on useita reaalimaailmalle vieraita kohtia. 

Ensinnäkin haastateltu näyttää kommenttinsa perusteella olettavan, että syrjäisimmillä seuduilla ja pienemmissä kaupungeissa on tarjolla metsäalaa parempia töitä. Tai että sellaisia syntyy halukkaille kuin itsestään, mikäli ihmiset vain jättävät nykyisen leipäpuunsa. 

Toiseksi hän oletti, että metsätalous on syrjäseutujen ja pienempien kaupunkien ihmisten arvojen vastaista toimintaa. Oliko hän kenties teettänyt tutkimuksen tai ainakin mielipidemittauksen näiden ihmisten arvoista? Vai mistä hän tiesi niiden sisällön?

Jos ja kun järjestön jäsenten käsitys maailman realiteetetista on edellä kuvatun kaltainen, ei liene ihme, että sen toimintakin on järjetöntä. 

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Puheenjohtaja Riikka Purra (ps) oli eilen ikävien tosiasioiden äärellä. Hän nimittäin nosti esille Saksassa viriämässä olevan tahdon ratkaista vihreän siirtymän ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression seurauksena syntyneen energiakriisin EU:n yhteisellä rahoituksella. 

Purran mukaan "elpymispaketin käsittelyn yhteydessä eduskunta ja kaikki puolueet ilmoittivat vastustavansa toimia, jotka vievät EU:ta kohti epäsymmetristä tulonsiirtounionia. Elpymispaketin edellytettiin olevan tarkkarajainen ja kertaluonteinen toimi. Perussuomalaiset varoitti, että paketin hyväksyminen tulee johtamaan uusiin paketteihin."

Kyse on viime kädessä siitä - kuten totesin jo lähes kaksi vuotta sitten - että "EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä". Ja sen lopputuloksena Unioni on luonut "insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta". 

Nykyisestä tilanteesta Purra totesi asian, jonka voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys: "Suomen tehtävä ei ole olla EU:n tiettyjen jäsenmaiden sosiaalitoimisto eikä varsinkaan maksaa Saksan huonojen päätösten aiheuttamia kustannuksia... väitän, että hallitus tiesi elpymispaketin käsittelyn yhteydessä, että kertaluonteisuus on vitsi. Silloin kyseessä oli tietoinen harhautus, kuten usein EU-asioiden käsittelyn yhteydessä tapahtuu". 

Valitettavasti Suomen hallitus ei ole vieläkään ottanut asiakseen puolustaa kansallista etua EU-asioissa. Siten se tulee epäröimättä toimimaan kumileimasimena myös mahdollisessa uudessa yhteisrahastossa. Ja kuittaa maamme veronmaksajien maksettavaksi kohtuuttoman suuren osan sen kustannuksista, mikäli joku vain kehtaa pyytää sellaista - enkä valitettavasti epäile lainkaan, että tässä asiassa olisi vallalla jonkinlainen kainous. 

Toivottavasti olen väärässä. Ja Purra myös.

tiistai 11. lokakuuta 2022

Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Yle kertoi Suomen saaneen uuden metsästrategian, jossa ilmastoasiat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi ja niiden rinnalle on noussut metsien monimuotoisuus. Luulisi, että nämä ovat asioita, jotka tyydyttäisivät myös ja erityisesti ympäristönsuojelijoita. 

Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, sillä Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen vaikutti jutun mukaan kovin pettyneeltä syntyneeseen ratkaisuun. Tämä koski erityisesti monimuotoisuuden käsittelyä metsästrategiassa.

Tässä nousee valaisevalla tavalla esille luonnonsuojeluväen fanaattisuus - onhan luonnonsuojeluliiton jäsenkunta kuitenkin heidän joukossaan maltillisemmasta päästä. Ja siksi sen voisi kuvitella ymmärtävän metsien monipuolisen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa niin taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen kuin ekologisenkin kestävyyden osalta. 

Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Siitä toisen esimerkin tarjosi eilisen päivän Helsingin sanomat, jossa samainen Paloma Hannonen kirjoitti erittäin negatiivisesti maamme kaivoslain uudistuksesta. Kirjoituksesta jäi sellainen käsitys, ettei hän pysty hyväksymään edes sitä tosiasiaa, että hiilivapaaseen energiasiirtymään - ja siten ennustetun ilmastonmuutoksen torjuntaan - tarvitaan kaivosteollisuutta. Tai ainakaan hän ei näyttäisi hyväksyvän sen harjoittamista Suomessa. 

