tiistai 19. helmikuuta 2019

Elin Erssonin uhrit jäivät ilman korvausta

Ruotsalainen Elin Ersson sai 286 euron sakon viivästytettyään lentokoneen lähtöä vastustaessaan väkivaltaisen maahanmuuttajarikollisen palautusta kotimaahansa. Kirjoitin tapauksesta tuoreeltaan ihmetellen, että  kuka maksaa afgaanimiehen palauttamisen myöhästymisestä aiheutuneet kustannukset.

Tästä asiasta en löytänyt kuitenkaan minkäänlaista tietoa. Ottaen huomioon median taipumuksen uutisoida kaikki maahanmuuttajiin ja heidän tukihenkilöihinsä liittyvät positiiviset seikat oletan, ettei Ersson ole ottanut oma-aloitteisesti tätä kulua hoitaakseen, eikä sitä ole hänelle myöskään oikeudessa määrätty.

Tuomiosta nyt lukiessani tuli mieleeni myös se, että Ersson olisi pitänyt oikeuden ja kohtuuden nimissä määrätä maksamaan myöhästymisestä johtuneet korvaukset myös kanssamatkustajille ja lentoyhtiölle. Mittana olisi voinut käyttää esimerkiksi kunkin matkustajan tuntipalkkaa kerrottuna nuoren naisen kansalaisaktiivisuuden takia menetetyllä tuntimäärällä sekä lentokoneen myöhästymisestä aiheutuneita suoria kustannuksia. Ilmeisesti tällaisiakaan korvausvelvollisuuksia hänelle ei määrätty.

Uutisessa hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että Ersson - huolimatta lähes olemattomasta tuomiostaan - aikoi valittaa siitä. Tämä osoittaa hävytöntä arrogantismia ja alleviivaa sitä, että ylemmän oikeusasteen tulisi ymmärtää hänen tahallisesta toiminnastaan aiheutuneen mittavat vahingot sivullisille ja sen mukaisesti määrätä asianmukaiset vahingonkorvaukset sekä ruotsalaisille veronmaksajille, lentoyhtiölle että kanssamatkustajille.

Samalla on syytä toivoa, että suomalainen oikeusistuin on ruotsalaista vastinettaan paremmin ajan tasalla, ja tuomitsee Erssonia matkineelle Aino Pennaselle (vihr) rangaistuksen lisäksi korvausvelvollisuuden hänen tahallaan aiheuttamistaan vahingoista. Ne ovat Trafin asiantuntijan mukaan jo pelkästään lentoyhtiön osalta mittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukkoraiskaaja Yaqub Ahmedin "pelastajien" heräättämiä ajatuksia
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kusipäisyys leviää median välityksellä kuin tuhkarokko

Australiassa My Ut Trinh -niminen entinen mansikkafirman työntekijä pisteli viime vuonna neuloja mansikoihin. Motivaationa ilmeisesti vietnamilaistaustaisella naisella oli jonkinlainen hänen aiempaan työuraansa liittyvä kosto.

Neulojen esiintyminen uutisoitiin laajalti myös täällä Pohjantähden alla (esimerkki) eikä aikaakaan kun Suomessakin pidätettiin mystinen mies neulojen piilottelemisesta elintarvikkeisiin. Tiedossani ei ole hänen etnisyytensä, mutta uutisten mukaan hän on paikkakuntalainen ja syntynyt 1950-luvulla.

Vähemmän mystinen oli sitten se rastatukkainen afrosuomalainen, joka piilotteli nauloja proteiinipatukoihin. Ja tänä aamuna luin Iltalehdestä, että nainen oli saanut tamperelaisesta kaupasta ostamastaan luomuomenasta neulan kurkkuunsa.

Tämän(kin) tapahtumaketjun perusteella näyttää siltä, ettei kusipäisyydellä ole maantieteellisiä eikä etnisiä rajoja. Ja että se tarttuu median välityksellä lähes yhtä tehokkaasti kuin tuhkarokkovirus rokotuksia välttelevien ansiosta.

Toivottavasti neulan naisen kurkkuun järjestänyt henkilö saadaan teostaan kiinni ja oikeus on sen verran hereillä, että päänsilityksen lisäksi mätkäisee syyllistä rotuun ja kulttuuriin katsomatta ehdottomalla vankeustuomiolla ryyditettynä täysimimittaisilla vahingonkorvauksilla. Näin siksi, että tapaus tulkittava vähintäänkin törkeäksi pahoinpitelyksi - ellei sitten suorastaan terrorismiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kusi päässä, paskat seinillä
#metoo-uutisointi ja sen seuraukset
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Rasismilla ratsastamista

Helsingin Sanomat otsikoi tänä aamuna "Mies häiriköi lastenvaunujen kanssa liikkeellä olleita naisia Vantaalla". Jutun alkupuolella selvisi, että mies oli mm. huudellut rasistisia kommentteja, eli kohteena olivat maahanmuuttajanaiset.

Tässä vaiheessa on ymmärrettävä se, että jokainen lehtimies kirjoittaa juttunsa tietäen, että niitä luetaan varsin harvoin loppuun saakka. Siksi yksi mielipidevaikuttamisen keino on sijoittaa vaikuttamaan tähtäävä teksti kirjoituksen alkuun ja tätä sanomaa mahdollisesti heikentävät huomiot aivan sen loppuun, jolloin tasapuolisen uutisoinnin vaatimus täyttyy näennäisesti - mutta ei todellisuudessa.

Näin oli toimittu HS:n uutisessa, sillä sen viimeinen virke kuului: "miehen mukaan naiset olivat ensin huudelleet hänelle ja välikohtaus oli leimahtanut tästä, tiedotteessa kerrotaan". Toisin sanoen tapahtumien kulku ja miehen huonon käyttäytymisen syyt saattoivat viime kädessä olla naisissa.

Tapahtumien todellista kulkua en tietenkään tiedä. Yksi mahdollisuus tästä kuitenkin tuli heti mieleeni, joten kirjattakoon se puhtaana spekulaationa tähän.

Eli voisin kuvitella naisten tukkineen yhdistetyn kävely- ja pyörätien kulkemalla vaunujensa kanssa rinnakkain ja jättämällä väistämättä kun mies on antanut äänimerkin, jolloin tämä on joutunut sivuuttamaan heidät lähietäisyydeltä. Tähän naiset olisivat vastanneet huutelemalla miehelle asiattomasti, mistä tämä olisi kimmastunut. Tämä on siis puhdasta spekulaatiota.

Vaikka tapahtumien kulku olisi ollut spekulaationi kaltainen, se ei tee miehen käyttäytymistä millään tavoin hyväksyttäväksi - huono käytös on huonoa käytöstä myös provosoituna. Ja mikäli naiset ovat todella ensin huudelleet miehelle, on myös heidän käytöksensä ollut tuomittavaa.

Sen sijaan nyt julkaistu kirjoitus osoittaa jälleen kerran HS:n toimituksen pyrkimyksen olla vahva mielipidevaikuttaja mm. maahanmuuttoasioissa. Siihen tarkoitukseenhan sopii erinomaisesti mm. rasismilla ratsastaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina

lauantai 16. helmikuuta 2019

Me suvaitsemme

Kävipä kerran niin, että porukka murtautui ja asettui taloksi tyhjään rakennukseen lupia kyselemättä. Sen jälkeen se alkoi sieltä huutelemaan, että omistajan pitäisi remontoida talo ja luovuttaa se heidän käyttöönsä ilmaiseksi.

Näin kävi Helsingissä, jossa yksi äärivasemmistolainen ryhmä eli anarkistit ovat vallanneet kaupungin omistaman heikkokuntoisen rakennuksen. Mikä huvittavinta, porukka pitää talon seinällä tekstiä, jossa lukee "alas kapitalismi".

Tuolle takkutukkien porukalle näyttävät siis kyllä kelpaavan kapitalistin rahat, mutta ei se talousjärjestelmä, joka on tähänkin maahan luonut sen hyvinvoinnin, jonka varassa talonvaltaajat saanevat leipänsä. Eli veronmaksajien rahoista kustannettavat sosiaalituet.

Uutisen luettuani jäin ihmettelemään sitä, kuinka erilaisia ihmisiä täällä kotimaassamme elelee. Ja kuinka me tavalliset ihmiset työntekijöinä ja veronmaksjina suvaitsemme heidän öykkäröintiään korvaamme lotkauttamatta. Sekä ilman sen suurempaa valitusta myös elätämme heidät ilman odotuksia kiitoksista ja vailla vaatimuksia rangaistuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ruokafasismia Helsingissä

Punavihreä ruokafasismi ja vaihtoehdottomuus elävät ja voivat vahvasti Helsingissä. Tästä saatiin uusi todiste eilen, kun valtuusto päätti puolittaa pääkaupungin lihansyönnin ja maidonjuonnin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi helsinkiläiskouluissa kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla pääruuista on kasvisruokia 59,3 prosenttia, lihapääruokia 30,5 prosenttia ja kalapääruokia 10,2 prosenttia.

Lisäksi tavoite lihan ja maidonkäytön puolittamisesta on hyvin haasteellinen, ellei markkinoille tule uusia korvaavia tuotteita. Kouluruuanhan pitäisi täyttää nykyiset ravitsemussuositukset, mikä on mahdollista vain siinä tapauksessa, että proteiinipitoisia kasvisraaka-aineita tulee tarjolle olennaisesti paremmin kuin nyt. Lisäksi uusien ruokien pitäisi läpäistä makutestit - mikä ei vielä tarkoita, että ne maistuisivat myös lapsille.

