Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden

Kuten arvoisat lukijani tietävät, on vuodesta 2015 alkanut turvapaikkasirkus johtanut Suomessa seksuaalirikollisuuden kasvuun. Raiskauksesta tai törkeästä raiskauksesta epäiltyjä oli viime vuonna 1 080, joista ulkomaalaistaustaisia oli 364 eli 33,7 prosenttia kaikista epäillyistä. 

Tämän rikoslajin trendi on ollut koko 2000-luvun ajan nouseva, ja yhtenäisillä kriteereillä laskettuna määrä on noussut edelleen. Tosin raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperiseksi on laskenut ulkomaalaisten suhteellista osuutta.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että ikänsä pääministeri Juha Sipilälle vuonna 2015 valehdellut Fahad Firas Adday Al-Nuaimi tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Syynä oli halvaantuneen naisen raiskaaminen Vantaalla heinäkuussa 2022.

* * *

Tapaus ikään kuin alleviivaa suomalaisten päättäjien maahanmuuttopolittisen sinisilmäisyyden ja kehitysmaista tulleiden elintasopakolaisten röyhkeyden. Ja siksi sen voisi toivoa avaavan paitsi Juha Sipilän, niin myös poliittisen vihervasemmistomme ja arvoliberaalin oikeistomme edustajien – ja kannattajien – silmät näkemään monikulttuurisen yhteiskunnan todellisuuden. 

Näin erityisesti siksi, että nykyisen hallituskauden aikana Suomessa on saatettu voimaan useita suomalaista yhteiskuntaa monikulttuuriselta helvetiltä suojelevia lakimuutoksia, jotka on listattu täällä. Jopa Euroopan Unioni on ottanut ensimmäisiä haparoivia askeliaan tosiasioiden tunnustamiseksi ja tehtyjen virheiden korjaamiseksi. 

Näiden edistysaskelien peruminen olisi negatiivinen muutos sekä naisten ja lasten turvallisuuden, yhteiskunnan toimivuuden että taloudellisen kestävyyden kannalta. Enkä tällä kertaa tarkoita pelkästään Suomen talouden parhaillaan tapahtumassa olevaa positiivista käännettä (yksi, kaksi, kolme viimeisintä tilastotietoa), vaan ennen kaikkea maahanmuuttajiin liittyviä tolkuttomia kustannuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud ottivat kyytiinsä lievästi vammaisen 14-vuotiaan tytön ja ajoivat syrjäiselle paikalle. Siellä ensin mainittu vei tämän metsään ja käski tätä riisuutumaan. Lapsi ilmoitti, ettei halua tehdä niin, mutta Yahua ei totellut, vaan käski tytön maahan makaamaan ja raiskasi tämän. 

Raiskauksen jälkeen Bablees talutti tytön takaisin autolle, jolloin Mahmoud Mahmoud raiskasi tämän takapenkillä. Sen jälkeen molemmat miehet raiskasivat tytön vielä kerran.

Bablees myös löi tyttöä jalkaan kivuliaasti ja koko tapahtumaketjusta tälle aiheutui myös ruhjeita selkään. Äiti sai tietää järkyttävistä tapahtumista seuraavana päivänä ja soitti hätäkeskukseen.

* * *

Käräjäoikeus tuomitsi nykyisin 22-vuotiaan Yahya Bableesin seksuaalisesta kajoamisesta lapseen ja törkeästä lapsenraiskauksesta 5 vuoden vankeustuomioon. Hänen 21-vuotias kaverinsa, Mahmoud Mahmoud, tuomittiin samoista syistä sekä korvauksen tarjoamisen yrityksestä ja nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta 5 vuoden ja 2 kuukauden linnareissulle.

Näin Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on jälleen johtanut yhteen törkeään rikokseen, josta yhteisvastuullisena voidaan pitää kaikkia niitä poliitikkoja, jotka ovat vuosien kuluessa kannattaneet löperöä maahanmuuttopolitiikkaa. 

Erityismaininnan tässä suhteessa "ansaitsee" entinen pääministeri Juha Sipilä, joka lupailemalla vuonna 2015 taloaan turvapaikanhakijoille lisäsi merkittävästi Suomen vetovoimaa elintasopakolaisten parissa. Siten hän on henkilökohtaisesti vastuussa – toki "vain" poliittisesti – valtavasta määrästä suomalaisiin naisiin ja nuoriin kohdistuneita seksuaali- ja muita väkivaltarikoksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?
Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Petteri Orpo tarvitsee valaistusta, mutta poliisi vaikenee

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on huomannut eilisen uutisen, josta minäkin kirjoitin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osannut tehdä siitä loogista johtopäätöstä, vaan kertoi, että hallituksen on tarkasteltava huolellisesti mediassa esiin nousseita tietoja toimeentulotukien saajista.

On siis toivottava, että hallituksen muut jäsenet – ministerit – ja korkeat virkamiehet osaavat valaista asiaa pääministerille. Siksi ajattelin, että kerrataan ihan ensimmäiseksi eilinen johtopäätökseni myös tänä aamuna. 

Eli arvoisa pääministeri: kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista – ellei suorastaan katastrofaalista – eikä tähän lopputulokseen päätymistä voi juurikaan ehkäistä, ei etenkään Suomen kaltaisessa supistuvan väestökehityksen valtiossa. Tämä johtuu kahdesta asiasta. 

Niistä ensimmäinen on se, että eri väestöryhmien välillä näyttäisi olevan merkittäviä eroja sen suhteen, miten hyvin he integroituvat. Ja toinen on se, että tietyiltä alueilta tulevat ihmiset eivät integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan sen olemassa olevien instituutioiden avulla. 

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että maamme viime vuosien kehitys on pakottanut poliisin turvautumaan aseeseen aiempaa useammin. Eikä tämä muutos ole marginaalinen, vaan virkavalta joutui viime vuonna uhkaamaan ihmistä aseella lähes 240 kertaa – siis monta kertaa useammin kuin kymmenen vuotta sitten. 

Vielä hurjempi kasvu oli aseen esille ottamisessa, minkä poliisi joutui tekemään noin 2 340 kertaa. Siis peräti 33-kertaa useammin kuin vuonna 2014. Poliisin aseen- ja voimankäytön perusteissa ei kuitenkaan ole ollut muutoksia tänä aikana, joten selitys löytyy muualta.

Tätä "muuta" seikkaa voidaan lähestyä sitä kautta, että poliisin aseenkäytön suuri kasvu alkoi vuonna 2019. Siis muutaman vuoden sen jälkeen, kun maahamme saapui Juha Sipilän (kepu) tunnetun kutsun myötä ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. 

Asiasta kertonut uutinen – tai haastateltu poliisi – ei kuitenkaan puhunut turvapaikanhakijoista tai sellaisen saaneista. Ja siksi ajattelin, että ehkäpä pari poimintaa tämän blogin silloisista otsikoista – ikään kuin ajan kuvana – valaisee asiaa. 

Tässä siis lyhyt lista. Eli olkaapa hyvät – kunnioitettu pääministeri sekä arvoisat lukijani – ja tehkää itse johtopäätöksenne. 

