ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa

Viime viikon merkittävin rikosuutinen julkaistiin perjantaina. Sen mukaan ISIS:iin kytköksissä olevien ja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden irakilaiskaksosten epäillään valmistelleen iskua suojelupoliisin tiloihin. Käytännössä kyse on kuitenkin ollut "vain" Supon tilojen kuvaamisesta. 

Tutkinta on edelleen kesken, mutta kaksoset ovat kiistäneet kaikki syytökset ja vaatineet 100 000 euron korvausta poliisin tekemästä kotietsinnästä. Lisäksi heitä epäillään virkamieheen väkivaltaisesta vastustamisesta ja toinen veljeksistä on ollut myös etsintäkuulutettuna. 

Veljesten rahavaatimus on sikäli mielenkiintoinen, että syyttäjä epäonnistui aikanaan osoittamaan heillä olleen terrorismikytköksiä, mistä hyvästä molemmille miehille pulitettiin vuonna 2020 suomalaisilta veronmaksajilta kerättyä rahaa. Eikä kyse ollut pikkupennosista vaan 213 000 euron koppikorvauksista. 

Toivoa siis sopii, että poliisilla on tällä kertaa pitävät todisteet miesten rikoksesta. Ja että kotietsintään on ollut riittävät perusteet. 

* * *

Perjantaina nousi otsikoihin myös perussuomalaisen poliisikansanedustajan - Timo Vornasen - toiminta helsinkiläisravintolassa. Hän oli nimittäin lähtenyt eduskunnasta läheiseen ravintolaan täysistunnon ollessa kesken ja syyllistynyt siellä ampumarikokseen.

Aamuyön tunteina hän oli siirtynyt ravintolan ulkopuolelle ja sen jälkeen ampunut mukanaan olleella aseella. Siitä, onko hän osunut johonkin ihmiseen, on kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Siten rikosnimikkeeksi näyttäisi tällä hetkellä tulevan joko törkeän pahoinpitelyn yritys ja ampuma-aserikos tai törkeästä pahoinpitely ja ampuma-aserikos.

Yksityiskohdat tarkentunevat viikonlopun aikana, enkä siksi spekuloi niistä tässä sen enempää. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi poliisitaustainen kansanedustaja on ottanut aseen mukaansa illanviettoon. 

Eli onko hän ollut niin tyhmä, ettei ole ymmärtänyt jo pelkän aseen mukana kantamisen - saati sen käyttämisen - olevan paljastuessaan suureksi haitaksi hänen omalle poliitikon uralleen, hänen ajamilleen asioille sekä hänen edustamalleen puolueelle? Ja myös koko hallitukselle. 

Tästä kaikesta todisteeksi käy esimerkiksi viestipalvelu X:ssä nähty ilakointi tapauksen johdosta. Tässä muutama esimerkki siitä, kuinka tapausta käytetään nimenomaisesti perussuomalaisia ja hallitusta vastaan. 

Yksi: "Vornanen puki Riikkan aiemmat, junassa kokeman rakkaan lajinsa voimalliset (jos nyt olisi ase...)tunteet todeksi. Tällaisia turskahduksia on odotettavissa muiltakin persukuumapäiltä... Ai niin, kokoomusta unohtamatta! Se heittää persut leikkausjunansa alle jossakin Turussa päin."

Kaksi: "Vielä kun paljastuu että vornanen tähtäsi maahanmuuttajaa niin "riikka" on suorastaan kiimassa."

Kolme: "Alkaako @kokoomus, @sfprkp ja @KDpuolue lopultakin heräämään siihe minkälaisen puolueen kanssa ovat liittoutuneet? Peräkylän seriffi Vornanen ammuskelee ympäripäissään Helsingissä. Mies on (oli) hallinto- ja turvallisuusjaoston lisäjäsen.Vai oliko #yksittäistapaus?"

Neljä: "Ai että persu riehui kännissä, mitä hämmentävää? Teuvo, Peltokangas , Vornanen... Suomi ensin :D"

Listaa voisi tietenkin jatkaa, mutta tämä riittäköön osoittamaan sen, että Vornanen on toimillaan - niin sanotusti - antanut aseen poliittisten vastustajiensa käteen. Eikä mitään pikkupyssyä, vaan suomalaisen yhteiskunnan viitekehyksessä erittäin järeän kanuunan. Siis kanuunan, joka tuottaa vahinkoa nimenomaisesti hänen puolueelleen ja sen ajamille asioille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tom Packalénin väkivaltatapauksesta
Irakilaiskaksikon koppikorvausesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Yleisradio teki jutun Suomen jengitilanteesta. Sen - ja tämän kirjoituksen sieltä lainaamani otsikon - mukaan "Suomi on onneksi kaukana Ruotsin tilanteesta". 

Ylen jutun tärkeimmän kohdat - sen itse nettisivulleen tekemän koosteen mukaan - ovat seuraavat. Suomessa on 11 katujengiä, joihin on assosioitunut noin 300 nuorta. Lisäksi Oulussa on ryhmittymä, joka ihannoi katujengejä. Määrä on pieni, jos sitä verrataan liivijengeihin, joita on noin 70 ja niissä jäseniä 700. Ampumatapauksiakin maamme kaduilla on vain muutama, kun taas Ruotsissa niitä oli viime vuonna yli 300.

Jostain syystä netissä ollut kooste jätti mainitsematta - uutisissa esitetyn ja juttuun upotetun videoartikkelin mainitseman - Tampereen, jossa tilanne on samankaltainen kuin Oulussa. Eikä siinä myöskään mainittu katujengien ja humanitaarisen maahanmuuton seurauksena syntyneen väestönosan välistä yhteyttä. 

Syitä Ylen toimittajan "unohduksille" voimme vain arvella, mutta itselleni jutusta jäi kaiken kaikkiaan sellainen käsitys, että sillä pyrittiin - kauniisti sanottuna - lieventämään ihmisten huolta tai - rehellisesti todettuna - vähättelemään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin sidoksissa olevan uudenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaa uhkaa suomalaisille. 

* * *

Jos olisin itse tehnyt samanlaisen jutun, olisin sisällyttänyt siihen esimerkiksi infograafin, johon olisi sisällytetty jengien ja niihin assosioituneiden henkilöiden määrien historiallista kehitystä kuvaavat käyrät Suomesta ja Ruotsista. Olisin myös kertonut, että niiden perusteella olemme niin ja niin monta vuotta jäljessä ruotsalaisten nykyisestä tilanteesta, ellemme onnistu katkaisemaan kehitystä. 

Koko jutun olisin lopettanut kahteen haastatteluun, joista ensimmäisessä olisin kysynyt poliisin edustajalta näkemystä siitä, miten infograafin perusteella väistämättömältä näyttävä Ruotsin tie voitaisiin välttää. Ja toisessa pyytänyt tämän ruotsalaista kollegaa kommentoimaan asiaa. 

