sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Heikki Aittokoski, Itävalta osoittaa demokratian voiman

Tänä aamuna Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski vertaili muun Euroopan vaisuja reaktioita siihen dogmaatiseen vihaan ja Itävallan muun Euroopan ulkopuolelle sulkemiseen, jonka Vapauspuolueen edellinen valtaannousu aiheutti. Hän päätti juttunsa seuraaviin sanoihin: "miksi kukaan ei jaksa hämmästellä Itävallan hallitusratkaisua vuonna 2017. Kannattaisi ehkä jaksaa."

Perusteluja sille, miksi kannattaisi hän ei jutussaan antanut, ellei sellaiseksi katsota siitä huokuvaa eurooppalaisten kansojen tahdon halveksuntaa. Sen sijaan hän kirjoituksessaan tuli maininneeksi muutaman syyn sille, miksi ei kannattaisi.

Niistä keskeisin kuului yksinkertaisesti siten, että vuonna 2000 "ei ollut ääri-islamilaisen terrorismin aaltoa". Ja jatkoi mainitsemalla saman ajan muita tapahtumia: "Euroopan unioni oli riittävän yhtenäinen tehdäkseen todella isoja ratkaisuja. Yhteisvaluutta oli syntyvaiheessa, unioni laajenemassa, rajoja avattu."

Kuten lukijani tietää, johtui terrorismi-aalto tuosta viimeiseksi mainitusta seikasta. Siis rajojen avaamisesta kehitysmaalaisille, joka on johtanut valtavaan muslimi-invaasioon ja sen mukana tulleeseen radikaalin islamin nousuun maanosassamme. Samalla tavallisten ihmisten elämän edellytykset ovat muuttumassa peruuttamattomasti huonommiksi.

Aittokoski palautti lukijoidensa mieleen myös vuodelta 2000 peräisin olevan lausahduksensa. Sen mukaan "Itävallan muukalaisvastaisuus poikkeaa useimmista muista EU-maista siinä, että Itävallassa sillä on voimakas laillinen äänitorvi".

Niinpä. Jäin sen kohdalla miettimään, että olisiko lauseen kirjoittaja onnellisempi, jos meillä olisi laillisen äänitorven sijaan laiton, ulkoparlamentaarinen ja antifasistien tai uusnatsien tapaan väkivaltainen, mutta voimakas "äänitorvi". Itse en sellaista kaipaa, minulle riittää esimerkiksi kansallissosialismista yksi heikko Pohjoismainen vastarintaliike - joka ei toivottavasti kerää sympatiaa eikä kannatusta joutuessaan järjestelmän kieltämäksi.

Sitä paitsi meillä on Suomessa pitkät ja menestykselliset perinteet vallan käyttämisestä ääri-ilmiöiden hillitsemiseen. Parhaiten tunnettu esimerkki lienee sotien jälkeen maan alta nousseiden kommunistien nostaminen hallitusvastuuseen. Sen kautta äärivasemmiston vallankumoushalu hiipui ja Suomi vältti esimerkiksi Tshekkoslovakian kovan kohtalon, kun kommunistit tekivät siellä vallankumouksen ja tuhosivat maan tulevaisuuden puoleksi vuosisadaksi.

Samaa menetelmää käyttivät maamme valtapuolueet tuhotakseen Soinin johtamat ja kansan maahanmuuttotuntoihin vastanneet Perussuomalaiset. Puolue sai kyllä omia asioitaan kohtuullisesti hallitusohjelmaan, mutta niistä tärkeimpiä, kuten maahanmuuttopolitiikkaa, ei ryhdytty koskaan oikeasti toteuttamaan.

Lopulta soinilaisuus tuhottiin maastamme tarjoamalla muutaman vuoden hillotolppaa, eli ministeriauton takapenkkiä, minkä seurauksena maahamme syntyi kokonaan uusi sirpalepuolue, jonka ilmeisesti toivottiin syövän vanhan emopuolueen kannatusta. On kuitenkin helppo ennustaa, että Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten suosio tulee pitkällä aikavälillä nousemaan, koska sen käyttövoimalle, eli maahanmuuttoon liittyville ongelmille, ei olla oikeasti tekemään yhtään mitään - pikemminkin päin vastoin.

Palatakseni takaisin itse asiaan. Itävallassa valtaa on siis jaettu jälleen maahanmuuttokriittiselle puolueelle. Se on luonnollista, koska sillä on kansan parissa enemmän kuin joka neljännen tuki takanaan.

Jatkossa näemme, johtaako tehty ratkaisu puolueen kesyyntymiseen Suomen kommunistien tai jopa romahdukseen kuten soinilaisuuden tapauksessa. Vai onnistuuko se lunastamaan lupauksensa ja tiensä lopullisesti itävaltalaisten sydämiin.

Juuri tässä on demokratian voima. Kun valta ja vastuu jaetaan vaaleissa ja hallituksissa, voittajat pääsevät testaamaan teesejään, jolloin jokainen kannatusta saanut aatesuunta joutuu osoittamaan kelpoisuutensa.

Jos kelpoisuus on olematonta, käy kuin sodanjälkeisille kommunisteille tai soinilaisille. Mutta jos jälki on laadukasta, on seurauksena uuden poliittisen voiman vakiintuminen ja sitä kautta yhteiskunnan kehittyminen kohti parempaa tulevaisuutta.

Mutta tokihan toimittaja Aittokoskella on oikeus kirjoittaa tekstinsä johtopäätös sellaiseksi kuin hän haluaa. Näin siitäkin huolimatta, että itse tekstissä tai maamme historiassa mikään ei tue tuota johtopäätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin Kokoomus Itävallan Kansanpuolueen jalanjäljillä
Itävallassa toteutui kansan tahto
Hyviä uutisia Suomen turvapaikkapolitiikasta

lauantai 16. joulukuuta 2017

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

Eläkeläismies Reijo Tossavainen (ps) kiinnitti Oikean Median blogissaan eilen huomiota toimittajakuntamme punavihreään poliittiseen agendaan käyttäen esimerkkinä Suomen Uutiset -lehden pääkirjoitusta Helsingin Sanomien viime vuosien yhä kiihtyvästä muutoksesta.

Taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista Vihreitä kannatti 47,7%, Vasemmistoliittoa 27,3%, Sosiaalidemokraatteja 11,4 prosenttia, Kokoomusta 4,5%, Keskustaa 4,5% ja Piraattipuoluetta 4,5% vastaajista. Perussuomalaisten tai tai Kristillisten kannattajia kyselyssä ei löytynyt.

Vuonna 2012 puolestaan tutkittiin toimittajan ammatissa työskentelevien poliittisia näkemyksiä. En löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta Ylen jutun mukaan toimittajista 26% kannatti Vihreitä ja 18% Kokoomusta. Lisäksi siinä kerrottiin, että "44 prosenttia ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia". Silloin soinilaista puoluetta ilmoitti kuitenkin kannattavansa 2% vastanneista. Muista puolueista ei jutussa mainita mitään.

Toimittajien puoluekantajutun ajatuksia herättävin kohta oli kuitenkin se, että Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Siten siitä puuttuivat suurimpien valtamedioidemme toimittajat, eli se kertoi lähinnä paikallismedioissa työskentelevien toimittajien näkemyksistä.

Se ehkä osin selittää kokoomuksen yllättävän suurta kannatusta toimittajien joukossa (suhteessa opiskelijoihin). Mahdollisina muina syinä tulevat mieleen sekä iän mukanaan tuoma konservatiivisuuden kasvaminen tai poliittisten näkemysten vaihtelu eri aikakausina. Eli ehkäpä nyt työssä olevien näkemykset olivat jo nuorena erilaisia kuin nykyisillä opiskelijoilla.

Syytä mainittujen toimitusten pois jäämiseen ei ole kerrottu, mutta Ylen ja Sanomatalon uutisvirtaa seuranneille lienee selvää, että niiden osalta tulokset olisivat olleet samansuuntaisia kuin journalistien opinahjoista havaitut - elleivät sitten vieläkin punavihreämmät. Ehkä sitä ei haluttu viestittää näiden valtamedioiden koko väestön (paljon oikeistolaisempia) näkemyksiä myötäilevälle lukijakunnalle.

Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle värittyneisyydelle olisi tehtävissä?

Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki). Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen.

Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.

Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen toimittajakunnan mielipidediktatuurista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media värittää maailmankuvaamme
Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

perjantai 15. joulukuuta 2017

EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun

Suomen tulevaisuus metsätalousvaltiona on ilmeisesti pelastettu. Näin ainakin, jos uskomme aamun lehden uutista Euroopan unionista, jonka päätös sallii Suomelle metsien lisäkasvun hyödyntämisen myös tulevaisuudessa.

Käytännössä metsiä saa käyttää, kunhan ne pitkällä aikavälillä säilyvät metsien hiilinieluina. Se tarkoittaa, että metsänkasvun tulee olla suurempaa kuin puuston poistuminen. Todella pitkällä aikavälillä tämä lienee biologisista reunaehdoista johtuen mahdotonta, mutta nyt puhutaankin vain lähivuosikymmenistä.

Päätöksellä lienee muutamia seurauksia, jotka on syytä kirjata tähän.

Ensinnäkin nyt tehdyn päätöksen mukaisesti metsien arvo säilyy, mikä motivoi niiden omistajia huolehtimaan metsistään myös jatkossa, minkä seurauksena ne kasvavat tulevaisuudessa yhä nopeammin. Ellei metsillä olisi myyntiarvoa, ei niiden kasvuun myöskään sijoitettaisi ja sen seurauksena lisäkasvu jäisi saavuttamatta.

Käytännössä niin metsänomistajien, valtiovallan kuin ilmastonsuojelijoidenkin intresseissä on edistää metsien hyvää hoitoa ja siitä seuraavaa lisäkasvua. Sen sijaan luonnonsuojelijoiden perusteltuna pelkona on monimuotoisuuden kärsiminen metsiemme nykyistä tiukemmasta alistamisesta hiilensidontaan - esimerkiksi uhanalaisten eliöiden kannalta tärkeä lahopuun määrä ei ole hääppöinen hiilensidontaan optimoiduissa metsissä, vaikka se onkin kasvussa.

Tehdyn päätöksen mukaan Suomelle ei siis syntynyt uutta painetta luopua tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämisestä. Toivottavasti sen tuottoja kuitenkin jatkossa kanavoituu uusien innovaatioiden kehittämiseen.

Siis sellaisten, joiden hyödyntämisestä syntyy vielä metsiäkin suurempia tuottoja. Jos maahamme syntyisi tällaisten innovaatioiden varassa täystyöllisyys siten, että palkkataso olisi korkeampi kuin metsäteollisuudessa ja vielä vientitulotkin sitä korkeammat, voitaisiin metsämme siirtää kokonaan talouskäytöstä ympäristönsuojelu- ja virkistyskäyttöön.

Tätä tuskin käy minun elinaikanani, mutta ehkä kuitenkin jonain päivänä. Eihän maatalouskaan ole enää kannattavaa, vaikka aikanaan se muodosti yhteiskunnan talouden selkärannan.