Mistä ja millä hinnalla päihteitä Tikkurilan varhaisteineille ja tyttölapsille? 

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin 

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Ruotsalainen esimerkki velvoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järjettömiä rikosuutisia
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa
Poliisi ampui miehen

Kääntyykö Suomen talous?

Tilastokeskuksen mukaan Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2025 heinäkuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo kasvoi 23 % vuodentakaisesta ja sen seurauksena pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Vaihtotaseen kehitys vuodesta 2006 alkaen on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuten muistamme, oli Suomen talous hyvällä mallilla aivan tämän vuosituhannen alussa, mutta romahti vuonna 2008 paljolti Nokian matkapuhelintoiminnan epäonnistumisen seurauksena. Eikä ole sen jälkeen noussut. Alla olevasta kuvasta näkyy maksutaseen kuukausittainen vaihtelu tältä ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, oli vaihtotase pääasiassa ylijäämäinen niin kauan kuin Suomen taloudella meni hyvin. Sen jälkeen se notkahti pääasiassa alijäämäiseksi ja viime vuosina kuvaa ovat hallinneet noin kerran vuodessa tapahtuneet valtavat alkukevääseen osuneet notkahdukset. 

Tänä vuonna tuo notkahdus oli pienempi kuin vuosiin ja samalla positiivisten kuukausien plussat ovat kasvaneet aiemmasta. Siten lienee odotettavissa, että koko vuoden 2025 vaihtotaseesta tulee pitkästä aikaa selvästi positiivinen. 

Suomen vaihtotase on nimittäin ollut negatiivinen vuodesta 2011 alkaen. Ainoat poikkeukset tästä ovat olleet vuosina 2020 ja 2021, jolloin se oli niukasti positiivinen – todennäköisesti vuosina 2015-2019 toimineen Juha Sipilän (kepu) johtaman oikeistohallituksen tekemien talousuudistusten seurauksena.  

* * *

Suomen talouden kannalta on hiljalleen kuulunut myös muita positiivisia uutisia. Eilisaamun uutisen mukaan maamme pienten ja keskisuurten yritysten suhdannenäkymät ovat kohentuneet viime kevääseen verrattuna ja ovat nyt parhaat sitten vuoden 2022. 

Eikä siinä kaikki, sillä teollisuuden uusien tilausten arvo oli heinäkuussa yli viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. Tämäkin ennakoi käännettä, sillä vielä heinäkuussa toteutunut teollisuustuotanto laski verrattuna sekä edelliskuukauteen että -vuoteen. 

Toivoa siis sopii, että Suomen talous on menossa kohti parempia aikoja. Ja ennen kaikkea sitä, että – jos ja kun näin käy – tämä hyödynnetään tulevina vuosina demarityyppisen jakopolitiikan sijaan vastuullisena taloudenpitona, jossa myös julkinen velkakehitys käännetään positiiviseksi.

Tässä asiassa vastuu on ennen kaikkea suomalaisilla äänestäjillä ja heidän poliittisia mielipiteitään ohjaavalla lehdistöllä. Siksi toivon ensin mainittujen harkitsevan tarkasti kenelle he antavat äänensä vuoden 2027 vaaleissa ja jälkimmäisen tarjoavan poliittisesti neutraalia ja tosiasioihin perustuvaa journalismia toimittajien omiin poliittisiin näkemyksiin perustuvan mielipidevaikuttamisen sijaan.

Päivän aiempi merkintä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Poliittista kiihotusta

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.

Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa. 

Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani. 

Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.

Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi. 

Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto

Suomen eilisten eurovaalien tulos yllätti varmasti kaikki politiikkaa seuraavat. Niin myös minut itseni, joten muutama sana niihin liittyen. 

Vaalien suurvoittaja oli Vasemmistoliiton ja Vihreiden muodostama äärivasemmisto, joka taisi saada suurimman ääniosuuden koko Suomeen itsenäisyyden ajan vaaleissa. Peräti 28,6 prosenttia äänestäneistä antoi äänensä sille. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisesta europarlamenttiryhmästä tulee jatkossa entistä enemmän tukea keskusjohtoisuudelle, kehitysmaalaisten kansainvaellukselle, wokellukselle ja euroverojen kaltaisille pyrkimyksille. Samalla tulos tarkoittaa myös sitä, että suomalainen äärivasemmisto osasi hyödyntää sitä etua, jonka kokonaisuudessaan alhainen äänestysprosenttia tarjoaa. 

Tätä sen sijaan eivät ymmärtäneet Perussuomalaisten kannattajat. He tyytyivät nukkumaan kotonaan ja ehkäpä mielessään kiroamaan koko Euroopan unionia. 

Ja toteuttivat muutaman päivän takaisen varoitukseni siitä, että vihervasemmisto saa europarlamenttiin yhden edustajan aiempaa enemmän, mikäli politiikan muita suuntauksia kannattavat ihmiset jättävät käymättä vaaliuurnilla. Siten suomalaisten kansalliskonservatiivien vaalikäyttäytyminen oli kauniisti sanottuna tyhmää.

* * *

Jos kaikissa EU-maissa olisi ajateltu näin, olisivat afrikkalaiset ja lähi-idästä peräisin olevat sosiaaliturvaperusteilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset kiittäneet ja lähteneet vielä entistäkin suuremmin joukon liikkeelle. Samoin olisi suomalaisen metsäteollisuuden raaka-aineen museoimisesta tullut todellinen uhka ja vain mielikuvitus olisi ollut rajana, minkälaisiin saavutuksiin olisi päädytty wokellusrintamalla. 

Onni onnettomuudessa oli, etteivät muiden maiden kansalliskonservatiivit olleet yhtä järjettömiä kuin suomalaiset, vaan saavuttivat vaalivoiton samalla kun koko vasemmisto menetti kannatustaan. Toki tämä vaalivoitto olisi ollut suurempi, mikäli suomalaiset äänestäjät olisivat päättäneet tukea perussuomalaisia ehdokkaita äärivasemmiston sijaan. 

Kun vielä Kokoomuksen EPP-ryhmä saavutti koko Unionin tasolla vaalivoiton, voimme huokaista helpotuksesta ja toivoa, että EU:ssa nähdään seuraavien viiden vuoden ajan kulunutta vaalikautta terveempää politiikkaa. Eikä niiden aikana toteuteta edellisen europarlamentin idioottimaisimpia suunnitelmia.

* * *

EU-politiikan lisäksi vaalitulos tulee vaikuttamaan myös Suomen sisäpolitiikkaan. Hallituksen sisällä Kokoomuksen eurovaalivoitto ja Perussuomalaisten rökäletappio lisäävät pääministeripuolueen ja vähentävät valiovarainministeripuolueen painoarvoa. Ja siten Kokoomukselle tärkeät asiat tulevat edistymään paremmin kuin perussuomalaisten toiveet. 

Tämä tulee näkymään ennen kaikkea suomalaisessa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa, jossa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten linjat poikkeavat toisistaan. Oma veikkaukseni on, että siihen liittyviä hallitusohjelman linjauksia on entistä vaikeampi saada eduskunnan käsittelyyn ja siten laeiksi kuluvan eduskuntakauden aikana. 

