torstai 17. elokuuta 2017

Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti

Pentti Linkola tiivisti Helsingin Sanomien mukaan Suomen Vihreiden aatteellisen kehityksen elämänkertansa julkistamistilaisuudessa. Häneltä nimittäin kysyttiin "onko teidän ajatusmaailmallanne enää mitään yhteistä vihreän puolueen kanssa?"

Vastaus kuului ”ei oikeastaan enää. Alkuun oli kyllä, mutta alun vihreä idealismi sammui. Sanonta ´seura tekee kaltaisekseen´ päti, kun vihreät liittyi eduskuntaan. Tavoitteet muuttuivat samoiksi kuin muilla puolueilla. He ovat ajamassa nuorten lapsiperheiden asiaa ja lapsilisiä ja muita vastaavia. He tekevät aivan päinvastoin kuin elämän säilyttäminen edellyttäisi.”

Linkolan mukaan maailman pelastamiseksi "kaikki materiaalinen kehitysapu pitäisi ottaa heti pois Afrikan mailta. Ainoastaan kondomeja saisi jakaa. Kun ihmiset lähtevät Afrikasta, heitä ollaan pelastamassa Välimerellä. Tulee kyynel silmään, kun ajattelee toiminnan järjettömyyttä. Se olisi luonnollista, että edes pieni ylijäämä hukkuisi Välimereen. Mutta sitäkään ei anneta tapahtua."

Taustalla on Linkolan näkemys, jonka mukaan väestöräjähdys on ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelma. Miehen johtopäätös on sitä vastaan peilattuna varsin looginen, joskin epäkorrekti.

Todettakoon tässä, etten itse kannata Linkolan ajatusta ihmisten hukkumisen erinomaisuudesta. Eikä Välimeren taksiliikennettä tulisi mielestäni lopettaa ihmisten hukuttamiseksi, vaan meren yli suuntautuvan liikenteen pysäyttämiseksi, jolloin kukaan ei enää hukkuisi.

Kehitysapuakin  jakaisin paljon enemmän kuin pelkkiä kondomeita. Erityisesti satsaisin naisten ja ehkä miespuolistenkin nuorten koulutukseen, sillä sen avulla saataisiin paljon kestävämpiä tuloksia kuin käyttämättä jääviä kondomeja jakamalla.

Sen sijaan ruuan jakamisen lopettaisin tykkänään, sillä sen merkittävin seuraus on paikallisen maataloustuotannon tilanteen vaikeuttaminen ja sitä kautta Afrikan pysyminen muiden avun varassa täältä ikuisuuteen. Sellainen ei ole inhimillisesti eikä ekologisesti kestävää, vaikka nopeasti ajatellen vaikuttaakin inhimilliseltä. Siis vaikuttaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Kuplasta kurkistajia
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?

Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jonka mukaan ihmiset kaikkialla maailmassa - paitsi Suomessa - pitävät ateistea moraalittomampina kuin uskovaisia. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Juttu herätti pari ajatusta.

Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".

Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.

En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.

Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.

Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?



tiistai 15. elokuuta 2017

Lakko ja poliittinen lakko

Veturinkuljettajat päättivät astua monen suomalaisen elämään. Tyytymättömyys hallituksen toimintaan sai heidät lakkoon ja sotkemaan tavallisten ihmisten päivän.

Ymmärrän toki veturimiesten huolen ja sen, että he lakkoilevat nimenomaisesti itseään koskevassa asiassa. Vahva näkemykseni kuitenkin on, ettei asiaan syyttömien ihmisten elämän hankaloittaminen poliittisella lakolla ole moraalisesti oikein.

Vielä vähemmän hyväksyttävää on muiden ammattiliittojen vaikutuspiirissä olevien syyttömien ihmisten elämän häirintä tämän poliittisen mielenilmauksen takia. Nyt kuitenkin  Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Suomen Merimies-Unioni, Ilmailualan unioni, Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys, Raideammattilaisten yhteisjärjestö sekä Rautatievirkamiesliitto ovat ilmaisseet valmiutensa tukilakoille.

Esimerkiksi Saksassa poliittiset lakot on kielletty. Siellä luotetaan demokraattiseen järjestelmään, eikä korporaatiovallalla ole lupa kävellä sen yli - ei ainakaan laillisesti. Lakot on siellä varattu työmarkkinariitojen painostuskeinoksi.

Myös Suomessa tulisi harkita lakkoaseen rajaamista Saksan mallin mukaan. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla selvää, että palkansaajilla pitää olla tehokas keino painostaa työnantajia tulopoliittisissa ja muissa työntekijöiden ja työnantajien välisissä neuvotteluissa. Sitä oikeutta puolustan vahvasti.

Sen sijaan tuomitsen poliittiset sekä myös laittomat lakot. Sellaiset kaventavat demokraattisen päätöksenteon toimintaedellytyksiä ja työmarkkinoiden toimintaa sekä sitä kautta pönkittävät yhteiskunnan rakenteiden stagnaatiota ja haittaavat talouselämän toimintaa. Se ei pidemmän päälle ole kenenkään etu.

Mitä tulee rautateiden yksityistämismalliin, sen onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään tulevaisuudessa. Mikäli se menee täysin metsään, on poliittisen päätöksentekojärjestelmän tehtävä suorittaa korjausliike mahdollisimman pikaisesti.

Itse olen nähnyt selkeästi VR:n monopolin aiheuttamat haitat rautatieliikenteessä - pahimmillaan kyseessä on ollut matkustajan kyykyttämiseksi katsottavaa toimintaa. Uudistukselle on siten selkeä tarve.

Näen kuitenkin myös Sipilän hallituksen esitykseen liittyvät riskit todellisiksi erityisesti syrjäseutujen liikenteen järjestämisen osalta. Siitä huolimatta en hyväksy lakkoa poliittisen uudistuksen vastustamiseksi.

Sen sijaan äänestävän kansan on syytä olla hereillä, ja toimia seuraavissa, eli kahden vuoden kuluttua järjestettävissä eduskuntavaaleissa, lopputuloksen mukaan - toki rajaten sen vaikutus äänestyspäätökseen painoarvonsa mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

maanantai 14. elokuuta 2017

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Helsingin Sanomien Satu Vesantola kaipasi tänä aamuna kritiikkiä. Ei huonoa sellaista vaan hyvää.

Sellaisen tunnistaa Vesantolan mukaan siitä, että kertoo artikkelista "mikä jutussa oli pielessä. Olivatko faktat vääriä, oliko tilastoja tulkittu väärin, oliko jotain olennaista jäänyt kertomatta tai jonkun näkökulma kuulematta"?

Edelleen Vesantolan mukaan pitäisi "kritisoida sitä, mistä ei kirjoiteta. Mitkä asiat jäävät käsittelemättä siksi, että suurin osa meistä toimittajista on keskiluokkaisia kaupunkilaisia? Kuuluuko köyhän ääni? Entä maaseudun? Lasten ja työkyvyttömien?"

Erinomaista, että lukijoiden arvostelu toimittajien toimintaa kohtaan on ulottunut myös näiden korviin. Viimeinen pisara lienee ollut iranilaistaustaisen Alan Salehzadehin blogikirjoitus HS:n harrastamasta sensuurista, koska Vesantola mainitsee sen otsikon kirjoituksessaan identifioimatta kuitenkaan kirjoittajaa nimeltä.

Tästä pieni kritiikinpoikanen: miksi kriitikon nimi piti jättää pois ja referoida sen sijaan kuulopuheita?

* * *

Kuten tätä blogia säännöllisesti lukevat tietävät, on mediakritiikki ollut yksi kirjoitusteni vakioaiheista. Edelle Vesantolan kirjoituksesta kopioimieni hyvän kritiikin kuvailujen perusteella lienevät kannanottoni olleet juuri sellaisia.  Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni siihen, mistä ei kirjoiteta, viimeksi kolme päivää sitten kritisoin rikoksen ja väkivallan yhteydessä HS:n halua salata tekijöiden ulkomaalaisuus ja  vajaa viikko sitten kaipasin tutkivaa journalismia Välimeren taksiliikenteestä.

Toivottavasti Vesantola ja muut HS:n toimittajat ovat lukeneet Salehzadehin blogia sekä myös tätä omaani ja muita lehdistölle rakentavaa kritiikkiä tarjoavaa sivustoa. Seuraava askel heidän kunniansa ja työnsä laadun palauttamisessa olisi huomioida aiheellinen kritiikki ja ottaa siitä opiksi.

Tässä suhteessa oli kiintoisaa huomata, että HS oli huomannut rikollisten käyttäneen turvapaikanhakujärjestelmää väärin ja julkaissut siitä asiallisen jutun. Asiasta kertominen on tärkeää ja siksi hienoa.

Jään siis jälleen kerran toivomaan, että tämä olisi merkki HS:n muuttumisesta mielipidevaikuttajasta tiedotusvälineeksi. Tosin sellaista olen odotellut aiemminkin esimerkiksi täällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin? 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna monipuolisesti siitä, kuinka Britannian vegaanit taistelevat saadakseen maahansa äskettäin käyttöön tulleita huonommin kestävät setelit. Näin siksi, että niiden valmistuksessa käytetään hiukan eläinrasvaa.

HS:n kirjoitus päättyi seuraaviin sanoihin: "Britanniassa taistelu koskee nyt sitä, ettei tietoiselle kuluttajalle anneta valinnanvapautta siitä, millä hän ostaa". Rahaahan on kaikkien käytettävä.

Kirjoitus oli monipuolinen ja asian eri puolia valottava. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä yhtä näkökulmaa. Onhan selvää, että mikäli nykyistä heikommin kestävät setelit tulisivat käyttöön, syntyisi siitä kustannuserä kaikille briteille.

Olisiko silloin oikein, että kaikkien brittien olisi pakko maksaa vegaanien aatteellisen eläinkunnan hyödyntämistä vastustavan näkemyksen aiheuttamat lisäkustannukset, oli itse sitten mitä mieltä tahansa eläinrasvojen käytöstä?

