perjantai 26. toukokuuta 2017

Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?

Vain pari päivää Manchesterin islamisti-iskun jälkeen tahtoivat kreikkalaiset anarkistit ilmeisesti osoittaa, etteivät pelkästään muslimit kykene terrorismiin, vaan sama taito löytyy myös poliittisen kentän äärivasemmalta. Kirjepommi entistä pääministeriä vastaan on yhtä typerää ja uljasta kuin teinityttöjen tappaminen iskelmäkonsertissa.

Tarkasti ottaen entiseen pääministeriin kohdistuneen kirjepommin lähettäjästä ei ole tässä vaiheessa täyttä varmuutta, mutta Kreikan poliisin mukaan anarkistit ovat todennäköisin vaihtoehto, koska he ovat aiemminkin syyllistyneet samanlaisiin hyökkäyksiin.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös, että takavuosikymmenien tuhoisin eurooppalainen terroristijärjestö eli baskien ETA tunnusti punaväriä. Samoin teki Baader-Meinhof-ryhmä, joka aikanaan terrorisoi saksalaisia. Myös Iso-Britanniaa terrorisoineen Irlannin tasavaltalaisarmeijan eli IRA:n poliittinen siipi eli Sinn Féi on poliittiselta agendaltaan vasemmistolainen.

Mitä tästä kaikesta opimme? Äärivasemmisto ja islamistit ovat kuin kaksi marjaa?

Entä mikä on poliittisen vasemmiston ja valtavirtaisen islamin suhde tähän marjapariin? Kuin äidin ja lapsen? Moitiskeleva, mutta viime kädessä ymmärtävä ja suojeleva?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorivapaa pommi
Poliisin toiminta Tampereen mielenosoituksen yhteydessä on tutkittava
Nouseeko äärivasemmisto Suomessa?

torstai 25. toukokuuta 2017

Yle tarjosi Halla-ahon kannattajien näkemyksiä

Yleisradio teki jutun kolmesta Halla-ahoa puolueensa puheenjohtajaksi kannattavasta perussuomalaisesta. Heistä yksi oli elämässään menestystä saavuttanut tietoturva-alan asiantuntija, toinen Olli Immosen (ps) nuori avustaja ja kolmas vasemmistotaustainen yksinhuoltaja ja pätkätyöläinen. 

Jutun pohjavire oli nähdäkseni varsin asiallinen, joten en tällä kertaa kritisoi verorahoitteisen median uutisointia lainkaan. Sen sijaan teen jutusta muutaman noston.

Ensimmäinen haastateltu piti ihmiskunnan suurimpana ongelmana väestöräjähdystä. Tästä olen itsekin kirjoittanut moneen kertaan ja todennut että se on nykyaikaisen kansainvaelluksen perimmäinen syy. 

Tietoturva-asiantuntija totesi myös sen tosiasian, että yhteiskunnan tekevät ihmiset. Syyria tai Afganistan ovat sellaisia kuin ovat siksi, että sikäläiset ihmiset ovat rakentaneet maansa sellaisiksi kuin ne ovat. Sama koskee Suomea.

Haastatellut toivat lisäksi esille sen, etteivät perussuomalaiset tai maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ihmiset ole juntteja tai rasisteja. He kertovat myös epäröineensä politiikkaan mukaan lähtemistään juuri siksi, että ovat kuvitelleen näiden olevan sellaisia. Tämä on mielenkiintoista ja osoittaa suomalaisen median värittämän kuvan levinneen laajalle ja vaikuttaneen ihmisten poliittiseen aktiivisuuteen. 

Kaksi haastatelluista toi edelleen esiin sen, että heidän maahanmuuttokriittisyytensä on syntynyt nimenomaisesti tietyistä maahanmuuttajista saatuihin henkilökohtaisiin huonoihin kokemuksiin. Samaan hengenvetoon he tuovat esille sen, että työperäiset, Suomeen avioituvat tai adoptoidut maahanmuuttajat ovat tervetulleita. Halla-ahon kannattajien ajatuksissa maahanmuutto on siten jäsennelty tavalla, joka on aika usein hukassa valtamedian uutisoinnissa.

Niinikään kaksi haastatelluista toi esille huolensa siitä yhteiskunnasta, jonka jätämme lapsillemme. Monikulttuurisen yhteiskunnan pelätään olevan tulevaisuuden nuorille huono kasvuympäristö. Näkemyksessä saattaa olla totuuden siemen kun katsotaan esimerkiksi tiettyjen Ruotsin lähiöiden nykymenoa.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että Yle toi esiin vaihtoehtomedian. Mainituksi tulivat positiivisella konnotaatiolla Hommaforum, Oikea Media ja Paavo Tajukangas (nykyisin PT-Media) sekä negatiivisessa valossa MV-lehti. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen käy tutustumassa mainittuihin sivustoihin Ylen jutun perusteella - ja tekee itse johtopäätöksensä niiden arvosta tai arvottomuudesta suomalaisessa mediakentässä.

* * *

Lopuksi on vielä syytä todeta, että Halla-ahon ja Terhon kilpailu perussuomalaisten puheenjohtajuudesta sai jälleen eilen mediahuomiota. Panin tyytyväisyydellä merkille, että molemmat ehdokkaat haluavat suojata suomalaisia pitämällä turvapaikanhakijat säilössä etenkin sen jälkeen, kun heidän hakemuksensa on todettu perusteettomaksi. 

Juuri näin on minunkin mielestäni syytä toimia. Tosin kutsuisin heille tarkoitettuja tiloja mieluummin turvapaikaksi kuin säilöksi tai pakolaiskeskuksiksi, sillä juuri siitähän siinä olisi kysymys: turvapaikasta hätää ja vainoa vastaan. 

Eikä siis säilyttämisestä eikä vangitsemisesta eikä edes pakolaiskeskuksesta, koska pakolaisiksi turvapaikanhakijat muuttuvat vasta sitten kun ovat saaneet myönteisen turvapaikkapäätöksen. Ja oikeuden elää suomalaisessa yhteiskunnassa ja jättää Suomen asukkaista eristetty turvapaikkansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
 


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat

Kirjoitin Charlie Hebdon terroristi-iskun jälkeen siitä, ettei nykyisistä turvapaikanhakijoista ole meille suurta terrorismivaaraa. Tämä näkemys vahvistui jälleen Manchesterin iskussa, jonka tekijä oli 22-vuotias Salman Abedi.

Yli 20 ihmistä manan majoille ja itsensä neitsyiden pariin räjäyttänyt nuorukainen oli nimittäin libyalaistaustainen paljasjalkainen manchesterilainen. Siis toisen polven maahanmuuttaja, kuten suurin osa muistakin viime vuosien terroristeista.

Suomen osalta looginen johtopäätös on, että meihin kohdistuvan terroriteon riski siksi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän maassamme elää toisen polven maahanmuuttajia. On siis syytä huomata, että jokaisella maastamme turvapaikan saaneella muslimilla on riski päätyä suomalaisen terroristin vanhemmaksi.

Riski toteutuu sitä varmemmin, mitä innokkaammin muslimimaahanmuuttaja tahtoo siirtää kotimaansa kulttuurin myös lapsilleen - sekularisoitunut musliminuori, jonka vaimo käy töissä ja pitää kesäisin minihametta on tuskin kovin altis terrorismin houkutuksille.

Siksi terrorismiriski pitäisi huomioida myös eurooppalaisessa ja etenkin suomalaisessa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa. Näin siitä huolimatta, että maassamme toimii äänekäs kantasuomalaisten joukkio, joka vaatii suupielet vaahdossa terrorismiriskin kasvattamista ja saa asialleen kritiikitöntä tukea maamme lehdistöltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää
Turvapaikanhakijat ovat islamilaisen terrorismin rahoituskeino
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit


tiistai 23. toukokuuta 2017

Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia

Aamun lehti kertoi vakavasta aiheesta eli siitä kuinka takapajuisesta kulttuurista maahamme tulleet perheet haluavat katkaista jälkikasvunsa kotoutumisen uuteen kotimaahansa. Ääritapauksessa jopa lähettämällä nuoren yksinään takaisin siihen maahan, josta he ovat paenneet tänne kauas pohjolaan.

Tämä toiminta herättää monta kysymystä. Jutussa haastateltu lapsena kotimaahansa palautettu nainen oli somali.

Ensinnäkin: jos hänet oli voitu palauttaa yksinään kahdeksi vuodeksi kotimaahansa, minkä ihmeen perusteella Maahanmuuttovirastomme on vielä tämän vuoden tammi-maaliskuussakin päättänyt 108 somalialaisen olevan suojelun tarpeessa. Ja heistä peräti 53 vieläpä varsinaisen turvapaikan.

Toiseksi: miksi Suomi ei ole puuttunut nuorten pakottamiseen kotimaihinsa? Kyse on rikollisesta vapaudenriistosta, joka ei millään tavalla ole Suomen, suomalaisten eikä edes maahanmuuttajayhteisöjen etu.

Päin vastoin - toiminta on omiaan varmistamaan se, että esimerkiksi somalit korkeine rikos- ja alhaisine työllisyyslukuineen pysyvät yhteiskunnallisina ongelmina täällä Suomessa. Ja vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle tapahtunut on luonnollisesti henkilökohtainen katastrofi.

Kolmanneksi. Jutussa ei mainittu tyttöjen ympärileikkauksista. Niistä ei ole muutenkaan juuri vuodettu tilastoja julkisuuteen, mutta siitä huolimatta sukuelinten silpomisia tapahtuu ja kyseessä on yksiselitteisen törkeä väkivallanteko, josta tuomion tulisi vastata vähintäänkin alaikäisen törkeästä raiskauksesta annettavia tuomioita.

Loppuhuomautuksena joudun toteamaan, että maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistuminen on tärkeä asia koko länsimaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Saimme siitä viimeisimmän todisteen todennäköisesti eilisiltana Manchesterista, missä järjestetyssä  konsertissa räjäytettiin pommi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää
Somalian jääpallojoukkue valaisi kotoutumisen olemusta
Mistä tyttöjen ympärileikkaus johtuu?

maanantai 22. toukokuuta 2017

Meemisodan uhrit

Nature-lehti kertoi uusimmassa numerossaan Floridan sitrushedelmien tuotantoa uhkaavasta kemppien mukana leviävästä liberibakteerilajista, jonka aiheuttamalla taudilla on hauska nimi: Huanglongbing. 

Bakteeri saapui Floridaan vuonna 2005 Kiinasta ja on sen jälkeen aiheuttanut floridalaisille sitrusviljelijöille valtaisia tappioita: vuonna 2004 he tuottivat 3,5 kertaa enemmän appelsiineja kuin viime vuonna ja tämän vuoden satonäkymä on vieläkin heikompi. Kyseessä on miljardiluokan bisnes. 

Liberibakteerin ilmaantuminen Floridaan on vain yksi esimerkki kasvitautien leviämisestä eri puolille maailmaa ihmisen toiminnan seurauksena, minkä takia alan tutkijayhteisö on vaatinut jopa kasvikaupan kieltämistä. Toisaalta juuri ihmisten toiminta eli tiede saattaa tarjota ratkaisuja syntyneeseen ongelmaan.

* * *

Yhdysvalloissa on kehitteillä useitakin keinoja sitrusviljelmien pelastamiseksi. Käytettävissä on jo sattumalta löytynyt bakteerille osittain vastustuskykyinen mandariinilajike, joka mahdollistaa jonkinlaisen sadon kunhan viljelmistä pidetään erityisen hyvää huolta. Bakteerinkestävyyden mekanismia ei kuitenkaan tunneta.