Luonnonsuojeluliittoa radikaalimman Greenpeacen maajohtaja puolestaan kirjoitti niin ikään HS:ssä, että hakkuita olisi vähennettävä välittömästi suomalaismetsissä. Hänen mukaansa "uuteen sopeutuminen voidaan käynnistää valtion metsissä välittömästi laskemalla hakkuutasoja ja suojelemalla jäljellä olevat luonnonmetsät".

Kun edellä olevia näkemyksiä lukee, ei voi välttyä johtopäätökseltä, että vihreästi ajattelevat aktiiviset ihmiset eivät pelkästään vastusta - taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeää - metsien talouskäyttöä, vaan asettavat myös ekologisen kestävyyden osalta monimuotoisuustavoitteet hyvin selkeästi ilmastonmuutoksen torjunnan edelle. 

Syitä tälle arvoasetelmalle voin vain arvailla, mutta epäilen, että sillä on jotain tekemistä eräänlaisen nuorisomuodin kanssa. Tarkemmin sanoen: jokainen ympäristöaktiivien ikäluokka haluaa profiloitua juuri omilla aatteillaan, eikä sellaiseen kelpaa enää gretalaisen sukupolven ajama ja nykyisin jopa maan hallituksen asialistalleen ottama ilmastonmuutoksen torjunta. Monimuotoisuuden suojelu siihen kuitenkin vielä passaa - mutta vain tullakseen syrjäytetyksi jollain muulla agendalla ikäluokkien vaihtuessa.

maanantai 10. lokakuuta 2022

Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys

Ukraina on parhaillaan käynnissä olevassa sodassa ottanut lähes täydellisen yliotteen venäläisistä. Tälle tosiasialle on nähdäkseni kolme selitystä. 

Niistä ensimmäinen ja tärkein on ukrainalaisten isänmaarakkaus ja halu puolustaa omaa maataan. Ilman sitä olisi slaavilaisen kulttuurin kehto miehitetty jo kauan sitten. 

Toinen on lähinnä NATO-maiden ukrainalaisille antama tiedustelutieto Putinin joukkojen liikkeistä. Sen avulla Zelenskiyn armeija on pystynyt sodan alusta lähtien mitoittamaan ja ajoittamaan toimensa oikein. 

Kolmas Kiovan hallinnon menestyksen tekijä on länsimainen aseapu ukrainalaisille. Sen avulla he ovat saaneet ylivoimaiset työkalut venäläisten kukistamiseksi. 

Näiden kolmen tekijän yhteisvaikutuksena Venäjän armeija on noin kahdeksassa kuukaudessa menettänyt mm. yli 60 000 sotilasta, lähes 2 500 panssarivaunua ja yli 250 lentokonetta. Ja tulee ennen sodan päättymistä menettämään myös vuonna 2014 miehittämänsä Ukrainan alueet mukaan lukien Krimin niemimaan. 

* * *

Näitä asioita miettiessäni suuntautui ajatukseni jälleen kerran Suomen talvisotaan. Silloin esi-isämme joutuivat taistelemaan huonosti varustettuina käytännössä yksin Stalinin Neuvostoliittoa vastaan. 

Siitä huolimatta puna-armeijan tappiot olivat reilussa kolmessa kuukaudessa ainakin 126 000 kaatunutta tai kadonnutta sotilasta ja yli 300 lentokonetta. Panssarivaunuista en löytänyt kokonaismäärää, mutta pelkästään Raatteen tiellä saatiin sotasaaliiksi 43 venäläistä hyökkäysvaunua. 

Edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa näyttääkin siltä, että mikäli Suomi olisi saanut vuosina 1939-40 käydyssä sodassaan länsimailta samanlaista tukea kuin Ukrainalle on nyt annettu, olisi maamme pystynyt pysäyttämään puna-armeijan, eikä jatkosotaa olisi tarvinnut käydä. Eikä Karjalaa, Sallan itäosia tai Petsamoa olisi koskaan menetetty. 