Näkökulma on paljon laajempi kuin Britannian setelikeskustelu. Se liittyy kaikkeen maailmanparantamiseen ja koskee tästä syystä esimerkiksi kaikkia suomalaisia. Siksi esittämäni näkökulma olisi ollut hyvä tuoda esiin myös HS:n aamun jutussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä
Pelastaako veganismi maailman?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?

lauantai 12. elokuuta 2017

Kunniaväkivallan uhri sen kertoi

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna yhden tapauksen suomenirakilaisesta kunniaväkivallasta. Tapauksessa ei ollut mitään yllättävää lähi-idän kulttuureja edes etäisesti tuntevalle. Sen sijaan jutun keskivaiheilla oli lause, jossa kulminoitui suomalaisen kotouttamispolitiikan yksi kulmakivi.

Sen kertoi kunniaväkivaltaa kokenut nainen, jonka mukaan hänen miehensä oli Irakissa hankkinut toimeentulonsa työtä tehden. Suomessa näin ei ollut, vaan mies eli työmarkkinatuella ja oli todennut vaimolleen, että "miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin?"

Tämän väkivaltaisen irakilaismiehen työllistymisen esteenä ei siten näyttäisi olevan ensisijaisesti työpaikkojen puute eikä suomalaisten työnantajien rasismi, vaan työmarkkinatuen tarjoama irakilaisittain korkea elintaso. Siten mies ei nykytilanteessa myöskään tule sen enempää korjaamaan kestävyysvajetta kuin helpottamaan työvoimapulaakaan.

Sen sijaan olemme saaneet kymmeniksi vuosiksi elätettäväksemme yhden väkivaltaisen maahanmuuttajamiehen, jolla ei ole aikomustakaan omaksua suomalaista elämäntapaa. Tapaus on tuskin ainoa, eikä ilmaisen rahan jakaminen ainakaan lisää hänen kaltaistensa intoa ryhtyä uutta kotimaataan rakentavaksi nettoveronmaksajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

perjantai 11. elokuuta 2017

Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius

Kalliossa oli eilen kovaa peliä. Noin kymmenen ihmisen joukko tappeli keskenään astaloita hyödyntäen. Lopuksi yksi joukosta nousi autoonsa ja lähti ajamaan pitkin jalakakäytävää, jolla oli muita nujakkaan osallistuneita.

Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3, jonka jutun siteeraaman silminnäkijän mukaan "tappelijoita oli noin kymmenen, kaikki taisivat olla ulkomaalaisia". "Ulkomaalaisten" tarkempi kansalaisuus ei jutusta selvinnyt, ei edes ihonväri. Siten kyseessä saattoivat olla yhtä hyvin ruotsalaiset tai venäläiset kuin somalit tai irakilaiset. Se tullee tietoon aikanaan.

Tapauksen tekivät blogikirjoituksen arvoiseksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio, jotka uutisoivat saman tapauksen, mutta (jälleen kerran) puhumatta mitään nujakoitsijoiden ulkomaalaisuudesta. Kysymys kuuluu, miksi maan suurin sanomalehti ja kansallinen yleisradioyhtiö jättävät kertomatta tapahtumaan liittyvän oleellisen tiedon.

Enkä tarkoita sitä, että ulkomaalaisen porukan väkivallanteko olisi enemmän tai vähemmän tuomittavaa kuin suomalaistenkaan. Vaan sitä, että hyvän tiedonvälityksen periaatteisiin kuuluu journalistien itsensä mukaaan se, että pyritään "totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".

Se sisältää Ylen päätoimittajan Riikka Venäläisen mukaan sen, että "ei valikoida faktoja, ei luoda mielikuvia, vaan pyritään antamaan mahdollisimman niinkun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta".

Nyt nähdyn perusteella on selvää, että eilisen tapauksen uutisoinnissa sekä HS että YLE poikkesivat hyvästä journalistisesta käytännöstä. Se on halveksittavaa yksityisellä rahalla toimivan HS:n ja suorastaan tuomittavaa pakkoveron varassa pyörivät Ylen osalta.

Vakavaksi tapauksen tekee se, että HS julkaisi samassa lehdessä tapauksen Iso-Britanniasta. Siellä oli saanut tuomion jo kolmas suuri ulkomaalaisten pyörittämä raiskausrinki.

Lehden mukaan "Britanniassa on Newcastlen tapausta verrattu Rochdalen ja Rotherhamin hyväksikäyttörinkeihin, joiden paljastumisen yhteydessä silloinen sisäministeri Theresa May syytti paikallisviranomaisia ´institutionalisoituneesta poliittisesta korrektiudesta´. Britanniassa on sen jälkeen keskusteltu kriittisesti siitä, miten rasistiksi leimautumisen pelko voi estää poliisin toimintaa."

Saarivaltion tapahtumien viitekehyksessä näyttääkin siltä, että HS:n ja Ylen toimitukset haluavat myös Suomeen samanlaista institutionalisoitunutta poliittista korrektiutta kaikkine ikävine seurauksineen? Siksi yhtiöiden toimittajilta on kysyttävä, että eikö olisi parempi pyrkiä uutisoimaan tapaukset kaikkine vivahteineen ja jättää johtopäätösten teko tiedon vastaanottajan vastuulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin
Media värittää maailmankuvaamme
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?

torstai 10. elokuuta 2017

BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin

Pariisissa BMW-kuski ajoi tarkoituksella poliisijoukon päälle, jolloin kuusi henkeä loukkaantui, heistä kaksi tai kolme vakavasti. Tämä uutinen ei enää yltänyt tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksiin, vaan se kuitattiin sisäsivu-uutisella.

BMW-uutinen osoittaa todeksi epäilyni, että eurooppalaisiin kohdistuvat autohyökkäykset ja muut terroriluoteiset iskut ovat muuttuneet aikamme uudeksi normaaliksi. Vielä niistä uutisoidaan, mutta suurta mielenkiintoa ei enää osoiteta. Me turrumme äärimmäiseen väkivaltaan.

Seuraavassa vaiheessa uutiset terrori-iskuista muuttuvat pikku-uutisiksi ja lopulta katoavat tuhoisimpia iskuja lukuun ottamatta kokonaan lehdistöstä. Näin on jo käynyt esimerkiksi Ruotsin autojen tuhopoltoille.

Samalla hämärtyy se, että kyseessä on islamilaisen maahanmuuton seuraus ja hinta, jonka maksamme maailmanparantamisestamme. Sekä poliittinen paine maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi vähemmän riskejä tuottavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Turruttavaa

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella

Olen käyttänyt viime aikoina globaaliin ilmastonmuutokseen liittyen satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-dataa, koska maanpinnan mittauksissa havaitsemani omituisuudet ovat vieneet uskoni niiden luotettavuuteen.

Nyt näyttää siltä, että myös satelliittidataa on aiemmin tulkittu väärin, minkä seurauksena tulkintamalli on muuttunut. Sen seurauksena myös RSS-aikasarja on erilainen kuin aiemmin. Piirsin muutoksesta seuraavan kuvan.



Kuvasta näemme (uusi tilasto sinisellä, vanha punaisella), että muutoksen myötä globaali ilmasto näyttäisi lämmenneen nopeammin kuin aiemmin uskottiin: uuden ja vanhan käsityksen ero lämpenemisessä on 36 vuoden aikana noin 0,2 astetta. Samalla ero vuosien 1998 ja 2016 El Niño -vetoisille lämpötilapiikeille kasvoi huomattavasti ja spekulaatiot ilmastonmuutoksen pysähtymisestä näyttäisivät tämän tilaston mukaan perusteettomilta.

Lopuksi vielä toteamus tutkijoiden julkaiseman tieteellisen artikkelin yhteenvedon lopusta: "uusi lämpötilatieto osoittaa enemmän lämpenemistä kuin useimmat samantapaiset satelliittien tai radiosondien avulla kerätyt datasetit. Kuitenkin, ...uusi lämpötiladata ei ehkä näytä riittävästi lämpenemistä tropiikissa".

Jäämme siis odottamaan tulevia muutoksia RSS-satelliittidataan sekä muihin samantapaisiin datasetteihin. Tässä vaiheessa näyttää todennäköiseltä, että jatkossa lämpötilaestimaatit tulevat viittaamaan ilmaston lämpenevän entistäkin nopeammin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki


tiistai 8. elokuuta 2017

Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista

Välimeren meritaksitoiminta on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Näin voisi päätellä siitä, että se on aamun lehden mukaan saanut niin vahvaa tukea Tunisian, Kreikan ja Sisilian satamatyöläisistä, että toimintaa tarkkailevan järjestön alus yritetään sulkea satamien ulkopuolelle.

Lehden juttu jätti avoimeksi satamatyöläisten perimmäiset vaikuttimet. Mikäli Euroopassa olisi vielä tutkivaa journalismia, ei olisi epäilystäkään siitä, että joku kansainvälistä skuuppia hakeva toimittaja lähtisi selvittämään kulkeutuuko meritaksitoimintaan rahavirroista osa kohottamaan satamatyöläisten - tai ainakin ammattiliittojohtajien - elintasoa. Joko suoraan tai epäsuorasti.

Äskettäin vahvistui myös, ettei meritaksiliikenteessä ole kyse merihädässä olevien ihmisten pelastamisesta, vaan nimenomaisesti taksitoiminnasta. Tästä antoi esimerkin saksalaisen kansalaisjärjestön laiva, joka jäi kiinni taksitoiminnan järjestämisestä ja sai porttikiellon italialaiseen satamaan.

On todennäköistä, että samaan syyllistyvät monet muutkin järjestöt. Skuuppia etsivän toimittajan saattaisikin kannattaa selvittää myös sitä, löytyisikö jotain todisteita ihmissalakuljetuksen rahavirtojen kulkeutumisesta erilaisten Välimerellä "meripelastustoimintaa" tekevien länsimaisten "hyväntekeväisyysjärjestöjen" piiriin.

