lauantai 29. kesäkuuta 2013

Oravatarina

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu harmaa- ja punaoravan eli meikäläisen oravan välisestä kilpailusta, jonka seurauksena alkuperäinen oravalaji uhkaa kadota kokonaan Iso-Britanniasta. Uutinen on merkittävä kahdesta syystä.

Ensinnäkin se kertoo siitä, mitä biodiversiteetille tapahtuu ihmisten siirrellessä eliölajeja paikasta toiseen. Ekologisesti (ja yleensä myös taksonomisesti) läheisten lajien välille syntyy kilpailua, jonka seurauksena alkuperäinen laji saattaa taantua ja jopa hävitä kokonaan.

Tästä on useita esimerkkejä Suomessakin, tunnetuimpina vesikon tappio amerikkalaiselle minkille sekä menossa oleva jokiravun katoaminen täpläravun vallatessa vesistön toisensa jälkeen. Rapujen tapaus muistuttaa erityisen paljon Englannin oravatragediaa, sillä myös siinä lajien väliseen kilpailuun liittyy eläimen mukana siirtynyt taudinaiheuttaja (vieraslaji sekin). Oravan tapauksessa kyseessä on virus, ravun tapauksessa rapuruttoa aiheuttava munasieni.

Toiseksi oravien tragedia kertoo hyvää tarkoittavien ihmisten pohjattomasta typeryydestä. HS:n jutussa kerrottiin BBC:n luontoreportterin kutsuvan punaoravan pelastamista yrittäviä ihmisiä "hulluiksi ja tunteellisen rasismin sokeuttamiksi". Näkemys perustunee reportterin vastenmielisyyteen pörröisten harmaaoravien tappamista kohtaan. Samalla hän kuitenkin on täysin kylmä kokonaisen lajin säilymisen suhteen: onko se viisasta ja rationaalisen suvaitsevaista tarkkasilmäisyyttä?

Asiaan liittyy vielä HS:n jutussa mainitsematta jäänyt nyanssi Italiasta (valitan, en löytänyt viitettä), jonne harmaaorava on myös levinnyt. Siellä vieraslaji havaittiin ajoissa ja sen hävittäminen olisi aluksi ollut hyvinkin mahdollista. Myös viranomaiset ymmärisivät asian tärkeyden ja myönsivät tappoluvat nopeasti.

Valitettavasti eläintensuojelijat saivat vihiä tapahtumista ja masinoivat tunteellisen vastalausemyrskyn. Sen seurauksena paikalliset poliitikot peruivat harmaaoravien tappoluvat väliaikaisesti. Näin laji pääsi leviämään niin laajalle alueelle, ettei sen eliminointi ole enää mahdollista.

Toisin sanoen italialaisten eläintensuojelijoiden aktiivisuuden seurauksena on vaarannettu koko Euroopan alueella elävien punaoravien tulevaisuus. Itse tulenkin nykyisin aina surulliseksi katsellessani oravia, koska koen näkeväni "elävän, mutta kuolleen" lajin edustajan.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, ja HS:n jutussa mainittu Petri Nummi oikeassa: ehkäpä boreaalinen metsä on sellainen elinympäristö, jossa punaorava pystyy voittamaan harmaaoravan kilpailussa ekologisesta lokerosta viruksesta huolimatta.

Jokiravulla ei liene sitäkään pientä mahdollisuutta. Kiitos joidenkin ravustajien pohjattoman typeryyden tuhota saalistusvetensä joko desinfioimattomilla välineillä tai suorastaan jokirapua uusiin vesistöihin levittämällä.

Näin on käynyt omillakin ravustusvesilläni, ensin jokirapu tuhottiin ja nyt odotellaan täplärapujen kasvamista. Samalla alkuperäisen suomalaisen ravun potentiallinen elintila väheni ja sukupuutto lähestyi yhdellä vesistöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sus siunatkoon
Vieraita tuholaisia metsissä
Influenssavirus ja sen kaveri?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Lallukka vapaaksi - syntyikö tässä oikeusmurha?

