Twitteriläistä viisautta

Tämä päivä on monestakin syystä ollut harvinaisen sekava. Ja siksi pääsin kirjoittamaan päivän tekstiä vasta iltapäivällä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan. 

Aloitan Hufvudstadsbladetin Erja Yläjärven viserryksellä, jonka mukaan ruotsalaisen keskipalkkaisen perheen käteen jää vuodessa 3800 euroa enemmän kuin suomalaisen. Syynä tähän on hänen mukaansa nimenomaan verotus. 

Ei siis ihme, että ruotsalainen yhteiskunta tuottaa yhä uusia ikeoita, spotifyita, henkkoja ja maurizeja ynnä muita kansainvälisiä brändejä, kun sikäläisten kotimarkkinoiden ihmisillä on varaa auttaa niitä alkuun. Milloinkohan suomalaiset poliitikot ymmärtävät, ettei talouskasvua ja sen varaan rakennettua hyvinvointivaltiota synny verottamalla ihmiset köyhiksi?

Tämän asian todettuani jatkan tätäkin blogia silloin tällöin kommentoivan Pauli Vahteran blogimainoksella. Siinä oleva linkki nimittäin vei hänen blogiinsa, johon hän oli kirjannut laajalti sellaiset toimenpiteet, jotka toteuttamalla Suomesta loppuisivat hyvin nopeasti maahanmuuttokriittiset ihmiset. 

Millähän tämän saisi vinkattua RKP:n Eva Biaudet´lle, joka ei näyttäisi pitävän lainkaan maahanmuuttokriittisistä henkilöistä. Ajatelkaapa: jos hän tietäisi tämän, pääsisi hän sellaisista kokonaan eroon helposti ja yksinkertaisesti toteuttamalla Vahteran ohjelman.  

Kolmantena ulostulona mainittakoon Kyiv Independent -lehden tilin päivitys, jossa kerrotaan Ukrainan asevoimien tiedottajan suulla, että eilinen isku venäläisten polttoainevarastoihin Sevastopolissa "on valmistautumista laajaan, täysimittaiseen hyökkäykseen, jota kaikki ovat odottaneet". Totean täältä näppäimistön takaa, että hyvin valmistauduttu! Ja toivotan onnea myös varsinaiseen hyökkäykseen.

Lopuksi palaan pohjoismaisen vertailun pariin. Siihen minut johdatti Tere Sammallahti (kok), joka kertoi saaneensa vappusähköpostia positiivisesta näkemyksestään Tanskan malliin närkästyneiltä ay-aktiiveilta. 

Yksi sellainen kysyi "ivallisesti, haluaisinko Tanskan palkatkin Suomeen". Sammallahti vastasi "yes, please" ja kertoi, että OECD:n mukaan tanskalaisten keskiansiot vuonna 2021 olivat 61 331 dollaria. Saman tilaston mukaan meidän suomalaisten keskipalkka oli 49 708 dollaria. 

Sen verran tarkastin kokoomuspoliitikon väitettä, että googlasin Suomen ja Tanskan palkkoja. Löysin countryeconomy.com-sivuston, jonka mukaan näissä maissa keskipalkat olisivat olleet vuonna 2021 71 849 ja 58 533 dollaria. Luvut eivät täsmää, mutta suunta on sama. 

Päätän tämän blogimerkintäni toteamalla, että "Professorin ajatuksia" perustaessani oli tarkoitukseni saada lukijani ajattelemaan yhteiskunnallisia asioita. Ja mielellään vielä näkemään niitä jostain toisesta näkökulmasta, kuin hän on aiemmin tehnyt. 

En varmaankaan ole aina onnistunut aikeissani, mutta toivottavasti edelle linkittämilläni viesteillä on ajatuksia herättävä vaikutus. Hyvää Vappua, tätä työläisten ja opiskelijoiden keväistä juhlaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
NATO, demari ja pintakäsittelijä
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

 

Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat

Ilta-Sanomat valotti Oulussa rangaistuksensa saaneiden lapsenraiskaajien taustoja. Kovimman rangaistuksen saaneen Osamahin tuomioon sisältyi muiden tuomittujen kanssa tekemänsä tapauksen lisäksi muitakin rikoksia, nimittäin syksystä 2021 helmikuuhun 2022 kestänyt törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen alaikäiseltä, törkeä huumausainerikos ja pahoinpitely. 

Othman puolestaan oli tehnyt aiemmin väkivalta- ja huumausainerikoksia. Ja Abdulrahman oli aikanaan tuomittu törkeästä pahoinpitelystä, lievästä ampuma-aserikoksesta, huumausainerikoksesta ja kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Ja olipa häntä syytetty myös seksuaalisesta ahdistelusta, mutta silloin oikeus ei ollut uskonut syyttäjää.

Lapsenraiskaajien CV on siis sisältänyt melkoisia rikoksia jo ennen nyt rangaistukseen johtanutta lapsenraiskausta. Ja siksi kysymys kuuluukin, että miksi meidän maahanmuuttopolitiikkamme on sellaista, että tämän kaltaiset henkilöt ovat voineet raiskata lapsen vielä aiempien tekojensa jälkeen? 

Eikö viattomien ihmisten kärsimyksillä ole mitään sijaa tästä politiikasta lakeja ja asetuksia tehneiden poliitikkojen mielessä? Vai saavatko he jonkinlaista tyydytystä kuullessaan nyt tuomion saaneiden henkilöiden rikoksista?

Jo pelkästään tästä syystä toivon, että kuluneella viikolla alkaneet Petteri Orpon (kok) johtavat hallitusneuvottelut johtavan sellaiseen ohjelmaan, jossa erityisesti humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa kiristetään oleellisesti ja siihen sisällytetään selvät pykälät nykyistä helpommasta maastapoistamisesta. 

Samalla tahdon sanoa RKP:n Eva Biaudet´lle, että kannattaisi lukea uudelleen hänen näiden hallitusneuvotteluiden alla esiin nostamansa Jussi Halla-ahon teksti ja siihen liittyvä kommentti. Sekä verrata sitä siihen, mistä tässä puheena olleiden "oululaismiesten" tapauksessa oli kyse. 

Ja yrittää ymmärtää, miksi näillä asioilla on looginen yhteys. Tai ellei hän vieläkään ymmärrä, niin ehkä kannattaisi lisäksi tutustua siihen oppiin, jonka Arian Juhana Rezaji on hänelle tarjoillut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...

Olen ehdottomasti tasa-arvon kannalla. Naiset ja miehet ovat tämän maan rakentaneet yhdessä, kumpikin kantaen oman osuutensa jopa sellaisina aikoina, joita nykyään ei voi edes kuvitella.

Ajattelen tällä esimerkiksi vuosia 1695-1697, jolloin maanviljelijöiden sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin. Suomalaiset joutuivat turvautumaan epäterveelliseen pettuleipään ja muuhun hätäruokaan. Ja kun mikään muu ei enää auttanut, ihmiset lähtivät liikkeelle kerjäämään, jolloin kulkutaudit levisivät. Ja lopulta jopa kolmannes tai ainakin neljännes suomalaisista kuoli. 

Kärsitty on myös rutosta. Sellainen saapui maahan vuoden 1710 aikoihin ja tappoi seuraavina vuosina kolmanneksen eli noin 2000 henkeä maan suurimman kaupungin eli Turun väestöstä. Helsingissä rutto tappoi kaupungin 1 800 asukkaasta lähes kolmanneksen.

Ruton jälkeen ajat sitten kovenivat - jos mahdollista - vuosina 1713-1721, jolloin venäläiset sotilaat ja kasakat ryöstivät valloitetun valloittamansa maan miehiltä ja naisilta kaiken arvokkaan, mitä ei ehditty piilottaa. Naisia ja lapsia vietiin sotilaiden palvelukseen ja lähetettiin Venäjälle kartanoihin sekä Pietariin myytäväksi rahasta orjiksi. Hailuodossa 29. syyskuuta 1714 kaksisataa kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 henkeä kirveillä.