Toistaiseksi tutkivia journalisteja ei ole juurikaan ilmaantunut taksitoiminnan liepeille. Tai ainakaan skuuppeja ei ole löytynyt. Toki tehtäväkenttä on vaativa ja työ saattaisi olla jopa vaarallista, koska toimintaan todennäköisesti sekaantunut järjestäytynyt rikollisuus - kuten mafia - saattaisi puolustaa tulonlähdettään hyvinkin brutaalein keinoin.

Toisaalta sotien aikana saamme lehtijuttuja myös rintamilta, joten kyllä toimittajat ovat ennenkin uskaltautuneet vaarallisiin tehtäviin. Miksei joku voisi siis tarttua myös Välimeren taksitoiminnan taustojen ja siihen liittyvien rahavirtojen selvittämiseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta





maanantai 7. elokuuta 2017

Palkitaanko turkmenistanilainen sitkeys?

Yleisradio julkaisi jutun turkmenistanilaisesta aikuisesta turvapaikankijakaksikosta. He olivat asuneet Ruotsissa vuosia, kunnes saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sen saatuaan he pyrkivät Suomeen, mutta tulivat Dublin-sopimuksen mukaisesti palautetuksi takaisin. 

Myöhemmin he hakeutuivat Arlandan lentokentälle, missä elelivät kuukausia henkilökunnan hyväntekeväisyyden varassa. Lopulta kaksikon sitkeys palkittiin ja heidät asutettiin väliaikaiseen asuntoon Sigtunaan. Kaksikon mukaan paluu Turkmenistaniin on mahdoton, koska he ovat (ilmeisesti) kääntyneet kristityiksi prosessin aikana.

Juttu herättää muutamia kysymyksiä. Miksi turvapaikanhakuprosessi kestää niin kauan, että ihmiset ehtivät asettua vastaanottajamaihin, vaikka turvapaikkatarvetta ei olekaan? Miksi heidän oleskelunsa lentokentällä sallittiin? Kuka maksoi henkilökunnan hyväntekeväisyyden - hyväntekijät itse vai heidän työnantajansa? 

Entä miksi turkmenistanilaiset asutettiin Sigtunaan, eikä säilöönottoyksikköön? Kuka maksaa heidän asumisensa Sigtunassa, ruotsalainen veronmaksajako? Koska heidät palautetaan kotimaahansa, vai jäävätkö he loppuiäkseen Ruotsiin laittomina maahantulijoina?

Ja sitten se tärkein kysymys. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa, vaan meillä viranomaispäätöksistä seuraa niiden toteuttaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Matti Putkonen on kuin torakka

Otsikon mukaisen vertauksen teki tämän aamun Helsingin Sanomat. Jutun luokittelun mukaan kyse oli huumorista.

Koska juuri nyt sataa vettä ja taivas on harmaa, välitän tämän huumoripläjäyksen kaikille lukijoilleni. Näin he voivat nauraa katketakseen tai ainakin hymyillä iloisesti jutun kirjoittaneelle toimittaja Oskari Onniselle sekä maan suurimmalle ja laadukkaimmalle päivälehdelle.

En kuitenkaan jatka lukijoideni viihdyttämistä tekemällä analogisia vertauksia muista julkisuuden henkilöistä, koska tämä blogi luettaneen HS:n toimituksen piirissä "valemedioiden" kategoriaan. Siten olisi vaarana, ettei tarkoitustani ymmärrettäisi pelkästään harmittomaksi huvitukseksi, vaan siinä saatettaisiin nähdä muita tarkoitusperiä.

Tämä vaara olisi ilmeinen erityisesti silloin, jos käyttäisin vertauskohteina lapamatoja, rottia, satiaisia tai muita torakan tapaan vastenmielisenä pidettyjä eläimiä. Ja vertailtava henkilö edustaisi sellaista poliittista suuntausta, joka poikkeaa tämän blogin linjasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen


lauantai 5. elokuuta 2017

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Aamun lehden mukaan kansanedustaja Simon Elo (uv/st) väitti, että Perussuomalaisissa ollaan menossa "suorastaan ihmisvastaiseen suuntaan". Perusteluna näkemykselleen hän väitti puolueen puheenjohtajan taustalla toimivan henkilöitä, joita hän kuvasi seuraavin sanoin: "vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ´miksei ammuttaisi tykillä?´"

Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.

Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.

Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta



perjantai 4. elokuuta 2017

Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Eilinen lehti kertoi Keski-Afrikan tasavallan surkeudesta: maa on kansakuntien inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin perusteella maapallon kurjin paikka elää. Se ei varsinaisesti ole uutinen eikä edes mielenkiintoista.

Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.

Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.

Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.

Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.

On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.

Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.

Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.

Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa

torstai 3. elokuuta 2017

Mänttikuulaa Kirkkonummella

Jalkapalloa kutsuttiin minun nuoruudessani toisinaan halveksivasti mänttikuulaksi. En tiedä mistä nimitys tuli, enkä koskaan itse ryhtynyt käyttämään sitä, mutta ns. stadin derbyn yhteydessä lajin fanien toiminta on osoittanut nimityksen käyttökelpoiseksi.

Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.

Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.

Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.

Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.

Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.

Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tippi ja tarjoilijan palkka

Yleisradio julkaisi jutun, jossa pohdittiin tipin (vanhalta nimeltään juomarahan) antamista ravintolassa. Suomessahan asia on yksiselitteinen: ravintolalaskuun sisältyy tarjoilijan palkkio, joten mahdollinen tippi on lisäpalkkio poikkeuksellisen hyvästä työstä.

Siten tippiä ei tarvitse antaa tarjoilijan varsinaiseksi palkaksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä annettava tippi on pääosassa ravintoloista nimenomaisesti tarjoilijan palkka. Mikäli näin ei ole, se ilmoitetaan kuitissa.

Ylen jutussa ihmetyttivät erityisesti ihmisten kertomukset tipin suuruudesta: normaalina näytettiin pidettävän kymmentä prosenttia, joka oli joskus kauan sitten myös USA:ssa normaali tarjoilupalkkio. Nyt se on 15 tai jopa 18 prosenttia.

Mutta toistan: Pohjois-Amerikassa kyse on tarjoilijan palkasta, meillä palkanlisästä. Siten kymmenen prosentin tippi tarkoittaa Suomessa vähintään neljänneksen tarjoilupalkkiota tarjoilijalle siitä, että tämä käy kysymässä mitä tuodaan, kantaa tilauksen pöytään ja laskuttaa asiakasta. Tämä siis maassa, jossa ravintolaruoka on muutenkin kallista.

Ymmärrän kyllä, että tarjoilijat kaipaavat suuria tippejä. Sen sijaan asiakkaan kannalta en näen sellaisen synnyttämiseen ensimmäistäkään syytä - saati, että tarjoilijoiden palkka muutettaisiin amerikkalaiseen malliin tippiperusteiseksi. Jälkimmäinen olisi myös tarjoilijoiden tilanteeseen yksiselitteinen heikennys.

Yhdysvalloissa olen aina kokenut tippikulttuurin epämiellyttäväksi kaikkine laskutoimituksineen (nykyisin kuiteissa tosin on yleensä ehdotuksia tipin määristä) sekä tarjoilijoiden yli-innokkaana pyrkimyksenä palvella asiakasta, mikä pahimmillaan tuntuu häirinnältä tämän käydessä muutaman minuutin välein kysymässä onko kaikki hyvin. En toki pidä toisestakaan ääripäästä (johon olen muutamia kertoja tutustunut Suomessa), jossa tarjoilijaa ei näy mailla eikä halmeilla kun häntä tarvittaisiin.

Amerikkalaistarjoilijoiden yli-innokkuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: tippi muodostaa heidän palkkansa kokonaan ja jotkut asiakkaat myös käyttävät hyväkseen mahdollisuutta maksaa palvelun tasosta s.o. maksaa oletusarvoa pienempää tippiä, mikäli tarjoilija ei ole heitä miellyttänyt. Käytännössä se tarkoittaa tarjoilijalle palkanalennusta - mikä ei siis Suomessa ole mahdollista ainakaan asiakkaan päätöksellä.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten olisi hyvä muistaa, että meillä ja muualla Euroopassa tipin antaminen on palkanlisä hyvästä palvelusta - ja vain siitä. Siten sitä kannattaa maksaa vain, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Normaalista tarjoilusta tipin antaminen on turhaa, koska se sisältyy jo laskuun. Samoin kymmenen prosentin palkanlisä tuntuu varsin suurelta, koska se tulee normaalipalkan päälle toisin kuin varsinaisissa tippikulttuurimaissa.

Lopuksi Ylen jutun kommentteihin ulkomaisista odotuksista. Matkustelen työni puitteissa aika paljon maailmalla, enkä ole Euroopassa kertaakaan törmännyt tarjoilijan nyreyteen maksaessani ruokalaskuani, vaikka olisinkin jättänyt maksamatta tippiä. Toki olen joskus jättänyt pienen tarjoilupalkkion, mikäli tarjoilijan toiminta on miellyttänyt - silloin kyseessä on ollut laskun loppusumman pyöristämisestä tasarahaan (kymmeniä senttejä), ei kymmenestä prosentista.

Tulikin mieleeni, että käyn ehkä Ruotsissa syömässä eri paikoissa kuin Ylen toimittajat ja heidän haastattelemansa henkilöt. Tai ehkäpä tulkitsen tarjoilijoiden reaktiot toisin kuin he. Tapojani en kuitenkaan aio muuttaa, koska en näe sille perustetta - Amerikassa maksan jatkossakin 15 prosenttia kaikille asiallisille tarjoilijoille ja Euroopassa pyöristän loppusumman seuraavaan tasarahaan, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset




tiistai 1. elokuuta 2017

Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus

Laura Huhtasaari (ps) on kovassa poliittisessa nosteessa. Sen seurauksena hänen vahva uskonnollisuutensa saattaa nousta ongelmaksi, sillä etenkään evoluution kieltäminen ei ole järkevää - se kertoo ainoastaan kyvyttömyydestä hyväksyä tieteellisiä tosiasioita.

