maanantai 24. huhtikuuta 2017

Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Ruotsissa on maahanmuuttajalähiöitä, joissa poliisin ja viranomaisten valta on lipsunut. Suomalainen media julkaisee niistä ajoittain juttuja (esimerkki, toinen, kolmas), mutta suurin osa tapahtumista jää kertomatta pelkästään tavallista uutisaineistoa seuraaville.

Todellisuudessa Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden tilanne on oleellisesti vakavampi kuin meikäläistä mediaa lukemalla voisi kuvitella. Naapurimaan surullisesta todellisuudesta voi lukea toisella kotimaisella kielellä suoraan ruotsalaisesta mediasta tai vaihtoehtoisesti suomenkielellä sosiaalisesta mediasta.

Esimerkiksi kuluvana huhtikuuna Sikolätti-sivusto on kertonut ruotsalaiseen perinteiseen mediaan viitaten seuraavat tapaukset: 1) ammuskelua Uppsalassa – yksi henkilö loukkaantunut, 2) viikonlopun saldo Tukholman alueella: yksi raiskaus ja neljä yritystä, 3) mellakka Hammarkullenissa – poliisia heitettiin kivillä, 4) Rosengårdissa paloi auto – ja nuorukainen, 5) Linköping: kranaatti yritettiin heittää asuntoon, 6) kymmenkunta autoa paloi Rosengårdissa ja 7) poliisipartio joutui mellakkaan Växjössä.

Itse en huomannut yhdenkään edelle linkitetyistä (ja ruotsalaisessa valtamediassa kerrotuista) tapauksista ylittäneen uutiskynnystä Suomessa. Se kertonee siitä, ettei kuluva huhtikuu ole juurikaan poikennut normaalista.

* * *

Helsingin Sanomien mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime viikolla julkaisemasta tutkimuksesta selvisi, että myös meidän suurissa kaupungeissamme ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin tietyille alueille. Tämä kehitys on pisimmällä Turussa, mutta samaan suuntaan ollaan menossa myös Helsingissä ja Tampereella.

Siten lienee vain ajan kysymys kun Suomeenkin muodostuu maahanmuuttajalähiöitä, joiden hallinta ei ole yksiselitteisesti viranomaisten hallinnassa. Näin ainakin siinä tapauksessa, että tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä jatkaa kasvuaan maassamme.

En tiedä, onko alueellisesti segregoitunut yhteiskunta lepsua maahanmuuttopolitiikkaa ajavien suomalaisten poliitikkojen tavoitteena, mutta joka tapauksessa olemme menossa kohti sellaista. Näin siitä huolimatta, että kehitys on yhteiskuntarauhaa uhkaava.

Löysästä maahanmuuttopolitiikasta seuraavat ongelmat ilmenevät ensin lähiöissä itsessään ja ajan myötä myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Jälkimmäisellä viittaan esimerkiksi Euroopan viime vuosien terroritekoihin tai maahanmuuttajien omien lähiöidensä ulkopuolella tekemiin seksuaalirikoksiin.

Siksi oli yllättävää, ettei Helsingin Sanomat maininnut jutussaan lainkaan tätä etnis-kulttuurisen segregoitumisen ylivoimaisesti suurinta uhkaa. Sen sijaan se oli kyllä huolissaan siitä, miten näillä alueilla asuminen lapsuudessa näyttäisi amerikkalaisten kokemusten perusteella vaikuttavan siihen "miten pitkälle elämässä pääsee".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen

Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen kirjoitti aamun lehdessä Ranskan vaaleista. Jutun alkupuolelle hän oli näppäillyt seuraavia asioita.

"Viime heinäkuun 26. päivä auton­korjaaja Julien Chenen räpsi työ­kavereidensa kanssa kännykkä­kuvia Renault’n huolto­korjaamon ikkunasta. Näköetäisyydellä poliisin erikoisjoukot ampuivat kaksi 19-vuotiasta terroristia Saint-Étienne-du-Rouvrayssa sijaitsevan kirkon edustalle."

"Autonkorjaaja Julien Chenen, 30, on itsekin puoliksi algerialainen, ja hänen kaltaisiaan miehiä katsellaan terrori-iskujen jälkeen julkisissa kulkuneuvoissa epäluuloisen tarkkaavaisesti. Hänen luulisi olevan viimeinen, joka ­äänestää Marine Le Peniä, mutta Ranskassa saa yllättyä.

Cheneniä suututtaa se, että Ranskalla tuntuu olevan pohjaton kassa maahanmuuttajien auttamiseksi, mutta omista kansalaisista ei huolehdita. Siitä Le Pen puhuu oikeilla sanoilla.

´Saatan äänestää Le Peniä, se on hyvinkin mahdollista.´"

Huomioni edelle lainaamassani kiinnittyi siihen, että Mykkänen oli yllättynyt siitä kun muslimin näköinen työtä tekevä Ranskan kansalainen harkitsee maahanmuuttajiin liittyvään turvattomuuteen ratkaisua lupaavan ehdokkaan äänestämistä. Itse olen puolestani ollut hyvin hämmästynyt siitä, ettei suomalainen media ylipäänsä näytä ymmärtävän sitä, että juuri maahanmuuttajan näköiset ihmiset ovat ylivoimaisesti suurimpia kärsijöitä toisten samannäköisten huonosta käytöksestä.

Ranskassa maahanmuuttajaongelma tarkoittaa koko asteikkoa tulijoiden elatuksesta näiden segregoitumisesta omille asuinalueilleen ja ohi kulkeville naisille huutelusta aina ihmisten tappamiseen terroritarkoituksella. Niiden seurauksena kaikkiin muslimeilta näyttäviin kohdistuu enemmän tai vähemmän vastareaktioita valtaväestöltä riippumatta heidän omasta käyttäytymisestään. Ja mikäli suomalaisia tilastoja on uskominen - erityisesti heihin kohdistuu myös maahanmuuttajien aiheuttamaa väkivaltaa.

Looginen johtopäätös tästä kaikesta on se, että juuri yhteiskuntaan hyvin sopeutuneilla ulkomaalaistaustaisilla ihmisillä luulisi olevan suurin motivaatio saada maahanmuuttoon liittyvät lieveilmiöt kuriin. Siksi minä en ole lainkaan yllättynyt jutussa kerrotun kolmikymppisen näkemyksistä.

Sen sijaan olen hämmästynyt siitä, ettei toimittaja Mykkänen näytä ymmärtävän tätä. Tai ettei myöskään maahanmuuttajien uuteen kotimaahansa kotoutumaan pyrkivä osa ole oivaltanut asiaa.

Syyksi maahanmuuttajien oivaltamattomuuteen veikkaan heidän kulttuurinsa epätervettä yhteisöllisyyttä, joka sekä häiritsee sopeutumista länsimaihin, että estää heitä näkemästä omaa yksilöllistä etuaan. Lisäksi heidän näkemystään sotkee todennäköisesti myös suomalaisen maahanmuuttoklusterin pyrkimys pitää yllä omaa ansaintalogiikkaansa korostamalla tulijoiden oikeuksia ja kulttuuria.

En myöskään usko, ettei toimittaja Mykkänen kykenisi lainkaan loogiseen ajatteluun. Sen sijaan uskon, että hänen työnantajansa toimitukseen on syntynyt suuri kupla, joka rajoittaa kaikkien siellä työskentelevien ajattelua. Tai ainakin sitä, mitä he päästävät näppäimistöltään julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja
Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa

Tänä aamuna jouduin hieraisemaan aamun lehden ääressä silmiäni toisenkin kerran. Taannoinen presidenttimme oli nimittäin julkaissut kirjoituksen, jota ei voinut olla ihmettelemättä.

Halosen kirjoituksen ytimenä oli vaatimus siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautukset olisi keskeytettävä niin pitkäksi aikaa, että vastaanottavien maiden tilanteesta tehtäisiin uusi arvio menemällä sitä varten paikan päälle. Näin siitä huolimatta, että hänen kirjoituksensa mukaan "emme voi ottaa tulevaisuudessa vastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat erilaisen turvattomuuden vuoksi jättämään kotimaansa",

Halonen ei näytä ymmärtävän, että laittomasti maassa olevien ihmisten elättäminen Suomessa toimisi lähtömaiden asukkaille signaalina ja johtaisi mitä todennäköisimmin turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttävien elintasopakolaisten virran kasvuun. Se olisi erityisen haitallista todellista vainoa pakeneville.

Siksi Suomen pitäisi, toisin kuin Halonen ehdottaa, poistaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset mahdollisimman pikaisesti siinäkin tapauksessa, että vastaanottavien maiden tilanteesta tehtäisiin uusia selvityksiä. Käytäntöjen muuttaminen on tarpeellista vasta sitten, jos niissä ilmenee jotain erityistä.

Entinen presidentti esitti kirjoituksessaan myös, että Suomen pitäisi nostaa kiintiöpakolaisten määrää entistä suuremmaksi. Vaatia tietenkin voi, mutta minulla on sellainen käsitys, etteivät suomalaiset tai muutkaan EU-kansalaiset ole valmiita ottamaan suurempia ihmismääriä etenkään nyt kun EU:n tasolla on tehty päätös lisäkiintiöstä, jota tosin monet muut maat kuin Suomi eivät ole juurikaan noudattaneet.

Migrin tilastojen mukaan kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tulijoita on ollut yhteensä 1135, joten samalla tahdilla päädyttäisiin koko vuoden aikana 4540 turvapaikanhakijaan. Heistä noin kolmannes saanee oleskeluluvan, joten yhdessä kiintiöpakolaisjärjestelmän ja EU:n taakanjaon kanssa maahamme jää pysyvästi ehkäpä noin 3000 tulijaa, jotka tuovat myöhemmin mukanaan lisäksi perheenjäseniään.

Tuollaisen ihmismäärän kotouttaminen ja integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan on vaativa tehtävä maamme viranomaisille. Sen vaikeudesta voidaan katsoa varoittavina esimerkkeinä muun muassa aiemmin tulleiden heikkoa koulumenestystä ja olematonta työllistymisastetta, heidän profiloitumistansa tietyissä rikoslajeissa sekä ihan arkipäiväisenä - ja itsellenikin vastaan tulleena asiana - kieltäytymistä naisten kättelemisestä.

Itse olisinkin, toisin kuin entinen presidenttimme, valmis lopettamaan kokonaan spontaanien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen ja päästämisen maamme rajojen sisälle. Lisäksi määrittelisin kiintiöjärjestelmien kautta tulevien ihmisten määrän kotouttamistulosten mukaisesti siten, että jokainen vastaanotettu ihminen saadaan omaksumaan elämäntapa, joka on yhteensopiva suomalaiseen yhteiskuntaan. Tuo määrä olisi käsittääkseni ennemminkin kymmeniä kuin tuhansia kotoutettavia.

* * *

Lopuksi pari sanaa toisesta aiheesta, koska Saksan jalkapallopommittajan motiivi on selvinnyt. Kirjoittelin asiasta kymmenen päivää sitten ihmetellen terrorivapaan pommin asettajan motiiveja ja ehdotellen niiksi mielikuvitustani venyttelemällä mm. kohteeksi joutuneen joukkueen tai sen kannattajien pyrkimystä vahingoittaa kilpailevaa joukkuetta, omien fanien pettymystä joukkueen menestykseen, järjestäytynyttä rikollisuutta ja mustasukkaisuutta.

Nyt ilmi tulleen tiedon perusteella selitys oli kuitenkin oman mielikuvitukseni tuotoksia ihmeellisempi: pommintekijä nimittäin laski sen varaan, ­että paha saadaan nykyisessä muslimiterrorismin värittämässä ilmapiirissä lavastettua islamistien ja islamin viaksi.

Omassa maailmankuvassani tapaus asettuu uudeksi löperöstä maahanmuutosta aiheutuneeksi seurannaisongelmaksi. Sellaisena se on hyvä peruste kiristää Suomen ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaa nykyisestä.