Jutun nähtyäni jäinkin miettimään Ylen toimittajan motiivia valita nyt nähdyt ratkaisut. Enkä keksinyt niille ensimmäistäkään järkevää syytä - järjettömiä toki juolahti mieleeni, mutta ne joko perustuivat kelvottomalta kuulostavaan arvioon kyseisen toimittajan älykkyydestä tai kuulostivat liiaksi salaliittoteorioilta, jotta olisin katsonut asialliseksi esitellä niitä tässä blogissa.

* * *

Oikeusministeri Leena Meri (ps) lienee ymmärtänyt Suomen tilanteen Ylen toimittajaa paremmin. Ja siitä syystä hänen johtamansa ministeriö on suunnitellut toimenpideohjelman maahanmuuttajavaltaisen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Valitettavasti ohjelmaan on käytettävissä vain rajallisesti resursseja, joten se painottuu pikemminkin ankaroittamaan rikollisen toiminnan seurauksia kuin ennaltaehkäisemään sen syntyä. 

Parempi kuitenkin edes näin kuin jättää länsinaapurissa vaaralliseksi osoittautunut yhteiskunnallinen kehityssuunta muhimaan itsekseen. Ja ainahan ehkäiseviä toimenpiteitä voi lisätä, mikäli tilanne jatkaa eskaloitumistaan ja valtion budjetista jossain vaiheessa löytyy lisävaroja sen pysäyttämiseksi. 

Sitä kai on kuitenkin turha toivoa, että kehityksen perussyytä - kansainvälisten humanitaaristen sopimusten turvaamaa Suomen väestön rikastumista - tultaisiin korjaamaan ennen kuin tilanne on karannut käsistä täydellisesti. Eihän sellaista käännettä ole nähty edes pahoissa ongelmissa pyristelevässä Ruotsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Kehitysmaalaistuminen etenee
Joka kymmenes maahanmuuttajataustainen järvenpääläisnuori on rikollisilla poluilla

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Perusteettomia kehotuksia ja koulukiusaamista

Kirjoitin eilen Britanniassa läpi menneestä laista, jonka perusteella maahan saapuneita turvapaikanhakijoita voidaan sijoittaa jatkossa Ruandaan anomustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen. Tänään sain sitten luettavakseni artikkelin, jossa kerrottiin YK:n ja EU:n kehottavan saarivaltiota hylkäämään lakiesityksen. 

Jutun mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O'Flaherty on sanonut olevansa huolissaan "siitä, että Ruanda-laki mahdollistaa politiikan, jossa ihmisiä siirretään Ruandaan niin, että valtaosassa tapauksista Britannian viranomaiset eivät ole arvioineet mitenkään heidän turvapaikkahakemuksiaan". 

Kannanotto herättää kysymyksen siitä, että onko YK:ssa ja EU:ssa vaikuttavilla ihmisillä jotain vikaa ymmärryksessä. Tarkoituksenahan on nimenomaisesti se, että spontaanien turvapaikanhakijoiden suojelutarpeen arviointi tullaan tekemään Ruandassa, eikä sen tekemiselle ensin Iso-Britanniassa ole siten mitään järjellistä perustetta. 

Saman jutun mukaan Ruanda on kertonut olevansa tyytyväinen Britannian päätökseen ja toivottavansa mahdolliset maahantulijat tervetulleiksi. Näin he saavat tarvittaessa turvallisen paikan elämänsä rakentamiselle - ja nimenomaan siitähän kansainvälisessä turvapaikkajärjestelmässä on viime kädessä kysymys. Eikä suinkaan kaikkien maailman ihmisten subjektiivisesta oikeudesta asettua Eurooppaan rasittamaan sen asukkaiden taloutta tai muuttamaan sen kulttuuria. 

* * *

Taloudesta puheenollen. Olen ilokseni huomannut, että sekä Suomen Pankki, Osuuspankki että Nordea arvelevat Suomen talouden kääntyvän kasvuun. Syynä käänteeseen ovat sekä inflaation taittuminen että Petteri Orpon hallituksen linjaamat julkisen talouden sopeutustoimet.

Osuuspankin pääekonomistin mukaan "Suomen osalta olennaista on pidemmän aikavälin kasvun vahvistaminen. Siihen liittyy julkisen talouden vahvistaminen, joka luo luottamusta tulevaan."

Tämä on tietenkin mukavaa kuultavaa. Mutta asettaa myös varsin mielenkiintoiseen, ellei suorastaan kyseenalaiseen, valoon opposition viime päivinä - ja oikeastaan jo viime kesästä alkaen - harjoittaman rääkymisen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi eilen jopa koulukiusaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

  

Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan

Iso-Britanniassa on mennyt läpi lakiesitys, jonka seurauksena turvapaikanhakijat voidaan jatkossa viedä Ruandaan odottamaan turvapaikkapäätöstään. Aivan vielä näin ei kuitenkaan tehdä, sillä kuningas Charlesin pitää ensin vahvistaa laki ja sen jälkeen niin sanotut ihmisoikeusaktivistit järjestänevät oikeudenkäyntifarssin, jonka jälkeen asialle on myös oikeuden päätös. 

Jatkossa tulemme siis näkemään turvapaikanhakijoiden joukkolennätyksiä Euroopasta Afrikkaan. Lisäksi brittien uuden lain mukaan mahdollinen turvapaikkakin oikeuttaisi hakijansa jäämään vain Ruandaan - eikä siis värisyttämään britannialaista yhteiskuntaa. 

Tapauksessa erityisen mielenkiintoista on se, että pääministeri Rishi Sunak on suoraan sanonut lain säätämisen tarkoituksena olleen pelotevaikutuksen luominen Britanniaan suuntaaville turvapaikanhakijoille. Toisaalta oppositiossa on epäilty, ettei sillä ole vaikutusta kanaalin yli pyrkivien ihmisten määriin. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka laki tulee vaikuttamaan Englanin kannaalin yli pyrkivien turvapaikanhakijoiden määriin. Eli saavuttaako se tavoitteensa ihmisvirtojen uudelleensuuntaamiseksi vai jatkuuko entinen meno sillä erotuksella, että brittien verovaroja käytetään tulijoiden lähes 6 500 kilometrin lentomatkoihin? 

Kysymys on aiheellinen, sillä Brittien oman parlamentaarisen toimielimen mukaan Ruanda-ohjelma maksaa lähes kaksi miljoonaa puntaa Afrikkaan lähetettävää turvapaikanhakijaa kohden. Mikäli tämä arvio pitää paikkansa, tulee lasku nykyajan kansainvaelluksen torjumisesta olemaan melkoinen. 

Toisaalta on niin, että mikäli elintasopakolaisten virrat todella ohjautuisivat tehdyn päätöksen seurauksena tehokkaasti muualle, säästyisi Lontoon hallinnolta monin verroin enemmän rahaa. Ja ennen kaikkea Britannian asujaimiston muutosprosessi, jota joskus näkee kutsuttavan myös väestönvaihdoksi, hidastuisi aivan oleellisesti nykyisestä. Ja sen seurauksena Britannian väestö säilyisi - pitkälle tulevaisuuteen - pääosin eurooppalaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä
Onko EU tekemässä ensimmäistä järkevää turvapaikkapoliittista päätöstään?