Näin siksi, että talvisodan alettua Neuvostoliiton hyökkäyksen uhriksi käytännössä yksinään jätetyn Suomen johtomiehet - presidentti Risto Ryti ja ministeri Väinö Tanner - tekivät saksalaismarsalkka Hermann Göringin kanssa sopimuksen, jonka mukaisesti maamme solmi talvisodan lopuksi raskaan rauhan (silloin vielä Saksan kanssa kaveeranneen) Stalinin kanssa saadakseen pian alkavassa suursodassa menetyksensä takaisin korkoineen. 

Ryti ja Tanner kuitenkin veikkasivat väärää hevosta. Neuvostoliitto kesti vuosina 1941-45 Saksan massiivisen hyökkäyksen, eikä Suomi saanut talvisodan menetyksilleen Göringin lupaamaa korkoa. Päinvastoin, maamme joutui maksamaan lisämaksua väärästä hevosestaan. 

* * *

Suomi kuitenkin selvisi tuhoutuneen ja miehitetyn kansallissosialistinen Saksan kohtalolta eli säilyi jatkosodassa täpärästi itsenäisenä. Kiitos siitä kuuluu Talin-Ihantalan taistelussa venäläiset pysäyttäneille suomalaisille sotilaille, jotka kykenivät ihmeeseen eli pysäyttämään puna-armeijan suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. 

Tämän ihmeen taustalla oli sotilaidemme taistelutahdon lisäksi ennen kaikkea kenraali Vilho Nenosen nerokkuus, jonka seurauksena tykistömme oli noussut koko maailman tehokkaimmaksi. Lisäksi osa kunniasta kuuluu saksalaisilta viime hetkellä saatuun apuun, jonka ansiosta venäläiset jäivät hyökkäyksensä aikana vaille ilmaylivoimaa. 

Toisin sanoen jatkosodan lopulla saatiin esimerkki modernin aseistuksen merkityksestä kansan päättäväisyyden tukena - samaan tapaan kuin olemme nähneet viimeisten kuukausien aikana Ukrainassa. Onneksi asia on ymmärretty myös maamme johdossa ja armeijamme kalusto on pidetty huippumodernina. 

Sen sijaan itsenäisyytemme ylläpidon ensimmäinen - ja tärkein - tekijä on viime päivien uutisten mukaan aseita heikommassa hapessa yhä useamman miehen ilmoittaessa kieltäytyvänsä puolustamasta kotimaataan asein. Eivätkö he näin tehdessään ymmärrä tarjoavansa kotimaataan kultalautaselta röyhkeille erikoisoperationisteille? Vai ymmärtävätkö sittenkin, mutta eivät välitä?

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Olisi hyvä, jos lehdistö korjaisi asiantuntijalähtöiset virheensä

Helsingin sanomissa oli korvissani oudolta kuulostaneen väitteen sisältänyt artikkeli sienisadon ja puiden terveyden välisestä suhteesta. Siinä Luonnontieteellisen keskusmuseon sieniasiantuntija Pertti Salo kertoi - sinänsä aivan oikein - että "sienet ovat täydessä symbioosissa puiden kanssa. Ne ottavat maasta veden ja ravinteet ja antavat ne puille. Puut eivät voi ottaa maasta mitään [ravinteita] ilman sieniä. Vastaavasti sienet saavat puilta takaisin valmiit yhteyttämistuotteet."

Sen jälkeen hän väitti, että heikon sienisadon seurauksena "puita tulee varmasti kuolemaan. Jonkin verran koivuja on jo kuollut".

Kulunut kesähän oli monin paikoin hyvin kuiva ja sen seurauksena lienee paljon vettä tarvitsevia eli kuivuudelle herkkiä koivuja tosiaan kuollut. Mutta itse jäin ihmettelemään, että voisiko niiden kuolema tosiaan johtua sienisadon vähäisyydestä - eli sienten vähäisestä lisääntymisinnosta

Aloitin lukemalla kommenttikentän ja siellä asian olikin jo oikaissut Tarja Lehto. Kyse lienee varsin meritoituneesta metsäntutkijasta, jonka tieteelliset saavutukset ovat ainakin kertaluokkaa suuremmat kuin jutussa haastatellun Salon meriitit. Tässä puheena ollut asia kuuluu Lehdon omaan tieteenalaan, jolla hän on julkaissut mm. runsaasti siteeratun tieteellisen yhteenveto-artikkelin juuri puheena olevasta aiheesta. 