Näin siksi, että kokonaisuuden kannalta kantaväestön tekemät, mutta maahanmuuttopolitiikan epäonnistumista hyödyntävät, laittomuudet ovat yhteiskunnalle aivan yhtä haitallisia kuin tulijoiden oma huono käyttäytyminen. Onhan kantaväestöön kuuluvan henkilön räjäyttämä pommi täsmälleen yhtä tuhoisa ja tuomittava kuin terrorisinkin asettama - eikä nyt puheena olevaa pommia olisi koskaan räjäytetty ilman epäonnistunutta humanitaarista kotouttamispolitiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pariisin paukaus ja Suomen rajat
Terrorivapaa pommi
HS osoitti medianvallan laajuuden

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pariisin paukaus ja Suomen rajat

Pariisissa paukahti jälleen viime yönä, aseena Kalashnikov-rynnäkkökivääri. Helsingin Sanomien mukaan kyse ei olisi terrori-iskusta, mutta Iltalehti tiesi kertoa ISIS:in ottaneen iskun vastuulleen. Jälkimmäistä tukee se, että teosta on lehden mukaan epäiltynä "belgialainen" Abu Yussef. Tapaus sattui vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Ranskan poliisi otti kiinni kaksi miestä terrorismista epäiltynä.

Suomessa ei ole vielä tapahtunut terrori-iskua. Sen sijaan meillä on pieni vähemmistö, jonka mielestä myös elintasopakolaiset tulisi pitää maassamme.

Heistä voimakkaimmin tahtonsa puolesta on demonstroinut Oulunkylässä toimiva pappi Marjaana Toiviainen, joka on itsetietoisen hiekkalaatikkolapsen tapaan uhannut lähteä pois Suomesta, ellei hänen toiveitaan toteuteta. Nähtäväksi jää, toteutuuko toive tai lähteekö pappi. Epäilen ettei toteudu, eikä myöskään lähde.

Toiviainen ei kuitenkaan ole yksinään kirkossamme. Siitä esimerkkinä joukko kirkon perheasiain neuvottelukeskusten johtajia kirjoitti tänään vetoomuksen, jonka mukaan he näyttäisivät uskovan kaikkien tänne tulleiden lähteneen kotimaastaan hakemaan turvaa ja ettei heitä saisi siksi palauttaa kotimaihinsa.

Kyseisten johtajien mukaan he ymmärtävät, "että pakolais­tilanteen myönteisellä ratkaisemisella on kustannusvaikutuksia". Kirjoituksesta ei kuitenkaan selviä, mitä he asiasta ymmärtävät. Itse veikkaan, että heidän käsityskykynsä yläraja kulkee Suomen Perustan taannoisessa laskelmassa, josta puuttuvat monet epäsuorat kuluerät.

Yhteen niistä saimme eilen valaistusta kun Iltalehti kertoi Suomessa tehtyjen raiskausilmoitusten määrän nousseen tammi-maaliskuun aikana 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Jutussa ei ole eristelty maahanmuuttajien osuutta epäilyissä, mutta tiedämme vanhastaan, että heidän yliedustuksensa on huomattava: vuonna 2012 joko kolmas raiskausrikoksesta tuomittu oli ulkomaalainen.

Nyt Keski-Eurooppaa ravistelevat terroriteot, joista viimeöinen isku oli viimeisin, luovat omaa lisälaskuaan. Niiden rantautuminen myös Suomeen lienee vääjäämätöntä, mikäli maahamme asuvien muslimien määrä jatkaa kasvamistaan - tämän osoitti viimeistään Tukholman terroristi.

Tällä en väitä, että kaikki muslimit olisivat potentiaalisia terroristeja. En edes, että heidän enemmistönsä olisi.

Sen sijaan totean, että potentiaalisen terroristin erottaminen muista muslimeista näyttää olevan erittäin vaikeata tai mahdotonta viranomaisille. Asiaa pahentaa vielä se, ettei pelkkä poliisin epäily terrorismiaikeista ole maassamme käypä syy ihmisen poistamiseen tai edes sijoittamiseen lukkojen taakse.

Olisiko siis lopultakin aika tehdä johtopäätökset tosiasioista ja asettaa katto Suomeen otettavien muslimien - tai mikäli se katsottaisiin syrjiväksi - kaikkien humanitaaristen pakolaisten määrälle? Tämä tarkoittaisi luopumista spontaanista turvapaikkajärjestelmästä ja pakolaiskiintiön asettamista sen sijalle. Kiintiön koko tulisi määritellä siten, että pitkän ajan terrorismiriski jäisi olemattomaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

torstai 20. huhtikuuta 2017

Rasismia, suunnitelmia ja kiihotusta

Mies huusi Allahu Akbar ja ampui kolme satunnaista valkoihoista miestä Kaliforniassa. Oli kuitenkin huojentavaa lukea, ettei kyseessä ollut terrorismi vaan rasismi.

Ampuja Kori Muhammad ei nimittäin ollut terroristi vaan mustaihoinen rasisti. Se varmasti lohduttaa ammutuksi tulleita ja heidän läheisiään.

Suomessa poliisi puolestaan käräytti rikoksia suunnitelleet turvapaikanhakijat, jotka aikoivat ryöstää ja raiskata. Miehet olivat päättäneet palata heti tekojensa jälkeen vapaaehtoisesti kotimaahansa.

Tässä uutisessa on se hyvä puoli, etteivät rikossarjaa suunnitelleet henkilöt päättäneet ajella kuorma-autolla kävelykadulla toisin kuin heidän Ruotsissa hurjastellut kollegansa. Ja että poliisi onnistui pysäyttämään miehet ennen kuin nämä saivat aikeensa toteutetuksi.

Uutisen mukaan miehet on sittemmin hajautettu eri vastaanottokeskuksiin. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, aikoivatko he tässä tilanteessa toteuttaa suunnitelmansa vapaaehtoisesta paluusta kotimaahansa.

Vai onko miesten suunnitelmissa nauttia suomalaisen veronmaksajan tarjoamasta ylläpidosta siihen asti kunnes heidät pakkopalautetaan mahdollisten mielenosoitusten kera. Sekään ei selvinnyt, että onko heidän ilmeisen perusteettomat turvapaikkahakemuksensa jo käsitelty.

Kolmannen uutisen mukaan kolme uskonoppineeksi esittäytynyttä miestä kiersi Itä-Suomen vastaanottokeskukset viime vuonna.  Poliisin tietojen mukaan he puhuivat ihaillen ISIS:istä  ja myönteisesti muualla Euroopassa tehdyistä terrori-iskuista.

Onneksi miehille kerrottiin, etteivät he ole tervetulleita Savon vastaanottokeskuksiin. Niinpä he palasivat pääkaupunkiseudulle eikä heistä ole uusia havaintoja Itä-Suomessa.

Näin pääkaupunkiseudulla asuvana jäin uutisen luettuani pohtimaan onko heistä havaintoja sitten omilta kotikulmiltani? Vai onko heidät viety tutkintavankeuteen odottamaan oikeudenkäyntiä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tai peräti vihapuheesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja
Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin
Seksuaalivalistus ja raiskaukset

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Teknologiateollisuus ry varoitti tänään suomalaisia palkkaneuvottelijoita seuraamasta Ruotsin ratkaisua, joka takasi naapurimaan työntekijöille kolmen seuraavan vuoden aikana yhteensä 6,5 prosentin palkannousun. Kirjoituksen mukaan Suomi ja Ruotsi kilpailevat aivan eri sarjoissa, sillä siinä missä meidän taloutemme on madellut ja ottanut suoranaista takapakkia, on Ruotsissa mennyt hyvin niin BKT:lla kuin viennin arvolla mitattuna.

Vaikka kyseessä on edunvalvojan kannanotto, lienee siinä myös totuuden siemen, vaikka Suomenkin talous näyttäisi lähteneen nousuun. Paineet palkansaajapuolella ovat silti kovat.

Tässä tilanteessa kehottaisin työmarkkinajärjestöjä luovuuteen. Tehtäköön vielä kerran maltillinen palkkaratkaisu, mutta lisättäköön siihen tulevaisuuteen katsova lisuke.

Ehdotan, että maltillisten palkankorotusten vastineeksi yrityselämä sitoutuu tekemään sopimusajan talouskasvun vauhtiin sidotun määrän investointeja. Ne voisivat olla esimerkiksi tuotantolaitosten rakentamista tai päivittämistä, mutta myös tuotekehitystä tai nuorten ja työttömien ottamista mukaan työelämään. Julkisella sektorilla panostus tulisi ohjata koulutukseen ja tutkimukseen.

Itse käytännön ratkaisut jätän työmarkkinoiden tehtäväksi tiedostaen, ettei kyseessä ole yksinkertainen kokonaisuus. On kuitenkin selvää, ettei ehdottamaani sopimukseen pääseminen ole myöskään mahdotonta.

Palkankorotuspaineiden suuruinen lisäinvestointi parantaisi suomalaisen talouselämän kilpailukykyä ja takaisi tulevaisuudessa palkansaajille entistä leveämmän ja varmemman leivän sekä omistajille kasvavat liikevoitot. Kyseessä olisi siis sijoitus tulevaisuuteen, eli kysyn Urho Kekkosta mukaillen: onko maallamme malttia vaurastua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Kilpailukykysopimus maaliin ja Sipilälle sulka hattuun
Malttia vaurastumiseen!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja

Yleisradio julkaisi kyselytutkimuksen, jonka mukaan Tukholman terrori-isku on vaikuttanut syvällisesti suomalaisten pelkoihin. Tulosten mukaan viisi tärkeintä ihmisten kokemaa uhkaa ovat satunnaisen väkivallan lisääntyminen, terrori-iskujen lisääntyminen, huono-osaisuuden lisääntyminen, ääriliikkeiden vahvistuminen ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu.

Kyselyn viidestä kärkiuhasta neljä liittyy joko suoraan tai epäsuorasti Afrikasta ja islamilaisesta Aasiasta Suomeen suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Toivon Suomen eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen ymmärtävän tämän ja ryhtyvän toimiin, jotta kansalaisten kokemat uhkakuvat eivät toteutuisi.

Tässä mielessä on erinomaista, että yhden hallituspuolueen, eli Perussuomalaisten johtoon on astumassa selkeästi tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa ajava henkilö - oli hän nimeltään sitten Halla-aho tai Terho. Muutoksen voisi olettaa näkyvän myös hallituksen toimissa.

* * *

Tänään Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi mielipidesivullaan nimimerkkikirjoituksen, jossa Belgiassa asuva suomalainen vaati huolehtimaan siitä, että maahanmuuttajat voivat luottaa lakien koskevan ja suojelevan myös heitä. Kirjoituksen taustana oli HS:n aiempi kirjoitus, jonka mukaan turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia käytetään hyväksi harmaan talouden ilman oikeuksia olevana työvoimana. Kirjoittajan mukaan heidän tilanteensa lisää terrorismiriskiä.

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Laittomasti Euroopassa oleskelevat on tavalla tai toisella palautettava kotimaihinsa aiheuttamasta pelkoa kantaväestölle ja laillisesti tänne saapuneille maahanmuuttajille. Samalla on huolehdittava, että lakeja noudatetaan kaikilla työpaikoilla mukaan lukien maahanmuuttajien omistamat ravintolat.

Näin viestitämme tulijoille, ettei Euroopassa eletä lähi-itäläis-afrikkalaisittain vaan noudattaen eurooppalaista elämäntapaa. Sen alleviivaamiseksi on puututtava myös muihin tulijoiden ongelmallisiin tapoihin kuten sukupuoliseen syrjintään, uskomusperusteisiin "oikeuskäytäntöihin" tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Nykyisen maahanmuuttopolitiikan vallitessa on vain ajan kysymys milloin meilläkin tapahtuu terroriteko. Se ei voi olla maassa harjoitetun politiikan tavoitteena eikä edes tarkoituksettomana sivutuotteena etenkään nyt, kun riski näyttäisi olevan yleisesti kansalaisten tiedossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksikäytön kääntöpuoli
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
Pelko sulkee silmät ja korvat

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Trumpin vaihtoehdot Koreassa

Pohjois-Koreassa on kovaotteisten Kimien dynastia kurjistanut väestöään jo kolmannessa sukupolvessa. Dynastian perustajan syntymästä tuli juuri kuluneeksi 105 vuotta ja maa esitteli sen kunniaksi uusia ohjuksiaan.