Lopuksi on syytä ymmärtää, että EU:n uusi päätös tarkoittaa myös sitä, että metsiä voidaan hyödyntää kaiken muun ohella energiantuotannossa. Se lisää fossiilisten energiavarojen jäämistä maan uumeniin ja sitä kautta vähentää uusien kasvihuonekaasujen muodostumista. Samalla metsien hyvästä hoidosta johtuva puun lisäkasvu toimii ilmassa jo olevan hiilidioksidin nieluna.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että EU osasi loppujen lopuksi tehdä kelpo ratkaisun. Toimisipa se myös muissa asioissa yhtä järkevästi, niin Unioni saattaisi ajan myötä saavuttaa jakamattoman kansalaistensa hyväksynnän. Nyt typeristä ratkaisuista on seurannut ainoastaan eripuraa ja jäsenvaltioiden välisiä skismoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
EU ja Suomen metsävarat

torstai 14. joulukuuta 2017

Katainen ei tunnusta tosiasioita

Helsingin Sanomien mukaan Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sai monet jäsenmaat, europarlamentaarikot ja komission edustajat raivoihinsa kutsuttuaan komission ehdottamia pakollisia turvapaikanhakijakiintiöitä ”suuresti hajottavaksi” ja ”tehottomaksi” politiikaksi.

Esimerkiksi Jyrki Katainen kommentoi, että "nyt kannattaisi keskittyä pikemminkin ratkaisujen etsimiseen kuin ongelmien luettelemiseen. Tuskin arvio oli se, että komissio on tehnyt vääriä esityksiä. Valtaosa jäsenmaista kuitenkin tuki niitä...

Mitä vähemmän etsii riidan aiheita, niin sitä parempi. Kun tiedetään, että maahanmuutto on ollut itäistä ja läntistä Eurooppaa jakava kysymys, niin tämä ulostulo ei nyt ainakaan millään tavalla sitä pyrkinyt helpottamaan."

Kuten hyvin tiedämme, vastasi Tuskin kommentti tosiasioita - kaikki EU-maat eivät halua ottaa turvapaikanhakijoita tutkittavakseen, saati elätettäväkseen, eivätkä myöskään turvapaikanhakijat halua asettua kaikkiin EU-maihin, koska niissä tarjottujen elintasojen välillä on eroa. Tuskin sanavalinnat eivät siten olleet mitään muuta kuin tosiasioiden tunnustamista.

Tässä tilanteessa näemme jälleen kerran kuinka vaikeaa tosiasioiden tunnustaminen on suurimmalle osalle EU-eliitistä. Tällä ei olisi muuten merkitystä, mutta pakolaiskysymys on vakava asia, sillä lienee vain ajan kysymys koska seuraava turvapaikanhakija-aalto lähtee liikkeelle holtittomasta väestönkasvusta kärsivistä maailmankolkista.

Mitä tulee Kataisen sinänsä oikeaan vaatimukseen kestävien ratkaisujen löytämiseksi, niin sellainen vaatisi tosiasioiden tunnustamisesta. Tämän ymmärsi jo 1940-luvulla Kataisen puoluetoveri, presidentti Paasikivi, mutta oppi ei näytä menneen vielä seitsemänkään vuosikymmenen kuluttua perille ajatusten Säyneenjoellemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä

Amnesty International oli aikanaan arvostettu järjestö piikkinä erilaisten diktatuurien lihassa. Nykyisin se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdisntaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys.

Saimme lukea hyvän esimerkin tästä Amnestyn yy-luonteesta tämän aamun Helsingin Sanomista. Siellä julkaistun journalismin kukkasen mukaan Amnesty on syyttänyt EU:ta osallisuudesta "siirtolaisten" kidutukseen ja hyväksikäyttöön Libyassa, koska ne yhdessä Libyan kanssa eivät päästä kaikkia halukkaita EU.n alueelle.

Yllätyksettömyyttä Amnestyn lausunnossa edusti se, että järjestön toimijoiden näköpiiri ei tälläkään kertaa ulottunut tätä hetkeä kauemmas, vaan puheena oleva asia näyttäisi taas olevan lyöty lukkoon kukkahattutätimäisellä sinisilmäisyydellä ja kritiikittömällä maailmanparannushengellä, joka tuottaa lausujalleen runsaasti ns. moraalisäteilyä. Kuten järjestön kannanotot viime aikoina muutenkin.

Sinisilmäisyys ja kritiikitön maailmanparannushenki puolestaan perustui toiseen y:hyn eli ymmärtämättömyyteen. Sitä osoittaa se, ettei lausunnossa viitattu lainkaan siihen, että Välimeren avaaminen johtaisi ainoastaan uuteen ihmisryntäykseen kohti EU:ta, monenlaiseen tulijoita hyödyntävään rikollisuuteen, ihmisten hukkumisiin ja pidemmällä aikavälillä koko EU:n kehitysmaista tuttuun sekasorron tilaan, jossa etenkin naisten ja lasten elämänpiiri ja turvallisuus pienenisivät vääjäämättä.

Tämä kaikki on harmillista, sillä maailma on valitettavasti täynnä oikeitakin rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Olisi hienoa, mikäli Amnesty ei tuhoaisi uskottavuuttaan taistellessaan niitä harvoja valtiota vastaan, joissa ihmisoikeuksien loukkauksia tapahtuu kohtuullisen vähän, sen sijaan että keskittyisi oleelliseen. Tästä voimme kiittää järjestön nykyistä yy-luonnetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?


tiistai 12. joulukuuta 2017

Lista ja tuomio

Suomalainen lehdistö (tässä MTV3:n uutinen) on julkaissut kuvineen päivineen KRP:n laatiman listan etsintäkuulutetuista henkilöistä. Koska listalla on merkitystä arvioitaessa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, katsoin tarpeelliseksi mainita kyseiset henkilöt myös tässä blogissa.

Tässä etsintäkuulutetut aakkosjärjestyksessä:

Ali, Israr: Pakistanin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Alinko, Arman Enrique: Irakin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

Eeskivi, Kalev: Viron kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

Hytti, Svetlana Aleksandrovna: Venäjän kansalainen. Etsinnän syy: epäillään kaikkiaan 13 rikoksesta, kuten törkeistä veropetoksista ja kirjanpitorikoksista

Kellokumpu, Jani Juhani: Ruotsin kansalainen. Etsinnän syy: tuomittu törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Kohnepushi, Aram: Iranin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään yhteensä 33 rikoksesta, kuten petoksesta, törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä.

Linho, Erkki Olavi: Suomen kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä veropetoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta, rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta, liiketoimintakiellon rikkomisesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta.

Muhamad, Ammar: Irakin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä veropetoksesta ja lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä.

Arvoisa lukijani voinee tehdä listasta omat johtopäätöksensä. Itse kiinnitin huomioni muslimimaiden kansalaisten suureen osuuteen listatuista ja siihen, että heistä peräti kahta epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

* * *

Maahanmuuttajarikollisuudesta vielä sen verran, että  Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Mustana Barbaarina tunnetun muusikon äidin ja siskon sakkoihin virkamiehen vastustamisesta ja niskoittelusta. Syynä oli kieltäytyminen näyttämästä henkilöllisyystodistuksia poliiseille, poliisin vaatteista tarttuminen, töniminen ja käsillä huitominen. Naisten käsittelyssä poliisin virkamerkin kotelon nauha katkesi ja virkamerkki hukkui. Lisäksi poliisi sai tilanteessa naarmuja rintakehäänsä.

Tapaus sai viime vuonna huomattavaa julkisuutta etenkin siksi, että tapauksen jälkeen naiset uhriutuivat ja tekivät tutkintapyynnön, jossa he valehtelivat poliisin kohdistaneen itseensä rasistisia kommentteja ja väkivaltaa sekä sylkeneen heitä päin. Kuten lukijani näkee, oli tapaus heti alkuun epäuskottava ja on nyt siis saanut odotetun päätöksensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Kertovatko liivijengin tuomiot siitä, ettei enää ole aikaa
Räp-artistin äidin uhriutumiskohtaus osoittautui valheeksi





maanantai 11. joulukuuta 2017

Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

Silmiini sattui vasta nyt Taloussanomien juttu Ylä-Savon yritystoiminnasta. Suosittelen artikkelin lukemista alusta loppuun etenkin niille, jotka asuvat riutuvalla maaseudulla ja taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla.

Siltä varalta, ettei arvoisa lukijani kehotuksestani huolimatta klikkaisi auki alussa mainittua Taloussanomien juttua, kopioin ennen omien johtopäätösteni tekemistä muutaman suoran lainauksen siinä haastatelluilta ihmisiltä.

* * *

Onnistumisen edellytyksistä: "Ylä-Savossa on useita onnistumisen tarinoita Koljonvirralla taistelleesta Sven Tuuvasta Einari Vidgreniin tai Sarvelan veljeksiin tai Genelecin huippukaiuttimiin. Niille on yhteistä peräänantamattomuus ja onnistuminen."

Menestyvästä kulttuuriympäristöstä: "aivan kuten ihmiset ja eläimet pyrkivät levittämään geenejään, samalla tavalla kulttuurigeenit eli meemit pyrkivät leviämään. Ja tarinoiden kertominen ovat kustannustehokkain tapa levittää meemejä."

Ideologisista työttömistä: "kuka maksaa sellaisen elämän? Jos työttömyys on oma valinta, miksi yhteiskunnan pitäisi se rahoittaa?"

Työmoraalista: "täällä ihmiset ovat oppineet tekemään töitä".

Opettaja nuorisosta: "oppilaat ovat täällä tunnollisia ja suhteellisen ahkeria". Sekä nuoren itsensä suusta: "uskon, että täältä löytyy työtä".

Kesätöistä: "se oli ihan hauskaa".

Yhteiskunnan roolista: "elinvoimaisen yritystoiminnan ja alueen ihmisten kannalta tarpeellisten oikeuslaitos- ja terveydenhuoltotoimintojen leikkausajatukset huolettavat. Se voi vaikuttaa kielteisesti ihmisten muuttohalukkuuteen ja yritysten työvoimansaantiin."

* * *

Taloussanomien kirjoitus vahvistaa sen, mistä olen muutamaankin kertaan kirjoittanut. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa totesin, että "jos maaseutua halutaan pitää asuttuna, on siitä ensisijainen vastuu asukkailla itsellään. Perinteisistä maaseudun elinkeinoista ainoastaan metsätalous ja turkistarhaus ovat taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan varsinainen maatalous elää tukiaisten varassa ja näivettyy heti, mikäli tuet lakkaavat.

Niinpä maaseudulle tarvittaisiin uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta, erityisesti yrittäjyyttä... avaimet maaseudun tulevaisuudesta ovat kunkin pitäjän nuorison käsissä: onko heidän kotiseuturakkaudellaan riittävästi voimaa, jotta heistä riittävä osa innostuu yrittäjyydestä kotipaikkakunnallaan sen sijaan, että tyytyisi ison kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin."

Tulevaisuuden rakentaminen omin käsin koskee tietenkin muitakin kuin suomalaisia maaseudun asukkaita. Kyllä hyvinvoinnin avaimet ovat yhtä lailla taantuvien kaupunkien tai kehitysmaiden asukkailla itsellään.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että myös Suomeen saapuneilla ja saapuvilla maahanmuuttajilla pitäisi olla vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Näin riippumatta siitä olivatko heidän muuttonsa motiivit pakolaisuudesta tai elintason nostamisesta lähteviä.

Ja ihan lopuksi: viime kädessä vain järjen käytöllä, uskalluksella, nokkeluudella, ahkeruudella ja tahdolla voi menestyä. Ja toisin päin: etenkään sellaisilla yhteisöillä ei ole tulevaisuutta, joiden piirissä ei edes haluta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sellainen kulttuuri on katoava meemi viimeistään siinä vaiheessa kun sen suosio saavuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapauttavan tason.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Helsingin asuntopula ja maaseutu

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Göteborgin murhapolttoyritys

Tämän päivän lehdet ovat kertoneet göteborgilaiseen synagogaan kohdistuneesta murhapolttoyrityksestä. Sytytysvälineinä yrityksen tehnyt 10-20-henkinen nuorukaisjoukkio käytti maamme talvisodasta tuttuja Molotovin coctaileja, mutta tuli ei onneksi päässyt leviämään.