Itse evoluutiohan on ilmiönä osoitettu käytännössä yhtä vahvasti kuin vaikkapa gravitaatio. Tästä esimerkkinä on vaikkapa aivan uudenlaisen ominaisuuden kehittymisen havaitseminen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että Huhtasaari kertoi äskettäin Facebookissa näkemyksensä siitä, miten henkilökohtaisiin näkemyksiin tulee politiikassa suhtautua. Sen voisin allekirjoittaa itsekin.

"En minä vaadi uskovaisuutta puolueeni puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta, vaikka itse hihhuli olenkin. Vakaumuksen vapaus pitää olla myös Perussuomalaisessa puolueessa. On ihan turha puhua mistään toisen kunnioittamisesta, jos se ei toimi molempiin suuntiin! Jos minä en salli vakaumuksen vapautta muille, kuinka voin vaatia sitä itselleni. Kaksinaismoralismia en hyväksy."

Puheenjohtaja Halla-ahohan (ps) on tunnetusti ateisti tai ainakin uskontoihin nihkeästi suhtautuva agnostikko, joka ei ole missään yhteydessä kiistänyt vahvasti oikeaksi osoitettuja tieteellisiä teorioita. Siten perussuomalaisten johdossa näyttäisi olevan tieteen ja uskonnollisuuden suhteen edustettuna koko inhimillisten näkemysten kirjo.

Siten äänestäjällä on varaa valita näkemyksensä mukainen ehdokas. Heitä yhdistävät puolueen tärkeäksi kokemat ja ajamat asiat, joista yksi näyttäisi Huhtasaaren kommentin perusteella olevan oikein ymmärretty suvaitsevaisuus: maailmankatsomukselliset vakaumukset kuuluvat yksityiseen elämään, mutta niitä ei voi käyttää perusteena muiden halveksimiselle tai syrjinnälle. Ei edes puolueen sisällä.

Omalta osaltani Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa. En nimittäin usko tosiasioiden kieltämisen kautta syntyvän järkevää politiikkaa - eikä ainakaan tiedepolitiikkaa.

Toisaalta olen iloinen, että nykyinen Perussuomalaiset-puolue kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia ja on saattanut yhteisiä asioita hoitamaan erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä. Näin täytyy ollakin, sillä sellaisiahan maamme kansalaisetkin ovat: erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieto on valtaa ja juuri siksi se on salattava kansalaisilta
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

maanantai 31. heinäkuuta 2017

HS penää siirtolaiskriisille ratkaisua

Helsingin Sanomien pääkirjoitus vaatii siirtolaiskriisille kunnon ratkaisuja. Olen samaa mieltä, mutta joudun samalla toistamaan eilisen kirjoitukseni loppukaneetin, jonka mukaan "sen enempää HS, Amnesty kuin asianajajatkaan eivät ehdota ongelmaan minkäänlaista järjellistä ratkaisua. Siis veronmaksajien selkänahasta revityn rahan maahanmuuttobisnekseen pumppaamisen lopettamista.

Näin ei tehnyt myöskään tämän aamun pääkirjoittaja, joka kaipaili tulijoiden nykyistä tehokkaampaa sijoittamista EU-maiden kesken sekä arveli laillisten reittien järjestämisen Eurooppaan ratkaisevan ongelman. Ei, vaikka molemmat ehdotukset pelkästään lisäisivät tulijoiden määrää maanosaamme, jonka asukkaiden enemmistö ei heitä kaipaa ainakaan mikäli he ovat muslimeita. 

Samassa pääkirjoituksessa painostettiin hallitusta löperöittämään maahanmuuttopolitiikkaamme entisestään nyt kun Perussuomalaiset on ajettu ulos hallituksesta. Perusteluna kirjoittaja käytti sitä, että ainoan maahanmuuttopolitiikasta vastuullisesti ajattelevan hallitusryhmän (Uusi Vaihtoehto/Sininen tulevaisuus) kannatus näyttäisi olevan vain pari prosenttia. 

Tämä kertoo siitä, kuinka suuren karhunpalveluksen pääministeri Sipilä (kepu) ja puheenjohtaja Orpo (kok) tekivät suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyntämällä Timo Soinin (st) ja muiden entisten perussuomalaisten ministereiden vallankipeyttä. Tässä yhteydessä olisi pääministerin, Petteri Orpon ja miksei pääkirjoittajankin syytä muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa EU-maiden ulkopuolelta.

Tärkein syy tälle näkemykselle lienee tulijoiden aiheuttama radikaali muutos yhteiskunnassa. Sen yhdestä aspektista saa käsityksen katsomalla Ylen lähettämän dokumentin, jossa ruotsalainen toimittaja teki tutkivaa journalismia naisten nyky-Ruotsissa saamasta kohtelusta ravintoloissa. Samaa ei haluta Pohjanlahden tälle puolelle, paitsi pääkirjoituksen perusteella HS:n toimituksessa, joka nyt nähdyn perusteella näyttäisi pitävän naisten puristelua takapuolesta tai käsien työntämistä jalkoväliin tavoiteltavana asiaintilana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tilaisuus teki varkaita myös juristeista

Helsingin Sanomat nosti eilen esille sen, kuinka turvapaikanhakijabisnes on johtanut jotkin asianajotoimistot epämoraalisille ja mahdollisesti jopa rikollisille poluille. Koska vuoden 2015 maahanryntäyksen asianajokulut uhkasivat nousta mahdottomaksi - silloin mitä todennäköisimmin tarpeettoman asianajotyön tekemisen ja laskuttamisen kautta - säädettiin laki, jonka mukaan turvapaikanhakijalla saattoi rahastaa vain könttäsumman rahaa.

Näin oikeuden palvelijoiden joukossa mentiin toiseen ääripäähän, jossa könttäsummia kyllä laskutettiin, mutta niitä vastaavia töitä ei viitsitty tai haluttu tehdä kunnolla. Ja nyt HS on siis nostanut esille tämän asian.

Vanhan viisauden mukaan väärinkäytöksiä esiintyy siellä, missä on helppoa rahaa tarjolla. HS:n eilisessä jutussa kerrottiin, että valituksen tekemisestä voi nykyisin veloittaa 800 euroa.

En löytänyt pikaisella Google-haulla tietoa kuinka suuri osa kielteisen päätöksen saaneista valittaa, mutta jos oletettaisiin varovaisesti vuoden 2015 tulijaryntäyksen (32 476 turvapaikkaa hakenutta) seurauksena valittajia olleen 10 000 se tarkoittaisi, että suomalaiset veronmaksajat tulivat pystyttäneeksi asianajotoimistoille yhteensä kahdeksan miljoonan euron bisneksen - ja jatkoa tälle bisnekselle syntyi vielä vuosien 2016 ja 2017 kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista.

Siten ei ole yllättävää, kuten Amnestyn Frank Johanssonkin totesi, että tuollaisen rahasumman ollessa jaossa on syntynyt väärinkäytöksiä. Niitähän on syntynyt maahanmuuttobisneksen muillakin aloilla, kuten tiedämme erinomaisen hyvin vaikkapa Välimeren taksipalvelusta.

Valitettavasti ei ole yllättävää, että sen enempää HS, Amnesty kuin asianajajatkaan eivät ehdota ongelmaan minkäänlaista järjellistä ratkaisua. Siis veronmaksajien selkänahasta revityn rahan maahanmuuttobisnekseen pumppaamisen lopettamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Miksei perustuslaki suojele islamista eronneita

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee

Aamun lehden mukaan tunnettu tanskalainen valtiotieteilijä Björn Lomborg on kertonut sen itsestäänselvyyden, että Pariisin sopimus ei ratkaise ilmasto-ongelmaa, vaan fossiilisista polttoaineista kertyvien kasvihuonekaasujen vähenemiseen tarvittaisiin ilman tukiaisia kannattavia vaihtoehtoisia energialähteitä.

Hän myös kertoo, että oikea tapa korvata fossiiliset energialähteet on vaihtoehtoisiin suunnattava tutkimusrahoitus. Sen lähdettä hän ei mainitse, mutta on selvää, että riittävä rahoitustaso on saavutettavissa vain yhdistämällä julkiset ja yksityiset rahoituslähteet.

Pariisin sopimus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka osaoptimointi on haitallista ongelmien pysyvälle ratkaisulle. Esimerkiksi metsien hakkuutähteistä valmistettavat biopolttoaineet korvaavat fossiilisia polttoaineita ja siten vähentävät ilmakehään vapautuvien kasvihuonekaasujen määriä, vaikka lyhyellä aikavälillä hidastavatkin hiilinielujen kasvua maassamme.

Meillä alkukesän metsäkeskustelu keskittyi hiilinielujen lisääntymisen lyhytaikaiseen hidastumiseen, vaikka kaikki vähänkään asiasta ymmärtävät ovat samaa mieltä siitä, että pidemmällä aikavälillä metsien kestävä hyödyntäminen on myös hiilinielujen kannalta paras ratkaisu - etenkin jos metsistä valmistettavien tuotteiden elinkaarta saadaan pidennettyä. Pariisin sopimus on siten pitkällä aikavälillä haitallinen, koska sen orjallisesta noudattamisesta seuraa pohjan syöminen parhaalta mahdolliselta ratkaisulta.

Tässä yhteydessä olisi ymmärrettävä, ettei biosfäärissä ja ilmakehässä jo oleva hiili lisää ilmakehän pysyviä kasvihuonekaasupitoisuuksia, joiden lisääntymisen kannalta oleellista on vain fossiilisten polttoaineiden sisältämän hiilen vapauttaminen ilmakehään tai niiden säilyminen maan povessa. Ja kuten Lomborg kirjoitti - tähän voidaan vaikuttaa kestävästi ainoastaan siten, että vaihtoehtoiset energialähteet ovat niin kustannustehokkaita, ettei fossiilisiin ole tarvetta koskea.