Tämän päivän uutisen mukaan Juha Lallukka vapautettiin doping-epäilystä. Perusteluna oli se, että käytettyä kasvuhormonitestin raja-arvoa ei voi pitää ehdottoman luotettavana. Päätös on linjassa eräiden aiempien päätösten kanssa.

Päätös ei muuta sitä, että Lallukalta mitattiin tavallista korkeampia kasvuhormonipitoisuuksia. Urheilijoiden testauksessa ei voida kuitenkaan sietää raja-arvoihin liittyvää epävarmuutta, sillä sellainen saattaa johtaa oikeusmurhiin, joissa puhdas urheilija hylätään virheellisen testin tulkinnan perusteela. Tämän logiikan mukaisesti voidaan siis todeta, että Lallukka on ollut eräänlaisen oikeusmurhan uhri riippumatta siitä, onko hän lopulta käyttänyt kiellettyä ainetta tai ei.

Omalta osaltani joudun pyytämään anteeksi aiempaa kirjoitustani, jossa käsittelin Juha Lallukkaa nimeltä mainiten.

* * *

Yleisemmällä tasolla tämä tapaus kuvastaa sitä vaikeutta, joka nykyiseen urheilujärjestelmään liittyy. Onhan nimittäin selvää, että mikäli puhdas urheilija häviää kiellettyjä keinoja käyttäneelle urheilijalle, on myös hän oikeusmurhan uhri. Tällaisilta oikeusmurhilta voidaan välttyä ainoastaan siinä tapauksessa, että testaus on täysin luotettavaa ja aukotonta. Valitettavasti tämä ei nykyisin ole käytännössä mahdollista.

Toinen mahdollisuus välttää urheiluun liittyviä oikeusmurhia on se, että doping vapautetaan kokonaan. Sellaista päätöstä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä sivistysvaltiossa, koska sen seurauksena urheilusta tulisi pohjattoman epäterveellinen viihdeteollisuuden muoto, jonka seurauksista saatiin aikanaan esimakua DDR:n valtiojohtoisen dopingjärjestelmän yhteydessä. Jos näin kuitenkin jostain syystä kävisi, ihmettelen minkälainen vanhempi ohjaisi lapsiaan enää urheilun pariin.

Jatkossa on siis toivottava, että dopingtestaus saadaan entistä aukottomasti. Ehkäpä sellaiset tieteenalat kuin genomiikka, transkriptomiikka, proteomiikka ja metabolomiikka tarjoavat tulevaisuudessa eväät urheiluun liittyvien oikeusmurhien lopettamiselle. Ainakin näin voi toivoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seppälä kertoi kasvuhormonin hyödyistä pikajuoksussa
Juha Lallukka: positiivinen dopingin antisankari
Hiihto, doping ja Omertan laki

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Yle uutisoi tänään OECD:n raportista, jonka mukaan maahanmuuttajat tuovat valtiolle enemmän kuin saavat. Uutinen on siis mielenkiintoinen lisä suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun, eikä sinänsä mitenkään yllättävä.

Onhan selvä, että korkeasti koulutetut Nokian insinöörit ja muut erityisasiantuntijat ovat palkkansa ansainneet ja veronsa maksaessaan hyödyttävät myös valtion kassaa. Ja näin tekevät epäilemättä ne matalapalkkaisetkin maahanmuuttajat, jotka tekevät pitkää päivää vaikkapa siivousyrityksissä. Näistähän ilmeisesti koostuu suomalaisten maahanmuuttajien työtätekevä enemmistö, joka raportin mukaan on lähinnä virolaisia ja venäläisiä.

Uutinen jätti kuitenkin muutaman asian avoimeksi.

Ensinnäkin haluaisin tietää, miksei Yle maininnut koko kansalle raportissa mainittua eroa eri maahanmuuttajaryhmien välillä: työperäiset ovat selviä nettomaksajia ja humanitaariset selviä nettosaajia. Toisin sanoen OECD:n raportti toteaa sen, että humanitaarinen maahanmuutto on yhteiskunnalle raskas taakka kannettavaksi.

