torstai 30. huhtikuuta 2015

Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Länsimaat lähettävät usein virallisia tai vapaaehtoisia avustusjoukkoja maailman kriisipesäkkeisiin. Esimerkiksi äskeinen Nepalin maanjäristys on järkyttänyt syvästi turvalliseen länteen tottuneita ihmisiä. Niinpä lännestä on virrannut apuaan tarjoavia niin paljon, että Nepalin hallitus on pyytänyt ettei heitä tulisi enää lisää.

Toinen päivän pikku-uutinen kertoo siitä, kuinka ranskalaiset lähettivät sotilaitaan turvaamaan keskiafrikkalaisia lapsia pakolaisleireihin. Nyt YK epäilee näiden syyllistyneen "suojelemiensa" poikien seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Ei voi kuin ihmetellä perverssien ihmisten häikäilemättömyyttä. Kun pedofiilien toiminta on vaikeaa länsimaissa, keksivät nämä homopedofiilit värväytyä armeijaan päästäkseen toteuttamaan sairaita taipumuksiaan maailman heikoimpien kustannuksella.

Edelle kommentoimani uutiset osoittavat mielestäni kaksi asiaa. Ensinnäkin länsimaista löytyy valtavan paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita panemaan itsensä likoon maailman parantamiseksi. Valitettavasti tämän toiminnan kääntöpuolena lännestä löytyy myös ihmisiä, jotka kaikessa hiljaisuudessa ovat valmiita riskeeraamaan tulevaisuutensa käyttääkseen hyväksi maailman hädänalaisimpia eli katastrofialueiden lapsia.

Jälkimmmäinen on yököttävää, mutta ei pelkästään länsimaiden ihmisille tyypillistä. Kaikkihan muistamme varmasti, kuinka Haitin viiden vuoden takaista maanjäristystä seurasi ryöstelyaalto, jonka taltuttamiseksi tarvittiin joukoittain länsimaisia sotilaita.

Vähemmän puhuttiin siitä, että jopa 12-vuotiaat tytöt myivät itseään saadakseen edes sillä tavalla ruokaa ja tavaroita. Toisin sanoen Haitilta löytyi katastrofin aikana pedofiileja, jotka toteuttivat määrätietoisesti fantasioitaan äärimmäisessä hädässä olevien lasten kustannuksella. Toivottavasti niiden joukossa ei ollut länsimaista varta vasten Haitiin matkanneita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla
Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vielä pari sanaa vaaliennusteista

Timo Soini totesi Ylen ja HS:n erehtyneen pahasti vaaligallupeissaan. Ja kehui samalla ennustamisen ammattilaista eli Accuscorea, jonka osumatarkkuus oli merkittävästi mediataloja (ja niiden taustalla olleita mielipidetiedustelijoita) parempi.

Koska itsekin tein Yleä tai HS:ää paremman vaaliennusteen, vertasin tulostani myös Accuscoren ennusteeseen. Paikkalukua en ollut arvaillut, mutta puolueiden kannatusta kylläkin. Accuscoren käyttämällä tavalla laskettuna sijoituin sen ja suurten mediatalojemme välimaastoon ja voitin myös Tietoykkösen.

Kaikesta edelle kerrotusta voidaan muodostaa seuraava ennustamistarkkuuslista:

1. Accuscore  4,6 prosenttiyksikön virhe
2. Professori  6,3 prosenttiyksikön virhe
3. Helsingin Sanomat 7,3 prosenttiyksikön virhe
4. Tietoykkönen 8,0 prosenttiyksikön virhe
5. Yleisradio 8,3 prosenttiyksikön virhe
6. Iltalehti 9,2 prosenttiyksikön virhe

On siis syytä antaa tunnustus sinne, minne se kuuluu. Ja esittää hypoteesi, jonka mukaan silloin kun leipä on kiinni oikeaan osumisesta (kuten Accuscorella), ainoa keino selviytyä on rautainen ammattitaito. Tämän voimme verifioida seuraavien vaalien yhteydessä edellyttäen että Accuscore tekee myös silloin muita paremman vaaliennusteen.

Mielenkiintoista oli huomata myös, että pelkästään soveltamalla loogista päättelykykyä muiden tekemiin ennusteisiin voi selviytyä parempaan tulokseen kuin kyselytutkimusten tekijät itse. Tämä tuntuu erikoiselta, koska myös mediatalojen taustalla olevat mielipidetiedustelijat korjaavat raakadataansa monin tavoin.

Vai voisiko sittenkin olla niin, että mediatalojen ennusteiden pieleen menemisessä olisi ollut kyse pyrkimyksestä vaikuttaa itse vaaleihin? Ei kai sentään, sillä sehän olisi maksajan (Yle) tai asiakkaan (HS, IL) harhaanjohtamista. Uskotaan siis mieluummin ammattitaidottomuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennustaminen on vaikeaa...
Professorin vaaliennuste 2015
Falunin lumikarkeloista





Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?

Helsingin Sanomissa oli tänään kolme kirjoitusta, joiden tarkastelu yhdessä on avartavaa. Niinpä teen sen tässä blogitekstissäni.

Ensimmäinen artikkeli on lehden pääkirjoitus, jossa todetaan Yhdysvaltojen olevan kiistaton menestystarina etnisten ja uskonnollisten ryhmien yhteiselossa. Erikseen mainitaan, että jopa muslimit ovat sopeutuneet sinne paremmin kuin Eurooppaan, missä he toteuttavat säännöllisen epäsäännöllisesti terroritekoja, profiloituvat seksuaali- ja väkivaltarikollisuudessa sekä matkustavat taistelemaan ISISin riveihin. Siitä huolimatta roturaja - tai siis ihonväri - on myös Yhdysvalloissa edelleen ongelma, kuten kerta toisensa jälkeen toistuva mustien riehunta osoittaa.

Toiseksi kiinnitin huomioni kieltenopettajien mielipidekirjoitukseen, jossa he toteavat maahanmuuttajien kielenopetuksen kärsivän jatkuvasta kilpailuttamisesta, jonka seurauksena yhden toimijan kanssa aikaansaatu kehitys menetetään joka kerta kun opetuksen antaja vaihtuu. Näin kotouttamistoiminta on kaikkiaan kelvotonta.

Kolmannessa jutuissa puhutaan siitä, kuinka Espoo hakee taloussäästöjä ulkoistamalla palveluitaan. Erityisesti mainitaan päiväkotien, koulujen ja puistojen töiden ulkoistaminen. Tämä ulkoistaminen tarkoittaa hankintalain mukaista kilpailutusta tietyin määräajoin. Näin kaupunki arvelee saavuttavansa jopa miljoonien eurojen säästöt.

Mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella? Yhdysvalloissa ei juuri kotouteta maahantulijoita, ei tueta heidän omaa kulttuuriaan, eikä jaeta rahallista tukea. Tämä menettelytapa on johtanut paikoin jopa somalien kohtuulliseen sopeutumiseen.

Meillä humanitaarisiin maahanmuuttajiin on käytetty runsaasti rahaa, julkisia varoja annetaan mm. kotouttamiseen ja oman kulttuurin tukemiseen. Niinpä maahanmuuton ympärille on kasvanut maahanmuuttobisnes, jonka menestys perustuu sopeuttamistoimintojen ulkoistamiseen julkiselta yksityiselle toimijalle. Lopputulos on kelvoton ja kieltenopettajien todistuksen mukaan myös kehitystä ehkäisevä.

Sama malli on otettu käyttöön yhä useammissa julkisissa palveluissa. Näin on tarkoitus tehdä myös Espoossa.

Mutta on sitä tehty muuallakin - valtion työntekijänä hoitelen työasioita valtion vuokraamalla leasing-autolla ja täyttelen päivät pitkät erilaisia yksityisiltä palveluntuottajilta ostettuja huonosti toimivia intranetkaavakkeita. Tutkimuslaitteita ostaessani toteutan monimutkaista koreografiaa, jonka kanssa täytyy olla tarkkana, ettei asettamiini spekseihin lipsahda sellaista lapsusta, jonka takia joutuisin hankkimaan huonosti käyttötarkoitukseensa soveltuvan laitteen.

Näyttäisikin siltä, ettei - vanhan amerikkalaisen sanonnan mukaan - kannata alkaa korjaamaan sellaista mikä toimii. Amerikassa ei ole rakennettu maahanmuuttobisnestä, koska asiat näyttävät toimivan muutenkin kohtuullisesti. Meillä sellainen on rakennettu, eikä mikään tunnut toimivan.

Julkinen sektori hoiti aiemmin perustehtävänsä itse, ja täydensi osaamistaan ainoastaan tilapäisten palveluiden osalta. Malli on vuosikymmenien ajan toiminut kohtuullisesti; ongelmaksi on kuitenkin muodostunut julkisen palveluverkoston kasvu siihen käytettäviä resursseja kalliimmaksi.

Nyt jäänkin jännityksellä odottamaan tuottaako maahanmuuttobisneksessä kelvottomaksi osoittutunut malli Espoossa vanhanaikaista palvelutuotantoa paremman lopputuloksen. Ainakin se tuottaa - ja on esimerkiksi terveydenhuollon osalta jo tuottanut - yksityisen julkispalvelubisneksen, jonka on tavalla tai toisella katettava kulunsa sekä tuotettava omistajalleen liikevoittoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Hyvin kotoutuneita somaleita

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua

En malta olla kommentoimatta pikaisesti uutista, jonka mukaan Porin kaupunki on tyrmännyt Perussuomalaisten ehdotuksen myöntää Satakunnan Monikulttuuriyhdistykselle tukea vain 50 000 euroa. Muut puolueet halusivat lisätä pottia ja näin yhdistys saa 70 000 euroa + lisäksi EU:n maksaman uutisessa tarkemmin määrittelemättömän tuen.

Uutisen lopussa kerrotaan apulaiskaupunginjohtajan suulla, ettei 20 000 euron lisä ole keneltäkään pois. Onhan mm. suomalaisten sotaveteraanien yhdistys on saanut vastaavaa tukea.

Valitan, mutta en ymmärtänyt logiikkaa.

Vai onko kaupungilla jonkinlainen painokone, jolla voidaan painaa 20 000 euron omaisuus, jotta summa ei tarvitsisi kerätä veroina, vähentää kaupungin muista menoista tai ottaa velaksi? En usko, sillä sellainen olisi EU:ssa laitonta.