Vaarana on siten se, että suomalaisessa politiikassa toistuu sama ilmiö, joka nähtiin Juha Sipilän (kepu) hallituksessa. Sen maahanmuuttopoliittinen ohjelmahan oli kyllä järkevä, mutta jäi lopulta kokonaan toteuttamatta. Ja kaiken kukkuraksi maahan ryntäsi tolkuton määrä kehitysmaalaisia ilman, että hallitus olisi ryhtynyt mitenkään torjumaan sitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin

Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Välimerellä Tunisian rannikon lähellä sijaitseva, mutta Italialle kuuluva, Lampedusan saari on tullut tunnetuksi EU:n alueelle pyrkivien kehitysmaalaisten astinlautana. Siksi oli mielenkiintoista havaita Samuli Salmisen linkittämä italialaisen toimittajan raportti. 

Valitettavasti en osaa italiaa, joten jouduin teettämän käännöstyön tekoälyllä. Lopputulos välittänee toimittajan sanoman, joten tarjoan sen hiukan paremmalle suomelle muokattuna teille, arvoisat lukijani. Samalla vihjaisen, että kyseinen toimittaja on upottanut mielenkiintoisia videoita viestiketjuunsa. 

Angela Caponnetto: "riittää! On aika tehdä konkreettinen analyysi hallitsemattomista ihmisvirtauksista kohti Lampedusaa. Nämä eivät ole siirtolaisia, vaan poikkeuksellisia ihmisiä. Vuoden alusta on tapahtunut noin 125 000 maihinnousua eli suunnilleen saman verran kuin vuonna 2016. Silloin kuitenkaan saarella ei ollut niin paljon kaaosta kuin nyt: miksi? 

Miksi Keski-Välimerellä tuntuu kuin olisimme Rooman kehätiellä? Me harvat akkreditoidut toimittajat liikumme edestakaisin sotilas- ja siviilialuksilla dokumentoidaksemme lähes Pohjois-Afrikan rannikon tuntumassa tapahtuvia pelastustoimia - jopa 3 000 päivässä. 

Tietenkin puhumme liikehdinnästä, joka on palautunut pitkään aikaan suurimittaisimmaksi - tosin se oli ennakoitavissa. Miksi sitten päädymme tähän tilanteeseen, jossa Lampedusa on vaarassa räjähtää milloin tahansa?"

Sama toimittaja: "kello 13.09 saapui 5 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin Lampedusan väestömäärä. Tämä johti Agrigenton syyttäjän vetoomukseen instituutioille ja kansalaisille tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi."

* * *

Kysymys täällä pohjolan perukoilla kuuluu tietenkin, että näkyvätkö Välimeren tapahtumat myös meillä. Tulevaisuutta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan humanitaarisen suojelun hakemusten määrät ovat  lisääntyneet myös Suomessa. 

Syynä tähän ovat kuitenkin lähinnä Ukrainasta tulevat pakolaiset. Suurin ongelmamaahanmuuttajien ryhmä on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut irakilaiset, jotka ovat jättäneet yhteensä vajaat 1 800 kansainvälisen suojelun hakemusta, joista noin puolet on ollut hylkäyspäätöksiä saaneiden henkilöiden uusia vedätysyrityksiä. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kehitysmaalaiset  jossain vaiheessa keksisi jälleen lähteä etsimään onneaan Suomesta. Tämän mahdollisuuden toteutuminen on tietenkin sitä suurempi, mitä innokkaammin suomalaiset päättäjät viestivät oman maamme erinomaisuutta tulijoiden vastaanottajana. 

Siksi on aivan erinomaista, että Suomella on uusi hallitus, jolla ei ole edeltäjänsä kaltaista intohimoa houkutella luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia "paikkaamaan" työvoimapulaa. Tosin myöskään vuonna 2015 ei ollut vallassa vihervasemmistolainen kabinetti, vaan pääministeri Juha Sipilän (kepu) johtama hallitus, joka päämiehensä suulla lähetti Irakiin erityisviestin suomalaisten poikkeuksellisesta halukkuudesta ottaa koteihinsa sikäläisiä nuorukaisia. 

Toivottavasti Petteri Orpo (kok) ei toista edeltäjänsä virhettä. Siis nimenomaan toivottavasti, sillä emmehän me valitettavasti ole unohtaneet nykyisen pääministerimme tätä päätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille

Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa

Eilisessä äänestyksessä ministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta tämä sai eduskunnan enemmistön taakseen. Mielenkiintoista kuitenkin oli, että RKP käytännössä vastusti hänen jatkoansa ministerinä antamalla kolme tyhjää ja seisemän ministerin luottamusta vastustavaa ääntä. 

Tämä tarjoaa tietenkin mahdollisimman huonon lähtökohdan Petteri Orpon (kok) johtamalle hallitukselle. Ja siksi RKP pelasi tässä suoraan tämän makaaberin äänestyksen järjestäneen vihervasemmiston sekä sitä tukeneen Keskustan pussiin. 

Tapausta on luonnollisesti käsitelty lehdistössämme paljonkin, mutta yhtä näkökulmaa en ole kuitenkaan huomannut medioissamme. Nimittäin sitä, millä tavalla RKP:n toiminta vaikuttaa hallitusohjelman toteuttamiseen. 

Etenkin nyt, kun puheenjohtaja (ruots) Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä äänestyksen jälkeenkin, että "Rkp olisi äänestänyt samoin, vaikka koko oppositio olisi ollut paikalla". Toisin sanoen hänen puolueensa olisi ollut valmis kaatamaan hallituksen jo ennen hallitustyön aloittamista tapahtuneisiin asioihin. 

Käytännössähän tämä tarkoittaa, ettei Perussuomalaiset voi jatkossa luottaa RKP:n lojaaliuteen hallitusohjelman toteuttamisessa. Ja siksi puolueen on huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa olevat perussuomalaisten äänestäjien kannalta tärkeät asiat on toteutettava etupainotteisesti. Muuten vaarana on Sipilän hallituksesta tutun kuvion uusiutuminen, eli hallituksen hajottaminen ennen kuin se ehti toteuttamaan Perussuomalaisille tärkeitä hallitusohjelman kirjauksia. 

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että hallituksen sisäinen yhteistyö on eilisen päivän jälkeen vieläkin vaikeampaa kuin miltä se on aiemmin näyttänyt. Eikä tämä lupaa hyvää Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle tilanteessa, jossa maan talous on ajettu pahasti karille edellisen hallituksen aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Aivan väärät naiset?
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui

Perussuomalaiset ja RKP pääsivät eilen sopuun tulevan hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Tämä varmisti käytännössä sen, että Suomen tulevan pääministerin nimi on Petteri Orpo. 

Hallitusohjelmaa tai etenkään sen maahanmuuttopoliittista osaa ei ole julkistettu. Selvää on kuitenkin, että kyse on kompromissista, joka ei tule ratkaisemaan kaikkia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. 

Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että ilman nyt nähtyä sopua suomalainen maahanmuuttopolitiikka jatkuisi yhtä vahingollisena kuin tähänkin asti. Ja siksi on erittäin hyvä, että eilinen sopu lopulta saavutettiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava myös Juha Sipilän (kepu) hallituksen maahanmuutto-ohjelman olleen järkevä, mutta jääneen toteuttamatta. Sen seurauksena asiasta suivaantuneet perussuomalaiset vaihtoivat johtoansa, mikä johti puolueen hajoamiseen ja sitä kautta jäämiseen hallituksen ulkopuolelle. 

Siksi on tärkeää, että kaikki hallituspuolueet sitoutuvat nyt saavutettuun maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan ja että sen toteuttaminen aloitetaan välittömästi hallituksen nimittämisen jälkeen. Näin voidaan varmistaa toimiva hallitusyhteistyö myös muissa asioissa, kuten tulevalle pääministeripuolueelle tärkeä Suomen talouden kuntoon saattaminen. 

Siksi uskoisin, että myös Petteri Orpo (kok) haluaa maahanmuutto-ohjelman toteuttamisen käynnistyvän nopeasti. Mutta ellei näin jostain syystä tapahtuisi, on Riikka Purran (ps) pystyttävä tekemään asiasta johtopäätökset ja kaadettava hallitus heti sen alkutaipaleelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?

Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

Helsingin sanomat julkaisi jutun, jossa se väitti perussuomalaisten potevan traumaa Juha Sipilän (kepu) johtamista vuoden 2015 hallitusneuvotteluista. Ja siksi Petteri Orpo (kok) olisi valmis luopumaan joistakin Kokoomukselle tärkeistä asioista. Samalla HS vihjaili, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä voisi jälleen hajota, mikäli puolueen kannatus laskee hallitusvastuun myötä.

En tietenkään tiedä, kokevatko perussuomalaiset hallitusneuvottelijat traumoja, enkä edes sitä, kuinka yhtenäinen puolue on tänä päivänä. Minun nähdäkseni jutussa ei kuitenkaan tavoitettu keskeistä selitystä siitä, miksi Perussuomalaiset hajosi ja joutui ulos hallituksesta vuonna 2017. 

Puolueen hajoamisen syynä ei nimittäin ollut vuoden 2015 hallitusneuvottelut, vaan se, etteivät Sipilän hallituksen muut puolueet halunneet toteuttaa niissä sovitun hallitusohjelman maahanmuuttopoliittista osiota - mukaan lukien edelleen tekemättä oleva maahanmuuton kustannusten kunnollinen selvittäminen. Kirjoitin asiasta jo pari päivää ennen puolueen hajoamista seuraavin sanoin. 

"Jussi Halla-aho on ilmoittanut moneen kertaan, ettei hänellä ole vaatimuksia hallitusohjelmaan. Sen sijaan hän on ilmaissut tahtonaan sen nykyistä tarkemman noudattamisen erityisesti Perussuomalaisille tärkeissä asioissa, kuten maahanmuuttopolitiikassa. Ja ne siis on jo nyt kirjattu hallitusohjelmaan sekä kaikkien tavoitteleman työperäisen, että haitallisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan osalta."

Tämä asia - muiden puolueiden lipsuminen sovitusta hallitusohjelmasta - jäi kokonaan mainitsematta HS:n jutussa. Syitä voidaan vain arvailla, mutta samalla kirjoituksesta vastaava toimittaja tuli johtaneeksi lukijakuntaansa harhaan.

Uskon kuitenkin, että edelle kirjoittamani syy Perussuomalaisten hajoamiseen on hyvin Petteri Orpon tiedossa. Samoin kuin se, että puolueen pettäminen vesittämällä nyt sovittava hallitusohjelma johtaisi varmuudella - ei Riikka Purran johtaman Perussuomalaisten vaan - hallituksen hajoamiseen.

Ja siksi hallitustunnustelijalla saattaa hyvinkin olla trauma vuosien 2015-2017 tapahtumista. Onhan selvää, että maan talouden kuntoon saattaminen edellyttää ns. porvarihallitusta, jonka hintana lienee etupainotteisesti toteutettavat - ja perussuomalaisten hyväksymät - maahanmuuttopoliittiset uudistukset.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Porvarihallitusta pukkaa
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka

Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä

Juha Sipilän (kepu) hallituksessa ministeri Anne Berner (kepu) ajoi väkisin läpi suomalaisten jo etukäteen vieroksuman taksiuudistuksen, jonka seurauksena ala on ulkopuolisen silmissä ajautunut melkoiseen kaaokseen. Näin erityisesti Helsingissä, missä ihmiset ovat kertoneet jopa pelänneensä taksisuhareiden käytöstä. Eikä syyttä. 

Olen itsekin pyrkinyt Bernerin uudistuksen jälkeen välttämään mahdollisuuksien mukaan suomalaisen taksin käyttämistä. Tosin en ole aiemminkaan ollut kovin innokas vuokra-autojen käyttäjä. 

Bernerin uudistuksen lisäksi taksialan muutoksen taustalla lienee ollut myös kuljettajakunnan nopea muutos - mikä sinänsä on hyvä asia ottaen huomioon maahanmuuttajiemme yleisesti ottaen heikon työllistymisen aiheuttaman taakan yhteiskunnallemme. Valitettavasti tämä kehitys on johtanut kehitysmaalaisen kulttuurin rantautumiseen erityisesti suurissa kaupungeissamme.  

Taksialan muutoksesta saatiin eilen uutta mielenkiintoista tietoa. Uutiskanavat nimittäin kertoivat verottajan selvittäneen verojen kiertämisen muuttuneen monien kuljettajien kohdalla tavaksi. 

Helsingin sanomien jutun mukaan "verohallinto löysi taksialaan kohdistuneessa tehovalvonnassaan 8,7 miljoonalla eurolla kirjanpidon ulkopuolelle jääneitä tuloja, verottaja kertoo tiedotteessaan. Muita verotettavan tulon määrään vaikuttavia virheellisyyksiä löytyi 4,3 miljoonalla eurolla. Tehovalvonnassa tuli ilmi myös lähes kolmen miljoonan euron edestä pimeitä palkkoja."

Kuten arvoisa lukijani tietää, en ole mikään himoverotuksen kannattaja. Mutta sitäkin enemmän olen laillisen menon sekä järjestäytyneen ja rauhallisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Enkä siksi hyväksy veronkiertoa edes maahanmuuttajien työllistämisessä.

Nähtäväksi joka tapauksessa jää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ryhtyykö Marinin (sd) vihervasemmistolainen hallitus toimiin, joilla muutettaisiin taksialaan kohdistuvaa lainsäädäntöä siten, että nykyisistä lieveilmiöistä päästäisiin eroon. Vai kohautetaanko valtioneuvostossa sittenkin vain kauniita olkapäitä ja annetaan taksialan nykymenon jatkua entisellään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Vihjeinä "Ruotsi" ja "kansainvaellus"
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä

Ruotsin uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä luovuttiin kokonaan ympäristöministeriöstä, jonka toiminnot siirrettiin ilmasto- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksen ilmeisenä tavoitteena on löytää tasapaino ympäristö- ja talouspolitiikan välille. 