Olisi myös ollut mukavaa lukea äidinkielellä siitä, kuinka Suomessa alhaisen ja korkean tulotason maista saapuneiden maahanmuuttajien välinen ero on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Toisin sanoen Suomi siis houkuttelee taloudellista taakkaa aiheuttavia maahanmuuttajia enemmän kuin mikään muu OECD-maa. Mutta vastapainoksi myös työhön saapuvia korkean koulutustason maahanmuuttajia.

Eniten kuitenkin haluaisin tietää, mitä kaikkea oleellista OECD:n laskelmista oli unohdettu.

Ainakaan rikoksista aiheutuneita suoranaisia kuluja en löytänyt raportista. Suomessahan vankiloissa elätetään lukuisaa ulkomaalaisjoukkoa: joidenkin vankiloiden asukeista jopa yli puolet on ulkomaalaisia.

En löytänyt raportista myöskään rikollisuuden aiheuttamia epäsuoria kustannuksia. Mitä maksavat esimerkiksi raiskauksen seuraukset suomalaisille naisille? Kysymys on tässä yhteydessä aiheellinen kun huomioidaan esimerkiksi irakilaisten maahanmuuttajien monikymmenkertainen yliedustus raiskaustilastoissa. Entä minkä hinnan maksamme raiskausuhasta johtuvasta naisten elinpiirin supistumisesta maahanmuuttajavaltaisilla paikkakunnilla?

Vielä vähemmän löysin lukuja, jotka kertoisivat siitä, mitä maksaa taskuvarkauksien ja vastaavien ulkomaalaisperäinen lisääntyminen Suomessa? Tosin täytyy todeta, etteivät nämä ole varsinaisia maahanmuuttajia, vaan pikemminkin "keikkatyöläisiä".

Poissaolollaan loistivat myös tiedot siitä, paljonko maahanmuuttajiin liittyvät levottomuudet ovat maksaneet länsimaille. Suomessa tällaisia ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole juuri esiintynyt - kiitos Eila Kännön aiemmin vetämälle maahanmuuttopolitiikalle.

Enkä kerrassaan löytänyt lukuja siitä, mitä suomalaiselle yhteiskunnalle maksaa työttömän kantasuomalaisen nuoren syrjäytyminen hänen jäädessään vaille työpaikkaa, joka olisi olemassa mikäli sitä ei olisi täytetty maahanmuuttajalla. Hyviä esimerkkejä tällaisista työpaikoista ovat mm. pääkaupunkiseudun rakennushommat tai bussikuskin työt, joissa nykyisin työskentelee runsaasti maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kun samanaikaisesti suomalaisten nuorten on yhä vaikeampi löytää työpaikkaa.

Mutta ei raportista löydy myöskään niitä suoria ja epäsuoria hyötyjä, joita ulkomaalaiset korkeasti koulutetut työntekijät tuottavat heidät palkanneille yrityksille. Tai niitä keksintöjä, joita ulkomaalaisten yliopistotutkijoiden ja -opettajien innovaatiot ja opetus tuottavat tuottavat koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Enkä löytänyt sitäkään tietoa, mitkä hyödyt yhteiskunta saa, kun itäaasialainen maahanmuuttajavaimo ehkäisee naista kaipaavaan peräkammarin pojan syrjäytymistä syvällä maaseudulla.

Tämän kaiken jälkeen joudunkin toteamaan, että raportissa oli toki paljon mielenkiintoista tietoa. Mutta samalla näyttää ilmeiseltä, ettei sen perusteella voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, onko maahanmuutto kaikkinensa Suomen julkiselle taloudelle taloudellinen etu vai taakka. Tässä mielessä Ylen uutisen otsikointi oli vahvasti harhaanjohtava.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa
300 000 maahanmuuttajaa - tyydymmekö rypemään ojassa vai menemmekö allikkoon?


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä

Filosofi Airaksinen puhuu Yleisradion välittämänä pehmoisia. Taustalla on ilmeisesti harmistus filosofien viime aikoina saamasta huonosta maineesta. Tarkoitan Valtaojan totuudenmukaista lausuntoa filosofien kyvyttömyydestä ratkaista luonnontieteellisiä ongelmia sekä Himasen raportin väitetystä keveydestä.