Tapauksen seurauksena Ruotsin poliisi on saanut kiinni kolme epäiltyä, joiden olemuksesta ei ole haluttu kertoa mitään. Demokraatti-lehdessä kuitenkin kerrotaan, että yritys saattaisi olla seuraus Trumpin ilmoituksesta siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin.

Käytännössä juutalaisvihaa esiintyy vain uusnatsien ja muslimien keskuudessa. Trumpin ilmoituksella on merkitystä vain jälkimmäiselle ryhmälle. Siten lienee selvää, että mikäli Demokraatissa julkaistu spekulointi pitää paikkansa, olivat murhapolton yrityksestä vastuussa musliminuorukaiset.

Edelle kirjoittamani loogisen päättelyketjun lienee käynyt läpi monikin suomalainen ja ruotsalainen. Siksi olisi kaikkien etu, että Ruotsin poliisi julkaisisi tietonsa teosta vastuussa olevista. Erityisesti näin voitaisiin vähentää muslimeihin kohdistuvan vihan määrää - mutta toki ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sille ole perusteita.

Myös muslimeihin pätee se, ettei koko yhteisö ole vastuussa yhteisöön kuuluvien jäsentensä rikollisista toimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ryhmän jäseniin liittyvää poikkeuksellista rikollisuutta tulisi huomioida esimerkiksi yhteisöön kuuluvien ihmisten turvapaikkapäätöksissä.

Muslimit kohtaavat Suomessa ja Ruotsissa vihaa joukossaan yleisen seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden takia. Mikäli he haluavat vähentää sitä, olisi heidän edusmiestensä - imaamien ja muiden kansalaisjärjestöjen johtajien - syytä tuomita uskottavasti nyt puheena olevan murhapolttoyrityksen tekijät sekä heidän mahdollisten islaminuskoon perustuvien motiiviensa oikeutusväite, riippumatta siitä ketkä lopulta paljastuvat syyllisiksi. Sekä ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin jihadistisen vihapuheen kitkemiseksi joukostaan.

Lopuksi on todettava, ettei Yhdysvaltain Israelin-suurlähetystön siirtämispäätös ole kenellekään legitiimi syy kohdistaa murhapolttoa göteborgilaisiin juutalaisiin, vaan kyseessä on yksiselitteisesti rikos, josta vastuussa ovat vain ja ainoastaan tekijät. Siten vihjailu Trumpin syyllisyydestä on niin sanoakseni matalaotsaista roskajournalismia, ellei suorastaan vihapuhetta.

Logiikka tässä on täsmälleen sama kuin puhuttaessa naisten vaatetuksen merkityksestä raiskauksiin. Siksi se, joka syyllistää Trumpin Göteborgin tapahtumista, syyllistää loogisesti ottaen myös tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin pukeutuneet seksuaalirikoksen uhrit raiskaajansa tekoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa

lauantai 9. joulukuuta 2017

Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Suomessa järjestettiin viime huhtikuussa eli noin kahdeksan kuukautta sitten kuntavaalit. Niiden tuloksena maamme pääkaupunki sai 85-paikkaiseen valtuustoonsa 21 vihreää, 12 demaria, 10 vassaria ja yhden feministin. Toisin sanoen Helsingin valtuustoon syntyi yhteensä 44 valtuustopaikalla punavihreä enemmistö.

Pyydän arvoisaa lukijaani nyt pysähtymään. Ja aivan erityisesti häntä, jonka mielestä äänestäminen on turhaa, koska sillä ei syystä tai toisesta ole mitään merkitystä. Näin siksi, että Helsingin punavihreän valtuuston ja sitä avustavan virkamiehistön kädenjälki on ollut äärimmäisen vahva kuluvan valtuustokauden aikana.

Vai mitä arvoisa lukijani ajattelee valtuuston päätöksestä myöntää laittomasti maassa oleville laajat terveyspalvelut ja toimeentulo. Olisiko tämä päätös syntynyt valtuustossa, jossa olisi ollut selvä porvarienemmistö?

Entä Helsingin valtuutettuja avustavien virkamiesten hanke jättimäisen moskeijan pystyttämiseksi bahrainilaisella rahalla Helsingin keskustaan paraatipaikalle? Mikä mahtaa esityksen kohtalo olla, kun se aikanaan päätyy valtuustoon, jossa on vasemmistoenemmistö ja lisäksi maahanmuuttoasioissa sen kanssa useimmiten samanmielinen RKP:n viiden hengen ryhmä?

Toki Helsingissä on osattu jo vanhan - yhtä lailla punavihreän enemmistön hallitseman - valtuuston aikana. Kaupunkihan päätti vaikeuttaa ulkokuntalaisten kulkumahdollisuuksia keskustaan muuttamalla sisääntulotiet kaupunkibulevardeiksi. Tavoitteena lienee luoda pääkaupungista jonkinlainen urbaani Impiwaara, jossa samanmielisten ei tarvitsisi katsella eikä kuunnella toisin ajattelevia.

Toisin sanoen Helsingin kaksien viimeisten kuntavaalien tulos näkyy vahvasti kaupungissa harjoitetussa politiikassa. Se näkyy sekä valtuuston päätöksissä, että poliittisten voimasuhteiden mukaan valikoituneessa virkamieskunnassa. Eihän esimerkiksi Anni Sinnemäestä (vihr) olisi tullut Urbaania Impiwaaraa ajavaa apulaiskaupunginjohtajaa ilman Vihreiden suurta suosiota helsinkiläisten parissa.

Siis arvoisa lukijani. Kun seuraavaksi arvelet äänestämisen olevan turhaa, toivoisin sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään Helsingin nykypolitiikkaa. Tilanne on vähän kuin loppusuoralle tiukassa tilanteessa saapuvalla urheilijalla: takaa tulevat tekevät kaikkensa päästäkseen ohi, eikä oman vauhdin hidastaminen vaikkapa sivuille katselemalla ainakaan vähennä heidän pyrkimystään tai mahdollisuuksiaan voittoon.

Sama koskee äänestämistä. Vaikka ei olisikaan täydellistä ehdokasta tai aiemmat vaalit eivät olisikaan johtaneet maailman muuttumiseen, ei äänestämättä jättäminen ainakaan heikennä vielä vastenmielisempien ehdokkaiden ja aatteiden mahdollisuuksia tarttua vallankahvaan. Eivätkä he voittonsa jälkeen jätä tuota valtaa käyttämättä, kuten edelle keräämäni esimerkit osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Urbaani impiwaara
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää

perjantai 8. joulukuuta 2017

Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Presidentti Mauno Koivisto totesi kerran, ettei pidä provosoitua kun provosoidaan. Ohje on hyvä ja edelleenkin ajankohtainen.

Meillä on siitä kaksi tuoretta esimerkkiä. Ensimmäinen on suurvaltajohtaja Donald Trumpin päätös siirtää USA:n suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Asialla ei ole kuin symbolinen merkitys, joten sillä ei voi olla muuta kuin provosointivaikutus.

Ja provokaatio johtikin välittömästi palestiinalaisten provosoitumiseen. Heidän suullaan julistettiin "raivon päivät" ja yleislakko. Ja mikä pahinta, lopulta väkivaltainen mellakointi johti kahden ihmisen ampumiseen. Ei olisi kannattanut provosoitua.

Samalla mellakointi siirtänee entistä kauemmaksi palestiinalaisten toiveen toteutumisen. Siis sen toiveen, jonka mukaan heidän ja juutalaisten välinen kesto-ongelma ratkaistaisiin jakamalla ns. Pyhä maa molempien kesken.

Toinen esimerkki provosoitumisesta provosoinnin takia löytyi itsenäisyyspäivän tapahtumista, joiden yhteydessä vasemmistolainen provosoi uusnatseja ja sai köniinsä. Siinä tapauksessa ensi katsomalta tyhmintä näytti olevan herkästi väkivaltaan sortuvan joukkion provosoiminen, mutta epäilemättä loppupeleissä suurin kärsijä on uusnatsiliike, jonka sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle saanee tapahtuneen takia entistä laajemman hyväksynnän.

Näidenkään kahden tapahtuman johdosta ei voi todeta muuta kuin sen, että tyhmästä päästä kärsii koko joukko. Olivat he sitten Pyhän maan arabeja tai suomalaisia kansallissosialisteja.

Mutta hyvä niin. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa


torstai 7. joulukuuta 2017

IL julisti vaihtoehtoista totuutta vuoden 2015 maahanmuutosta

Iltalehti julkaisi artikkelin, jossa se käsitteli Suomeen aikojen kuluessa saapuneita maahanmuuttajaryhmiä. Siinä se totesi - aivan oikein - että Suomeen on kautta aikain tapahtunut kaikenlaista maahanmuuttoa.

Lehti totesi jutussaan, että "viime vuosituhannella juuri maahanmuuttajilla oli merkittävä vaikutus siihen, että Suomesta alkoi kehittyä jotakin muuta kuin takapajuinen korpimaa Euroopan pohjoisosassa". Tämäkin pitää osin paikkansa - ainkin niiden suhteen, jotka toivat mukanaan sellaista osaamista tai pääomia, joita kotimaassamme ei ole ollut käytettävissä.

On hienoa, että myös nykyisin on maatamme eteenpäin vievää maahanmuuttoa. Mutta voidaan perustellusti kysyä onko yhteiskunnallisen keskustelumme näkyvimmän osan kohde, eli humanitaarinen maahanmuutto sellaista.

Siihen liittyen IL:n jutussa oli hämmästyttävä vaihtoehtoinen totuus: "pakolaiskriisin huippuvuonna 2015 Suomeen saapui 32 477 turvapaikanhakijaa, enimmäkseen Irakista ja Syyriasta. Kolmasosa heistä on saanut Suomesta turvapaikan."

Vaihtoehtoinen totuus löytyy edellisen kappaleen sanasta "Syyriasta". On nimittäin niin, että Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan maastamme haki kansainvälisen suojelun perusteella oleskelulupaa vuonna 2015 ainoastaan 877 syyrialaista. Eniten oli irakilaisia (20 424), jotka yksin muodostivat suurimman osan. Heidän jälkeensä toisena tulivat afgaait (5 214) ja kolmantena somalit (1981). Syyrialaisia oli vasta neljänneksi eniten.

Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi lehti väitti syyrialaisia yhdeksi tulijoiden pääryhmäksi, vaikka näin ei ollut. Ei kai tämän vaihtoehtoisen totuuden taustalla vain ollut halu hyödyntää holtittoman maahanmuuttopolitiikan edistämisessä sitä, että kriittisestekin ihmiset ovat myöntäneet (esimerkkinä oma näkemykseni syyskuulta 2015) Syyrian tilanteen olleen vuonna 2015 äärimmäisen vakava?

Niin tai näin. Tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei valemedia rajoitu blogeihin, keskustelupalstoihin, Facebookiin tai Twitteriin vaan ulottuu myös vanhaan valta- eli ammattimediaan. Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että vaikka Iltalehti on osoittautunut viime aikoina usein (esimerkki) muuta mediakenttäämme luotettavammaksi maahanmuuttouutisten julkaisijaksi, myös se päästää sivuilleen nyt nähdyn kaltaista potaskaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n journalismi on vastuutonta ja lukijakuntaa halveksivaa
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keitä me suomalaiset olemme?