Naapurimaan ratkaisu kirvoitti myös Suomessa poikkeuksellisen mielenkiintoisen poliittisen keskustelun. Sen aloitti kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) ehdottamalla, että ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö pitäisi sulauttaa luonnonvara-alan ministeriöksi. 

Hänen mukaansa nykyinen ympäristöministeriö ei toimi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi, vaan "sinne on pesiytynyt ideologisuus, joka katsoo asioita vain yhdeltä kantilta. Jos nämä toimijat saisivat yksin päättää, koko Suomi olisi yhtä reservaattia ja ulkoilmamuseota."

Itse asiassa ympäristöasioiden siirtäminen yhteen maa- ja metsätalousasioiden kanssa ei ole Suomessa mitenkään uusi ajatus. Sitä ehdotti jo vuonna 2015 Juha Sipilä, jonka tavoitteina olivat tuolloin ennen kaikkea valtionhallinnon tehostaminen ja ministereiden määrän karsiminen. Siis hallinnon keventäminen.

Maamme vihreille Pylvään ehdotus oli odotetusti kuin punainen viitta haavoitetulle härälle espanjalaisella härkätaisteluareenalla. Niinpä puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) vaati ympäristöministeriön aseman vahvistamista suhteessa muihin hallinnonaloihin ja valtion toiminnan asettamista "ilmaston ja ympäristön asettamiin rajoihin".

Tosiasia lieneekin se, että Suomessa tullaan jatkamaan luonnonvara-asioissa kahden - tai oikeastaan kolmen - ministeriön mallilla kuluvan vaalikauden loppuun asti. Ja sen seurauksena ympäristöasioiden ja elinkeinoelämän järkevä yhteensovittaminen on maassamme edelleen lähes mahdotonta, kuten on nähty esimerkiksi EU:n metsäpoliittisten manöövereiden torjunnan horjuvuudessa. 

Yksi tämän ongelman perussyistä on se, että ympäristö- sekä maa- ja metsätalousasioista vastaaviksi ministereiksi hakeutuvat nimenomaisesti henkilöt ja puolueet, jotka kokevat itsensä aivan erityisesti näiden asioiden advokaateiksi. Siis jopa yli ministerin velvollisuuden katsoa ensisijaisesti kansakunnan etua. 

Tähän kuvioon suomalaiset voisivat halutessaan vaikuttaa kevään eduskuntavaaleissa, jotka viimeisten mielipidetiedusteluiden perusteella saattaisivat avata aivan uudenlaisen tilanteen luonnonvara-alan ministereiden valinnalle. Jos ja kun vaalien suuria häviäjiä tulevat olemaan ympäristöasioiden erikoispuolue - Vihreät - ja maaseudun vallankäyttäjä - Keskusta - saattavat molemmat jäädä ilman ministereitä. 

Mikäli näin käy - mikä olisi erittäin positiivinen asia - saatettaisiin myös Suomessa tehdä edellä kuvatun kaltainen ruotsalaistyyppinen ratkaisu. Sen seurauksena maamme tuleva hallitus saisi aidon mahdollisuuden viedä maatamme kohti aidosti kestävää luonnonvarapolitiikkaa, jossa huomioitaisiin tasapuolisesti sekä ekologinen, taloudellinen että sosiaalinen kestävyys. Sekä huolehdittaisiin aiempaa paremmin suomalaisten edusta osana Euroopan Unionia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta
Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi havainnollisti eilen Suomen valtiontalouden nykytilaa ja tulevaisuutta esittämällä alla olevan kuvan.

Kuvassa näkyy sinisinä pylväinä kuinka valtion budjetin tasapaino romahti alijäämäiseksi vuosien 2008-2009 taantuman yhteydessä. Ja kuinka Sipilän porvarihallitus sai vuosina 2015-2019 velkaantumisen laskuun, kunnes se Antti Rinteen (sd) junaileman nykyhallituksen jakopoliittisen ohjelman seurauksena retkahti uudelleen entistä syvemmälle tasolle, jolta sitä on jatkossa tarkoitus hilata pienemmäksi, mutta ei likimainkaan tasapainoon. 

   

Romakkaniemi totesikin, että "taloutemme on kuin vanhojen menestyksen ja kasvun aikojen viimeisillä höyryillä kaasutteleva korttitalo". Ja mainitsi edelleen, että aina ennen on valtiovallalla ollut suunnitelma siitä, kuinka alijäämä korjataan. 

Kauppakamarin toimitusjohtaja arveli myös, että valtion velanoton kulut tulevat korkotason nousun seurauksena jatkossa kasvamaan. Siten velkaantumisen hinta julkiselle sektorille nousee tulevaisuudessa, vaikka lisävelkaa ei edes otettaisi, joten verotusta on nostettava ennemmin tai myöhemmin

Lopuksi hän listasi veronkorotusten seuraukset. Ne heikentävät yksityisen sektorin investointikykyä, vähentävät yritystemme ja kansantaloutemme hintakilpailukykyä sekä työnteon kannustimia ja nostavat kuluttajahintoja ja inflaatiota koko taloudessa.

Toivon mukaan Romakkaniemen esitys on päätynyt tai ainakin päätyy myös pääministeri Sanna Marinin (sd) ja valtiovarainministeri Annikka Saarikon (kepu) nähtäväksi. Ja he osaavat tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset. 

Niistä Romakkaniemi listasi Suomen ulkoisen kasvu- ja kustannuskilpailukyvyn nostamisen, työnteon kannustavuuden parantamisen ja ensisijaisuuden suhteessa sosiaaliturvaan sekä sääntelyn ja turhan byrokratian keventämisen. Mutta unohti - tarkoituksellako (!?) - listalta nopeimmin vaikuttavan keinon eli valtion menojen priorisoimisen ja niistä turhimmista luopumisen. 

Siis asian, jota erityisesti Perussuomalaiset ovat pitäneet esillä jo pitkään mainiten mm. haitallisen maahanmuuton kustannukset, ylikunnianhimoiset ilmastotoimet ja kehitysavun. Viimeksi mainitun osalta on uutena nyanssina noussut esille myös Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden avustamisen, jolle ei liene kansan parissa, puoluekannasta riippumatta, mainittavaa tukea. Ja josta luopumisen pitäisi siksi olla erityisen helppoa Marinin hallitukselle - ellei sen punavihreä ideologia sitä estäisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Uusi vero vaatii kompensaation
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen

Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?

Arvoisa lukijani muistaa varmasti oululaisen raiskausringin, jossa pääosaa näyttelivät oman kertomansa mukaan sotaa ja vainoa maahamme paenneet maahanmuuttajataustaiset miehet. Se ei suinkaan jäänyt ainoaksi, vaan Oulussa paljastui jokin aika sitten uusi maahanmuuttajataustaisten nuorukaisten raiskausrinki.

PT-media kertoi pari päivää sitten, että oululainen raiskausvyyhti on ilmeisesti alkuun luultua suurempi, mutta nähtäväksi jää kuitenkin, kuinka monta jäsentä siihen lopulta on kuulunut ja miten suuri määrä - osin alaikäisiä - tyttöjä on joutunut sen uhriksi. Juha Sipilän taannoista jonkin verran huomiota herättänyttä lausuntoa lainatakseni on kuitenkin tärkeää, että "tapahtumia ei käytetä vihan lietsontaan pakolaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä vastaan. Muistutan, että omankädenoikeuden käyttö on oikeusvaltiossa rikos, kuten myös vihapuheen viljeleminen."