Kimien dynastia on muusta takapajuisuudestaan huolimatta onnistunut kehittämään itselleen ydinaseen. Sen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui vuonna 2006. Lisäksi maassa on kehitetty ohjustekniikkaa, jonka avulla pommit saadaan maaliinsa.

Nykyisin pohjoiskorealaiset pystyvät lennättämään ohjuksiaan naapurimaidensa suuriin asutuskeskuksiin kuten Etelä-Korean Souliin tai Japanin Tokioon. Siten maan puolustusdoktriini näyttäisi perustuvan pelotteluun - vallassa oleva Kim voi vastata jopa sotilaallisesti täysin ylivoimaiseen hyökkäykseen tehokkaasti tuhoamalla suurkaupungin.

Sellaista riskiä eivät ainakaan demokraattiset valtiot voi ottaa. Tämän tosiasian edessä on juuri tällä hetkellä maailman suurimman sotilasmahdin johtaja eli Yhdysvaltain Donald Trump.

* * *

Iltalehden mukaan monet tutkijat ovat kritisoineet Trumpin bluffausdoktriinia, eli esimerkinomaista hyökkäystä Afganistanissa ja laivaston lähettämistä Pohjois-Korean lähettyville. Heidän mukaansa Kimin dynastia osoitti äsken tekemällään epäonnistuneella ohjuskokeella, että se on valmis katsomaan bluffin.

Nyt kun se on katsottu, on Donald Trump vaikeassa tilanteessa - uskottavuuden nimissä hänen tulisi rangaista Pohjois-Koreaa jollain tavalla, mutta kohteen arvaamattomuus yhdistettynä ydinasevalmiuteen saattaa johtaa täydelliseen katastrofiin. Mikä siis neuvoksi?

Periaatteessa Trumpilla on useita vaihtoehtoja.

Ensimmäinen on jo valmiiksi eristäytyneen maan vielä tehokkaampi eristäminen muusta maailmasta eli Kiinan saaminen mukaan saartorenkaaseen. Sen seurauksena jo muutenkin kurjissa olosuhteissa elävät pohjoiskorealaiset joutuisivat vielä nykyistäkin ankeampaan tilanteeseen etenkin, jos esimerkiksi heidän maatalouttaan kohtaisi katovuosi.

Nousisivatko he tämän seurauksena kapinaan diktaattoriaan vastaan? Entä olisiko tavallisten pohjoiskorealaisten rankaisemisella merkitystä diktaattorin mielenrauhalle?

Toinen vaihtoehto olisi vähäinen ja kertaluonteinen sotilaallinen isku. Eli Trump voi yrittää niin pientä sotilaallista näpäytystä, ettei Kim Jong-un lähtisi sen takia käyttämään ydinasettaan. Tähän ratkaisuun liittyy kuitenkin riski siitä, että vallassa oleva ja äärimmäisen arvaamaton Kim päättäisi pienenkin sotilasoperaation yhteydessä turvautua varmuuden vuoksi ydinaseeseensa.

Kolmas vaihtoehto voisi olla kattava sotilaallinen isku, jossa yhtäaikaisesti sekä tapettaisiin itse diktaattori, että tuhottaisiin hänen ydinaseensa. Tässä vaihtoehdossa on useitakin riskejä: esimerkiksi tiedustelutieto ei välttämättä ole riittävää, jotta kaikki ydinaseet saataisiin kerralla tuhotuiksi. On myöskin mahdollista, ettei Kimiä saataisi sittenkään hengiltä - ovathan terroristijohtajatkin selvinneet useita kertoja amerikkalaisten likvidointiyrityksistä.

Tällaisen hyökkäyksen epäonnistuessa katsottaisiin Kimin bluffaus - enkä ainakaan minä epäile hänen kykyään lähettää ydinohjuksia naapurimaihinsa. Lopputuloksena saattaisi siten olla joukoittain kuolleita eteläkorealaisia ja japanilaisia, elleivät heidän turvakseen sijoitetut Patriot ohjuksentorjuntaohjukset sitten osuisi erehtymättä maaleihinsa.

Neljäs vaihtoehto olisi hyväksyä bluffauksen epäonnistuneen ja antaa pulskalle Kim Jong-unille sulka hattuun. Sen, kuten ensimmäisenkin vaihtoehdon, seurauksena Kimien diktatuuri saisi jatkoaikaa, jonka se epäilemättä käyttäisi joukkotuhoaseidensa lisäkehittämiseen.

Kehitteillä oleva mannertenvälinen ohjus ydinkärkineen voitaisiin kullakin hetkellä vallassa olevan Kimin niin halutessa suunnata myös Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Siten myös niissä jouduttaisiin varautumaan Kimien suoraan uhkaan.

Viides vaihtoehto voisi olla systemaattinen Kimin syrjäyttämisoperaatio maan sisältä käsin. Sen suhteen nuori Kim Jong-un lienee oppinut läksynsä ja pitää kansalaisiaan sellaisen rautahanskan puristuksessa, että amerikkalaisten rekrytoimien kapina-agitaattoreiden työ päättyisi varmuudella ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. En siis näe tällä vaihtoehdolla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia.

* * *

Kaiken kaikkiaan Donald Trumpin vaihtoehdot näyttäisivät siis olevan huonoja tai vielä huonompia. Mutta eivät pelkästään Yhdysvaltojen vaan myös koko muun maailman kannalta.

Ennen lopullista tuomiota nostan kuitenkin esiin vielä yhden vaihtoehdon. Mikäli diktatuuria ei voi tuhota voimatoimin sen enempää ulkoa kuin sisältäkään, kannattaisiko yrittää silkkihansikkaita?

Mitä tapahtuisi, jos Kimin ihmisoikeusrikkomukset unohdettaisiin ja maa sidottaisiin kansainväliseen talouteen. Olisiko Kimien dynastia valmis sellaiseen - siis normaaliin kaupankäyntiin, koulutukseen ja diplomaattisiin suhteisiin? Ja tarvittaessa vaikkapa diktaattorin pieneen voiteluun?

Kaupankäynti piristäisi Pohjois-Korean taloutta ja Kimien alistaman väestön elinolosuhteet paranisivat. Ajan myötä myös heidän yleissivistyksensä lisääntyisi ja paineet hirmuhallinnon korvaamiseksi kasvaisivat. Mutta aavistaisiko Kim Jong-un juonen ja kieltäytyisi kaikesta avoimesta kanssakäymisestä ulkomaailman kanssa?

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että ydinasepelote takaa Pohjois-Korean diktaattoreille sellaiset turvatakuut, ettei heidän toimintaansa voi juurikaan puuttua. Lisäksi heidän määrätietoinen pyrkimyksensä entistä suurempaan ydinpelotteeseen vain vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä.

Yksi suuri riski asiassa liittyy myös esimerkkivaikutukseen. Jos esimerkiksi ISIS:in kalifaatin köytössä olisi Pohjois-Korean asearsenaali, ei sitä vastaan voitaisi käydä sotaa ilman riskiä länsimaiden valtavista omista tappioista.

Siksi olisi erityisen tärkeää, että Trumpin hallinto pystyisi minun ja Iltalehden siteeraamien tutkijoiden epäilyistä huolimatta tekemään asialle jotain - ja mahdollisimman pian. Onhan Kim kaikesta hulluudestaan huolimatta varsin säyseä otus verrattuna uskonkiihkoisiin jihadisteihin, jotka haluavat omien seuraajiensa lisäksi alistaa myös kaikki muut maailman ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veljesvihaa Koreassa ja Ruotsissa
Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?

Annamari Sipilä pohdiskeli tänä aamuna miksi äärivasemmistolaisuus vetää ihmisiä puoleensa paremmin kuin sosiaalidemokratia. Esimerkkeinä hän käytti Ranskassa gallupsuosiotaan kasvattanutta Jean-Luc Mélenchonia ja Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbunia, jonka puolueessaan aiheuttama sekasorto on luonut konservatiiviselle Theresa Mayn hallitukselle poikkeuksellisen vapaan toimintakentän.

Sipilä totesi kirjoituksessaan, ettei kumpikaan mainituista äärivasemmistolaisista tule nousemaan valtaan. Näin uskon itsekin, mutta eihän sitä koskaan tiedä sillä haastoihan Helsingin kunnallisvaaleissa sosialismin periaatteet syvällisesti omaksunut Vihreät Kokoomuksen kaupungin suurimpana puolueena. Miksei sama voisi siis käydä valtakunnan tasolla?

Sipilä kiinnitti huomionsa siihen, että Britanniassa ja Ranskassa äärivasemmistolaisia poliitikkoja kannattavat erityisesti nuoret. Meilläkin molempien punavihreiden puolueiden äänestäjäkunta oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa merkittävästi kilpailijoita nuorempi.

Ilmiö ei liene kovin uusi. Siitä meillä on todisteena Sir Winston Churchillin suuhun usein pantu letkautus, jonka mukaan "ellet 25-vuotiaana ole liberaali, ei sinulla ole sydäntä, ja ellet 35 ikävuoteen mennessä ole muuttunut konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja". Tosin letkautus ei liene Churchillin keksimä, vaan peräisin jo 1800-luvulta.

Nuorisolle lienee siis tyypillistä muuta väestöä suurempi idealismi, mikä näkyy radikaalien aatteiden kannatuksena. Radikalismi oli 1930-luvulla toisenlaista kuin tänä päivänä, mutta senkin taustalla oli epäilemättä samanlainen nuorten idealismi kuin tämän päivän yhteiskunnallista hyvää jakamaan tahtovalla äärivasemmistolla. 

Keskeistä nuorten ajattelussa näyttäisi olevan pyrkimys toteuttaa kannattamansa aatteen puhtaana. Annamari Sipilän mukaan Corbynia puolueensa johdossa pitäville "tärkeintä on vasemmistolaisen politiikan puhtaus". 

Aatteen puhtaus on epäilemättä tärkeintä myös sille jihadistinuorelle, joka räjäyttää itsensä taivaan tuuliin edistääkseen oman aatteensa asiaa. Tai vegaanille, joka menee sekasyöjän vieraaksi vaatien itselleen oman kattauksen tai kieltäytyy tarjotusta ruuasta. Tai eläinsuojelijalle, joka käy vapauttamassa minkkejä luontoon. Tai punavihreälle, jonka mielestä maan rajat on avattava kaikille tänne haluaville kehitysmaalaisille, koska onhan meillä varaa. Tai rasistinatsille, jonka mukaan kaikki muslimit pitäisi tappaa.

Palatakseni sosialismiin. Sipilä lopetti pohdintansa näin: "he pitävät kuitenkin sosialismin aatetta yllä. Se on enemmän kuin mistä moni sosiaalidemokraatti voi tänä päivänä ylpeillä". 

Sipilän lopetus on omituinen. Sosialismihan loi viime vuosisadalla kansojen vankilan, motivoi monin paikoin väestöryhmien vainoa ja jopa kansanmurhia sekä epäonnistui taloudellisessa kilpailussa vapaan markkinatalouden kanssa. 

Sosialismin syvin olemus on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi edellä mainittu Sir Winston Churchill kuvasi kyseisen aatteen luonteen ja realismin varsin osuvasti: "sosialismi on epäonnistumisen filosofia, tietämättömyyden oppi, ja kateuden ylistys, ja sen kantava hyve on kurjuuden tasainen jakaminen". 