Porin kaupunki apulaiskaupunginjohtajineen  liittyi avustuspäätöksensä perusteluiden kautta kyllä mainioon joukkoon. Porihan on ruotsiksi Björneborg - siis niin samalta kuulostava kuin Etelä-Ruotsin mahtikaupunki Göteborg, että luulin noin metrin mittaisena kyseessä olevan saman kaupungin.

Samankaltainen näyttäisi olevan myös kaupunkien suhtautuminen maahanmuuttajiin ja veteraaneihin. Muistanette muutaman päivän takaisen uutisen Göteborgista, missä  väkivaltaisiä ääriryhmiä tarkkaileva virkamies rinnasti ISIS-järjestön puolesta sotimaan lähteneet talvisodassa Suomen avuksi tulleisiin ruotsalaisveteraaneihin.

Valitan, etten ymmärtänyt tämänkään virkamiehen logiikkaa.

Siinä missä ISIS on syntynyt valloittaakseen ja alistaakseen koko maailman, tulivat ruotsalaisvapaaehtoiset avuksi imperialistisen suurvallan massiivisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle pienelle naapurimaalle. Ja siinä missä ISIS on kunnostautunut terrorisoimaan kaikkia vastaan tulevia, kielsi väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena ollut Suomi hyökkääjämaan siviiliväestön terrorisoimisen omilta joukoiltaan. Missä siis looginen peruste rinnastukselle?

Mutta sananvapauden ystävänä suon toki jokaiselle oikeuden omaan logiikkaansa. On kuitenkin harmillista, että näiden suomalaisten ja ruotsalaisten linnakaupunkien (borg=linna) virkamiehistön logiikka näyttäisi olevan varsin sumeaa ja todellisuudelle vierasta. Ja sen seurauksena maahanmme länsimaisen elämänmuodon pelastaneet veteraanit tulevat sotketuksi sellaiseen joukkioon, johon kuuluvat ihmiset tulevat runsastuessaan hävittämään tuon elämäntavan niin Suomesta kuin Ruotsistakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
On hienoa olla suomalainen!
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen

Suomessa elintarvikeketju on monipolvinen alkaen oikeastaan lannoitteiden ja muiden maatalouden tarpeiden ja toimintavälineiden tuottajista ja päätyen elintarvikkeiden vähittäiskauppaan. Välille sopivat esimerkiksi maanviljelijät ja tukkukauppiaat.

Päivän uutisen mukaan maanviljelijät saavat noin 30 senttiä pyttipannulautaselliseen tarvittavista elintarvikkeista. Sen päälle tulevat koko elintarvikeketjun kustannukset, joista saman uutisen mukaan vähittäiskauppa nielaisee suurimman viipaleen.

30 senttiä kuulostaa tosiaankin vähältä, sillä tämän uutisen mukaan lautaselliseen tarvittavien einesten hinta kaupassa on 1,5 euroa. Tämä herättääkin mielessäni kysymyksen: miksi eivät maataloustuottajat myy tuotteitaan enemmän itse?

Siihen olisi monta mahdollisuutta, mikäli koko ketjuun sisältyy sellaisia ansiottomia arvonlisäyksiä (eli ilmaa) kuin tuottajat ovat kampanjallaan antaneet ymmärtää. Nykyisen suoramyynnin lisäksi he voisivat perustaa metsänomistajien Metsä Groupia vastaavan kauppaketjun joka huolehtisi elintarvikeketjun tulojen oikeudenmukaisesta jakautumisesta.

Vaihtoehtoisesti he voisivat käydä hintakilpailuun suoramyynnissä, joka minun käsittääkseni käyttää nykyisin karkeasti ottaen samoja hintoja kuin koko arvoketjuun perustuva vähittäiskauppakin. Miltä kuulostaisivat suoramyyntitiskillä vaikkapa pyttipannuainekset eurolla, naudanfile viidellätoista ja maitolitra 50 sentillä? Jos tällainen hintataso olisi löydettävissä kaikkina päivinä ja kaikkina aikoina, uskoisin sen houkuttelevan suuria ihmismassoja tekemään hankintoja - vaikka sitten vähän etäämpääkin.

Edelle heittämäni hinnat lähtevät siitä oletuksesta, että kauppa ja muutkin väliportaat tosiaankin lohkaisevat väitetyn kaltaisia kohtuuttomia voittosiivuja toiminnastaan. Ne poistamalla voitaisiin elintarvikkeiden hintoihin tehdä ylle kirjaamani noin kolmanneksen vähittäismyyntihinnan alennukset siten, että viivan alle jäisi vielä itse tuottajallekin nykyistä muhkeampi potti. Hinnanalennus tarvitaan asiakkaiden saamiseksi liikkeelle nykyisistä S- ja K-kaupoista.

Ellei edelle kirjoittamani tunnu maatalousyrittäjän kannalta mahdolliselta, lienee oikea johtopäätös se, ettei noissa elintarvikeketjun välivaiheissa sittenkään ole kohtuuttomia voittomarginaaleja. Joka tapauksessa toimivassa markkinataloudessa ylihinnoittelun seurauksena pitäisi syntyä toimeliaisuutta mille tahansa talouden alalle - niin myös elintarvikeketjuun.

Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan maataloustuottajien ratkaisuja itsensä ja kuluttajan eduksi. Hyvän pohjan toimeliaisuudelle antaa kotimaisten elintarvikkeiden ja paikallisuuden korkea arvostus suomalaisten parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parasta mutta vanhentunutta ruokaa?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?



maanantai 27. huhtikuuta 2015

Parasta mutta vanhentunutta ruokaa?

Oletko koskaan ostanut kaupasta leipää, jossa on parasta ennen -merkintä huomenna, mutta maistaessasi se on ollut jo ilmiselvästi parhaat hetkensä nähnyt; etenkään valkoinen leipähän ei ole parhaimmillaan kuin leivontapäivänä. Toki se on syötävää sen jälkeenkin, mutta se ei ole tässä oleellista, sillä päiväyksessä lukee parasta ennen eikä syötävää.

Itse tiedän kaikista leivistä, joita normaalisti syön, kuinka pitkä väliaika on parasta ennen päivän ja leivontapäivän välillä. Näin osaan ostaa aina tuoretta leipää, eli sellaista joka on oikeasti parhaimmillaan. Tai jos jostain syystä joudun ostamaan vanhempaa leipää tiedän jo kaupassa saavani sellaista.

Joku voi ajatella, että nariseepa Professori turhasta. Ehkä niinkin, mutta keskeistä tässä ei ole leipäni tuoreus vaan oikean tiedon antaminen kuluttajalle. Ja kyllähän jokainen joutuu aina silloin tällöin syömään vanhaa leipää - enkä minäkään heitä roskiin pari päivää sitten ostamaani leipää, vaikkei se enää parhaimmillaan olekaan.

Leivän lisäksi esimerkiksi itse kalastamaani kalaan kaikkina kesinä tottuneena en voi olla maistamatta kaikkia niitä härskiintyneitä rasvoja, joita viikon ajan tiskillä olleeseen vesielävään on kertynyt. Mutta en valita, sillä myytävissä kaloissa on parasta ennen -päiväyksen tilalla viimeinen käyttöpäivä. Ja nykyään myös pyydystyspäivä. Olettaen, ettei päiväyksissä huijata voi tätä merkitsemistapaa pitää erittäin informatiivisena ja kuluttajaystävällisenä.

Mutta onko aivan varmaa, että kauppamiehen merkinnät ovat aina oikein? Ainakaan en ole saanut pilaantunutta kalaa sen jälkeen kun myyntitiskeillä on ollut pyydystyspäivät vaikka aiemmin näin kävi aina silloin tällöin.

Luottamukseni kuitenkin horjui tänään kun Helsingin Sanomat kertoi kuluttajatutkimusyhdistys Whichin autojen kulutukseen ja annettuihin lupauksiin liittyvästä vertailusta. Kaikkiaan 200 testausta autosta vain kolmen kulutus oli oikeasti sellainen kuin valmistajat ilmoittivat. Näitä olivat 1,2 litran Skoda Roomster, 2 litran dieselmoottorilla varustettu Mazda Fastback sekä dieselillä varustettu Skoda Yeti.

Kaikki muut autonvalmistajat ovat siis katsoneet asiakseen huijata asiakkaitaan tavalla tai toisella - surkein esimerkki oli Mitsubishi Outlander PHEV Hybrid, jonka kulutus oli yli kaksinkertainen luvattuun. Huomioiden auton luonteen maailmanpelastamiseen tarkoitettuna hybridinä voidaan vedätystä pitää todella raskauttavana. Etenkin kun auton myymiseen käytetty iskulause kuuluu "bensalitralla töihin ja takaisin?"

Eli olkaapa tarkkana siellä kuluttajamarkkinoilla. Epäilkää mainoksia, kyselkää tarkennuksia ja varokaa epärehellistä myyjää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suosi virolaista... eiku älä suosikaan
Älä syö narsisseja!
Likaista, sanoi media

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Juha Sipilän ajatukset pohjustavat tulevaisuuden Suomea

Sunnuntain kunniaksi HS tarjoilee meille Juha Sipilän näkemyksiä Suomen hallitsemisesta tulevina vuosina. Koska asia on ensiluokkaisen tärkeä, ja Kepu on tunnetusti taipuvainen pettämään aina, on noita ajatuksia syytä kommentoida tässä. 