Tänään Suomen satavuotisjuhlapäivänä Helsingin Sanomat kertoi somalialaistaustaisesta Habiba Alista, yksinhuoltajasta, kunnanvaltuutetusta (sd) ja Kirkon ulkomaanavun projektikoordinaattorista. Hänen huushollissaan on seitsemän lasta, joten hän paikkaa Suomen vinoutunutta väestörakennetta.

En kuitenkaan ottanut Habibaa esiin hänen ammattinsa tai lapsilukunsa takia. Sen sijaan nostin hänet esille siksi, että jutussa Habiba määritteli ketkä ovat suomalaisia. Olkaa siis hyvä, suomalaisen määritelmä suoraan Helsingin Sanomista Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivänä.

"Keitä me suomalaiset olemme? Vähän kuin ´keitä ne on ne sankarit, mutta vaihdetaan vain sana! Ehkä kysymys on siinä, kuka määrittelee suomalaisen ja ei-suomalaisen. Suomalainen kokee itsensä suomalaiseksi. Suomalainen on kova tekemään töitä, sitkeä ja sisukas. Minulta usein kysytään, miten tasapainotan perheen ja työt. Itse esi­merkiksi en luovuta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS isänmaallisuuden jalanjäljillä
Me ollaan sankareita kaikki
Suomalaisuusko vain lainaa?

tiistai 5. joulukuuta 2017

Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta

Eilen ja tänään Yle on uutisoinut ahkerasti siitä, kuinka Töölöön aiottu lastentapahtuma alpakoineen oli jouduttu perumaan, koska samalle paikalle oli jo aiemmin ilmoitettu Ylen mukaan "äärikansallismielisten" 612 soihtumarssi. Tuo marssi on lähtenyt jo useampana vuonna samalta paikalta ja siitä oli tehty tänäkin vuonna ilmoitus jo hyvissä ajoin.

Ylen haastatteleman Tukkutorin, eli torin omistajan, edustajan mukaan "odotettavissa on turvallisuusriski, ja sovimme viime viikon loppupuolella, että haetaan uutta paikkaa lastentapahtumalle". Nyttemmin tuo paikka on löytynyt Telia 5G -areenalta ja hyvä niin.

Yle teki myös jutun, jossa se haastatteli alpakkatapahtuman järjestäjiä siitä, oliko lastentapahtuman tarkoituksena ainoastaan estää 612 -mielenosoitus. Kysymys oli aiheellinen siksi, että järjestäjien joukossa on rasisminvastaisten mielenosoitusten järjestäjänä kunnostautunut Aleksi Pahkala. Tämä kuitenkin kielsi tällaisen tarkoituksen ja Yle ilmeisesti uskoi.

Mielenkiintoisin Ylen jutuista oli kuitenkin sen kolmas uutinen, jossa oltiin pohtivinaan lastentapahtuman siirtänyttä turvallisuusriskiä. Jutussa siteeratun järjestäjien tiedotteen mukaan ei ole kohtuullista, että lasten tapahtuma peruttiin turvallisuussyistä, sillä kaupungin on oltava turvallinen kaikille.

Edelleen jutussa kerrottiin yhden tilaisuutta järjestävän isän kertoneen lapsilleen, etteivät nämä pääse katsomaan itsenäisyyspäivänä alpakoita, koska siellä ei ole turvallista. Siihen lapsi oli jutun mukaan vastannut kysymällä, onko heidän turvallista mennä ulos itsenäisyyspäivänä.

Kaiken kaikkiaan Ylen uutisointi oli valitettavan valaisevaa. Siitä kyllä kävi moneen kertaan selville, että Töölössä pelättiin turvallisuuden puolesta, mutta ei tuon turvattomuuden lähdettä.

Asian kertomatta jättäminen oli sikäli omituista, ettei turvattomuuden aiheuttajasta liene edellisten vuosien tapahtumien jäljiltä minkäänlaista epäselvyyttä. Niinpä jopa Helsingin Sanomat kertoi alpakkatapauksen yhteydessä, että "toissa vuonna poliisin kanssa tappelivat vasemmistoanarkistit".

Lienee siis selvää, että myös lapsi-/alpakkaskandaalin yhteydessä kyse oli juuri anarkistien pelosta. Mutta sitä ei meidän veronmaksajien rahoilla toimiva Ylen uutistoimitus halunnut kertoa kuulijoilleen, katsojilleen tai lukijoilleen - eli elättäjilleen. Merkillistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Kiakkovieraat ja itsenäisyys
 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Yhdysvallat otti väestönsä kehityksen omiin käsiinsä

Yhdysvallat päätti uutisen mukaan ottaa väestönsä kehityksen omiin käsiinsä. Maan hallitus nimittäin tiedotti, että "Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläs on tänään ilmoittanut YK:n pääsihteerille, että Yhdysvallat ei enää osallistu kansainväliseen siirtolaissopimukseen".

Tuon sopimuksen oli tarkoitus täyttää kansainvälisessä suojelujärjestelmässä oleva aukko jakamalla vastuuta pakolaisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan hengessä. Tarkoituksena sopimusta solmiessa oli, että pakolaisten ihmisoikeuksia suojellaan ja että humanitääristä apua sekä pakolaisten ja siirtolaisten uudelleen sijoittamista lisätään.

Ei liene pelkoa tai toivoa siitä, että Suomi lopettaisi osallistumisensa sopimukseen. Ja koska olemme tunnettuja siitä, että myös täytämme sopimustemme velvoitteet, tulee maahamme virtaamaan sen perusteella pakolaisia myös tulevaisuudessa, mikäli vain EU-maat pääsevät keskenään yhteisymmärrykseen taakanjaon tulevista vaiheista.

Yhdysvallatkaan ei aio luopua pakolaisten auttamisesta. Päinvastoin, se aikoo tehostaa toimintaansa tukemalla siirtolaisia ja pakolaisia avokätisesti, mutta omilla ehdoillaan. Se on järkevää, sillä nykyinen siirtolaispolitiikka on äärettömän kustannustehoton tapa hoitaa maailman kriisejä: esimerkiksi yhden somalin pohjoismaihin sijoittamisen kustannukset ovat noin miljoona euroa.

Tuota miljoonan euron summaa per pakolainen voi verrata siihen, että kehitysmaalainen nainen voisi saada ammatin 30 eurolla tai äärimmäisessä köyhyydessä elävä ihminen voisi saada elämää helpottavan perusturvan 0,75 dollarilla. Toisin sanoen yhden Suomeen sijoitetun somalin hinnalla voisi 33 333 naista saada ammatin tai 1,3 miljoonaa köyhää kehitysmaalaista perusturvan.

Vaikka edelle kirjoitettu osoittaakin kehitysmaalaisten länsimaihin sijoittamisen äärimmäisen tehottomuuden, en kuitenkaan usko, että se olisi ollut Yhdysvaltain hallinnon pääasiallinen motiivi. Sen sijaan kysymys oli valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta myös väestökysymyksissä.

Asian muotoili suurlähettiläs Nikki Haley seuraavasti. "Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien päätöstemme tulee olla yksin amerikkalaisten tekemiä... Päätämme itse, miten parhaiten vahdimme rajojamme ja ketkä saavat tulla maahamme. New Yorkin julistuksen maailmanlaajuinen näkökulma ei yksinkertaisesti sovi yhteen Yhdysvaltojen suvereniteetin kanssa."

Tuon luettuani tuli hakematta mieleeni kuinka hienoa olisi, mikäli meillä Suomessakin korostettaisiin itsenäisyysnäkökulmaa edes nyt, kun maamme on täyttämässä 100 vuotta. Ja pakolaispolitiikkaan sijoittamillamme varoilla autettaisiin kriisimaiden asukkaita laajalla skaalalla sen sijaan, että rahaa poltetaan uussuomalaisten haalimiseen syrjäytymään uudessa kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media värittää maailmankuvaamme
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa
Vastuunkantolaskelma


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti

Helsingin Sanomat oli teettänyt gallupkyselyn, josta kertovan uutisen otsikon mukaan "Lähes puolet suomalaisista haluaa Suomeen lisää maahanmuuttajia – vastustajien määrä on vähentynyt selvästi vuodesta 2010".

Kuvassa esitetään vastaukset kolmeen kysymykseen. Tarkastelen seuraavassa niitä ja niiden vastausjakaumia - sekä teen oman tulkintani kyselyn tuloksista.

Ensimmäinen kysymys kuului, että "pitäisikö Suomeen ottaa enemmän maahanmuuttajia?"

Tähän kysymykseen vastaajista 47% sanoi kyllä, 11 prosenttia ei osannut sanoa mitään ja 41% sanoi ei. Jutussa olevan kuvion mukaan kyllä-mielipiteiden määrä oli lisääntynyt jytky-vuodesta 2011 kolmella prosenttiyksiköllä (44% vs. 47%).

Tämä kertoo, että suomalaiset suhtautuvat periaatteessa suopeasti maahanmuuttoon, eivätkä suinkaan ole lähtökohtaisesti sitä vastaan. Eivätkä he olleet sitä edes vuonna 2011, jolloin käytiin EU- ja maahanmuuttokysymysten sävyttämät jytky-vaalit.

Mutta eikö tässä ole valtava ristiriita siihen äskettäiseen tutkimukseen, jonka mukaan suomalaista 96% haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa? Ei, sillä näennäisen ristiriidan ratkaisee toinen EU-tason mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-kansalaisten enemmistö ei halua lainkaan muslimimaahanmuuttajia.

Toisin sanoen suomalaisten mielipiteeseen tänne muuttavista ihmisistä vaikuttaa näiden laatu. Asia sai vahvistuksen HS:n jutun toisesta gallupkysymyksestä, joka kuului seuraavasti: "kaikkien, jotka haluavat tulla Suomeen asumaan ja tekemään työtä, on saatava tulla tänne".

Tämän kysymyksen kanssa täysin samanmielisiä oli 22% vastaajista, osittain samaa mieltä 45%, mielipiteettömiä 1%, osittain erimielisiä 21% ja täysin erimielisiä 11%. Suurin osa suomalaisista siis katsoo työtä tekemään tulevien olevan tervetulleita, mutta ei kuitenkaan rajoituksetta - todennäköisesti tuo 45% kokoinen osittain samanmielisten ryhmä on vastauksissaan ajatellut ainakin tarveharkintaa, jonka poistamisesta on viime aikoina puhuttu.

Tämän kysymyksen osalta on mielenkiintoista huomata, että kritiikittä työtä tekevät maahan päästävien määrä on laskenut jytky-vuodesta 2011 neljällä prosenttiyksiköllä (26% vs. 22%), vaikka kysymyksen kanssa täysin tai osittain samaa mieltä olevien määrä on samassa ajassa noussut kolmella prosenttiyksiköllä (64% vs. 67%).

HS:n teettämän gallupin kolmas kysymys koski Suomessa esiintyvää rasismia. Vastaajien selvän (59%) enemmistön mukaan sitä esiintyy melko paljon.

Tätä on tutkittu pari vuotta sitten paremminkin ja lisäksi rasismista kiinnostuneet saattavat haluta tutustua myös tähän toiseen tutkimukseen. Noiden kahden linkin takana olevien tietojen perusteella jokainen voinee vetää omat johtopäätöksensä maassamme esiintyvän rasismin määrästä ja laadusta.

Kaiken kaikkiaan on hyvä huomata, että HS:n jutun pohjana ollut mielipidetiedustelu mittasi vain suomalaisten yleisiä asenteita maahanmuuttoon. Samalla se vahvisti - vaikka asiasta ei lehden artikkelissa mainita sanaakaan - ettei tänne kaivata edelleenkään elintasopakolaisia, eikä edes vapaata työperäistä maahanmuuttoa.