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Serkku on kulttuurinen herkku

Me suomalaiset tiedämme hyvin, että monien kehitysmaa-asteella olevien kansojen parissa on yleistä pariutua sukulaisten kanssa. Eli ajatuksena on, että "mitä serkumpi, sitä herkumpi". 

Epäselvää sen sijaan on se, että onko tämä ollut ihmiskunnan alkuperäinen käyttäytymistapa vai myöhempää kulttuurista kehitystä. Näin siitä huolimatta, että joidenkin viitteiden perusteella sukurutsaiset avioliitot näyttävät runsastuneen ihmiskunnassa viime aikoina. 

Vastauksen saamiseksi tulee tietenkin tarkastella kauan sitten eläneitä ihmisryhmiä. Ja juuri sellaisista kertovaan tutkimusraporttiin törmäsin äskettäin. 

Lukemassani tutkimuksessa analysoitiin viimeisiä Länsi-Eurooppaa asuttavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka tulivat pian syrjäytetyksi kaakosta päin maanosaamme levittäytyvien maata viljelevien tulokkaiden tieltä - tai sulautuivat näiden joukkoon. Tutkitut ihmiset olivat asuttaneet noin seitsemän tai kahdeksan tuhatta vuotta sitten eteläistä Bretagnea Ranskassa. 

Kymmenen kolmelta paikkakunnalta löytyneen ihmisen analyysi paljasti, ettei näiden joukossa haettu puolisoita omasta ryhmästä vaan eri paikkakunnilla asustavien ihmisryhmien joukosta. Tämän seurauksena vältettiin sukulaisavioliitot, vaikka kunkin ryhmän - ja sen seurauksena myös alueella elävien metsästäjä-keräilijöiden yhteenlaskettu väkiluku - oli erittäin pieni. 

Hiukan yllättäen tutkijat havaitsivat myös, etteivät metsästäjä-keräilijät hakeneet puolisoita maanviljelijäyhteisöistä, vaikka lähiseuduilla asui sellaisiakin. Siten ajankohdan metsästäjäyhteisöt säilyivät varsin pitkään näistä erillisenä, vaikka niistä virtasikin väkeä maanviljelijöiden joukkoon.

Palatakseni tämän kirjoituksen aloittaneeseen kysymykseen serkusavioliitoista. Tässä käsittelemäni tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät Europan alkuperäiset asukkaat harrastaneet sellaisia. 

Toisin sanoen heillä oli erinomainen ymmärrys siitä, ettei serkkujen naiminen ole järkevää. Asia, joka ei tunnu olevan selvää kaikille nykyajan ihmisryhmille. Siis sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta omaksuneet kulttuurinsa sukurutsaisen lisääntymistavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?

Suomen nykyinen hallitus vähentää kehitysmaille annettavaa kehitysapua yhteensä 1,2 miljardilla eurolla vuoteen 2028 mennessä, mikä on luonnollisesti aiheuttanut marinaa. Siksi oli mielenkiintoista lukea myös saksalaisten tulleen sellaiseen johtopäätökseen, että veronmaksajien rahojen kylvämistä kolmannen maailman valtioille olisi rajoitettava. 

Näin ajattelee lähes joka toinen saksalainen. Eikä se ole mikään ihme, sillä rahaa on syydetty muun muassa Saksan kilpakumppaneille Kiinalle ja Intialle, Ruandassa positiivisen maskuliinisuuden kehittämisprojektille ja Perussa pyöräteiden rakentamiseen. Lisäksi kehitysapua on maksettu sellaisiin maihin, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan karkotettuja kansalaisiaan.

Toivon tietenkin, ettei suomalaisten kehitysmaihin toimittamaan apuun sisältyisi yhtä järjettömiä kohteita, mutta totean samalla ainakin viimeisen edellä mainitsemani seikan koskevan myös meitä. Ja muistutan samalla, että ainakin aiemmin on suomalaisen veronmaksajien selkänahasta revittyä rahaa valunut huomattavia määriä autettavien maiden korruptoituneille johtajille.

Kuvittelisin myös jokaisen ihmisen ymmärtävän, että rahojen käyttäminen vastikkeettomaan kehitysapuun ei ole terveellä pohjalla silloin, kun tulot eivät riitä edes omien kulujen kattamiseen. Ja juuri tämähän on ollut Suomen tilanne vuodesta 2009 alkaen eli jo viidentoista vuoden ajan. 

Siksi hallituksen päätös kehitysavun supistamiseksi on erittäin tervetullut. Samalla kuitenkin toivoisin, että ministerit tai valtion asiaa hoitavat virkamiehet esittelisivät julkisesti laskelmia siitä, mitä muuta - kuin hyvää mieltä - Suomi saa edelleen jäljelle jäävän valtavan kehitysapunsa vastineeksi. Ja selityksen annettavan avun perusteluista silloin, jos ja kun tuollaista vastinetta ei ole. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Asioiden tärkeysjärjestyksestä
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

 

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) ilmoitti eilen hyvistä uutisista. Hänen mukaansa hallitus aikoo pidentää Suomen kansalaisuuden edellytyksenä olevaa asumisaikaa nykyisestä viidestä kahdeksaan vuoteen ja sen laskenta alkaa vasta oleskeluluvan saamisesta. Lisäksi tähän aikaan hyväksyttävää oleskeluaikaa ulkomailla lyhennetään nykyisestä sekä turvapaikanhakijoille annettavan vastaanottorahan ja käyttörahan määrää vähennetään. 

Kansalaisuuden saamisen edellytyksiin hallitus aikoo lisätä myös perustettavan kansalaisuuskokeen läpäisemisen. Ja turvapaikasta on tarkoitus tehdä aina väliaikainen sekä niin lyhyt kuin EU:n lainsäädäntö sallii. Eikä jatkossa ole enää mahdollista siirtyä turvapaikanhakijasta työperusteiseksi maahanmuuttajaksi. 

Edelleen sisäministeri linjasi, että pakolaisasema eli turvapaikka voitaisiin jatkossa jättää myöntämättä tai lakkauttaa, jos henkilön katsotaan olevan vaaraksi yhteiskunnalle, hän on syyllistynyt erityisen törkeään rikokseen, jos hän syyllistyy tai hänen epäillään syyllistyneen rikokseen rauhaa vastaan, sotarikokseen, rikokseen ihmiskuntaa vastaan tai YK:n tarkoitusperien ja periaatteiden vastaiseen tekoon.

Turvapaikkakäsittelyä aiotaan myös nopeuttaa rajamenettelyllä, jonka aikana turvapaikanhakija ei saa poistua hänelle määrätyn vastaanottokeskuksen läheisyydestä. Ja ulkomaalaislakiin on tarkoitus sisällyttää nopeutettu menettely, jonka perusteella kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan palauttaa nopeammin kuin normaalissa turvapaikkamenettelyssä. Sitä on tarkoitus soveltaa henkilöihin, joiden katsotaan olevan uhaksi kansalliselle turvallisuudelle sekä uusintahakemuksen tehneiden hakijoiden maasta poistamiseksi.  