Lisäksi olisi ymmärrettävä, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on mahdollista vain taloudellisten edellytysten mahdollistaessa riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan. Pariisin sopimus on siten myös tästä syystä haitallinen kasvihuonekaasuongelman ratkaisun kannalta, sillä - kuten Lomborg totesi - sopimuksen seurauksena maailman talouskasvu hidastuu merkittävästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU ja Suomen metsävarat
Pari sanaa Pariisin ilmastosopimuksen seurauksista ja taustoista
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

perjantai 14. heinäkuuta 2017

EU ja Suomen metsävarat

Oikea Media välitti tiedon siitä, että puolalaiset eroavat Euroopan Unionista mieluummin kuin ottavat maahansa turvapaikanhakijoita muslimimaista. Tämä osoittaa, että joillekin kansoille itsemääräämisoikeudella on suurempi arvo kuin taloutta ylläpitävällä vapaakaupalla.

Suomessa on puolestaan kohuttu viime aikoina europarlamentin ympäristövaliokunnan suomalaista talouselämää kurittavasta metsälinjauksesta, jonka mukaan maamme joutuisi maksamaan riihikuivaa rahaa metsien käytöstä, mikäli se on suurempaa kuin metsäteollisuutemme vaikeina vuosina 2000-luvun alussa.

Päätös on täysin järjetön.

Ensinnäkin maamme metsät kasvavat vuosi vuodelta nopeammin, joten hiilinielua voidaan haluttaessa kasvattaa vaikka osa lisäkasvusta ohjattaisiin talouskäyttöön ja vain osa hiilinieluksi tai luonnon monimuotoisuutta turvaamaan. Tosin nämä jälkimmäisetkin tavoitteet ovat pitkällä aikavälillä keskenään ristiriidassa, sillä monimuotoinen ikimetsä on hiilinielun sijasta hiilineutraali tai jopa hiilen nettolähde.

Toiseksi metsiemme käyttöaste on merkittävästi alhaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa - yli neljännes metsistämme jää nykyisin joka tapauksessa kaupallisen käytön ulkopuolelle sitomaan ilmakehän hiilidioksidia toisin kuin naapurissa, missä käytännössä koko kasvu hyödynnetään.

Lisäksi puhuttaessa EU:n päätöksestä olisi huomioitava se, että ruotsalainen metsäteollisuus kävi täysillä silloin, kun euron korkea arvo suhteessa kruunuun painoi suomalaista kilpailijaa alas. On siis suorastaan mustalla tavalla tragikoomista, että ympäristövaliokunnan suosima vertailuajankohta on Suomelle epäedullinen nimenomaisesti EU:n takia.

Tämän aamun Helsingin Sanomien anonyymi kollega kirjoitti siitä, ettei ympäristövaliokunnan päätös ole vielä EU:n päätös, vaan maallamme on edessä tiivis metsävaikuttamisen aika. Minun nähdäkseni Suomella on tässä tilanteessa kaksi mahdollisuutta, joista ensimmäinen ja toivottavampi on saada aikaiseksi maamme kannalta kohtuullinen metsäpäätös ja toinen - mikäli päätös on ympäristövaliokunnan tahdon mukainen - on seurata puolalaisten esimerkkiä ja jättää päätös huomiotta vaikka EU:sta erottamisen uhalla.

Kyse ei ole pelkästään eikä edes ensisijaisesti taloudellisista arvoista, vaan unionimaiden keskinäisestä tasa-arvoisuudesta ja reilusta pelistä. Ainakaan minä en halua olla osallisena valtioliitossa, jossa päätökset eivät kohtele jäsenmaita tasapuolisesti, eivät perustu tosiasioihin eivätkä huomioi kunkin jäsenvaltion ja niiden kansalaisten tahtoa - sellaistahan on aiemmin hyvällä syyllä tavattu kutsua kansojen vankilaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nöyristelyn aika on ohi
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?

torstai 13. heinäkuuta 2017

Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta

Yleisradion A-studiossa haastateltu YK:n rauhanverkoston johtaja Antti Pentikäinen otti kantaa maahanmuuttoa vastustavan kansainvälisen nuorisojärjestön aikeisiin poimia Välimerestä Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä ja palauttaa heidät Afrikkaan.

Pentikäisen mukaan "jos he kouluttamattomina menevät sinne näitä kumiveneitä vastaan ja kumiveneitä kaatuu ja siinä ihmisiä hukkuu, niin tämä on tilanne mihin kannattaa varautua. Heidän toimintansa seurauksena voidaan menettää ihmishenkiä ja sillä pitää silloin olla juridisia seurauksia."

Meille on aiemmin välitettyjen uutisten (esimerkki) mukaan kumiveneissä Välimerellä seilailevat ovat merihädässä, ja siksi heidät tulee pelastaa jo kansainvälisten merenkulkusäädösten perusteella. Mutta nyt YK:n korkea virkamies siis esitti, että pelastamisessa epäonnistumisesta tulee rangaista. Ajatus on kieltämättä varsin radikaali.

Jos näin ryhdyttäisiin toimimaan, pitäisi epäonnistumisesta rangaista tietenkin myös niitä, jotka poimivat Välimerellä kelluvista kumiveneistä ihmisiä toimittaakseen heidän Euroopan puolelle. Ja itse asiassa mikäli toimittaisiin Pentikäisen ehdottamalla tavalla, olisi syytä tutkia paikalla jo vuosia toimineiden kansainvälisten järjestöjen pelastustoimissa tapahtuneet epäonnistumiset ja rangaista myös niihin syyllistyneitä.

Nähdäkseni Pentikäisen ehdotus saattaisi hyvinkin ratkaista Välimerellä nyt nähtävissä olevan ongelman. Muutama rangaistus kuolemantuottamuksesta alueella toimivien laivojen miehistöille saattaisi hyvinkin lopettaa heidän toimintansa. Samalla myös kumiveneiden varassa Afrikan pohjoisrannikolla ajelehtivien Eurooppaan pyrkijöiden, ja niistä aiheutuneiden kuolemantapausten, määrä saattaisi romahtaa.

* * *

Pentikäinen otti tulijakysymykseen ja siihen liittyvään ihmissalakuljetukseen myös laajemman kannan. Hänen mukaansa sen ongelmat ratkeaisivat, mikäli EU:n sisälle saataisiin aikaiseksi taakanjako ja solidaarisuus. Siihen hän ei ottanut kantaa, miten tuollainen järjestelmä vaikuttaisi Eurooppaan pyrkijöiden määriin.

Eikä hän ottanut myöskään kantaa siihen, millä keinoin EU-maat saataisiin jakamaan kaikki tänne halajavat. Jotkut maathan eivät suostu täyttämään edes nykyisiä pakolaiskiintiöitään kun taas toisiin ei ole edes halukkaita tulijoita. Yhtälö ei siis ole helppo ainakaan demokratian keinoin ratkaistavaksi.

Entä johtaisiko tuollainen taakanjako varsinaisten turvapaikkashoppailijoiden (henkilö, joka hakee turvapaikkaa vain saadakseen elatuksen prosessin ajaksi) määrän räjähdysmäiseen kasvuun, mikäli Euroopan sisälle pääseminen tapahtuisi automaattisesti ja ilman epäonnistumisen riskiä. Itse ainakin epäilen vahvasti, että juuri näin saattaisi käydä - syntyihän meillekin taannoin ihmisvirta täysin turvallisesta, mutta köyhästä, Albaniasta.

Yhteenvetona Antti Pentikäisen haastattelusta voisi todeta kauniisti, että hän tuli ilmeisesti tahtomattaan ehdottaneeksi yhden hyvän ratkaisun Välimeren ihmissalakuljetukseen, mutta toisella ehdotuksellaan osoitti vain kyvyttömyyttä arvioida politiikkapäätösten todennäköisiä seurauksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljetus Välimerellä
Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä YK:ta johdetaan
Kuinka EU voi toteuttaa YK:n vaatimuksen ihmishenkien pelastamisesta Välimerellä?

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Sanonta tuli mieleeni kun luin eilen illalla ministeri Kai Mykkäsen (kok) oivalluksen siitä, että Afrikasta Eurooppaan tullaan väestöräjähdyksen takia. Saman totesi myös Osmo Soininvaara (vihr) äskettäisessä blogikirjoituksessaan, jossa hän mainitsi Euroopan aikanaan nopean väestönkasvun purkautuneen Amerikkaan.

Omalta osaltani totesin jo vuonna 2010 tämän blogin neljännessä kirjoituksessa, että nykyaikaisen kansainvaelluksen perimmäisenä ajurina toimii Lähi-idän ja Afrikan nopea väestönkasvu. Ja vähän kuin Soininvaara nyt seitsemän vuotta myöhemmin, vertasin kehitysmaalaisten tulijavirtaa Euroopasta (tarkalleen ottaen puukkojunkkareiden Pohjanmaalta) Amerikkaan suuntautuneeseen siirtolaisuuteen.

Toisin kuin Soininvaara, tein myös eron amerikansuomalaisten ja nykyisten elintasopakolaisten välille. Siinä missä suomalaiset osallistuivat rakentavasti uuden maailman rakentamiseen, näyttää nykyisten maahanmuuttajien tuleminen johtaneen laajoihin ongelmiin.

Kuluneen seitsemän vuoden kehitys on sittemmin vahvistanut tuolloisen näkemykseni. Tämän osoittavat mm. monet islamistiset terrori-iskut, seksuaalirikosten kasvu, tulijoiden segregoituminen omille asuinalueilleen ja heidän heikko työllistymisensä. Sekä toisaalta myös kantasuomalaisten kyllästyminen ongelmia aiheuttaneisiin tulijoihin.