Sen sijaan suomalaiset ottavat avosylin vastaan kaikki ne ihmiset, joiden katsotaan haluavan ja pystyvän osallistumaan rakentavasti yhteiskuntamme hyvinvoinnin rakentamiseen. Tämän näkemyksen jakaa myös tämän blogin kirjoittaja.

* * *

Lopuksi haluaisin vielä kiinnittää arvoisan lukijani huomion HS:n teettämän gallupin uutisointiin. Kuten edellä jo totesin, ei lehti edes vihjaise siitä, ettei suomalaisten suopeus koske kehitysmaalaisten kansainvaellusta korkeamman elintason toivossa. Sitä eivät mainitse omissa uutisissaan myöskään Yleisradio tai MTV3.

Voiko tosiaan olla niin, etteivät suomalaiset toimittajat kykene tulkitsemaan kyselytutkimuksen tulosta? Vai onko sittenkin niin, että media haluaa tarkoituksella edistää omaa maahanmuuttoagendaansa ja harhauttaa asiakkaitaan?

En tiedä kumpi edellä mainituista selityksistä on oikea, mutta oli se kumpi tahansa, se ei ole suomalaiselle medialle eikä maamme toimittajakunnalle kunniaksi. Ei etenkään siksi, että journalistin ohjeissa sanotaan lehtimiehen olevan "vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu".

Ja sanotaanhan siellä myös, että "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". Kysynkin HS:n, Ylen ja MTV3:n päätoimittajilta, että miten tämä kohta toteutui tässä käsitellyn uutisen osalta noin niinkuin omasta mielestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon

Kuluneella viikolla julkaistiin Nature-lehdessä amerikkalaisen Floyd E. Romesbergin tutkimusryhmän raportti, jossa kuvattiin kolibakteeri, jonka DNA:han oli lisätty tavallisten neljän emäksen lisäksi kaksi epäluonnollista emästä ja joka osasi tulkita oudon perimänsä sisällön RNA:n kautta proteiiniksi. 

Niille lukijoille, joilta koulun biologia on päässyt unohtumaan todettakoon tämän jutun taustaksi, että solujen perimä on tallennettu DNA:n neljän emäksen järjestykseen. Tuo järjestys kopioidaan solussa lähetti-RNA:ksi, josta informaatio siirtyy edelleen proteiinien aminohappojärjestykseksi. 

Proteiinit ovat puolestaan niitä molekyylejä, yleensä erilaisia biokemiallisia reaktioita katalysoivia entsyymejä, jotka hoitavat solujen erilaiset tehtävät kuten ravinnon muuttamisen energiaksi, uusien solujen rakentamisen tai vaikkapa lihasvoiman tuottamisen. Siis ikään kuin elämän koneita ja rakennusosia.

Romesbergin ryhmän tutkimuksen suurin merkitys oli siinä, että se osoitti DNA:n informaation keinotekoisen lisäämisen mahdolliseksi siten, että solut saadaan tuottamaan halutun kaltaisia proteiineja. Se puolestaan mahdollistaa aivan uudenlaisten aminohappojen lisäämisen proteiineihin - näinhän tehtiin myös nyt julkaistussa työssä.

Siten työ on merkkipaalu synteettisen biologian tutkimuksen alalla. Käytännön kannalta tämä tarkoittaa, että synteettisen biologian kautta voidaan tulevaisuudessa tuottaa esimerkiksi aivan uudenlaisia lääkkeitä.

Romesberg kertoo yliopistonsa internetsivulla, että "me käytämme kemiaa, biokemiaa, molekyylibiologiaa, mikrobiologiaa ja spektroskopiaa ymmärtämään kuinka evoluutio räätälöi proteiinien funktiota, parantamaan evoluutiota lisäämällä geneettisiä aakkosia sekä kehittämällä uusia antibiootteja ja aptameerejä". 

Tutkimustyönsä tulosten hyödyntämistä varten Romesberg on myös perustanut bioteknologiayrityksen, jonka tavoitteena on lisätä uusia aminohappoja proteiinipohjaisiin lääkkeisiin. Näin hän toivoo pystyvänsä kehittämään lääkkeille uusia hyödyllisiä ominaisuuksia. 

Tästä kertoneessa Nature-lehden toimituksen jutussa Romesberg kertoi, että "olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Paitsi että ensin joutui unelmoimaan 20 vuotta siitä kaupasta ja yhtäkkiä pääsee pohtimaan sitä, minkälaisen karkin sieltä voisi saada." 

Niin tai näin. Joukossamme on nyt aivan syvimmältä perusteeltaan uudenlainen elämänmuoto, joka avaa täysin uusia mahdollisuuksia proteiinien biotekniselle valmistamiselle. Ja epäilemättä myös monille muille sovelluksille, joista emme vielä osaa edes haaveilla.

Tiedepolitiikan kannalta on syytä huomata Romesbergin tutkimuksen osoittaneen jälleen kerran, että vain puhtaan perustutkimuksen kautta ihmiskunnalle avautuu ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Vanhaa sanontaa mukaillakseni perustutkimus kasvattaa kakkua siinä missä muu inhimillinen toiminta vain jakaa sitä. 

Toivottavasti poliitikot myös Suomessa ymmärtävät, että ainoa keino ylläpitää maamme korkeaa elintasoa on uteliaisuuden ohjaamaan tieteeseen perustuva korkea osaamistaso, jonka jatkuva kehitys edellyttää tämän hyvinvointimme lähteen ylläpitämistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 1. joulukuuta 2017

Rasistileiman julma seuraus?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään julma ja järkyttävä tarina Suomessa asuneesta afrikkalaisisästä ja hänen kahdesta tyttärestään. Lyhyesti kerrottuna isä oli joutunut 2000-luvun alussa vankeuteen raiskattuaan vanhempaa tytärtään, mutta pikkusiskon tapausta ei oltu edes tutkittu ennen kuin paljon myöhemmin.

Silloinkin tutkinta kesti erittäin kauan, ja lopulta käräjäoikeus sinänsä uskoi tytön tarinan, mutta näyttö ei riittänyt tuomioon. Tapaus mennee vielä hovioikeuteen.

Jutussa ihmetellään monen haastatellun suulla sitä, miksi tapausta ei tutkittu aiemmin ja miksi sen tutkinta kesti niin kauan. Minä en ihmettele, vaan esitän veikkauksen, että syynä oli ihmisten pelko rasistiksi leimautumisesta.

Tuo pelko on osoittanut voimansa länsimaissa jo kauan sitten. Pahin tunnettu tapaus lienee Iso-Britanniassa 16 vuotta toiminut Rotherhamin raiskausrinki, jota viranomaiset hyssyttelivät vuosikausia pelätessään rasistileimaa.

On siis olemassa erinomaiset syyt veikata, että myös HS:n tänään julkaiseman tapauksen poikkeuksellisen kehno tutkinta on johtunut asiaa käsitelleiden viranomaisten rasistiksi leimautumisen pelosta. Ja toivoisin, että vaikkapa yleinen syyttäjä ottaisi tämän asian - siis virkamiesten toiminnan - tutkimisen agendalleen.

Lopuksi minun on tässä yhteydessä ihan akateemisesta mielenkiinnosta kysyttävä, että ovathan kaikki muita ihmisiä rasisteiksi leimanneet nyt tyytyväisiä leimakirveensä aikaansaannoksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

torstai 30. marraskuuta 2017

Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden

Helsingin valtuusto päätti laajentaa laittomasti maassa oleville tarjottavia terveyspalveluita. Apulaispormestari Sanna Vesikansa (vihr) valotti Ylen uutisessa päätöstä seuraavasti.

"Tarjoamme välttämättömät sosiaali- ja terveyshuollon palvelut myös kaikille paperittomille. Heillä on mahdollisuus hakea perusterveydenhuollossa hoitoa ennaltaehkäisevästi esimerkiksi pitkäaikaissairauksiin kuten diabetekseen eikä odottaa, kunnes joutuu päivystykseen... Jokainen Helsingissä oleva paperiton voi tarvittaessa hakeutua perusterveydenhuoltoon... puhutaan lyhytkestoisesta oleskelusta, ..., joten hoitoon eivät kuulu kaikki palvelut. Mutta lääkäri katsoo, mikä on sen sairauden hoitoon välttämätöntä ja silloin... esimerkiksi antibiootteja ei käytetä vain sairaalan sisällä, vaan lääkkeitä voidaan antaa myös mukaan."

Helsingin Uutiset kertoi lisäksi, että "paperittomilla on jatkossa oikeus Helsingissä muun muassa kroonisten sairauksien hoitoon ja rokotuksiin, suun terveyden hoitoon ja hätä- ja kriisimajoitukseen, oikeudelliseen neuvontaan ja psykososiaaliseen tukeen... Heille taataan valtion puolesta muun muassa asuminen, päivittäinen ruoka, käyttörahaa sekä alaikäisille koulunkäynti".

Minun nähdäkseni edelle kokoamani tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Suomesta tulee täällä laittomasti oleskelevan kannalta entistäkin houkuttelevampi vaihtoehto kotimaahan palaamiselle. Samoin päätös saattaa hyvinkin houkuttaa laittomasti muualla EU:ssa olevia ihmisiä suomalaisen järjestelmän hoivattavaksi. Eikä ole pois suljettu, etteikö päätös houkuttaisi maahamme ihan uusiakin tulijoita EU:n (sisä- tai) ulkopuolelta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin päätös lopulta johtaa. Valitettavasti maahanmuuttovirasto ei tilastoi laittomasti maassa elävien määrää, joten sen osalta en pysty antamaan lukua, jonka kehitystä voisimme seurata.

Todettakoon kuitenkin, että viimeisen 12 kk aikana maastamme on hakenut kansainvälistä suojelua yhteensä 4 301 ihmistä. Nähtäväksi jää kasvaako tämä luku tulevina kuukausina.

* * *

Päivän uutistarjonta on muutenkin ollut mielenkiintoinen. Yllä olevan kaupunkilaisjärjen sumenemisuutisen vastapainoksi Ylen tarjonnasta silmiini sattunut uutinen oli kuin kirkkaudellaan sokaiseva järjen ääni menossa olevan kansainvaelluksen pimeyden keskellä. Se kertoi suurimpien EU-maiden, viiden Afrikan maan ja YK:n Norsunluurannikolla tekemästä päätöksestä hajottaa Libyan salakuljetusverkostot ja palauttaa Eurooppaan pyrkivät kehitysmaalaiset kotimaihinsa.

Toivottavasti nyt uutisoitu suunnitelma toteutetaan onnistuneesti ja juuri kuten edelle kirjoitin. Eikä siteeraamastani uutisesta ole puuttunut osiota, jonka mukaan salakuljettajien palkkiorahoja Libyassa tienaavia aiotaan sittenkin pelastaa Eurooppaan.

Tämäkin jää jännitettäväksi, sillä Ylen uutisen mukaan lisätietoa pitäisi olla saatavilla huomenna. Jääkäämme siis odottelemaan suurella jännityksellä huomisia kuulumisia Norsunluurannikolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle
Poliisi poisti tammikuussa 419 turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjää
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Elias Oikarinen yllättyi

Tänä aamuna opimme, että tonttien hinnan osuus asunnon hinnasta on laskenut Helsingin keskustassa ja on pienempi kuin esikaupunkialueella. Asiasta kertoneessa HS:n uutisessa akatemiatutkija Elias Oikarinen piti tulosta hämmästyttävänä.

Hänen mukaansa "tämä on täysin vastoin sitä, mitä voisi taloustieteen teorian ja empirian perusteella olettaa". Lisäksi hän pohdiskeli, että "asuinneliöt ovat kantakaupungissa esikaupunkeja arvokkaampia ennen kaikkea sijainnin houkuttelevuuden takia, ja sijainnin houkuttelevuus näkyy suoraan maan arvossa".