Lehdon mukaan "sienisato ei vaikuta puihin mitenkään. Sienten ja puiden välisen mykorritsasymbioosin keskeinen osa on maan alla elävä rihmasto, joka ottaa maasta ravinteita ja saa puulta hiilihydraatteja. Kuivuus kyllä haittaa sekä rihmastoa että itiöemiä, mutta jutussa olivat syy- ja seuraussuhteet menneet sekaisin. Ei ole myöskään osoitettu, että puiden kuoleminen kuivuuteen johtuisi nimenomaan sienirihmaston ongelmista."

* * *

Tapauksella on sikäli yleistä mielenkiintoa, että se valaisee erinomaisen hyvin toimittajan työn vaikeutta. Heidän oma tietämyksensähän rajoittuu enemmän tai vähemmän kirjoitustyöhön ja siihen suoraan liittyviin seikkoihin. Ja siten he ovat substanssikysymyksissä aina riippuvaisia käyttämistään asiantuntijoista. 

Jos nyt sitten sattuu niin, että toimittajan kiinni saama asiantuntija tulee lausuneeksi virheellisiä väitteitä, ei hän itse pysty oman tietämyksensä perusteella havaitsemaan niiden virheellisyyttä. Ja näin maailmalle pääsee uutisankka, joka saattaa jäädä elämään pitkäksikin aikaa. 

Siksi jään mielenkiinnolla seuraamaan, saammeko vielä tämän syksyn aikana lukea tai kuulla muualtakin, kuinka sienisadon kehnous on Suomessa johtanut metsätuhoihin. Pahimmassa tapauksessa asia voi nousta esille vielä tulevinakin vuosina, kuten kävi minun parhaassa iässäni, kun saasteiden väitettiin - useiden vuosien ajan - tuhoavan Suomen metsät. 

Onneksi julkisen keskustelun virheet eivät sinänsä vaikuta puukuolemiin mitenkään. On kuitenkin syytä muistaa, että Keski-Euroopan metsien laajat hyönteistuhot ovat viime vuosina olleet varsin paljon julkisuudessa ja aiheuttavat monille suomalaisillekin ahdistusta osana ilmastonmuutokseen liittyviä huolia. 

Juuri siksi olisi järkevää, että HS käyttäisi hiukan palstatilaa korjatakseen tässä puheena olleessa artikkelissaan esiintyvän asiantuntijalähtöisen virheen. Lehdon kommenttikenttään kirjaamaa korjaustahan tuskin monikaan tulee katsoneeksi. 

Itse asiassa olisi hyvä, jos kaikki maamme mediat ottaisivat tavakseen korjata juttujensa virheet. Erityisesti silloin, kun niillä on laajempaa merkitystä meidän suomalaisten elämässä - liittyi aihe sitten ilmastonmuutokseen, metsänhoitoon, maahanmuuton seurauksiin tai vaikkapa EU:n sisäisiin valtasuhteisiin. 

lauantai 8. lokakuuta 2022

HS huomasi Södertäljen ampumisongelmassa mahdollisuuden

Kirjoitin eilen kehitysmaalaisten massamaahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Tai tarkalleen ottaen kirjoitin oikeastaan siitä, kuinka suurin osa poliittisesta kentästämme kieltäytyy edelleen tunnistamasta itse aiheuttamaansa ongelmaa. 

Tänä aamuna sain sitten luettavakseni Helsingin sanomain kirjoituksen PT-median jo aiemmin tarkasti viestittämästä Södertäljen ampumisongelmasta. Tämän seurauksena keskiverto, tiedonvälityksessään valtamediasta riippuvainen suomalainen, pääsi jälleen kurkistamaan ruotsalaisen yhteiskunnan kipeään todellisuuteen. 

Tässä suhteessa arvoisan lukijani on syytä huomata, ettei HS kuitenkaan ottanut kantaa ongelman perimmäisiin syihin eikä sen ruotsalaisten ratkaisukeinojen tehokkuuteen. Sen sijaan se kertoi vain, että naapurimaamme tulevan pääministerin eli Maltillisen Kokoomuksen puheenjohtaja arveli jengirikollisuuden kitkemiseksi tarvittavan koko yhteiskunnan yhteistyötä. Poliisin, sosiaalipalveluiden, kiinteistönomistajien – kaikkien. 