Käsillä olevan probleeman ratkaisemiseksi käy edelleen seitsemän vuotta sitten antamani ohje: "toivoisinkin eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen. Vain siltä pohjalta voidaan ongelma ratkaista, mikäli se on ratkaistavissa."

Tässä mielessä on hienoa, että ministeri Mykkänenkin on viimein oivaltanut elintasopakolaisuuden varsinaisen ajurin. Seuraavaksi hänen ja muiden poliitikkojemme pitäisi ymmärtää ja ratkaista se, miten nykyiset maahanmuuttajat saataisiin rakentamaan eurooppalaista yhteiskuntaa sen sijaan, että he luovat sen sisälle ristiriitoja ja ongelmia.

Tällä tiellä tulisi mahdollisimman pian oivaltaa, että nykyiset ns. suvaitsevaisuudesta lähtevät maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka ovat perusteiltaan täysin pielessä, eivätkä tule ratkaisemaan kansainvaelluksen luomia ongelmia. Kun tämä on hyväksytty, voidaan ryhtyä luomaan kokonaan uusia suuntaviivoja, joiden ensimmäisenä tärkeänä tehtävänä on väestöräjähdyksen pysäyttäminen lähtömaissa ja toisena tavoitteena jo saapuneiden tulijoiden sulautuminen näkymättömäksi osaksi eurooppalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Nykyajan kansainvaelluksesta

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

G20-maiden kokouksen yhteydessä kansainvälisen vihervasemmiston järjestämän mielenosoituksen todellisuus oli järkyttävä. Sen osoittaa mm. Suomen Uutisten kautta löytämäni video, jossa on kuvattu mielenosoittajien katutoimintaa.

Itse kirjoitin pari päivää sitten seuraavasti: "odotan koko suomalaisen äärivasemmiston Vihreistä Vasemmistoliittoon sanoutuvan irti G20-maiden kokousta vastustaneista mielenosoituksista. Jään siis odottamaan Touko Aallon ja Li Anderssonin näyttävää ja katuvaista julkituloa."

Molemmat ovatkin ottaneet kantaa mielenosoituksiin. Heistä Li Andersson (vas) ilmaisi, että: "oma mielipiteeni ja myös vasemmistoliiton mielipide on, että me emme missään nimessä hyväksy tällaista väkivaltaa, jota siellä on ollut. Olen tuominnut väkivallan varsin selväsanaisesti. On tärkeää, että se tulee kaikille selväksi."

Toisaalla hän on lisäksi todennut, että "on ikävää, että on ollut niin paljon väkivaltaisuuksia. On selvä asia, että tuomitsemme väkivallan. Mutta siellä on ollut myös monia isoja mielenosoituksia, jotka ovat sujuneet hyvin. Paikalla on ollut paljon kansalaisjärjestöjä."

Touko Aalto (vihr) puolestaan on esittänyt näkemyksenään, että "en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa tai toisen omaisuuden vahingoittamista. Jokaisella on oikeus osoittaa rauhanomaisesti mieltä, mutta rajat ovat hyvin selvät."

Toisin sanoen Li Andersson ja Touko Aalto näyttäisivät hyväksyvän sen, että isojen kansainvälisten kokousten yhteydessä järjestetään suurmielenosoituksia, joiden kääntyminen ihmisiin kohdistuvaksi väkivallaksi ja omaisuuden tuhoamiseksi on jo etukäteen selvää.

Tätä taustaa vastaan on syytä pohtia tukevatko Vasemmistoliiton ja Vihreiden puheenjohtajat sitä, että (kuten aiemman kirjoitukseni kommenttipuheenvuorossa todettiin) "on rauhallisia mielenosoittajia, joiden tehtävä on avata tie sille porukalle joka sitten pistää paikat hajalle ja tuleen."

Valitettavasti Hampurin mielenosoitusten jälkeen nähdyt kommentit viittaavat juuri siihen, että tämä on sekä Li Anderssonin että Touko Aallon tarkoitus. Kumpikaan ei ole pahoitellut omiensa osallistumista mielenosoituksiin eikä suositellut jättäytymistä pois seuraavista väkivaltaisiksi jo etukäteen muuttuviksi tiedetyistä mielenilmaisuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

On hienoa, jos maahanmuuttajat perustavat yrityksiä uudessa kotimaassaan. Aiheesta kirjoitti tämän Helsingin Sanomat, joten sallittakoon pieni analyysi.

Jutussa oli mukana taulukko, johon oli kirjattu vieraskielisten omistamien yritysten määriä. Lista oli seuraava: venäjä 2 631, viro 1 979, turkki 895, englanti 874, kiina 718, kurdi 620, thai 487, albania 371, saksa 364 ja arabia 362 yritystä. Kotimaisia kieliä puhuvien omistamia yrityksiä on kaikkiaan 221 321 kappaletta.

Tätä taulukkoa on mielenkiintoista verrata vieraskielisten määrään maassamme. Kymmenen suurinta kieltä ovat seuraavat: venäjä 75 444, viro 49 241, arabia 21 783, somali 19 059, englanti 18 758, kurdi 12 226, kiina 11 334, persia/farsi 10 882, albania 9 791 ja vietnam 9 248 puhujaa. Lisäksi mainittakoon edellä olevassa listassa olevien thain (487), turkin (895) ja saksan (364) puhujien määrä.  Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä on kaikkiaan 5 157 746.

Edelle kirjoitettujen lukujen keskinäinen suhde kertoo kutakin kieltä puhuvien maahanmuuttajien yrittämisaktiivisuuden. Siis sen, kuinka yritteliäitä kuhunkin kieliryhmään kuuluvat ihmiset ovat. 

Näin tarkasteltuna turkinkieliset ovat ylivoimaisesti yritteliäimpiä: yritysten määrä on peräti 12 prosenttia turkinkielisten määrästä. Toisella sijalla ovat kiinalaiset noin kuudella prosentilla. Seuraavana tulevat saksaa puhuvat, thainkieliset ja  kurdiksi kommunikoivat, joiden kielisten omistamia yrityksiä on yli viisi prosenttia puhujien määrästä. 

Kantasuomalaisia yritteliäämpiä ovat vielä englanninkieliset (noin viisi prosenttia). Kotimaisia kieliä ja viroa puhuvien omistamien yritysten määrä on reilu neljä prosenttia kieliryhmiin kuuluvien määrästä ja albaaniomisteisiakin melkein. Venäjänkieliset omistamien yritysten määrä on noin kolme ja puoli ja arabiankielisten 1,7 prosenttia puhujiensa määrästä. 

Erityisen laiskoja yrittämään ovat puolestaan maamme neljänneksi suurimpaan vieraskielisten ryhmään kuuluvat somalit, jotka eivät yltäneet lainkaan aamun lehden listaukseen. Heistä yrittäjiä on siis vähemmän kuin 364 henkeä. 

Jos olettaisimme somalinkielisten omistamien yritysten määräksi optimistisesti yksi vähemmän kuin listalla kymmenentenä olevilla saksalaisilla eli 363, saataisiin yrittäjien osuudeksi somalia puhuvista 1,9 prosenttia. Tämä on siis ehdoton maksimiestimaatti - todellinen somaliomisteisten yritysten osuus jäänee alhaisemmaksi.

Muita yrittämään laiskoja suuria kieliryhmiä ovat kymmenen listalle suuren väkilukunsa turvin nousseiden arabiankielisten lisäksi persian/farsin- sekä vietnaminkieliset, jotka eivät somaleiden tavoin yltäneet kymmenen yritteliäimmän kieliryhmän kärkeen.

* * *

Lopuksi pari sanaa Helsingin Sanomien jutun henkilögalleriasta. Sen yrittäjämannekiineiksi oli nimittäin nostettu irakilainen parturi ja afganistanilainen autonpesuliikkeen omistaja. Kaikki kunnia heille, sillä juuri näin toimiva maahanmuuttaja lunastaa paikkansa ja kanssaihmisten kunnioituksen uudessa kotimaassaan - etenkin jos käyttäytyy muutenkin länsimaisiin arvoihin sopivalla tavalla. 

Helsingin Sanomien valinta on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä jutun perusteella näiden kieliryhmien edustajat eivät suinkaan ole tyypillisiä vieraskielisiä yrittäjiä. Miksi lehti ei siis valinnut esimerkeikseen venäjän- tai vironkielistä yrittäjää, vaikka juuri näitä kieliä puhuvat ihmiset omistavat eniten yrityksiä? 

Esimerkeiksi eivät kelvanneet myöskään turkkilaiset tai kiinalaiset yrittäjät, vaikka juuri heidän suhteellinen osuutensa on suurin yrittäjäkunnastamme - ja absoluuttinen yritysten määräkin on mannekiinien kieliryhmiä monin verroin suurempi. 

Vääjäämättä mieleen nousee ajatus siitä, että lehdellä olisi ollut jutussaan jonkinlainen taka-ajatus. Siis jotenkin sellainen, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lambergilainen tuho eli mitä tapahtuu kun väestönkasvu pysähtyy

Tämän aamun Helsingin Sanomien mielenkiintoisin artikkeli käsitteli Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lambergin näkemyksiä väestönkasvun pysähtymisen seurauksista.

Lambergin näkemys nousee paljolti Rooman valtakunnan väkivaltaisesta tuhosta, joka johtui hänen mukaansa väestön pienenemisestä ja sen seurausvaikutuksista kuten talouskasvun kääntymisestä supistumiseksi. Kaiken seurauksena valtakunnan veropohja heikkeni, minkä vaikutukset näkyivät kaikkialla.

Lamberg ihmetteli Rooman tuhoutumisen kautta ns. degrowth-ajattelua. Hänen mukaansa "ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän."

Pitkäaikaisten seurausten pohtimisen unohtaminen on tyypillistä kaikenlaiselle maailmanparantamiselle. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Hyvät ihmiset, kuten Palermon pormestari, haluavat ottaa vastaan kaikki parempaa elämää etsivät Eurooppaan, ajattelematta lainkaan mitä siitä kaikesta seuraa.