Amerikkalainen tutkimusjärjestelmä on yrittänyt kehittää myös aivan uudenlaisia keinoja torjua bakteeria. Southern Gardens Citrus -niminen yritys on siirtänyt kasveihin pinaatista bakteerinkestävyyden antavan geenin, minkä seurauksena ne kestävät nykyisiä lajikkeita paremmin bakteerin hyökkäyksiä. 

Ongelmana on se, että näiden geneettisesti muokattujen lajikkeiden saaminen viljelyyn kestää lupaprosessien takia vielä useita vuosia - sinä aikana koko sirushedelmien viljely saattaa lopahtaa Floridassa. Lisäksi ongelmaksi saattavat muodostua ihmisten asenteet GMO-kasveja kohtaan, vaikka Yhdysvalloissa ei ole läheskään yhtä vahvaa bioteknologian vastustusta kuin Euroopassa.

Toinen saman yrityksen ratkaisuyritys liittyy vähemmän vakavaan sitrushedelmien tautiin: sitä aiheuttavaan virukseen on siirretty sama pinaatin geeni kuin edellä kuvattuihin geneettisesti muokattuihin kasveihin. Ajatuksena on varttaa sitruspuut virustartunnan saaneilla versoilla, jolloin ne kestäisivät bakteeria kuin GMO-kasvit, mutta syötävät appelsiinit tai mandariinit eivät olisi geneettisesti muokattuja. 

Siten ne eivät aiheuttaisi kuluttajien parissa samanlaista vastustusta kuin geenin genomiinsa saaneet kasvit. Samasta syystä myös säätely olisi kevyempää ja sitrushedelmätuotannon pelastavat kasvit saataisiin markkinoille nopeammin - toivottavasti jo ennen koko tuotannon romahtamista.

Kolmas uusi lähestymistapa on Floridan yliopiston tutkijoiden yritys löytää sitrushedelmistä sellaisia geenejä, jotka eivät olisi välttämättömiä kasville, mutta altistavat ne bakteerille. Nämä geenit voitaisiin sammuttaa geenieditoinnin avulla, jolloin bakteerinkestävät kasvit eivät sisältäisi lainkaan vierasperäisiä geenejä, eikä edellä mainittuja lupa- ja asenneongelmia syntyisi. Tuollaisia geenejä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä löydetty. 

* * *

Aika näyttää kuinka tutkijoiden ja bakteerin välisessä kilpajuoksussa käy. Blogistin kannalta Floridan sirusviljelijöiden kujanjuoksu tarjosi kuitenkin jo nyt mielenkiintoisen näkökulmaan siihen, kuinka erilaiset meemit - tässä tapauksessa vapaan kaupan ideologia ja epäluuloisuus uutta teknologiaa kohtaan saavat aikaan mitä mielikuvituksellisimpia ongelmia ja niiden ratkaisuyrityksiä. 

Floridassahan ei olisi nyt ratkaistavaa ongelmaa, ellei joku olisi vienyt bakteeritautista sitrushedelmää sinne, eikä geenimanipuloitujen kasvien käytölle ongelman ratkaisemiseksi olisi esteitä ilman modernin teknologian vastustusta. Siten floridalaiset appelsiininviljelijät voidaan nähdä eräänlaisina meemisodan uhreina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen valotti omia kasvatusperiaatteitaan aamun jutussa, joka käsitteli Helsingin Rautatientorin pitkäaikaisten mielenosoitusten lopettamista. Hän nimittäin kertoi pienten lasten kanssa käymistään keskusteluista laittomien maassaolijoiden ja pakolaispolitiikan laillisen menon kannattajien välimaastossa olleella luistelukentällä.

Jutun varsinainen pihvi löytyi vasta sen loppupuolelta: "kun liu’uimme kohti Ateneumin päätyä, kerroin Lähi-idän konflikteista, Saharan Afrikan köyhyydestä ja pakolaisuudesta Eurooppaan. Kun liu’uimme kohti Kansallisteatterin päätyä, vaihdoin luennon aiheeksi nationalismin, muukalais­pelon ja rasismin."

Nieminen ei avannut kertomustensa sisältöä sen tarkemmin, mutta asiasta voinee tehdä johtopäätöksiä siitä, ettei Ateneumin päädyssä puhuttu Lähi-idän uskonnollisesta fanatismista, afrikkalaisesta elintasopakolaisuudesta, köyhyyttä ylläpitävästä väestöräjähdyksestä, heimojen ja klaanien välisestä vihanpidosta eikä islamilaisesta tasa-arvokäsityksestä.

Johtopäätöksiä voinee tehdä siitäkin, ettei Kansallisteatterin päädyssä lapsille kerrottu suomalaisen kulttuurin ainutlaatuisuudesta, kehitysapuun ja pakolaisten vastaanottamiseen käytetystä valtion velkamiljardeista, tiettyjen maahanmuuttajaryhmien yliedustuksesta seksuaali- ja väkivaltarikoksissa eikä edes maahanmuuttajien positiivisesta syrjinnästä.

Aivan jutun lopuksi Nieminen kertoi tarinaniskennän olleen helppoa, mutta "vaikeaa oli selittää vain se, miksi vastakkaisilla leireillä, joilla ei ollut puheyhteyttä toisiinsa, oli yhteinen sinivalkea taistelulippu". On siis syytä avata tämäkin asia toimittajalle: yhdellä puolella Rautatientoria sitä käytettiin omien näkemysten symbolina ja toisella puolella keräämään sympatiaa ohi kulkevilta suomalaisilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ekonomistit sirkustaiteilijoina

Tämän aamun lehti kertoi OP-ryhmän arvelevan Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 2,3 prosentin vauhtia. Ryhmän ekonomistin mukaan hänen työnantajansa on valtakunnan optimisti.

Optimistiväite perustunee siihen, ettei kukaan muu ole vielä ennustanut Suomelle näin nopeaa talouskasvua vuonna 2017. Vähiten kasvuun uskovat valtiovarainministeriön ekonomistit, jotka arvelivat vajaa kuukausi sitten kasvunopeudeksi vain 1,2 prosenttia. Puoli vuotta sitten se oli vieläkin pessimistisempi arvellen kasvun jäävän alle prosenttiin.

On ollut huvittavaa seurata ekonomistien ennustelua. Suomen talouden toteutunut kasvuvauhtihan on viimeisten tilastojen mukaan jo 2,8 prosenttia, joten edes OP-ryhmän ennustetta ei voi mitenkään pitää optimistisena. Niinpä veikkaan, että jatkossa kuulemme ekonomistiemme suusta vieläkin positiivisempia arvauksia.

Sinänsä Suomen talouden piristymistä ei ole ollut vaikea ennustaa. Siitä esimerkkinä kirjoitin puoli vuotta sitten, että Suomen talouskasvu on vuosina 2017-2021 vähintään kaksi prosenttia vuodessa eli "yhteensä yli 10 prosenttia - ja todennäköisesti jopa merkittävästi nopeampaa".

Olenko nyt siis suuri talousguru? Vai olenko kerrassaan onnekas vastarannan kiiski? Vai mistä tässä on kysymys?

Oma ennusteeni perustui sille yksinkertaiselle tosiasialle, että Suomen talous on kansainvälisessä vertailussa pieni ja vientivetoinen, joten sen nousut ja laskut ovat rakenteellisten syiden takia muuta maailmaa jyrkempiä. Asian vahvistaa Suomen talouden viime vuosikymmenten historia.

Tämänkään kirjoituksen tarkoituksena ei ole oikeasti testata omaa ennustuskykyäni vaan demonstroida sitä, kuinka turhia prosentin kymmenyksinä annetut ekonomistien talousennusteet todellisuudessa ovat. Tosin sen ymmärtämiseen taitaisi riittää jo sekin, että OP-ryhmän ennuste on kaksinkertainen verrattuna VM:n vastaavaan. Jälkimmäisen pessimismiin lienevät vaikuttaneet hallituksen tarpeet, joiden takia tieteellinen puolueettomuus on saanut väistyä politiikan tieltä.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ainakin sen, että vaikka ekonomistien ennusteet eivät olekaan tieteellisen tarkkoja, ovat ne kuitenkin mainiota asiaviihdettä. Ja kansahan tarvitsee leipää ja sirkushuveja, joten nautitaan niistä nyt, kun kesäsäätkin ovat saapuneet ja talous kasvaa kohisten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 19. toukokuuta 2017

Vihreää politiikkaa

Eilen saimme lukea siitä, kuinka Saksan Vihreät ovat menettämässä kannatuspohjaansa. Taustalla on erityisesti puolueen läpi ajama energiapolitiikka, joka on johtanut sekä energian tolkuttomaan hintaan että tuotantovaikeuksiin.

Suomessa Vihreät on puolestaan kovassa myötätuulessa: yhdessä poliittisesti lähes identtisen Vasemmistoliiton kanssa sen kannatus on yli 21 prosenttia. Siinä punavihreitä auttaa oppositioasema, jonka seurauksena puolueiden poliittinen tahto ei ole johtanut toimenpiteisiin valtakunnantasolla.

Mutta kuntatasolla punavihreästä politiikasta löytyy paljonkin esimerkkejä. Itse kiinnitin asiaan huomiota ajellessani Laajasalon poikki autolla. Muutamia vuosikymmeniä sitten saaren läpi pääsi ajamaan sujuvasti moottoritienomaista kulkuväylää eli Laajasalontietä, jossa liittymät oli rakennettu eritasoristeyksiksi.

Punavihreän kaupunkipolitiikan seurauksena Herttoniemen päähän Laajasalontietä on vuosien kuluessa syntynyt asuntorakentamisen yhteydessä useitakin liikennevalo-ohjattuja risteyksiä, mikä on hidastanut ja ruuhkauttanut liikennettä. Nyt huomasin uudet liikennevalot keskellä vanhaa valtaväylää.

Asiaa tarkastellessani huomasin, että Laajasalontiestä tehdään kaupunkibulevardi. Jatkossa kulkuyhteydet saaren perälle tulevat siten olemaan omalla autolla merkittävästi nykyistä hitaammat. Näin julkisen liikenteen käyttöä saadaan tuettua vaikeuttamalla vaihtoehtoisia kulkutapoja.

Mikäli Vihreiden ja muun vasemmiston tiukasti ajamista Helsingin keskustan sisäänajoteistä tehdään myös kaupunkibulevardeja, vaikeutuu liikenne monin verroin enemmän kuin Laajasalossa. Lopputuloksena joko autoilu vähenee tai kaupungin laidoille syntyy saasteloukkujen saaristo. Ja joka tapauksessa kauempana asuvien vierailut kaupunkiserkkujen luona vaikeutuvat.

Toisen esimerkin punavihreästä politiikasta tarjoaa tämän aamun lehden uutinen Helsingin valtuuston päätöksestä pyrkiä irrottamaan Vantaan energia Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei päätöksellä ole muuta merkitystä kuin suunsoiton autuaaksi tekevä vaikutus, sillä irtautuminen on mahdollista vain löytämällä osuudelle ostaja sekä saamalla Vantaan kaupunki samoille linjoille.

Ainakaan jälkimmäinen ei näytä todennäköiseltä lentokenttäkaupungin Vihreiden innokkuudesta huolimatta. Ja hyvä niin, sillä alussa mainittu Saksan esimerkki osoittaa kuinka pehmoiselle pohjalle Vihreiden Suomeenkin ajama energiapolitiikka rakentuu.

Kolmas hakematta mieleeni tuleva vihreän politiikan kukkanen on luonnollisesti vastuuton maahanmuuttopolitiikka. Vihreiden virallisen linjauksen mukaan tavoitteena on kantaa vastuuta maailman pakolaisista, joka käytännössä tarkoittaisi myös elintasopakolaisiksi todettujen ihmisten elättämistä suomalaisten veronmaksajien varoilla.