Sipilän ensimmäinen kommentti jutussa oli seuraava. "Tulen edellyttämään kaikilta hallitusneuvotteluihin osallistuvilta, että yhdessä valituille strategisille tavoitteille kirjataan selvät kärkihankkeet ja konkreettiset keinot, miten tavoitteet saavutetaan".
Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä siksi vakava, että sitoutumista tarvitaan kaikilta hallituspuolueilta. Ja konkreettiset keinot on siksi syytä sopia jo etukäteen. Toivottavasti tämä myös onnistuu, sovitut menetelmät ovat oikeasti tehokkaita ja itse sopimus pitää. 
Tässä lähestymistavassa on kuitenkin syytä varoa suunnitelmatalouden kankeudesta johtuvaa ansaa. Ei neuvostoliittokaan kaatunut suunnitelmien ja sopimusten puutteeseen, vaan suunnitelmien poliittisiin painotuksiin, tosiasioiden kieltämiseen ja niistä seuraavien toimien tehottomuuteen.
Kankeuden vaaraa Sipilä kuitenkin näyttäisi torjuvan, sillä hän ei aio toimittaa eduskunnalle "lähes satasivuista paperia, joka vilisee kehittämistä, edistämistä, selvittämistä ja parantamista tai missä pienet ja isot asiat ovat suloisesti sekaisin". Tämä on hyvä.
Erinomainen on myös Sipilän ehdotus yhteiskuntasopimuksesta eli käytännössä erilaisten etujärjestöjen yhteisestä sopimuksesta tulevaisuutta varten. En ole nähnyt miten Sipilä aikoo ajaa tuon sopimuksen läpi, mutta arvaan että saatuaan kaikilta ehdotuksen talouskavun aikaansaamiseksi hän rakentaa niiden pohjalta kompromissin, jossa jokainen kokee saavansa tasapuolisesti jotain ja johon kaikki sitoutuvat. Ainakin itse pyrkisin tällaiseen menettelytapaan. 
HS:n mukaan Sipilä torjui myös epäilyt, että Suomi siirtyy nyt Impivaaraan ja sulkee ovet säppiin muulta maailmalta: "Koen että tämä on keskustan osalta aikamoista pelottelua. Keskustan historia osoittaa kaikkea muuta". 
Tästä on hyvä lähteä, sillä myös kaikki muut isot puolueet ovat käsittääkseni samoilla linjoilla - esimerkiksi niin Perussuomalaiset, Kokoomuskin kuin SDP:kin haluavat helpottaa suomalaisessa työelämässä tarvittavan osaavan työvoiman maahanmuuttoa, rakentaa hyvinvointia viennin varaan ja mahdollisuuksien mukaan hyödyntää turismia erityisesti haja-asutusalueiden elinkeinona.
Eroja puolueiden välillä löytyy sitten kustannuksia tuottavan humanitaarisen maahanmuuton osalta, mutta koska nykyinen taloustilanne ei salli siihen panostamista lehdistön räksytyksestä huolimatta, ei tällä erolla uskoakseni ole seuraavan neljän vuoden aikana merkitystä. Tulevaisuus on siis humanitaarisen maahanmuuton osalta eurooppalaisittain pidättyväistä ja kansan tahdon mukaista.
Ulkopoliitiikasta Sipilä totesi, että "meidän on syvennettävä puolustusyhteisyötä Ruotsin kanssa ja jatkettava Naton rauhankumppanuuden kehittämistä". Itse kaipaisin enemmän rohkeutta, ehkä jopa Nato-jäsenyyttä. 
Kansanäänestystä en kuitenkaan kaipaa, sillä siihen liittyvän kampanjoinnin aikana Venäjä ei jäisi toimettomaksi kuten Georgian ja Ukrainan tapaukset osoittavat. Sen sijaan hallituksen tulee osoittaa johtajuutta ja hoitaa asia salassa siten, että Venäjä joutuu tapahtuneen tosiasian eteen. 
Sipilä otti kantaa myös punavihreään suvaitsemattomuuteen: "suvaitsevaisuus näyttää välillä olevan vain omien mielipiteiden suvaitsemista. Ei ole sinun Suomeasi tai minun Suomeani". Erityisesti hänelle on vierasta ihmisten leimaaminen heidän taustansa tai mielipiteensä perusteella. 
Niin minustakin - mutta samalla on ymmärrettävä, etteivät kaikki maailmankatsomukset tai maahanmuuttajat ole Suomelle hyväksi. Ainakaan minä en kaipaa maahanmuuttajavirtojen mukana väkivaltaista uskonnollista fanatismia tai naisten aseman heikentämistä.
Lopuksi hän tarttui vielä isänmaallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen: "jos oikeasti haluamme lisätä töitä ja muuttaa työttömän arkea, meidän kaikkien on myös uskallettava luopua jostakin." Erityisesti hän suuntasi sanojaan vertaisilleen eli yritysjohtajille: "osoittakaa tilanteen ymmärtämistä henkilökohtaisellakin kohtuuden viestillä, mutta ennen kaikkea kutsun teidät isänmaan pelastamiseen investoimalla Suomeen." 
Kokonaisuutena Sipilän ajatukset ovat minun mielestäni varsin kohtuullisia ja tarjoavat hyvän lähtökohdan Suomen nostamiseksi talousahdingostaan. Yksityiskohtiahan niistä ei ilmene, vaan kyse on pikemminkin periaatteista - mutta varsin järkevistä sellaisista. Toivottavasti niin etujärjestöt kuin muut suuret puolueetkin voivat niihin yhtyä. 
Lopullinen hallitusohjelma ja -taival muotoutuvat sitten kunkin puolueen intressien yhteensovittamisen onnistumisesta - sekä muun yhteiskunnan sitoutumisesta tekeillä olevaan yhteiskuntasopimukseen. Tässä prosessissa näen aivan keskeiseksi edelle kirjoittamani lainaukset, jotka liittyvät isänmaallisuuteen ja suvaitsemattomuuteen. Täytyy siis todella toivoa, ettei Sipilän Kepu petä, vaan onnistuu viemään Suomen kohti uutta nousua.




lauantai 25. huhtikuuta 2015

Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Yksi Suomen kaikkien aikojen häikäilemättömimmistä rikollisista on päätetty vapauttaa. Kuten kaikki suomalaiset jo todennäköisesti tietävät, Abdigadir Osman Hussein niminen Suomesta turvapaikan saanut somali on kiittänyt tappamalla ja raiskaamalla täysin häikäilemättömästi suomalaisia, minkä seurauksena otuksesta on tehty jopa oma Wikipedia-sivu.

Päätöksen tämän ihmishirviön vapauttamisesta on tehnyt Helsingin hovioikeus vastoin asiaa paremmin ymmärtävien rikosseuraamusviraston, Turun vankilan ja psykiatrisen vankimielisairaalan kantaa. Helsingin hovioikeuden täysin muusta maailmasta irti olevien tuomareiden päätös on siis täysin käsittämätön.

Vai onko tässä kyse somaleiden positiivisesta erityiskohtelusta?

Tapahtuneelle ei ilmeisesti enää voi mitään. Niinpä pyydän arvoisaa lukijaani allekirjoittamaan eduskunnan käsittelyyn tulevan kansalaisaloitteen rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkoittamiseksi maastamme, vaikka se ei koskekaan nyt vapautettavaa elukkaa mikäli tällä on Suomen kansalaisuus.

Toivon myös, että vastoin kaikkien asiantuntijoiden näkemystä somalihirviö osoittautuisi vaarattomaksi, eikä tuhoaisi vielä yhden ihmisen elämää. Mikäli näin ei kuitenkaan käy, oletan päätöksen tehneiden hovioikeuden tuomareiden ymmärtävän erota osoittauduttuaan kykenemättömiksi hoitamaan korkeaa virkaansa. Tai jos eivät ymmärrä, tulisi heidän esimiestensä siirtää heidät paskanluoniin tai muihin vastaaviin tehtäviin, jotta työ vastaisi tekijänsä kykyjä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

Suosi virolaista... eiku älä suosikaan

Törmäsin tämän päivän Helsingin Sanomissa kummalliseen uutiseen. Sen otsikon mukaan virolainen kuusi on suomalaista parempaa.

Seuraavaksi kerrotaan Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen osoittavan virolaisen kuusen kasvavan suomalaista nopeammin. Ja lopuksi Jaakko Napola -nimisen Luonnonvarakeskuksen tutkijan pitävän suomalaista jalostettua kuusta varmimpana vaihtoehtona.

Kerrassaan sekavaa siis. Oli ihan pakko selvittää mistä oikein on kyse.

Löysinkin helposti toisen uutisen, jossa kerrottiin paitsi virolaisen, niin myös mm. pihkovalaisen ja novgorodilaisen kuusen soveltuvan Etelä-Suomeen. Tässä uutisessa kerrotaan myös latvialaisten kuusten kasvavan hyvin, mutta saavan usein mustakoron.

Ei muuta kuin selvittämään mikä ihmeen mustakoro. Ja löytyihän se. Mustakoro on sienitauti, joka on tehnyt tuhoa Pohjois-Savossa ja ylipäänsä Päijänteen itäpuolella.

Sientä levittää koskut-kääriäinen. Siis hyönteinen, joka tekee kuusen kuoreen reikiä. Sieni puolestaan pääsee puuhun näiden reikien kautta ja tekee sen jälkeen pahaa tuhoa etenkin entisillä pelloilla.

Ja opin vielä lisääkin. Mustakoro on Metsäntutkimuslaitoksen eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen aiemmissa tutkimuksissa todettu aiheuttavan tuhoja nimenomaisesti eteläisissä alkuperissä, joskin viimeaikaisissa tutkimuksissa tämä yhteys on ollut epäselvempi.

Ja kun tarpeeksi etsin, löytyi aiheesta oikein asiaan perehtyneiden tutkijoiden tekemä esitelmäkin. Sen mukaan puiden alkuperän ja mustakororiskin välistä yhteyttä ei ole selvitetty riittävästi. Tekijöiden joukosta löytyy myös virolaisiin alkuperiin tämän kirjoituksen aloittaneessa jutussa varauksellisesti suhtautunut Jaakko Napola.

Näin maalaisjärjellä ja yleisellä kokemuksella tutkimuksesta tulkitsen HS:n uutisen seuraavasti.

Luonnonvarakeskuksen kasvututkijat ovat tehneet puiden kasvututkimuksia, joissa virolaiset kuuset ovat kasvaneet muutaman kymmenen vuoden ajan hiukan nopeammin kuin kotimaiset. Noihin kokeisiin ei kuitenkaan ole sattunut koskut-kääriästä eikä mustakoroa. Niinpä he ovat ottaneet suositellakseen näitä eteläisiä alkuperiä jo senkin takia, että ilmastommehan muuttuu ilmastoskenarioiden mukaan nyt istutettavien puiden eliniän aikana vielä lämpimämmäksi kuin Viron nykyinen ilmasto.

Mustakorotutkijat puolestaan ovat huomanneet mustakoron aiheuttavan tuhoa etenkin vanhoilla pelloilla kasvavissa nopeakasvuisissa puissa. Koska kuusta kasvatetaan ennen tilipäivää meillä yli puoli vuosisataa, näkevät he virolaisissa kuusissa riskin, joka saattaa tehdä tyhjäksi lähes koko eliniän kestävän metsänkasvatuksen.

Näin ollen yksityisen metsänomistajan ei heidän ajatuksissaan kannata ottaa virolaisiin taimiin liittyviä riskiä sen pienen kasvunlisäyksen takia, joka hyvällä tuurilla olisi saatavissa. Uskoisin olevani tässä tulkinnassani oikeassa.