Lisäksi tutkimustieto kertoo meille, ettei esimerkiksi kaurajuomien ilmastovaikutus ole sen pienempi kuin maidon tai maitotuotteiden. Eli myös niiden käyttöä tulisi rajoittaa samoilla perusteilla kuin maidon.

Kun itsekin olen isä, niin voin kertoa mitä tästä seuraa: yhä useampi nuori turvautuu muuhun kuin kouluruokaan, eli käy ostamassa itselleen lounaan vapailta markkinoilta, koska ei jaksa kouluruualla läpi päivän. Se ei tarkoita sitä, että heidän lounaansa olisi terveellisempää, mutta varmasti energiapitoisempaa.

Tästä huolimatta näiden lasten vanhemmat joutuvat maksamaan veroissaan ruokafasistien vaatimat kasvispöperöt. Itse aikanaan jouduin toteamaan tilanteen ja lupasin maksaa jälkeläiselleni kasvisruokapäivinä kunnollisen aterian. Katsoin tämän vaihtoehdon paremmaksi kuin lihapiirakat ja muut vastaavat rasvapommit, mihin hänen taskurahansa riittivät.

Laajemmassa kuvassa eilinen päätös vahvistaa käsitystäni siitä, ettei järjen käyttö ole enää kovin tavallista. Yhä useampi päätös yhteiskunnassamme tehdään yhden asian fanaatikkojen toimesta, eikä seurauksista välitä kukaan. Nähtäväksi jää, reagoivatko ihmiset tähän jollain tavalla kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ympäristöjalanjäljestäni
Vegaaniarmeija?
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

torstai 14. helmikuuta 2019

Keskusta ja Kokoomus lahjoittaisivat verorahamme EU:n käytettäväksi

Euroopan vakausmekanismi EVM on kesällä 2012 perustettu euromaiden kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata alueen rahoitusvakaus. Ajatuksena on, että sen kautta myönnetään tarvittaessa rahoitustukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille.

EVM palautti mieleeni Kreikan akuutin kriisiajan, jolloin helleeneille jaettiin surutta suomalaisenkin veronmaksajien rahaa. Nyt Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen mukaan hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta tahtovat ulkoistaa näiden rahojen käytön EU:n määräenemmistölle. Siis luovuttaa pois suomalaisten teoreettinenkin mahdollisuus kontrolloida omien verovarojensa käyttöä.

Kirjoitin aiheesta jo vuonna 2011, jolloin tätä rahastoa vasta suunniteltiin. Totesin silloin, että tällainen päätös olisi perustuslain vastainen, kuten perustuslakivaliokunta oli todennut ja Yle uutisoinut. Tämä on syytä muistaa myös Keskustassa ja Kokoomuksessa.

Käytännössä perustuslain vastaisuus tarkoittaa, etteivät Sipilä ja Orpo voi saada tahtoaan läpi Suomen eduskunnassa kuin kahden kolmasosan enemmistöllä. Siksi suomalaisten on tässäkin asiassa syytä olla hereillä sekä eduskunta- että EU-vaaleissa. Ääni väärälle puolueelle voi tarkoittaa avoimen valtakirjan antamista yhteisen lompakkomme käyttämiselle vastoin omaa tahtoamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Perustuslaki turvanamme
Kreikka ja EU-poliitikot

JK 17.2.2019. Helsingin Sanomat tarjosi lisävalaistusta uutiseen, ja sen mukaan uusien verovarojen keräämistä EVM:n käytettäväksi ei olla muuttamassa määräenemmistöllä päätetäväksi. Ainoastaan jo EVM:lle siirretyt 1,4 miljardia suomalaisten veronmaksajien euroa voidaan käyttää määräenemmistöllä. Tämä ei ole muuttumassa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Nigerian islamistien opetukset

Yle kertoi tänä aamuna siitä kuinka Länsi-Afrikan ISIS eli ISWAP on noussut nopeasti merkittäväksi tekijäksi Nigeriassa. Jutun mukaan järjestö hyökkää Nigerian armeijaa vastaan ja kerää ihmisiltä veroja, mutta ei harrasta tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa terrorismia toisin kuin sen islamistinen kilpailija Boko Harum.

Nigerian tilanne on mielenkiintoinen siinä, että se osoittaa islamistien hajaantuvan varsin helposti pienempiin ryhmittymiin. Näinhän kävi Al Qaidalle, näin kävi Syyriassa ja nyt siis myös Nigeriassa.

Nähtäväksi jää millä tavoin väestöräjähdyksen keskellä olevan ja monikulttuurisen Nigerian keskushallinto selviää ISWAPin luomasta haasteesta. Syntyykö Afrikan väkirikkaimpaan valtioon jonain päivänä samanlainen kaaos kuin Syyriaan, vai jääkö islamistien vaikutus paikalliseksi.

Joka tapauksessa on selvää, että nyt kuultu uutinen on tulkittava varoitukseksi monikulttuurisuuteen ja islamilaisuuteen kuuluvista riskeistä. Siksi myös Suomessa olisi huolehdittava siitä, että kaikki maassamme asuvat ihmiset kokevat kuuluvansa suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Tämä on juuri nyt tärkeämpää kuin milloinkaan, koska maastamme on lyhyessä ajassa - eli vuodesta 2015 alkaen - saanut turvapaikan 16 143 ihmistä, pääosin muslimeja. Heidän lisäkseen tänne on jäämässä noin 5 000 laitonta irakilaista oleskelijaa ja iso määrä perheisiin yhdistettäviä.

Tilanteen tekee erityisen vakavaksi se, etteivät kotouttamistoimet ole toimineet oikein missään länsimaassa. Siitä varoittava ja meille läheinen esimerkki on Ruotsi.

Asia on kyllä Suomessa hyvinkin tiedossa. Siitä kertoi myös aamun Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaispoliitikot ovat kuunnelleet varsin lennokkaitakin ehdotuksia päästäkseen eroon täällä laittomasti lontivista irakilaisista.

Toisaalta meillä on myös ihmisiä, joiden mukaan tulijat muuttuisivat yhteiskunnan kantaviksi voimiksi, kunhan heitä vain kotoutettaisiin riittävästi. Tästä suorastaan huvittavan esimerkin antoi sisäministeri Kai Mykkänen ehdottamalla maahanmuuttajille kokeita suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Toisin sanoen hän tunnusti, ettei kotouttamistoiminnassa ole tähän mennessä oltu lainkaan kiinnostuneita oppien perille menemisestä, vaan on luotettu tulijoiden omaan kiinnostukseen.

Ei siis ihme, että Jussi Halla-aho vertasi kotouttamista intiaanien sadetanssiin, jonka jokainen intiaanikin tietää turhaksi, mutta jota kuitenkin harrastettiin, koska käsillä oli suuri ongelma, jolle piti tehdä jotain - ellei muuten niin oman ja muiden intiaanien mielen rauhoittamiseksi.

Tarkoitan tällä kirjoituksella siis sitä, että meidän suomalaisten pitäisi lopultakin ottaa maahanmuuton aiheuttamat haasteet tosissamme. Olisi huolehdittava siitä, ettei yhteiskuntamme monikulttuuristu eivätkä Nigerian - tai Ruotsin - kaltaiset ikävät ilmiöt vakiinnu meidänkin yhteiskuntaamme.

Tehokkain ja varmin keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ns. humanitaarisen maahanmuuton vähentäminen joko suoralla rajavalvonnalla tai tulijoiden etuuksien eli maamme houkuttelevuuden minimoimisella. Kotouttamisella - jos sitä edelleen halutaan yrittää - pitäisi puolestaan olla selvä tavoite irrottaa tulijat omasta kulttuuritaustastaan. Tämä tehtävä saattaa olla mahdoton, mutta pienen toivonpilkahduksen voi halutessaan nähdä siinä, etteivät intiaanitkaan enää harrasta sadetansseja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa

tiistai 12. helmikuuta 2019

Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko


Hiihdon MM-kilpailut alkavat puolentoista viikon kuluttua Itävallassa. Parhaiten alppimaassa on menestynyt vuoden 1964 Olympiakisojen kuningas Eero Mäntyranta, joka saalisti kaksi kultaa ja niiden päälle viestistä hopean.

Mäntyrannan hiihtotyyli oli silmiä hivelevän legendaarinen, eikä sellaista näe enää missään arvokisoissa. Syynä siihen lienevät niin hiihtovälineiden kuin latujenkin täydellinen muuttuminen vuosikymmenien kuluessa.

Niin tai näin. Itselleni on tullut aika kirjoittaa Seefeldin MM-hiihtojen kisaennakko, koska joukkue on eilen nimetty. Tällä kertaa teen sen kilpailija kerrallaan ja lopuksi kirjaan vielä odotukseni joukkuekilpailuista eli viesteistä.

* * *

Iivo Niskanen on hiihtäjänä parhaassa iässä ja perinteisen hiihtotavan normaalimatkojen ylivoimainen hallitsija koko maailmassa. Tekisi mieleni sanoa, että 15 kilometrin maailmanmestaruutta ei voi estää kuin sairaus tai huoltoryhmän totaalinen epäonnistuminen - mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Niskanen on myös kohentanut vapaan hiihtotavan tekniikkaansa ja siten jää nähtäväksi mille muille henkilökohtaisille matkoille hän osallistuu. Suksenvaihtohässäkässä eli skiathlonissa hän pääsisi etenemään puolet matkasta perinteisellä, mutta kisojen ohjelma taitaa estää sille osallistumisen. Sen sijaan viidellekympille osallistumiselle ei liene esteitä. Henkilökohtaisiin mitaleihin en näiltä matkoilta kuitenkaan usko.