Helppoa ei ollut myöskään 1860-luvun lopulla, jolloin maassa koettiin laajamittainen nälänhätä. Noina vuosina kuoli peräti kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Se tarkoitti 150 000 menetettyä ihmishenkeä - joukossa yksi esi-isäni ja yksi esiäitini.

Näiden lisäksi ovat tietenkin olleet talvi- ja jatkosodan vuodet, jolloin miehet olivat rintamalla taistelemassa miesmäärältä ylivoimaista vihollista vastaan. Tällöin naisten tehtäväksi jäi maan taloudesta huolehtiminen, jotta miehillä olisi minkä varassa taistella. 

Ja kyllähän he taistelivat: Suomi oli Venäjän lisäksi Manner-Euroopan sotaa käyneistä maista ainoa, jota ei miehitetty toisen maailmansodan aikana. Melkoinen saavutus alle neljän miljoonan ihmisen kansalta!

* * *

Arvoisa lukijani saattaa pohdiskella, miksi ryhdyin juuri tänään kirjoittamaan tätä tekstiä. Selitys on yksinkertainen: eilen oli veteraanien päivä, joka toi mieleeni sodat. Ja ne taas maamme historian kurjimmat ajat. 

Ja sitten katsellessani nettilehtiä törmäsin Ilta-Sanomien juttuun, jossa suomalainen nainen - Eva Biaudet (ruots) - joka ainoana eduskuntaryhmässään vastusti puolueensa osallistumista Petteri Orpon (rkp) koolle kutsumiin hallitusneuvotteluihin. Siis neuvotteluihin, joissa haetaan linjaa, jolla maamme tulevaisuutta yritetään pelastaa siitä sekasorrosta, johon nykyisin toimitusministeriönä toimiva Sanna Marinin (sd) hallitus sen ajoi. 

Syynä Biaudet´n vastahankaan oli se, että yhdellä neuvotteluihin osallistuvista puolueista on jäsenenään - ja todennäköisenä ministeriehdokkaanaan - henkilö, josta RKP:n nainen ei pidä, ja jonka loogista ajatuksenkulkua hän ei ymmärrä. Eikä sen enempää tätä puoluetta johtavaa naista. Ja siksi hän ei halua edes keskustella näiden kanssa siitä, mihin suuntaan maatamme vietäisiin tulevina vuosina.

Juuri tämä Biaudet´n pienisieluisuus nosti mieleeni ne naiset, jotka yhdessä miestensä kanssa veivät kansansa yli sellaisten aikojen, joista emme nykyään osaa nähdä edes painajaisia. Ja joita kiitän syvästi siitä, että olen saanut elää elämäni juuri tässä kauniissa ja vauraassa Suomessa, jota vainolainen ei ole vuosisatojen kuluessa pystynyt murtamaan eikä karu ilmasto nälkävuosineen saanut nääntymään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä
Suomen historian kurjin aika
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Helsingin sanomat kertoi, että 15-64-vuotiaiden maahanmuuttajien työllisyys on kohentunut kahdessa vuodessa 64 prosentista 72 prosenttiin. Niinpä heidän työllisyysasteensa lähestyy vauhdilla Suomessa syntyneiden työllisyysastetta, joka oli viime vuoden lopulla 75 prosenttia.

Hieno homma, että nyt ovat lopultakin paperinsa hukanneet somalialaiset koneinsinöörit, syyrialaiset lääkärit, iranilaiset fyysikot ja irakilaiset taksikuskit saaneet töitä. Hiphiphurraa... vai ovatko sittenkään?

Jutussahan ei oltu eritelty eri maahanmuuttajaryhmiä, joten minun piti asiasta varmistuakseni mennä tiedon lähteille katsomaan. Ja näyttihän sieltä löytyvän ainakin jotain suuntaa antavaa.

Dokumentin sivulla 16 oli nimittäin kuvaaja eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien työnhakijoiden määrän kehityksestä vuoden aikana. Siitä näkee, että irakilaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli tosiaan laskenut kahdella ja turkkilaisten yhdellä prosentilla. Sen sijaan työttömien afgaanityönhakijoiden määrä oli kasvanut kymmenellä, syyrialaisten neljällätoista, somaleiden neljällä ja iranilaisten kahdellatoista prosentilla. 

Muista ryhmistä venäläisten työttömien työnhakijoiden määrä oli kasvanut neljällä prosentilla ja ukrainalaisten peräti 961 prosentilla. Sen sijaan esimerkiksi virolaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli laskenut kuudella ja kiinalaisten jopa 12 prosentilla. 

Nyt kun vielä tietäisi, missä suhteessa keskeisten maahanmuuttajaryhmien määrä on muuttunut suhteessa toisiinsa. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sitä tietoa. 

Sen verran kuitenkin, että Migrin tilastoista löytyi tieto vuosittain oleskeluluvan saaneista. Laskin sen perusteella yhteen suurimpien tulijamaiden maahanmuuttajat vuosilta 2022 ja 2023 sekä lisäksi tässä kiinnostavien iranilaisten, afgaanien, somaleiden ja syyrialaisten määrät. Lopputuloksena syntyi oheinen taulukko.

Näemme, että vuosina 2022-23 saapuneista suurimman ryhmän eli venäläisten määrä oli yli nelinkertainen irakilaisten määrään nähden ja vielä suurempi verrattuna muihin 2015 suurina joukkoina saapuneisiin kansallisuuksiin. Uusiin somaleihin tai syyrialaisiin verrattuna uusien venäläisten määrä oli yli kahdeksankertainen ja intialaistenkin reilusti nelinkertainen.  

Tämän perusteella voidaan epäillä, että ulkomaisen työvoiman määrä olisi Suomessa kasvanut muiden kuin paperit hukanneista koneinsinööreistään tai lääkäreistään tunnettujen kansallisuuksien takia. 

Jos sitten yhdistämme tämän tiedon TEM:in ilmoittamiin lukuihin, näyttää siltä, että työllistyneiden maahanmuuttajien osuuden kasvuun on mitä ilmeisimmin vaikuttanut lähtömaiden suhteellisen merkityksen muuttuminen. Eli maahanmuuttajien työllisyyden kohoaminen saattaisi johtua pikemminkin venäläisten, intialaisten, ukrainalaisten, filippiiniläisten ja kiinalaisten hyvän työllistymisen kuin kehitysmaalaisten onnistuneen kotouttamisen seurauksena. 

Toki asiasta saisi paremman varmuuden, mikäli käytössä olisi Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrät kansalaisuuksittain. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sellaista tilastoa vuosilta 2022-23.

Vuodelta 2021 kuitenkin löytyi ja sen mukaan selvästi suurin Suomessa asuva maahanmuuttajien (eli muualla syntyneiden) ryhmä oli entisessä Neuvostoliitossa syntyneet yli 60 000 ihmistä, jota seurasivat pitkin välein virolaiset (noin 47 000) ja ruotsalaiset (noin 33 000). Sitten tulivat edelleen selvästi pienempinä ryhminä irakilaiset (noin 21 000), venäläiset (noin 18 000), kiinalaiset (noin 13 000) ja somalit (noin 12 000). 

Tämä tieto vahvistaa edelle kirjaamaani epäilyä siitä, että viimeisen kahden vuoden aikana huomiota herättävän hyvin työllistyneiden maahanmuuttajien tausta ei ole vuonna 2015 suurta huomioita saaneissa maissa. Valitettavasti tämä jää kuitenkin pelkäksi arveluksi, koska TEM ei julkaissut keräämiään työllisyystietoja suoraan maahanmuuttajaryhmittäin jaoteltuna, vaan minun täytyi asiaa ymmärtääkseni tyytyä edelle kirjaamiini jossain määrin epämääräisiin laskelmiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ymmärretäänkö nuorten miesten asia myös Sanna Marinin kabinetissa?
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Miten hallitus reagoi poliisiylijohtajan huoleen?

Porvarihallitusta pukkaa

Eilisen päivänä jälkeen näyttää siltä, että Suomeen saadaan tuleviksi vuosiksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu porvarihallitus. Toki se vaatii vielä monista asioista sopimista - sellainen on erityisesti maahanmuuttopolitiikka - mutta isänmaan etu vaatii nyt joustavuutta kaikilta vastuullisilta osapuolilta. 