Toisin sanoen Ruotsin tulevan hallituksen agenda on pitkälti samoilla linjoilla kuin eilen ylös kirjaamani ministeri Krista Mikkosen (vihr) ja koko Suomen nykyhallituksen näkemys, jonka mukaan "on tärkeää, että pystymme varmistamaan poliisin riittävät resurssit ja sitä tämä hallitus on tehnyt... Suomessa pitkään tehtyä niin sanottua Ankkuri-toimintaa on kiitelty, ja me teimme siitä myös selvityksen, ja se on ollut konkreettinen tapa, millä me olemme voineet estää nuorten joutumista rikoksen polulle ja siellä olevia nuoria on saatu takaisin yhteiskuntaan".

Aina ja kaikessa suurella taidolla poliittisesti vaikuttamaan pyrkivän HS:n toimituksen kannalta tapaus siis tarjosi mahdollisuuden vakuuttaa lukijakuntaansa siitä, että maamme hallitus tietää, mitä se on tekemässä. Onhan päivän uutisen mukaan myös Ruotsin johtavassa porvaripuolueessa päädytty samanlaiseen ratkaisuun, vaikka ongelmat ovat siellä paljon Suomea pahempia. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka HS - ja maamme muu arvoliberaali valtamedia - onnistuu ajamaan suomalaisen äänestäjäkunnan ajamansa arvoliberaalin maahanmuuttopolitiikan taakse. Eli mahdollistaako vaalitulos tällä linjalla takuuvarmasti jatkavan sinipunaisen hallitusyhteistyön ja sitä kautta suomalaisen yhteiskunnan etenemisen yhä syvemmälle Ruotsin viitoittamaan suohon? 

Vai oivaltavatko suomalaiset äänioikeutetut sittenkin, että nykytyylisen maahanmuuttopolitiikan osalta näytöt on jo annettu eikä tulos ole ollut häävi. Ei sen enempää Ruotsissa kuin Suomessakaan. 

perjantai 7. lokakuuta 2022

He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä

Iltalehden mukaan Heidi Hautala (vihr) sanoi, että "meidän ei pitäisi enää epäröidä sanoa, että meidän etumme on se, että Venäjällä valta vaihtuu". Tämä oli selvästi ja suoraan todettu tosiasia, sillä Putinin valta ei ole eduksi juuri kenellekään - tuskin enää edes hänen lähipiirilleen. 

Samalla tavalla kaipaisin selvää ja suoraa puhetta Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Meidän ei pitäisi enää epäröidä sanoa 1990-luvulta asti harjoitetun haitallisen maahanmuuttopolitiikan muuttamisen olevat meidän etumme mukaista.

Tämä tuli mieleen eilisen eduskunnan kyselytunnin yhteydessä. Siellähän Hautalan puoluetoveri Krista Mikkonen (vihr) lasketteli edelleen liirumlaarumia höpötellen vanhaa mantraa, jonka mukaan "on tärkeää, että pystymme varmistamaan poliisin riittävät resurssit ja sitä tämä hallitus on tehnyt... Suomessa pitkään tehtyä niin sanottua Ankkuri-toimintaa on kiitelty, ja me teimme siitä myös selvityksen, ja se on ollut konkreettinen tapa, millä me olemme voineet estää nuorten joutumista rikoksen polulle ja siellä olevia nuoria on saatu takaisin yhteiskuntaan".

Mikkonen sai täyslaidallisen oppositiolta. Myös vuoden 2015 katastrofaalisia tapahtumia johtaneelta - mutta nyt takkinsa ainakin puheissaan kääntäneeltä - Kokoomukselta. Sen kansanedustaja Heikki Vestmanin mukaan jengiytyminen liittyy olennaisesti epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Hän totesi myös seikan, jonka pitäisi olla kaikille poliitikoillemme itsestäänselvyys: "maahanmuuton pelisääntöjen pitää olla selvät. Suomessa on noudatettava Suomen sääntöjä, Suomen lakia, pitää oppia kieli ja on tehtävä töitä itsensä ja perheensä elättämiseksi. Kokoomus haluaa tiukentaa pysyvän oleskelun ehtoja. Nuhteettomuuden lisäksi on vaadittava sitä, että on riittävä kielitaito sekä opiskelu- ja työhistoria".

On hyvä, että Kokoomuksestakin kuuluu tällaisia äänenpainoja, mutta äänestäjän ei pidä erehtyä sinisilmäiseksi puolueen linjasta - suusta tulee järkeviä, mutta käytännön näytöt puutuvat. Näin siksi, että puolueen johto on aiemmin tukenut määrätietoisesti - tai kuten edellä totesin, jopa johtanut - nykyisiin ongelmiin johtanutta arvoliberaalia maahanmuuttolinjaa. 