Toinen hyvä esimerkki voidaan ottaa kotimaasta eli maamme lisääntyneen metsänkasvun hyödyntämistä vastustavista 68 tutkijasta, joille ei ilmeisesti ole tullut lainkaan mieleen metsien merkitys suomalaisen yhteiskunnan talouden ja koko maan asuttamisen perustana ja sitä kautta myös kaikkien suojelutoimien mahdollistajana. Tänään MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi  muistutti, että lisääntyneiden hakkuiden seurauksena metsänkasvu lisääntyy pidemmällä aikavälillä, vaikka jokainen hakkuu sinänsä vähentääkin maamme puuston määrää.

Mutta palataan tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen.

Keskeistä on ymmärtää, että Rooman valtakunnan aikaan teknologinen kehitys oli hidasta tai jopa olematonta. Kasvu siis perustui käytännössä kokonaan ihmisten määrän kasvuun.

Näin ei ole enää nykyisissä länsimaissa, vaan talouskasvun moottorina toimivat viime kädessä tutkimus ja tuotekehitys, joiden kautta kasvu on mahdollista myös supistuvan väestönkasvun oloissa. Tämä näkyy esimerkiksi Japanissa, jonka väestö supistuu, mutta talous kasvaa näissäkin olosuhteissa huolimatta jatkuvasta talousromahduksen pelosta.

Maailman talouskasvusta suurin osa tapahtuu länsimaissa, Japanissa ja Kiinassa. Näin yksinkertaisesti siksi, että niiden taloudet ovat muuta maailmaa oleellisesti suuremmat: pelkästään USA:n, EU:n, Kiinan ja Japanin taloudet muodostavat noin puolet koko maailman BKT:sta. Siten yksittäisten kehitysmaiden, kuten vaikka velan varaan rakentavan Etiopian, talouksien suuret prosentuaaliset kasvuluvut eivät merkitse juuri mitään tarkasteltaessa talouskasvua globaalissa mittakaavassa, vaikka hyviä uutisia luonnollisesti ovatkin.

Edelle kirjoittamastani huolimatta Lambergin esille nostama kysymys väestönkasvun pysähtymisen seurauksista ei ole aiheeton. Japanissa talouskasvu perustuu ennen kaikkea osaamiseen, kuten muuallakin länsimaissa.

Sen sijaan maailman väestön painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin kehitysmaihin; jatkossa erityisesti Afrikkaan, jonka äärettömän nopeasti lisääntyvällä väestöllä ei liene edellytyksiä samaan, mikäli meneillään oleva väestöräjähdys pysähtyisi. Jo nyt mustasta maanosasta kulkee ihmisivirta paremman elintason toivossa kohti länsimaita - usein vielä osaavimmat ja koulutetuimmat edellä - ja on helppo nähdä, että lähtömaissa lisääntyvät jatkuvasti syyt lähtemiselle.

Afrikka on siten hankalassa tilanteessa. Maanosan väestönkasvu rajautuu viimeistään ekologisiin reunaehtoihin, jolloin ravinnon ja elintilan puute kärjistävät entisestään maanosan väestöryhmien välejä. Samalla väestönkasvuun perustuva talouskasvu pysähtyy, eikä ihmisten pääosalla ole edellytyksiä teknologiavetoiseen kasvuun. Niissä olosuhteissa Lambergin kauhukuvat saattavat hyvinkin toteutua.

Sen sijaan maapallon taloudellisesti vahvojen valtioiden en usko romahtavan Rooman valtakunnan tavoin. Niiden talous voi jatkaa kasvuaan teknologisen kehityksen varassa, eikä valtioiden veropohja romahda, eikä sen lambergilaisia seurausvaikutuksia synny.

Siten olen itse taipuvainen näkemään väestönkasvun pysähtymisen globaalin tuhon sijasta jakavan maailman entistä jyrkemmin kahteen leiriin. Aivan keskeiseksi tässä jaossa tulee muodostumaan näiden leirien välinen suhde seuraavina vuosikymmeninä.

Jatkuuko ihmisvirta etelästä pohjoiseen? Löytyykö jostain keino vähentää elintasoeroja rikkaiden ja köyhien välillä? Nouseeko kehitysmaiden osaaminen länsimaiselle tasolle?

Entä sitten, jos lambergilainen tuho kohtaa kehitysmaita? Tapahtuuko romahdus kerralla vai useiden sukupolvien aikana? Kasvattaako se ihmisvirran kohti pohjoista täysin hallitsemattomaksi, vai sulkevatko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka itsensä kokonaan tulijoilta? Ja jos sulkevat, mitä siitä seuraa länsimaiden sisällä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa

Saksan poliisin mukaan G20-maiden kokousta vastustavat mielenosoittajat ovat pääosin käyttäytyneet rauhallisesti. Sen seurauksena, suora lainaus Helsingin Sanomien artikkelista, he "olivat haavoittaneet ainakin 160:tä poliisia sekä polttaneet autoja, barrikadeja ja roskasäi­liöitä... Äärivasemmistolaiset protestoijat myös puhkoivat Kanadan autodelegaation renkaita ja hajottivat Mongolian konsulaatin ikkunoita...  Poliisiautojen kimppuun käytiin, ainakin yhtä autoa heitettiin palopommilla ja poliisihelikoptereita häirittiin."

Virkavalta lähetti Hampuriin lisää voimia auttamaan kokousta turvaavia 15 000:ta poliisia. Ainakin viisitoista vasemmistolaista oli jutun mukaan pidätetty ja kymmeniä viety kuulusteltavaksi. Lisäksi Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble joutui perumaan esiintymisensä Hampurin keskustassa olevassa tilaisuudessa.

Suomen vasemmis­tonuorten varapuheenjohtaja Henrik Jaakkola osallistui seurueensa kanssa mielenosoitukseen. Hänen mukaansa paikalla oli "satoja ihmisiä. En tiedä, kumpia on enemmän, poliiseja vai mielenosoittajia”.

Lisäksi Jaakkola kertoi ennen mielenosoitusta, että paikalla "soi musiikki ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. Osa ­ottaa tanssiaskeleita”. Jaakkola myös vihjasi, että väkivaltaisten mellakoiden syy oli virkavallassa, vaikka kertookin, että "en ole henkilökohtaisesti todistanut poliisin kovia otteita".

Jotenkin näyttää aivan siltä kuin väkivaltainen käytös ja valehtelu sen syistä olisivat vasemmistolaisille kulttuurinen, ellei peräti geneettinen, erityispiirre. Olisikin hyvä, mikäli Jaakkola voisi vahvistaa tämän käsityksen tai vaihtoehtoisesti osoittaa sen vääräksi ilmaisemalla katuvansa syvästi omia puheitaan poliiseista sekä tuomitsemalla selvin sanoin kanssamielensoittajiensa käytöksen.

Samalla odotan koko suomalaisen äärivasemmiston Vihreistä Vasemmistoliittoon sanoutuvan irti G20-maiden kokousta vastustaneista mielenosoituksista. Jään siis odottamaan Touko Aallon ja Li Anderssonin näyttävää ja katuvaista julkituloa.

Lisäksi toivon sydämestäni, ettei äärivasemmisto jossain vaiheessa järjestä mielenosoitusta, jossa mielenosoittajien pääosa ei käyttäydy rauhallisesti. Nythän, ainakin HS:n jutusta välittyvän kuvan perusteella, häiriöt olivat vain pienen marginaalijoukon aiheuttamia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Terrorivapaa pommi


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Lappiin uusi sääennätys, mutta alailmakehä on edelleen lämmin

Saimme eilen kuulla, että Lapissa tehtiin uusi sääennätys. Enontekiössä oli nimittäin mitattu syvempi lumikerros kuin koskaan aiemmin heinäkuussa: peräti kolme senttiä.

Kuluva kesä on muutenkin ollut kylmän oloinen, joten kiireisimpien mieliin on saattanut hiipiä ajatus siitä, olisiko ilmastonmuutos sittenkin peruttu. Eli onko jo yli sata vuotta jatkunut maapallon lämpeneminen lopultakin päättynyt.

Tapani mukaan tarkastelin asiaa alailmakehän satelliittimittausten avulla. Sarja nimittäin täydentyi muutamia päiviä sitten kuluneen kesäkuun globaalilla keskilämpötilaestimaatilla.

Ihan aluksi tuotan ilmastoskeptiselle lukijalleni pettymyksen ja ilmastonmuutoksesta vakuuttuneelle lukijalleni häntä tyydyttävän tiedon: kesäkuussa maapallon keskilämpötila oli käyttämieni tietojen mukaan 0,344 astetta lämpimämpi kuin vertailujakso. Toisin sanoen ilmastonmuutosta ei ole ainakaan vielä peruttu, vaan elämme Suomen kylmästä kesästä huolimatta edelleen maailmanlaajuisesti lämmintä kesää.

Asiaa selventääkseni kerron, että mainittua 0,344 asteen poikkeamaa suurempia poikkeamia (ylöspäin) esiintyy koko vuonna 1979 alkaneessa aikasarjassa vain kuusi kertaa, niistä ensimmäinen suurena El Niño-vuonna 1998 ja kolme viimeistä vuosina 2014-2016.

Eikä se kesäkuu Suomessakaan nyt ihan niin järisyttävän kylmä ollut: Ilmatieteen laitoksen mukaan kuluneen kesäkuun keskilämpötila oli Helsingissä noin yhden asteen tavanomaista kylmempi.  Sitä voinee verrata oikeasti kylmiin kesäkuihin 1962, 1982, 1993 tai 1994, joina kaikkina vuosina jäätiin yli kaksi astetta tavanomaisesta.

Lopuksi yksi satelliittisarjan pohjalta piirretty kuva, joka kertoo maapallon ilmaston nopeasta palautumisesta viime vuoden El Niñon jälkeen. Kuvassa näkyy viimeisen puolentoista vuoden globaalin lämpötilapoikkeaman nopea pieneneminen - siis maapallon lämpeneminen yli puolella asteella.