Helsingin sanomat yritti vielä aamun pääkirjoituksessaan lyödä kiilaa tulevien hallituspuolueiden väliin ja ajaa demareita vallan kahvaan arvelemalla, että Kokoomusta arveluttaisi soinilaisten perussuomalaisten eli Sinisen tulevaisuuden fiaskoksi muuttunut hallituskausi. Ikään kuin pääkirjoitustoimittaja ei tietäisi nykyisen Perussuomalaisten olevan aivan eri puolue - vaatihan sen ydin jo vuonna 2017 hallitusohjelman noudattamista, mikä ei silloiselle pääministerille kuitenkaan kelvannut. 

Maahanmuuttopolitiikankin osalta erot puolueiden välillä ovat lopulta pieniä. Tämän osoitti Antti Häkkäsen (kok) eilinen kannanotto, jossa hän totesi, että "Kokoomuskin on esittänyt matkan varrella tiettyjä maahanmuuton kontrollitoimenpiteitä ihan järkevistäkin syistä. Ne voivat olla harkinnassa. Mitä ne tosiasiassa voivat olla, on sitten neuvottelukysymys".

Jotain viitettä Kokoomuksen neuvotteluhalukkuudesta antoi myös se, että Häkkänen korosti Suomen tarvitsevan ihmisiä, jotka tulevat tekemään töitä reiluilla pelisäännöillä, noudattavat lakeja ja käyttäytyvät kunnolla. Tässä ei liene suurempaa eroa perussuomalaisten linjaan, vaikka heidän listallaan onkin ensisijaisena toiveena saada työperäisiä maahanmuuttajia EU:n sisältä - se ei kuitenkaan liene realismia niin kauan, kuin meillä verotetaan kaikki tavalliset palkansaajat köyhiksi. 

Huolimatta nähtävästi varsin pitkälle edenneestä yksimielisyydestä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä, tarvitaan porvarihallituksen syntymiseen vielä Kristillisdemokraatit - jotka kyllä ottavat vastaan tarjotut ministerinpaikat - ja RKP.  Nähtäväksi jää, minkä hinnan Anna-Maja Henriksson (ruots) kumppaneineen vielä vaatii - mutta on hyvä huomata, että heille tärkein eli ruotsinkielen asema on jo turvattu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmen suuren hallitus?
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Rasismia USA:ssa?

Suomessa tiedettäneen jokaisessa majassa, että USA:ssa alkuperäisasukkaat, mustat ja latinot ovat huonompituloisia kuin valkoihoiset. Ja siksi maata pidetään ainakin suomalaismedioissa varsinaisena rasismin pesänä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata sosiaalisessa mediassa taulukko, johon oli luokiteltu Yhdysvalloissa työtä tekevien ihmisten vuosittaiset keskipalkat etnisiin ryhmiin luokiteltuna. Ja pohtia, minkälaisesta rasismista se mahtaa kertoa. 

Intialaiset: 100 500 dollaria

Filippiiniläiset: 83 300 dollaria

Taiwanilaiset: 82 500 dollaria

Sri Lankalaiset: 74 600 dollaria

Japanilaiset: 72 300 dollaria

Malesialaiset: 70 300 dollaria

Kiinalaiset: 69 100 dollaria

Pakistanilaiset: 66 200 dollaria

Valkoihoiset: 59 900 dollaria

Korealaiset: 59 200 dollaria

Indonesialaiset: 57 500 dollaria

Thaimaalaiset: 55 000 dollaria

Bangladeshilaiset: 50 0000 dollaria

Nepalilaiset: 43 500 dollaria

Latinot: 43 000 dollaria

Afrikkalaiset: 35 000 dollaria

Taulukossa mainittiin myös, että USA:n keskipalkka on 56 200 dollaria, mikä kertoo siitä, että listan alkupään etnisten ryhmien edustajia on maassa vähemmän kuin loppupäässä olevien. Mutta myös siitä, että näihin etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset näyttävät työperäisinä maahanmuuttajina menestyvän muita ihmisiä paremmin - ainakin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa työntekoa estämään ei ole rakennettu kovin korkeita kannustinloukkuja.  

Samaan kuvaan oli sijoitettu myös joihinkin etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten koulutusasteesta tieto siitä, kuinka moni oli suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Sillä näyttäisi olevan jonkinlainen yhteys edellä olevaan taulukkoon.

Intialaiset: 70 prosenttia

Korealaiset: 53 prosenttia

Kiinalaiset: 51 prosenttia

Filippiiniläiset: 47 prosenttia

Japanilaiset: 46 prosenttia

Amerikkalaiset keskimäärin: 28 prosenttia

Nämä taulukot eivät taida kaivata tämän enempää minun kommentointiani, joten akateemisen viisastelun sijaan toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää alkanutta päivää sekä menestystä oman leipänsä tienaamisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolaista retoriikkaa
Palaako inflaatio?
Tippi ja tarjoilijan palkka

Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Yle teki viikonloppuna jutun siitä, kuinka ranskalainen korkeakoulutettu nainen vaikuttui Suomesta niin paljon, että päätti jäädä tänne töihin. Tämä oli tietenkin hieno uutinen ja uskon, että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä.

Samassa jutussa kerrottiin teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helteen vaativan Suomen tulevalta hallitukselta maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, joka helpottaisi töihin tulevien maahanmuuttajien saamista maahan. Hänen mukaansa "Suomi tarvitsee maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka luo edellytykset sille, että meille tulee riittävästi työhön johtavaa maahanmuuttoa".

Uskon kyllä, että Suomeen olisi hyvä saada ulkomaista työvoimaa, joka eläisi tekemästään työstä saamallaan korvauksella. Ja siksi Helteen vaatima maahanmuuttopoliittinen ohjelma olisi tosiaankin hyvä lisätä seuraavan hallituksen asialistalle. 

Tosin tässä asiassa on sellainen mutka, että viimeistään vuodesta 2015 alkaen on tyhmempikin professori ymmärtänyt, että Suomeen pyritään myös sosiaalipoliittisilla perusteilla - eli veronmaksajien elätettäväksi. Siksi täällä ei kannata suosia EU:n ulkopuolista vapaata maahanmuuttoa edes työperusteella ilman, että huolehditaan myös sivullisten oikeuksista. 

Tämä onnistuu helposti sillä, että työvoiman tarvitsija eli työnantaja sitoutuu huolehtimaan rekryyteistään. Sitä varten tulevan hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan on kirjattava lakipykälä, jonka perusteella työnantajan on huolehdittava - esimerkiksi ensimmäisen kolmen vuoden vuoden ajan - EU:n ulkopuolisista maista tulleista työntekijöistään myös siinä tapauksessa, ettei näille löydykään töitä. Silloin heidän elättämisensä ei kaadu veronmaksajille ennen kuin on ehditty tutkia rekrytoidun mahdollisesti jättämä turvapaikkahakemus.

Tällaista työvoimapoliittista kokonaisuutta voitaisiin pitää vastuullisena EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelmana. Ja sen ajaminen sopii teknologiateollisuudelle erinomaisesti jo siitäkin syystä, että siellä on seuraavien kymmenen vuoden aikana tarve peräti 130 000 uuden työntekijän rekrytointiin. 

On myös selvää, että näin suuri työvoiman tarve takaa, että jokaiselle työhön halukkaalle löytyy hommia. Ja onhan meidän veronmaksajien voitava luottaa myös siihen, että teknologiateollisuudella on kyky ja halu rekrytoida työkyvyttömien elintasopakolaisten sijaan sellaisia ihmisiä, joiden työhalukkuus ja -kyky ovat kohdallaan.

Näillä perusteilla uskoisin, että työnantajan ja työntekijöiden intressit kohtaavat edelle luonnostelemassani vastuullisessa maahanmuutto-ohjelmassa, eikä veronmaksaja joudu ikävään välikäteen eli ns. kusetettavaksi maksumieheksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?

Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia

Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Vihapuhe on sumea termi, jonka avulla yksimieliset puolustautuvat erimielisiä vastaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan se on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan, ja sen muotona voi olla esimerkiksi puhe, kirjoitus, kuva, symboli, musiikki, piirros ja elokuva. 

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan sitä ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas on linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin. Siihen joukkoon kuuluvat luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut, koska ne loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin.

Käytännössä suomalainen yhdenvertaisuusvaltuutettu on ottanut esimerkkiä entisestä Itä-Saksasta, jossa puolet kansasta kyttäsi toista puolta sosialistisen valtion vastaisista puheista. Tämä voidaan päätellä siitä, että kyseinen viranomainen kehottaa kansalaisia ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli nämä näkevät esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilevät olevan lainvastaista.

* * *

Kirjailijatohtori Jarkko Tontti - entinen sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen - otti Ylen kulttuurivieraana kantaa vihapuheeseen. Hänen mukaansa vihapuhe on peitesana sille, että joku on eri mieltä punavihreän poliitikon, toimittajan, taiteilijan tai tutkijan kanssa. 

Lisäksi hän hämmästeli sitä, että nykyisen vihapuhehysterian aikaa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa. Sekä mainitsi wokeltajien edustavan maagista ajattelua, jossa historiallinen todellisuus voitaisiin peruuttaa poistamalla se näkyvistä - siis toimimalla aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa retusoitiin kuvia sitä mukaa kun generalissimuksen vainoharhaisuus poisti elävien kirjoista politbyroon jäseniä. 

Ylen kulttuurivieras mainitsi pari muutakin mielenkiintoista asiaa. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin liittyi siihen, että hän kertoi kustantajilla olevan nykyisin palkattuna "sensitiivisyyslukijoita", jotka lukevat kirjojen käsikirjoituksia kuin piru raamattua löytääkseen niistä vihapuhetta. Tämän toiminnan hän totesi yksinkertaisesti poliittiseksi ennakkosensuuriksi. 

Nyt pyydän arvoisaa lukijaani pysähtymään ja miettimään hetken. Ja huomaavan, että 2020-luvun Suomessa on käytössä poliittista ennakkosensuuria. Ei tosin - ainakaan vielä - valtion palkkaamana, mutta kuitenkin itsesensuurin tavoin rajaamassa kirjallisuudeksi kutsumaamme taidelajia.

Tähän liittyen Tontti teki myös toisen merkittävän havainnon: suomalainen kirjallisuus on nykyisin lähinnä Helsingin punavihreän kuplan tuotantoa ja sen seurauksena se ei edusta koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämän seurauksena meiltä on Tontin mukaan kadonnut pojille suunnattu vauhdikas seikkailukirjallisuus. 

Lieneekö tämä yhtenä syynä sille, etteivät suomalaispojat enää juurikaan lue kirjoja, eikä heidän lukutaitonsa siksi kehitys sellaisella tasolle kuin kirjoja edelleen lukevien tyttöjen. Eli johtuuko poikien poikien koulumenestyksen laskeminen lehmän hännän lailla tästä?

Kaikki edelle kirjoittamani seikat ovat todellisuudessa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista media ei juurikaan puhu. Ehkäpä juuri siksi, että nykyajan journalistit jakavat Kallion punavihreän kuplan ideologian. 

Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu mihinkään sillä, että niistä vaietaan julkisuudessa. Eivätkä yhteiskunnalliset ongelmat katoa sillä, että niistä puhuminen kielletään Kallion punavihreässä kuplassa - sen sijaan ne kasvavat vuosi vuodelta puhjetakseen lopulta ennalta arvaamattomalla tavalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää

Helsingin  sanomat julkaisi lyhyen tiedejutun, jonka otsikon mukaan "Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää, sanoo Maailman ilma­tieteen järjestö". Siinä kerrottiin, että "kahdeksan viime vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä".

Jutun taustalla on suomalaisen Petteri Taalaksen johtama WMO, ja ilmeisesti sen vuoden 2022 ilmaston tilaa koskeva raportti. Johtajan itsensä mukaan ”olemme jo menettäneet pelin jäätiköiden sulamisen estämisen osalta, koska hiilidioksidipäästöt ovat niin suuret".

Uutisen luettuani kävin tietenkin katsahtamassa, onko myös arktisen merijään kohdalla tapahtunut yhtäkkistä sulamista. Niinpä katsoin NSDIC nettisivulta, onko jään laajuus supistunut aiempia vuosia nopeammin. 

Hämmästyin kyllä jonkin verran, sillä jään laajuus olikin ajankohtaan (vuoden 110. päivä) nähden suurin sitten vuoden 2013 ja olipa se ollut nykyistä laajuuttaan pienempi myös vuosina 2004-2007. Nähtäväksi jääkin, milloin jää alkaa jälleen sulaa. 

Seuraavaksi piirtelin NSDIC:n julkaisemien tietojen perusteella kuvaajan pohjoisen merijään maaliskuun keskilaajuuden ja keskipinta-alan välisen suhteen kehityksestä vuosina 1979-2023. Yllätykseni oli melkoinen, kun katsahdin työni tuloksena syntynyttä kuvaa.

Näkyyhän siinä nimittäin, että sinisellä merkityn jään laajuuden (alue, jolla esiintyy jäätä, vähän kuin reikäjuustosiivun koko laskien rei´ät mukaan) ja punaisella merkityn jään pinta-alan (ilman reikiä) välinen suhde oli pienentynyt mittaushistorian aikana. 

Samalla nähdään myös, että jään laajuus on tosiaankin pienentynyt aika lailla tasaisesti kun taas sen pinta-alassa ei ole tapahtunut niinkään suuria muutoksia. Asiaa selventääkseni piirtelin vielä kuvan, jossa on esitetty edellä mainitun kahden tilaston eron muutos eli vähennetty jään pinta-ala sen laajuudesta. 

Näemme, että tuossa erossa tapahtui valtava muutos vuoden 1987 jälkeen, vähäisempi lasku vuosina 1988-2007 ja sen jälkeen 2008 jälleen pudotus, kunnes tilastojen välinen erotus on pysynyt varsin vakaana tai ehkä jopa keskimäärin kasvanut hieman. En uskalla edes arvailla, kuinka kehitys kehittyy tämän jälkeen. 

En osaa myöskään päätellä näiden muutosten syitä pois lukien vuosien 2007-2008 välillä tapahtunut muutos, joka saattaisi johtua siitä, että arktisen merijään tila muuttui vuoden 2007 kieppeillä paksusta ja epämuodostuneesta ohuemmaksi ja yhtenäisemmäksi jääpeitteeksi, minkä seurauksena paksun ja epämuodostuneen jään osuus laski puoleen, eikä ole sen jälkeen palautunut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on pienin 44 vuoteen - entä sitten?
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Luonnonsuojelijat tieteen kimpussa

Arvoisa lukijani muistanee sen, kuinka luonnonsuojeluaktivistit halusivat suojella Uudenmaan Lapinjärvellä sijaitsevat tutkimusmetsät käytöltä. Näin siitä huolimatta, että osa näistä metsistä on jo nyt suojelukäytössä - nimittäin metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelun. 

Metsissä tehdään myös monenlaista muuta metsäntutkimusta, joka on myös syynä sille, että metsät ovat poikkeuksellisen monimuotoisia verrattuna tavallisiin talousmetsiin. Tästä huolimatta ainakin itseäni on mietityttänyt tässä asiassa se, että eivätkö luonnonsuojelijat ymmärrä, että näin tulee olemaan myös jatkossa, vai ovatko he vain tutkimusvastaisia.

Tähän asiaan jonkinlaista selvyyttä toi tämä aamun Helsingin sanomien artikkeli, jossa kerrottiin kaupunkiekologista, joka - vähemmän yllättävästi - vastusti kaupungin päätöstä sijoittaa jäähalli pieneen metsälämpäreeseen Myllypuron kaupunginosassa. Paikka on sikäli tähän tarkoitukseen sopiva, että se rajautuu vieressä olevaan liikuntapuistoon.