Kysymys siis kuuluu, että miksi ihmeessä sosialismin aatteen ylläpitämisestä pitäisi olla ylpeä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hyväksikäytön kääntöpuoli

Helsingin Sanomat nosti eilen esille turvapaikanhakijoiden tekemän halpatyön. Jutun fokus oli asetettu työntekijöiden hyväksikäyttöön, joten siinä keskityttiin kertomaan turvapaikanhakijoille valehtelusta, vääristä työsopimuksista ja jopa uhkailusta.

Juttusarja jatkui tänään painottuen julkisella sektorilla pitkissä alihankintaketjuissa tapahtuvaan turvapaikanhakijoiden riistämiseen. Asia ei selvästikään ole uusi, sillä HOK-Elanto on hyväksikäyttöä hillitäkseen kieltänyt alihankintaketjut kokonaan. Myös Helsingin kaupunki säätelee samasta syystä alihankintaketjujensa pituutta.

On hyvä, että Helsingin Sanomat nosti esille tämän, vain vähän julkisuudessa aiemmin näkyneen, löyhästä maahanmuuttopolitiikastamme juontavan ongelman. Näin siitä huolimatta, että näkökulma oli rajoitettu pelkästään hyväksikäyttöriskiin.

Tuotakoon tässä sitten esille asian ehkä vieläkin vakavampi kääntöpuoli. Tarkoitan sitä, kuinka jokainen laitonta halpatyötä tekevä turvapaikanhakija vähentää taloudestamme yhden laillisen työpaikan, jonka haltija hankkii itselleen elannon, sosiaaliturvan ja eläkkeen sekä maksaa verokarhulle kymmenyksensä.

Pidemmällä aikavälillä laiton työvoima vetää myös heikoimmin palkattujen töiden kustannustasoa alaspäin. Se tarkoittaa lakien ja sopimusten mukaisesti toimivien yritysten heikkenevää kilpailuasemaa yhteiskunnassamme, minkä seurauksena harmaan talouden vetovoima kasvaa entisestään.

Mikäli Suomeen syntyvät maahanmuuton myötä entistä laajamittaisemmat pimeät työmarkkinat vahvistuu myös yhteiskunnan polarisoituminen. Siinä missä maamme koulutettu väestö on laillisissa töissä, jäävät lainkuuliaiset kouluttamattomat kokonaan ilman töitä ja syrjäytyvät työttömyysturvan varassa.

Elleivät he sitten ryhdy laittomiin salatöihin saadakseen sitä kautta vähän paksumman kerroksen voita leipänsä päälle. Tässä mallissa työttömyysturva toimisi siis vähän samaan tapaan kuin hallituksen kokeilussa oleva perustulo, mutta verokarhulta jäisi saamatta työsuorituksesta sen osuus sekä työntekijältä itseltään sosiaali- ja eläketurva.

Lopputuloksena tappiolle jäisivät sekä työntekijä itse, että verokarhu. Samalla jälkimmäisen keräämillä varoilla yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamien palveluiden rahoituspohja heikentyisi. Niitä ovat esimerkiksi ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden takaaminen, terveydenhuollon järjestäminen, nuorten koulutus ja liikenneväylien kunnossapito.

Ihan lopuksi on vielä todettava, että pimeän maahanmuuttajatyövoiman käyttäminen mahdollistaisi myös laittomasti maahan jäävien toimeentulon hankinnan. Siis niiden ihmisten, jotka maahanmuuttovirasto on todennut elintasopakolaisiksi, mutta jotka eivät suostu palaamaan kotimaahansa.

Heidän mukanaan saisimme etnisesti leimautuneen väestönosan, jolla ei olisi muun yhteiskunnan etuuksia. Sellaisen olemassaolo ei ainakaan lisäisi turvallisuutta, kuten viimeksi jouduttiin toteamaan Tukholmassa, kun laiton maassaolija päätti ajella kuorma-autolla ihmisten yli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin maanalainen yhteiskunta
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Miksei työ maistu?


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Huomioita valtion prioriteettilistasta

Iltalehti kertoi, että Suomi aikoo käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna 881 miljoonaa euroa. Se on 0,44 prosenttia maamme BKT:sta ja tekee Suomesta tällä mittarilla laskien EU:n kahdeksanneksi eniten tähän tarkoitukseen rahaa käyttävän valtion.

Ensin on todettava, että on veronmaksajia harhaanjohtavaa puhua kehitysavun kustannuksista BKT-osuuksina. Ainakin itseäni kiinnostaa luultavasti enemmän se osuus, jonka valtiovaltamme käyttää tähän tarkoitukseen.

Suomen hallituksen vuoden 2017 budjetin loppusumma on noin 55 miljardia, josta katetaan velalla noin 10 prosenttia. Siten valtion tuloista noin 1,6 prosenttia ja - jos asia halutaan ilmaista niin - velanotosta 16 prosenttia kuluu kehitysyhteistyöhön. Tai toisin päin ajatellen, valtion velanotto olisi 16 prosenttia vähäisempää, mikäli se ei rahoittaisi lainkaan kehitysyhteistyötä.

Oleellista tässä on se, että luku 1,6 on noin 3,6 kertaa suurempi kuin 0,44. Se lienee syynä sille, että kehitysyhteistyöstä puhuvat haluavat käyttää mieluummin BKT- kuin budjettivertausta keskustellessaan tästä asiasta. Pienen numeronhan voi ajatella herättävän vastustusta paljon vähemmän kuin suuren.

Tuo 3,6-kertaisuus on puolestaan syy sille, että olen silloin tällöin ottanut asian esiin tässä blogissa. Minusta maksajalla on oikeus tietää ilman harhaanjohtamista mihin hänen rahansa käytetään.

* * *

Kun nyt kerran kaivelin valtion budjetin internetin syövereistä, päätin samalla katsella myös maahanmuuttoon liittyviä numeroita. Edelle linkittämäni taulukon sijaan käytin lähteenä valtionhallinnon tuottamaa yhteenvetoa.

Sen mukaan maahanmuuttoon käytetään kuluvana vuonna yhteensä 602 miljoonaa euroa eli noin 1,2 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Summa on hiukan pienempi kuin viime vuonna, mutta noin 6,7-kertainen verrattuna vuoteen 2015.

Maahanmuuttajiin käytettävät rahat menevät lähinnä sisäministeriön (265 miljoonaa), työ- ja elinkeinoministeriön (147 miljoonaa), sosiaali- ja terveysministeriön (106 miljoonaa) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön (65 miljoonaa) hallinnonaloille. 

Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että budjetin taustaksi on arvioitu seuraavaa: kiintiönä otetaan 700 pakkolaista vuodessa, spontaanisti turvaa hakevien määrä vuosina 2016 ja 2017 on 10 000 henkeä, hakemuksista hyväksytään 30 prosenttia ja vastaanottokulut per henki ovat 50 euroa päivässä. 

Anekdoottina mainittakoon, että poliisilla on käytettävissään maastapoistamis- ja noutokuluihiin 14 miljoonaa euroa, kun vapaaehtoiseen poistumiseen tarvitaan "vain" 5,8 miljoonaa euroa. 

* * *

Etsin budjetista (taas itse taulukosta) muutamia edellä mainittujen kanssa samaan suuruusluokkaan kuuluvia lukuja. Niistä ei ole poistettu mahdollisia kehitysyhteistyöhön tai maahanmuuttoon liittyviä kulueriä.

Sisäministeriö käyttää poliisitoimeen 745 miljoonaa euroa, Koko oikeusministeriön hallinnonalan budjetti on noin 916 miljoonaa euroa ja ulkoista turvallisuutta varmistamaan tehtyihin puolustusmateriaalihankintoihin käytetään 475 miljoonaa euroa. 

Nuorten tulevaisuuteen eli osaamiseen satsattavista eristä valtio budjetoi yleissivistävään koulutukseen ja varhaiskasvatukseen 944 miljoonaa euroa ja ammatilliseen koulutukseen 763 miljoonaa. Opintotukeen käytetään 781 miljoonaa. Sen sijaan nuorisotyöstä valtio selviää 77 miljoonalla. 

Verojen keräämiseen on puolestaan myönnetty 405 miljoonaa sekä elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan 868 miljoonaa euroa. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikan potti on 596 miljoonaa ja perustoimeentulotukeen käytetään 831 miljoonaa euroa.

Tätä listaa luettaessa on syytä huomata, että monet mainituista menoista eivät muodosta koko aiheeseen menevää julkista rahoitusta, sillä myös kunnat osallistuvat moniin kuluihin. Esimerkiksi 31 000 asukkaan Kangasalan kunta käyttää koulutus- ja sivistysmenoihin tänä vuonna noin 64 miljoonaa euroa.

Toisaalta ei valtio vastaa läheskään kaikista maahanmuutonkaan kuluista kun huomioidaan, että suurimpien humanitaaristen maahanmuuttajaryhmiemme integroitumis- ja työllistymistulokset ovat positiivisestikin katsottuna katastrofaaliset. Kangasalan budjetissa näitä kuluja ei ole eritelty (tai ainakaan en muutamalla hakusanalla löytänyt sellaisia), mutta sieltä löytyi kuitenkin yleisluontoinen lause "kasvanut maahanmuutto lisää kuntien tuottamien palvelujen tarvetta".

Muilta osin kokoamani luvut eivät vaatine sen kummempia selityksiä. Jokainen voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä valtion varainkäytöstä ja ehkäpä sitä kautta päättäjiemme prioriteeteista ja arvoista. Ainakin itselleni ne tarjosivat monenlaisia sytykkeitä ajatteluun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 13. huhtikuuta 2017

Onko väestöllä väliä?

Minulla on ystäviä ympäri maailmaa kuten muillakin tutkijoilla. Jotkut heistä asuvat Etelä-Afrikassa, jonka tutkimuksen taso on mustassa maanosassa poikkeuksellisen korkea. Toki lähinnä valkoihoisten, mutta myös joidenkin tummempihipiäisten, ihmisten takia.

Etelä-Afrikka oli minun lapsuudessani syrjitty ja halveksittu siellä harjoitetun apartheid-politiikan takia. Tuo politiikka loppui aikanaan ja maa sai johtajakseen poikkeuksellisen lahjakkaan mustan miehen eli Nelson Mandelan.

Muutos koski myös maan valkoista väestönosaa. Esimerkiksi hyvin tuntemani sikäläinen valkoihoinen tutkija julisti olevansa ylpeä kotimaastaan ja sen siirtymisestä mustaan valtaan.

Valitettavasti eteläafrikkalaiset ovat valinneet Mandelan jälkeen itselleen vähemmän kyvykkäitä johtajia. Niinpä maa on viime vuosina siirtynyt monin tavoin lähemmäs muuta Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Siitä uutisoi tänä aamuna Helsingin Sanomat.

Lehden mukaan "Etelä-Afrikan talouskasvu on hiipunut alle prosenttiin, työttömyysaste virallisestikin ampaissut lähelle 30 prosenttia, valuutta randin arvo syöksyy, hallitus kulkee kriisistä toiseen, valtapuolue Afrikan kansalliskongressi ANC on jakaantunut ja kansa protestoi... Standard & Poor’s ja Fitch... heikensivät Etelä-Afrikan luokituksen roskalainaluokkaan."

Itse ajattelin eteläafrikkalaisen ystäväni puhuessa ylpeydestään kotimaataan kohtaan, että tässähän tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus testata hypoteeisia, jonka mukaan valtion menestys ei ole etnis-kulttuurisista tekijöistä kiinni. Virallisen totuuden mukaanhan (varsinkin tuolloin) ajateltiin, että Afrikan surkeus johtuisi pelkästään valkoisen miehen imperialismista, ei itse väestöstä eikä sen kulttuurista.

Etelä-Afrikkaa imperialismi-selitys ei oikeastaan koske, sillä mustat vallanpitäjät saivat johdettavakseen kohtuullisesti toimivan ja vauraan maan ja valkoinen väestö jatkoi työtään maan hyväksi (kiitos Mandelan). Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, sillä maan talous lähti vallanvaihdoksen jälkeen ripeään kasvuun.