Koska arvon akatemiatutkijalta on jäänyt huomaamatta eräs seikka, johon viittasin kerran aiemminkin, niin kerrottakoon se hänelle tässä: uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu ei ole Helsingissä eikä varsinkaan keskustassa enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin. Ja ne ovat pilvissä, koska pääkaupungissamme vallitsee asuntopula.

Sama toki pätee myös ainakin osittain maan hintaan, mutta asuntojen kysynnän käydessä kuumana jää maan hinta merkityksettömäksi asuntojen markkinahinnan rinnalla. Ja juuri siksi ei ole lainkaan yllättävää, että asuntopulan vallitessa tontin osuus asuntojen myyntihinnoista jää suhteellisen vähäiseksi.

Itse sanoisin, toisin kuin Elias Oikarinen, että nyt paljastuneen selvityksen tulos ei ole lainkaan yllättävä, vaan pikemminkin täysin odotusten mukainen.

Teen lopuksi myös ehdotuksen akatemiatutkijan ymmärtämättömyyden syystä: hän on tullut sisäistäneeksi liiankin hyvin taloustieteessä yleisesti oletetun kuluttajien päätöksenteon rationaalisuuden. Sen on kuitenkin osoitettu olevan virheellinen lähtökohta - asian selventämisestä jaettiin mm. taloustieteen Nobel-palkinto aiemmin tänä vuonna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

tiistai 28. marraskuuta 2017

Presidenttiehdokkaidemme arvot punertavat

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kuvan presidentinvaaliehdokkaiden arvoista. Kuviossa oli kaksi akselia: oikeistolaisuus-vasemmistolaisuus ja liberaalius-konservatiivisuus, joiden suhteen kukin ehdokas oli sijoitettu vaalikonevastausten perusteella.

HS:n kuvassa minua hätkähdytti se, että kaikki ehdokkaamme ovat arvoiltaan vasemmistolaisia ja kahta lukuun ottamatta liberaaleja. Poikkeuksina Niinistö sijoittuu jälkimmäisellä akselilla keskivälille ja Huhtasaari konservatiiviksi.

Arvelin ensin, että asteikossa on jokin vika, koska kukaan ehdokkaista ei sijoittunut oikealle ja vastailin asiaa testatakseni samat kysymykset itse. Sijoituin aavistuksen konservatiiviseksi keskustaoikeistolaiseksi edellä mainitussa koordinaatistossa. Tulos oli siten sellainen kuin kuvittelinkin, mikä viittaa siihen, että presidenttiehdokkaiden sijoittuminen kuviossa vastaa todellisuutta.

Tämän perusteella voinee todeta, ettei edessä olevissa vaaleissa ole yhtään ehdokasta sellaisille ihmisille, joiden maailmankuva on oikeistolainen. Eikä konservatiiveillekaan ole tarjolla kuin Huhtasaari.

Toisaalta vasemmistoliberaalisti ajatteleville ihmisille on tarjolla viisi ehdokasta, joten heillä riittää mistä valita. Siten vasemmistolaisten äänestäjien äänet tullevat jakautumaan useiden vasemmistoliberaalien ehdokkaiden välillä, kun taas kuvion keskelle asettuminen vahvistaa entisestään Niinistön asemaa.

Saattaapa se selittää myös presidentti Niinistön suuren kansansuosion. Onhan selvää, että poliittisen kentän molempien koordinaattien suhteen keskellä sijaitsevana ehdokkaana mahdollisimman moni kokee hänet omaan maailmankuvaansa sopivaksi. Ja siten kelpo presidentiksi.

* * *

Lopuksi haluaisin huomauttaa vaalikoneen tekijöille, että kysymysten pitäisi olla yksiselitteisiä. Nyt kysymys "maailmankaupan vapautuminen ja ihmisten vapaampi liikkuvuus on hyväksi Suomelle" oli mahdoton vastattava.

Näin siksi, että näen maailmankaupan vapautumisen ja työperäisen liikkuvuuden lähtökohtaisesti hyvänä asiana, mutta kehitysmaista tulevien elintasopakolaisten vapaan liikkuvuuden äärimmäisen haitallisena. Eli suosittelen HS:lle vaalikoneeseen jatkossa jokaisella rastilla vastattavaksi vain yhden kysymyksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät on luovien mielikuvien mestari
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina


maanantai 27. marraskuuta 2017

Suomen talouden Feniks-lintu

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT kertoi, että Suomen it-palveluiden vienti on lisääntynyt  rajusti 2010-luvulla. Ne vastasivat viime vuonna jo 11,4 prosentista viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, minkä seurauksena it-palvelut olivat Suomen toiseksi suurin viennin arvonlisän lähde paperiteollisuuden jälkeen.

VATT:in mukaan "vaikka Nokian romahdus vei lyhyessä ajassa viisi miljardia euroa, eli kymmenen prosenttia viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, tämä korvautui jo muutamaa vuotta myöhemmin palveluiden viennistä saatavan arvonlisäyksen vielä suuremmalla kasvulla".

Tämä(kin) raportti osoittaa, kuinka osaaminen on sellainen asia, jonka varaan voidaan aina rakentaa. Vaikka onkin totta, että Nokian kännykkäbisneksen nousu ja tuho olivat tietyllä tavalla samanlainen tarina kuin sosialismin nousu ja tuho viime vuosisadalla, eivät niiden seuraukset ole yhteismitallisia.

Onhan selvää, ettei sosialismin raunioille ole ollut mahdollista rakentaa oikeastaan mitään - eikä vähiten siksi, että se perustui poliittiselle aatteelle ja epärehellisyydelle, kun taas Nokian nostivat ylös ennen kaikkea suomalainen satsaus it-osaamiseen 1990-luvun vaihteen laman aikana ja jälkeen. Siksi suomalainen it-ala on lippulaivansa tuhoutumisen jälkeenkin noussut tuottamaan maallemme hyvinvointia kuin mytologian Feniks-lintu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemme iloisia veronmaksajia
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Timo Soini on ymmärtänyt väärin

Ministeri Timo Soini (sin) on lausunut intialaislehdelle näkemyksensä EU:n maahanmuuttopolitiikasta. Hänen kommenttinsa ovat siksi valaisevia, etten malta olla kommentoimatta niitä.

Soinin mukaan "meidän on oltava inhimillisiä, mutta myös ymmärrettävä, että on oltava sivistynyt ja sääntöihin perustuva tapa tulla Eurooppaan. On myös ihmisten uudelleensijoittamisen ja -asuttamisen ongelma."

Tästä on helppo olla periaatteellisella tasolla samaa mieltä. Ainakin mikäli Soini tarkoitti sitä, että maanosaamme tulo pitää järjestää kontrolloidusti ja asettamalla tulijoiden määrä sellaiseksi, että heistä (käytännöllisesti katsoen) kaikki saadaan asutetuksi ja sijoitetuksi yhteiskuntaan siten, että tulijoista muodostuu maanosallemme rakentava voima.

Toiseksi Soini totesi, että "jotkut näistä itäisen Euroopan maista eivät ota vastaan ketään. Tämä tietenkin ihmetyttää. Jos et ota vastaan ketään, miksi jonkun toisen täytyisi."

Tässä Soini on kyllä pahasti erehtynyt, sillä eiväthän esimerkiksi Unkarin, Tshekin, Slovakian tai Puolan poliittiset johtajat ole vaatineet muita EU-maita ottamaan vastaan kehitysmaalaisia? Sellaisia vaatimuksia on esitetty ainoastaan toisin päin mm. EU:n toimielimistä käsin.

Edelleen Soinin mukaan "Afrikka on... elintärkeä kysymys Euroopan unionille. Meillä on suojattu talous, etenkin maataloudessa. Fakta on, että jos emme anna afrikkalaisille reilua mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin Euroopassa tai kilpailla Euroopassa, on toinen vaihtoehto ottaa vastaan heidän väkeään. Kyse on joko tuotteista tai ihmisistä. Mielestäni tuotteet ovat parempi vaihtoehto."

Olen samaa mieltä EU:n suljetusta maataloudesta ja afrikkalaisten tuotteiden liikkuvuuden paremmuudesta sikäläisiin ihmisiin nähden. Sen sijaan Soini on ymmärtänyt afrikkalaisen maahanmuuton perussyyn ja asiaan liittyvän realismin väärin.

Soinin kommentista syntyy nimittäin sellainen vaikutelma, ettei hän tietäisi afrikkalaisten naisten synnyttävän keskimäärin 4,7 lasta. Se tarkoittaa, että vuonna 2100 afrikkalaisia on yhteensä 4,4 miljardia ellei syntyvyydessä tapahdu muutosta. Koska Afrikassa elää nykyisin noin  1,2 miljardia ihmistä, se tarkoittaa tämän vuosisadan loppuun mennessä 267 prosentin lisäystä.

Ja juuri tässä on Soinin suurin väärinymmärrys. Nämä luvut - 3,2 miljardia eli 267 prosenttia enemmän afrikkalaisia - ovat niin suuria, etteivät niistä johtuvat ongelmat voi mitenkään ratketa reilun kaupan keinoin. Ei vaikka kaikki 508 miljoonaa EU-kansalaista ostaisivat eurooppalaisten sijaan pelkästään afrikkalaisia maataloustuotteita.

Eikä Soini tainnut maatalouden vapauttamisen vaihtoehdosta puhuessaan ymmärtää sitäkään, ettei liene realistista olettaa kaikkien 508 miljoonan EU-kansalaisen vauvasta vaariin haluavan (tai edes suostuvan) ottamaan elätettäväkseen noin kuutta tai seitsemää afrikkalaista, jotta kaikki 3,2 miljardia lisäafrikkalaista saataisiin asutetuksi tänne Välimeren pohjoispuolelle.

Mutta saahan Soini tietenkin jutella. Eikä hän valitettavasti ole ymmärryksensä vajavaisuuden kanssa maamme hallituksessa mitenkään poikkeuksellinen yksilö. Ei, vaikka edelle kirjoittamani tosiasiat eivät mitään korkeampaa matematiikkaa, ekonomiaa tai ihmispsykologiaa olekaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?

lauantai 25. marraskuuta 2017

#metoon erot Ruotsissa ja Suomessa

#metoo on keskusteluttanut ihmisiä ympäri maailman. Ja muita maita enemmän kaikesta mahdollisesta diskuteeraavassa Ruotsissa, missä on viime aikoina väitetty tapahtuneen kerrassaan hirveitä.

Itse asiassa en ole perehtynyt siihen, mitä ruotsalaisissa lehdissä on kirjoitettu näistä tapahtumista. On kuitenkin ollut jotenkin silmiinpistävää, että ainakaan meillä seksuaaliseen härintään Ruotsissa syyllistyneitä ei ole identifioitu muuten kuin julkisen ammattinsa tai harrastuksensa perusteella.

Tämän aamun Helsingin Sanomista löytyi kaksi esimerkkiä tästä käytännöstä. Ensimmäisessä kerrottiin, että entisen korkeushyppymestarin, Patrik Sjöbergin, mukaan aitajuoksijatähti Moa Hjelmerin raiskaukseen syyllistyneen joukkuetoverin nimen selvittämiseen meni puoli tuntia. Ja ettei maan yleisurheiluliitto ole pannut tikkuakaan ristiin tapauksen ilmitulon seurauksena.