Ja niin. Löytyihän tuo Luonnonvarakeskuksen tiedotekin asiasta. Se kertoo yksiselitteisesti, että "virolainen kuusen siemen on tällä alueella [Salpausselän eteläpuolella] hyvä vaihtoehto silloin, kun kotimaista jalostettua siemenviljelyssiementä ei ole saatavissa." HS:n uutisen sekoilu ei siis ollut lähtöisin tutkimuslaitoksesta vaan journalismimme lippulaivan ihan omaa tuotantoa.

Niinpä kiitän Helsingin Sanomia epäselvästä uutisesta, joka sai minut tutustumaan mielenkiintoiseen aiheeseen. Ehdotankin lehdelle samantyyppistä uutisointia myös esimerkiksi suomalaisten johtajien rekrytoinnista. Silloin minä ja monet muut tietämättömät voisimme perehtyä myös johtajuuden yksityiskohtiin.

Siis jotenkin tähän tyyliin: Mokialla menee nykyisin aika hyvin, koska sillä on johtajana intiaanipäällikkö. Silloin kun johtajana oli läntisen suurvallan edustaja meni huonommin.

Johtamistutkimusylikoulun kansainvälisen linjan tutkijat suosittelevatkin kaikille suomalaisille yrityksille intiaanipäällikkötaustaisen johtajan palkkaamista. Johtamistutkimusylikoulun impivaaralainen tohtori suhtautuu kuitenkin sekä intiaani- että suurvaltajohtajiin epäilleen ja pitää kotimaisessa hissifirmassa menestystä hankkinutta henkilöä varmimpana vaihtoehtona....

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle



perjantai 24. huhtikuuta 2015

On hienoa olla suomalainen!

Olemme tottuneet siihen, että näinä päivinä erilaiset armeijat ja järjestöt käyvät sotiaan tehden mitä iljettävimpiä raakuuksia. Terroristit teloittavat panttivankejaan, liittoutumat pommittavat kaupunkeja ja apun menneet raiskaavat naisia. Jopa Yhdysvaltojen presidentti pyytelee jälkikäteen anteeksi lennokkihyökkäysten seurauksia.

Tätä taustaa vastaan oli hienoa lukea uutta tietoa suurvallan aggression uhriksi joutuneen Suomen armeijan päiväkäskystä vuodelta 1939. Se kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: "kaupunkeja ei saa pommittaa". 

Mikä mielenkiintoisinta, koko talvisotahan alkoi 16 paikkakunnalla siviileihin kohdistuneilla venäläisten pommitusoperaatioilla. Ja toisen maailmansodan aikana lähes kaikki kynnelle kykenevät harjoittivat siviilikohteiden pommittamista saksalaisista amerikkalaisiin ja venäläisistä britteihin. Suomalaisten näkemys siviileihin kohdistuvan terrorisoinnin välttämisestä kuitenkin piti myös jatkosodassa.

Suomessa ei siis lähdetty kostamaan vääryyksiä edes äärimmäisen hädän edessä. Niinpä meissä täytyy olla jotain, joka nostaa arvomme ja näkemyksemme lähes kaikkien muiden kulttuurien moraalin yläpuolelle. Toivottavasti tämä impivaaralainen piirre säilyisi myös tulevaisuudessa ja vieläpä leviäisi maailman muihin kulttuureihin. Näin tästä yhteisestä pallostamme tulisi edes hiukan parempi paikka elää.

Tällaisella hetkellä on hienoa olla suomalainen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?

Talvivaaran konkurssipesä sai oikeuden johtaa jätevesiään Sotkamon Nuasjärveen. Kaivos on tähän mennessä saastuttanut pilalle lähinnä vain pieniä järviä, vaikka vaikutuksia näkyy niiden alajuoksullakin. Nuasjärvi on kuitenkin selvästi suurempi ja nyt jätevesi on siis tarkoitus johtaa suoraan sinne.

Päätöksen taustalla on tietenkin vesien jatkuva kertyminen itse kaivosalueelle, joten asialle on pakko tehdä jotain. Ja tämä jotain on siis vesien johtaminen aiempaa suurempaan järveen, jossa sen suhteellisen vaikutuksen toivotaan olevan vähäinen jos sitäkään.

Jotenkin päätöksen tekijäkään ei tunnu uskovan tähän. Vai miten pitäisi ymmärtää se, että kaivos on määrätty samalla maksamaan ns. kalatalousmaksua, jonka tuotolla maksetaan korvauksia ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille aiheutuvista haitoista.

Itse päätöksessä on mielenkiintoista myös se, että kaivos saa johtaa Nuasjärveen jätevettään vähemmän kuin se lupaa hakiessaan pyysi. Jäänkin suurella jännityksellä odottamaan pysyykö se lupaehdoissaan. Ainakaan toteutuneen historian valossa se ei ole todennäköistä, vaan päätös vaikuttaa pikemminkin silmien sulkemiselta ja korvien peittämiseltä.

Jokainen tätä blogia lukenut tietää, etten ole mikään ympäristöhörhö. Samoin jokainen tätä lukeva tietää, etten kannata sellaista suunnitelma- ja sääntely-yhteiskuntaa kuin viimeisten vuosikymmenien aikana on rakennettu.

Silti olen tullut Talvivaaran suhteen siihen lopputulokseen, että kaivoksen toiminnalle on yksinkertaisesti saatava loppu. Sen toiminta on ollut yksiselitteisesti haitallista eikä sitä pidä jatkaa muuten kuin hoitamalla ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet loppuun sillä ainoalla mahdollisella keinolla eli veronmaksajien rahoilla.

Samalla kaivosasioista päättävien virkamiesten on syytä kohottaa ammattitaitoaan, jotta Sotkamossa nähty ympäristö- ja talouskatastrofi ei saa jatkoa jossain muualla. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Suomessa on käynnissä vahva kaivosbuumi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

torstai 23. huhtikuuta 2015

Tyytyväisyys parantaa tulosta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan Kone-yhtiön jälleen kerran loistavasta kvartaalituloksesta ja sen ohella monista muistakin asioista. Niistä silmiini pisti henkilöstötutkimmus, johon oli vastannut 93% työntekijöistä ja joka kertoi yrityksen työntekijöiden työtyytyväisyyden kasvaneen. Tarkkoja lukuja juttu ei sisältänyt, mutta siitä huolimatta pidän uutista tärkeänä.

Se nimittäin toi mieleeni reilun kuukauden takaisen uutisen menestyneestä naissijoittaja Marika af Enehjelmistä, jonka mukaan yrityksen arvo sijoittajalle näkyy yhtiön työilmapiiristä. Esimerkiksi jatkuvia organisaatiomuutoksia hän pitää hälytysmerkkinä.

Ja kuinka ollakaan: Enehjelm mainitsee kiinnostavana yhtiönä Koneen. Näin siksi, että sitä tukee maailmanlaajuinen megatrendi, sillä on hyvät tuotteet sekä vahva oma tutkimus- ja tuotekehitysohjelma. Ja kuten tänään opimme: tyytyväinen työväki.

Kun Suomen seuraava hallitus siis ryhtyy korjaamaan taloutemme tilaa, tulisi sen miettiä ensisijaisesti sitä, kuinka Suomesta tehtäisiin parempi paikka työn tekemiselle. Onko siinä ensisijaista hyvän turvaverkon ylläpitäminen ja erilaisten sääntöviidakoiden rakentaminen, vai olisiko sittenkin parempi pyrkiä parantamaan yritysten ja julkisten virastojen toimintaedellytyksiä.

Taustatietona on niin hallituksen kuin varsinaisten yrittäjienkin hyvä muistaa, että työilmapiirin ja -motivaation välillä on suora yhteys ja niiden kannalta merkittäviä seikkoja ovat työn riittävä haastavuus, sen sisällön mielekkyys ja merkittävyys, mahdollisuus itsenäiseen toimintaan sekä myös työstä saatava palaute.

Kun Keskusta nyt tulee varmasti ajamaan voimakkaasti aluepolitiikkaa, on sen hyvä huomata mitä esimerkiksi lääketurvallisuusvirasto Fimean siirtäminen Kuopioon sai aikaiseksi. Ei ainakaan työtyytyväisyyden kasvua.

Kannattaisiko Sipilänkin siis tässä vaikeassa taloustilanteessa keskittyä myös julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen rajaamalla puolueensa hinkua muuttaa eri virastojen organisaation alueellisiksi? Tai kannattaisiko hänen vaikkapa tutkimuksen osalta miettiä tiukan poliittisen ohjauksen mielekkyyttä tieteellisen tiedon tuottamisen kannalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Keynesiläisyyden dilemma
Kuinka julkisista menoista vähennetään kuusi miljardia?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Välimeren hukkumistragedioiden lopettaminen vaatii vain yhden poliittisen päätöksen

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Virve Kähkönen kirjoittanut nyyhkytarinan Välimeren ylittäneiden Eurooppaan pyrkivien asiasta. Hän on ottanut keppihevosekseen muutaman päivän takaisen tragedian, jonka perimmäisenä syynä ovat Kähkösen itsensä kaltaiset ihmiset. 

Ensin Kähkönen kertoilee yhden Euooppaan pyrkijän pelänneen matkallaan Välimeren yli. Seuraavaksi hän valitti sitä, ettei Sisiliassa ole tulijoille töitä ja löysi jostain somalin, joka halusi tulla Suomeen. Vahvistukseksi tämä antoi toimittajan käteen kännykän, jossa hänen väitetty veljensä puhui Suomea. 

Kähkönen kirjoittaa myös yhden tulijoita silloin tällöin auttavan sisilialaisen näkemyksenstä, jonka mukaan Pohjois-Euroopan pitäisi jakaa vastuuta tässä asiassa. Lopuksi haastateltu sisilialainen ryhtyi vielä oraakkeliksi todeten: "se on ta­pah­tu­nut jo niin mon­ta ker­taa. Sik­si muun Eu­roo­pan pi­tää aut­taa. Muu­ten tä­mä ta­pah­tuu vie­lä mon­ta ker­taa uu­des­taan."

Nyyhkytarinoiden oheen journalistimme kirjoitti häpeäjutun. Siinä hän taivastelee sitä, kuinka Eurooppa päätti "ettei koskaan enää" edellinen Välimeren suuronnettomuuden jälkeen, mutta päätyneen kuitenkin "joko taas" -tilanteeseen. 

Seuraavaksi hän väittää, että Välimeren tragediat ovat suoraa seurausta Euroopan kyvyttömyydestä yhteistyöhön ja taakanjakoon. Näin siitä huolimatta, ettei Euroopalla ole hänen mukaansa osaa eikä arpaa siihen, että niin monet lähtevät Välimeren yli henkensä kaupalla.