Tämän aamun HS:n mukaan onnellinen ajanjakso on nyt ohi ja maa poliittis-taloudellisessa kriisissä. Lopputuloksena lienee korruptoituneen ja monin tavoin gepardihattudiktaattoreiden toimintatapoja jäljittelevän Jacob Zuman pitkän valtakauden päättyminen.

Zuman seuraaja ei ole vielä tiedossa. Ehdolla on epäilemättä sekä maan kannalta parempia että huonompia vaihtoehtoja. Jää myös nähtäväksi, miten nykyinen ANC-eliitti suotuu luopumaan eduistaan ja uusi hallinto pidättäytymään korruptiosta.

Elämme siis joskus vuosituhannen vaihteessa hahmottelemani hypoteesintestauksen kannalta mielenkiintoista ajanjaksoa. Jos hypoteesi pitää - eli ettei afrikkalainen väestö genetiikkoineen, ihonväreineen ja kulttuureineen, estä yhteiskunnan menestystä - voimme katsoa luottavaisen myös muutamien muiden hyviä aikoja elävien afrikkalaisvaltioiden tulevaisuuteen.  

Jos hypoteesi sen sijaan tulee falsifioiduksi, joudumme jatkossa miettimään mitä asialle tulisi tehdä. Mustan maanosan väestöräjähdys saavuttaa ennenäkemättömät mittaushteet seuraavina vuosikymmeninä ja - mikäli maanosa on tuomittu taloudellis-yhteiskunnalliseksi takapajulaksi - se ei voi olla näkymättä myös Euroopan rajoilla. Sillä puolestaan voi olla laajakantoiset seurauksen koko eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta.

On siis syytä toivoa, että Etelä-Afrikan väestö pystyy ratkomaan nykyiset ongelmansa ja valitsemaan itselleen aiempaa paremmat herrat ja onnistuu käynnistämään maansa talouskehityksen kohti parempia aikoja. Tätä tiedän myös minun tuntemieni maassa asuvien tiedemiesten ja -naisten toivovan.

Mikäli maa ajautuu sekasortoon ja pahimmillaan käänteiseen apartheidiin, heidän voi olla pakko jättää kotimaansa taakseen. Sama koskee myös muuta Etelä-Afrikan valkoista väestönosaa.

Valoisten eteläafrikkalaisten pako esimerkiksi Eurooppaan ei varmaankaan aiheuttaisi suuria ongelmia vastaanottavissa maissa, mutta olisi luultavasti tuhoisaa koko Etelä-Afrikan tieteellis-teknisen tulevaisuuden kannalta ja pudottaisi maan pysyvästi muiden mustan Afrikan kriisiyhteiskuntien joukkoon.

Se ei olisi kenenkään edun mukaista, mutta viittaisi vahvasti afrikkalaisen väestön kyvyttömyyteen rakentaa hyvinvoivaan yhteiskuntaa. Samaa viestiä voimme halutessamme lukea myös läntisen pallonpuoliskon ainoan afrikkalaisperäisen väestön asuttaman - ja köyhimmän - maan eli Haitin tilanteesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Terrorivapaa pommi

Viime aikoina Suomen oikeuslaitos on linjannut (esimerkki ja toinen), etteivät kaikki muslimit ole terroristeja eivätkä kaikki terroristit muslimeja. Saksan poliisi puolestaan kertoi meille viime yönä, etteivät kaikki pommit eivät ole terroristien asettamia.

Tarkoitan tietenkin saksalaista jalkapallojoukkuetta Borussia Dortmundia kohdannutta pommi-iskua, jossa ainakin yksi joukkueen tähtipelaaja loukkaantui. Tekijästä ei ole tietoa, mutta Saksan poliisi on siis antanut ymmärtää, ettei se epäile teolla olleen terroristista motiivia.

Wikipedian mukaan "terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon". Eikä Saksassa siis eilen koettu sellaista. Mutta mistä sitten oli kysymys?

Jonkin kilpailevan joukkueen yritys päästä eroon vastustajastaan? Vai jonkin toisen joukkueen fanien tekemä yritys päästä eroon kilpailijasta? Eikä kai voi sulkea pois oman joukkueen jostain syystä pettyneen kannattajan mielenilmaustakaan? Tai olisiko taustalla sittenkin järjestäytyneen rikollisuuden toimi, jonka taustalla ovat jonkinlaiset joukkueen tai sen pelaajan valonarat puuhastelut? Vai mustasukkaisuusdraama? Vai mikä?

Edellä mainittuihin kysymyksiin ei tätä kirjoitettaessa ole vastauksia, mutta kovin oudoiltahan nuo ylle listaamani vaihtoehdot tuntuvat. Näin jopa sitä tietoa vastaan, että jalkapallon ympärille tiedetään pesiytyneen varsin paljon ääliömäistä väkeä, jonka aivoituksia on vaikea ymmärtää.

Ja onhan yleisellä tasolla muutenkin selvää, ettei ihmisten seassa rauhan aikana pommeja räjäyttelevän henkilön mielenterveys voi olla kunnossa. Tämä siis täysin riippumatta räjäyttelyn motiivista.

Juuri nyt voimme vain odottaa tutkimusten valmistumista. Sitä odotellessa haluan kuitenkin vielä painottaa, että tässä Saksan tuoreimmassa räjähdyksessä on hyvää ja turvallisuutta lisäävää tieto siitä, ettei kysessä ollut yhteiskuntajärjestystä muuttamaan pyrkivä ja yleistä pelkoa lietsomaan tarkoitettu terroriteko.

Siten voinemme jo ennen tutkinnan valmistumista sulkea epäiltyjen piiristä pois aiemmin terrorismia harrastaneet tahot kuten 1920-40-luvulla aktiivisimmillaan olleet natsit, 1970-luvulla mainetta niittänyt äärivasemmisto tai viime aikoina parrasvaloissa loistaneet muslimit tai eläinten oikeuksien puolesta taistelevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme
Nimet peliin
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Norjassa lahdataan 2000 poroa

Arvoisa lukijani varmasti muistaa vuosien takaisen hullun lehmän taudin. Sen aiheuttaja on tavallinen lehmien aivoissa toimiva valkuaisaine, joka on vain laskostunut väärin.  Kyseessä on siis ns. prionitauti, joissa väärin laskostunut valkuaisaine aiheuttaa väärinlaskostumista myös muissa samanlaisissa valkuaisaineissa ja voivat siten tarttua yksilöstä toiseen.

Myös hirvieläimillä on omat prionitautinsa. Sellainen havaittiin ensimmäisenä vuonna 1967 Kanadassa ja se aiheuttaa nykyisin valtameren takana pahoja tautiepidemioita. Esimerkiksi Wyomingissa valkohäntäkauriin populaatiot supistuvat prionin takia 10 prosentin vuosivauhdilla.

Norjassa hirvieläinten prionitauti löydettiin ensimmäistä kertaa viime vuoden maaliskuussa Nordfjellan alueella kuolleesta porosta. Sen havaitsemisen jälkeen prioneja etsittiin intensiivisesti kaikenlaisista hirvieläimistä, minkä seurauksena kahden vanhan hirven havaittiin Trondheimin alueella kuolleen prionitaudin seurauksena. Tapauksia pidetään toisistaan riippumattomina, koska porosta ja hirvistä löytynyt prioni oli erilainen.

Myös Nordfellan poroista löytyi lisää prioneja. Niinpä norjalaiset ovat päättäneet tuhota koko paikallisen poropopulaation. Yhteensä noin 2000 eläintä tapetaan ja testataan prionin suhteen. Tehtävän hoitavat metsästäjät voivat syödä niistä ne, joiden testit osoittavat olevan puhtaita prioneista. Näin siitä huolimatta, ettei hirvieläinten prionien tiedetä tarttuvan ihmisiin.

Tapaus osoittaa, että eläintaudit ovat vakava asia. Sitä ei tiedetä mistä prioni ilmaantui Norjaan, mutta mahdollisuuksina on esitetty luontomatkailijoiden jalkineita ja Amerikasta Norjaan hirvieläinten houkutteluaineeksi tuotavaa peuran virtsaa. On myös mahdollista, että prioni on laskostunut väärin jonkin norjalaisen poron elimistössä ja aloittanut epidemian ilman ulkopuolelta tullutta tartuntaa.

Oli syynä mikä tahansa, norjalaiset hirvieläimet joutuvat erikoistarkkailuun. Niistä kerätään tänä vuonna 20 000 näytettä tutkittavaksi, jotta nähtäisiin esiintyykö prioneja laajemminkin Norjassa. Lisäksi monitorointia jatketaan tulevina vuosina.

Suomen kannalta oleellista olisi, että norjalaiset onnistuisivat prionin hävittämisessä. Levitessään se nimittäin uhkaisi sekä Lapin porotaloutta että maamme metsästettäviä hirvieläimiä. Molemmilla olisi suuri vaikutus suomalaisen maaseudun elämään erityisesti Lapissa, mutta myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Yksisarvisia
Hirvikärpänen



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Suomen kuntiin valittiin eilen uudet valtuustot, jotka ovat keskimäärin aiempaa punaisempia ja vihreämpiä. Kannatustaan lisäsivät siis Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta myös RKP ja Kristillisdemokraatit.

Tulosten perusteella Suomen kannatukseltaan suurin kuntapuolue on seuraavat neljä vuotta kuitenkin Kokoomus, vaikka varsin heikon vaalituloksen saaneella Keskustalla on jatkossakin eniten valtuutettuja. Kolmas suuri kuntapuolue on SDP.

Äärivasemmiston (Vihreät + Vasemmistoliitto + uudet ja vanhat sirpaleet) kannatus nousi hiukan totutusta noin 20 prosentista: tarkalleen ottaen heitä äänesti 22,5 prosenttia vaaliuurnilla käyneistä. Tästä ne saanevat kiittää suurelta osin Anni Sinnemäen oivallusta kytkeä Helsingin pormestariuudistus kuntavaalitulokseen. Se lienee siirtänyt huomattavan määrän ääniä demareilta ja Vasemmistoliitolta Vihreille - toki myös Perussuomalaisilta ja Keskustalta Kokoomukselle.

Perussuomalaiset kärsivät suurimman tappion, mutta saivat silti historiansa toiseksi parhaan kuntavaalituloksen. Kielikeskustelu ja Pohjanmaan sote-ratkaisu motivoivat ruotsinkieliset vaaliuurnille kannattamaan kielipuoluettaan ja Sari Essayahin onnistuneet vaalikeskustelu-esiintymiset siivittivät kristillisdemokraatit pieneen voittoon.

* * *

Nyt saavutetun vaalituloksen perusteella Suomeen ei tullut vallankumousta. 1970-lukulaisen luokittelun perusteella sosialistiset jakopuolueet (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, piraatit, feministit ja kommunistiset sirpaleet) saivat yhteensä 41,9 prosenttia, joten "ei-sosialistien" kannatus säilyi 58,5 prosentissa. Jälkimmäisiin laskin mukaan myös ryhmän muut eli lähinnä paikallisten valitsijayhdistysten äänet.

Siten Suomalaisen kuntapolitiikkaan ei ole luvassa suurta vallankumousta. Toisaalta paineet jakopolitiikkaan kasvoivat monissa kunnissa vasemmiston kasvun myötä. Se tarkoittanee ajan myötä palveluihin käytettävien rahasummien kasvua ja sen hintana joko kunnallisverojen nousua ja monin paikoin jopa velanottoa.

On myös varmaa, että vaalituloksella on vaikutusta valtakunnanpolitiikkaan. Sote-uudistus saattaa ottaa aikalisän, lasten koulutukseen ei enää tehdä leikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkakin saattaa joutua suurennuslasin alle huolimatta kansalaisten enemmistön selkeästä nykypolitiikkaa tukevasta näkemyksestä. En olisi myöskään yllättynyt, mikäli nyt nähty tulos vaikeuttaisi syksyn työmarkkinaneuvotteluita ja sitä kautta uhkaisi maamme orastavaa talouskasvua.