Toinen HS:n mainitsema tapaus liittyi ruotsalaiseen "kulttuuripersoonaan", joka oli jo pitkään toiminut sikamaisesti naisia kohtaan. Uutisen mukaan Ruotsin Akatemia on katkaissut hänen kanssaan yhteistyön - mutta vasta kaikkien kulttuurialalla tunteman salaisuuden tultua julkisuuteen.

HS:n Ruotsin tapahtumien esille nostamisen yhtenä tarkoituksena lienee halu nostaa #metoo kampanjaan liittyvät asiat tapetille myös Suomessa. Tämä käy selvästi ilmi lehden tämän aamun pääkirjoituksesta, jonka mukaan "vaikeneminen ahdistelusta ei ole noussut Suomessa lähimainkaan samanlaisen julkisen arvosteluvyöryn kohteeksi kuin Ruotsissa. On vaikea uskoa, että Suo­messa ahdistelua olisi lähtökohtaisesti vähemmän kuin Ruotsissa. Keskustelukulttuureissa sen sijaan on eroja."

Jaan HS:n näkemyksen suomalaisen ja ruotsalaisen keskustelukulttuurin eroista. Toisaalta pidän varsin selvänä, että myös suomalaisen ja ruotsalaisen ahdistelukulttuurin välillä on erittäin merkittävä ero - ja mahdollisesti jopa suurempi kuin keskustelukulttuureissa.

Vahvin todiste tuon eron puolesta on se, että äskettäisen selvityksen mukaan yli 95% Ruotsissa pahoinpitelyraiskauksista tuomituista on maahanmuuttajia. Tämä selittynee lähinnä sillä, että Ruotsissa seksuaalirikosten suhteen erityisen riskialttiin muslimiväestön määrä on noin 700 000 henkilöä, kun se jäänee Suomessa alle sadan tuhannen.

Lisäksi jo aiemmin on käynyt selväksi, että Ruotsissa seksuaalirikoksista on ilmoitettu vieläkin harvemmin kuin Suomessa. Minun nähdäkseni tämä tosiasia yhdistettynä maahanmuuttajien korkeaan raiskausaktiivisuuteen ja heidän suureen määräänsä Ruotsissa osoittaa kiistatta, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on Suomessa oleellisesti pienempi kuin länsinaapurissa.

Tämä saattaisi olla osasyy #metoo-kampanjan saamasta poikkeuksellisen suuresta huomiosta Ruotsissa. Toinen osasyy saattaisi olla ruotsalaisten vielä suomalaisiakin suurempi kyvyttömyys puhua maahanmuuton ongelmista ja kääntää huomio niistä (myös) kantaväestön parissa esiintyviin epäkohtiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kyseessä olisi vakava asia myös Suomessa. Jokainen häirintätapaus, joka tapahtuu vastoin uhrin tahtoa ja varsinkin sen eväämisen jälkeen on liikaa. Ja sitä suuremmassa määrin, mitä vakavammasta tapauksesta on kyse.

Samalla on ymmärrettävä, ettei #metoo saa johtaa miehen ja naisen välisen luonnollisen seksuaalisen jännitteen ja iholle pyrkimisen tai vonkaamisen stigmatisointiin. Sellainen kuuluu ihmislajin luonteeseen, eikä sen rajalle ole muuta oikeaa kohtaa kuin molemminpuolinen suostumus - ja mahdollisen virhearvioinnin jälkeen ihon jättäminen rauhaan sekä painostavan vonkaamisen keskeyttäminen siihen asti kunnes lupa annetaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö
Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

perjantai 24. marraskuuta 2017

Veroa ja velkaa

Helsingin Sanomat kertoi, että Suomessa on OECD-maiden neljänneksi korkein veroaste, sillä meidän tuloistamme peritään pakollisina veroina keskimäärin 44,1 prosenttia. Toisin sanoen jokaisesta työllämme ansaitusta veroeurosta menee poliitikkojemme ja virkamiestemme käytettäväksi lähes puolet.

Tästä huolimatta maamme velkaantuu edelleen kovaa vauhtia: tällekin vuodelle tehty budjetti oli 5,6 miljardia euroa alijäämäinen. Toisin sanoen ainakin valtion menot ovat vieläkin suuremmat kuin kovalla verotuksella hankittu tulovirta. Kuntapuolella tilanne ja sen seurauksena verotuksen ankaruus vaihtelevat eri puolilla maata.

Juuri nyt taloutemme on kovassa nosteessa kuten ekonomistien valtavirrasta poiketen ennustin jo yli vuosi sitten. Kuitenkin myös vuodelle 2018 laaditussa valtion budjettiluonnoksessa tukeudutaan 3,4 miljardin euron alijäämään. Toisin sanoen edes kova talouskasvu yhdessä raskaan verotuksen kanssa ei pysty täyttämään poliitikkojemme keksimiä julkisen talouden kulueriä.

Velkakellon mukaan jokainen suomalainen vastaa tätä kirjoitettaessa 19 619,90 euron valtionvelasta - kokonaisuutena siis yli 107 miljardista eurosta. Tilanne ei ehkä vielä ole katastrofaalinen, mutta jäin miettimään sitä, että jos valtion budjetin alijäämää ei saada supistetuksi korkean talouskasvun oloissa, niin milloin Sipilä, Orpo ja muut johtavat poliitikkomme ajattelivat tarttua toimeen?

Ja moitittuani hallitusta joudun kysymään myös sitä, että miksi ihmeessä vasemmisto-oppositiomme ei vaadi taloudellisesti kestävää julkista hallintoa, vaan on pikemminkin keksimässä yhä uusia kulueriä lisäämään veronmaksajiemme ja heidän lastensa taakkaa? Eikä siinä kaikki, sillä jotkut poliitikkomme haluavat holtittoman tuhlaamisen lisäksi myös nakertaa taloutemme kestävintä pohjaa.

Eikö ketään muuta huoleta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyrkikö HS lyömään uutta kiilaa PS:n kannattajakuntaan?
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

torstai 23. marraskuuta 2017

Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö

Oikeusoppineet ja media ovat hämmästelleet sitä, että kymmenvuotiaan tytön makaaminen ei ollut hovi- eikä käräjäoikeuden mielestä raiskaus vaan ainoastaan törkeä hyväksikäyttö, jonka perusteella tekijä sai kolmen vuoden tuomion. Alan kollegan mielestä korkeimman oikeuden tulisi vielä katsoa tapaus.

Koko vyyhti on äärimmäisen vastenmielinen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin se on jälleen yksi Suomessa tapahtunut alaikäisen hyväksikäyttötapaus, jollaisia on meillä ollut aivan liian usein niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin tekemänä. Ei voi välttyä ajatukselta, että ainoa oikea seuraus sellaisesta olisi kuohitseminen, vaikka en toki vakavissani vaadi minkäänlaisen ruumiinosan poistoa suoritettavaksi oikeusvaltiossa, pikemminkin päinvastoin.

Toisaalta tapaus on jälleen yksi esimerkki sellaisesta kustannuksesta, jonka maamme löperö maahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut. Tätäkään törkeää hyväksikäyttöä ei olisi tapahtunut maassamme, mikäli suomalainen maahanmuuttopolitiikka olisi ollut sellaista kuin kansan suuri enemmistö olisi tahtonut.

On syytä toivoa, että iljettävään tekoon syyllistynyt Juusuf Muhamed Abbud tulisi tuomion kärsittyään poistetuksi maastamme. Valitettavasti media ei ole ainakaan minun silmiini osuen kertonut sellaisesta. Se saattaa kertoa siitä, että Juusuf on Suomen kansalainen, jolloin hän ja hänen jälkeläisensä pysyisivät suomalaisten uhkana myös jatkossa.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää tulevaisuudenkuvaan eli maahanmuuttopolitiikkansa osalta vielä Suomeakin typerämpään Ruotsiin. Siellähän 95,6% pahoinpitelyraiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä.

Ei ole syytä olettaa, etteikö sama kehitys olisi edessä myös Suomessa, mikäli maahanmuuttopolitiikka jatkuu nykyisellä tuhansien ihmisten vastaanottolinjalla. Jo nyt yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttajataustaisia.

Sen seurauksena myös yhä useampi maassamme elävä lapsi joutuu kantamaan raskaan hinnan poliitikkojemme sinisilmäisestä hyväuskoisuudesta ja/tai maahanmuuttopoliittisesta liiketoiminnasta. Kysymys kuuluukin, että miksi me tavallisen kansalaiset hyväksymme tämän kaiken käyttäessämme valtaa äänestyskopissa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä voimme oppia Saksan tilanteesta?
Yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttotaustaisia
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa

Kirjoitin kuusi vuotta sitten Kiinan pyrkimyksestä nousta tieteellisen maailman huipulle, kun olin nähnyt kiinalaisten sijoittavan uskomattomia rahasummia tieteensä edistämiseen. Erityispiirteenä oli tieteen rekrytointiohjelma, joka ulottui myös maan ulkopuolelle ja tähtäsi maailman parhaiden tutkijoiden saamiseen kiinalaisen tieteen pariin.

Totesin vuonna 2011, että "kiinalaiset ovat oivaltaneet: tutkimus ja koulutus ovat ainoa tie ylläpitää muuta maailmaa korkeampaa elintasoa".

Tänään Helsingin Sanomat julkaisi Kiinan huikeaa teknis-taloudellista nousua käsittelevät kirjoituksen, jonka mukaan "tulevaisuutta ennakoiva tekijä on perustutkimus. Kiinan julkiset panostukset perustutkimukseen kasvavat... Tieteen ja tekniikan nousua selittää myönteinen kierre. Tiede vahvistaa taloutta. Vahva talous antaa mahdollisuuden sijoittaa tutkimukseen."

Samaan aikaan Suomessa on toimittu aivan toisin ja painettu alas tutkimuksen resursseja sekä lisäksi suuri osa tutkimusrahoituksesta on alistettu poliittisille intohimoille. Toisin sanoen perustutkimuksen sijasta vähentyneitäkin tutkimusrahoja on suunnattu yhä enemmän valtioneuvoston määrittelemiin aiheisiin, jotka ehkä palvelevat käytännön päätöksentekoa, mutta eivät edistä syvällisesti suomalaista tieteellistä perustaa, eivätkä siksi kanna nykyhetkeä pidemmälle tulevaisuuteen.

Olisiko lopultakin siis syytä pohtia myös Suomessa, haluammeko me muuta maailmaa korkeampaa elintasoa. Ja tunnustaa, että tutkimus ja koulutus ovat ainoa keino ylläpitää sellaista. Ja luoda Suomeenkin tieteellis-taloudellis-teknistä menestystä ylläpitävä positiivinen kierre.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Kiinan tie



tiistai 21. marraskuuta 2017

Mitä voimme oppia Saksan tilanteesta?

Helsingin Sanomat julkaisi katsauksen Saksan hallitustilanteesta. Siellä käytiin syyskuussa parlamenttivaalit, joiden tuloksena maahanmuuttokriittinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) ilmaantui vallan perimmäiseen kammariin 12,6 prosentin äänisaaliilla. Myös Saksan Liberaalidemokraatit (FDP) tekivät paluun kansanedustuslaitokseen 10,7 prosentin äänisaaliilla.

Molemmat uudet puolueet ovat talouspoliittisesti oikeistolaisia ja maahanmuuttokriittisiä, mutta niitä erottaa suhtautuminen Euroopan Unioniin. Siinä missä AfD:tä pidetään euroskeptisenä, on FDP ainakin aiemmin kannattanut vahvaa EU:ta.