Näiden muutosten lisäksi on Leena Meren (ps) johtamassa oikeusministeriössä valmisteltu esitys rikoslain muuttamiseksi koskien naisen ja tytön sukuelinten silpomisen ja sen valmistelun säätämistä rangaistavaksi. Tämä laki on merkittävä - paitsi ihmisoikeuksien itsensä perusteella - myös siksi, että se vähentää Suomen houkuttelevuutta sellaisten turvapaikanhakijoiden joukossa, jotka haluavat silpoa tytärtensä sukuelimet ja jotka käytännössä muodostavat leijonanosan Suomeen saapuvista elintasopakolaisista. 

Kaiken kaikkiaan hallituspuolueet ovat näillä päätöksillä aikeissa toteuttaa juuri niitä asioita, joiden perusteella suuri osa nykyisten hallituspuolueiden äänestäjistä on äänestänyt viime eduskuntavaaleissa. Tähän kun vielä lisätään kehitysapuun käytettävien verovarojen miljardileikkaus, on äänestäjien kerrankin syytä olla tyytyväisiä - edellyttäen tietenkin, että ylle kirjaamani aikeet myös toteutuvat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla. 

Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle. 

Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin. 

Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.

Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.

Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto. 

Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Omaisuuskatto

Vasemmistonuoret ovat huomanneet, että joillakin suomalaisilla on suuria omaisuuksia. Niinpä he ovat - itse asiassa jo vuosia sitten - ottaneet tavoitteekseen sosialisoida kaikilta ihmisiltä viiden miljoonan euron ylittävän omaisuuden. 

Tämä siis maassa, josta rikkaimmat siirtävät omaisuuttaan pois ilman omaisuuskattoakin. Ja jossa monen ihmisille työtä ja hyvinvointivaltiolle verotuloja tuottavan yksityisen yrityksen arvo ylittää mainitun viiden miljoonan euron arvon. Puhumattakaan suomalaisten pörssiyritysten suuromistajien salkkujen arvosta.

Ei siis ihme, että Kokoomuksen nuorisojärjestö väänsi kollegoidensa ehdotuksen seurauksia rautalangasta. He totesivat, että "kun omaisuuden kerryttämiseen asetetaan keinotekoinen raja, sijoittajat ja yrittäjät, jotka kykenevät mobilisoimaan suuria pääomia, siirtäisivät toimintansa nopeasti maihin, joissa heidän mahdollisuutensa kasvattaa omaisuuttaan eivät ole rajoitettuja. Tämä johtaisi väistämättä investointien ja työpaikkojen vähenemiseen Suomessa... minkä seurauksena Suomi näivettyisi". 

Lisäksi - edelleen kokoomusnuorten näkemyksen mukaan - ehdotuksen toteuttamiseksi "vaadittaisiin valtiolta ennennäkemätön byrokraattinen koneisto arvioimaan yksityishenkilöiden omaisuuden arvoa", joka sekään ei olisi yksiselitteinen ottaen huomioon esimerkiksi yritysten osakkeiden arvon vaihtelun taloudellisten suhdanteiden mukana.

Omalta osaltani lisään vielä sen, että omaisuuskaton asettaminen vähentäisi myös Suomessa pysyvien yrittäjien motivaatiota tehdä pitkiä työpäiviä saadakseen liiketoimintansa tuottavaksi - ja ylipäänsä vähentäisi ihmisten halua ryhtyä yrittäjiksi. Eikä se myöskään houkuttaisi ulkomaisia yrittäjiä tai korkeapalkkaisia erityisosaajia hakeutumaan maahamme.

On siis syytä todeta surullisena se tosiasia, että vielä 21. vuosisadalla meillä on politiikkaan pyrkimässä nuoria, joilta puuttuu täydellisesti käsitys talouden tosiasioista. Ja joista osa tulee todennäköisesti nousemaan päättäjäksi ainakin kuntiin, aluehallintoon ja eduskuntaan - ja tavoittelemaan jälleen kerran sosialistista utopiaa, joka viime vuosisadan laajamittaisissa kokeiluissa osoittautui kerta toisensa jälkeen täydellisen epäonnistuneeksi järjestelmäksi tuottamaan ihmisille vapautta ja hyvinvointia.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa
Li Andersson yllättyi
Poliittinen umpiokupla

Jälkeenjääneet islamistit

Israel liittolaisineen onnistui torjumaan Iranin hyökkäyksen ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä vain muutama ohjus aiheutti vahinkoa juutalaisvaltiossa. Yhdysvallat käytti hyväkseen tätä tosiasiaa onnistuen - historiallisesti ainutlaatuisesti - taivuttamaan Israelin luopumaan vastaiskusta. 

Tapaus on kuitenkin mielenkiintoinen myös muista syistä. Niistä merkittävin on se, että hyökkäyksen aikana iranilaisten ohjuksia tuhosi Israelin lisäksi myös Jordania, joka tuli näin liittoutuneeksi ensimmäistä kertaa vuosikymmenien takaisen vihollisvaltionsa kanssa. 

Tämä tarjoaa hienon esimerkin palestiinalaisille siitä, että muutos on mahdollinen jos sitä vain halutaan. Ja siitä hyötyvät lopulta molemmat osapuolet. Jordanian tapauksessa se on tarkoittanut - Wikipedian mukaan - muun muassa meriveden pumppaamista Punaisesta merestä Kuolleeseen mereen sekä ristiriitoja palestiinalaisten ja islamistien lähestymistavan kanssa. Ja nyt siis myös puolustusyhteistyötä juutalaisten kanssa.

Toinen erityisen mielenkiintoinen seikka on hyökkääjän varsin kehnoksi osoittautunut teknologinen kyvykkyys. Abc-median mukaan vähintään puolet Iranin ampumista ballistisista ohjuksista joko jäi lähtemättä, epäonnistui lennon aikana tai syöksyi maahan ennen kuin ne saavuttivat kohteensa Israelissa.

Toisin sanoen Israelin liittolaisineen tarvitsi ampua alas vain puolet Iranin ampumista ballistisista ohjuksista. Tämä tieto vahvistaa Verkkouutisten välittämää käsitystä, jonka mukaan islamistivaltion sotavoimat ovat teknologialtaan jälkeenjääneitä.

Tämä on tietenkin mielenkiintoista itsessään, mutta lisäksi se saattaa selittää sen, miksi Venäjä on kärsinyt Ukrainassa suhteettoman suuria mies- ja kalustotappioita. Sehän on joutunut turvautumaan yhä suuremmassa määrin iranilaiseen aseistukseen, eikä niiden epäluotettavuuden takia ole ehkä pystynyt toteuttamaan operaatioitaan kovin tehokkaasti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin
Taistelulennokkeja Iranista
Iran vastasi Trumpille

Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Muinainen Persia oli aikansa mahtivaltio, joka ulottui Makedoniasta ja Libyasta aina Intian rajoille asti. Nykyinen Iran on puolestaan uskonnollisten fanaatikkojen johtama takapajuinen teokratia, jossa kansa - etenkin naiset - on alistettu keskiaikaisen uskonnon ikeeseen. 