Tosiasioiden tunnustaminen on tästä huolimatta edelleen hyve ja siksi oululaisesta raiskausringistä on syytä olla tietoinen ja siitä tulee voida keskustella avoimesti. Sekä huomata, että Afrikasta ja muslimimaista tulleiden ns. pakolaisten suuri into naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan on yksi syy sille, miksi suomalaiset suhtautuvat joihinkin maahan tuleviin turvapaikanhakijoihin toisin kuin nyt Suomeen pyrkiviin ukrainalaisnaisiin ja -lapsiin. 

Tämä on merkittävä ero nyt Ukrainasta virtaaviin pakolaisiin. He ovat naisia ja oikeita lapsia, eivätkä lapseksi tekeytyviä nuoria miehiä ja sotilaskarkureita. Eivätkä siten tule lisäämään maamme raiskausmääriä kuin korkeintaan uhreina. 

Lisäksi ukrainalaispakolaiset ovat kiitollisia päästyään maahamme turvaan, mutta samaan aikaan ilmoittavat tulevansa palaamaan kotimaahansa heti kun se on mahdollista - toisin kuin vuonna 2015 saapuneet henkilöt, jotka hakivat turvapaikkaa, mutta pettyivät, koska täällä ei ollutkaan sellaista kuin he olivat kuvitelleet. Jopa heille tarjottu ruoka oli niin pahaa, että oululaisessa vastaanottokeskuksessa pantiin pystyyn syömälakko.

Tätä taustaa vasten on ollut hämmästyttävää lukea mielipiteitä, joiden mukaan meidän suhtautumisemme ero nykyisiin ja vuoden 2015 aikana tulleisiin turvapaikanhakijoihin johtuisi pelkästään ihonväristä. Sellaisia ovat höpötelleet esimerkiksi turvapaikka-aktivisti Erna Bodström Twitterissä ja helsinkiläinen Ella Lekola Helsingin sanomien mielipidekirjoituksessaan.

Mutta minäpä kerron heille totuuden. Eivät suomalaiset juurikaan piittaa ihmisen ihonväristä, eivätkä ainakaan piitanneet ennen vuotta 1990, jolloin somalivirta maahamme käynnistyi. Sen jälkeenkään itse ihonväri ei ole ongelma ylivoimaisesti suurimmalle osalle suomalaisista, vaan siihen assosioitunut kehitysmaista tulleiden ihmisten kädenjälki maassamme. Siis sellaiset tapaukset, jolla aloitin tämän kirjoitukseni.

Niinpä ukrainalaisten ihonvärillä on merkitystä ainoastaan siksi, ettei siihen assosioidu sellaista kokemusperäistä riskiä, joka on tullut suomalaisille tutuksi erityisesti vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen. Ja uskomatonta kyllä, tästä assosiaatiosta meitä päättivät muistuttaa pari viikkoa sitten ukrainalaisten mukana Saksaan päässeet irakilais- ja nigerialaismies.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nuori ukrainalaisnainen raiskattiin Saksassa
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?

Maria Ohisalo kehotti miettimään vakavasti

MTV3 kertoi, että Juha Sipilän (kepu) hallituksen aikana tehdyt lakimuutokset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on asiasta kovin huolissaan ja haluaa suomalaisten miettivän asiaa vakavasti. 

Kun noudatin sisäministerimme ohjetta ja mietin tätä asiaa oikein kovasti, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että perussuomalaisten mukanaolo Sipilän hallituksessa oli siis sittenkin ainakin jossain määrin hyödyllistä, vaikkakin vain rajallisessa mitassa. Tutkimuksen mukaan humanitaarisen suojelun poistaminen johti nimittäin tilanteisiin, joissa turvapaikkaa vaille jääneet henkilöt saattoivat pudota kaikkien oleskelulupien ulkopuolelle.

Se on tietenkin hyvä, koska näin yhteiskunta välittää elintasopakolaisille viestin, jonka mukaan he eivät ole tervetulleita maahamme. Eivät ainakaan käyttämällä verukkeena humanitaarista suojelua. Se, että ihminen on mahdollisesti saanut Suomessa viettämänään aikana jonkinlaisen työpaikan ei muuta asiaa miksikään. 

Toivon mukaan viesti on myös mennyt perille mahdollisimman monelle tänne harhautuneelle elintasopakolaiselle ja he ovat ymmärtäneet palata takaisin kotimaihinsa. Valitettavasti kaikki - kuten tutkimuksessa havaittiin - eivät ole näin tehneet, mikä on tietenkin ikävä asia ja edellyttäisi hallitukselta heihin kohdistuvia erityistoimenpiteitä viestin perillemenon varmistamiseksi. 

Se ei kuitenkaan edellytä tutkijoiden tekemään johtopäätökseen, jonka mukaan tähän mennessä pelkkää haittaa aiheuttaneiden maahanmuuttoklusterin keskeisten toimijoiden rahoitusta tulisi kasvattaa ja alan koulutusta lisätä. Ellei kyse sitten ole - vastoin luuloani - poliisin ja rajavartiolaitoksen resurssien lisäämisestä laittomasti täällä oleilevien maasta poistamisen edistämiseksi. 

Miksi sitten olen tätä mieltä? Se lienee ajatuksiani säännöllisesti lukeville selvää, mutta on syytä huomata käsitystäni vahvistanut Iltalehden tuore uutinen, jonka mukaan Ranskan valtio voi jatkossa puuttua tiukemmin esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kokoontumisiin ja niiden ulkomailta saamaan rahoitukseen. Laki säädettiin siksi, että Ranskassa elää Euroopan suurin muslimivähemmistö, joka on aiheuttanut suuren joukon terroritekoja ja muuta levottomuutta. 

Muslimit tietenkin väittävät lakia hyökkäykseksi yksinomaan islamia ja islaminuskoisia vastaan, mutta tosiasia on, että Ranskan islamilaisella väestöllä on ollut vuosikymmeniä aikaa katsoa peiliin ja huolehtia radikalismin poistamisesta joukossaan. Koska näin ei ole tapahtunut, on valtaväestö lopulta kyllästynyt ja ryhtynyt toimenpiteisiin heidän puolestaan. 

Vanhan sanonnan mukaan "niin makaa kuin petaa". Tämä koskee sekä ranskalaisia että meitä suomalaisia. Niinpä Sipilän hallituksen saavutukset olivat seurausta vuosien 2011 ja 2015 vaalituloksista ja Ohisalon ja kumppaneiden pyrkimykset palauttaa Suomi takaisin Ranskan tielle nykyisen vihervasemmistohallituksen vallassaolosta. 