Ristomatti "Rise" Hakolaa on pidetty puhtaana sprinttihiihtäjänä. Kirikyky ei kuitenkaan riitä mitaleille, vaikka kaiken osuessa kohdalleen mies saattaakin raivata tiensä finaaliin asti.

Julkisuudessa on puhuttu vähemmän Risen kyvyistä normaalimatkoilla. Siitä huolimatta veikkaan Otepään 15 km kilpailun perusteella miehen sijoittuvan toivottavasti Iivon voittoon päättyvässä MM-kilpailussa paremmin kuin sprintissä. Muita henkilökohtaisia normaalimatkoja vapaalla hiihtotavalla helposti väsyvä Hakola tuskin hiihtää Seefeldissä.

Lari Lehtonen on nykyisessä terveydentilassaan puhtaasti vapaan erikoismies, joka saattaa hyvänä päivänä sijoittua viidenkympin kilpailussa jopa kymmenen joukkoon. Nähtäväksi kuitenkin jää miehen kunto MM-hiihtojen viimeisenä päivänä, sillä myös todella heikko sijoitus on mahdollinen.

Perttu Hyvärinen on lupsakka savolainen ja Iivo Niskasen hyvä ystävä, jonka kehitys ei ole ainakaan vielä täyttänyt juniorivuosien odotuksia. Mies on tällä kaudella hiihtänyt varsin kohtuullisesti ja sijoittunee kahdenkymmenen joukkoon niillä matkoilla joille osallistuu.

Se tarkoittanee ainakin kahta henkilökohtaista normaalimatkan kilpailua. Mitaleille Hyvärisellä ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaisissa kilpailuissa, mutta hänen tilanteestaan tekee arvoituksellisen alkuvuoden ylikuntotilanne, jonka tuloksena saattaa olla vahva kuntopiikki tai sitten täysi romahdus MM-hiihdoissa.

Matti "Happo" Heikkinen on ollut tällä kaudella totuttua merkittävästi heikommassa kunnossa. Siksi hänen menestyksensä ennustaminen on tässä vaiheessa vieläkin mahdottomampaa kuin Hyvärisen. Enkä ryhdy sitä edes yrittämään.

Sen sijaan totean, että Hapon päämatkana Seefeldissä lienee viisikymppinen, johon on onneksi maksimaalinen aika - toivotaan siis kunnon nousua kohisten ennen kisastartteja. Ellei kunto nouse, ei Heikkinen edes hiihdä viisikymppistä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Hapon suoritukset arvokisoissa ovat olleet selvästi vahvempia kuin kauden yleismenestyksen perusteella olisi voinut kuvitella.

Antti Ojansivu ei liene kovin tunnettu hiihtäjä. Hän on kuitenkin kehittynyt tasaisesti ja lienee tullut valituksi joukkueeseen täydennysmiehenä, joka hiihtää niillä normaalimatkoilla, joille ei löydy muita halukkaita. Omana toivematkana Ojansivullakin lienee vapaan viisikymppinen, koska luisteluhiihto on hänelle perinteistä parempi etenemistapa. Kuitenkin lienee niin, että jos Iivo Niskanen haluaa hiihtää päätösmatkan, jää Ojansivu syrjään - paitsi jos Heikkinen on edelleen rapakunnossa

Joni Mäki on nuorista hiihtäjistämme se, josta odotan kasvavan todellisen maailmantähden. Toistaiseksi hän on loistanut lähinnä sprintin karsinnoissa, mutta sortunut aivan liian usein taktisiin virheisiin erävaiheessa. Seefeldiä ajatellen nuorukaisen olisi siis hyvä perehtyä sprinttihiihdon taktiikkaan. Muita matkoja miehelle tuskin tarjotaan - ellei sitten täydennysmiehen roolissa skiathloniin.

Mäestä vielä sen verran, että hän tulee kehityksen jatkuessa odotusten mukaisesti hiihtämään tulevaisuudessa kovaa myös normaalimatkoja. Niillä ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua pään kestävyys - eli luonteen lujuus silloin kun matka alkaa painaa ja väsymyksen tuska kasvaa. Uskon kuitenkin, että ikä auttaa tässä asiassa.

Lauri Vuorinen on Mäen ikätoveri, joka on profiloitunut puhtaana sprinttihiihtäjänä. Seefeldissä hän osallistunee pelkästään sprinttiin ja saattaa ehtiä siinä parhaillaan välieriin saakka. Eli toivon sijoitusta 12 parhaan joukossa.

Anssi Pentsiseltä voi odottaa puolivälieräpaikkaa sprintistä. Lisäksi hän saattaa pöljänä päivänä hiihtää perinteisen 15 kilometrillä maailman 20 parhaan joukkoon ja saattaa siten saada viidennen suomalaispaikan - Niskanenhan hiihtää omassa puolustavan maailmanmestarin kiintiössään.

Tässä vielä arvaukseni suomalaishiihtäjistä henkilökohtaisilla kisamatkoilla.

  • Sprintti V: Ristomatti Hakola, Joni Mäki, Lauri Vuorinen ja Anssi Pentsinen
  • 15 km P: Iivo Niskanen, Ristomatti Hakola, Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen ja Anssi Pentsinen
  • Skiathlon: Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen, Antti Ojansivu ja Joni Mäki
  • 50 km V: Matti Heikkinen, Iivo Niskanen, Lari Lehtonen ja Perttu Hyvärinen


* * *

Naisten puolella on vain yksi suomalainen mitalikandidaatti. Hän on ylivoimainen ykköshiihtäjämme Krista Pärmäkoski, joka hallitsee molemmat hiihtotavat ja oli jo vuosi sitten varsinainen mitalirohmu. Tämän vuoden näytöt eivät ole olleet kovin vahvat, mutta Ikaalisten nainen on ennenkin taitanut kuntonsa ajoituksen. Siten oletan hänen ottavan näistäkin kisoista ainakin kaksi henkilökohtaista mitalia.

Muilta osin naisten joukkue on aivan turhan suuri. Nähtäväksi jää joutuuko joku sen takia jäämään sivustakatsojan rooliin koko kisojen ajaksi. Mutta ei murehdita sitä tässä.

Kerttu Niskanen ajautui jo harjoituskaudella pahaan ylikuntoon, jota ei osattu korjata ajoissa. Kunto lienee nyt nousussa ja naiselta voikin normaalimatkoilla odottaa sijoituksia kymmenen joukkoon ainakin perinteisellä.

Riitta-Liisa Roponen on puolestaan vapaan hiihtotavan erikoisnainen, jonka taso ei ole enää parhaiden vuosien tasolla. Uskon kuitenkin, että hän taistelee sijoittumisesta kymmenen joukkoon vapaan hiihtotavan kolmekymppisellä.

Laura Monosella on ollut vuosiin heikoin kausi. Myös hän on ollut viimeiset viikot nousukunnossa ja sen jatkuessa taistelee sijoituksesta kymmenen parhaan joukkoon perinteisellä hiihtotavalla, mutta vapaalla sijoitus valunee kahdenkymmenen huonommalle puolelle.

Nuorista tulokkaista kenenkään ei voi odottaa taistelevan mitaleista. Seefeld on opiskelua heille kaikille eli Johanna Matintalolle, Eveliina Piipolle, Anita Korvalle ja Katri Lylynperälle. Näin tulin tosin ennustaneeksi myös Iivo Niskaselle ennen hänen ensimmäisiä aikuisten arvokisojaan Sotshissa - toivottavasti nyt menee yhtä lahjakkaasti pieleen.

Matintalo voi onnistuessaan sijoittua kymmenennen kieppeille perinteisen kympillä ja Piippo kolmenkympin vapaalla. Sprinttiin osallistuville Korvalle ja Lylynperälle kiitettäväksi on katsottava pääsy puolivälieriin.

Tästä huolimatta näissä nuorissa naisissa on paljon tulevaisuuden potentiaalia: etenkin Johanna Matintalo, Eveliina Piippo ja Anita Korva ovat erityisen lupaavia. Ehkäpä heidän aikansa koittaa jo kahden vuoden kuluttua seuraavissa MM-hiihdoissa Oberstdorfissa.

Lopuksi vielä kaksi naista, joista ensimmäinen lunasti paikkansa alkukaudella ja toinen viime hetkellä. Tarkoitan Susanna Saapunkia ja Anne Kyllöstä.

Saapunki on periaatteessa äärettömän lahjakas hiihtäjä. Kova hapenottokyky, keveys ja hyvä voimataso viittaavat Therese Johaugin tai Ebba Anderssonin suuntaan. Jossain kuitenkin mättää ja Susanna on kaukana mainittujen maailmanhuippujen takana. Toivottavasti hän kuitenkin pääsee kisojen aikana ladulle ja saattaa kaltaiseni epäilijät häpeään.

Anne Kyllönen taas on aiemmin moneen kertaan osoittanut lahjojensa olevan kovaa tasoa. Tällä kaudella ongelmia on kuitenkin riittänyt. Hyvä hiihto Lahden parisprintissä nosti naisen kisakoneeseen ja siellä kenties parisprinttiin. Toivotaan että Anne pääsee kisoissa hiihtämään.