Maassa on viime vuosina nähty länsimaisittain käsittämätön näytelmä, jossa naiset ovat kieltäytyneet noudattamasta siveyspoliisin vaatimuksia siitä huolimatta, että heitä on raiskattu, kidutettu ja tapettu joukoittain. 

Tämä kaikki on epäilemättä vaikuttanut kaikkiin iranilaisiin tavalla tai toisella ja siten polarisoinut yhteiskuntaa. Se näkyy esimerkiksi siten, että monet iranilaiset maanpaossa olevat opposition edustajat ovat kertoneet, ettei ajatollahien viimeöisellä iskulla Israeliin ole koko kansan tukea, vaikka niiden syynä oli Israelin Syyrian alueelle suuntaama operaatio, jossa kuoli kolme iranilaiskenraalia.

 

Iranin iskulla ei sinänsä ollut juurikaan sotilaallisia vaikutuksia, sillä Israelin ilmapuolustus onnistui torjumaan äärimmäisen tehokkaasti sen ja Jemenin huthien lähettämät sadat lennokit ja ballistiset ohjukset. Raportit eivät kerro kenenkään kuolleen iskussa, mutta mainitsevat sentään joidenkin ihmisten haavoittuneen - mukaan lukien yksi lapsiuhri. 

Nähtäväksi jää, millä tavoin Israel vastaa Iranin hyökkäykseen. Tässä vaiheessa varmaa lienee ainoastaan se, että seuraukset ovat persialaisille aivan oleellisesti vakavampia kuin viime yönä Israelissa nähdyt.

Tämän kaiken olisi voinut ennustaa hyvin jo ennen Iranin hyökkäystä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi viimeöiseen iskuun sitten päädyttiin, vaikka sen lopputuloksen tiedettiin olevan hyökkääjän kannalta umpisurkea? 

Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että naisten kohtaaman väkivallan seurauksena Iranin väestöstä yhä suurempi osa on kyllästynyt pappisvaltaan. Ja maan uskonnolliset vallankäyttäjät ovat siksi päättäneet käyttää hyväkseen Israelin iskua Syyriaan luodakseen kansallista yhtenäisyyttä ja lakaistakseen ihmisoikeuskysymysten nostaman kansan tyytymättömyyden maton alle. 

Tällainen poliittisten vaikeuksien voittaminen sodankäynnillä on sinänsä vanha ja koeteltu keino. Tunnetuin esimerkki on tietenkin Margaret Thatcherin käynnistämä Falklandinsaarten sota, joka nosti hänen poliittisen suosionsa sodan alun 25 prosentista parissa kuukaudessa 59 prosenttiin. 

Eikä tietenkään sovi unohtaa myöskään sisällissodan vain parikymmentä vuotta aiemmin käyneiden suomalaisten yhtenäisyyttä talvisodan alettua Neuvostoliiton hyökkäyksellä. Tai ukrainalaisten yhdistymistä vastustamaan venäläisiä näiden loukattua nuoren valtion itsenäisyyttä.

Mikäli oman sisäpoliittisen aseman vahvistaminen on tosiaan Iranin hyökkäyksen taustalla, on kyseessä kova riskinotto. Vaikka kansa epäilemättä yhdistyykin johtajiensa taakse sen jälkeen, kun Israel on tehnyt vastaiskunsa, joutuvat mullahit tappiollisen sodan jälkeen vaikean asemaan etsittäessä syyllisiä tappioon. 

Ja se saattaa - parhaassa tapauksessa - johtaa jopa vallankumoukseen, jonka seurauksena Iran palaa teokraattisesta hallinnosta maalliseen valtaan. Ja iranilaiset naisopiskelijatkin muuttuvat aivan erinäköisiksi kuin nykyään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin palvelus Israelille
Iranilaisohjuksen seurauksista
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia

Yleisradio kertoi Tukholmassa tapahtuneesta tragediasta, jossa 12-vuotiaan poikansa kanssa pyöräilemässä ollut 39-vuotias Mikael ammuttiin alikulkutunnelissa. Murha sai alkunsa kun jenginuoret huusivat ensin jotain sopimatonta kaksikolle. 

Sen seurauksena Mikael palasi puhumaan huutelijoille, mihin jengiläinen vastasi ampumalla hänet raa’asti poikansa silmien edessä. Ketään ei kuitenkaan ole uutisen mukaan pidätetty.

* * *

Me suomalaiset - ainakin selväjärkisimmät - olemme toki olleet jo pitkään tietoisia ruotsalaisen yhteiskunnan luisumisesta maahanmuuttajahelvetiksi. Itse viikinkien jälkeläiset ovat kuitenkin alistuneet entisen Pohjolan suurvallan nykytilaan. 

Tämän osoitti karusti uhrin sisaren kommentti, jossa hän totesi, että "eivätkö he olisi voineet ampua vaikka jalkaan. Kuka ampuu ihmistä kasvoihin tällä tavalla?". Siis ikään kuin itse ampuminen olisi joka tapauksessa ollut jotenkin luonnollista tai jopa hyväksyttävää!?! 

Jutussa ruotsalainen kriminologi kertoi myös, että "tapahtunut johtaa entistä suurempaan epävarmuuteen puuttua järjestyshäiriöihin asuinalueilla", koska ihmiset eivät tämän jälkeen uskalla puuttua maahanmuuttajanuorison kusipäisiin tekemisiin sitäkään vähää kuin aiemmin. 

Ylen kuvaamassa videossa kiihtynyt nainen puolestaan sanoo, että "meidän on voitava kulkea ulkona ilman kuolemanpelkoa. Ihmiset eivät uskalla mennä ulos." Mutta ei tee konkreettista ehdotusta siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. 

Vain uhrin langolla oli edes jollain lailla rakentava ehdotus tilanteen korjaamiseksi. Hän nimittäin vaati, että "tuokaa armeija ja poliisit kaduille ja ottakaa nuorilta aseet pois. On vain puhetta siellä ja täällä, mutta mitään ei tehdä. Tilanne menee vain huonommaksi."

Edelleenkään kukaan ei kuitenkaan vaatinut ruotsalaista yhteiskuntaa riivaavan väkivallan perussyihin puuttumista - ei ainakaan Ylen jutun mukaan - eli ongelmia aiheuttavan väestönosan poistamista Ruotsista. Tai edes ongelmiin johtaneen kehitysmaalaisten jatkuvan maahanmuuttovirran katkaisemista. 

* * *

Suomesta on tietenkin mukava huudella Pohjanlahden toiselle puolelle, koska olemme yhteiskuntamme "kehityksessä" kymmenkunta vuotta Ruotsia jäljessä. Mutta vielä mukavampaa olisi, mikäli Suomen hallitus ja eduskunta löytäisivät yhteisymmärryksen siitä, että toistamalla naapurimaan virheet saadaan tänne myös niiden seuraukset. 

Ja ei, usein mainitut asuntopolitiikan erot Suomen ja Ruotsin välillä eivät riitä estämään länsinaapurin yhteiskunnallisen kehityksen toistumista täällä puolen Itämerta. Siihen riittää ainoastaan hallittu maahanmuuttopolitiikka, jossa huolehditaan siitä, ettei Suomeen synny liian suurta etnis-kulttuurisesti ongelmallista väestönosaa. 