Siksi on syytä nostaa tässä esiin myös nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kokoomuslaisia selväjärkisemmin ajatelleen Juha Mäenpään (ps) kommentti. Hänen mukaansa "väkivallan käyttö on poliisin mukaan arkipäiväistynyt, ja väkivaltaan turvaudutaan yhä useammin jengeissä... jengiväkivallan arvioidaan kovenevan, kansainvälistyvän ja kasvavan. Rikoksista epäillyissä nuorissa korostuvat ne, joilla on maahanmuuttajataustaa tai joiden vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen muualta." 

Tässä asiassa toivoisin erityisesti sitä, että ministeri Mikkonen ja hänen hengenheimolaisensa jäisivät hetkeksi miettimään harjoittamansa maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä tosiasioita ja niiden seurauksia. Ja miettimään sitä, että haluavatko he todellakin edistää suomalaisnuorten joutumista väkivaltaisen rikollisuuden uhriksi.  

Eli tunnustavatko Mikkonen ja muut maamme nykyisen maahanmuuttopolitiikan arkkitehdit ja ylläpitäjät, että heidän toimiensa seurauksena on maahamme syntynyt - poliisin kuvauksen mukaan - tavallisiin nuoriin kohdistuvaa alistusväkivaltaa, joka "näkyy muun muassa uhkailuna ja esimerkiksi pakottamalla uhri nuolemaan kenkiä. Tyypillisesti tilanne päättyy pahoinpitelyyn". 

Entä tiedostavatko he, että tähän väkivaltaan syyllistyneet henkilöt eivät näe tekojensa vakavuutta, vaan - edelleen poliisin mukaan - kiinni jääneistä "iso osa naureskelee nähdessään pahoinpitelyvideoita, joissa itse ovat aiheuttaneet vammoja. Suhtautuminen on kylmäävää." 

Tai ottavatko nykyisen maahanmuuttopolitiikan päättäjät vastuun siitä, että edistäessään politiikallaan nuorisoomme kohdistuvaa väkivaltaa, he aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä? Tai ymmärtävätkö he, että maahanmuuttajien järjettömän väkivallan kohteeksi joutuneiden ihmisten lapsuus ja nuoruus - ja ehkä jopa aikuisuus - menevät heidän arvoliberaalien päätöstensä seurauksena totaalisen pilalle.

Eilisen perusteella ainakaan Krista Mikkonen ei tiedosta, ei ymmärrä, eikä ota vastuuta. Eikä sitä taida tehdä kukaan muukaan Suomen nykyisessä hallituksessa istuva.  

torstai 6. lokakuuta 2022

Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Valta Suomessa on Sanna Marinin hallituksella vielä puolisen vuotta. Siksi on mielenkiintoista tarkastella Yleisradion tuoretta puoluekannatuskyselyä

Sen mukaan yksi maamme demokraattisen historian valtapuolueista eli Maalaisliitto/Keskusta on vaipumassa pienpuolueiden joukkoon. Sen gallupkannatus oli nimittäin historiallisen huono: Annika Saarikon johtama puolue sai mittauksessa vain 10,3 prosentin kannatuksen.

Yksittäinen mittaus on tietenkin aina varsin epätarkka, mutta puolueen pitkän aikavälin kannatus - vielä vuoden 2019 vaaleissa se sai 13,8 prosentin äänisaaliin - on kuitenkin vahvasti suuntaa antava. Eikä siinä mikään vihjaa muuhun kuin vanhan valtapuolueen alamäkeen. 

Ongelma on toki tiedostettu myös Keskustan itsensä piirissä. Siitä merkkinä vanha konkari Seppo Kääriäinen (kepu) kirjoitti kolumnissaan, että "Keskustan elinehto on ollut ja on se, että puolue on – ja se myös koetaan – itsenäiseksi ja omintakeiseksi poliittis-aatteelliseksi vaihtoehdoksi vasemmistolle ja oikeistolle". 

Eikä Kääriäinen jättänyt myöskään toteamatta sitä itsestäänselvyyttä, että "leimautuminen apupuolueeksi jompaankumpaan suuntaan on tuhoisaa. Joustava yhteistyöpolitiikka ei saa johtaa omintakeisuuden kutistumiseen eikä puolueen muuttumiseen osto- ja myyntiliikkeeksi."