Tässä arvaukseni naisista eri kisamatkoille:
  • Sprintti V: Krista Pärmäkoski, Katri Lylynperä, Anita Korva ja Anne Kyllönen
  • 10 km P: Krista Pärmäkoski, Kerttu Niskanen, Johanna Matintalo ja Laura Mononen
  • Skiathlon: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Kerttu Niskanen ja Eveliina Piippo
  • 30 km V: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Eveliina Piippo ja Susanna Saapunki


* * *

Joukkuekilpailuissa Iivo Niskasen ja Ristomatti Hakolan voi olettaa taistelevan parisprintin mitaleista. Kuluneena viikonloppuna Lahdessa Niskasen suksi oli kelvoton, eikä Hakolankaan kapuloita tarvitse hehkuttaa. Siitä huolimatta parivaljakko otti pronssia. Vahva näyttö, joten maailmamestaruuskaan ei ole mahdoton.

Norja ja Venäjä ovat kuitenkin pahoja kantoja kaskessa, joten mestaruuden edellytyksenä on joukkueen täydellinen onnistuminen niin kunnon ajoituksessa, taktiikassa kuin huollossakin. Jos Hakola tai Niskanen ei ole käytettävissä, ei Suomella käytännössä ole mitalimahdollisuuksia - särkymisvaraa kun ei kahden ylivoimaisesti parhaan mieshiihtäjämme takaa löydy riittävän läheltä.

Naisten parisprintissä mitali on mahdollinen vain, mikäli Krista Pärmäkoski osallistuu lajiin. Tämä on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, joten Suomi sijoittunee noin viidenneksi riippumatta joukkueen kokoonpanosta.

Pitkässä viestissä Suomi sen sijaan on potentiaalinen mitalikandidaatti sekä naisissa että miehissä. Miesten joukkueessa kahden ensimmäisen osuuden hiihtäjät ovat itsestään selvät: Ristomatti Hakola ja Iivo Niskanen. Heidän jälkeensä Suomi lienee kilpailun kärjessä.

Kolmatta osuutta hiihtää Perttu Hyvärinen tai Lari Lehtonen ja ankkurina Matti Heikkinen. Heidän tehtävänään on ottaa torjuntavoitto takaa-ajajista. Kolmannen osuuden hiihtäjävalinnalla ei liene merkitystä, koska miesten välillä ei käytännössä ole eroa kympin matkalla.

Sen sijaan Heikkisen kunto on täydellinen arvoitus - jos mies tai paremminkin valmennusjohto tietää sen olevan kuralla, hän saattaa joutua luopumaan koko viestipaikasta kolmannen osuuden parivaljakon toiselle hiihtäjälle.

Naisten puolella kilpailun avaa Kerttu Niskanen tai Johanna Matintalo riippuen siitä kumpi sijoittuu paremmin perinteisen kympillä. Toisella osuudella Krista Pärmäkoski taistelee Therese Johaugin ja kumppaneiden kanssa kilpailun kovatasoisimmalla osuudella.

Kolmannen osuuden hiihtäjänä nähdään Riitta-Liisa Roponen, jonka tehtävänä on pitää takanaan ne joukkueet, jotka ovat perinteisen osuuksilla jääneet Suomesta jälkeen. Neljännellä osuudella nähtäneen Eveliina Piippo, joka valitettavasti häviää loppukirissä kaikille niille, jotka ovat loppusuoralle tullessaan samassa porukassa. Siten loppusijoituksen ratkaisee kolmen ensimmäisen osuuden jälkeinen tilanne ja Piipon kyky ylläpitää kovaa matkavauhtia.

Loppuyhteenvetona veikkaan - huomioiden epäonnistumisen mahdollisuuden - Suomelle maastohiihdosta yhteensä neljää mitalia, joista kaksi joukkuekilpailuista ja kaksi henkilökohtaisilta matkoilta. Jos palkintopallilla nähdään tätä useammin suomalaisia ovat kisat menneet loistavasti. Jos taas vähemmän, on jotain mennyt pieleen.

Näillä ajatuksilla jään odottamaan Seefeldin MM-kilpailujen alkamista tiedostaen sen, että vaikka tämä kirjoitus on tehty parhaan ja kohtuullisen valistuneen ymmärrykseni mukaisesti, menee se monessa kohtaa pieleen. Sillä juuri arvaamattomuudessahan urheilun suurin jännitys ja maukkain suola ovat!

* * *

Kisoja kiivaimmin odottelevia varten linkitän vielä vuosien takaisen kirjoitukseni suomalaisen hiihdon 1930-luvusta. Silloin ladulla oli miehiä eikä perässähiihtäjiä. Heistä legendaarisimman suorituksen tehnyt menetti seuraavalla vuosikymmenellä henkensä puolustaessaa maatamme tunkeilijalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Pjongchangin kisaennakko
Iivo Niskanen, maailmanmestari

maanantai 11. helmikuuta 2019

Vihreät nojaavat sosiokulttuuristen asiantuntijoiden ja SDP toimistotyöntekijöiden kannatukseen

Turun yliopisto teki tutkimuksen Perussuomalaisten kannatuksesta. Huomasin asian Suomen uutisista, mutta hain käsiini myös alkuperäisen tiedotteen ja Politiikka-lehden raportin. Sieltä paljastui hiukkasen lisäväriä, joten tämä kirjoitus sisältää tiedonjyviä näistä kaikista.

Tutkimuksen huomiota herättävin kohta oli se, että yksityiselle puolelle tyypillisesti sijoittuvat korkeakoulutetut äänestävät oikeistopuolueita mukaan lukien Perussuomalaiset. Sen sijaan sosiaali- ja kulttuurialojen korkeasti koulutetut asiantuntijat antavat äänensä vasemmistolle, etenkin punavihreälle ja arvoliberaalille uudelle vasemmistolle, jota Suomessa edustavat Vihreät ja Vasemmistoliiton perinteisestä duunarista piittaamaton nykylinja.

Vedenjakajana toimii erityisesti maahanmuuttokysymys, jossa Perussuomalaiset puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon johdolla ovat tunnetusti profiloituneet.

Mutta löytyi turkulaisten tutkimuksesta muutakin mielenkiintoista kuten puolueiden kannatus kaikenlaisissa ammattiluokissa, joten avataan asiaa vielä hiukan lisää. Seuraavaan taulukkoon kokosin listat vuoden 2015 vaalien perusteella suosituimmista puolueista ammattiluokittain rajattuna vähintään 10% kannatukseen.

Ylemmät teknokraatit: Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset ja SDP
Alemmat teknokraatit: Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset
Sosiokulttuuriset asiantuntijat: Kokoomus, Vihreät, SDP, Keskusta
Toimistotyöntekijät: SDP, Perussuomalaiset, Keskusta
Työväestö: Perussuomalaiset, Keskusta, SDP
Yrittäjät: Keskusta, Kokoomus

Omaan silmääni tästä luettelosta pistivät seuraavat seikat. Ensinnäkin nykyinen SDP vetoaa vahvimmin toimistotyöntekijöiden kannatukseen, eikä nouse kärkeen työväestön joukossa. Vielä mielenkiintoisempi havainto oli se, että Vasemmistoliiton kannatus työväestön parissa jää alle 10 prosenttiin. Puolueen yltiöliberaali linja on siten johtanut odotettuun lopputulokseen.

Vihreät puolestaan näyttävät elävän vahvasti sosiokulttuuristen asiantuntijoiden kannatuksen varassa. Se ei ollut itselleni yllätys, mutta onpahan nyt kuitenkin osoitettu. Toisaalta selvitys osoittaa, ettei punavihreän aatemaailman kannatus sittenkään ole vallitseva edes tässä joukossa, vaikka sen julkisesta näkyvyydestä ja vaikutusvallasta voisi niin kuvitella.

Keskustan Kokoomusta suurempi kannatus yrittäjien parissa tuntui hetken yllättävältä, mutta sitten ymmärsin, että se selittynee maanviljelijöillä. Siten kokoomus on edelleen varsinaisen yrittäjäkentän suosikki.

Perussuomalaisten osalta suurin yllätys oli ehkä kannatuksen jakaantuminen niin monelle taholle työläisistä ylempiin teknokraatteihin. Nähtäväksi jää kevään vaaleissa, miltä osin entisen puheenjohtajan Timo Soinin ja hänen linjansa katoaminen vaikuttaa tähän kannatuksen laveuteen.

Itse raportin loppupuolella oli myös seuraava johtopäätös: "maahanmuuttoasenteilla on selkeä vaikutus ammatin ja puoluevalinnan väliseen yhteyteen. Sekä ylempien että alempien teknokraattien todennäköisyys äänestää perussuomalaisia kasvaa jyrkästi, jos maahanmuuttoasenteet kovenevat. Melko vahvana kyseinen ilmiö on havaittavissa myös sosiokulttuuristen asiantuntijoiden keskuudessa, kun taas muissa luokissa vaikutus on vähemmän jyrkkä."

Nähtäväksi jää, millä tavoin Oulussa paljastunut ja PT-median mukaan myös Porissa mahdollisesti muhiva raiskausvyyhti vaikuttavat kevään vaaleihin. Turkulaisten tutkimuksen mukaan sen voisi kuvitella nostavat halla-aholaisten kannatuksen hyvinkin korkealle. Toisaalta tämän ennakoitavuus saattaa innostaa valtamediaa pitämään maahanmuuttoon liittyvät kielteiset tapahtumat sitä visummin poissa otsikoista mitä lähemmäs vaalit tulevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä jos Ylen gallupin mukaiset muutokset jatkuisivat vaaleihin asti?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?