Valitettavasti tästä ei näy ensimmäistäkään merkkiä. Eikä näy jatkossakaan, koska olemme juuri hyväksyneet sen, että jatkossa tällaiset etnis-kulttuuriset henkilöt hajasijoitetaan pitkin EU:ta. Ja käytännössä siirtäneet asiaan liittyvän päätöksenteko-oikeuden Helsingistä Brysseliin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia
Kehitysmaalaistuminen etenee

Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?

Yleisradio julkaisi jutun pienyrittäjistä. Siinä haastateltu entisen työnantaja ja nykyinen yksinyrittäjä kertoi ihmisten työllistämisestä, että "se oli aika rankkaa. Muutama satanen, mikä siitä jää käteen, ei aina ole sen arvoista. Yksinyrittäjänä on paljon helpompaa. Hoidat vain itse omat asiasi."

Siitä huolimatta - edelleen hänen mukaansa - talouden taantuma, nousevat kustannukset ja sähkönhinnat "kuormittaa periaatteessa jokaista ihmistä, mutta pienyrittäjiä vielä enemmän". Kun tämä yhdistetään yrittäjien keskimääräiseen tulotasoon - jutun mukaan 1 700 euroa kuussa - ei ole ihme, ettei yrittäminen kiinnosta kuin pientä osaa suomalaisista. 

Siitä huolimatta Suomen lainsäädäntö on - edelleen saman artikkelin mukaan - hyvin yrittäjämyönteinen, "maailman kärkitasoa". Mutta silti vain harvat suomalaiset ryhtyvät yrittäjiksi ja vielä harvemmat tavoittelevat kasvua. 

Tämän ristiriidan korjaamiseksi professori Jarna Heinonen ehdotti, että politiikka keskittyisi luomaan positiivisia kannustimia yrittäjyydelle. Se tarkoittaisi kulttuurin ja sosiaalisten normien muuttamista yrittäjyyteen kannustaviksi sekä yhteiskunnan turvajärjestelmien korjaamista.

Tähän liittyy vielä työntekijöiden palkkataso. Esimerkiksi omalta osaltani näen käytännössä järjettömäksi edes harkita - ainakaan päätoimiseksi - yrittäjäksi ryhtymistä. Valtiohan maksaa minulle professorina jokaiselta kuukaudelta mukavan taloudellisen toimeentulon varmistavan palkan ja työttömyyskassa tarjoaa lisäksi turvan - sinänsä äärimmäisen epätodennäköisen - työttömyyden varalle. 

Niinpä minulla - ja muilla professoreilla - on joka kuukausi noin 7 000 hyvää syytä olla ryhtymättä päätoimiseksi yrittäjäksi. Etenkään siinä tapauksessa, että perustettavalle yritykselle pitäisi ostaa kalliita laitteita ja palkata töihin muita ihmisiä, jotka molemmat seikat lisäävät riskiä joutumisesta korkean kuukausipalkan saajasta yrityksen kulujen maksumieheksi tai pahimmassa tapauksessa suorastaan konkurssin hakijaksi. 

Toisin sanoen maamme korkea palkkataso ei houkuttele - ainakaan palkansaajien tulohaitarin yläpäässä olevia - ihmisiä yrittäjiksi. Eikä sitä tee myöskään palkansaajien yrittäjiä merkittävästi parempi työsuhdeturva. 

Itse asiassa yrittämisen - ja etenkin kasvua tavoittelevien yritysten - perustamisen houkuttelevuuden tulisi olla suomalaisen poliittisen päätöksenteon keskipisteessä. Onhan selvää, että ilman kasvuhakuisia yrittäjiä Suomen talous ei kasva eikä uusiudu. Eikä siten pysty tarjoamaan maassamme asuville ihmisille muihin länsimaihin vertaantuvaa elintasoa. 

Tässä mielessä olemme siis tavallaan palanneet takaisin 1700-luvun alkupuolelle, jolloin aiemmin harjoitettu taloudenpito oli ajautunut umpikujaan, josta selvittiin - kuten kirjoitin noin kaksi vuotta sitten - synnyttämällä "päätöksiä ja käytäntöjä, jotka suosivat yksityistä omistusoikeutta, sopimusvapautta, rationaalisuutta oikeudenkäytössä ja lisäsivät kansalaisten itsenäisyyttä. Kehitystä vei eteenpäin erityisesti voiton tavoittelu, jonka taustalla on yksityisen omistusoikeuden kautta syntyvä yksityinen yritteliäisyys."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Voiton tavoittelu pelasti maan

EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta

EU-parlamentti hyväksyi eilen laajan maahanmuuttopaketin, jossa säädetään joukosta turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskevia asioita. Niistä merkittävin koskee pakollisia solidaarisuustoimia niille EU-maille, joihin kohdistuu erityistä muuttopainetta. 

Sen sisältö voidaan kuvata lyhyesti näin: jatkossa muille maille on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Joko otat vastaan osan tulijoista tai maksat muuttopaineen kohteena olevalle maalle selvää rahaa.

Ruotsalaisen europarlamentaarikon mukaan "EU saa jälleen kontrollin ulkorajoistaan, vähentää taloudellisista syistä johtuvaa maahanmuuttoa ja ottaa käyttöön yhteisen maahanmuuttopolitiikan". Sen sijaan Amnesty internationalin mukaan maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus lisää inhimillistä kärsimystä Euroopan rajoilla ja ihmisoikeusloukkausten riskiä.

Suomen hallitus on ohjelmassaan ilmoittanut olevansa valmis edistämään vain taakanjaon vapaaehtoisuutta, mutta on siitä huolimatta ollut valmis hyväksymään nyt sovitun solidaarisuusmekanismin. Eurooppaministeri Anders Adlercreutzin (ruots) mukaan "Suomen kaltaisen reunavaltion on hyvä huomata se, että paine, joka tällä hetkellä kohdistuu Etelä-Eurooppaan, voi joskus olla meidän rajallamme. Kyllä tällaiset yhteiset sopimukset ovat eittämättä Suomenkin intressien mukaisia."

Nähtäväksi siis jää, mikä on nyt hyväksytyn paketin lopullinen vaikutus EU:n alueelle - ja erityisesti Suomeen - suuntautuvaan elintasopakolaisuuteen. Tai Venäjän rajavaltioiden viime vuosina kohtaamaan kehitysmaalaisia hyödyntävään Putinin hybridisodankäyntiin. 

Selvää sen sijaan on, että länsimaihin pyrkivien kehitysmaalaisten määrä on nopeassa kasvussa, sillä EU-alueella jätettiin viime vuonna 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Se on suurin lukema sitten vuoden 2016.

Tämä osoittaa, että nykyaikainen kansainvaellus ei suinkaan ole hiipumassa vaan pikemminkin kasvusuunnassa. Eikä eurooppalainen taakanjakomekanismi tule sitä suinkaan lopettamaan. 