Ja juuri tästä on nähdäkseni kyse Keskustan alamäessä. Puolue on Marinin hallituksessa siunannut talouden tosiasioista täydellisen ymmärtämättömän pääministerin vastuuttoman talouspolitiikan ja samaan aikaan puolueen ydinkannattajien eli maaseudun väestön tulevaisuudennäkymät ovat - pitkälti Marinin hallituksen ja EU-päättäjien ajaman vihreän siirtymän seurauksena - vaipuneet toivottomiksi

Nähtäväksi siis jää, kuinka suomalaisen poliittisen erikoisuuden eli suuren agraaripuolueen lopulta käy. Katoaako se lopullisesti pienpuolueeksi, vai keksivätkö Saarikko ja kumppanit vielä kerran keinon kääntää puolueensa suunta. 

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Tasapäistämisen ongelma

Helsingin kaupunki on päättänyt muuttaa kouluihin kohdistuvan rahoituksensa jakoa. Jatkossa rahaa saisivat nykyistä enemmän koulut, joiden oppilaiden perheissä on paljon työttömyyttä, pienituloisuutta, matala koulutustaso tai vanhemmat ovat vieraskielisiä. Toisin sanoen rahaa kohdistettaisiin erityisesti kouluihin, joiden oppilaista suuri osa on kehitysmaista peräisin olevien maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Päätös on sikäli ymmärrettävä, että lasten koulumenestys näyttäisi riippuvan vanhempien asemasta. Oppihan on tarttunut erityisen huonosti vieraskielisiin poikiin, joten kaupungin päättäjien ajatus on, että näitä tukemalla saadaan koululaisten oppimiseroja kavennetuksi. 

Lasten ja nuorten mahdollisimman hyvä perusasioiden oppiminen on tietenkin edellytys sille, että suomalainen yhteiskunta voisi jatkossakin hyödyntää mahdollisimman suurta osaa väestöstä yhä enemmän asioiden osaamista ja ymmärrystä vaativissa työtehtävissä. Lisäksi näin syntyvä tasainen tulonjako vähentää syitä erilaisille konflikteille, joten kehitysmaalaistaustaisten ja muiden huono-osaisten lasten parempi koulutus vähentää - ainakin teoriassa - yhteiskunnallista polarisaatiota.

Toisaalta meillä on vain rajallinen määrä resursseja, joten niiden satsaaminen joihinkin ihmisryhmiin on vääjäämättä pois joltain toiselta ryhmältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viime vuosikymmenellä tapahtunut kehitysmaalaisten laajamittainen maahanmuutto on johtamassa siihen, että kantaväestön jälkeläisten ja erityisesti lahjakkaimpien lasten ja nuorten koulutukseen riittää aiempaa vähemmän varoja. 

Tällä on puolestaan vaikutuksensa sellaisiin seikkoihin, joita vie eteenpäin väestön lahjakkain osa. Siis sellaiset kuin tiede, yritysten tuotekehitys sekä yksityisen ja miksei julkisenkin sektorin korkeimmat johtamistehtävät ja niin edelleen. 

Tällä taas on pitkällä aikavälillä negatiivinen vaikutus suomalaisen yhteiskunnan teknistaloudelliseen kilpailukykyyn muun maailman kanssa. Näin siitä huolimatta, että väestön lahjakkaimmalla osalla on taipumus menestyä omilla avuillaan - ellei se sitten jo kouluaikanaan turhaudu täysin jäädessään ilman oppimisen kannalta tärkeitä haasteita odotellessaan vähemmän lahjakkaiden tai muuten vain heikosti oppivien koululaisten edistymistä. 

Kaikesta edelle kirjoittamastani pitäisi suomalaispäättäjien pystyä tekemään se johtopäätös, että haitallisen maahanmuuton suosiminen luo yhteiskuntaan lisääntyneen väkivallan, seksuaalirikollisuuden ja polarisaation lisäksi myös tasapäistämisen ongelman. Eikä tämä tule olemaan ilman vaikutusta siihen, minkälainen paikka Suomi on tulevaisuudessa - osaamiseen perustuva hyvinvointivaltio vai muiden hyväksikäyttämä alustatalous. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!