Esimerkkejä voisi hakea lisääkin, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa vihreän politiikan traagisuuden. Siksi on selvää, että mikäli Vihreät joskus kasvaa Suomessa niin suureksi, että sen ajama politiikka muodostuu oleelliseksi osaksi maan hallitusohjelmaa, tulee lopputuloksena olemaan puolueen kannatuksen romahtaminen myös täällä Pohjantähden alla. Silloin on syytä toivoa, ettei ennen romahdusta ehdi syntyä kestämättömän suuria vahinkoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

torstai 18. toukokuuta 2017

Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää

Yle teki mielenkiintoisen jutun islamin opetuksesta Suomessa. Sen mukaan se ei ole tunnustuksellista, eikä pyri kasvattamaan oppilaista "hyviä muslimeita". Jos asia on näin, niin hyvä.

Itse kiinnitin huomiota yhdeksäsluokkalaisen muslimin kommenttiin terrorismin ja islamin suhteesta. Kopioin sen myös arvoisan lukijani nähtäväksi seuraavaan.

"Jos sanoo ´terroristi´, niin ensimmäinen asia mitä tulee mieleen, on islamilainen terroristi. Se (islam) on ikään kuin syy siihen terrorismiin. Eikä vaikka se, että sillä on mielenterveysongelmia, se on yksinäinen, tai sillä on kostonhalua, ei. Vaan siksi, koska se on muslimi."

Oppilaan huomautus tarjoaa hyvän lähtökohdan maahanmuuttoon liittyvien ongelmien pohdintaan. Siksi sitä on syytä käsitellä myös tässä, koska tämän blogin yhdeksi kestoteemaksi on muodostunut islamilainen maahanmuutto ja sen seuraukset länsimaissa.

Lienee selvää, että jokainen terroristi on mielenvikainen. Näin myös siinä tapauksessa, että kyseessä on kostonhaluinen ihminen tai hänen motiivinsa on uskonnollinen fanatismi. Mielenvikaisia ovat lähtökohtaisesti myös seksuaalisen ja muun vakavan väkivallan tekijät.

Koska islamilainen maahanmuutto on kiistatta lisännyt terrorismin määrää Euroopassa, tulemme siihen loogiseen johtopäätökseen, että länteen muuttaneiden muslimien joukossa on paljon mielenvikaisia. Lisäksi on selvää, että koska länsimaissa terroritekoja tehneet muslimit ovat pääsääntöisesti toisen polven maahanmuuttajia, esiintyy myös länsimaissa syntyneiden maahanmuuttajataustaustaisten joukossa kantaväestöä enemmän terrorismiin johtavaa mielenvikaisuutta.

Varsinaisen terrorismin lisäksi muslimien piirissä näyttäisi siis esiintyvän mös seksuaalista ja muuhun väkivaltaan liittyvää mielenvikaisuutta. Tarkoitan tietenkin muslimien yliedustusta näissä rikollisuuden lajeissa.

Ensimmäinen edelle kirjoitetun perusteella esille nouseva kysymys koskee maahanmuuttajien parissa yleisen mielenvikaisuuden laatua. Johtuuko sen korkea esiintymissfrekvenssi toisessa sukupolvessa geneettisestä vai kulttuurisesta periytyvyydestä?

Käytännössä meillä ei ole tällä hetkellä tähän ongelmaan tieteellisesti pätevää vastausta, vaikka sellainen olisi äärettömän tärkeää maahanmuuttopolitiikan kannalta. Pikemminkin tällaisten asioiden tutkiminen on aiheena tabu, vaikka ihmisryhmien väliset erot sairauksissa ovatkin juuri nyt kuuma tutkimuksen aihe (esimerkki), eikä sille luultavasti olisi saatavissa edes rahoitusta mistään perinteisestä tieteen rahoituslähteestä.

Aiheen peitteleminen tai vältteleminen ei kuitenkaan poista itse ongelmaa. Eikä muuta sitä tosiasiaa, että tutkimuksen kautta se voitaisiin saada pois päiväjärjestyksestä samalla tavalla kuin moni muukin asia.

Jos kyseessä on tulijaväestön geneettinen erityisominaisuus, se voitaisiin periytymismekanismista riippuen mahdollisesti tunnistaa jonkinlaisella geenitestillä tulijaväestöstä ja estää näin mielenvikaisuutta aiheuttavien geenien virta länsimaihin. Ellei geenitesti olisi mahdollinen, saattaisi jonkinlainen fenotyyppinenkin testi avata ainakin joissain periytymismekanismien tapauksissa kohtuullisen luotettavan tunnistamismahdollisuuden.

Ellei yksittäisistä tulijoista voitaisi tunnistaa mielenterveysongelmiin johtavia geenejä, voitaisiin mielenterveysongelmien puhkeaminen mahdollisesti ehkäistä lääkityksen tai muun terapian keinoin. Tässä on kuitenkin muistettava, että matka tieteellisestä löydöksestä toimivaan lääketerapiaan kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Mahdollinen lääke ei siten ratkaisisi juuri nyt akuuttia muslimimaahanmuuttajien mielenterveysongelmaa. Siten on selvä, että ainakin aluksi tulisi maahanmuutto väkivaltageenejä sisältävistä väestöryhmistä rajoittaa ehdottomaan minimiin tai mieluummin lopettaa yhteiskunnan turvallisuuden säilyttämiseksi.

Jos kyseessä ei ole geneettisesti periytyvä väkivaltaisuus vaan käsillä on kulttuurinen ongelma, ei tarvittaisi muslimien maahantulon rajoittamista aivan minimiin, vaan ratkaisu voitaisiin löytää myös tehokkaasta puuttumisesta tulijoiden kulttuuriin. Tämä palauttaa meidät islamin äärelle: onko uskonnolla osuutensa muslimien piirissä yleiseen väkivaltaan johtavaan mielenterveysongelmaan, vai onko taustalla muita kulttuurisia piirteitä?

Oli kyse kummasta tahansa, jää vastattavaksi kysymys siitä, miten ongelman aiheuttavaan kulttuuripiirrettä tulisi muuttaa, jotta väkivaltaisuuteen johtava mielenterveysongelma katoaisi maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä parista. Ja miten mahdollinen ratkaisu saataisiin viedyksi läpi nyt täysin kritiikittömästi muslimimaahanmuuttoon suhtautuvan lehdistön ja poliittisen päätöksentekokoneiston vastustuksesta huolimatta.

Joka tapauksessa on selvää, että niin kauan kun meillä ei ole tieteellisesti luotettavaa tietoa Lähi- ja Keski-Aasiasta sekä Pohjois-Afrikasta tulevien muslimimaahanmuuttajien parissa yleisesti esiintyvistä väkivaltaan johtavista mielenterveysongelmista, on maahanmuuton tiukka rajoittaminen perusteltua. Koska maahamme on kuitenkin jo nyt muodostunut suuri - ja ilman maahanmuuttoakin - tulevaisuudessa kasvava muslimivähemmistö, tulisi tieteen keinoin selvittää luotettavasti heidän väkivaltaan johtavien mielenterveysongelmiensa syyt sekä mahdolliset hoitokeinot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Orlandon opetukset ja islam
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tappaako talouskasvu populismin?

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen arveli populismin  kuihtuvan vähitellen nyt kun talous on jälleen piristynyt. Populismilla hän tarkoitti "yksinkertaistavaa ja tunneperäistä kansaan vetoamista".

Suomessa populismia näyttäisi Rahkosen mukaan edustavan Perussuomalaiset, jonka  kannatus supistui merkittävästi edellisistä vaaleista. Niillä tai muiden maiden kansallismielisillä populistipuolueilla "ei ole tarpeeksi kannatuspohjaa, jotta ne voisivat päästä hallitsevaan asemaan maidensa poliittisissa elimissä".

Nykytilannetta kuvatessaan Rahkonen on tietenkin oikeassa. Toisaalta ns. populistit ovat monissa muissa maissa onnistuneet vaikuttamaan tehokkaasti ainakin maahanmuuttokysymyksiin - Iso-Britanniassa myös EU-jäsenyyteen.

Rahkosen pääteesin, eli talouskasvun vaikutus populismiin jää nähtäväksi. Uskon kyllä, vakaan yhteiskunnan oloissa populismin kannatus ja taloustilanne ovat kääntäen verrannollisia. Mutta entä silloin kun yhteiskunnan perusrakenteet ovat muutoksessa.

Suomen kohdalla kyse on lähinnä väestörakenteesta. Maamme väestö on kyselytutkimuksissa hyvin kriittistä humanitaariselle maahanmuutolle, mutta on talouslamankin aikana äänestänyt löysän maahanmuuttopolitiikan puolesta. Siitä huolimatta Perussuomalaisten hallitusvastuu on johtanut jonkinasteisiin kiristyksiin.

Kiristyksistä huolimatta on humanitaarinen maahanmuutto jatkunut vuoden 2015 tulijapiikin jälkeenkin useiden tuhansien ihmisten vuosivauhdilla. Tänä keväänä maahanmuutto Välimeren yli on jälleen kiihtynyt ja edessä saattaa hyvinkin olla uusi tulijamäärien kasvu lieveilmiöineen.

Myöskään Etelä-Euroopan talouskriisi ei ota laantuakseen. Kreikka ei tule maksamaan velkojaan, vaikka talous onkin muuten tervehtynyt ja Italiasta kuuluu edelleen huolestuttavia uutisia. Kreikan rahavirrat on toistaiseksi kääritty kansalaisilta piiloon, mutta Italian talouden romahtaminen saattaisi nostaa EU-kriittisyyden määrää myös Suomessa.

Saatamme siis lähitulevaisuudessa saada eteemme mielenkiintoisen dilemman. Miten kansa reagoi tilanteessa, jossa Perussuomalaisten ja muun puoluekentän väliseen kannatukseen vaikuttavat ristiriitaiset tosiasiat? Yhtäällä humanitaarisen maahanmuuton lieveilmiöt ja ehkä myös uusi rahavirta suomalaisilta Etelä-Eurooppaan ja toisaalta talouden hyvä kehitys.

Tässä tilanteessa akateeminen minäni näkee upean tilaisuuden Rahkosen esittämän hypoteesin testaamiseen. Jään siis ns. kieli pitkällä seuraamaan kuinka Suomen ja muun Euroopan ns. populistien käy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Länsimaisen demokratian kiirastuli
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

tiistai 16. toukokuuta 2017

EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui

Aamun lehti kertoi, että EU olisi uusimassa Afrikan-politiikkaansa. Kaiken kaikkiaan Unioni pyrkii uutisen mukaan järjestämään muhkeat 88 miljardia euroa afrikkalaisten avuksi. Vertailuksi todettakoon, että Suomen valtion budjetti on noin 55,5 miljardia euroa.

Mikäli lehden otsikkoon on uskomista, EU:n uuden politiikan tavoitteena on afrikkalaisten lisääntymisen väheneminen, sikäläisten ihmisten vaurastuttaminen ja heidän kotimaissaan pitäminen. Minusta tämä kuulostaa kerrassaan erinomaiselta.

Väestöräjähdyshän on Afrikan ongelmien varsinainen perussyy, jonka poistaminen on edellytys vaurastumiselle. Vaurastuminen puolestaan poistaa tarpeen elintasopakolaisuudelle. Lisäksi voi toivoa, että positiivisen kehityksen myötä myös maanosan synkkä konfliktikierre alkaisi hiipua.

Samasta lehdestä saimme lukea myös kehitysyhteistyö­järjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n pääsihteerin Rilli Lappalaisen kannanoton, jossa hän ilmaisi huolensa siitä, että avun vastaanottamisen ehdoksi asetettaisiin Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen rajoittaminen.