Nähtäväksi jää, miten suomalaiset reagoivat tähän kevään kunnallisvaaleissa - ja muutaman vuoden kuluttua uutta eduskuntaa valitessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttaminen on myrkkyä maahanmuuttajille
Maria Ohisalolta uusi linjaus
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut

Vanhat poliitikot ja sananvapaus

Entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) pahoinpideltiin viime viikolla. Tekijästä tai hänen motiiveistaan ei ole muuta tietoa, kuin että pahoinpitelyyn liittyvästä suunsoitosta päätellen se oli poliittinen. 

On syytä toivoa, että pahoinpitelijä saadaan kiinni ja oikeus ymmärtää käyttää kyseiseen rikokseen liittyvän rangaistusasteikon yläpäätä ja toivottavasti löytää sen tueksi vielä raskauttavia asianhaaroja. On nimittäin niin, ettei poliitikkojen turvallisuuteen koskeminen ole millään tavalla Suomen tai suomalaisten etu, eikä poliittista väkivaltaa voi hyväksyä missään muodossa. Poliitikothan palkitaan tai rangaistaan aina koko kansan toimesta vaaleissa.

Vanhoista poliitikoista myös Alexander Stubb (kok) on ollut julkisuudessa. Hän tiivisti eilen sen, mitä itsekin ajattelen mediajättien ja sananvapauden suhteesta.

Verkkouutisten mukaan Stubb on todennut, että "minä pidän Twitteristä. Minä en pidä Donald Trumpista. Minä pidän sananvapaudesta. Minä en pidä Twitterin päätöksestä antaa DT:lle porttikielto. Demokratiassa valitut edustajat asettavat rajat lainsäädännön kautta. Tuomioistuimet, ei sosiaalisen median alustat, päättävät, milloin rajoja on rikottu".

Tämä on vakava kysymys, sillä juuri Twitterin kaltaiset sosiaaliset mediat ovat mahdollistaneet epädemokraattisen yhden totuuden murtumisen erityisesti erilaisissa diktatuureissa, mutta myös meillä Suomessa. Twitterin Trump-päätös voi kuitenkin nyt teoriassa johtaa sosiaalisen median mielivaltaan ja ihmisten sananvapauden tukahduttamiseen. 

Ja jos se on mahdollista teoriassa, tullaan sitä varmuudella hyödyntämään tavalla tai toisella myös käytännössä mielipiteiden sensuroimiseen. Tai no, eihän tässä tavitse enää jossitella, koska tuota mielivaltaa on käytetty jo Suomessakin sulkemalla suuren eduskuntapuolueen puheenjohtajan tili määräajaksi.

Toinen asia on, etteivät ihmiset hyödynnä Twitterissä tai muualla sosiaalisessa mediassa mahdollisuuttaan seurata myös itsensä kanssa toisin ajattelevien ihmisten viestintää, vaan kuplautuvat samanmielisten kanssa ns. yhteiseen runkkurinkiin, jota myös kuplaksi kutsutaan. Ja toisaalta pahimmillaan estävät itse eri tavalla ajattelevien pääsyn lukemaan omia viestejään

Näin siitä huolimatta, että juuri Twitter tarjoaa tilaisuuden seurata mitä erilaisimpien ihmisten ajatuksia lyhyinä eli nopeasti luettavina paketteina. Tosin haittapuolena pelkästään sitä kautta tarjottuna noiden ajatusten perustelut jäävät väkisinkin kovin ohuiksi. Mutta tämäkin on parempi, kuin yksimieleisen toimittajakunnan vääristyneinä välittämien uutisten avulla tapahtuva ajan seuraaminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin

 

Al Holin suomalaiset ovat Holkerin ja Sipilän lapsia

Yle kertoi YK:n vaatineen kaikkia maita hakemaan Syyrian Al-Holin leiriltä omat lapsensa pois. Tätä perusteltiin sillä, että nämä ovat vaarallisessa asemassa, koska heiltä puuttuvat usein viralliset asiakirjat. Tämä tosiasia vaarantaa raportin mukaan lasten oikeuden kansalaisuuteen, vaikeuttaa perheiden yhdistämisprosessia ja saattaa lapset alttiiksi riistolle ja hyväksikäytölle.

YK:n mainitsemat syyt pitänevät paikkansa. Lisäksi on selvää, etteivät leiriä ylläpitävät kurdit ole syyllisiä ulkomaalaisten fanaatikkojen sotaretkelle Syyriaan ja Irakiin. Siksi on lievästi sanottuna epäreilua, että he joutuvat kantamaan vastuun näiden lapsista.

Toisaalta on niin, ettei ISIS-seikkailuihin lähteneitä ihmisiä haluta takaisin luultavasti mihinkään maahan. Ei etenkään muita kuin lapsia - mikä on johtanut esimerkiksi heidän äitiensä pyrkimykseen ratsastaa näillä suomalaisten hyvinvointipalvelujen äärelle.

Suomi on tässä asiassa ainakin toistaiseksi toiminut siten, että maahan itse tulleet islamistit ja heidän perheenjäsenensä ovat päässeet takaisin kotiinsa, mutta aktiivisin toimin on Syyriasta haettu vain kaksi orpoa lasta.

Sen enempää ruotimatta nykyistä tilannetta kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, miksi tähän tilanteeseen on tultu. Ja etenkin siihen, että suurin osa Suomesta lähteneistä on muslimimaista tulleita maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Lisäksi joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, joten mukana on ilmeisesti myös muutamia näiden uskontoon hurahtaneita kantasuomalaisia.

Näin ollen perimmäinen syy Suomen hankalaan tilanteeseen on viimeisten kymmenien vuosien epäonnistunut ja vastuuton maahanmuuttopolitiikka. On kuviteltu, että tarjoamalla tulijoille yhteiskuntaan assimiloitumista ehkäiseviä erioikeuksia heidät voitaisiin kasvattaa osaksi länsimaista yhteiskuntaa.

Tämä on johtanut tulijaväestön heikkoon työllistymiseen ja - kiitos anteliaan sosiaalipolitiikkamme - joutilaan maahanmuuttajataustaisen nuorisojoukon syntymisen. Kuten tunnettua jo omastakin historiastamme, johtaa tällainen asetelma aina ongelmiin.

Tämän ongelman syvyyttä nimenomaisesti Suomessa kuvaa parhaiten se, että meiltä lähti muslimiväestön kokoon suhteutettuna eniten höyrypäitä ISIS:n riveihin. Siksi perimmäiset syylliset nyt käsillä olevaan ongelmaan löytyvät maamme maahanmuuttopolitiikan arkkitehdeistä - siis erityisesti vuonna 1990 ensimmäisen somalierän Neuvostoliitosta maahamme hankkineesta Harri Holkerin (kok) sekä vuoden 2015 kansainvaelluksen mahdollistaneesta Juha Sipilän (kepu) hallituksesta.

Nähtäväksi jää, miten Suomi toimii seuraavan kerran, kun edessä on muslimimaista tulevan väestön kansainvaellus. Onko historiasta opittu mitään, vai toimitaanko jälleen yhtä typerästi kuin Holkerin ja Sipilän valtakaudella?