Niin tai näin. Saksan Sosiaalidemokraatit (SPD) ei ollut halukas hallituksen Merkelin kanssa, eikä Merkeliä kiinnostanut uusi oikeistopuolue AfD hallituskumppanina. FDP ja Vihreät eivät puolestaan päässeet yksimielisyyteen maahanmuutto-, ilmasto- ja energiapolitiikasta. Niinpä Merkelin kristillisdemokraattien vaihtoehdoiksi näyttävät jäävän joko vähemmistöhallitus tai uudet vaalit.

Juuri nyt näyttää siltä, että uudet vaalit ovat todennäköisempi vaihtoehto. Niiden seurauksena on tosin arvioitu maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousevan entisestään. Se on Merkelille riski, joten vain aika näyttää mikä on hänen ratkaisunsa sen edessä.

Saksan vaalit on vain yksi askel siinä umpikujassa, johon eurooppalaisen politiikan maahanmuuttokritiikitön linja on johtanut. Suomessa se nosti Perussuomalaiset hetkeksi valtaan, joka päätyi ulkoisten tahojen avittamana ja puolueen ministeriryhmän vallanhimon seurauksena puolueen hajoamiseen.

Sen jälkeiset mielipidekyselyt - eli sinisen hallitusryhmän heikko suosio - ovat vahvistaneet maahanmuuttokritiikin olleen puolueen kasvaneen suosion päätekijä. Ruotsin tulevissa vaaleissa muiden puolueiden lapsellisesti syrjimä Ruotsidemokraatit noussee joko suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi parlamenttipuolueeksi, mikä tekee hallitusneuvotteluista vielä Saksaakin hankalammat.

Kaikesta edelle kirjoitetusta näemme sen, kuinka vaikeaa demokraattisessa järjestelmässä on tehdä kansan ylivoimaisen enemmistön näkemysten vastaista politiikkaa. Siitä huolimatta sitä on yritetty kaikissa tässä kirjoituksessa mainituissa kolmessa maassa, vieläpä mediakentän erittäin vahvasti tukemana.

Suomen osalta lienee niin, että Perussuomalaisten kannatus on valmis nousemaan, mikäli maahamme suuntautuu uusi voimakas kansainvaellusaalto kehitysmaista. Tosin jonkinlainen aaltohan meillä käy päivittäin: Suomeen on saapunut viimeisen 12 kuukauden aikana 4 932 turvapaikanhakijaa ja samana aikana Maahanmuuttovirasto on tehnyt 5 062 myönteistä päätöstä kansainvälisen suojelun perusteella.

Jääkäämme siis mielenkiinnolla odottamaan, mikä on Merkelin ratkaisu tilanteessa, jossa jopa oma sisarpuolue (Baijerin Kristillissosiaalinen Unioni eli CSU) vaatii tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, eikä hallituskoalitiota löydy. Ja pitäkäämme suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa suurennuslasin alla, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme sellaisena kuin suurin osa maamme kansalaisista haluaa.

Samalla voimme toivoa, että maamme suuret perinteiset puolueet lopultakin ymmärtäisivät, että nykyinen liberaali maahanmuuttopolitiikka johtaa ne ja koko Suomen ennemmin tai myöhemmin umpikujaan. On selvää, että tällä hallituskaudella nähty Perussuomalaisten näkemyksiä myötäilleiden alkuperäisten maahanmuuttolinjausten vesittämisen jälkeen halla-aholaiset eivät lähde soinilaisten tavoin pönkittämään maahanmuuttoliberaalia hallitusta, eikä kansakaan katso tahtonsa vastaista politiikkaa ikuisesti. Siksi myös vanhojen valtapuolueiden on muutettava linjaansa ennemmin tai myöhemmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haataisen ja Vanhasen maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Haluaisitko Suomeen 13 410 pakolaista?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton




maanantai 20. marraskuuta 2017

Johtuivatko metsäkuolemat happosateista?

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa puhuttiin puolen vuosisadan takaisista happosateista ja sen yhteydessä mainittiin, että "Keski- ja Itä-Euroopassa koettiin laajoja metsäkuolemia". Suuresta kohusta huolimatta yhteyttä happosateiden ja metsissä havaittujen tuhojen välillä ei kuitenkaan koskaan onnistuttu osoittamaan.

Sen sijaan tutkimukset osoittivat, että ajoittaiset neulaskadot johtuivat kuivuudesta, puiden korkeasta iästä, vuoristoisuudesta, meren läheisyydestä sekä hyönteis- ja sienituhoista. Ja itse asiassa happosateita aiheuttaneet typpilaskeumat lisäsivät Keski-Euroopan metsien kasvua viime vuosisadalla.

Myös Suomessa kohkattiin 1980-luvulla metsäkuolemista. Syynä oli erityisesti mäntyjen huonovointisuus, jonka Keski-Euroopan keskustelun ja yleisen ympäristötietoisuuden kasvun vaikutuksesta väitettiin myös meillä johtuneen happosateista ja saasteista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kyseessä oli sienitauti, joka hyötyi 1980-luvun kylmistä kesistä. Pohjois-Suomessa tuhoja aiheutti myös porojen ylilaidunnus.

En tällä kirjoituksella tarkoita, etteikö maaperää ja vesistöjä happamoittavien päästöjen väheneminen
olisi ollut hyvä asia. Kyllä se tietenkin oli, vaikka toimet perustuivatkin valheellisiin väitteisiin, joita näköjään toistellaan edelleen.

Sen sijaan korjaan virheen, joka pisti silmiini ja aiheutti muistoja oman nuoruuteni kiihkeästä ympäristökeskustelusta. Kirjoitin siitä ihan ensimmäisessä blogitekstissäni vuonna 2010.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijoilta uusi metsäkannanotto
Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista

Ilmoitin noin viikko sitten käyttäväni jatkossa pohjoisen napajään pinta-alaa ilmastonmuutoksen edistymisen seurannassa. Siksi lienee syytä dokumentoida hiukan tarkemmin se, miltä nuo tilastot näyttävät juuri nyt. Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, päätin tehdä tämän käyttäen apunani muutamaa piirrosta.

Ensin kuva koko NOAA:n tilastosta, joka löytyy täältä.



Arvoisan lukijani on syytä huomata, että yllä olevan kuvan sininen käyrä on epäjatkuva, mikä tarkoittaa, että käytettävissä olevasta datasta puuttuu muutama mittausarvo. Nämä datan puutteet ajoittuvat vuosille 1987 ja 1988.

Kuvassa näkyvästä kuukausittaisen datan vuoden mittaisesta liukuvasta keskiarvosta (punainen viiva) nähdään jääpeitteen keskimääräisen koon muutos, joka on tilastojen olemassaoloajalta vaihteleva, mutta kokonaisuutena jonkin verran laskeva.

Ilmastonmuutoksen kannalta koko vuoden keskiarvoa oleellisempaa on jääpeitteen minimiarvo, eli kunkin vuoden syyskuiden mittaustulos. Se näkyy seuraavassa kuvassa.


Tästä nähdään selvästi, että arktisen jääpeitteen minimilaajuus supistui voimakkaasti vuosien 1996 ja 2007 välillä, minkä jälkeen nähtävissä on lähinnä satunnaisvaihtelua. Itse asiassa trendi vuodesta 2007 on pikemminkin nouseva kuin laskeva, kuten alla olevassa kuvassa olevasta lineaarisesta trendiviivasta (punainen suora) näkyy.


* * *

Kuvien piirtelystä selvittyäni laskin, onko satelliittimittauksiin perustuvan maapallon alailmakehän keskilämpöä kuvaavan RSS-datan ja arktisen jääpeitteen laajuuden välillä tilastollinen riippuvuus. Tein laskelman käyttäen kunkin vuoden kuukausien keskiarvoa sekä RSS-datalle, että napajään laajuusdatalle poistaen vuodet 1987 ja 1988, koska niistä puuttuu osa lähtötiedoista.

Tämän vertailun tuloksena RSS-estimaatin ja napajään keskimääräisen koon välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä keskinäinen riippuvuus (P=0,001). Tulos osoittaa, että arktisen jääpeitteen pinta-ala on hyvä mittari koko maapallon lämpötilan kehitykselle.

Tein saman testin myös RSS-datan tulkintamuutosta edeltäneelle aineistolle (joka ulottui kesäkuulle 2016, eli testiin tulivat vuodet 1979-1986 ja 1989-2015). Myös näiden välillä oli riippuvuus, mutta sen tilastollinen merkitsevyys oli huomattavasti heikompi kuin nykyistä RSS-tilastoa käytettäessä (P=0,041)

Tästä voitaneen päätellä, että nykyinen RSS-aikasarja vastaa korjausta edeltänyttä aikasarjaa paremmin ilmaston todellista kehitystä. Siten RSS-aikasarjan tulkintaan viime vuonna tehty korjaus on mitä ilmeisimmin ollut hyvin perusteltu.

Ihan uteliaisuuttani hain myös maanpinnan mittauksiin perustuvat HadCRUT4-estimaatit maapallon globaalille lämpötilalle ja testasin niiden ja arktisen jääpeitteen laajuuden välisen riippuvuuden vuoden 1979 ja 2016 välisenä aikana (pl. 1987-1988). Myös näiden välillä oli riippuvuus, joskin sen tilastollinen merkitsevyys oli aavistuksen vähäisempi kuin käytettäessä RSS-dataa (P=0,002).

Aivan lopuksi laskin, onko RSS-datan perusteella lasketun maapallon alailmakehän vuotuisen keskilämmön ja arkitsen jääpeitteen minimikoon (syyskuun tilasto) välillä tilastollinen riippuvuus (vuodet 1979-2016 ilman vuosia 1987-1988). Sellainen löytyi erittäin suurella tilastollisella merkitsevyydellä (P=0,001).

* * *

Tämä kirjoitus tulee siis jatkossa toimimaan jonkinlaisena referenssinä seuratessani maapallon ilmaston kehitystä. Siltä osin edelle kirjoittamastani on syytä nostaa esille kaksi kohtaa.

Ensimmäinen merkittävä seikka koskee ilmastotilastojen ja pohjoisen jääpeitteen laajuuden välistä suhdetta. Niiden välinen korrelaatio on erittäin suuri ja tilastollisesti merkitsevä, joten jääpeitedatan käyttäminen pelkästään omien havaintojeni perusteella kummallisuuksia (esimerkkitoinen ja kolmas) sisältävien ilmakehän lämpömittausten sijaan on hyvin perusteltua, koska arktisen jään pinta-alatietojen jälkikäteiselle muokkaukselle ei pitäisi olla mitään tarvetta. Toki otin varmuuden vuoksi talteen tämänhetkisen tilaston, jota tulen vertaamaan myöhemmin julkaistaviin tilastoihin.

Vielä mielenkiinoisempaa oli huomata, että arktisen jääpeitteen minimikoon (ja vähemmässä määrin myös jääpeitteen vuotuisen keskiarvon) kehitys viittaa vahvasti siihen, että globaalin ilmaston lämpenemien olisi sittenkin pysähtynyt noin kymmenen vuotta sitten. Kuluneen vuoden aikanahan on esiintynyt paljonkin väitteitä siitä, ettei näin olisi. Siksi tämän asian seuraaminen tulee lähivuosina olemaan erityisen mielenkiintoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka ilmastonmuutos näkyy arktisessa jääpeitteessä?
Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella
Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena

JK 20.11. kello 18.30. Laskin alla kommentoineen Samin ehdotuksesta edellä tekemäni tilastotestin myös UAH-datan perusteella. Mukana olivat vuodet 1979-2016 pois lukien 1987-1988. Tuloksen perusteella myös UAH-datan ja jääpeitteen pinta-alan välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä riippuvuus (P=0,007), mutta jonkin verran suuremmalla riskitasolla kuin nyky-RSS- tai HadCRUT4-datalla.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!