Hänen mukaansa EU:n toimien tulisi keskittyä edellä mainittujen tavoitteiden sijaan köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen, mutta ehdottomasti ilman, että afrikkalaisille itselleen asetetaan mitään vaatimuksia. Kehitysapunainen näkee afrikkalaiset siis jonkinlaisena itsestään vastuuttomina henkisesti jälkeenjääneinä avustusmaskotteina.

Lappalaisen tekstin luettuani ymmärsin liiankin hyvin, miksi Suomenkin Afrikkaan vuosittain syytämät valtavat kehitysyhteistyövarat ovat käytännössä menneet täysin hukkaan. Mikäli Lappalainen edustaa kehitysyhteistyössä toimivien ihmisten valtavirtaa, on koko avustustoiminta aivan väärien ihmisten käsissä.

Toki olen havainnut jo aiemmin, ettei kehitysyhteistyössä mukana olevien ihmisten tavoitteena useinkaan ole vastaanottajien auttaminen, vaan oman edun saavuttaminen. Sen kannalta afrikkalaisten omien toimien aktivointi ongelmien ratkaisemiseksi ei ole eduksi, sillä perimmäisten ongelmien ratketessa katoavat myös mukavat kehitysyhteistyövaroilla luodut työpaikat - siis kehitysapurälssin vuosikymmeniä kestänyt nautintaoikeus. Toivottavasti tämä ei ole Lappalaisen perimmäinen huolenaihe ja motiivi yleisönosastokirjoitukselleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö kehitysapu ja elintasopakolaisten palautukset sitoa yhteen?
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan



maanantai 15. toukokuuta 2017

Elääkö kirjailija sananvapaudesta?

Suomi on juuri tällä hetkellä sananvapauden kakkosmaa maailmassa. Tarkoittaako se, ettei meillä ole sananvapausongelmia eikä sananvapauden vastaisia ajatuksia?

Äkkiseltään luulisi, että ainakin sanan tuottamisesta elävät kirjailijat pitäisivät sananvapautta erityisen tärkeänä. Siksi olikin mielenkiintoista lukea suomalaisten kirjailijoiden kannanottoja liittyen Ruotsissa pidettävään tapahtumaan, johon osallistuu myös äärioikeistolaisena pidetty Nya Tider -lehti.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pari vuotta sitten voittanut ja argumentaatiovirheitä aiemmin levitellyt  Laura Lindstedt ei osallistu Suomen viralliseen ohjelmaan messuilla. Hänen mukaansa "messujen toimitusjohtaja Maria Källsson on määritellyt messut ’avoimeksi toriksi’, mutta kysehän on kaupallisesta tapahtumasta... Ei messujen ole pakko ottaa ketään mukaan sananvapauden nimissä. Minusta on irvokasta, että messut kutsuvat kirjailijoita leikkimään hyvää ihmistä kestämättömään tilanteeseen, jonka ne ovat itse luoneet."

Kirjailija Sirpa Kähkönen sen sijaan on lähdössä, Hänen uusi kirjansa "käsittelee muun muassa totalitarismia ja pakolaisuutta, enkä voi jättää käyttämättä tilaisuutta puhua niistä, myös liittyen nykyisiin ääriliikkeisiin ja messudebattiin".

Joukon tunnetuin eli Kjell Westö ei oikein tiedä. Hän on "nyt miettinyt osallistumista viikon, menettänyt yö­unetkin... Miten tahansa päätän, paskanmaku jää suuhun. Tämä on varmasti pahin ammatillinen valinta­tilanne koko urani aikana."

Edellä olevia näkemyksiä on mielenkiintoista tarkastella sitä taustaa vasten, että Euroopan ihmisoikeussopimus määrittelee sananvapauden seuraavasti. "Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta."

Toki sananvapauteen kuuluu myös oikeus korvien sulkemiseen ja omaan kuplaan käpertymiseen. Se näyttäisi olevan yllättävän vahvasti elävä vaihtoehto kirjailijapiireissämme. Mutta mitä se kertoo kirjallisuuden tilasta Suomessa vuonna 2017?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sampo Terho, kulttuuriministeri

Kulttuuri on vaikea laji. Monelle tulee äkkiä mieleen, että on olemassa vaikkapa korkeakulttuuria ja populaarikulttuuria. On myös kirjallisuutta, kesäteatteria, oopperaa, iskelmiä, sinfonioita, jazzia, performansseja, maalauksia, veistoksia ja vaikka mitä. Takavuosina jopa ulosteen heittely yleisön päälle oli joidenkin mielestä kulttuuria.

Kulttuuri on kuitenkin todellisuudessa paljon enemmän kuin eri taidelajit. Kulttuuri on kansakunnan tapa elää elämäänsä. Tai laajemmin, kokonaisten kansakuntien tapa kohdata todellisuus.

Suomalainen on oman kulttuurinsa kasvatti ja poikkeaa siksi oleellisesti vaikkapa khoista, joka elää omassa kulttuurissaan eteläisessä Afrikassa. Suomalaisella rasistinatsilla ja punavihreällä ituhipillä on sittenkin suhtautumisessaan maailmaan äärettömän paljon enemmän yhteistä kuin kummallakaan khoihin.

Kulttuurintutkija Geert Hofsteden mukaan kulttuuri tarkoittaa ”kollektiivista mielen ohjelmointia, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian ihmiset toisista.” Geneettisiä ihmisryhmien välisiä eroja kulttuuri ei kuitenkaan kata.

* * *

Suomen uusi kulttuuriministeri on Sampo Terho (ps). Hänen mukaansa "talous on se, jonka pitää palvella kulttuuria, henkistä hyvinvointia ja eteenpäin menemistä". Toisaalta hänen näkemyksensä mukaan valtion pitää varoa tukemasta puoluepoliittista taidetta.

Tarkalleen ottaen kulttuuriministerin titteli on aivan liian lavea. Eivät Terhon tulevaan toimintakenttään kuulu lainkaan sellaiset suomalaisen kulttuurin kannalta keskeiset asiat kuin työelämän tasa-arvo, oikeudelliset seikat, tieteellisen tiedon tuottamisen suuntaviivat, työmarkkinasopimukset tai maa- ja metsätalouden käytänteet.

Terholle kuuluvat kulttuuriministerinä lähinnä taide- ja urheiluasiat, Jälkimmäisistä hän linjasi, että keskeistä ovat kansanterveys ja huippu-urheilu.

Se on hyvä linjaus, sillä jälkimmäinen ruokkii edellistä ja pitää tänäkin päivällä Suomea maailmankartalla. Muistan lähes kolmekymmentä vuotta sitten kertoneeni Etelä-Amerikassa olevani suomalainen. Paikalliset rupesivat välittömästi kehumaan Juha Kankkusta.

Itse en ole taiteen suuri asiantuntija. Minulle on kuitenkin muiden puheista syntynyt käsitys, että sillä saralla pyörii pieni piiri, joka harrastaa ummehtunutta keskinäistä kehumista ja jakelee samanmielisille erilaisia etuja. Näin on ilmeisesti ollut jo kauan, sillä asiasta puhui toistuvasti jo Spede Pasanen jäätyään kerta toisensa jälkeen vaille elokuvasäätiön rahoitusta.

Niinpä kulttuuriväki on poliittisesti liikuttavan yksimielinen. Maailma pitää pelastaa koska meillä on varaa ja viime kädessä meidät kaikki elättävä tuotantotalous on heti seuraava perkeleestä. Ollaan siis yhtä tiukasti kuvaannollisissa poteroissa kuin sadan vuoden takaiset kapinalliset.

Siksi on hyvä, että kulttuuriväki saa edustajakseen valtioneuvostoon isänmaallisen ja arvokonservatiivisen miehen. Tämä on luvannut olla ryhtymättä taidekriitikoksi, mutta epäilemättä hänellä on mahdollisuus heikentää vihervasemmiston valta-asemaa taiteen kulisseissa. Sen seurauksena tullemme jatkossa näkemään nykyistä monivivahteisempaa taidetta. Se on hyvä.

* * *

Sampo Terhosta puheen ollen. Tämän aamun Helsingin Sanomat otti jälleen esille märän unelmansa Perussuomalaisten hajoamisesta puheenjohtajavalinnan jälkeen. Asialla oli tällä kertaa Juha Akkanen, joka arveli, että Terhon valinta saisi maahanmuuttokriittisimmät jättämään puolueen ja Halla-ahon voiton taas karkottavan "maltillisemmat jäsenet".

Ottaen huomioon sen, ettei kahden ehdokkaan välillä ole juurikaan aatteellisia eroja, arvelen Akkasen päiväunen toteutumismahdollisuuden olevan vähäinen. Epäilen myös, että hän tietää sen itsekin - asian esilläpidon tarkoituksena ei taida sittenkään olla toiveajattelu vaan pyrkimys luoda hajanaisuutta muun puoluekentän kannalta kiusalliseen kilpailijaan.

Se on suomalaista kulttuuria. Aseiden sijaan taistellaan kynän voimalla, mikä on hyvä asia. Tai ainakin olisi, kunhan kynän käyttäjille löytyisi tasapuolisesti palstatilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Ristiretkeläisten jäljillä







lauantai 13. toukokuuta 2017

Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän

Kirjoitin vuonna 2012 niiden maahanmuuttajien määristä, jotka tuolloin istuivat vankilassa seksuaalirikoksista. Totesin silloin, että "keskimääräisen maahanmuuttajan raiskausfrekvenssi on noin kahdeksankertainen verrattuna suomalaiseen mieheen" ja lisäksi että "irakilaisen riski joutua vankilaan raiskauksesta on noin 77-kertainen verrattuna suomalaiseen".

Eilen saimme lisävalaistusta asiaan. Jutun mukaan "Krp:n analyysissä kävi ilmi, että tuhatta Suomessa oleskelevaa Irakin kansalaista kohden oli 12,9 seksuaalirikosepäilyä. Tuhatta Suomen kansalaista kohden vastaava luku oli 0,3."

Pysähdytään hetkeksi tähän kohtaan. Mikäli luvut kuvaavat todellista tilannetta, on irakilaisen aiheuttama raiskausriski nykyisin noin 43-kertainen verrattuna suomalaiseen.

Vuonna 2012 laskemani 77-kertainen irakilaisten yliedustus raiskauksissa perustui vankilassa istujien määriin ja eilinen lukema poliisin tietoon tulleisiin epäilyihin. Luvut eivät siis ole vertailukelpoisia, vaikka ovatkin samansuuntaisia.

Lisäksi on huomattava, että vuoden 2012 jälkeen on moni irakilainen ja muu ulkomaiden kansalainen muuttunut Suomen kansalaiseksi, joten heidän tekemänsä raiskaukset luetaan nykyisin suomalaisten tekemiksi. Se alentaa Irakin kansalaisten suhteellista osuutta raiskaajista, mutta ei heidän tekemänsä seksuaalisen väkivallan määrää.

* * *

Eilinen uutinen kertoi myös, että "suuri suhteellinen luku (10,9) oli myös esimerkiksi afganistanilaisilla, mutta heitä on Suomessa paljon irakilaisia vähemmän. Kolmanneksi suurin suhteellinen luku (8,8) oli Turkin kansalaisilla". Nämä luvut tarkoittavat, että afgaanien raiskausriski on 36-kertainen ja turkkilaisten 29-kertainen verrattuna Suomen kansalaisiin.

Kokonaisuudesta saa ehkä parhaan kuvan viime vuonna julkisuuteen tulleesta tiedosta, jonka mukaan yli puolet Helsingissä poliisin tietoon tulleista seksuaalirikollisista oli maahanmuuttajataustaisia. Kyse ei siis todellakaan ole enää mitättömästä marginaalista, vaan pääkaupunkimme eräänlaisesta valtavirrasta.