Airaksisen yhteiskunnalliseen tutkimukseen liittyvästä väitteestä en osaa sanoa mitään varmaa, mutta sen tiedän, että lääketieteellisessä mikrobiologiassa sellaiset tulokset, jotka eivät ole toistettavissa ovat erittäin harvinaisia. Toki sellaisiakin ilmenee, tuntemattoman selvittämisestä kun on kysymys. Mutta ei lähestulkoonkaan niin yleisesti kuin Airaksinen ymmärtämättömyyttään olettaa.

Lopuksi totean, että Airaksinen on epäselvä käsitteissään, sillä hän ei selvästi ilmaise mitä nollatutkmus hänen mielestään on. Ainakaan nollatutkimusta ei ole sellaisen tiedon tuottaminen, jolla ei näyttäisi olevan käytännön merkitystä, mutta joka tuottaa ihmiskunnan tietoisuuteen jotain uutta. 

Tällaisesta tutkimuksesta esimerkkinä todettakoon vaikkapa mikrobien kasvatusmaljalle ilmaantuneiden estovyohykkeiden herättämän uteliaisuuden tyydyttäminen johti aikanaan bakteeriatautien lähes täydelliseen hävittämiseen länsimaista. Eikö jo pelkästään tämä "hyödytön tutkimus" oikeuta kaiken inhimillisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi tehdyn tutkimuksen? 

Ja laajemmin ottaen, eiköhän inhimillisen uteliaisuuden tyydyttäminen ja sen mahdollistaminen ole ollut se "driving force", johon länsimaiden teknis-taloudellinen ylivoima muuihin kulttuureihin verrattuna on pääasiassa perustunutNäillä sanoin ilmaisen tuntevani syvää myötähäpeää filosofi Airaksisen lausunnosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
 

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mitäs minä sanoin?

Suomen pankin ex-johtaja Heikki Koskenkylä on todennut, että "käytännössä se (euroalue) on jo nyt vajonnut pitkäaikaisen hitaan kasvun ja kasvavan työttömyyden kierteeseen Japanin malliin. Sosiaaliset ja poliittiset ongelmat tulevat lähivuosina kärjistämään tilannetta".

Totesin itse viime syksynä otsikolla EU luopui tulevasta talouskasvusta seuraavaa: "Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista". Toisin sanoen saman kuin Heikki Koskenkylä nyt. 

Omituista tässä kaikessa on se, että Suomen hallitus ja Euroopan Unionin päättäjät ovat olleet kykenemättömiä näkemään ongelman syvyyttä. Syynä lienee se, minkä itsekin edellä lainaamassani kirjoituksessa totesin, että " monet pelkäävät Kreikan eron ja sen myötä todennäköisesti tapahtuvan velkojen hoitamatta jättämisen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Sen kustannukset voisivat olla moninkertaiset Kreikan tukemisen kuluihin verrattuna."

Analyysi on kuitenkin virheellinen, sillä nyt noudatetun politiikan seuraukset ovat vielä monin verroin kalliimmat Koskenkylän toteaman pitkäaikaisen hitaan kasvun kierteen takia. Tällaisen taloudellisen stagnaation kustannukset tulevat nimittäin menetetyn talouskasvun kautta monin verroin kalliimmiksi kuin uuden kasvun mahdollistavan radikaalin ratkaisun tekeminen. 

Tässä tilanteessa uuden talouskasvun tuottamiseksi on vain kaksi mahdollista ratkaisua. Joko eurojärjestelmästä 1. poistetaan sellaiset maat, jotka eivät Koskenkylän ilmaisutavalla kykene noudattamaan tiukkaa ja kurinalaista talouspolitiikkaa. Tai sitten 2. Suomi irtautuu eurojärjestelmästä, ja ottaa vastaan lyhytaikaisen kriisin ja sen jälkeisen vahvan talouskasvun. 