Edellä kuvattujen seurausten laajuus riippuu paljon hallituksen yhteistyökyvystä. Käyttävätkö muut hallituspuolueet hyväkseen perussuomalaisten ahdinkoa - Soinin perillistenhän ei kannata lähteä tämän vaalituloksen pohjalta keikuttamaan yhteistä politiikkaa, jonka voi odottaa eilisestä huolimatta tuottavan kahden vuoden päähän taloudellisen nousukauden, jonka pitäisi sataa hallituspuolueiden laariin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Hallituksen lähitulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa, sillä Soinin seuraajalla on paineita saada puolueen kädenjälki hallituspolitiikkaan. Soinin kahden vuoden takaisten ministerivalintojen on helppo nähdä asettavan tässä suhteessa vaikeuksia - puolueen kädenjälki olisi Perussuomalaisille tärkeiden asioiden hoitamisessa paljon vahvempi valtiovarain- ja sisäministeriön kuin sinänsä hyvin hoidettujen ulko- ja puolustusministeriöiden salkkujen hallitsijana.

* * *

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajavoittoisissa kunnissa Perussuomalaisten vaalitappio oli keskimääräistä (3,5 prosenttiyksikköä) pienempi: Helsingissä 2,7 prosenttiyksikköä (kannatus 6,7 %), Espoossa 2,6 prosenttiyksikköä (9,8 %) ja Vantaalla 3,4 prosenttiyksikköä (12,3 %). Samoin puolueen tappio maahanmuuttajista tunnetuissa Turussa (1,7 prosenttiyksikköä, 7,4 %) ja Oulussa (3,3 prosenttiyksikköä, 8,3 %) oli keskimääräistä pienempi.

Sen sijaan vähemmän värikkäällä Tampereella puolue romahti 6,6 prosenttiyksiköllä (6,1 %). Samoin kävi Lahdessa, missä  puolue romahti 5,8 prosenttiyksiköllä (9,0 %) ja Kuopiossa 4,0 prosenttiyksiköllä (10,6 %).

Vaalivoittaja Vihreiden osalta suurista kaupungeista huomionarvoisin oli Jyväskylä, missä sen kannatus nousi peräti 8,8 prosenttiyksikköä (19,8 %). Taustalla lienee ollut ennen kaikkea kaupungin asukkaiden mieltäminen itsensä koulukaupungiksi. Puolue menestyi loistavasti myös Lahdessa, Tampereella, Espoossa ja Turussa, joissa kaikissa sen kannatus nousi yli 5 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan Suomen ainoana kaupunkina vahvasti vihreää politiikkaa käytännössä kokeneessa Helsingissä puolueen kannatuksen nousu oli vain 1,8 prosenttiyksikköä ja olisi todennäköisesti kääntynyt tappioksi ilman äänestyksen yhteyteen koplattua pormestarikilpailua.

* * *

Lopuksi muutama hajahuomio.

Perinteisesti kommunistien hallitsemassa Karkkilassa ihmiset siirtyivät vuoden 2011 eduskuntavaaleissa joukolla Perussuomalaisten kannattajiksi. Eilisissä vaaleissa tämä ihme sai lopun, kun Vasemmistoliitto otti 4,6 ja Vihreät 4,0 prosenttiyksikön voiton ja Perussuomalaiset 12,0 prosenttiyksikön rökäletappion. Jatkossa tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka punavihreä politiikka vaikuttaa Karkkilan tuleviin vaaleihin - vai olisivatkohan uudet vasemmistoliittolaiset valtuutetut sittenkin vanhan ajan kommunisteja?

Helsingin Sanomat palasi otsikoinnissaan perinteiseen terminologiaan: vaalien voittaja oli jälleen eniten kannatustaan nostanut, eikä suurimman äänisaaliin saalistanut puolue. Lehtihän poikkesi muun suomalaismedian tavoin tästä käytännöstä Hollannin vaalien yhteydessä. Syitä voi itse kukin vain arvailla.

Pietarin ja Tukholman terrori-iskut eivät näyttäisi suuremmin vaikuttaneen vaalien lopputuloksiin. Eivät ilmeisesti myöskään laittomien maahanmuuttajien pakkopalautukset (elleivät sitten Vihreiden kannatuksen nousuna, mitä vastaan kuitenkin puhuu kansalaisten yleinen palautukset hyväksyvä näkemys).

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei myöskään ole tarttunut Suomeen. Meillä näytetään uskottavan muuta Eurooppaa enemmän suunnitelmatalouden sekä jakopolitiikan keinoihin. Näin ainakin kunnallispolitiikassa.

Niin tai näin. Kansa on puhunut, pulinat pois!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ovatko uusimmat terroristit syrjäytyneitä?

Kirjoitin eilen Tukholman järkyttävistä tapahtumista todeten muun muassa, "ettei nykyaikainen terrorismi tai ainakaan sen tekijät sikiä syrjäytyneisyydestä tai osattomuudesta, vaan oman kulttuurinsa yhteisöllisyydestä ja sen luomasta aatteellisesta kiihkosta." Väitteen taustaksi siteerasin muutamien aikaisempien terroristien taustoja alkaen Osama Bin-Ladenista ja päätyen Nizzan kuorma-autoterroristiin.

Minua jäi kuitenkin vaivaamaan päteekö analyysini myös uusimpien muslimiterroristien kohdalla, joten lähdin tutkimaan heidän taustojaan. Helpointa oli löytää tieto Tukholman uzbekki-syntyisestä kuorma-autoilijasta, sillä Ylen uutisessa luki eilen, että "miehen kerrotaan olevan neljän lapsen isä, työskentelevän rakennusalalla ja asuvan Tukholman esikaupungissa."

Drottningsgatanin tappajakuorma-autokuski ei siten ollut syrjäytynyt ressukka vaan näennäisesti oikein hyvin ruotsalaiseen yhteiskuntaan sisään päässyt maahanmuuttaja, vaikka olikin ilmeisesti saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Ei eliittiä, muttei missään tapauksessa syrjäytynytkään - saati osaton.

Kirjoitin tuoreeltaan myös Pietarin terrori-iskusta. Wikipedian mukaan sen tekijä oli myös etnisesti uzbekki, vaikka olikin kotoisin Kirgisiasta ja omasi Venäjän kansalaisuuden. Tämäkin terroristi oli mukana työelämässä, eikä häntä siten voi pitää yhteiskunnasta syrjäytyneenä; joskaan ei myöskään sen eliittiin kuuluvana.

Kolmas mielessäni ollut tapaus oli Lontoon marraskuinen autoilija, Khaled Masood. Wikipedian mukaan hän oli pitkän rikosrekisterin omaava muslimikäännynnäinen. Hänellä oli työhistoriaa sekä Saudi-Arabiassa että Iso-Britanniassa englanninkielen opettajana.

Myöskään brittiterroristia ei siis voi pitää lähtökohtaisesti yhteiskunnasta syrjäytyneenä, vaikka hän olikin paatunut rikollinen. Masood poikkesi tyypillisestä jihadistista myös iältään, sillä hän oli jo 52-vuotias päästessään 72 neitsyensä pariin.

* * *

Tämän päivityksen jälkeen olen entistä varmempi siitä, että julkisuudessa usein nähdyt väitteet ihmisten syrjäytyneisyydestä jihadistiterrorismin perimmäisenä syynä eivät pidä paikkaansa. Siten ongelmaan ei myöskään löydy ratkaisua syrjäytymisen ehkäisemisestä, vaan jostain aivan muualta.

Oman näkemykseni mukaan ratkaisua kannattaisi lähteä etsimään terroristien taustalla olevasta aatemaailmasta ja kulttuurista. Niissä olevien valuvikojen korjaamiseen voivat vaikuttaa sekä eurooppalainen yhteiskunta, että etenkin tuon aatesuunnan mukaan elävä maailma itse. Tosin jälkimmäisen osalta en paljon odota.

Sen sijaan länsimaat voisivat tehdä paljonkin. Ihan ensimmäiseksi olisi ymmärrettävä, että niin kauan kuin hyväksymme - tai jopa erivapauksin tuemme - länsimaissa maahanmuuttajilta sellaista käytöstä, jota emme hyväksyisi kantaväestöltä, me tosiasiallisesti tilaamme terrorismia.

Siksi on tärkeää vaatia kotoutumisen yhteydessä länsimaisten arvojen noudattamista myös käytännössä. Siis naisten tasa-arvoa pukeutumis- ja puolisonvalintavapauksineen, uskonnonvapautta kaikille (myös lapsille), maallisen lain kunnioitusta yli uskonnollisten tuomioistuinten ja niin edelleen.

Lisäksi meidän tulee ehkäistä sellaisten maahanmuuttajayhteisöjen muodostumista, joissa valta on tosiasiallisesti siirtynyt pois sekulaareilta viranomaisilta. Tämä on tärkeää siksi, ettei ääriaineksille syntyisi omien arvojensa varassa elävää kotikenttää, jossa yhteiskuntaa hajottavat radikaalit ajatukset ovat yleisesti hyväksyttyjä.

Rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen estäminen on käytännössä mahdollista vain, mikäli islamilaisen maahanmuuton volyymi ei kasva kovin suureksi. Siksi terrorismin torjunta on mitä suurimmassa määrin myös turvapaikka- ja pakolaispoliittinen kysymys.

Ja lopuksi vielä muistutus: älkää unohtako äänestää! Tämäkin kirjoitus on turha, mikäli kansanvaltaa käyttävät sellaiset poliitikot, joiden toimintaa ohjaavat tosiasioiden tunnustamisen sijasta pelkkä haaveilu ja unelmointi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Venäjän metron räjähdys ja suomalainen oikeus
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi

Ruotsin eiliset tapahtumat tuskin tulivat yllätyksenä kenellekään aikaansa seuraavalle ja älyllisesti rehelliselle ihmiselle. Tapahtuihan Tukholmassa terrori-iskun yritys jo vuonna 2010, maassa vallitsee monin paikoin lähes krooninen turvattomuus ja poliisin valmiustila oli kohollaan myös ennen eilistä.

Vaikka kaikki muslimit eivät olekaan terroristeja eivätkä kaikki terroristit ole muslimeja, tosiasia on, että terrorismi on oleellinen osa sellaisten maiden elämää, joissa on suuri muslimiväestö. Siitä syystä suurin osa terroriteoista tapahtuu islamilaisissa maissa ja maailman yleisin terrorismin kohde on muslimi.

Länsimaissa eniten huomiota saavat kuitenkin Euroopassa ja Amerikassa tapahtuvat terrori-iskut, joiden kohteena ovat muut kuin muslimit. Myös ne tapahtuvat lähes aina maissa, joissa on suuri muslimiväestö.

Eilinen tapahtuma ei tarvitse sen kummempia selittelyjä. Drottningsgatanin kuorma-autokuski oli tämänhetkisten tietojen mukaan uzbekistanilainen ISIS:istä kiinnostunut maahanmuuttaja. Jäljet siis johtivat odotetulle sylttytehtaalle.

* * *

Aamulla herättyäni päätin katsoa erilaisia iskuun liittyviä kommentteja suomalaisesta mediasta. Niistä ensimmäisenä osui silmiini Ruotsin pääministerin kannanotto.

Hänen mukaansa "jos kyse on terrori-iskusta, silloin terrorismin tavoitteena on horjuttaa demokratiaa. Viestimme tulee aina olemaan selvä: ette tule koskaan voittamaan."

Mitäpä muutakaan Ruotsin pääministeri olisi voinut sanoa? Kysehän on maasta, josta demokratia on hävinnyt kauan sitten, vaikka valtaapitävät edelleen teeskentelevät, että se olisi edelleen olemassa.

Osoituksena ruotsalaisen demokratian puutteista ovat sekä sikäläinen vaalijärjestelmä että vaalituloksen halveksiminen parlamentissa. Tarkoitan tässä vaalijärjestelmän puutteella kansalaisilta vietyä vapautta valita itse ehdokkaansa (listavaali) ja vaalisalaisuuden puuttumista (puoluelistojen näkyvä valinta äänestyspaikalla).