Tämäkään kuva ei tarkoita, että ilmaston pitkäaikainen lämpeneminen olisi kokonaan pysähtynyt, vaan ainoastaan sitä, että reilu vuosi sitten globaali ilmasto oli poikkeuksellisessa tilanteessa, joka on nopeasti palautumassa tavanomaiseksi (olen aiemmin käsitellyt asiaa esimerkiksi täällä). Nähtäväksi jää, onko jatko ilmastomallien mukaisesti kiihtyen nouseva vai jotenkin muuten käyttäytyvä.

Sen tiedon varassa uskomme ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen eli ilmastomalleihin voi sitten joko syventyä tai mahdollisesti kaatua. Lopullista näkemystään ei kuitenkaan kannata lyödä lukkoon vielä ihan vuoden kuluttua - senhän jo pelkästään edelle piirtämäni ilmastollista anomaliaa kuvaava käyrä osoittanee varsin selvästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Globaaleihin keskilämpötiloihin uusi normaali seuraavien 24 vuoden aikana?
Uusi ennätys on syntynyt

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Korkein oikeus linjasi, ettei sisaren nettiuhkailu tappamisella ja väkivallalla yhdistettynä jo tapahtuneeseen väkivaltaan täytä tappamisen suunnittelun kriteereitä. Ei, vaikka veli tunnusti olleensa vihainen sisarelleen ns. perheen kunnian takia.

Erityisen mielenkiintoisia olivat oikeuden perustelut sille, ettei veli ollut suunnitellut sisarensa tappamista. Hän oli nimittäin uhkaillut myös muita ihmisiä ja sisartaan sekä katunut oikeudessa tätä kohtaan käyttämäänsä kovaa kieltä.

Lisäksi hänen lähettämistään viesteistä oli oikeuden mielestä nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Ja olihan hän yrittänyt houkutella sisartaan kotiinkin vakuuttamalla, ettei tälle tapahtuisi mitään.

Tämän tuomion jälkeen on aika vaikea nähdä, minkälaisilla perusteilla ketään voisi tuomita törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Tai no, ehkä yksityiskohtaisen suunnitelman kirjoittaminen paperille ja sen vahvistaminen allekirjoituksella kahden todistajan läsnä ollessa loisi todistuskappaleen, joka vakuuttaisi korkeimman oikeudenkin.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, eikä eduskunta ole tullut jälleen säätäneeksi kuolleeksi kirjaimeksi jäävää lakia. Sellaisilla kun tapaa olla yleistä lainkuuliaisuutta alentava vaikutus.

Ja lopuksi vielä tietenkin se, että toivottavasti ratkaisu oli oikea, eikä nyt vapautetun veljen sisarella ole enää mitään pelättävää perheensä taholta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
KHO elintasopakolaisten asialla
Orlandon opetukset ja islam
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia

Elintason noustua länsimaissa on joidenkin ihmisten todellisuuskäsitys alkanut hämärtyä. Yksi sen ilmenemismuodoista on rokotusten ottamatta jättäminen tai suoranainen vastustus.

Tästä typeryydestä saimme muistutuksen eilen, kun eri mediatalot kertoivat kahden savonlinnalaissisaruksen saaneen tuhkarokkotartunnan. Heitä ei oltu rokotettu, mutta he olivat olleet samoissa leirintäalueen ruokailutiloissa tautia sairastaneen italialaismiehen kanssa.

Uutiset eivät kerro siitä, oliko sisarukset jätetty rokottamatta periaatteellisen rokotusten vastustamisen takia, vai oliko rokote jäänyt ottamatta vain huolimattomuudesta. Yhtä kaikki, tämän tapauksen toivoisi aiheuttavan aivosolujen liikahtelua kaikkien niiden parissa, jotka vastustavat rokotuksia.

Tuhkarokko on varsin vakava tauti, sillä sen yhteydessä voi kehittyä hengitysteiden bakteeri-infektio, korvatulehdus tai keuhkokuume. Tautiin voi liittyä myös harvinaisempi aivotulehdus ja se voi vahingoittaa keskushermostoa. Rokotusten hyödyllisyydestä kertoo se, että pelkästään 2000-luvulla ne ovat säästäneet maailmanlaajuisesti 17 miljoonan lapsen hengen.

Todellisuuden hämärtymisen seurauksena tuhkarokko on alkanut levitä myös sellaisissa länsimaisissa yhteisöissä, joissa esiintyy paljon rokottamattomia ihmisiä. Huomiota sai esimerkiksi pari vuotta sitten Kaliforniassa tartuntoja aiheuttanut epidemia, jonka seurauksena myös muutamat kauan aikaa sitten, ja sen takia tehonsa menettäneen, rokotuksen saaneet saivat tartunnan.

Siksi on hyvä ymmärtää, että rokotuksesta kieltäytyvä ei vaaranna pelkästään omaa tai läheistensä terveyttä. Hän saattaa tartuntatautiriskille alttiiksi myös tuntemattomat ihmiset.

Siksi on hyvä, että myös Suomessa on alettu tutkia syitä, jotka johtavat rokotuksista kieltäytymisiin. Toivottavasti tutkimuksen kautta löydetään myös keinoja, joilla rokotuskattavuus saadaan pidettyä niin korkeana, etteivät satunnaiset rokottamattomatkaan ole kovin suuressa riskissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Italian uhkailusta ja Ugandan esimerkillisyydestä

Aamun lehdessä oli kaksi näkökulmaa nykyajan kansainvaellukseen, jossa kehitysmaalaiset siirtyvät pois kotimaistaan kohti länsimaita. Ensimmäisessä jutussa kerrottiin siitä, kuinka Italia on uhannut lopettaa kansainvälisten järjestöjen organisoiman kuljetuspalvelun Libyasta Välimeren yli saapasmaahan, mikäli muut EU-maat eivät ota vastaan tulijoita.

Tähän kansainvaellukseen osallistuvat sellaisten maiden asukkaat, joiden kotimaassa ei esiinny erityisempää hätää eikä vainoa. Tulijat ovat peräisin lähinnä Guineasta, Nigeriasta, Norsunluurannikolta ja Bangladeshista.

Niinpä Italiaan tulleista turvapaikan tarpeessa on vain alle kolme prosenttia. Sen seurauksena suurin osa heistä ei koskaan edes hae turvapaikkaa, vaan he vain katoavat jonnekin päätyäkseen todennäköisesti harmaiden työmarkkinoiden, rikollisuuden tai joissakin maissa paperittomille järjestetyn tuen varassa eläviksi.

Siksi olisin hyvin onnellinen, mikäli muut EU-maat eivät taipuisi Italian painostuksen edessä, vaan kehottaisivat sitä toteuttamaan uhkauksensa. Vielä parempi olisi, jos myös muut Välimeren pohjoisrannan valtiot liittyisivät Italian seuraksi ja kieltäytyisivät ottamasta vastaan järjestöjen ihmiskuljetusaluksia.

* * *

Aamun lehden toinen juttu oli Suomen Kenian suurlähetystön edustuston päällikön sijaisen, Ramses Malatyn kirjoitus siitä, kuinka Uganda pitää rajansa avoimina kaikille tulijoille ja tarjoaa näille samat peruspalvelut kuin omille kansalaisilleenkin.

Kirjoituksen mukaan Ugandan BKT kansalaista kohden on 700 dollaria kansalaista kohden, joten peruspalvelut lienevät varsin vaatimattomat. Eivätkä siten toimi samanlaisina vetovoimatekijöinä tulijoille kuin eurooppalainen sosiaaliturva.

Malaty kertoi myös siitä, kuinka tulijat ovat piristäneet Ugandan taloutta. Hänen mukaansa heidän perustamansa yritykset ovat luoneet uusia työpaikkoja sekä virkistäneet kauppaa. Tulijat ovat myös tuoneet mukanaan uusia taitoja ja osaamista kahvinkasvatuksesta käsitöiden tekoon.

Jäin itsekseni miettimään, että olisikohan noilla taidoilla suurta käyttöä myös Suomessa ja muualla Euroopassa? Vai olisiko lopputulos kuitenkin sellainen, ettei tulijoiden mukana tänne saataisi juuri lainkaan länsimaissa hyödynnettävää osaamista.

Malaty tarjosi Ugandaa myös esimerkiksi Suomelle. Maassa on 1,2 miljoonaa pakolaista, joten vastaava määrä tänne tulijoita aiheuttaisi varmasti jonkinlaisia vaikutuksia myös suomalaisiin peruspalveluihin tilanteessa, jossa julkisella sektorilla on muutenkin vaikeuksia ylläpitää niitä.

Toisaalta olen kahdessa asiassa samaa mieltä Malatyn kanssa Ugandan esimerkillisyydessä. Ensimmäinen on se, että tulijoiden toimeentulo voitaisiin veronmaksajien varojen jakamisen sijasta turvata antamalla heille syrjäseuduilta tilkku maata, jolla he saisivat oikeuden oikeuden tehdä työtä ja yrittää.

Tämä olisi paljon anteliasta sosiaaliturvaa kestävämpi ratkaisu - eikä varmasti toimisi vetovoimatekijänä. Rasismiksikaan sitä tuskin voisi leimata, koska karjalaisten maaseudun asukkaiden pakolaisuushan hoidettiin aikanaan juuri näin.

Toinen asia mistä olen samaa mieltä Malatyn kanssa on se, että perimmäisten syiden eli konfliktien pysäyttäminen on ainoa kestävä ratkaisu pakolaisongelmiin ja maiden kehittymiseen. Siksi eurooppalaisten maiden sinisilmäinen vastaanottopolitiikka on yksiselitteisesti turhaa voimavarojen haaskausta, minkä sijaan käytettävät varat olisi sijoitettava lähtömaissa erityisesti väestönkasvun rajoittamiseen sekä nuorten tyttöjen ja poikien kouluttamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!