Minä puolestani väitän, että Euroopalla on paljonkin tekemistä Välimeren yli pyrkimisen kanssa. Ja ettei yhteistyö ja taakanjako ole tässä asiassa millään tavalla järkevä ratkaisu, koska Euroopan yhteistyö ja taakanjako ainoastaan lisäisivät Afrikasta ja Lähi-Idästä lähtevien määrää. 

Edelleen pidän varsin todennäköisenä sitä, että jos Euroopan portit suorastaan avattaisiin nousisi tulijoiden määrä mitä todennäkäisimmin ainakin kertaluokalla. Tästä pitäisi huolen Euroopan korkea elintaso sosiaaliturvineen sekä Afrikan ja muslimimaiden kurjat elinolot yhdistettynä holtittomaan väestänkasvuun. 

Eikä Euroopan poliitikkojen motiivina ainakaan saisi olla Kähkösen mainitsema pelko populistien saamista "lisäsytykkeistä", vaan ymmärrys Euroopan muuttumisesta yhtä sekasortoiseksi kuin tänne tulevien lähtövaltiotkin. Siitähän saimme kosolti maistiaisia pelkästään viime vuonna. Myös Suomessa annettiin juuri keveitä tuomioita yhdestä humanitaarisen maahanmuuton lieveilmiöstä.

Jos Virve Kähkönen olisi rehellinen ja perustaisi näkemyksensä faktoihin, hän ymmärtäisi että Euroopan lepsu suhtautuminen Välimeren takaa tuleviin ihmisiin on perimmäinen syy Välimeren tragedioihin. Paras tapa olisi käännyttää kaikki tulijat heti kiinni saataessa - tai ainakin poliittisen turvapaikkaharkinnan jälkeen - takaisin sinne mistä tulivatkin. Tämä olisi ihmishenkiä säästävää vaikka se tarkoittaisikin kirjoituksen loppuun muotoillun virkkeen, "lä­he­tä ne ta­kai­sin on kui­ten­kin toi­nen ta­pa tap­paa hei­dät", toteutumista. 

Toisin sanoen on selvää, että jos luopuisimme Euroopassa oleskeluluvista ns. toissijaisin syin, kävisi tänne pyrkiminen yksinkertaisesti järjettömäksi myös tulijoiden kannalta. Näin toimien, ennen kuin huomaisimmekaan, loppuisivat ihmissalakuljettajien työt Välimerellä. Samalla loppuisivat myös Kähkösen kauhistelemat tragediat Euroopan ja Afrikan välistä. Tämä kaikki siis yhdellä ainoalla poliittisella päätöksellä.

Toki vielä kestävämpi ratkaisu syntyisi, jos lähi-idän muslimit ja kaikenlaiset afrikkalaiset oppisivat elämään keskenään rauhanomaisesti, erilaisuutta suvaiten ja yhdessä kotimaitaan rakentaen. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan ole meidän eurooppalaisten käsissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Löyhä joukkoväkivalta, suomalainen oikeus ja illuusio vaaleissa vaikuttamisesta

Tänään annettiin oikeuden tuomiot lähinnä kantasuomalaisia nuoria terrorisoineelle löyhälle maahanmuuttajajoukolle. Siis sopivasti vaalien jälkeen.

Erilaiset kommentaattorit ovat jo arvioineet tapausta ja sanoneet siitä oleellisen: tässä esimerkiksi Yrjöperskeleksen näkemys, jonka mukaan "kahdestatoista syytetystä neljä jäi kokonaan ilman tuomiota ja kahdeksalle tuli ehdollista, viidestä kuukaudesta vuoteen ja kymmeneen kuukauteen. Tämän kaltaisille häiskille ehdollinen tuomio tarkoittaa samaa kuin ei tuomiota, ja se kannustaa jatkamaan ´löyhien kaveriporukoitten´ ylläpitämistä ja siihen liittyvää harrastustoimintaa".

Samalla perskeleen blogikollega muistutti tapauksesta, jossa "pottunokkasuomalainen toimi juuri niin sikamaisella tavalla kuin nämä kulttuurinrikastajat" ja sai "kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta." Myös toinen blogikollega Oinomaos otti kantaa tapaukseen mm. jakamalla tuomion saaneista lisätietoa.

Itse kiinnitän arvoisan lukijani huomion tuomion julistamisen ajankohtaan välittömästi eduskuntavaalien jälkeen. Sitä en osaa sanoa, onko kyseessä sattuma vai tarkoitus pitää maahanmuuton ongelmat salassa äänestäjiltä, jotta heille ei syntyisi sellaista illuusiota, jonka mukaan vaaleissa äänestämällä voisi vaikuttaa Suomessa harrastettuun maahamuuttopolitiikkaan.

Samalla muistutan, että vielä on mahdollisuus allekirjoittaa kansalaisaloite rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamiseksi maastamme. Mitä useampia allekirjoituksia se saa, sitä vaikeampi sitä on ohittaa eduskunnan päätöksenteossa. Etenkin kun aloitetta kannattaa yli 90% suomalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa




Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin

Vaalivoittaja Keskusta ja sen puheenjohtaja Juha Sipilä ovat parhaillaan miettimässä hallituksen ohjelmaa ja rakennetta. Lehdistö kirjoittelee kilpaa eri vaihtoehtojen puolesta - syntyykä perusprovaria tai peruspunamultaa; entä ovatko pääpuolueiden lisäksi mukana Vihreät, RKP tai KD?

Viisasta kyllä, Sipilä on nostanut puoluepolitikoinnin sijasta pinnalle hallituksen asialistan. Ja sen tueksi tarkemmin määrittelemättömän yhteiskuntasopimuksen.

Minusta kaikki näyttääkin hyvältä. Jos Suomelle ja sen hallitukselle saadaan järkevä asialista ja sille suurten edunvalvontaorganisaatioiden tuki, voi Suomen talous kääntyä nopeastikin nousuun. Etenkin, jos Kreikan tarina toivottomana ja epävakautta luovana euromaana lopultakin päättyy.

Niinpä esitän itse pienen listan toivomuksia tuohon Sipilän ensimmäisen asialistaan.

Keskusta on puhunut paljon byrokratian vähentämisestä. Tämän tuleekin olla hallituksen päätavoite kaikilla tasoilla, enkä epäile tulevan pääministerin hyviä aikeita.

Toivon siis, että tuleva hallitus poistaa nykymuotoisen julkisen sektorin hankintojen kilpailutuslain, joka käytännössä sulkee ulos pienyrittäjät vähänkään merkittämäpien julkisten palvelujen tuottamisesta, lisää kaikkien virastojen työvoimatarvetta ja hidastaa niiden toimintaa. Laki on EU-perusteinen, joten asiassa on joko käännettävä EU:n pää tai vaihtoehtoisesti käveltävä sen yli.

Toivon myös, että pienyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan keventämällä aloittelevien yritysten verotaakkaa sekä pienentämällä rekrytointiriskiä. Nämä voisivat tarkoittaa esimerkiksi arvonlisäverojen kevennystä ja irtisanomiskynnyksen merkittävää alentamista nykyisestä.

On hyvä muistaa, että jälkimmäinen on oikein toteutettuna myös työntekijän etu, sillä ilman työpaikkaa hänen ei ole edes mahdollista välttyä irtisanomisilta vaan paikka työttömyyskortistossa on taattu. Tämä on työmarkkinajärjestöjenkin hyvä ymmärtää.

Vastaavasti yhteiskuntasopimukseen tulee saada kohtia, jotka vahvistavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Niinpä väkeä irtisanovien yritysten kohtuuttomia osinkoja tai johdon palkkioita tulee voida leikata tavalla tai toisella, jotta ne eivät houkuttelisi nykyiseen tapaan.

Sama koskee kansainvälisten yritysten voittojen siirtoa alhaisemman verotuksen maihin. Näin omistajien ja johdon sekä työntekijöiden vastakkainasettelu työpaikoilla vähenisi ja yhteiseen hiileen puhaltamisen motivaatio nousisi.

Lisäksi haluaisin, että uusi hallitus hakisi budjettisäästöt ennen muita vaihtoehtoja maailmanparannusmenoista, joihin puuttuminen ei heikentäisi yhteiskunnan toimivuutta. Jos on pakko, niin seuraavaksi tulee tarttua niihin menoihin, jotka ylläpitävät kansalaisten turvaverkkoa, mutta eivät tuota uutta kasvua. Ja vasta viimeiseksi kakkua kasvattaviin julkisiin menoihin.

Turhimpia menoja ja siten ensimmäisiä säästökohteita ovat maahanmuuton kustannusten alentaminen luopumalla humanitaarisin perustein annettavista oleskeluluvista sellaisille maahanpyrkijöille, joilla ei ole turvapaikantarvetta poikkeuksellisen henkiökohtaisen vainon perusteella, nykymuotoinen tarpeettomuutensa osoittanut kehitysapu sekä myös muuta maailmaa sitomattomat viherverot, jotka vain heikentävät suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Toisaalta kohtuuton ympäristön raiskaaminen tulee lopettaa. Esimerkiksi Talvivaaran kaivos saattaa tuoda joksikin aikaa työpaikkoja Kainuuseen, mutta hinta näyttää olevan aivan liian kova. Jos ja kun kaivos rikkoo jatkuvasti ympäristölupaansa, tulee sen toiminta lopettaa vaikka se tulisikin kalliiksi. Puhdas luontomme on liian arvokasta tuhottavaksi näin pienellä hinnalla.

Ja lopuksi toivoisin, että hallitus panostaisi suomalaisen yhteiskunnan osaamiseen panostamala tutkimukseen ja koulutukseen. Erityisen vahingollista on Kataisen/Stubbin neuvostokaudella vahvistunut tutkimuksen poliittinen ohjaus, joten siitä tulee paljolti luopua. Sen sijaan koulutuksen määriin ja laatuun tulee paneutua kaikilla tasoilla ja lisätä opiskelijamääriä niillä aloilla ja tasoilla, joilla tekijöistä on pulaa nyt ja tulevaisuudessa ja vastaavasti vähentää siellä missä valmistuneita odottaa kortisto tai alan vaihto.

Olemassa olevaa ja tutkimuksen ja koulutuksen avulla saavutettavaa osaamista toivoisin hyödynnettävän kaikissa ratkaisuissa. Vähentämällä poliittista intohimoa ja lisäämällä osaamisen ja järjen käyttöä saadaan myös vaikeat asiat viedyksi maaliin. Siis sellaiset kuin Sote-uudistus, jonka epäonnistuminen johtui omalta osaltaan asiantuntijoiden näkemyksen yli kävelemisestä.