Suojeluekologi kuitenkin katsoi, että kyseinen metsikkö on erittäin arvokas suojelukohde, vaikka sen pituus on vain parisataa metriä ja toisella puolella on avoin kenttä. Lisäksi metsikön vieressä on yksi maan eniten liikennöidyistä väylistä eli Kehä I. 

Niinpä ekologi vihjaisikin, että tämän metsikön sijaan uusi jäähalli pitäisi sijoittaa pellolle. Tosin niistäkin hän totesi, että "toki esimerkiksi Viikin koepeltojen linnusto on arvokasta" - siis vihjaisi, että jäähalli voitaisiin kenties sijoittaa tuolle tutkimukseen varatulle maaperälle.

Itseäni tässä hämmästyttää se, ettei luonnonsuojelupiireissä tunnuta ymmärrettävän lainkaan maa- ja metsätieteiden tarvitsevan tiedonkeruuta varten koepaikkoja, vaan on lähdetty niiden valtaamiseen luonnonsuojelun nimissä. Muutenhan jouduttaisiin luottamaan pelkään mallinnukseen ilman empiiristä sidosta todellisuuteen. 

Tätä kirjoittaessa tuli vielä mieleen kolmaskin samaan suuntaan viittaava äskettäinen tapaus. Se koski luonnonsuojelijoiden onnistunutta kaappausta muuttaa niin sanotun jatkuvan kasvatuksen Rautavaaralla sijaitseva varsin tuore seuranta-ala suojelumetsäksi. Tämän seurauksena jatkossa saadaan aiottua vähemmän tutkimustietoa juuri sellaisesta metsänhoidosta, jota ympäristöihmiset haluaisivat lisätä Suomessa.

Luonnonsuojelijoiden tutkimuskielteisyytenä näyttäytyvä toiminta ei siten näyttäisi olevan sattumaa, vaan erittäin määrätietoista toimintaa. Valitettavasti sen motiiveja on vaikea ymmärtää - ellei kyse sitten ole yksinkertaisesti siitä, että he ovat todenneet yliopistojen ja tutkimuslaitosten olevan taloustoimintaa harjoittaviin tahoihin verrattuna avuttomia vastustajia - ja tarjoavan suojelijoiden hattuihin helppoja voitonsulkia, joilla päteä omissa piireissään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään

Viinaa Bakhmutiin, Pernod Ricard!

Ruotsalaista Absolut Vodkaa valmistava ranskalainen viinafirma Pernod Ricard oli päättänyt viedä tuotteitaan Venäjälle. Sen seurauksena yhtiön viinat joutuivat Ruotsissa monenlaisten boikottien kohteeksi. 

Tämä ajatus levisi myös Suomeen ja sen seurauksena omasta boikotistaan kertoi ravintolaketju Restel. Sen sijaan Alko ilmoitti, ettei se pysty lopettamaan Pernod Ricardin tuotteiden myymistä. Laki kuulemma kieltää. 

Nähtäväksi jää, liittyykö muu maailma ruotsalais-suomalaiseen boikottiin Ukrainan puolesta. Toistaiseksi en löytänyt ainakaan Twitteristä merkkejä sellaisesta. Sen sijaan verkkouutispalvelu Visegrád 24 välitti Restelin päätöksen koko maailman tietoon, joten ainakin pohjoismainen viesti tulee kuulluksi ympäri maailman.

Omalta osaltani totean ainoastaan, että Pernod Ricardin toiminta kertoo varsin karua kieltä yhtiön arvoista ja moraalista. Ellei sitten ole niin, että firmassa on oltu olevinaan ovelia ja arveltu venäläisten sortuvan länsiviinaan niin perusteellisesti, ettei heistä ole tukemaan Putinin sotaretkeä. 

Tosin Pernod Ricard voisi toimia Ukrainan hyväksi paljon tehokkaammin toimittamalla Bakhmutin venäläisjoukoille vaikkapa tynnyrikaupalla Chivas Regal viskiä, jonka kanssa lotratessaan ne olisivat kykenemättömiä tehokkaaseen sodankäyntiin. Onhan ryssä tunnetusti varsin perso kirkkaille normaalioloissakin, saati sitten siinä ahdistuksen tilassa, johon Putinin sotilasjohdon kelvoton toiminta on saattanut heidät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Viina on viisasten suoja

Kolmen suuren hallitus?

Hallitusneuvotteluissa otettiin eilen mielenkiintoisia askelia. Ensinnäkin puolueet julkaisivat vastauksensa hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok) kysymyksiin ja toiseksi kolmen suurimman puolueen edustajat keskustelivat Ylen A-studiossa. 

Puolueiden vastauksia en ole lukenut, mutta mediatietojen mukaan ne vastaavat pitkälti niitä linjauksia, jotka nähtiin jo vaalitaistelun aikana. Siten hallitustunnustelijan tehtäväksi jää selvittää, mitkä puolueet pystyvät tinkimään vaatimuksistaan siten, että hallitus saadaan syntymään. 

Ylen A-studion sen sijaan katsoin. Siellä keskustelu oli sivistynyttä eikä minulle jäänyt epäilyksiä siitä, etteivätkö Kokoomus ja Perussuomalaiset sopisi melko helposti samaan hallitukseen. Ja kyllä minusta kuulosti myös siltä, että Kokoomus sopisi samaan hallitukseen demareiden kanssa. 

Ohjelman lopussa toimittaja kysyi, voisivatko kaikki kolme keskustelussa mukana olevaa puoluetta osallistua samaan hallitukseen. Kokoomukselle ja Perussuomalaisille tämä mitä ilmeisimmin sopisi, mutta SDP:n edustaja Antti Lindtman oli skeptinen jälkimmäisen suhteen. 

Minulle jäi kuitenkin hänen vastauksestaan huolimatta sellainen käsitys, ettei kolmen suuren hallitus ole mitenkään pois suljettu vaihtoehto. Pikemminkin tuntui siltä, että Lindtman toppuutteli pikemminkin periaatteen - ellei suorastaan teatterivaikutelman - kuin todellisen vastustuksen takia. 

Jos tuntemukseni on oikea, on SDP noudattamassa puolueensa vanhaa tannerilaista perinnettä, jossa se ottaa vastuuta silloin, kun isänmaan tilanne sitä vaatii. Ja juuri tällä hetkellä se - vasemmistodemari Sanna Marinin (sd) johtaman vihervasemmistohallituksen jäljiltä - todellakin vaatii sitä. 

* * *

SDP:n asemaa hallitusneuvotteluissa vahvistaa myös se, että RKP:n linjaukset ovat olleet äärimmäisen tiukkoja Perussuuomalaisia kohtaan - jopa niin, että puheenjohtaja Riikka Purra (ps) ilmoitti yhteistyön olevan mahdotonta, ellei kielipuolue taivu maahanmuuttokysymyksissä. Tämä RKP:n peli ei voi olla ärsyttämättä myöskään Petteri Orpoa, sillä maamme talouden kuntoon paneminen tuskin onnistuisi ruotsalaisten mitä ilmeisimmin ajaman sinipunan (kok+dem+vihr+ruots) voimin, koska julkisten menojen supistamisesta tulisi käytännössä mahdotonta.

Siksi oma veikkaukseni juuri tällä hetkellä on se, että hallitus lopulta muodostetaan kolmen suuren puolueen varaan. Ne kaikki olivat vaalivoittajia sekä lisäksi yksimielisiä siitä, että kansakunnan vyötä on kiristettävä.

Ja jos tarkkaan kuuntelee, niin kaikki kolme ovat varsin samanmielisiä myös siitä, ettei vyönkiristystä pidä tehdä tinkimällä yhteiskunnan keskeisistä palveluista. Ja jopa siitä, että Suomen talouden vihreä siirtymä on tehtävä tuhoamatta maamme talouden perustaa. 

Toki yksityiskohdissa - kuten tunnetun vuosiluvun mainitsemisesta hallitusohjelmassa - on neuvoteltavaa. Sitä paitsi hallitusneuvottelijoiden on syytä huomata teollisuudesta jo linjatun, että siellä kannatetaan vihreää siirtymää ja rahaakin löytyy, joten tähän asiaan ei enää tarvita kovin kummoista veronmaksajan lompakon kuppaamista. 