Vaalituloksen halveksumisella tarkoitan puolestaan sitä, että parlamentissa muut puolueet ovat jopa kieltäytyneet puhumasta yhden kansalaisten valitseman puolueen edustajien kanssa. Sellaista äänestäjien halveksimista en ole havainnut esiintyneen yhdessäkään aidosti demokraattisessa maassa.

* * *

Ilta-Sanomien kommentaattori Seppo Varjus lähti puolestaan peitsi tanassa kieltämään suomalaisia ottamasta oppia Ruotsin tapahtumista. Hänen mukaansa "Suomestakin löytyy tahoja, jotka varmasti yrittävät ottaa kaiken hyödyn Ruotsin uhreista ja tuskasta politiikassa ja kaduilla. Järjen ihmiset kavahtavat sellaista kiihkoilua. Jos muualta tulleisiin suhtaudutaan entistä kylmemmin ja torjuvammin Suomessa se ei todellakaan vähennä terrori-iskujen vaaraa."

Järjellisen maahanmuuttopolitiikan sijaan hän totesi, että "viranomaiset voivat aivan perustellusti pyytää lisää valtuuksia tällaisten tekojen ehkäisemiseen täälläkin. Siihenkään ei pidä suhtautua hysteerisesti."

Lisäksi hän yhdisti uusruotsalaisen kuorma-autoilijan suomalaisiin koulusurmaajiin, ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä maailmanlaajuisen ja yhtenäisestä ideologiasta ponnistavan terrorismin kanssa. Rinnastus olisi huvittava, ellei molemmissa tapauksissa olisi kyse kuolemanvakavasta asiasta.

Kommenttinsa perusteella Varjus olettaa, että lisäämällä Suomen muslimiväestöä ja hyysäämällä heitä entistäkin enemmän, voidaan maassamme välttää Tukholman (Pariisin, Lontoon, Madridin, Brysselin, Pietarin jne...) tapahtumat. Näkemys on paitsi älyllisesti epärehellinen niin myös käsittämättömän sinisilmäinen.

Eihän missään muualla maailmassa ole otettu muslimimaahanmuuttajia vastaan yhtä avosydämisesti ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtivasti kuin Ruotsissa. Ja silti lopputuloksena oli islaminuskoinen kuorma-autoilija.

Totean myös, että Drottningsgatanin kuorma-autoilijan realisoima uhka Ruotsissa on otettava tosissaan myös Suomen poliitikkojen ja virkamiesten piirissä. On analysoitava teon taustat ja tehtävä siitä loogiset johtopäätökset. Minun nähdäkseni se tarkoittaa Suomen koko pakolaispolitiikan uudelleenajattelua siten, ettemme saa inhimillisen hyvyyden vastineeksi islamilaisia kuorma-autoilijoita myös Helsingin kaduille.

Tämä ei ole rasismia eikä terroriteolla ratsastamista, vaan poliittista viisautta. Kuten muistamme, on tosiasioiden tunnustaminen kaiken viisauden alku. Presidentti Paasikiven ajatuksen soisi tulevan tunnustetuksi myös Ruotsissa.

* * *

Antero Mukka puolestaan totesi kommentissaan, että "vaikkei tahtoisi, ajautuu väistämättä ajattelemaan, koska tuo sama saapuu meille. Mikä muka tekisi Suomesta immuunin tai täysin epätodennäköisen kohteen ääriliikkeiden iskuille?"

Hänen mukaansa "pelon ja vihan lietsojille ei pidä antaa yliotetta. Meillä on suomalaisina yhä hyvä mahdollisuus vahvistaa yhteenkuuluvuutta, ottaa oppia omista ja toisten virheistä sekä torjua yhteiskuntarauhaa koetteleva marginalisoitumiskehitys. Ottamalla mukaan nekin, jotka ovat vaarassa tippua kelkasta."

Ei siis sanaakaan siitä sylttytehtaasta, josta suurin osa nykyaikaista terrorismia nousee. Ei myöskään havaintoa siitä, ettei islamilainen terrorismi nouse vähäosaisuudesta.

Päin vastoin, merkittävimmät viime vuosien terroristeista ovat pikemminkin olleet yhteiskunnan menestyjiä. Siis miljonäärejä, tohtoreita, yliopistossa opiskelleita tai ainakin työpaikan omaavia.

Tosiasiat tunnustamalla sokea reettakin näkee, ettei nykyaikainen terrorismi tai ainakaan sen tekijät sikiä syrjäytyneisyydestä tai osattomuudesta, vaan oman kulttuurinsa yhteisöllisyydestä ja sen luomasta aatteellisesta kiihkosta. Tuhannen taalan kysymys on siis se, ymmärtävätkö eurooppalaiset poliitikot tämän ja osaavatko tehdä siitä oikeat johtopäätökset.

Ehkäpä kunnallisvaalien äänestäjät osaavat neuvoa siinä?

* * *

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nosti puolestaan esille aivan oleellisen huomion. Hänen mukaansa "vielä muutama kuukausi sitten turvallisuudesta vastaavat viranomaiset kertoivat Suomessa, että terrorismin uhka on kasvanut Euroopassa, mutta Suomi on kuitenkin epätodennäköinen kohde.

Yksi perustelu tulkinnalle oli se, että Suomi ei ole ollut samalla aktiivinen Lähi-idässä ISISin-vastaisissa aseellisissa operaatioissa kuin monet Länsi-Euroopan maat. Islamistien uhkailuissa Suomea ei juuri ole mainittu, joten on oletettu, että Suomessa terrori-iskujen pelkoon ei ole aihetta."

Myös tämä huomio osoittaa suoraan sylttytehtaalle. Nykyaikaisen terrorismin takana eivät ole jollain tavalla järjelliset syyt, vaan puhtaasti aatteellinen kiihko. Sellaisena sitä vastaan on myös oikeutettua puolustautua.

Minun näkemykseni mukaisesti tuon puolustautumisen ensimmäisessä linjassa tulee olla turvallisuutta ylläpitävä maahanmuuttopolitiikka. Siis sellainen, joka ei lisää terrorismiin liittyvien riskitekijöiden määrää Suomessa. Näin siksi, että nykyaikaista terrorismia esiintyy erityisesti sellaisia maissa, joissa asuu paljon islaminuskoisia.

* * *

Lopuksi otan vielä esille Heikki Porkan Oikeassa Mediassa esittämän ensikommentin tapahtuneeseen. Hän kysyi ilmeisen retorisesti, että "jatketaanko ajatusten maailmassa vai tehtäisiinkö jotain järkevää?"

Yhtenä toimenpiteenä Porkka ehdotti, että ministeri "Risikko voisi tietysti avata suunsa ja sanoa, että on velvoittanut virkamiehensä viikonlopuksi töihin valmistelemaan pikaisesti lakia uskonnollisten toimijoiden ulkomaisen rahoittamisen kieltämiseksi, jotta salafististen radikalisoitumispaikkojen määrä ei Suomessa lisäänny."

Porkan näkemys on oikean suuntainen. Jos ja kun tosiasiat kerran osoittavat että nykyaikainen terrorismi on seurausta aatteellisesta fundamentalismista, on sellaisen aatteen levittämisen tukemista ulkomaisella rahalla syytä rajoittaa, vaikka varsinaiseen sanavapauden rajoittamiseen ei tule sortua. Sellaisen haittapuolet kun ovat suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Tarkennuksena edelliseen on kuitenkin lisättävä se, ettei sananvapaus koske esimerkiksi rikoksiin kehottamista tai kanssaihmisten aiheetonta mustamaalaamista. Mutta sen tulee sallia kuitenkin kaikenlaisten aatteiden, politiikan, talouselämän, elämäntapojen ja uskontojen kritiikki. Näin myös keskustelu islamin opin roolista nykyaikaisen terrorismin taustalla kuuluu sananvapauteen.

* * *

Yhteenvetona kaikesta edellä huomioimastani on todettava, että Ruotsin kuorma-autoepisodille on oma looginen ja tosiasioiden tukema selityksensä, jota asiaa kommentoivat henkilöt ovat pääsääntöisesti kiertäneet kuin kissa kuumaa puuroa. Tämä on tyhmää, sillä vain tosiasiat tunnustamalla ja niiden mukaan toimimalla voimme välttyä Tukholman tapahtumasarjan uusinnalta Helsingissä.

Siksi tarvitsemme monitahoista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa muslimeihin liittyvä terrorismiriski on huomioitu tehokkaalla tavalla. Sen tavan löytämiseksi tarvitaan hyviä ehdotuksia ja niistä syvällistä julkista keskustelua.

Omalta osaltani tarjoan lähtökohdaksi islaminuskoisten määrän rajoittamista Suomessa, ääriajattelua tukevan epämääräisen ulkomaisen rahoituksen tarkkailua ja tarvittaessa rajoittamista sekä terrorismiin taipuvaisten kulttuurien länsimaihin sopimattomiin käytäntöihin vaikuttamista.

Näistä viimeinen tarkoittaa kaikille Suomessa asuville ryhmille vaatimusta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja uskonnonvapaudesta myös omien perheiden jäsenille, kaikenlaisten kulttuuriperusteisten erivapauksien poistamista sekä samojen yhteiskunnallisten velvollisuuksien asettamista. Siis myös muslimeille.

Samojen vaatimusten asettaminen niin muslimeille kuin muillekin ei tarkoita rasismin tai syrjinnän hyväksymistä saati uskonnonvapauden kieltämistä. Sen sijaan se tarkoittaa islaminuskoistenkin kannustamista sellaisiin toimintatapoihin ja ajatuksiin, joiden seurauksena myös he voivat halutessaan menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä ja sitä kautta tukea sen kehittymistä yhä paremmaksi paikaksi elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?







perjantai 7. huhtikuuta 2017

Trump iski Syyriaan, mutta mitä sitten?

Syyriassa tehtiin tiistaina taistelukaasuisku, josta on epäilty Syyrian eli Assadin hallintoa. Sen ovat tuominnet monet maat, mukaan lukien Suomi ja Syyrian hallinto itse. Venäjä on ilmoittanut pysyvänsä Syyrian hallinnon rinnalla.

Yhdysvallat teki iskusta varsin nopeasti omat johtopäätöksensä ja hyökkäsi viime yönä massiivisella ohjusiskulla Syyrian hallintoa vastaan. Kuten arvata saattaa, ovat tuhot olleet sen mukaisia, minkä myös Syyria on ainakin osittain tunnustanut.

Olen itse aiemmin kirjoittanut siitä, että Venäjän näkyvä rooli Syyriassa estäisi Assadin hallinnon kukistamisen ja vastaavasti länsimaiden tuki kapinallisille estäisi sen voiton. Lopputuloksena olisi tuolloisen näkemykseni mukaisesti inhimillinen katastrofi, jollainen Syyriassa on vallinnutkin jo vuosien ajan.

Kaasuisku ja sitä seurannut Trumpin hallinnon hyökkäys Assadin hallintoa vastaan muutti tilannetta kuitenkin aivan oleellisesti. Nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa.

Yhdysvalloilla maailman ainoana sotilaallisena suurvaltana on halutessaan mahdollisuus jyrätä tieltään kaikki vastustajat myös Syyriassa. Se edellyttäisi kokonaisvaltaista hyökkäystä isä- ja poika-Bushin Irakissa näyttämän mallin mukaan.

Jos näin tapahtuu, jää nähtäväksi Venäjän (ja ehkä Kiinankin) reaktio. Lähteekö se (ne) haastamaan amerikkalaisia tavalla tai toisella (tuskin kuitenkaan sotilaallisesti), vai tyytyykö se (ne) hetken nurinaan todeten demonstraatiovaiheen jälkeen tosiasioiden olevan viisauden alku ja tyytyvän tapahtuneeseen?