* * *

Eilisen jutun mukaan Suomessa oleskeli vuonna 2016 noin 19 000 irakilaista, joiden epäiltiin tehneen 90 raiskausta. Se tarkoittaa, että tämä maahamme saapunut joukkio pilasi viime vuonna lähes sadan naisen elämän siten, että he ilmoittivat asiasta poliisille.

Lisäksi irakilaiset pilasivat niiden elämän, jotka tulivat raiskatuksi, mutta eivät kertoneet asiasta poliisille. Krp:n selvityksen mukaan valtaosa ilmoituksen tehneistä uhreista oli suomalaisia naisia, mutta irakilaisnaiset olivat tehneet vain vähän ilmoituksia.

Se kertoo siitä, että tilastoista puuttuvat irakilaisnaisten raiskausilmoitukset syystä tai toisesta. Siksi heidän kokemansa seksuaalirikosten määriä voi vain arvailla. Todennäköistä lienee myös, etteivät kaikki suomalaisnaiset ole kertoneet joutuneensa raiskatuiksi.

* * *

Eilinen juttu pohdiskeli sitä, miksi irakilaiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. En puutu siihen enempää, koska se on mielestäni toissijaista sen rinnalla, että me suomalaiset näytämme hyväksyvän lähinnä olan kohautuksella 90 suomalaisen naisen joutumisen maksamaan vuonna 2016 äärimmäisen kovan hinnan maahanmuuttopolitiikastamme.

Eikä kyse ole pelkästään irakilaisten uhreiksi joutuneista suomalaisista, vaan myös afgaanien, turkkilaisten, somaleiden, iranilaisten ja muiden täältä omien sanojensa mukaan turvaa hakeneiden miesten uhreista riippumatta siitä, ovatko he juuri nyt kotimaansa vai Suomen kansalaisia. Siten maahanmuuttopolitiikkamme raiskausuhrien määrä vuonna 2016 oli vielä paljon suurempi kuin 90 naista.

Uhriluku on todennäköisesti useita satoja naisia, jotka kaikki ovat suomalaisen maahanmuuttopolitiikan uhreja. Siis sen politiikan, jota suurin osa suomalaisista osoittaa tahtovansa äänestämällä vaaleista toiseen maahanmuuttokritiikittömiä puolueita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen: esimerkiksi juuri käydyissä kunnallisvaaleissa tämän politiikan muutosta ilmaisi haluavansa poliittiset marginaaliryhmätkin huomioiden alle 10 prosenttia äänestäneistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttotaustaisia
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi





perjantai 12. toukokuuta 2017

Onko Suomen turvapaikkapolitiikka kaikessa hiljaisuudessa löperöitymässä?

Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä ovat irakilaiset. Katselin aikani kuluksi Maahanmuuttoviraston päätöksiä heidän turvapaikkahakemuksistaan vuosien 2001-2016 sekä vuoden 2017 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.

Kun olin kaivanut luvut Migrin nettisivuilta, piirsin niistä kuvan, jossa näkyy kultakin vuodelta maahanmuuttoviraston positiivisten päätösten osuus kaikista hakemuksista. Tulos on nähtävissä alla.


Kuvassa pistää heti ensimmäiseksi silmiin se, että Suomen turvapaikkapolitiikan kiristyminen Sipilän perusporvarihallituksen alkutaipaleella on odotusten mukaan johtanut hakemusten aiempaa alhaisempaan hyväksymisprosenttiin. Tilaston kahden viimeisen vuoden hyväksymispäätösten osuudet ovat koko tilaston matalimmat; vain vuonna 2003 ollaan oltu edes lähellä samanlaisia lukemia.

Mielenkiintoista kyllä, koko tilaston "tulijaystävällisin" vuosi oli 2015, vaikka sen kuluessa oli jo tiedossa, että käsillä oli katastrofi. Tämän perusteella voidaan esittää hypoteesi, ettei irakilaisten turvapaikanhakijoiden tarinoihin ole silloin jostain syystä perehdytty yhtä huolellisesti kuin aiempina vuosina, vaan sisään on syystä tai toisesta laskettu mahdollisimman suuri osa tulijoista.

Kolmas itseäni kiinnostava seikka tätä tarkastelua tehdessäni oli viime vuoden ja tämän vuoden alkupuolen hyväksymisprosentti. Kuten vähän osasin arvellakin, näyttäisi seula jälleen alkaneen vuotaa enemmän kuin heti lakien kiristämisen jälkeen.

Muutos on itse asiassa prosentuaalisesti varsin suuri: hyväksymisprosentti on tänä vuonna noussut peräti 43,8 prosenttia verrattuna viime vuoteen. Tarkoittaako tämä, että Migri on kaikessa hiljaisuudessa päättänyt palauttaa maamme turvapaikkapolitiikan entiselle löperölle tolalleen?

Jatkossa suomalaisten on siis syytä seurata erittäin tarkasti, että turvapaikkapolitiikka pysyy sellaisena kuin hallitus on sen kansan vuosien 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa osoittaman tahdon mukaisesti päättänyt. Siis sen tahdon, jonka kansa on mielipidekyselyissä sen jälkeenkin vahvistanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?



.

torstai 11. toukokuuta 2017

Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Poliisi tiedotti poikkeuksellisesti Joensuun tapahtumista ja varoitti ulkomaalaismiehistä. Yllättäen suomalainen lehdistö myös uutisoi asian. Kyse oli nuorten tyttöjen hengailusta ulkomaalaisten miesten kanssa.

Taustalla oli tapahtumasarja, jonka seurauksena kolme alle 16-vuotiasta tyttöä joutui seksuaalirikosten kohteeksi saman viikonlopun aikana viime joulukuussa Joensuussa. Epäiltyjen aiheena ovat kahden lapsen törkeät seksuaaliset hyväksikäytöt ja yhden raiskauksen yritys.

Kaikki tekijät ovat eri henkilöitä, mutta tapahtumapaikka sama. Siten kyse on mahdollisesti ollut jonkinasteisesta järjestäytyneestä toiminnasta.

Poliisin varoitus oli sikäli mielenkiintoinen, että esimerkiksi Homma-foorumilla on jo vuosia sitten puhuttu (esimerkki) siitä, kuinka vanhempien kannattaisi valistaa erityisesti tyttölapsiaan ulkomaalaismiehiin liittyvistä riskeistä. Varoituksessa ei siis pitäisi olla mitään uutta, eikä foorumin puhe selvästikään ole ollut rasistista panettelua.

Valtavirtauutisoinnissa meillä on sen sijaan vältetty ikävien asioiden kertomista maahanmuuttajista, vaikka toki esille on ajoittain tullut heidän taipumuksensa tietynlaisiin rikoksiin. Asiasta ei kuitenkaan ole ilmeisesti osattu kaikissa perheissä vetää oikeita johtopäätöksiä, eikä suojata valistamalla omia lapsia riskeiltä.

Nyt nähdyn poliisivaroituksen seurauksena tapahtunee kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on se, että monissa teinityttöperheessä lapsia varoitetaan ulkomaalaismiesten aiheuttamasta riskistä. Osa tottelee, osa ei, mutta Joensuun tapauksen kaltaiset tragediat vähenevät ainakin siitä, miten paljon niitä olisi ollut ilman nyt kuultua poliisin tiedottamista.

Toinen välitön seuraus on se, että maahanmuuttajamiesten integroituminen vaikeutuu, koska nuorten tyttöjen kautta kotoutuminen vähenee. Eiväthän varmaakaan kaikki suomalaistyttöjen ja ulkomaalaismiesten kohtaamiset johda rikoksiin, vaan tulijan liukumiseen porukoihin, joissa liikuskelee myös suomalaisnuoria.

Kokonaisuutena tapaus osoittaa sen, että kahden kulttuurin kohtaaminen ei ole yksinkertainen asia. Siksi olisi tärkeää, että pakolaisten kotouttamiskoulutuksen aikana pyrittäisiin muokkaamaan tulijoiden kulttuuri-identiteetti ihan oleellisesti nykyistä selkeämmin suomalaiseksi. Ei riitä, että sanotaan raiskauksen tai alaikäisiin sekaantumisen olevan rikos, vaan koko tulijoiden ajatustapa olisi saatava suomalaiseksi.

Miten tämä saadaan toteutetuksi tilanteessa, jossa tulijoita on tuhansittain vuodessa onkin sitten iso kysymys. Tai ei oikeastaan kysymys, vaan perimmäinen syy sille, että myös tulevaisuudessa näemme Joensuun tapahtumien toisintoja.

Pahimmillaan vastaan voi tulla jopa samankaltainen laajamittainen katastrofi kuin se, joka joitakin vuosia sitten paljastui Iso-Britanniasta Rotherhamin kaupungista. Siellä pyöri 1400 brittilasta hyväksikäyttänyt pakistanilaisten raiskausrinki, johon ei puututtu rasistisyytösten pelossa. Tämä vaara on olemassa myös meillä ainakin siinä tapauksessa, että lasten varoittaminen ulkomaalaismiehistä tukahdutetaan rasismisyytöksillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle
Raiskaaja voi olla kuka tahansa - entä sitten?
Maahanmuuttajat raiskaajina

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Demokratiaa, EU, demokratiaa!

Helsingin Sanomien kolumnistit esittelevät kerta toisensa jälkeen omaa ja vertaistensa ajatusmaailmaa. Tänä aamuna niin teki Pekka Mykkänen.

Hänen mukaansa "eurooppaministeri Sampo Terhon ajatus EU-kansanäänestyksestä on nolo ja turha – Suomea vietäisiin eroneuvotteluissa kuin millilitran mittaa". Näkemyksen loppuosa saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Mykkänen löytää asiasta monenlaista irvailtavaa. Hänen mukaansa "nolottaa ajatuskin siitä, että joukko perussuomalaisia fixiteeraajia istuisi pöytään komission ennalta ärsyyntyneiden neuvottelijoiden kanssa ja yrittäisi vedättää suomalaisille suurta kansallisromanttista tulevaisuutta".

Lisäksi kolumnisti ilkkuu, että "Terhon ajatusilmapallon takana ei ole kansa, eikä hänellä olisi tukenaan samanlaista roskalehtien viidakkoa kuin millä brexit saatiin aikaan. Terho joutuisi tukeutumaan leijonakorumiesten valeuutissivustoihin, mikä marginalisoisi perussuomalaisia entisestään."

* * *

Mikäli kolumnisti Mykkäsen näkemys Suomesta ja litran mitasta on oikea - kuten pahasti pelkään - olisin huolissani ennemminkin EU:n demokraattisuudesta kuin Perussuomalaisista puolueena. Mikä on sellainen vapaiden valtioiden Unioni, josta vie kuin millilitran mittaa kansakuntiaan, jotka syystä tai toisesta haluavat suvereenin itsenäisyytensä takaisin? Kansojen vankila?

Kokeneena kolumnistina olisin olettanut Mykkäsen huomaavan, että minkä tahansa jäsenmaan erohalukkuus EU:sta kertoo ennen kaikkea valtioliiton epäonnistumisesta? Ja hänen maalailemansa eroavaan kansakuntaan osoitettu kostaminen - millilitran mittana kohteleminen - alleviivaa tuon epäonnistumisen syvyyttä.

Kirjoitin vuonna 2014 otsikolla "Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?" kun EU:ssa ryhdyttiin uhkailu- ja parjauskampanjaan skottien ajaessa kansanäänestystä itsenäistymisestään. Nyt on edessä brexit, ja jään jännityksellä odottamaan, jatkaako Unioni kolmen vuoden takaisella linjallaan kansojen vankilana, josta pois lähteville tulee kostaa valtioliiton oma epäonnistuminen.

Jään myös jännittämään, ryhdytäänkö EU:ssa korjaamaan niitä epäonnistumisia, joiden seurauksena EU:sta on lähdössä yksi sen suurimmista jäsenmaista. Ja myös Suomeen ja moneen muuhun jäsenmaahan on ilmaantunut merkittäviä poliittiisia voimia, jotka näkevät suvereniteetin palauttamisen tavoiteltavaksi asiaksi.