Kaikki kolme puoluetta ovat myös yksimielisiä siitä, että Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa. Siten työperäisen maahanmuuton neuvottelukohteeksi jää ainoastaan sellaisen kaikille sopiva määritelmä. 

Ja on minulla sellainenkin käsitys, ettei yhdelläkään näistä kolmesta puolueesta - tai SDP:ssä ainakaan lindtmanilaisella siivellä - ole kovin suuria intohimoja haalia maahamme määrätöntä määrää työelämään sopimatonta maahanmuuttaja-ainesta. Siten myös humanitaarisessa maahanmuuttopolitiikassa on löydettävissä kompromissi, jos vain halutaan.

Työllisyysasteen kohottamisen osalta kitkaa aiheuttavat tarvittavat keinot. Lähellä ay-liikettä olevalle SDP:lle voi erityisesti työttömyysturvaan koskeminen olla paha paikka.  Kompromissi löytynee kuitenkin siitä, että korvaustasoa nostetaan työttömyysjakson alussa ja lyhennetään sen lopusta siten, ettei kokonaisuus ole yhtä radikaali kuin kokoomuslaisten haaveissa. 

* * *

Voi tietenkin olla, että olen tulkinnoissani turhan optimistinen. Ja saattaapa olla niinkin, että tahtoisin RKP:n ja Keskustan saavan näpäytyksen omasta pelin politiikastaan sen sijaan että jompikumpi tai molemmat saisivat palkinnoksi venkoilustaan kokoonsa nähden kohtuuttoman suuren vaikutusvallan Orpon tulevassa hallituksessa. 

Tämä olisi suotavaa jo senkin takia, että mikäli RKP:n tai Keskustan peli johtaa niiden kannalta hyvään lopputulokseen, tulee järkevän hallitusohjelman muodostaminen tulevaisuudessa olemaan entistä vaikeampaa välttämättömien takiaispuolueiden kohtuuttomien vaatimusten edessä. Siksi sellaisille olisi hyvä osoittaa oikea paikkansa - oppositiossa - jo näissä hallitusneuvotteluissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Muuttuuko Vihreät markkinatalousmyönteiseksi vai romahtaako Suomen brändi?

Atte Harjanne (vihr) ilmoitti eilen, ettei aio pyrkiä puolueensa puheenjohtajaksi. Ilmoitus oli alun perin Harjanteen blogissa - ja etenkin sen kootut selitykset.

Blogin mukaan Harjanteella "ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö vihreät tänä päivänä voisi valita johtoonsa oikeistoliberaalia miestä, joka kannattaa näkyvästi ydinvoimaa ja puhuu paljon maanpuolustuksesta". Näinköhän?

Lisäksi sieltä löytyi paljon viestejä hänen lukijoilleen (lue: tulevalle puheenjohtajalle). Niiden mukaan puolueen pitäisi jatkossa vahvistaa talousprofiiliaan markkinaliberaalin ja taloutta uudistavan otteen kautta sekä ja palata "keskemmälle ja monipuolisemmaksi siitä ahtaasta positiosta, johon olemme ihmisten mielissä valuneet". 

Nähtäväksi siis jää, kuka ottaa toteuttaakseen nämä haaveet. Olisiko se Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Fatim Diarra, entinen taideylipiston ylioppilaskunnan projektipäällikkö Saara Hyrkkö vai peräti ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen? Takavuosien TV-poliisi Reinikaista mukaillen: saas panna kattoen.

* * *

Eilen nähtiin myös mielenkiintoinen sananvaihto Riikka Purran (ps) ja Annika Saarikon (kepu) välillä. Sen taustana oli ensin mainitun kolumni Maaseudun tulevaisuudessa, jossa hän totesi, että "jos keskusta on oppositiossa SDP:n kanssa, se jää sen jalkoihin, koska asetelma on hallituksen oikeisto vastaan opposition vasemmisto. Jos keskusta on oppositiossa perussuomalaisten kanssa, tilanne on sen kannalta vielä huonompi."

Tähän vastasi Keskustan puheenjohtaja piruilemalla samassa lehdessä, että "eikö Purra halua hallitukseen kuin vain Keskustan kanssa? Suunnitteleeko hän oppositioon menoa?"

Näyttää siis siltä, että Keskusta on kerta kaikkiaan päättänyt jäädä oppositioon jättäen viimeisetkin kannattajansa muiden poliittisten liikkeiden hyväntahtoisuuden varaan. Mahtaakohan puolueen pullantuoksuinen puheenjohtaja siis luottaa siihen, ettei maaseudun keskustalainen väki arvelisi tämän osoittavan oman edun tavoittelemisen olevan hänelle tärkeämpää kuin äänestäjien asioiden ajamisen?

* * *

Edelle kirjoittamani tapaukset ovat toki mielenkiintoisia. Mutta kaikista mielenkiintoisinta on vaalien voittajan eli Kokoomuksen näkymättömyys. Onkohan Petteri Orpo kollegoineen painunut maan koloon odottelemaan tänään valmiiksi tulevia puolueiden vastauksia hänen kysymyslistaansa?

Oman kansan etujen ajattelemista vahingollisena pitävä Tytti Tuppurainen sen sijaan ei ole malttanut pitää kynttiläänsä vakan alla, vaan otti ja kertoi, että "minusta perussuomalaisia ei pidä päästää hallitukseen". Tällä hän asettui samaan rintamaan RKP:n Eva Biaudet´n kanssa, joka oli samoilla linjoilla jo aiemmin väittäessään, että koko Suomen brändi maailmassa romahtaisi, jos perus­suomalaiset olisivat hallituksessa. Näinköhän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Vaalitulos ja sen seuraukset

Vasemmiston suosikki vaati länsimaita lopettamaan Ukrainan kannustaminen sotaan

Eurooppalainen vasemmisto iloitsi kovasti silloin kun korruptiomyönteinen Luiz Inacio Lula da Silva syrjäytti Brasilian presidentinvaaleissa konservatiivisen vastaehdokkaansa Jair Bolsonaron. Jälkimmäisen synneiksi luettiin länsimaissa erityisesti seksuaalisten vähemmistöjen ja värillisten vastaiset kannanotot, mutta myös talouteen uutta tuulta puhaltamaan tarkoitetut markkinatalousmyönteiset uudistukset. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että presidentti Lula on ottanut kantaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan laajamittaiseen sotaan. Hänen mukaansa "Yhdysvaltojen on lopetettava sodan kannustaminen ja aloitettava puhuminen rauhasta; Euroopan unionin on aloitettava puhuminen rauhasta, jotta voimme vakuuttaa Putinin ja Zelenskyn siitä, että rauha on kaikkien etujen mukaista ja että sota on toistaiseksi mielenkiintoista vain heidän kahden kannalta".

Lula vetosi kannanotossaan myös jonkinlaiseen teoriaan, josta hän väitti keskustelleensa Ranskan Emanuel Macronin, Kiinan Xi Jinpingin ja Saksan Olaf Scholzin kanssa. Sen mukaan "on tarpeen perustaa sellainen valtioryhmä, joka haluaa löytää tavan saada aikaiseksi rauha".

Nähtäväksi jää, kuinka Lulan kannanotto otetaan vastaan Euroopassa. Ilahtuvatko saksalaiset ja ranskalaiset johtomiestensä mainitsemisesta tämän asian yhteydessä? Entä kuinka asia otetaan vastaan Suomen kaltaisissa Venäjän rajavaltiossa, jotka ovat vetäneen kovaa linjaa suhteessa Putinin aggressiiviseen Venäjään? 

Odotan myös uteliaana sitä, riemuitsevatko suomalaiset vasemmistopoliitikot ja maan toimittajakunta brasilialaissuosikkinsa suusta kuullusta rauhanehdotuksesta. Vai toimittavatko julkisuuteen kriittisiä kannanottoja hänen ulkopoliittisista puheistaan?