Lopuksi kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että suurin osa ISIS:in hirmuhallintoa tukemaan lähteneistä muslimeista on kaksoiskansalaisia. Siksi Suomen velvollisuus hakea heitä tai heidän jälkeläisiään Al Holista ei ole yhtään suurempi kuin heidän toisella kotimaallaan. Ehkäpä Sanna Marinin (sd) hallitus voisi siten vaatia ISIS-lasten sijoittamista myös näiden esi-isien kotiseudulle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilta-Sanomat jihadistin asialla
Retorinen kysymys?
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Viikonlopun pilkkeitä

Iltalehti kertoi pakolaisneuvonnan lakimiehen todenneen Irakissa kadulle ammutun turvapaikanhakijan tapauksesta, ettei ketään pitäisi poistaa maasta. Kysymys kuuluu että miksi?

Siis miksi IL kertoi juuri nyt lakimiehen näkemyksestä, johon irakilaismiehen kuolema ei liittynyt mitenkään. Olihan hän ollut samaa mieltä jo aiemminkin - tai ei ainakaan julkisuudessa ollut hyväksynyt kenenkään poistamista. Sitä paitsi kyseinen irakilainen palasi kotimaahansa vapaehtoisesti rahatukku kainalossa - eikä siis väkisin vietynä.

* * *

Samaan asiaan - siis irakilaisen kuolemaan liittyen kuultiin eduskunnassa mielenkiintoinen kommentti. Sen lausahti Jussi Halla-aho (ps), joka totesi, että ministerin "ilmoitus siitä, että kaikki saavat jäädä, on muuten verrattavissa Sipilän talolupaukseen 2015, mutta Ohisalon tapauksessa takana ei ole sinisilmäisyys vaan kiilusilmäinen ideologia".

Tämä on varmaankin totta, mutta nähtäväksi jää, seuraako siitä samanlainen irakilaisryntäys kuin Sipilän lupauksesta. Joka tapauksessa "viesti leviää reaaliajassa Irakiin". Tai on siis jo levinnyt.

* * *

Espoosta on löytynyt pullopommeja ja niitä tehneitä nuoria. Lienee syytä tähdentää, että Ruotsin meilläkin julkisuutta viime aikoina saaneet pommit ovat olleet erilaisia. Siis käsikranaatteja ja muita sotatarkoituksiin käytettävään välineistöön verrattavissa olevia tuhovälineitä.

Pohjanlahden pohjoispuolella pommien takana ovat ns. etnisesti edistykselliset ruotsalaiset. Nyt löytyneistä suomalaisista pommintekijöistä sen sijaan ei ole annettu tietoa, mutta he saattavat hyvinkin olla myös impiwaaralaisia nuorukaisia. Tai sitten ei. 

* * *

Jalkapallofanit ja media villiintyivät kun Suomi pääsi 23 muun eurooppalaismaan kanssa lajin EM-kisoihin. Yle teki laskujeni mukaan viikonlopun aikana 35 juttua aiheesta. Siis kolmekymmentäviisi juttua siitä, että Suomi saavutti jalkapallossa ensimmäistä kertaa sijoituksen puolivälin yläpuolella.

Keskuskauppakamarin johtaja Juho Romakkaniemi totesikin sattuvasti Twitterissä, että "no no... nämä Huuhkajathan ovat vasta EUROOPAN 24 parhaan joukossa. Lassi Etelätalo oli kuitenkin MAAILMAN 4. paras keijäänheitossa".

Kieltämättä komea saavutus.

* * *

Hiihtäjämessias Iivo Niskanen osoitti näin maailmancupin kynnyksellä, että hän on valmis taistelemaan maailmancupin voitosta. Siitä kertovat vakuuttavaa kieltä Olostunturilla hiihdetyt kilpailut, joissa oli mukana Venäjän nykyisen maajoukkueen parhaimmisto Aleksander Bolsunovia ja Denis Spitsovia myöden.

Seitsenkertainen MM- ja olympiahopeamitalisti Bolsunov hävisi Niskaselle perinteisen kympillä lähes 40 sekuntia, jota voinee pitää rökäletappiona. Vastaavasti luisteluhiihdon erikoismies ja viime vuoden pronssimitalisti Spitsov otti takkiinsa Niskaselle aiemmin ongelmia tuottaneella vapaalla hiihtotavalla yli 20 sekuntia 15 kilometrin matkalla.

Odotettavissa on siis mielenkiintoinen hiihtokausi, vaikka siihen ei sisällykään arvokisoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Viikonlopun pilkkeitä
Iivo Niskanen, maailmanmestari

Onko kepulaisuus katoamassa?

Yle julkaisi uuden puolueiden kannatusmittauksen, jonka mukaan Perussuomalaiset on edelleen Suomen selvästi suosituin puolue. Se ei kuitenkaan ole enää uutinen, mutta sen sijaan keskustan kannatuksen putoaminen historiallisen alhaiseksi - vain 11,6 prosenttiin - on suorastaan uutispommi.

Edellinen Keskustan "ennätys" Ylen gallupeissa oli syyskuulta 2011, mutta nyt se tuli lyödyksi peräti kokonaisella prosenttiyksiköllä. Siinä välissä silloinen tuore puheenjohtaja Juha Sipilä onnistui politiikan ulkopuolelta tulleena nostamaan gallupkannatuksen peräti 26,8 prosenttiin, joka on myös Ylen mittausten ennätys ainakin vuoden 1995 jälkeen.

Nähtäväksi jää, pystyykö uusi pääkepulainen - oli se sitten Antti Kaikkonen tai Katri Kulmuni - tekemään tämän Sipilän tempun. Epäilen, sillä Sipilän etuna oli tietty politiikan ulkopuolisuus ja joukko uusia yritysmaailmasta tulleita raikkaita ajatuksia. Niitä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa olevan sen enempää Kulmunilla kuin Kaikkosellakaan.

Jos nyt käy niin, ettei heistä kumpikaan onnistu, saattaa edessä olla kepulaisuuden katoaminen suomalaisen politiikan keskiöstä. Syy siihen on itse asiassa helppo löytää: puolueen johto on sinnikkäästi tukenut kehitysmaalaisten kansainvaellusta maahamme vastoin heidän kannattajakuntansa tahtoa. Lisäksi Sipilän hallitustaipaleessa painavat muutkin asiat, joista etenkin Anne Bernerin ministerinpostin hoitamisesta seurasi voimakas vastareaktio puolueen kannattajien - ja monien muidenkin - piirissä.

On selvää, että nykyiset puheenjohtajaehdokkaat eivät tule tuottamaan muutosta puolueen maahanmuuttolinjauksiin - eivät ainakaan istuessaan nykyisessä viherpunamultahallituksessa. Myöskään nykyhallituksen muiden osapuolten maaseutuvastaisuus ei auta keräämään Keskustalle kannatusta ainakaan maaseudulta tai pikkukaupungeista, vaan ne ovat siirtymässä yhä vahvemmin Perussuomalaisten tukialueiksi.

Elämme siis jälleen kerran mielenkiintoisia aikoja Suomen politiikassa. Etenkin nyt kun tämän hetken valovoimaisin poliitikkomme eli Jussi Halla-aho (ps) on palannut eduskuntaan ja sitä kautta lisää näkyvyyttään mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Suomalainen politiikka on rikki