Yleisradio kertoi eilen, että Maahanmuuttovirasto teki 4,9 prosentissa turvapaikkapäätöksistään virheen. Toisin sanoen Maahanmuuttovirastolle palautettiin 330 päätöstä laintulkinta- tai menettelyvirheen takia.

Suuri osa virheellisesti tutkituista tapauksista muuttuu kielteisistä myönteisiksi turvapaikkapäätöksiksi. Siis hakijan - ei suomalaisen yhteiskunnan tai veronmaksajan - kannalta.

Jokaisen kustannus suomalaiselle veronmaksajalle on noin 700 000 euroa, joten 330 myönteisen päätöksen kustannukset veronmaksajalle ovat 231 000 000 euroa. Tämä päälle tulisivat tietenkin epäsuorat kustannukset kuten yhteiskunnan turvallisuustilanteen muuttuminen.

Juttu oli merkittävä toisestakin syystä: viraston johtaja Esko Repo väitti, että huolimatta lähes viiden prosentin virhetasosta, ei maahanmuuttovirasto tee virheellisiä positiivisia päätöksiä. Tätä hän perusteli sillä, että Maahanmuuttovirasto suorittaa päätöksiä koskevaa laillisuusvalvontaa, jossa otetaan tarkasteluun myös myönteisiä päätöksiä.

Tässä yhteydessä on huomioitava, ettei Repo puhunut ilman todellista tarvetta myönnetyistä turvapaikoista vaan menettelytapavirheistä. Siten on käytännössä varmaa, että maastamme saa turvapaikkoja todella moni sellainen ihminen, jolla ei pitäisi olla siihen oikeutta.

Tässä suhteessa - ja vähän muutenkin - erityisen mielenkiintoinen oli Revon kommentti, jonka mukaan "kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?"

Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos ihminen osaa kertoa uskottavan tarinan, pääsee hän suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi. Rautalangasta vääntäen: turvapaikkaan ei tarvita todellista vainoa eikä hätää. Uskottava tarina riittää.

Käytännössä uskottavia tarinoita voivat kehitellä kaikki sellaiset ihmiset, jotka asuvat kriisimaissa. Siis sellaisissa kuin 17 miljoonan asukkaan Syyria, 40 miljoonan asukkaan Irak, 31 miljoonan asukkaan Afganistan,  181 miljoonan asukkaan Nigeria, Viiden miljoonan asukkaan Keski-Afrikka, 11 miljoonan asukkaan Etelä-Sudan ja 28 miljoonaan asukkaan Venezuela.

Lisäksi uskottavia tarinoita voivat kertoa myös diktatorisista maista tulevat ihmiset. Siis vaikkapa maailman 1,41 miljardia kiinalaista, 24 miljoonaa pohjoiskorealaista tai 97 miljoonaa egyptiläistä.

Toisin sanoen turvapaikkapolitiikkamme on sillä tavoin riskialtis, että sen laillinen mekanismi jättää maamme rajat auki ainakin parille miljardille ihmiselle. Ongelman mittakaavaa kuvaa se, että jos edellä mainituista valtioista - syystä tai toisesta - yksi prosentti tulijoista päättäisi hakea parempaa elintasoa täältä pohjoisesta, se tarkoittaisi 18,2 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Ja jos heistä - viimeisen 12 kuukauden tapaan - noin 43 prosenttia osaisi kertoa uskottavan tarinan, ottaisi Suomi vastaan 7,8 miljoonaa turvapaikanhakijaa.

Turvapaikka-asioissa vedotaan kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen lakeihin. Edelle kirjoittamani kuitenkin osoittaa, että nämä sopimukset ja lait ovat kestämättömällä pohjalla. Niitä voidaan noudattaa ainoastaan siksi, ettei suurin osa maailman ihmisistä ole lähtenyt yrittämään onneaan.

Ylen uutisessa oli vielä yksi kohta, johon haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion. Ja jotta minua ei syytettäisi vääristelystä, kopioin tekstinpätkän tähän sellaisenaan: "jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään".

Ajatelkaapa sitä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden uusintahakemukset tehdään maassaolon pitkittämiseksi
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

lauantai 9. helmikuuta 2019

Syntyykö mielenterveys siellä minne aurinko ei paista?

Kirjoittelin vuosia sitten siitä, kuinka ihminen ei ole pelkästään ihminen vaan myös monista erilaisista eliöistä koostuva superorganismi. Kaikkiaan noin yhdeksän kymmenestä ihmisen solusta on bakteerisoluja ja vain yksi kymmenestä ihmisen omia soluja. Bakteerilajeja on esimerkiksi suolistossa noin 1000 erilaista ja muualla kehossa lisää.

Näillä bakteereilla on merkitystä myös terveytemme kannalta. Esimerkiksi lihavuudesta kärsivien ihmisten suolistossa on vähemmän Bacteroides-suvun bakteereita kuin normaalipainoisilla henkilöillä.

Nyt on tällä tutkimuksen suunnalla saavutettu aivan uudenlaisia tuloksia. Tieteen alkuperäistuloksia julkaisevassa Nature Microbiology -lehdessä oli nimittäin raportti tutkimuksesta, jossa analysoitiin laajaa ihmisten suolistomikrobistoista tehtyä metagenomista aineistoa. Siis suoliston sisällöstä löytyviä geenejä ja niiden perusteella pääteltyä mikrobilajistoa ja -metaboliaa.

Koska mikrobinäytteet antaneista 1 074 belgialaisesta oli selvitetty myös elämän laatua ja depressiohistoriaa, voitiin tutkimuksessa tarkastella suolistomikrobiston ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä. Lisäksi saadut tulokset validoitiin riippumattomalla 1 070 ihmisen aineistolla.

Tulosten mukaan parempi elämänlaatu korreloi suolistossa elävien butyraattia tuottavien Faecalibacterium- ja Coprococcus-sukuihin kuuluvien bakteerien kanssa. Lisäksi Coprococcus- sekä myös Dialister-suvun bakteerit puuttuivat depressioon sairastuneiden ihmisten suolistoista.

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että mikrobiston geeneistä päätelty kyky valmistaa 3,4-dihydroxyfenylasetaattia, joka on dopamiinin hajoamistuote, korreloi positiivisesti mielenterveyden laatuun. Toisaalta mikrobien valmistama γ-aminobutyraatti assosioitui depressioon.

Kaiken kaikkiaan tämän kaltainen tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta, mutta tarjoaa mielenkiinoista korrelatiivista tietoa, jonka perusteella voidaan johtaa hypoteeseja tulevaisuuden syy-seuraussuhdetta testaavia tutkimuksia varten. Tällaisenakin nyt julkaistu tutkimus kuitenkin vahvistaa käsitystä ihmisten mielen ja suolistomikrobiston välisestä merkittävästä yhteydestä.

Samalla tutkimus osoittaa uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen valtavan merkityksen kehityksen alkuunpanijana. Nyt tehdyillä löydöksillä on paitsi itseisarvoinen mielenkiintonsa, niin myös uutta lääketieteellistä soveltavaa tutkimusta avaava merkitys.

Tarkoitan tällä sitä, että mikäli nyt havaittu korrelaatio johtuu syy-seuraussuhteesta, voidaan mielenterveyden ongelmiin tulevaisuudessa hakea ratkaisua myös kohteesta, jonne ei ihan ensimmäiseksi olisi tullut mieleen katsoa - eli suolistomikrobiston tarkoituksellisesta muokkauksesta. Ilman uteliaisuutta ja siihen perustuvaa tutkimustyötä ei tämäkään mahdollisuus olisi koskaan avautunut.

Vai arveleeko arvoisa lukijani, että ilman nyt nähdyn kaltaista tutkimustyötä joku olisi lähtenyt rahoittamaan hakemusta, jossa olisi ehdotettu mielenterveysongelmien ratkaisuksi suolistomikrobiston muokkausta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Likaista, sanoi media
Elämänkumppaneina virukset
Ihminen - superorganismi

perjantai 8. helmikuuta 2019

Entä jos Ylen gallupin mukaiset muutokset jatkuisivat vaaleihin asti?

Yle julkaisi eilen uusimman puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan erityisesti Kokoomuksen ja SDP:n kannatukset olivat laskussa ja Perussuomalaisten sekä Vihreiden nousussa.

Gallup herätti mielessäni muutaman ajatuksen, joten jaan ne teille - arvoisat lukijani - tässä kirjoituksessa.

Ensinnäkin mieleeni nousi kysymys siitä, että ovatko gallupissa nähdyt poikkeuksellisen suuret muutokset puolueiden kannatuksissa sittenkin vain sattumaa eli mittausvirheitä? Ylehän ilmoitti jutussaan, että mittauksen virhemarginaali oli kaksi prosenttia - sen ylittää vain Kokoomuksen kannatuksen lasku ja sekin vaivaisella 0,3 prosenttiyksiköllä.

Tämän epäilyn oikeellisuus tulee onneksi ratkaistuksi heti kun saamme seuraavan mielipidemittauksen tulokset. Mikäli ne ovat samansuuntaiset kuin Ylellä, on epäilyni aiheeton.

Seuraavana jäin ihmettelemään niitä syitä, joiden Yle arveli vaikuttaneen nähtyihin muutoksiin. Ne olivat lähinnä Oulun seksuaalirikosten uutisointi sekä vanhustenhoidon puutteet.