Listani ei ole mitenkään täydellinen, mutta olen kerännyt siihen ajatuksiani isoimmista asioista. Siksi esimerkiksi pakkoruotsista luopuminen ei ole mukana, vaikka sen hyödyt etenkin pidemmällä aikavälillä olisivat ilmeiset.

Toivottavasti pääministerin ja muiden hallitusneuvottelijoiden sekä yhteiskuntasopimusten allekirjoittajien ajatukset kulkevat omieni kanssa samaan suuntaan. Edelle hahmottelemallani linjalla olisi hyvä lähteä ponnistamaan myös vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kun menossa olisi lopultakin kauan odotettu suomalaisen talouden ja yhteiskunnan nousukausi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?
Keynesiläisyyden dilemma

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ennustaminen on vaikeaa...

Vaalit on jälleen käyty ja edessä on hallitusneuvottelut. Niitä odotellessa on mielenkiintoista tarkastella kuinka hyvin erilaiset ennustajat osuivat tällä kertaa oikeaan viimeisissä arveluissaan. Näin etenkin siksi, että osallistuin arvausleikkiin myös itse.

Seuraavaan taulukkoon olen kerännyt vaalien lopputuloksen sekä Ylen, HS:n ja oman vaaliennusteeni.

Vaali Yle 2015 HS2015 Prof 2015
Keskusta 21,1 24 23 21
Perussuomalaiset 17,6 16,7 16,2 18,5
SDP 16,5 15,1 17 17,2
Kokoomus 18,2 16,9 17 17,3
Vasemmistoliitto 7,1 8,3 8,5 8,6
Vihreät 8,5 8,8 8,1 7,2
RKP 4,9 4,6 4,6 4,3
Kristillisdemokraatit 3,5 3,5 3,7 3,8
Muut 2,6 2 1,9 2

Taulukosta näemme, että kaikissa ennusteissa on virheitä. Sekä Yle että HS arvioivat räikeästi pieleen Keskustan vaalikannatuksen, kun taas itse onnistuin hyvin. Perussuomalaisten osalta taas itse ammuin yli siinä missä muut ennustajat aliarvioivat puolueen kannatuksen. SDP:n osalta HS meni lähimmäs oikeaa kun itse arvioin hieman korkeampaa ja Yle matalampaa kannatusta.  

Pienemmistä puolueista arvioimme kaikki Vasemmistoliiton kannatuksen yli toteutuneen kun taas Yle ja HS osuivat minua lähemmäs Vihreiden kannatusta. RKP onnistui kaikkia arvioita paremmin ja Yle osui oikeaan KD:n kannatuksen kanssa.

Nämä erot kertovat sekä kyselytutkimuksen ja niiden korjailun virheistä, että todellisista kannatusmuutoksista vaalikampanjoiden viimeisinä päivinä. Oma ennusteeni pohjautui HS:n teettämään mielipidekyselyyn, jota muokkasin edellisten eduskuntavaalien vastaavan mielipidetiedustelun harhan korjaamisella sekä Urpilaisen viime hetken onnistumisen vaikutuksen poistamisella.

Menetelmäni näyttäisi toimineen hyvin, sillä etenkin suurten puolueiden osalta ennusteeni oli merkittävästi parempi kuin varsinaisten ennustuslaitosten: oma ennusteeni meni niiden osalta harhaan keskimäärin vain 0,6 prosenttiyksikköä kun HS:n ja Ylen virheet olivat 1,3 ja 1,6 prosenttiyksikköä. Koko aineistosta vastaavat luvut ovat 0,8, 0,9 ja 1,0 prosenttiyksikköä.

Näyttää siis siltä, että olen paljon parempi vaalitulosten kuin hiihtokilpailujen tulosten veikkaaja. Niiden osaltahan olen säännöllisesti mennyt lahjakkaasti metsään, kun taas vaalitulosten osalta onnistuin myös viime eduskuntavaaleissa varsin hyvin - erityisesti jytkyn osalta. 

Seuraava jännityksen kohde on hallituspohja. Kannatuksen perusteella odotettavissa on perusporvarihallitus, mutta en pidä peruspunamultaakaan vielä pois suljettuna sipiläläisten punamultamyönteisyyden takia. Erityinen mielenkiinnon kohde on RKP:n ja toisen vaalivoittajan eli Vihreiden kohtalo. 

Hallituksen koostumuksen suhteen lienemme viisaampia jo aivan lähiaikoina. 

Aiempia ajatuksia samasta aiehpiiristä:

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla

Merenkulkua on harrastettu kymmeniä tuhansia vuosia. Sinä aikana meri on vienyt lukemattomia ihmishenkiä, joiden muistona esimerkiksi Itämerellä on joukoittain hylkyjä.

Meren armottomuuden takia on jokaisella vesillä kulkijalla velvollisuus auttaa merihätään joutunutta. Tämä periaate on ollut merenkulussa itsestäänselvyys, eikä siitä ole aiemmin aiheutunut juurikaan ongelmia. Päin vastoin, vuosisatojen kuluessa pelastuneiden ihmisten määrä lienee valtava.

Nykyaikainen kansainvaellus Lähi-Idästä ja Afrikasta Eurooppaan on kuitenkin asettanut tämän hyvää tarkoittavan periaatteen aivan uuteen valoon. Sen seurauksena ihmisten salakuljettajat ovat kehitelleet hyvän bisneksen lähettämällä ihmisillä täyteen pakattuja merikelvottomia laivoja Välimeren yli ja järjestäneet heidän joutumisensa merihätään lähellä Italian rannikkoa.

Tämän seurauksena italialaiset eivät ole voineet muuta kuin pelastaa hätään joutuneet. Näin Italiaan ja sieltä edelleen muuhun Eurooppaan virtaa hallitsematon ihmisvirta, joka hakee maanosastamme helpompaa elämää kuin heille on tarjolla sekasortoisissa kotimaissaan.

Valitettavasti ihmissalakuljettajien edellä kuvattu bisnes on riskialtista, ja kuulemme yhä useammin tapauksista, joissa merikelvottomat hätään joutuneet alukset ovat jääneet huomaamatta ajoissa ja niiden mukana on menetetty satoja ihmishenkiä. Viimeksi eilen 700 ihmistä hukkui kelvottoman aluksen kaaduttua.

Sen sijaan, että suomalainen media kauhistelee kerta toisensa jälkeen näitä tragedioita, kannattaisi sen pohtia murhenäytelmiin johtanutta kehitystä. Koska vain pieni osa tulijoista on henkilökohtaisen vainon kohteena, ja siis turvapaikan tarpeessa, ei kansainvälisen ihmisvirran syynä ole minkäänlainen kansainvälinen sopimus vaan sinänsä ymmärrettävä paremman elintason hakeminen.

Parempi elintaso puolestaan on Suomen kaltaisessa sosiaalidemokratiassa mahdollista saada joko työtä tekemällä tai sossun luukulta. Luku-, kieli- ja kirjoitustaidottoman ihmisen osalta kyseeseen tulee käytännössä vain jälkimmäinen.

Sosiaaliturvahan on alkujaan tarkoitettu sellaisten henkilöiden välttämättömän toimeentulon turvaamiseen, jotka eivät kykene hankkimaan toimeentuloaan töitä tekemällä. Lainsäätäjän aikomuksena on ollut oman kansakunnan heikko-osaisimmista huolehtiminen. Koska sosiaaliturva on monissa EU-maissa (esimerkiksi Suomessa) kuitenkin asumisperusteinen, on siitä syntynyt tehokas houkute koko maailman köyhille.

Edelle kirjoittamani perusteella voimmekin hahmotella perimmäisen syyn sille, miksi Välimerellä kuolee kerta toisensa jälkeen suuria ihmisjoukkoja. Tragedian logiikka menee seuraavasti.

Eurooppalaiset päättivät aikanaan huolehtia omista vähäosaisistaan, ja loivat sitä varteen ilmaista rahaa jakavan järjestelmän. Maailman kurjuudesta kauhistuneet eurooppalaiset päättivät ottaa vastaan myös muualta tulleita hädänalaisia, jolloin tieto ilmaisesta rahasta kulkeutui vähitellen kaikkialle köyhempiin maihin, joissa olosuhteet elämälle ovat usein vaikeat ihmisten keskinäisen vihanpidon seurauksena. Näin yhä useampi köyhien maiden asukas päätti jättää kotiseutunsa ja otti tavoitteekseen päästä ilmaisen elämän pariin Eurooppaan.

Koska matka EU:n alueelle oli hankala, kasvoi EU:n rajojen ylittämistä varten laiton ihmissalakuljetusklusteri, jonka bisnesideana oli järjestää rajojen ohitus korvausta vastaan. Pian huomattiin asian järjestyvän yksinkertaisimmin järjestämällä asiakas merihätään lähellä EU:n rannikkoa, jolloin merenkulun kansainväliset säännöt varmistivat hänen pääsynsä EU:n alueelle.

Siellä tulijan otti ja ottaa edelleen vastaan maahanmuuttoklusteri, johon kuuluu lukematon määrä ihmisiä valtion virkamiehistä ja tulijoita avustavista juristeista aina vastaanottokeskusten pyörittäjiin ja tulkkeihin. Sosiaaliturvansa tason osalta heikomman turvan takaavissa Etelä-Euroopan maissa viimeinen hyödynsaaja on usein laittoman maahanmuuttotyövoiman hyödyntäjä, mutta pohjoismaissa se ei ole ollut tarpeen, koska meillä on ainakin toistaiseksi ollut varaa kustantaa tulijoille heidän kaipaamansa elintaso ilman mitään vastinetta.

Yhtä kaikki, kaiken tämän sivuvirtana on Välimerelle syntynyt kuolemanloukku. Ja jälleen kerran on tullut todistetuksi, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?

Yle uutisoi brittimerimiesten joukkoraiskauksesta Halifaxissa, Kanadassa, mutta ei kerro raiskaajien etnisestä taustasta mitään. Kiinnostuneille on kuitenkin annettu linkki alkuperäiseen uutiseen, jonne on etsitty valokuvia epäillystä miehistä. Lisäksi on uutisoitu epäilyjen nimet ja asuinkaupungit .

Jos ja kun nyt nostettu syyte osoittautuu oikeaksi, on kuvakoosteeseen siis kerätty varsinainen mulkkusakki.

Tapaus on median kannalta mielenkiintoinen ja kuvaa eroja suomalaisessa ja halifaxilaisessa mediakäytännössä. Siinä missä moni suomalainen mediatalo pyrkii vaikenemaan mahdollisimman tarkoin epäiltyjen rikollisten henkilöllisyydestä, näyttäisi Halifaxin lehdistö vievän heidät julkisesti teilattaviksi jo ennen rangaistusta.