Mikäli tämä vaihtoehto toteutuu, on amerikkalaisilla pian käsissään lähi-idän valtio, jonka olot pitäisi saada tavalla tai toisella vakiinnutetuiksi. Alaviitit olisivat katkeria, sunnimuslimit kostonhimoisia ja kristityt peloissaan.

Ääri-islamilaisten kannatus kasvaisi ja mahdollisesta Syyrian omasta hallinnosta tulisi Irakin tapaan mitä todennäköisimmin varsin heikko. Ulkopuolisista vaikutusyrityksistäkään tuskin olisi puutetta - ainakin Iran ja Saudi-Arabia häärisivät vahvasti esiripun takana.

Kysymys tässä tilanteessa luonnollisesti kuuluu: kuinka välttää todennäköinen ja istuttaa Syyrian johtoon vahva hallitus. Ja ellei se onnistu, kuinka kauan kestää amerikkalaisten kotirintama jatkuvia kuluja ja miestappioita vieraalla maalla?

Toinen mahdollisuus tässä tilanteessa on se, että isku jää ainutkertaiseksi demonstraatioksi, jolloin Syyriassa mikään ei oikeastaan muutu. Siinä tilanteessa Trumpia voi kiittää reaktiosta sotarikokseen, mutta ei ongelman ratkaisemisesta tai edes sen yrityksestä vaan pikemminkin tilanteen pahentamisesta.

Lisäksi sopii toivoa, ettei tieto Syyrian hallinnon syyllisyydestä osoittaudu ajan myötä vääräksi. Ainoa vaihtoehto sen lisäksi on nimittäin ISIS, jonka tukeminen olisi ollut oikea kardinaalimunaus Trumpilta.

Olettaen kuitenkin, että amerikkalaiset ovat selvittäneet kaasuiskun tekijän, eli että syyllinen siihen on Syyrian hallinto, en voi olla ihmettelemättä Assadin tyhmyyttä. Sotarikoksen hyväksyessään hän otti valtavan riskin, vaikka aiempien iskujen jälkeen ei seurannutkaan kovin dramaattisia vastatoimenpiteitä.

Nyt nähdyn perusteella Trumpin hallinto näyttäisi kuitenkin olevan kovin erilainen kuin edeltäjänsä. Aika näyttää mitä siitä seuraa - mutta kuten olen edelle kirjoittanut - ei hänenkään tiensä Syyrian katastrofin juhlituksi sankariksi ole helppo. Pikemminkin edessä on leimautuminen suuruudenhulluksi sapelinkalistelijaksi, joka ajaa maailman pieneen kylmään sotaan ja Syyrian pysyvän sekasorron tilaan, vaikka avoimet sotatoimet saataisiinkin lopetetuksi.

Toivon toki pessimismini olevan turhaa ja Trumpin onnistuvan uhkapelissään. Sen edellytyksenä on ainakin määrätietoinen toiminta nyt nähdystä näyttävästä alusta aina Syyrian tulevan - ja stabiilin - yhteiskuntaratkaisun synnyttämiseen asti.

Tarvitaan siis sotilaallista voimaa, päättäväisyyttä ja kykyä rakentaa rauhaa sellaisten ihmisten välille, jotka ovat äärimmäisen katkeroituneita toisilleen. Kuten jo todettu, sellainen ei ole helppoa edes suurvallalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusia tietoja Alepposta
Valtapoliittista hurskastelua
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kiinalaista mannaa Suomen talouskasvulle

Suomi isännöi eilen Kiinan presidenttiä. Journalismimme tasosta kertoi jotain se, että vierailun aikana korkean kiinalaisvieraan kanssa sovituista asioista tärkein tuntui olevan Ähtärin eläinpuistoon saapuva pandapariskunta.

Tosiasiassa pitkällä aikavälillä tärkeintä lienevät kuitenkin olleet matkan aikana julkistetut taloussopimukset. Niistä ensimmäinen oli Kemijärven sellutehtaan rakentamiseen liittyvä sopimus: Boreal Biorefin toimitusjohtajan Heikki Nivalan mukaan nyt on jo hyvin todennäköistä, että yhteensä 800 miljoonan euron biojalostamo rakennetaan.

Toinen esillä ollut suuri kiinalaisinvestointi liittyi niin ikään puunjalostusteollisuuteen: Kemiin suunniteltu 900 miljoonan euron biojalostustehdas astui jälleen yhtä askelta lähemmäs toteutumistaan. Mikäli sekin toteutuu, valuu huomattava osa metsiemme hyödyntämisestä syntyvästä liikevoitosta kiinalaisille omistajille, vaikka pääosa hyödystä jääkin Suomeen palkkojen ja verojen muodossa. Sellainen on talouden laki.

* * *

Tehdyt sopimukset osoittavat sen, että kiinalainen raha on löytänyt Suomen. Aiempia esimerkkejä ovat mm. peliteollisuutemme lippulaivan eli Supercellin siirtyminen pääosin ja Uudenkaupungin autotehtaan osittain kiinalaisille.

Nyt nähty kiinalaisen rahan hakeutuminen Suomeen lienee vasta alkusoittoa. Äärikapitalistisen kansantasavallan talous on vahvasti ylijäämäinen, minkä seurauksena sikäläiset toimijat etsivät kuumeisesti kannattavia sijoituskohteita. Tämä tarkoittaa jatkossa lisää yritysostoja ja investointeja sinne, missä rahalle nähdään saatavan hyvää korkoa.

Hyvää tässä on se, että Suomeen virtaa nyt pääomia, joita taloutemme ehdottomasti tarvitsee omien raharikkaidemme suunnatessa yhä useammin ulkomaille. Kääntöpuolena taloutemme siirtyy yhä suuremmassa määrin kulttuurisesti Suomesta vahvasti poikkeavalle taholle, jonka päätöksiin ei vaikuta isänmaanrakkaus sitäkään vähää kuin kotimaisille omistajille.

Kaiken tämän seurauksia on vaikea arvioida. Voisi kuitenkin veikata, että ainakin suomalaisten yritysten hallintoa siirtyy ajan myötä Suomesta muualle ja että työpaikkojen kulttuureihin kulkeutuu kiinalaista vaikutusta. Jälkimmäisen seurauksena syntynee esimerkiksi paineita kotimaisten työehtoneuvotteluiden muuttamiseksi.

Mikäli kiinalaisen rahan invaasio Suomeen jatkuu pitkään, on mahdollista, että sillä on vaikutuksia myös suomalaiseen politiikkaan. Näin sekä ulkopolitiikan, että talouspolitiikan saralla. Onhan vain luonnollista, ettei itäinen suurvalta halua sijoitustuotoilleen tarpeettomia esteitä, eikä taloudellisen vasallinsa toimivan sen kansainvälisiä intressejä vastaan.

Nyt on kuitenkin turha murehtia edelle kirjoittamiani synkänsävyisiä pelkoja. Kuten aluksi totesin, kiinalainen raha on tervetullutta vauhdittamaan maamme taloutta, ja siitä on syytä iloita. Samalla se kertoo meille taloutemme perusrakenteiden olevan siinä kunnossa, että jopa itäaasialaiset luottavat tulevaisuuteemme.

Kiinalaisomistus on osa maailmantalouden globalisoitumiskehitystä. Samaan tapaan on suomalainen raha etsiytynyt vaikkapa Etelä-Amerikkaan hakemaan maksimaalista tuottoa. Näin maailmanlaajuinen talous verkottuu yhä enemmän, minkä seurauksena kansakuntien kiihottaminen toisiaan vastaan käy yhä vaikeammaksi. Siitä hyötyvät viime kädessä aivan kaikki.

Lisäksi on hyvä ymmärtää, että kiinalaiset ovat varsin pragmaattisia omistajia. Jos heidän sijoituksensa tuottavat hyvin, heillä ei ole taipumusta ryhtyä korjaamaan toimivaa konetta. Ongelmiin joudumme kiinalaisten kanssa aikaisintaan vasta sitten, jos taloutemme päätyy uuteen muuta maailmaa syvempään taantumaan.

Tämä olisi hyvä muistaa niin poliittisilla kuin taloudellisillakin foorumeilla. Oman talouden pitäminen rasvattuna tarjoaa meille sekä taloudellista hyvinvointia, että suojaa itäaasialaisen omistuksen aiheuttamia poliittisia paineita vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Kiinan tie


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Huono käytös tekee hallaa maahanmuuttopolitiikalle

Maahanmuuttajataustaisiin kuntavaaliehdokkaisiin kohdistetaan mediatietojen mukaan erilaisia sanallisia hyökkäyksiä kaduilla ja myös puhelimessa. Lisäksi heidän ja maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien puolueiden vaalijulisteita töhritään erilaisilla iskulauseilla.

Tämä kaikki on yksiselitteisesti typerää. Häirintä tai julisteiden sotkeminen eivät muuta näiden ihmisten syntyperää eikä heidän ajatteluaan järkevämmäksi. Päin vastoin, se polarisoi heidän ajatteluaan ja toimintaansa, mistä ei seuraa mitään hyvää suomalaiselle politiikanteolle.

Vielä haitallisempaa suomalaisen politiikan kannalta on se, että huonolla käytöksellä muuten merkityksettömät ehdokkaat saavat ilmaista palstatilaa ja sympatiaa, kuten tämän kirjoituksen motivoinut uutinen osoitti. Niillä saattaa olla oma merkityksensä ainakin näitä ihmisiä kannattavien henkilöiden äänestysaktiivisuuteen.

Koska vaalijulisteiden töhrimistä pidettäneen yleisesti huonona käytöksenä, leimaa se myös maahanmuuttokriittistä liikettä. Sillä taas on voimakas ehkäisevä vaikutus järkevää pakolaispolitiikkaa Suomen kuntiin ajavien ehdokkaiden kannatukseen - heidät on helppo leimata katukuvaa töhriväksi poliittista sivuraidetta kulkevaksi roskasakiksi.

Kaiken tämän seurauksena huonolla käytöksellä on negatiivinen vaikutus maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden vaalimenestykseen. Se tarkoittaa Suomen kuntiin enemmän haittamaahanmuuttoa ja vähemmän kansan tahdon mukaista politiikkaa.

Ja kyllä minä tiedän, etteivät maahanmuuttokritiikittömät ja maahanmuuttajataustaiset poliitikot ole ainoita, jotka joutuvat kohtaamaan huonoa käytöstä, uhkailua ja vaalijulisteidensa töhrintää. Niistä uutisointi ei kuitenkaan ole tasapuolista, vaan siihen vaikuttaa suomalaisen median toimituskuntien poliittinen suuntautuneisuus. Siten nyt nähdyn jutun kaltaiset uutiset saavat palstatilaa huomattavasti helpommin kuin maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin kohdistuvista vihakampanjoista kertovat jutut.

"Hienon" esimerkin median vaikeudesta kertoa tasapuolisesti ihmisten hölmöilystä nähtiin eilen Ylen pääuutisissa, joka ei kertonut kaikelle kansalle Ville Niinistön pyytäneen anteeksi valheellisen tiedon levittämistä sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan se mainitsi ohimennen usean poliitikon tehneen niin identifioimatta henkilöitä tai puolueita.

Summa summarum, huonolla käytöksellä ei kukaan voi edistää kuin vastapuolen asiaa. Maahanmuuttopolitiikan osalta tämä on aivan erityisen selvää ja siksi haittamaahanmuuton vähentämistä kaipaavien henkilöiden tulisi pidättäytyä kaikesta typeryydestä, jotta järkevästi toimivien ehdokkaiden vaalikannatus ja valta tulevissa kunnanvaltuustossa olisi mahdollisimman suuri.

Typeryyden ilmaisujen sijasta perustellut ja hyvän maun mukaiset näkemykset ovat tervetulleita niin lehtien mielipidesivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin poliitikkojen tapaamisissa vaalikojuillakin. Järkipuhe lisää aina ihmisten ymmärrystä ja sitä kautta vie asioita parempaan suuntaan. Näin myös maahanmuuttoasioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!