Sanon tämän nyt kauniisti: syynä olivat Ylen mukaan siis uutisointi seksuaalirikoksista eivätkä itse seksuaalirikokset. Sekä vanhustenhoito, mutta ei siihen lisääntynyt uutisointi. Oliko kyse sattumanvaraisesta muotoilusta vai tarkoituksellisesta mielipidevaikuttamisesta jäi avoimeksi.

Kolmas tämän gallupin tiimoilta mieleeni noussut ajatus oli, että kuvastaako se seuraavien parin kuukauden kannatustrendejä. Jos täsmälleen samanlaiset muutokset jatkuisivat - mitä en usko - putoaisi Kokoomuksen äänisaalis vaaleihin mennessä noin 10,4, SDP:n 16,8, Keskustan 14,1, Vasemmistoliiton 5,9 ja Kristillisdemokraattien 1,8 prosenttiin.

Sen sijaan Perussuomalaisten ja Vihreiden kannatukset nousisivat 17,4 prosenttiin ja RKP:n 8,5 prosenttiin.  Myös Sinisten ja ryhmän "muut" kannatukset nousisivat 2,6 ja 4,5 prosenttiin.

Olisipa siinä melkoinen vaalitulos!

Sen seurauksena hallitus rakentuisi joko Perussuomalaisten tai Vihreiden varaan. Mikäli rökäletappion kärsineiden arvopohjapuolueiden arvopohja pitäisi kääntyisi vaaka Vihreiden eduksi.

Tällöin hallituspohjan muodostaisivat todennäköisimmin Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto ja... niin kuka? Koko vasemmiston kannatus olisi 40,1 prosenttia, joten vielä tarvittaisiin heidän mukaansa lähtevä porvarillinen tukipuolue. Pelkkä vaalivoiton saanut RKP ei riittäisi, vaikka nostaisikin hallituksen kokonaiskannatuksen 48,6 prosenttiin.

Mutta kuka muu lähtisi mukaan sosialisoimaan Suomea - etenkin kun Keskustan ja Kokoomuksen kannatus on juuri romahtanut, eivätkä perussuomalaiset kelpaa? Kristilliset? Siniset? Harkimolaiset?

Palataanpa pilvilinnoista todellisuuteen. Meni nimittäin vähän turhan villiksi tämä kirjoittaminen, sillä - kuten jo edellä totesin - ei vaalitulos tule olemaan edellä kuvaamani kaltainen.

Toivoa kuitenkin sopii, että kansa valitsee oikein - kuten se aina tekee - ja maahan muodostuva hallitus pystyy luotsaamaan Suomen hallituskautensa aikana epäilemättä alkavaan laskukauteen taloudeltaan ja sisäisesti vahvana, jotta vahingot eivät muodostuisi tarpeettoman raskaiksi. Sivumennen sanoen, toivoisin, että äänestäjät muistaisivat myös tämän näkökohdan piirtäessään ehdokkaansa numeroa vaalilipukkeeseen huhtikuun 14. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla
RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia
Oulun tapauksen poikimaa huumoria

torstai 7. helmikuuta 2019

Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta

Amnesty International on tunnettu hyvää tarkoittavasta, mutta monesti pieleen menneestä toiminnastaan. Hyvän esimerkin muodostavat vaikkapa järjestön kampanjointi musliminaisten hunnuttamisen puolesta ja ihmiskilpien käytöstä vaikeneminen Syyrian sodassa.

Olenkin taannoin todennut järjestöstä, että se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdintaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys. Näistä luonnehdinnoista ensimmäinen sai tänään uuden ulottuvuuden.

Yle nimittäin uutisoi, että järjestössä on äärimmäisen huono työilmapiiri, jota luonnehditaan myrkylliseksi ja vihamieliseksi. Lisäksi sen työntekijöihin kohdistuu syrjintää, julkista nöyryytystä ja muuta vallan väärinkäyttöä sekä myös luottamuksen puutetta ja kiusaamista.

Työntekijät ovat myös kertoneet useita kertoja syrjinnästä, joka perustui rotuun ja sukupuoleen. Kaiken huippuna järjestön kaksi työntekijää on lyhyen ajan kuluessa tehnyt itsemurhan, jotka johtivat nyt uutisoituun selvitykseen.

Entä se yllätyksettömyys?

Totta on, etten ole edes tullut ajatelleeksi Amnestyn sisäistä työilmapiiriä. Mutta ottaen huomioon monien muiden maailmanparantajaorganisaatioiden työilmapiirin ei siitäkään voi olla kovin yllättynyt. Selvisihän taannoin, että myös monissa suomalaisissa seurakunnissa on ollut äärimmäisen heikko työilmapiiri ja aivan uutena tietona jouduimme tänä aamuna uskomaan, että katolisessa kirkossa papit olivat pitäneet nunnia seksiorjinaan.

Unohtaa ei sovi myöskään Amnestyn ja Greenpeacen feissareiden asemaa. Tulosvastuu on kova kuin kivi ja kengänkuva ilmaantuu takapuoleen alta aikayksikön mikäli se ei täyty.

Olen myös itse päässyt paikan päällä seuraamaan yhtä tutkimusmaailman episodia, jossa laitoksen ehdottomasti kovin maailmanparantaja pyrki salassa tuhoamaan useiden työtovereidensa koko uran. Onneksi yritys valui hukkaan ja ainoa tuhoutunut tutkijanura osui maailmanparantajan itsensä kohdalle.

Mitä tästä opimme?

En tiedä. Mutta ainakin itse olen aina varuillani kun lähistöllä kuljeskelee kovia maailmanparantajia. Puheet saattavat olla yhtä ja teot toisia. Kuten nyt vaikka Ville Niinistön (vihr) auto- ja taksiskandaalit tai Sanna Marinin (sd) toiminta vanhusten hoivatyön rahoituksen parissa osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Turvapaikanhakijoiden uusintahakemukset tehdään maassaolon pitkittämiseksi

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on syntynyt hassu keskustelu. Ensin turvapaikkabisneksestä leipänsä saavat Marjaana Laine ja Pia Lindfors väittivät vieraskynäkirjoituksessaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemustulvan johtuvan ongelmista turvapaikanhakuprosessissa. Sen korjaamiseksi he esittivät turvapaikanhakijoille entistä kattavampaa oikeusapua - siis itselleen lisää töitä veronmaksajien piikkiin.

Kommenttiin vastasi tänä aamuna maahanmuuttoviraston Esko Repo, joka kertoi poliittisesti korrektisti, ettei yleisin syy uusintahakemuksiin ole turvapaikkaprosessin ongelmat. Niiden sijaan suurin osa uusintahakemuksista tehdään siksi, että hakija kertoo uudesta perusteesta, jota hän ei ole tuonut esille aiemmassa hakemuksessaan: puolessa hakemuksista hakija ilmoittaa joko luopuneensa islamista tai ruvenneensa kristityksi.

Samassa kirjoituksessaan Repo kertoi epäsuorasti myös asian, josta itse kukin voi päätellä hakemusten uusimisen todellisen syyn. Hänen mukaansa "viime vuonna noin puolet turvapaikkahakemuksista oli uusintahakemuksia. Uusintahakemuksiin tehdyistä päätöksistä 16 prosenttia oli myönteisiä ja 32 prosenttia kielteisiä." Toisin sanoen kaksi uusintahakemusta kolmesta oli tehtyjen päätösten perusteella arvioituna perusteettomia.

Itse tulkitsen tämän siten, että suurin osa hakemuksista tehdään puhtaasti maassaolon pitkittämiseksi. Tähän yllyttää erityisesti se, että - Revon sanoin - "uusintahakemusten määrää ei ole nykyisin rajoitettu".

Toisin sanoen veronmaksajien piikki turvapaikanhakijoiden oleskelulle on rajattomasti auki ja se houkuttelee uusintahakemusten väsäämiseen. Elintasopakolaisten lisäksi samaa piikkiä hyödyntävät Laineen ja Lindforsin kaltaiset Pakolaisneuvonnan ihmiset, jotka ymmärrettävästi pyrkivät pitämään tulonlähteensä avoinna hyvillä ja huonoilla syillä. Ja jopa tekosyillä kuten heidän vieraskynäkirjoituksensa osoitti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ketkä ovat syyllisiä Lesboksen leirin kauhuihin?
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta


tiistai 5. helmikuuta 2019

Vanhustenhuoltoon tarvitaan sertifikaatti

Petja Pelli kirjoitti kolumnin, jossa hän kertoi ruotsalaisten yksityisten ja julkisten koulujen kilpailevan oppilaistaan antamalla näille ansaittua parempia arvosanoja. Sen seurauksena ruotsalaisoppilaiden arvosanat ovat ajan myötä parantuneet, vaikka PISA-tutkimukset osoittavat osaamisen alamäen olleen liukas. Toisin sanoen kouluarvosanat eivät mittaa todellisuutta.

Samassa jutussa Pelli vertasi Ruotsin kouluissa tapahtunutta suomalaisen ulkoistetun vanhustenhuollon ongelmiin, eli vanhustenhoidon järkyttävään tasoon yksityisissä hoivakodeissa.  Nähdäkseni hänen vertailunsa on hyvä ja avaa myös oven ratkaisuun. Tosin ilman, että Pelli itse sitä oivalsi - tai ainakaan kirjoitti kaiken kansan luettavaksi.