EU-ero ei ole tällä hetkellä Suomen osalta realistinen ajatus, sillä suurin osa kansalaisista kannattaa jäsenyyttä. Eron kannatus saattaa kuitenkin lisääntyä hyvinkin nopeasti, mikäli Unioni ei tyydytä jäsenmaidensa kansalaisten odotuksia politiikassaan.

Sellaisessa tilanteessa olisi kaikkien kannalta suotavaa, jos Unioni omaksuisi jäsenkysymyksissä demokraattiset ja oikeudenmukaiset periaatteet, eikä pyrkisi jonkinlaiseksi uuden ajan kansojen vankilaksi. Siksi Suomessakin kannattaa seurata tarkasti, mitä tapahtuu EU:n ja Iso-Britannian välisissä eroneuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minne menet, Euroopan Unioni?
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
David Cameron ja pullon henki

tiistai 9. toukokuuta 2017

DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Viime viikonloppuna kirjoittamani blogitekstin yhteyteen syntyi hiukan pohdiskelua automaation vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen. Se tuli mieleeni, kun luin eilen illalla viime perjantain Science-lehteä ja törmäsin siellä uusimpaan keinoälyn saavutukseen.

Tietokoneethan ovat jo kauan sitten pystyneet ylittämään ihmisten kyvyt shakin kaltaisissa peleissä, joissa molemmat pelaajat omaavat saman informaation. Sen sijaan epätäydellisen tiedon varassa - kuten pokeripelissä - toimittaessa ovat ihmiset olleet tietokoneisiin nähden ylivoimaisia.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä kanadalaisten ja tshekkitutkijoiden yhdessä kehittämä DeepStack-niminen algoritmi pystyi voittamaan pokeria ammatikseen pelaavat ihmiset Texas hold´em muotoisessa kaksinpelissä - vain yksi yhdestätoista 3000 kierrosta pelanneesta ammattilaisesta ei hävinnyt tilastollisesti merkitsevästi; tosin hänkin jäi lopulta hieman tappiolle.

Deep Stackin salaisuus on siinä, ettei se lyö etukäteen lukkoon pelistrategiaansa, kuten ne algoritmit, jotka ovat kyenneet voittamaan ihmisen shakin kaltaisissa symmetrisen informaation peleissä, mutta hävinnet pokerin kaltaisissa epäsymmetrisen tiedon peleissä.

Sen sijaan DeepStack laskee itselleen uuden taktiikan pelin jokaisessa vaiheessa huomioiden pelin silloisen tilanteen. Tästä huolimatta se kykenee pelaamaan pokeria noin viiden sekunnin harkinta-ajoilla.

DeepStackin saavutuksella on mitä todennäköisimmin merkitystä käytännön tekoälysovelluksissa ja siten yhä vaativampien tehtävien siirtämisen pois ihmistyön piiristä. Onhan ihmisen elämä ja vähänkin monimutkaisempi työ aina epäsymmetrisen informaation varassa.

Esimerkiksi asiantuntijan työ ei juuri koskaan perustu täydellisen tiedon varaan, vaan ison osan työstä muodostaa suora tai epäsuora kanssakäynti muiden ihmisten kanssa. Sellaisissa vuorovaikutuksissa vaikuttavat tosiasioiden lisäksi esimerkiksi bluffaaminen, valehteleminen sekä omien ja vastustajan aikeiden arvioiminen.

DeepStackin voitto osoitti, että keinoäly pystyy tulemaan toimeen myös epätäydellistä tietoa sisältävässä ympäristössä. Siksi sen kehittäminen tullee osoittautumaan pitkäksi askeleeksi monien sellaisten työtehtävien automatisointia, joita ei vielä jokin aika sitten kuviteltu voitavan tehdä ilman ihmisen panosta.

Sitä, mitä edellä kuvailemani muutos tarkoittaa ihmiskunnan tai yksittäisen valtion kannalta en lähde tässä arvailemaan. Varmaa lienee kuitenkin, että tekoälyä kuten muitakin tieteen saavutuksia voidaan käyttää sekä ihmisten hyväksi, että heidän vahingokseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Lajityypillistä käytöstä
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

maanantai 8. toukokuuta 2017

Miltä Emmanuel Macronin pyrkimykset näyttävät juuri nyt?

Ranska valitsi eilen odotetusti presidentikseen oman poliittisen liikkeensä ehdokkaan Emmanuel Macronin. Suomen lehdistössä on sen seurauksena arvioitu tuloksen merkitystä Ranskalle, EU:lle ja Suomelle. Seuraavassa muutamia arvioita.

Macronin taloudellisia tavoitteita ovat esimerkiksi työmarkkinoiden joustavuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen, julkisen sektorin pienentäminen ja työajan pidentäminen. Hän haluaa myös syventää integraatiota EU:n sisällä, mm. EU:n yhteisvastuuta tulisi lisätä.

Euroalueella tulisi olla käytössään oma budjetti, jota käyttämällä voitaisiin tehdä enemmän investointeja. Myös Saksan valtavaa vientiylijäämää tulisi vaalivoittajan mukaan tasata.

Suomelle tärkeässä Venäjä-politiikassa Macron on pitkälti niillä linjoilla, joista EU:ssa on aiemmin sovittu. Siten hän ei aja radikaalia muutosta, ja yhteisymmärrys muiden jäsenten kanssa löytynee.

Arvoituksellisimmassa kommentissaan Macron lupasi tehdä kaikkensa seuraavan viiden vuoden aikana, jottei ranskalaisilla olisi "enää mitään syytä äänestää ääripuolueita". Tämä on tietenkin erinomainen tavoite, mutta ainakaan minä en ymmärtänyt miten hän aikoo toteuttaa sen.

Tuleva presidentti kertoi myös Euroopan ja muun maailman odottavan, että Ranska puolustaa kaikkialla valistuksen henkeä, jota kaikkialla uhataan. Hänen mukaansa "he odottavat, että puolustamme kaikkialla vapautta ja suojelemme sorrettuja".

Macronin Ranska tulee myös olemaan terrorismin vastaisen taistelun eturintamassa, mitä ikinä se sitten tarkoittaneekin. Tuskin kuitenkaan maahanmuuttopolitiikan kiristämistä, vaikka maa onkin viime vuosina kärsinyt muslimiterrorismista enemmän kuin mikään muu Euroopan maa.

* * *

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että Macron pyrkisi tekemään Ranskan talouteen samantapaisia linjauksia kuin Sipilän hallitus Suomessa. EU-politiikassa integraation lisääminen tarkoittaisi tulonsiirtomekanismeja pohjoisesta etelään ja jäsenmaiden päätösvallan kaventamista entisestään. Ulkopolitiikassa ei liene odotettavissa suuria muutoksia, mutta maahanmuuttopolitiikka saattaa muutua entistä löperömmäksi.

Toisaalta ranskalainen kielenkäyttö poikkeaa pohjoismaisesta siinä, ettei aivan kaikkea ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Siten tässä vaiheessa on vaikea sanoa kuinka suuri osa edelle kirjoitetusta johtaa muutoksiin ranskalaisessa politiikassa.

Erityisesti näin on nyt kun tulevalla presidentillä ei ole tahtoaan toteuttamassa omaa vahvaa puoluetta parlamentissa. Se saattaa tosin korjaantua valtakauden aikana, mutta ainakin aluksi Macron tarvitsee jokaisen ajamansa muutoksen taakse nyt hävinneiden puolueiden tuen, mikä ei välttämättä ole kovin helppoa. Vaarana on siten koko ranskalaisen lainsäädäntötyön jämähtäminen samaan tapaan kuin Suomessa kävi Kataisen hallituskaudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen
Kommunisteilla ratsastaminen on lyhytnäköistä
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?

Kolumnisti Annamari Sipilä kirjoitteli aamun lehteen suomalaisten haluttomuudesta tehdä lapsia. Hän totesi, ettei jälkeläisiä hankita taloudellisten suhdanteiden takia vaan yksinkertaisesti siksi, että niitä halutaan omaan perheeseen.

Hän pohdiskeli myös lapsiin liittyvää itsekkyyttä kääntäen asian niin päin, että nimenomaan lasten hankinta olisi sitä. Yleensähän tässä yhteydessä itsekkyytenä pidetään sitä, ettei lapsia hankita vaan jätetään Suomen väestön ylläpitäminen muiden huoleksi.

En tiedä onko Sipilällä omia lapsia. Minulla on - ja onpa jopa lapsenlapsia.

Ilman heitä olisi elämäni ollut kovin erilaista ja jättänyt biologisen tarkoituksensa toteuttamatta. Ehkäpä olisin kuitenkin saavuttanut enemmän työurallani tai ajautunut hedonismin kautta rappiolle. Vai olisinko sittenkin ajautunut yhteiskunnallisen kiinnostukseni ohjaamana politiikkaan.

Niin tai näin. Sipilä on oikeassa siinä, etten ole hankkinut lapsia taloudellisten kannusteiden ajamana - tosin lasten hankinta-aikaan uran rakentaminen ja kodin perustamisen aiheuttama velkataakka vaikuttivat. Olen siis elävä esimerkki siitä, kuinka vanha viisaus "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka" johtavat korkean osaamisen yhteiskunnassa lasten hankkimiseen biologisessa mielessä aivan liian vanhana.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että minun muistini aikana on syntynyt uusi ja erittäin voimakas vakiintuneen parisuhteen muodostamista ja lasten hankintaa hidastava ilmiö. Se on sinkkuelämää palvovan ja ikuista nuoruutta kuvaavan viihdeteollisuuden panos - yksi nykyajan merkittävimmistä meemeistä.

Uskon, että tällä meemillä on ollut suuri vaikutus niin suomalaisten kuin muidenkin länsimaisten ihmisten valintoihin. Tunnen yli kolmikymppisiä, jotka elävät edelleen villiä nuoruutta lyhytaikaisissa suhteissa, matkustellen ja nauttien vapaudestaan.

Toinen todennäköinen syy suomalaisten lasten vähäiseen määrään liittynee naisten tasa-arvoon. Ei riitä, että heitä kunnioitetaan miesten kanssa yhdenvertaisena, vaan myös työelämässä naisten tulisi pärjätä samalla tavalla. Tässä suhteessa äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat myrkkyä, sillä niiden aikana miehet ajavat naisten ohi.

Oman uran rakentaminen onkin saanut monet siirtämään lasten hankkimista vuosi vuodelta eteenpäin, kunnes on ollut jo myöhäistä - lapsi ei enää olekaan lähtenyt alulle, vaikka on yritetty. Tiedän, että osa näistä naisista, miksei miehistäkin, on myöhemmin katunut valintojaan syvästi.

Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme rakenteissa ja arvostuksissa on siis paljon sellaista, mikä ei kannusta lasten hankintaan. Niistä tasa-arvon arvostaminen on varmasti sellainen, josta emme kansakuntana halua luopua, vaikka siihenkin viittaavia äänenpainoja on kuultu aivan viime päivinä ja maahanmuuttopolitiikan keinoin on maahamme tuotettu yhä enemmän naisia, jotka eivät voi päättää itse edes pukeutumisestaan. Jälkimmäisen on huomannut myös Annamari Sipilä.

Myös Jussi Halla-aho otti eilen kantaa lapsipolitiikkaan. Hänen kommenttinsa oli järkevintä, mitä olen kuullut tästä aiheesta pitkään aikaan: europarlamentaarikon näkemyksen mukaan Suomi tulee hyvin toimeen nykyisellä väestömäärällä, ja sen ylläpitämiseksi voitaisiin lasten hankintaan kannustaa ansiotuloveron alentamisella lapsiluvun mukaan. Erinomainen kannuste, joka suuntaisi tuen juuri sinne, minne pitääkin eli asiansa ja velvoitteensa hyvin hoitaville suomalaisille.