Molemmissa toimintatavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos syytetyt todetaan syyttömiksi, on heidän käytännössä mahdoton puhdistaa mainettaan. Tämä tuntuu kohtuuttomalta ja oikeusvaltion periaatteiden vastaiselta.

On kuitenkin selvää, kuvien julkaiseminen epäillyistä tuo syytettyjen naaman tutuksi ja kertoo paitsi tekijöiden henkilöllisyydestä, myös heidän mahdollisesta viiteryhmästään (jolla on valtava merkitys seksuaalirikollisuudessa). Kuvien ja nimien perusteella kyse on tällä kertaa etnisistä briteistä.

Toisaalta samat hyödyt olisivat saavutettavissa julkaisemalla kuvat vasta tuomion jälkeen. Tällöin ei syntyisi riskiä syyttömän stigmatisoinnista, mutta sekä tuomitut henkilöt, että heidän viiteryhmänsä kävisivät ilmeisiksi.

Viiteryhmän osalta tiedonvälitys voitaisiin hoitaa myös ilman valokuvia kertomalla pelkästään epäiltyjen etninen tausta. Tämäkin tieto on meillä usein jätetty kertomatta mediassa, vaikka se esiintyisi poliisin tiedotteessa ja/tai oikeudenkäyntiasiakirjoissa.

Raiskaajien henkilöllisyyden ja viiteryhmän salailua perustellaan kansanryhmien leimaamisen välttämisellä - mutta kääntöpuolena on se, ettei tieto suuririskisten ihmisryhmien aiheuttamasta riskistä tule mahdollisten uhrien tietoon. Tämän seurauksena jätämme käyttämättä yhden keinon seksuaalirikollisuuden vähentämiseksi.

Niin tai näin. Halifaxilainen esimerkki kertoo, ettei tekijöiden tai edes epäiltyjen henkilöllisyyden salailu ole ainoa mahdollinen tapa käsitellä rikoksia. Kanada on sivistynyt länsimaa, joka muistuttaa paljolti pohjoismaisia hyvinvointivaltiota. Siitä huolimatta sen rikosuutisoinnissa on valtava ero suomalaiseen käytäntöön.

Oikeusvaltion periaatteisin kuuluu sen välttäminen, ettei syyttömiä tuomita edes vahingossa - mutta toisaalta koko oikeusjärjestyksen tarkoituksena on yleisen turvallisuuden ylläpitäminen. Tätä taustaa vastaan kannattaisi meilläkin pohtia perin juurin minkälainen uutisointilinja olisi paras sekä ihmisten ja heidän viiteryhmiensä tarpeettoman leimaamisen, että rikosten ennaltaehkäisyn kannalta.

Minusta viiteryhmän salailuun ei ole kestäviä perusteita ainakaan niin kauan, kun eri etnisten ryhmien välillä on raiskausaktiivisuudessa yli kymmenkertaisia eroja. Sen sijaan kuvat ja henkilötiedot pitäisin salassa - mahdollisia tutkintaa auttavia valvontakamerakuvia tms. lukuun ottamatta - siihen asti, kunnes syyllisyys on todettu. Sen jälkeen julkaisemiselle ei mielestäni ole esteitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha
Miksi journalistit rakastavat ulkomaalaisia rikollisia?
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?

Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan suomalaisten enemmistö eli veret seisauttava 77% osuus pitää ilmastonmuutosta yhtenä suurimmista globaaleista uhista. Suomalaiset ylipäänsä toivoisivat, että maan hallitus toimisi asiassa aktiivisesti.

Kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista haluaa Suomen toimivan ilmastonmuutoksen osalta aktiivisesti, vaikka kukaan muu ei tekisi mitään asian hyväksi. Näin siitä huolimatta, että ratkaisun avainten ymmärretään olevan aivan muualla. Niinpä Suomessa toivotaan kaikkia maailman maita sitovan ilmastosopimuksen syntymistä.

Huikea 80% enemmistö kaipaili myös vähäpäästöisiä palveluita. Ja suurin osa ihmisistä näki uudenlaisissa ilmastoystävällisissä ratkaisuissa myös mahdollisuuksia Suomen hyvinvoinnin edistämiselle.

Suomalaisten poliitikkojen ilmastonmuutosasenteita voi tarkastella Ylen vaalikoneesta käsin. Sen mukaan enemmistö eduskuntavaalien ehdokkaista asettaa ilmastonmuutoksen hillinnän maamme kilpailukyvyn edelle. Vain Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ehdokkaat poikkeavat tästä näkemyksestä.

Ovatko poliitikot siis löytäneet viisasten kiven, jolla läpimeno parlamenttiin onnistuu käden käänteessä? Tuskin, sillä kyselyn mukaan vain kolmannes vastaajista olisi valmiita äänestämään vaaleissa ehdokkaita, jotka ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa aktiivisia. Merkille pantavaa on myös se, että vain vajaa puolet olisi valmiita auttamaan kehitysmaita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Eikä ihmisten omakaan valmius ilmastonmuutoksen torjumiseksi ole kaksinen. Vain pieni osa suomalaisista huomioi ilmastonmuutoksen uhan omissa toimissaan kuten liikkumisen, ruokailutottumusten tai asuntoratkaisujen osalta.

Faktatiedon osalta suomalaiset olivat hyvin kartalla. Valtaosa tiesi, mistä ilmastonmuutoksen ajatellaan johtuvan, ja yli puolet oli perillä myös siitä, ettei tiedeyhteisö ole lämpenemisen syistä yksimielinen - asia josta itse yllätyin suuresti huomioiden sen mediavyörytyksen, jonka ilmastonmuutospelosta vahvasti hyötyvä ilmastotieteilijöiden enemmistö on luonut.

Kaikkiaan näyttäisi siltä, että suomalaiset ovat kyllä mahdollisesta ilmastonmuutoksesta periaatteessa huolisssaan, mutta eivät oikeastaan ota ilmastotieteilijöiden piirissä maalattuja ja median välittämiä uhkia tosissaan. Kertooko tämä realismista vai älyllisestä epärehellisyydestä?

Omalta osaltani on selvää, että ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos olisi toteutuessaan valtava globaali ongelma. Yhtä lailla selvää on, ettei maapallon lämpeneminen ole maailmassa ennen näkemätöntä, eikä siis missään tapauksessa mikään maailmanloppu. Ei edes jääkarhuille, jotka ovat selvinneet paljon lämpimämmistäkin ajanjaksoista kuin tämän vuosisadan vaihteeseen on skenarioitu.

Vaikeaksi ainakin oman suhtautumiseni ilmastonmuutokseen tekee se, ettei mahdollinen ihmisen toimien aiheuttama ilmastonmuutos ole edennyt tasaisesti, eikä yhteys sen perimmäiseksi aiheuttajaksi väitettyihin kasvihuonekaasuihin näyttäisi olevan lainkaan niin selvä kuin ilmastomallit antavat ymmärtää.

Eikä asiaa helpota se, että eri tutkimuslaitosten tuottamat globaalit lämpötilaestimaatit näyttäisivät ajan myötä vain etääntyvän toisistaan. Hyvän ja uunituoreen esimerkkiparin ilmastotilastojen aiheuttamasta ongelmasta tarjoavat maaliskuun estimaatit: esimerkiksi NASA:n GISS arvelee tämän vuoden maaliskuun olleen 136-vuotisen mittaushistoriansa kolmanneksi lämpimin, kun taas vuodesta 37 vuoden mittaisen satelliittidatan perusteella se oli vasta jaetulla yhdeksännellä tilalla.

Edelle kuvaamani epävarmuuden edessä olen taipuvainen sellaiseen ajatukseen, että ilmastonmuutoksen torjunnan eteen kannattaa tehdä kaikki se, mistä ei ole haittaa normaaliin elämänmenoon. Etenkin kannattaa painostaa suuria kasvihuonekaasuntuottajia. Ja kannattaa investoida ilmastoneutraaliin talouteen ja teknologiaan, kuten uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Sen sijaan kovin suuriin uhrauksiin en olisi valmis ennen kuin ilmastonmuutos voidaan todentaa nykyistä paremmin eikä ainoastaan huonosti ilmaston kehitystä ennustavien mallien avulla. Varsinkaan ei kannata ryhtyä rapauttamaan Suomen kilpailukykyä yltiöpäisillä ratkaisuilla, jotka jo nyt lienevät osaltaan ehkäisseet maamme nousua nykyisestä talousahdingostaan.

Lienen siis suomalaista valtavirtaa näine ajatuksineni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen
Mutta miksi Suomen ilmasto on lämmennyt yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä?

torstai 16. huhtikuuta 2015

HS jatkaa propagandaansa katkeraan loppuun asti

Helsingin Sanomat näyttää tämän aamun pääkirjoituksessaan pitäytyvän ovelalla propagandalinjallaan, jolla se myös aloitti vaalikampanjansa. Lehti nimittäin spekuloi otsikkoa myöden sillä, tuleeko Keskustavetoisen hallituksen pääkumppaniksi Kokoomus vai SDP.

Näin siitä huolimatta, että gallupien mukaan vaalien kakkossijasta ja sipiläläisten päähallituskumppanin asemasta kilpailevat näiden lisäksi vahvasti Perussuomalaiset, joilla HS arvioi kuitenkin olevan vain hyvät mahdollisuudet hallituksen apupuolueeksi. Tämä väite on omituinen, etenkin jos huomioidaan mielipidetiedustelujen taipumus aliarvioida kerta toisensa jälkeen soinilaisten todellinen kannatus eduskuntavaaleissa.

Tällaisella kirjoittelulla on luonnollisesti tarkoitus aktivoida Rinteen ja Stubbin porukoiden äänestäjiä ja vastaavasti demotivoidan Perussuomalaisten äänestämistä harkitsevia. Uskon, että tämä psykologia toimii ainakin osalle äänestäjistä.

Sen verran muutosta lehden asenteissa on viime marraskuun jälkeen kuitenkin tapahtunut, että tällä kertaa Perussuomalaisille tarjotaan sentään edes hallituksen apupyörän paikkaa eikä enää epäillä puolueen kykyä tai halua pysyä hallituksessa.

Se taakka on siirretty Vihreille ja Vasemmistoliitolle - ilmeisesti siksi, ettei puolueiden kuluneen vaalikauden hallitustaipaleesta voi tehdä muutakaan johtopäätöstä. Tai ainakin sellainen olisi liian läpinäkyvää lehden vaivihkaiselle propagandalinjalle.