Tuo oivallus syntyi siitä, että Suomessa koulujärjestelmä on kohtuullisen toimiva. Ja toimiva se on siksi, että meillä koulujen antaman opetuksen taso näkyy vääjäämättä viimeistään lukion päättymisen yhteydessä. Siis erillisen ylioppilaslautakunnan arvostelemissa ylioppilaskirjoituksissa, jollaisia Ruotsissa ei ole.

Ulkoistetussa vanhustenhuollossa on samoin. Hoivayritysten omavalvonta ei ole toiminut, eikä viime aikojen uutisten perusteella liene ollut myöskään mainittavaa viranomaisvalvontaa - ei ainakaan riittävässä määrin. Kun tähän on vielä lisätty EU:sta pakotettu kilpailulaki, joka on ohjannut vanhusten hoitamiseen käytettävät varat halvimmalla toimiville yrityksille, on lopputulos ollut luettavissa lehtien palstoilla.

Ratkaisuksi vanhustenhuoltoon ehdotan hoivakotien sertifiointijärjestelmää. Eli ulkopuolista tahoa, joka tekee säännöllisesti tarkastuksia vanhusten hoitolaitoksissa ja poistaa antamansa sertifikaatin mikäli niissä ilmenee ongelmia.

Palvelujen järjestäjän tehtäväksi jää kirjata kilpailutuskriteereihin tällaisen uskottavan ja varsinaisesta hoivatyöstä riippumattoman tahon antaman sertifikaatin olemassaolo. Palvelun tarjoajan tehtäväksi puolestaan jää sertifikaatin hankkiminen. Lopuksi viranomaiselle on annettava tehtäväksi sertifikaattien antajan valvominen - eli sertifioitujen vanhustenhoitolaitosten toiminnan laadun varmistaminen pistotarkastuksin ja sertifikaatinanto-oikeuden poistaminen, mikäli ongelmia ilmenee.

Näin toimien hoitolaitosten laatu tulee varmistetuksi niiden omalla kustannuksella (joka toki siirtyy palveluiden hintoihin). Ja viranomaisten valvontakulut jäävät kohtuulliselle tasolle - näin jo siitäkin syystä, että mikäli sertifikaattien toiminta muodostuu kovin kannattavaksi, syntyy niiden myöntämisestä kilpailua, joka markkinatalouden pelisääntöjen mukaisesti rajoittaa kustannustason nousua.

Jätän ajatukseni vapaasti käytettäväksi niille, jotka haluavat kehittää suomalaista vanhustenhuoltoa. Ja miksei samaa periaatetta voisi soveltaa myös muiden peruspalveluiden järjestämiseen. Oleellista tässä on, ettei työn laadun arviointi tapahdu ruotsalaisen koulujärjestelmän tavoin sisäsiittoisena omavalvontana vaan ulkopuolisen tekemänä valvottuna toimintana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa
Kahden pisteen vihje
Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?

maanantai 4. helmikuuta 2019

Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä

Helsingin Sanomat julkaisi tänä aamuna mielenkiintoisen kyselyn tulokset. Sen mukaan suomalaisten  selvän 65 prosentin enemmistön mielestä "kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä".

Tulos on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että valtamediassa on jo vuosien ajan näkynyt erityinen pyrkimys kieltää tämä yhteys. Näyttäisi siis siltä, että perusteettoman propagandan vaikuttavuudella on kaikesta huolimatta rajansa.

Toisaalta vain puolet vastaajista oli sitä mieltä, että pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat Suomelle erittäin tai melko suuri ongelma. Kokonaista 44 prosenttia oli eri mieltä.

Olisikin hauska kuulla, miten nuo 44 prosenttia perustelevat mielipiteensä. Erityisesti haluaisin kysyä, miksei heidän mielestään se, että noin 800 henkilöä joutuu vuosittain seksuaalirikoksen uhriksi maahanmuuttopolitiikkamme seurauksena, ole ole edes melko suuri ongelma.

Puolueittain tarkasteltuna silmiin pisti Vihreiden kannattajien näkemys. Heistä vain yksi sadasta piti turvapaikanhakijoita ja pakolaisia erittäin suurena ongelmana. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko he edes tulleet ajatelleeksi näitä 800 maahanmuuttopolitiikan vuosittaista uhria?

Ja jos ovat, niin mistä syystä asia ei heidän mielestään ole erittäin suuri ongelma?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä


Yllä oleva kuva saattaa arvoisasta lukijastani näyttää tutulta. Syynä on se, että tammikuun 27. päivänä 2018 aloitin blogimerkintäni hyvin samankaltaisella kuvalla.

Kuvassa on esitetty X-akselille merkityistä vuosista eteenpäin laskettuna niiden vuosien määrä, joiden jälkeen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen napajään minimikoon välillä on regressio-analyysin mukaan tilastollisesti merkitsevä yhden prosentin riskitasolla (P < 0,01) kahtena vuotena peräkkäin.

Hiilidioksidipitoisuuden estimaattina olen käyttänyt Mauna Loan pitkää aikasarjaa ja globaalina lämpötilaestimaattina napajään kokoa sinä kuukautena (syyskuu), jolloin se on pienimmillään. Napajäähän päädyin siksi, että olen aiemmin havainnut kaikenlaisten mittauksiin perustuvien ilmakehän lämpöestimaattien muuttuvan vuosien kuluessa (enkä siksi luota niihin). Napajään vuotuinen minimikoko kuitenkin korreloi tilastollisesti erittäin merkitsevästi lämpötilaestimaatteihin.

Yhden prosentin riskitason käyttämiseen päädyin puolestaan siksi, että laskin tätä kirjoitusta varten 740 regressiota, joten tavanomaisella viiden prosentin riskitasolla (P < 0,05) olisi ollut odotettavissa lähes 40 "väärää tilastollista merkitsevyyttä".

Koska yhden prosentin riskitasollakin sellaisia oli odotettavissa noin seitsemän, päätin laskea aikasarjat aina siihen asti, kunnes vastaan tuli kahden peräkkäisen vuoden tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. Vain yhteen tilastolliseen merkitsevyyteen päätyviä aikasarjoja oli aineistossani yllättävänkin hyvin odotuksia vastaavasti eli viisi kappaletta.

Palautan arvoisan lukijani mieleen vielä sen teoreettisen viitekehyksen, johon alussa ollut kuva liittyy. Vallitsevan ilmastoteorian mukaan globaali lämpeneminen on riippuvainen ilmakehän kasvihuonekaasuista (tärkeimpänä hiilidioksidi) ja vieläpä siten, että tuo muutos on ajan myötä kiihtyvä. Siitä voidaan johtaa käyttämieni tilastojen avulla testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja sen lämpötilan välinen tilastollinen riippuvuus saavutetaan ajan myötä lyhenevässä aikajaksossa.

Se tarkoittaa, että mikäli testattavana oleva hypoteesi on oikea, eli ilmaston lämpeneminen johtuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta, tulisi kuvassa olevien pylväiden lyhentyä koko esitetyn aikasarjan ajan vasemmalta oikealle. Mikäli näin ei käy, on hypoteesi hylättävä.

Edellä oleva kuva ei vasemman laitansa osalta ole muuttunut viime vuodesta. Se tarkoittaa, että vuodesta 1979 vuoteen 2001 asti pylväät lyhenevät. Sen sijaan kuvan oikeassa laidassa oleviin vuoden 2001 jälkeisiin pylväisiin on tullut pituutta yhden vuoden verran lisää, koska näiltä punaisella värillä merkitsemiltäni vuosilta alkaviin tilastoihin ei edelleenkään sisälly kahta perättäistä yhden prosentin riskitasolla tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja napajään pinta-alan välillä. Siten nyt tekemäni analyysi vahvistaa vuoden takaista johtopäätöstäni.

Sen mukaan tämä analyysi ei tue ilmastomalleihin kirjattua kasvihuonekaasujen ratkaisevaa roolia viime vuosikymmenien ilmaston lämpenemisen perimmäisenä syynä. Sen sijaan se näyttäisi osoittavan, että hiilidioksidin ja ilmaston lämpenemisen välinen yhteys vuosina 1979-2001 oli vain korrelatiivinen, eikä syy-seuraussuhde.

Tulos on samansuuntainen kuin myös aiempina vuosina tekemissäni analyyseissä ilmakehän hiilidioksidin ja ilmastotilastojen mukaisen lämpenemisen välisestä riippuvuudesta (niitä voi seurata alkaen täältä ja edeten kohti menneisyyttä hyperlinkkien kautta). Siten tämän blogin historiassa tehdyt analyysit asettavat yhä kyseenalaisempaan valoon ilmastotieteilijöiden esittämän hypoteesin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ratkaisevasta merkityksestä globaalin ilmaston lämpenemisen taustalla.

Nähtäväksi jää, muuttuuko tämä tilanne ja siitä tehty johtopäätös tulevina vuosina. Tiedehän ei tunne lopullisia totuuksia, vaan korjaa tarvittaessa itse itseään. Niin myös tässä blogissa esitetyt analyysit, joista tämä merkintä raportoi viimeisimmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hämmentäviä ilmastouutisia
Jääkarhujen epäselvä kohtalo
Kasvihuonekaasuilla ja globaalilla lämpenemisellä ei ole syy-seuraussuhdetta

lauantai 2. helmikuuta 2019

Hämmentäviä ilmastouutisia

Australiasta kerrottiin, että viime tammikuu oli mittaushistorian mukaan kaikkien aikojen kuumin kuukausi. Uutinen herätti mielessäni varsin ristiriitaisia tunteita.