Palatakseni Annamari Sipilän kirjoitukseen. Hän nimittäin aneli, että lapsettomille pitäisi antaa tunnustusta heidän tyytyessään elättämään verovaroillaan muiden lapsia. Ei siitä kuulu saada kiitosta, sillä keskimäärin suomalainen hankkii elämässään sen mitä kuluttaakin. Lapset ovat ylimääräinen bonus, joka varmistaa elämän jatkumisen kuoleman jälkeenkin.

Lopuksi vielä kommentti edellä mainitun meemin vaikutuksesta länsimaisen ihmisen evoluutioon. Mikäli sen houkuttelevuuteen vaikuttavat perintötekijät, aiheuttaa nykytilanne niihin voimakkaan valintapaineen.

Sen seurauksena populaatiossa lisääntyvät sellaiset geenit, jotka ehkäisevät meemitartuntaa ja sitä kautta lisäävät lapsilukua. Lopputuloksena joskus satojen vuosien kuluttua myös suomalaiset lisääntyvät nykyistä hanakammin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
11,5 % Suomen lapsista syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä

lauantai 6. toukokuuta 2017

KHO elintasopakolaisten asialla

Aamun lehti kertoi KHO:n päättäneen, että Iranista Suomeen saapunutta afgaaniperhettä ei saa palauttaa kotimaahansa. Näin siksi, ettei palautettavaksi aiotuilla ole Afganistanissa perhettä tai tukiverkkoa.

Päätös on täysin käsittämätön ja Suomen maahanmuuttopolitiikan kannalta suorastaan tuhoisa. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että turvallisista maista Suomeen parempaa elintasoa hakemaan tulevat afganistanilaiset lapsiperheet voivat jatkossa vain kävellä sisään maahamme elämään suomalaisen veronmaksajan kustannuksella.

* * *

En tietenkään osaa sanoa mitä KHO:n tuomareiden päässä on liikkunut päätöstä tehdessä. On kuitenkin selvää, etteivät he ole ymmärtäneet turvapaikkajärjestelmän tarkoitusta.

Siksi kerron heille tässä, ettei se ole tarkoitettu turvallisista maista parempaa elintasoa hakevien ihmisten keppihevoseksi kuten korkeat tuomarit näyttäisivät ymmärtäneen. Asiassa on nimittäin kaksi oleellista puolta, joista KHO näyttäisi huomioineen vain toisen, eli turvallisesta maasta saapuneiden elintasopakolaisten vaikeuden asettua itselleen vieraaseen kotimaahansa.

Asian toinen ja itse turvapaikkajärjestelmän oikeutuksen kannalta paljon oleellisempi kysymys liittyy kuitenkin turvapaikanhaun motiiviin. Turvallisesta Iranista saapuvan henkilön lähtöpäätös ei ole liittynyt järjestelmän perusteena olevaan suojeluun hädältä tai vainolta, vaan korkeamman elintason tavoitteluun.

Nyt tehdyllä päätöksellä KHO siunasi tämän motiivin turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön oikeutukseksi: sen mukaan elintasopakolaisuudella itsensä vaikeuksiin ajanut henkilö tulee palkita turvapaikalla Suomessa.

* * *

Seuraavaksi jäämme odottamaan kulkeutuuko tieto KHO:n päätöksestä afgaanien diasporamaihin. Heitä on pelkästään Iranissa kolme miljoonaa ja lisää löytyy muualta. Toivottavasti tieto KHO:n päätöksestä ei kantaudu heidän korviinsa tai jos kantautuu, he eivät usko kuulemaansa.

Lisäksi on olemassa vaara, että myös diasporassa asuvat somalit, jemeniläiset, irakilaiset ym. turvallisissa maissa elävät rauhattomien maiden kansalaiset koeponnistavat KHO:n päätöksen seuraukset ja saapuvat hakemaan turvapaikkaa. Sellaisestahan tämä kaikki oikeastaan alkoi, kun Somalian kommunistidiktatuurin eliitin jälkeläiset otettiin hallinnon kaatuessa Venäjältä Suomen ensimmäiseksi suureksi muslimipakolaisryhmäksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimitusjohtaja Pauli Salminen afgaanipoikien asialla
Afgaanimies sai vähän förskottia
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä

perjantai 5. toukokuuta 2017

Punkit leviävät koirien mukana

Vaikka kevään tulo on tänä vuonna ollut tavallista hitaampaa, on lehdissä jo kirjoiteltu punkeista ja niiden levittämistä sairauksista. Uusin journalismin tuote sattui silmiini tänä aamuna.

Kyseisessä kirjoituksessa todettiin - aivan oikein - että punkkien levittämistä taudeista viruksen aiheuttama aivokuumeeseen ei ole lääkkeitä, vaikka bakteerin synnyttämä borrelioosi voidaan parantaa antibiooteilla.

Jutun mukaan aivokuumetta vastaan voidaan suojautua - jälleen aivan oikein - vain pysymällä pois luonnosta, suojautumalla peittävällä vaatetuksella punkeilta, tekemällä punkkisyyni luonnossa käynnin jälkeen ja rokotuttamalla itsensä sitä vastaan. Ahvenanmaalaisten lisäksi kansallisen ohjelman rokotteisiin ovat päässeet mukaan Paraisilla ja Simossa asuvat tai pitkiä aikoja luonnossa liikkuvat. Lisäksi THL suosittelee rokotuksen ottamista myös muutamilla muilla paikkakunnilla.

Aamun kirjoitus pättyi seuraavaan virkkeeseen: "punkkien ja erilaisten tuhohyönteisten leviäminen yhä laajemmalle muistuttaa, että myös ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää ottaa tosissaan". Puutuin tähän siksi, että nykyisin kaikki mahdolliset asiat tahdotaan liittää aikamme kauhuskenarioon, jonka kerrottiin vasta pari päivää sitten lisäävän myös ilmakuoppia.

Ensinnäkin jutussa kerrottiin punkkien esiintymisen rajoittuneen Oulun eteläpuolelle, mutta ulottuvan nyt jo Lappiin asti. Pohjoisen Suomen ilmastossa ei kuitenkaan ole tapahtunut kovin oleellista muutosta viimeisen 20 vuoden aikana, kuten seuraavasta Ilmatieteen laitoksen nettisivulta kopioimani kuvan jälkimmäisestä puoliskosta näkyy.


Itse asiassa punkkien nopean leviämisen syy on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Siitä kertoi esimerkiksi Oulun yliopiston tutkija Juhani Itämies jo vuonna 2006.

Punkit leviävät pitkiäkin matkoja tehokkaasti lemmikkikoirien välityksellä. Ensin koiria pidetään vapaana punkkialueiden heinikoissa ja sen jälkeen ne viedään omalle ja tuttavien kesämökeille niin ikään juoksentelemaan vapaana. 

Siellä punkit hylkäävät koiransa ja siirtyvät elämään luontoon. Borrelioosin ja aivokuumeen kannalta tässä on oleellista se, että koirataksissa kulkevien punkkien mukana kulkee silloin tällöin myös borrelia-bakteereja ja viruksia. 

Jos siis saat kesäpaikallesi koiravieraita, on hyvä tiedostaa siihen liittyvä riski, eli punkkien ja niiden levittävien tautien ilmaantuminen riesaksesi. Miksi tästä ei kerrota mediassa, vaan höpötetään ilmastonmuutoksesta tai joskus myös hirvieläimistä on minulle arvoitus. 

Ehkä koiranomistajia on vain niin paljon, ettei heitä haluta syyllistää mistään? Tai ehkä toimittajilla itsellään on mukana kuljetettavia koiria? Vai mistä ihmeestä tässä on kysymys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi hyttyset pistävät yksiä enemmän kuin toisia?
Kyykärmes on terveellinen
Borrelioosin syistä

JK 6.5.2017 kello 9:15. Syyllistyin tässä tekstissä huolimattomuuteen. Katsoin ilmatieteen laitoksen sivuilta väärää Rovaniemen lämpötilakehitykseen liittyää kuvaa ja vielä kopioin sen ylle.

En huomannut, että kuvasta olisi pitänyt valita automaattisesti valikossa olleen tammikuun sijasta koko vuosi. Alla oikea kuva, josta näkyy, että ilmaston lämpötila on noussut nopeasti 1980 ja 1990-luvuilla, mutta sen jälkeen muutos on ollut vähäinen.


torstai 4. toukokuuta 2017

Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että "viranomaisten pelko voi luoda Suomeen paperittomien pimeät vuokramarkkinat". Lisäksi "osa paperittomista hakeutuu pimeisiin töihin".

Poliisin mukaan pimeään työhön liittyy mahdollisesti liitännäisrikollisuuden, kuten kiristyksen, kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja mahdollisesti jopa ihmiskaupan lisääntyminen. Tämä kaikki on tietenkin epätoivottavaa.

Onneksi jutussa kerrotaan, että "Suomi ei ole ollut houkutteleva maa laittomalle maassa oleskelulle ja siten lieveilmiötkin ovat ainakin toistaiseksi vähäisempiä". On siis syytä pitää huoli siitä, ettei Suomi muutu jatkossakaan houkuttelevaksi paikaksi laittomalle maassa oleskelulle.

Mutta samalla meidän tulee tunnustaa, että turvapaikan tarpeen arvioinnissa on aina mahdollisuus virheisiin. Siksi pitäisi löytää sellainen vaihtoehto maasta poistamiselle ja laittomalle maassaoleskelulle, joka ei toimisi vetovoimatekijänä Suomeen, mutta takaisi turvapaikkaa hakeneelle henkilökohtaisen turvallisuuden.

Siksi toistan tässä aiemman ehdotukseni siitä, että Suomeen pitää luoda turvapaikka niille, jotka eivät ole saaneet oikeutta jäädä maahamme. Jotta asia ei jäisi epäselväksi, lainaan aiemmasta tekstistäni kuvauksen siitä, mitä tarkoitan.

Turvapaikassa "saisi minimielatuksen työvelvollisuuden täyttämällä. Turvapaikassa voitaisiin hyödyntää sinne sijoitettujen henkilöiden ammattitaitoa, jonka varaan voitaisiin pystyttää esimerkiksi alihankintaa suomalaiselle teollisuudelle.

Koska turvapaikkaan sijoitettaisiin laittomia maassaolijoita, tulisi se eristää tehokkaasti muusta yhteiskunnasta. Parasta olisi, mikäli turvapaikka voitaisiin sijoittaa maamme rajojen ulkopuolelle esimerkiksi vuokraamalla Venäjältä sopivat tilat.

Ellei se ole mahdollista, niin joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, ettei turvapaikasta poistuminen olisi kovin houkuttelevaa. Siksi sen ympärille pitäisi rakentaa riittävät liikkumisesteet ja palkata vartijat huolehtimaan paikan turvallisuudesta sekä sen asukkaiden että ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Näin syntyisi myös työpaikkoja vartijan koulutuksen saaneille.

Turvapaikasta pitäisi tietenkin päästä pois välittömästi, mikäli suostuisi palaamaan kotimaahansa. Poistumista tulisi kuitenkin valvoa esimerkiksi varmistamalla, että hankitut lentoliput on käytetty. Jos poistumisen yhteydessä alkaisi esiintyä väärinkäytöksiä, voitaisiin tietenkin siirtyä järeämpiin keinoihin kuten lentokoneeseen saattamiseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä

Tutkimusmenetelmien kehitys on sikäli mukavaa, että se mahdollistaa edistyksen saavuttamisen myös sellaisissa asioissa, joita kukaan ei alun alkaen ajatellut. Parin viime viikon aikana on uusien menetelmien mahdollistamista edistysaskelista raportoitu maailman arvostetuimmissa tiedelehdissä.