HS:llä on toki oikeus vaalipropagandaansa, jota se mielestäni varsin taitavasti tekee. Mutta niin on myös minulla oikeus paljastaa sen propaganda tässä blogissa.

Äänestäjällä puolestaan on oikeus tehdä ratkaisunsa vaaleissa. Niiden jälkeen taas on syytä panna pulinat pois, sillä silloin kansa on jälleen kerran puhunut. Joko viisaasti tai tyhmästi - mutta joka tapauksessa korkeinta valtaansa käyttäneenä.

Muistakaa siis käydä vaaliuurnilla valitsemassa edustajanne - joko HS:n propagandan johdattamana tai asiallisen harkinnan jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa





keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sunnuntaina ei kannata nukkua!

Vaalien ennakkoäänestys on nyt päättynyt - ja mikä parasta, se on päättynyt loistavaan tulokseen. Lähes kolmannes äänioikeutetuista on jo käyttänyt oikeuttaan valita uudet kansanedustajat.

Nyt nähty ennakkoäänestysryntäys ennakoi ehkä korkeaa vilkkautta myös vaalipäivänä. Tätä tukee se, että viimeisen mieleipidetiedustelun mukaan 69% vastaajista ilmoitti äänestävänsä varmasti. Jos ja kun äänestysvilkkaus nousee korkeaksi, on sillä vaikutusta myös vaalien tuloksiin.

Yleensä korkean matalan äänestysvilkkauden on ajateltu suosivan Kokoomusta ja matalan korkean etenkin vasemmistoliittoa, koska passiivisuus korreloi alhaisen koulutuksen ja tulotason kanssa. Toisaalta myös viime eduskuntavaaleissa äänestysvilkkausa oli varsin korkea ja tuotto Jytkyn perussuomalaisille.

Tilanteen kimuranttiuttaa lisää vielä se tosiasia, että mielipidekyselyissä puoluekannastaan epävarmojen osuus on varsin suuri. Jäävätkö nämä ihmiset nukkumaan, eivätkö he vain halua kertoa kantaansa vai tekevätkö he päätöksensä viime hetkellä?

Itse epäilen, että suurin osa joukosta jää nukkumaan, mutta tavallista suurempi osa pidättäytyy myös kertomasta kantaansa mielipidetiedustelijalle. Ehkä siksi, että edessä on puoluekannan vaihtaminen.

Edessä on siis mielenkiintoiset vaalit. Korkeaksi kaikesta päätellen nouseva äänestysvilkkaus näyttäisi toimivan Kokoomusta vastaan ja Perussuomalaisia ja/tai vasemmistoa suosivasti. Mutta tämänkin asian ratkaisevat viime kädessä äänestäjät.

Tässä tilanteessa kannattaaa siis jokaisen äänestää, sillä vaalipäivä ratkaisee suomalaisen politiikan tulevaisuuden seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Parannetaanko yrittämisen edellytyksiä? Panostetaanko tutkimukseen ja koulutukseen? Lisätäänkö vai kevennetäänkö veroja? Miten palvelut järjestetään? Lisätäänkö viherveroja? Suositaanko humanitaarista vai työperäistä maahanmuuttoa? Karkotetaanko rikolliset ulkomaalaiset? Paljonko tuetaan maataloutta?

Jos arvoisalla lukijallani on mielipide yhteenkään edelle kirjoittamaani seikkaan, on syytä ottaa selvää ehdokkaista ja äänestää samalla tavalla ajattelevaa. Sunnuntaina ei ainakaan kannata nukkua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?
Professorin vaaliennuste 2015
Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina




tiistai 14. huhtikuuta 2015

Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?

Tänään varmistui se, että kansalaisaloite rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkottamisesta menee eduskunnan käsittelyyn. Kannattajien määrä on noussut aamun 49 831:stä nyt jo 51 490:een. Toivottavasti allekirjoittajia löytyy vielä tulevien viikkojen aikana lisää, jotta aloitteella olisi mahdollismman vahva kansan tuki eduskuntaan mennessään.

Sillä kansan tukihan tällä aloitteella on. Aiheesta on tietääkseni tehty vain yksi tutkimus vuonna 2010, ja sen mukaan suomalaisista yli 90% on sitä mieltä, että "rikoksista tuomitut ulkomaalaiset pitäisi voida karkottaa Suomesta nykyistä helpommin".

Kansalaisaloite ei sido päättäjien käsiä millään tavalla, kuten tasa-arvoista avioliittolakia lukuun ottamatta kaikkien aloitteiden kohtalo osoittaa. Tapauksista mielenkiintoisin on kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta, joka ei mennyt eduskunnassa läpi, vaikka sitä kannattaa tutkitusti kolme neljästä suomalaisesta.

Ja vieläpä vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalikoneessa enemmistö nykyisistä kansanedustajista vastusti pakkoruotsia. Toisin sanoen eduskunta osoitti päätöksellä halveksuvansa kolmea neljästä suomalaisesta.

Nyt kannattajansa keränneen rikollisten ulkomaalaisten karkottamisaloitteen kohtaloa ei voi siis ennakoida. On kuitenkin selvää, että kansa voi ensi sunnuntaina pudottaa kansanedustajien joukosta kaikki äänestäjiään halveksivat. Ellei sentään kaikkia pakkoruotsia kannattaneita niin ainakin vaalikonevastauksissaan valehdelleet.

Nyt kannattajansa kerännyt aloite tulee olemaan vielä mielenkiintoisempi tapaus. Aloitteen kannatus kansan parissa on niin korkea, että sen läpimenon tulisi olla läpihuutojuttu.

Niinpä aloitteen kohtalo osoittaa, onko tulevan eduskunnan kansanedustajilla käsitys tehtävästään kansan tahdon täyttäjinä, vai halveksuvatko he nykyisen parlamentin lailla Suomen kansaa. Jälkimmäiseen näyttää uskovan ainakin Muutos 2011:n kansanedustajaehdokas Jouni Kaskiharju, jota naurattaa jo etukäteen ajatus aloitteen parissa kiemurtelevista kansanedustajista.

Minua ei naurata, vaan odotan jännityksellä ensin eduskuntavaalien lopputulosta ja sen jälkeen kansalaisaloitteen käsittelyä. Vaalien tulokseen en voi ääneni jo antaneena enää vaikuttaa, mutta toivon kaikkien lukijoideni tekevän niin. Ehkäpä tämäkin kirjoitus osaltaan antaa aineksia oikean ehdokkaan valintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkoittamisesta saa ilmaa siipiensä alle
Kannatatko vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista?
Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?

Professorin vaaliennuste 2015

Vaalien loppusuora on jo menossa. Tänään on ennakkoäänestyksen viimeinen päivä ja HS julkaisi tuoreimman mielipidetiedustelun. Sen mukaan Keskustan kannatus on syöksykierteessä ja Perussuomalaiset puolestaan nosteessa.

Mielipidetiedustelut perustuvat ihmisten ilmoitukseen siitä, ketä he äänestäisivät jos vaalit pidettäisiin kysyttäessä. Sen seurauksena tuloksiin vaikuttavat todellisen mielipiteen lisäksi halukkuus kertoa valinnasta. Vaikka tätä virhettä pyritään korjaamaan erilaisilla korjauksilla, ei sitä ole saatu katoamaan kokonaan.

Kokemukset aiemmista eduskuntavaaleista kertovat, että viimeiset mielipidetiedustelut ennakoivat yleensä varsin hyvin muiden puolueiden paitsi Perussuomalaisten kannatuksen. Heidän osaltaan todellinen kannatus on ollut yleensä mitattua korkeampi - tosin viimeisissä eurovaaleissa kävi päin vastoin.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien alla julkaistussa HS-gallupissa eri puolueiden kannatus meni pieleen seuraavasti: Keskusta +2,1%, Kokoomus -0,2, SDP -1,1, Vasemmisto 0,0, Vihreät +1,0, KD 0,0, RKP +0,4 ja PS -2,2. Käytän siis näitä korjauskertoimia oman vaaliennusteeni tekemiseen, mutta muistaen Jutta Urpilaisen pelastaneen SDP:n rökäletappiolta viime hetken totuutta muuntelevilla jorinoillaan vähennän ennustettani SDP:lle 0,9 prosenttiyksiköllä jakaen sen tasaisesti muille puolueille ja ryhmälle muut.

Tämän ennusteen mukaan äänet tulevat jakautumaan seuraavasti:

Keskusta 21,0
Perussuomalaiset 18,5
Kokoomus 17,3
SDP 17,2
Vasemmistoliitto 8,6
Vihreät 7,2
RKP 4,3
Kristillisdemokraatit 3,8
Muut 2,0

Tältä pohjalta hallitus muodostuu Keskustan ja Perussuomalaisten varaan. Niiden lisäksi tarvitaan lisävoimaa, joka haetaan Kokoomusta todennäköisimmin SDP:stä, koska Keskustan piirissä punamulta on suosituin vaihtoehto ja Perussuomalaiset ovat vastustaneet takiaispuolueiden mukanaoloa. 

Suomen tuleva politiikka tähtää kasvuun pienyritysten toimintaedellytysten parantamisella ja taloudellista toimintaa ohjaavien vihermaksujen karsimisella, biotalouden kehittämisellä sekä maailmanparantamisen vähentämisellä (pl. maataloustuet). Maan sisäisiä tuloeroja pyritään supistamaan ja puolustusvoimia vahvistamaan. Kreikka tai mahdolliset uudet kriisimaat eivät saa Suomelta enää rahallista tukea, mutta Venäjää kohdellaan silkkihansikkain. Pakkoruotsi poistuu.

Suuri kysymys liittyy siihen, saako tuleva hallitus viedyksi läpi Stubbin hallitukselta kesken jääneet suuret uudistukset. Sote-ratkaisua haettaneen maakuntamallin pohjalta, mutta ehkä Stubbin hallituksen virheiden opettamana lopullista mallia rakennettaessa kuunnellaan tarkasti asiantuntijanäkemyksiä. 

Suomen vaalituloksesta riippumatta Kreikka on kulkemassa eurotietään loppuun, minkä jälkeen EU-maiden talous lähtee kasvuun, ellei maailman taloustilanne sitten jonkin kriisin seurauksena käänny pysyvästi syöksyyn. Siinä mielessä Sipilän hallitus tulee pitkästä olemaan mitä todennäköisimmin hyvien aikojen hallitus. Sitä tässä on toki jo kaivattukin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:


Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!