Hämmennykseni johtui siitä, että olen tullut sattumalta huomanneeksi, että yksi maan säätilastoista - Alice Springs keskellä saarimannerta - on ollut vuosien mittaan käsittämättömien muutosten kohteena. Joudun siten olemaan epävarma siitä kuvaavatko viime kuukauden mittaustulosten verrokit Australian aiemman ilmaston todellisuutta.

Juuri nyt Alice Springsin tilasto näyttää Goddard instituutin nettisivulla tältä:


Kuva ei nähdäkseni ole muuttunut siitä kun katsoin sitä edellisen kerran viime marraskuun lopulla, jolloin se oli aivan erilainen kuin viime lokakuussa. Sitä en tiedä, mistä Alice Springsin ilmaston jälkikäteiset korjailut johtuvat, mutta hämmentäviä ne joka tapauksessa ovat.

* * *

Toinen tämän aamun hämmentävä ilmastouutinen oli Ylen uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan eurooppalaisten rantautuminen Amerikkaan oli kohtalokasta myös ilmastolle. Sen mukaan alkuperäisväestön tuhoaminen eurooppalaisten saavuttua johti peltojen metsittymisen takia hiilinielujen kasvamiseen ja sitä kautta pieneen jääkauteen. 

Hämmentäväksi uutisen tekee se, että Kolumbus saapui Karibian saaristoon vuonna 1492 ja atsteekkien Meksikon ja inkojen Perun valloitus alkoivat vuosina 1519 ja 1532, kun taas pienen jääkauden katsotaan alkaneen 1400-luvun alkupuolelta. Uusi tutkimus siis väittää, että eurooppalaiset valloittaessaan ja tuhotessaan Amerikan alkuperäisväestöä tulivat samalla vaikuttaneeksi sata vuotta aiempaan ilmastoon. 

Vaikka Yle ei linkittänytkään uutiseensa alkuperäistä tutkimusta, oli sen lähteenä ollut CNN tehnyt niin. Tutkimusraportista ilmeni, että kyseessä oli aiempiin tutkimuksiin perustuva kokooma-artikkeli, jossa Ylen uutiseen päätynyt johtopäätös kuului seuraavasti.

"Osoitamme, ettei globaalia 1500-luvun hiilibudjettia saa tasapainoon ellei Amerikkojen laajamittaista kasvillisuuden palautumista oteta huomioon. Alkuperäisasukkaiden laajamittainen kuolema Amerikassa johti ihmisen aiheuttamaan maailmanlaajuiseen vaikutukseen maapallon [ilmasto]järjestelmässä kahtena teollisuuden vallankumousta edeltäneenä vuosisatana."

Käytännössä kyse on hiilidioksidin ja maapallon lämpötilojen korrelaatiosta, jota ilmastomallit eivät selitä ilman, että huomioidaan Amerikan mantereen laajat kasvillisuusmuutokset. Suoraa syy-seuraus-suhteen osoittamista artikkeliin ei sisälly.

Siten työtä voi pitää pikemminkin deskriptiivisenä kokoomatutkimuksena, jonka tulosten perusteella voidaan johtaa testattavia hypoteeseja tällaisen suhteen olemassaolon selvittämiseksi. Jääkäämme siis odottamaan noita hypoteeseja sekä niiden popperilaista testaamista empiirisellä datalla.

* * *

Kun nyt ilmastoaiheeseen palasin, niin päätin - kirsikanpoiminnan dosentiksi nimittämisen uhallakin - katsoa samalla arktisen jääpeitteen laajuuden juuri tällä hetkellä (siis toissapäivänä eli tammikuun 31. päivänä, jostain syystä tilastoon ei ole ilmaantunut eilinen tieto). Se oli 14 049 neliökilometriä. Lukema on suurin sitten vuoden 2014, jolloin jääpeite samalla päivämäärällä oli 14 170 neliökilometrin laajuinen.

Oma mielenkiintonsa on silläkin, että jääpeite oli täsmälleen saman laajuinen vuoden 2005 tammikuun 31. päivänä eli 14 vuotta sitten. Kaikkiaan viime tammikuun viimeisen päivän jään laajuus oli mittaushistorian yhdeksänneksi pienin. Ja siten pienempi kuin kertaakaan vuosina 1979-2004, mutta toisaalta laajempi kuin mitä se on samalla päivämäärällä ollut keskimäärin vuodesta 2005 lähtien.

Tämäkin oli hiukan hämmentävää ottaen huomioon, että globaali ilmasto on IPCC:n mukaan lämpenemässä hälyttävällä vauhdilla ja tämä lämpenemisen pitäisi näkyä erityisen voimakkaana arktisella alueella. Siten napajään laajuuden pitäisi supistua nopeasti myös kuluvan vuoden aikana. Jään siis suurella odottamaan mielenkiinnolla seuraavan arktisen jääpeitteen laajuuden tulevia muutoksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhujen epäselvä kohtalo
Skuuppi, joka jäänee mediapimentoon
Australian ilmastohistoria meni uusiksi

JK kello 19:20. Tulihan se eilisenkin napajään mittaustulos saataville ja osoitti, että vuoden 2005 helmikuun ensimmäisenä päivänä se oli hiukkasen eilistä laajempi. Siten eilinen arkitsen jään laajuus oli kyseisellä päivämäärällä tarkasteltuna kahdeksanneksi pienin mittaushistorian aikana. Ehkä tämä pienentää hiukkasen hämmennystäni, mutta ei vielä riitä poistamaan sitä, koska vuoden 2006 helmikuun ensimmäisenä päivänä se oli joka tapauksessa eilistä pienempi.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Tekeekö muutama lintu kesän?

Viime vuoden aikana ja myös tämän vuoden alussa on puhuttu yhä enemmän Suomen ja maailmantalouden sakkaamisesta (esimerkki). Tai ainakin kasvun vakavasta hidastumisesta. Vaarana tällaisesta puheesta on se, että ne kääntyvät itse itseään ruokkiviksi ennusteiksi.

Tässä mielessä oli mukava lukea kolmen suomalaisen suuryrityksen viime vuoden tuloksista ja näkymistä ensi vuodelle. Tarkoitan verkkoyhtiö Nokiaa, metsäjätti UPM:ää ja hissien rakentaja Konetta.

Nokian tulos ylitti analyytikkojen odotukset - talous- ja rahoitusjohtaja Kristian Pullolan mukaan "tämän vuoden tuloskehityksemme on samankaltainen kuin viime vuonna: alkuvuosi on heikohko, mutta toinen vuosipuolisko on sitten selvästi parempi". Nokialla ei siten olla valmistautumassa tulokselliseen maailmanloppuun, vaan kovaan tuloksentekoon.

UPM puolestaan teki kuluneena vuonna - ei enempää eikä vähempää kuin - historiansa parhaan liiketuloksen. Sen sisällä erityisen merkittävää oli yhtiön tulevaisuuden kannalta tärkeimmän Biorefining-yksikön käsittämätön tuloksenteko 33,5 prosentin käyttökatteella.

Tulevaisuudestaan yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesonen totesi, että "kaiken kaikkiaan liiketoimintojemme pitkän ajan näkymät ovat vahvemmat kuin koskaan". Ihme ja kumma, puheessa ei ollut viime ajoille tunnusomaista synkistelyä.

Hieman maltillisemmin oli liikkeellä hissiyhtiö Kone, jonka viime vuoden tulos laski hieman edellisvuodesta, vaikka liikevaihto kasvoi. Yhtiöstä myös varoitettiin kasvun vaimenevan tänä vuonna talouskasvun hidastuessa ja geopoliittisen epävarmuuden jatkuessa, mutta samaan aikaan Kone arvioi vuoden 2019 liikevaihtonsa kasvavan 2–7 prosenttia.

Yleisen talouskasvun kannalta Koneenkaan viesti ei siten ole huono, vaan pikemminkin aivan kohtuullinen. Epävarmuutta kuitenkin luo se, että yhtiö kärsii USA:n ja Kiinan kauppasodasta sitä enemmän, mitä vakavammaksi se käy. Näin siksi, että sillä on paljon tuotantoa jälkimmäisessä suurvallassa.

Nähtäväksi jää, mitä muut suuryrityksemme kertovat tuloksistaan ja tulevaisuudennäkymistään. Eihän pari lintua tee kesää, mutta toisaalta ei myöskään savua ilman tulta.

Toisaalta on totta sekin, että ilmassa on myös todellisia uhkia. Uusvanhana mainittakoon vain Italian surkea talouskehitys. Vastineeksi voimme vain hämmästellä sitä, että Wall Streetillä nähtiin paras tammikuu 30 vuoteen. Siten Euroopalle näyttäisi olevan tarjolla Atlantin takaista vetovoimaa.

Tässä tilanteessa onkin hyvä todeta OP:n ekonomistien näkevän alkaneen vuoden Suomen talouden kannalta varsin kohtuulliseksi. Hyvä näin, sillä talous ei ole pelkkiä tosiasioita, vaan myöskin psykologiaa. Siksi myös analyytikkojen linjausten on syytä pitäytyä realismissa, eikä maalata sen enempää ylipositiivisia kuin varsinkaan tarpeettoman negatiivisia näkymiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede kustannustalojen uhrina
Italian talous- ja muut opit
Metsä hyötykäytössä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!