Mikäli kansainvaellus kuitenkin haluttaisiin pysäyttää, tarvittaisiin muita keinoja. Niistä tehokkain olisi EU:n vetovoiman pienentäminen kehitysmaalaisten parissa. Siksi on kysyttävä, että millä keinoin se olisi mahdollista. 

Omalta osaltani näen helpoiksi ratkaisuiksi esimerkiksi 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvalvollisuuden siirtämisen hakijalle, 2) EU:n alueella vapaan liikkumisen estämisen hakemuksen käsittelyn aikana, 3) tehokkaan palauttamismekanismin kehittämisen perusteetta turvapaikkaa hakeneille sekä 4) EU-maiden sosiaaliturvan rajaamisen pelkästään kansalaisille. 

Valitettavasti en ole havainnut tämänsuuntaisia pyrkimyksiä EU:n päätoksentekokoneistolta. Näin siitä huolimatta, että kohta 1) estäisi valheellisin perustein maahan pyrkineiden henkilöiden hyväksymisen, 2) estäisi elintasopakolaisten luvattoman pääsyn EU:n alueelle, 3) poistaisi Unionin alueelta sellaisen henkilöt, joilla ei ole turvapaikan tarvetta sekä 4) vähentäisi niiden ihmisten määrää, jotka pyrkivät eurooppalaisen elatusautomaatin nauttijoiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto

Sähköautoilu on rikkaiden huvia Norjassa

Yleisen käsityksen mukaan maailma kulkee kohti sähköistä autoilua, minkä seurauksena säästyy valtava määrä fossiilista energiaa. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä fossiilisista luopumista pidetään tärkeänä etappina pyrittäessä pelastamaan maapallo ilmastokatastrofilta. Siksi oli mielenkiintoista lukea norjalaista tutkimusta vuonomaan asukkaiden sähköautojen hankintaan liittyvistä tekijöistä.

Tutkimuksessa selvitettiin trendejä ja sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat päästöjä aiheuttavien kulkuvälineiden/sähköautojen omistukseen. Työssä hyödynnettiin tietoja norjalaisista kotitalouksista, jotka olivat omistaneet minkä tahansa ajoneuvon vuodesta 2005 vuoteen 2022. Tämä tarkoittaa 2,4 miljoonaa kotitaloutta eli tutkijoiden aineisto oli varsin edustava Norjan kokoisessa yhteiskunnassa. 

Tulosten mukaan yli puolella vähintään yhden sähköauton omistavista kotitalouksista oli vuonna 2022 kolme tai useampia fossiilitonta ajoneuvoa, mikä osoittaa kyseisten perheiden sijoittuvan varakkaimpaan osaan väestöstä. Vain joka kymmenes kotitalous, joka oli joskus omistanut sähköautoja, oli luopunut sellaisesta vuoteen 2022 mennessä eli uusia autoja hankittaessa aiemmatkin ajoneuvot ovat jääneet perheiden käyttöön. 

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että matala tulotaso, lasten läsnäolo ja työskentely asuinpaikkakunnan ulkopuolella ovat yhteydessä fossiilisia päästöjä aiheuttavien ajoneuvojen omistamiseen. Toisaalta kotitalouden koko ja korkea koulutustaso vaikuttivat sähköisten ajoneuvojen omistukseen positiivisesti. 

Tutkimus luonnollisesti koskee pelkästään Norjaa eikä siitä voi vetää suoraan esimerkiksi Suomea koskevia johtopäätöksiä. Näistä rajoitteista huolimatta sen tulokset - erityisesti useiden autojen hankinta yksittäisille perheille - osoittivat, etteivät sähköautot itsessään tarkoita välttämättä sitä, että maapallon ympäristökuormitus vähenisi niiden markkinoille tulemisen seurauksena. 

Ehkä jopa toisin päin, koska sähköautojen valmistaminen tuottaa jopa suurempia ympäristöpäästöjä kuin polttomoottoriautojen, vaikka itse autojen käyttövoima tuotettaisiinkin päästöttömästi - eikä asia ole aina edes näin, ei ainakaan Saksassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Melkoista peliä kulkupeleillä?

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa

Veronika Honkasalon harhautus meni metsään

Suuresti kunnioitettu valtiopäivähenkilö - kuten kansanedustajista kuuluu kirjoittaa - Veronika Honkasalo (vas) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "Olen istunut vuoden maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ehdoton enemmistö valiokunnasta elää kuin ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei olisi olemassa. Identiteettipoliittisesti tärkeintä on puolustaa taloudellisia etuja, elinkeinovapautta ja metsästystä ja roikkua vanhassa."

Sekä edelleen samassa ketjussa, että "Moni metsänomistaja itse asiassa haluaisi suojella metsää enemmän. Tässä suhteessa on hyvin ristiriitaista, että hallitus leikkaa tuntuvasti myös vapaaehtoisesta suojelusta, vaikka vannoo sen nimeen."

Jälkimmäisen luettuani jäin ihmettelemään - samoin kuin varmasti monet muutkin - että mikähän sen metsänsuojelun sitten mahtaa estää siihen halukkailta. Minun tietääkseni ei mikään. 

Sen sijaan on selvää, että valtion talous on pitkälti velkavetoinen, koska hallitus joutuu kattamaan ensi vuoden menoista peräti 11,5 miljardia euroa lainalla. Se on 13 prosenttia koko potista. 

Kun vielä huomioidaan, että valtion kukkaronnyörejä joudutaan avaamaan kovin monenlaisiin tarpeisiin terveydenhuollosta työttömien tukemiseen ja nuorten koulutuksesta sukupuolineutraaleihin julkisiin tiloihin. Siten saattaa hyvinkin olla niin, että metsiensä mahdollisesta suojelusta rahallisia korvauksia haluavia maanomistajia on enemmän kuin käytettävissä olevat rahavarat sallivat tyydyttää.

Niinpä Honkasalonkin voisi kuvitella ymmärtävän, ettei hallitus ole suinkaan leikkaamassa vapaaehtoisesta metsänsuojelusta. Sen sijaan Suomen valtiolla ei juuri nyt ole varaa maksaa kaikille niille, jotka haluaisivat rauhoittaa metsänsä korkeasta rahallisesta korvauksesta. 

Siten metsien suojelutoimien rahoituksessa joudutaan tekemään valintoja. Eli käyttämään siihen liikenevät rahat tarjolla olevista kohteista arvokkaimpien suojeluun. 

Arvoisan kansanedustajan ongelma lieneekin siitä, ettei poliittisessa vasemmistossa ole ollut tapana ajatella rahan riittämistä tai valtiontalouden kestävyyttä? Tämän osoitti esimerkiksi Sanna Marinin (sd) johtama punavihreä hallitus, joka luuli valtakaudellaan, että rahaa kyllä riittää eikä velkojakaan tarvitse maksaa koskaan takaisin. 

* * *

Huomasin muuten eilen toisenkin mielenkiintoisen sosiaalisen median viestiketjun. Sen ensimmäisessä viestissä ehdotettiin - mahdollisesti kieli poskessa tai vakavalla naamalla, tiedä häntä - että "Suomelle olisi parasta jos Matias Mäkynen olisi pääministerinä ja Saramo Valtionvarainministeri". 