Itse kannatan, toisin kuin Koskenkylä, ensisijaisesti vaihtoehtoa 1, mutta mikäli se ei ole mahdollista, näen turvautumisen vaihtoehtoon 2 välttämättömäksi. Valitettavasti en vain usko, että sen enempää EU kuin Suomen hallituskaan kykenee luopumaan nykyisestä virheelliseen analyysiin perustuvasta politiikastaan, ja pelastamaan EU:n ja/tai Suomen talouskasvun nähtävissä olevan tulevaisuuden aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?

Arto Luukkainen on ehdottanut seuraavien kysymysten esittämistä islamilaistatustaiselle maahanmuuttajalle jossain Yleisradion ajankohtaisohjelmassa:

"- Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?
- Hyväksytkö sen, että lapsesi luopuvat islamista ja muuttuvat vaikkapa kristityiksi?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi viettää aikaa suomalaisten nuorten kanssa vaikka mukana on myös poikia?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu länsimaalaisittain?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi osallistuu koulun uintiharjoituksiin?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi muuttaa kotoa pois ennen avioliittoa?
- Jos tyttäresi ei noudata tahtoasi, käytätkö väkivaltaa häntä kohtaan tai pyydätkö poikiasi käyttämään väkivaltaa?"

Olen sitä mieltä, että nämä Luukaisen muotoilemat kysymykset avaisivat islamilaisten maahanmuuttajien arvomaailmaa monella tavalla. Toisaalta on todennäköisesti niinkin, että myös kaikilla muilla Suomessa asuvilla ihmisryhmillä tyttären käyttäytyminen on erityisen huolen kohteena. Siksi olisi hyvä, jos asiaa pystyttäisiin lähestymään laajemmin.

* * *

Pienenä aivoharjoitteluna kehitin Luukkaisen idean pohjalta ohjelmaformaatin, jota voisi ajatella toteuttavaksi esimerkiksi Ylen A-talk-ohjelmassa tai jossain muussa vastaavassa ajankohtaiskeskusteluohjelmassa.

Ehdotan siis TV-studioon kerättäväksi joukon taustayhteisönsä suhteen erilaisia henkilöitä: tunnettu maahanmuuttokriitikko (esimerkiksi Jussi Halla-aho tai Olli Immonen), punavihreä poliitikko (esimerkiksi Anne Sinnemäki tai Paavo Arhinmäki), tunnettu maahanmuuttotaustainen islamilainen henkilö (esimerkiksi Kadar Gelle) sekä joku tunnettu Itä-Aasialainen maahanmuuttaja (esimerkiksi joku Nokian IT-asiantuntija). Joukon ollessa koolla heille kaikille esitettäisiin sarjana seuraavat kysymykset:

- Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
- Hyväksytkö sen, että lapsesi luopuvat nykyisestä maailmankatsomuksestaan/uskonnostaan ja vaihtavat sen joksikin muuksi?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi viettää aikaa nuorisojoukossa, jossa on mukana myös poikia?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu kesähelteellä olkapäät paljastavan yläosaan ja kevyeen kesähameeseen?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu kesähelteellä koko vartalon peittävään asuun?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi osallistuu koulun uintiharjoituksiin tavallisella uimavuorolla?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi muuttaa kotoa pois ennen avioliittoa?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi haluaa aviottoman lapsen?
- Miten toimit, jos tyttäresi ei noudata edellä käsitellyissä tilanteissa sinun tahtoasi?

Jokaisen vastauksen jälkeen toimittajan tulisi jatkokysymyksenä pyytää lyhyt selvitys vastauksen perusteluista, ellei vastaaja tee sitä omaehtoisesti. Kaikkien vastattua omaan kysymyssarjaansa tulisi sitten käydä joukolla keskustelemaan siitä, millä tavalla esitetyt näkemykset edesauttavat nuoren menestystä ja hyvinvointia suomalaisessa yhteiskunnassa. Vai edesauttavatko lainkaan?
 
Väitän, että näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua. Jätän edelle kuvaamani idean kaikkien toimittajien vapaasti käytettäväksi, ja uskon ajatuksen takana olevan myös Arto Luukkaisen, jota kiitän tämän kirjoituksen innoittamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokysymyksiä Jyrki Kataiselle
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Kuka on naisen holhooja?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!