Selvää kai kuitenkin on, että niin Suomessa kuin koko EU:ssakin kansa näkee Ukrainan taistelevan oman itsenäisyytensä lisäksi myös maailmanrauhan puolesta, eikä rauhaa voi siksi tulla ilman, että venäläiset sotilasosastot sijoitetaan Ukrainan laillisten rajojen ulkopuolelle. Näin siksi, että jos Putinin aggressio johtaisi menestykseen - edes vähäiseen - voisi se yllyttää häntä tai hänen seuraajiaan ryhtymään samankaltaiseen aggressiiviseen seikkailuun myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Sademetsätuhon syyt
Akanoita

Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Moni tähän blogiin satunnaisesti tutustuva henkilö saattaa pitää minua maahanmuuttajavastaisena. Sitä en kuitenkaan ole, kuten tämäkin kirjoitus tulee osoittamaan. Tästä asiasta kertovat minulle itselleni ne monet ulkomailta tulleet eri vaiheiden opiskelijat ja harjoittelijat - ammattiopistolaisista tutkijatohtoreihin - joita olen urani aikana ohjannut. 

Eivätkä nämä ohjattavat suinkaan rajoitu länsimaisiin tai itäaasialaisiin, vaan joukossa on niin eteläaasialaisia ja afrikkalaisia kuin muslimejakin. Enkä usko yhdenkään heistä ajattelevan minua jonain rasistipiruna. Päinvastoin - minua on esimerkiksi oikein erikseen kiittänyt eräs Afrikan sarvesta peräisin ollut opinnäytetekijä, joka pääsi opiskelujensa jälkeen koulutustaan vastaaviin töihin yksityiselle sektorille. 

* * *

Tämän itsearvioinnin jälkeen menen itse sunnuntai-aamun asiaan. 

Yle nimittäin julkaisi varsin valaisevan kirjoituksen ranskalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka saapui Suomeen rakentamaan ydinvoimalaa. Perheellä on tytär, jota monet muut ranskalaiset pitävät nykyään jopa "liian suomalaisena". Siksi tämän Ylen artikkelin pitäisi kuulua jokaisen tulevan hallituksemme ministerin lukemistoon, ennen kuin he ryhtyvät työhönsä, jonka agendaan kuuluvat myös talous- ja maahanmuuttoasiat. 

Ylen jutun keskiössä olleen perheen lapset menivät Arevan ylläpitämän ranskalaisen opinahjon sijaan tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Se ei käynyt ongelmitta, mutta joka tapauksessa lapset oppivat sitä kautta suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin - ja sopeutuivat maahamme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Niinpä perhe tykästyi Suomeen ja päätti jäädä tänne asumaan.

Toisin kävin niille ranskalaislapsille, jotka kävivät Arevan koulua. He ovat kokeneet elämänsä maassamme epämieluisaksi, ja kaipaavat kotimaataan - sikäli kun eivät ole sinne jo palanneet.

Se oppi, joka maamme tulevan hallituksen ministereiden tulisi tästä omaksua on, ettei erityispalveluiden tarjoaminen maahanmuuttajille ole tehokas keino tuottaa perheistä ja heidän jälkeläisistään maatamme rakastavia ja sille lisäarvoa tuovia kansalaisia, vaan siihen johtaa ainoastaan heidän kohtelemisensa samalla tavalla kuin suomalaisia. 

Ja siksi kuuden miljardin taloudellisen sopeuttamisen voi aloittaa karsimalla pois suurimman osan niistä erityispalveluista, joita suomalaiset tarjoavat tänne saapuville maahanmuuttajille. Ja järjestämällä pysyvän kotiinpaluun niille, joita Suomeen sopeutuminen ei kiinnosta.

 * * *

Ylen artikkelissa haastateltu lasten isä kertoi myös tietävänsä, miksi Olkiluodon ydinvoimala viivästyi niin paljon. Se johtui osin siitä, että kyseessä oli uudenlainen laitos erityisesti sitä myyvälle yhtiölle eli Arevalle, eikä uuden tekeminen ole koskaan helppoa - ei ainakaan kun kyseessä on jättimäinen ydinvoimala. 

Tämä ei kuitenkaan ollut pääsyy, vaan rankalaisinsinöörin mukaan viivästyminen johtui ennen muuta siitä, ettei yrityksen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijäjoukko ollut työhönsä sitoutunutta väkeä. Hän kuvasi tätä ihmisjoukkoa sanomalla, että "ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas."

Rankalaisinsinööri hakeutuikin Arevan jälkeen suomalaisen Teollisuuden voiman palvelukseen ja oli tyytyväinen. Näin siksi, että "TVO:lla kaikki on yhtä tarkkaa ja kurinalaista" kuin ydinsukellusveneessä, jossa kenelläkään ei ole varaa tehdä ainuttakaan virhettä. 

Se oppi, joka tulevien ministereidemme tulisi tästä omaksua on, ettei hyvää työvoimaa saa rekrytoimalla ympäri maailmaan rahalla saatavissa olevia suhareita, vaan etsimällä käsiinsä itseään ja työtänsä kunnioittavia työntekijöitä. Tämä oppihan tarjottiin aikanaan myös eräälle Nokia-nimiselle kännykkäfirmalle - valitettavasti vain niin sanotulla yritys- ja erehdysmenetelmällä, joka maksoi sille alallaan maailman johtavan toimijan aseman. 

* * *

Lopuksi tahdon sanoa, että tulevan hallituksen tulisi itse toimia yhtä vastuullisesti toimissaan kuin tässä puheena ollut Arevan ja TVO:n ranskalaisinsinööri. Ja perustaa oma hallitusohjelmansa ja sen toteuttaminen käytössä olevaan tieteelliseen ja kokemusperäiseen tietoon. Tämä - tai oikeammin Ylen - kirjoitus tarjoaa siihen yhden erittäin käyttökelpoisen osan. 

Toivottavasti hallitusneuvotteluissa löydetään myös muita yhtä käyttökelpoisia osia, joilla Suomen talouselämä saadaan nousuun ja julkisen sektorin velkaantuminen laskuun. Ja samalla myös ympäristön tila ja yhteiskunnan turvallisuusasiat aiempaa paremmalle tolalle. 

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton, mikäli hallituksella ja eduskunnalla on halu hoitaa se vastuullisesti ilman edeltäjänsä tapaista omien fanaattisten poliittisten intohimojen luomaa taakkaa - tämä siis riippumatta näiden intohimojen poliittisesta väristä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Kouluvalintojen syistä
Voisikohan olla...

Kommentteja Petteri Orpon listaan

Hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok) esitti muille puolueille 24 kysymysteemaa kaikenlaisista aiheista. Sen jälkeen oli eilen hauska seurata eri poliitikkojen reaktioita Twitterissä. Seuraavassa kokoelma silmiini sattuneita kommentteja näin lauantai-aamun ratoksi. 

Aloitetaan tohtori Maria Ohisalosta (vihr), joka halusi ilmeisesti enemmän kysymyksiä, koska viestitti, että  "ilmastokriisin torjunta ei onnistu, jos hiilinieluja ei kasvateta. Näistä ei kysymyksissä mitään. Myöskään sosiaaliturvan uudistamisesta tai köyhyyden torjunnasta ei kirjauksia. Meiltä tulee näihinkin vastauksia!"

Häntä säesti ilmastoasiantuntijaksi itseään tituleeraava yhteiskuntatieteiden (tiedotusoppi) maisteri Oras Tynkkynen (vihr), joka kiinnostui vuosiluvuista huomauttamalla, että "hallitustunnustelija ei kysy, ovatko puolueet valmiita sitoutumaan hiilineutraaliuden saavuttamiseen 2035". Ja jatkoi toisella yhtä terävällä huomiolla, jonka mukaan edellisen hallitusneuvottelija "Rinteen kysymyksistä 3 ensimmäistä käsitteli ilmastoa ja luontoa. Orpolla ilmasto ja luonto tulevat sijoilla 16 ja 17." 