Lisäksi samasta ketjusta löytyi myös jatkoa ministerilistalle - mukaan luettuna Veronika Honkasalo. Sen nähtyään ketjun aloittaja vakuutti, että "Tuolla jengillä ei voi epäonnistua".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronika Honkasalo terroristien asialla
Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin
Veronika Honkasalo ei vain ymmärrä

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat. 

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Aamun uutistarjonnan perusteella Ukrainan vaikeudet lisääntyvät jatkuvasti. Länsimaiden avun kangertelu on presidentti Volodymyr Zelenskiyn mukaan johtamassa siihen, että "ohjukset saattavat loppua" ja maa joutuu valitsemaan yhä tarkemmin mitä kohteita se suojelee ilmahyökkäyksiltä.

Suurin syyllinen asiaan on Yhdysvaltain kongressi, joka on jo lähes puoli vuotta estänyt Bidenin hallinnon suunnitteleman reilun 60 miljardin dollarin apupaketin toimittamisen Ukrainalle. Presidentti Vladimir Putin on luonnollisesti äärimmäisen tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kuten myös eurooppalaisten maiden harjoittamaan parikymmentä vuotta jatkuneeseen omien puolustusvoimiensa laiminlyönteihin, joiden seurauksena niiden kyky korvata USA:n avun takertelu on vajavainen. 

Tämä kokonaisuus on syytä panna merkille myös Suomessa. Mehän olemme nyt läntisen puolustusliiton jäsenmaa ja sikäli oletamme saavamme mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa riittävän avun puolustustoimillemme. 

Ukraina ei tietenkään ole NATO:n jäsenmaa, eikä länsimailla siinä mielessä ole velvoitetta auttaa sitä taistelussaan Putinin sotajoukkoja vastaan. Mutta toisaalta eurooppalaisten NATO-maiden fundamentaalinen kyvyttömyys Ukrainan tukemiseksi koskee yhtä lailla Suomea kuin sitäkin.

Siksi Suomen on NATO-maana edistettävä sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii omasta sotilaallisesta kyvykkyydestään. Ja muistuttaa siinä yhteydessä myös siitä, että niiden resurssien on riitettävä tarvittaessa oman puolustautumisen lisäksi myös helpottamaan mahdollisen hyökkäyksen kohteena olevien jäsenmaiden taistelua oli kyseessä sitten Suomi tai jokin muu sotilasliiton jäsenmaa. 

* * *

Slovakiassa käytiin presidentinvaalit, joiden voittaja Peter Pellegrini suhtautuu negatiivisesti Ukrainan tukemiseen sen puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan. Näin entisen Tshekkoslovakian pienemmän puoliskon kansa jatkoi suomettumispolitiikkaansa Venäjän suhteen huolimatta siitä, että se on myös NATO:n ja EU:n jäsenmaa.

Me suomalaiset luonnollisesti tiedämme mitä suomettuminen tarkoittaa. Ja mihin se voi pahimmillaan johtaa. Nähtäväksi siis jää minkälaisia lieveilmiöitä Slovakiaan syntyy sen seurauksena.

Ukrainan osalta pääkysymys on kuitenkin se, että asettuuko Slovakia jossain vaiheessa vastustamaan Euroopan Unionin yhteisiä toimia Ukrainan auttamiseksi. Ja saako se siihen tukea esimerkiksi Unkarin samanmieliseltä hallitukselta.

Slovakia on kuitenkin demokratia ja vaalit olivat rehelliset, joten vaalitulosta on sikäli kunnioitettava myös täällä Suomessa. Samalla on kuitenkin syytä ymmärtää, että myös se korostaa tarvetta huolehtia Suomen oman puolustuskyvyn riittävyydestä ehkäisemään jo ennalta Venäjän mahdolliset aiheet loukata omaa suvereniteettiamme. 

Onneksi tästä asiasta vallitsee kohtuullisen suuri yhteisymmärrys suomalaispoliitikkojen kesken. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Lännen väsymys, Ukrainan saamattomuus ja Venäjän voiton hinta
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä

Suomessa pelätään Venäjän organisoimaa hybridioperaatiota, jonka myötä maahamme tulisi kevään saapuessa joukoittain kehitysmaalaisia turvapaikanhakijoita. Ja heidän joukossaan myös jonkinlaisia Putinin pussiin pelaavia aktivisteja tai desantteja. 

Tästä syystä hallitus on valmistellut esityksen, jonka avulla maamme kykyä puolustautua Venäjän aggressiota vastaan lisättäisiin. Valmisteluun liittyvällä lausuntokierroksella puheena olevaan lakiesitykseen tuli odotetusti jonkin verran kriittisiä kommentteja, joten lain mahdollinen voimaantulo on vielä edessäpäin. 

Toiveissa on kuitenkin, että tämä niin sanottu "käännytyslaki" - eli uusi rajalaki - saataisiin valmiiksi ja voimaan mahdollisimman pian - ja että se olisi myös käytännössä toimiva. Tämän ovat tuoneet esille myös maan entinen ja nykyinen ulkopolitiikan johtaja.

* * *

Edellä kirjoittamaani liittyen julkaisi MTV3 eilen uutisen siitä, että jos jokin asia "näyttää ankalta, ui kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, se on luultavasti ankka". Puheena oli Baltian maissa tapahtuva tihutöiden sarja, jonka epäillään olevan Venäjän organisoima hybridioperaatio.

Niihin liittyen NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen johtaja Janis Sarts arvioi, että jos Venäjä katsoo menetelmän toimivan Baltiassa, voidaan myös Suomessa nähdä jatkossa samantapaista hybridivaikuttamista. Eli esimerkiksi polttopulloiskuja tai päiväkotien uhkailua - tätä tuskin kukaan suomalainen haluaa.

Lienee selvää, että epäily nähtyjen rikosten hybridioperaatioluonteesta on oikea ja siksi myös Suomessa olisi otettava vakavasti Sartsin arvio. Sekä huolehdittava siitä, ettei Venäjälle anneta pelitilaa omalla maaperällämme. 

Tämän asian ymmärtäminen kaikissa eduskuntaryhmissä - myös poliittiseen vasemmistoon kuuluvissa - olisi välttämätöntä juuri nyt. Ja erityisesti silloin, kun hallituksen uusi esitys niin sanoitusta "käännytyslaista" tulee seuraavan kerran käsiteltäväksi: siinä yhteydessä en todellakaan haluaisi nähdä yhtään ainutta Putinin hyödyllistä idioottia.

Näin siksi, että laki joudutaan säätämään niin sanottuna poikkeuslakina, joka edellyttää viiden kuudesosan enemmistöä eduskunnassa. Ellei sellaista löydy, on vaarana, että joudumme jo lähitulevaisuudessa entistä pahemmin Venäjän verisen diktaattorin armoille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin osoitti Suomen perustuslain vanhentuneisuuden
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Suomenvenäläiset ja Jussi Halla-ahon ajatus