Ensin Naturessa julkaistiin tietoa neandertalilaisten käytöksestä, ruokavaliosta, taudeista ja lääkitsemisestä. Tutkimuksessa neandertalilaisten fossiileista kerättiin hampaiden plakkia analysoitavaksi massasekvensoinnin avulla ja niistähän löytyi vaikka mitä. 

Tulokset paljastivat, että nykyisessä Belgiassa sijaitsevassa luolassa eli neandertalilaisia, joiden ruokavalio koostui suurelta osalta lihasta: menuun kuului mm. villasarvikuonoa ja muflonia

Sen sijaan Espanjassa elelevät neandertalilaiset olivat tulosten perusteella vegaaneja tai ainakin vähän lihaa syöviä. He söivät mm. sieniä, männynsiemeniä ja sammalia, mutta lihansyönnistä kertovia DNA-sekvenssejä tutkijat eivät havainneet. 

Ruokavalioiden erot näkyivät myös eroina näiden neandertalilaisten hampaiden bakteeriyhteisöissä. Espanjalaisten kasvissyöjien hammasmikrobistot muistuttivat ruokaa etsimällä keräävien nykyihmisyhteisöjen ja simpanssien bakteeristoa kun taas belgialais-neandertalilaisen hampaita peitti samankaltainen mikrobisto kuin tämän päivän metsästäjä-keräilijöiden purukalustoa. 

Yhdellä nykyisessä Espanjassa eläneellä neandertalilaisella oli ruuansulatuselimistössään krooninen ripulitauti sekä suussaan hammasmätää. Lääkkeeksi hän pureksi salisyylihappoa sisältävää poppelinkuorta ja söi myös antibioottia tuottavaa hometta. 

Tulosten perusteella voitiin myös todeta, että neandertalilaisen hampaistossa elävä Methanobrevibacter oralis -bakteeri oli eriytynyt nykyihmisessä elävästä sukulaisestaan noin 112-143 000 vuotta sitten. Se on paljon sen jälkeen kun nämä ihmislajit eriytyivät, joten myös tämä havainto osoittaa näiden lajien olleen läheisessä kanssakäymisessä keskenään. Aiemminhan on tiedetty niiden myös risteytyneen.

* * *

Toisesta uudesta tutkimuksesta kerrottiin puolestaan Science-lehdessä. Siinä hyödynnettiin nykyisiä mahdollisuuksia seuloa epämääräisistä DNA-näytteistä halutunkaltaisia sekvenssejä - tässä tapauksessa ihmisen mitokondrio-DNA:ta läheisesti muistuttavia. 

Tutkijat testasivat menetelmää nykyisessä Belgiassa sijaitsevan luolan pohjalta löytyneeseen maa-ainekseen. Tutkijoiden omaksikin hämmästykseksi sieltä löytyi runsaasti neandertalilaisten DNA-sekvenssejä. 

Menetelmää testattiin seuraavaksi seitsemästä eri luolasta kerättyihin näytteisiin. Niistä neljästä on löytynyt merkkejä sen muinaisista asukkaista - vaikka kaikista ei ollut löytynyt edes luita. 

Yksi näytteistä oli samasta luolasta, josta joitain vuosia sitten löytyi kokonaan uusi ihmislaji eli denisovalainen. Tämäkin analyysi vahvisti sen eläneen siellä, sekä vahvisti myös neandertalilaisten käyttäneen samaa luolaa, kuten jo aiemmin oli osoitettu.

Nyt kehitettyä menetelmää voidaan jatkossa käyttää tunnistamaan muinaisia asukkaita, vaikka näistä ei olisi jäänyt luita tai edes työkaluja. Suomen tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kehitetty menetelmä sanoo Pohjanmaan Susiluolasta, josta väitetään löytyneen neandertalilaisiin viittaavia löydöksiä - ja jotka on myös kiivaasti kiistetty. 

Jos Susiluolasta löytyisi neandertalilaisen DNA:ta olisi kiista ratkaistu. Samalla saisimme tietoomme, ketkä olivat ensimmäisiä suomalaisia - vaikka emme heidän jälkeläisiään olekaan. Siitä on pitänyt huolen viimeistään viimeinen jääkausi, jota edeltävältä ajalta Susiluolan näytteet ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 2. toukokuuta 2017

Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista

Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailu oli esillä myös Vappuna. Tarkalleen ottaen se kuului merkittävimpien ehdokkaiden eli Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon puheissa.

Lehdistö uutisoi niistä varsin vaihtelevasti. Täydellisin silmiini osunut kertomus löytyi Iltalehdestä. Käytän siis sitä lähteenä seuraaviin referaatteihin

* * *

Otetaan ensin Sampo Terho, jonka lyhyestä puheesta on syytä nostaa esille seuraavat  asiat.

Tuore ministeri totesi, etteivät Perussuomalaisten äänestäjät ole puolueeseensa täysin tyytyväisiä. Olisi siis ryhdistäydyttävä, terästäydyttävä ja uudistuttava.

Perussuomalaisten pitäisi Terhon puheen mukaan olla tulevaisuudessa isänmaallinen puolue, joka arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä - ja vastustaa liittovaltiota Euroopan unionissa. Sekä puolustaa tavallisen suomalaisen hyvää elämää.

Terho määritteli myös perussuomalaisen populismin: se on luottamusta tavalliseen suomalaiseen ja hänen kykyynsä ja haluunsa kantaa vastuuta sekä nauttia vapautta.

Tulevaisuudessa hän nosti ratkaistaviksi talouteen, maahanmuuttoon, ympäristöön ja Euroopan Unioniin liittyviä ongelmia sekä huomautti maamme väestörakenteesta, jolla on valtava vaikutus palveluiden järjestämisen ja taloudelliseen rasituksen kannalta. Terhon mukaan Perussuomalaisten pitää olla se puolue, jolla on vastaukset näihin kysymyksiin.

Lopuksi Terho linjasi, että Perussuomalaisten tulee olla "ilon ja toivon liike". Tässä hän viittaa kansalaisiin, jotka eivät vaivaudu enää edes äänestämään.

* * *

Jussi Halla-ahon paljon pidemmästä puheesta on puolestaan syytä nostaa näkyviin seuraavat asiat.

Europarlamentaarikko nosti esille Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaalit, joissa hän arveli perinteinen vallan tasapainon porvari- ja sosialistipuolueiden välillä hajoavan. Samalla hän osoitti ontoksi median ja poliitikkojen retoriikan kysymällä, että "onko 20 prosenttia ranskalaisista tai ruotsalaisista oikeasti äärioikeistolaisia kannattaessaan kansallista rintamaa tai ruotsidemokraatteja?"

Halla-ahon mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat globalisaation myötä muuttumassa uudelleen luokkayhteiskunniksi. Tämän kehityksen kärsijöiksi hän nimesi länsimaisen työväestön ja alemman keskiluokan.

Näin siksi, että heidän työpaikkansa katoavat halvan työvoiman maihin. Sen seurauksena palvelut heikkenevät ja turvallisuuden tunne katoavat ilman, että omassa kuplassaan elävä eliitti välittäisi siitä.

Halla-aho totesi perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon olevan katoamassa. Hänen mukaansa kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja vaativat myös rajoja auki. Vanhan jaon sijaan Halla-aho nosti uuden jakolinjan globalistien ja kansallismielisten välille, mutta kiisti vertaukset 1930-luvulle todeten kansakunnan olevan ihmisten luonnollinen viiteryhmä.

Jussi Halla-ahon mukaan kaikilla kansoilla on oikeus omaan maahan, eikä "suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ole mikään globaali sosiaalitoimisto, johon kuka tahansa voi marssia esittämään röyhkeitä vaatimuksiaan".  Pieni piikki lähti vasemmiston suuntaan, kun hän totesi, että "vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä olisivat olleet itsestäänselvyyksiä punaisimmallekin sosialidemokraatille".

Hän ilmaisi myös tyytymättömyytensä Euroopan Unioniin, mutta tyrmäsi kansanäänestyksen ennen kuin kansalaisten asenteet ovat kielteiset. Sen eteen tulisi jatkossa tehdä työtä, sillä "kun kansa on puhunut, pulinat pois". Hänen mukaansa perustelut EU:n haitallisuudet ovat kuitenkin selkeät.

Euroopan unionilla ei ole Halla-ahon mukaan yökaluja korjata niitä ongelmia, joita se itse jäsenmaille aiheuttaa. Esimerkkinä hän mainitsi yhteisvaluutta euron, joka merkitsi käytännössä velkojen yhteisvastuuta, vaikka asiasta ei olekaan juuri puhuttu.

Ongelman ainoaksi unionitason ratkaisuksi europarlamentaarikko näki jäsenmaiden itsenäisestä päätösvallasta - ja omien rahojen käyttöoikeudesta - luopumisen ja kysyi, että onko tämä on liian suuri uhraus sellaisen yhteisvaluutan pelastamiseksi, josta ei ole Suomelle oikeastaan mitään hyötyä.

Maahanmuuton osalta Halla-aho kritisoi voimakkaasti EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Hänen mukaansa se "tuo tänne kymmeniä tuhansia köyhempien jäsenmaiden matalapalkkatyöntekijöitä, jotka tekevät työt halvemmalla kuin suomalainen".

Tätä ongelmaa voitaisiin hillitä vain varainsiirroilla Suomen kaltaisten maiden keskiluokilta köyhemmille EU-maille. Hiukan pessimistisesti hän totesi, etteivät asiat oleva vielä "riittävän huonosti", mutta sitten kun ne ovat, on jo myöhäistä. Tässä vaiheessa Suomen pitäisi valita tarkasti ne jäsenmaat, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä ja joista Suomen kannattaa ottaa mallia.

Lopuksi hän totesi, että vuoden 2015 irakilaisten nuorten miesten turva olisi voitu torjua tavoilla, jotka moni muu jäsenmaa on toteuttanut "liberaalien itkusta ja valituksesta piittaamatta". Siihen olisi tarvittu vain poliittista tahtoa.

* * *

Itselleni jäi kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista sellainen käsitys, että Terho liikkui yleisellä tasolla Halla-ahon hakiessa puheeseensa enemmän konkretiaa. Sinänsä olen enimmäkseen samaa mieltä molempien herrojen kanssa, mutta itseeni vetosi enemmän Halla-ahon asialinja.

Odotettavissa on siis mielenkiintoien puheenjohtajakamppailu. Uskon myös Sampo Terhon jatkossa laskeutuvan metatasolta käytännön kysymyksiin. Vasta sitten voivat puolueen jäsenet tehdä valintansa näiden kahden ehdokkaan välillä.

* * *

Lopuksi pari sanaa vasemmistosta, koska vappu on ollut erityisesti sen kotikenttää.

Perinteisten vasemmistopuolueiden puheenjohtajien vappupuheista en tosin näe juurikaan kommentoitavaa. Antti Rinne osoitti suunsoitollaan eilisen kirjoitukseni oikeaksi ja Li Andersson ratkaisisi Suomen talous- ja väestörakenneongelmat työllistämisen kustannuksia nostamalla ja työpäivää lyhentämällä.

Sen sijaan kolmannen vasemmistopuolueemme puheenjohtaja Ville Niinistö yllätti ja halusi etteivät yrittäjät menettäisi sosiaaliturvaansa. Tästä aloitteesta on lähtökohtaisesti helppo olla samaa mieltä, vaikka Vihreiden väistyvä puheenjohtaja ei kertonutkaan mistä uudistukseen tarkoitetut varat otettaisiin - toivottavasti ei ainakaan aloittelevilta yrittäjiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Perussuomalaiset puhuivat viisaita

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!