Valtiotieteiden tohtori Veronica Honkasalo (vas) oli niin ikään oleellisen äärellä. Hänen mukaansa "ilmastoa ei ole mainittu kertaakaan, luontokato ja luonnon monimuotoisuus kerran 22 kysymyksen joukossa". 

Demareiden todennäköisesti seuraava puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) taas ihmetteli, että "aikaa tunnusteluvaiheeseen varattu reippaasti, varsinaiset HO-neuvottelut vasta vapun korvilla". Lopuksi hän kuitenkin lupasi SDP:n vastaavan "kysymyksiin vakavalla mielellä ja annetussa määräajassa".

Tässä vaiheessa todennäköisimmältä valtiovarainministeriltä vaikuttava tohtoriopiskelija Riikka Purra (ps) puolestaan lainasi EVA:n kommenttia, jonka mukaan "Kokoomus joutuu valitsemaan julkisen talouden ja maahanmuuton välillä... Kokonaisuudessaan kok ja ps näkemyserot ovat pienempiä kuin kok ja sdp välillä". 

Lopetettakoon tämä kirjoitus Liike Nytin Mikael Jungnerin arvioon puheena olevasta listasta. Hänen mukaansa Petteri Orpo oli laatinut "Hyvät kysymykset, kyllä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Vaalitulos ja sen seuraukset

Tiedelehti ohjeisti rotujen huomioimisesta

Yhdysvallat on maailman johtava suurvalta. Mutta samalla sisäisesti hajallaan trumpilaisten konservatiivien ja arvoliberaalien demokraattien vastakkainasettelun takia. 

Tämä asetelma on toki heijastunut myös muualle maailmaan, myös tiedeyhteisöön. Siitä esimerkkinä oli eilisen brittiläisen Nature-lehden kirjoitus, jossa ohjeistettiin ihmisiin liittyvää tutkimusta tekeviä käyttäytymään arvoliberaalisti.

Kirjoitus alkoi toteamuksella "kuten aiemmat pääkirjoitukset ovat tunnustaneet, Nature on osaltaan vaikuttanut rasismiin - ja on nyt luvannut osallistua sen torjumiseen yhdessä tutkimusyhteisön kollegoidensa kanssa". Sen jälkeen lehti kertoi uusista ohjeistuksistaan tutkimusraporttien kirjoittajille. 

Ohjeistuksen mukaan "tämä on osa jatkuvia päivityksiämme ohjeistuksessa, jossa pyydämme kirjoittajia kuvaamaan, miten demografiset ominaisuudet, mukaan lukien sukupuoli, otetaan huomioon tutkimusten suunnittelussa - ja laajemmin harkitsemaan tutkimuksen mahdollisuutta aiheuttaa haittaa". 

Myöhemmin kerrotaan myös tarkemmin, että lehti odottaa tutkimusraporttien kirjoittajilta kolmea asiaa. "Ensinnäkin, määritä käytetyt kategoriat ja selitä, miksi tällainen luokittelu on tarpeen. Toiseksi selitä käytetyt menetelmät ihmisten kuvailemiseksi tällä tavalla - esimerkiksi ilmoittivatko tutkimuksen osallistujat itsestään vai tulivatko tiedot väestönlaskennasta, sosiaalisesta mediasta tai hallinnollisista tiedoista? Kolmanneksi haluamme, että kirjoittajat kuvaavat, miten he hallitsivat sekoittavat muuttujat, kuten sosioekonomisen aseman". 

Nämä pyynnöt lisätään tutkimusraporttien kirjoittajille annettavaan ohjeistukseen siten, että ne tulevat ilmaistuksi jo käsikirjoituksen lähettämisvaiheessa. Ja loppukaneetissa selitetään vielä, että "niiden tarkoituksena on... estää tutkimusta tahattomasti ylläpitämästä haittaa ja välttää luomasta enemmän negatiivisia kokemuksia ihmisille, joille rasismi on päivittäinen todellisuus". 

Nähtäväksi jää, millä tavalla edellä kuvaamani ohjeistus vaikuttaa Nature-lehden sisältöön. Vaikka se käyttää varsin arvoliberaalia ja vahvaa kieltä, todetaan kirjoituksessa myös, että "rotuun tai etnisyyteen liittyvien tutkimusten tekemiselle on monta tärkeää syytä". 

Sellaisiksi se mainitsee sen, että "värillisiin ihmisiin kohdistuu syrjintää koulutuksessa, työpaikoilla ja muualla. Nämä tilanteet tarvitsevat tutkimusta, jotta ongelmat voidaan paremmin ymmärtää ja ratkaisuja löytää." Minulle jäi kirjoituksesta kuitenkin epäselväksi, tarkoittiko Nature myös sitä, että olisi tärkeää selvittää poikkeavatko jotkut ihmisryhmät muista etnisyyksistä sellaisilla tavoilla, jotka vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti heidän kykyynsä toimia monietnisessä yhteiskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisesti korrektit Nigerian jorubalaiset ja Italian toskanalaiset
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Suomen tieverkosto on kunnostettava!

Suomi on pinta-alaltaan varsin suuri maa, jolla on vientivetoinen talous. Lisäksi sen kymmenestä merkittävimmästä yrityksestä kolme liittyy ympäri maata suurten tavaramäärien kuljetusta vaativaan metsätalouteen. Siksi ei ole yhdentekevää, missä kunnossa tiestömme on. 

Tähän liittyen MTV3 kertoi, että jo lähes viidesosa Suomen teistä luokitellaan huonokuntoisiksi, mutta siitä huolimatta niiden korjauksia tehdään tänä vuonna ennätyksellisen vähän. Tämä kertoo eroilmoituksen jättäneen Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallituksen prioriteeteista. 

Rahaa on kyllä otettu rutkasti velaksi ja kylvetty monenlaisiin asioihin ulkomaille lähetetystä lahjarahasta ideologisiin intohimoihin ja aluepoliittisiin siltarumpuihin, mutta maan talouden selkärangasta ei ole välitetty pitää huolta. Ja siitä maksavat kovaa hintaa rikkoontuneina renkaina ja hajonneena kalustona kaikki tienkäyttäjät lomalaisista ammattiliikenteeseen.

Tämä on asia, joka tulevan hallituksen on syytä priorisoida korkealle omalla kululistallaan, sillä maan talouden sakatessa katoavat myös budjetin tulot. Silti en ole huomannut yhdenkään puolueen vaatineen hallitukseen osallistumisensa edellytyksenä tieverkoston hoitamista kuntoon. 

Toivottavasti asia kuitenkin nousee esille viimeistään sitten, kun hallitus tekee ensimmäistä kuluvan vuoden lisäbudjettiaan. Tai ainakin syksyllä vuoden 2024 budjettineuvotteluiden alkaessa. Silloin on tästä - ja monista muistakin - syistä pantava julkiset kulut tarpeellisuusjärjestykseen ja asetettava yhteiskunnan perustoiminnan kannalta tärkeät menot etusijalle tinkimällä vähemmän tärkeistä raharei´istä.

Tämä on myös syy sille, miksi Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että hallitus rakennetaan talouspoliittisesti vastuullisten puolueiden varaan. Toivoa sopii, että asian ymmärtävät myös hallitusneuvottelija sekä vastuullisten puolueiden puheenjohtajat, ja priorisoivat yhteiskunnan toiminnan kannalta oleelliset asiat myös omilla hallitukseen osallistumisen vaatimuslistoillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Eristäytyvä pääkaupunki

Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi

Vihreiden puheenjohtajan eilinen eroilmoitus sai liikkeelle varsin monia mahdollisesti puheenjohtajaksi pyrkiviä poliitikkoja. Kehottaisin kuitenkin puoluetta valitsemaan Ohisalon seuraajan ehdottomasti intersektionaalisen feminismin hengessä. Näin siitä huolimatta, etten ole juurikaan kannattanut vihreiden ajatuksia ja toivoin eilen huonosti harkittuani puolueen valitsevan pikemminkin porvarillisen ja arvokonservatiivisen puheenjohtajan.

Syön siis eiliset sanani ja totean, että puolueen tulisi nojautua tässä asiassa aivan ehdottomasti intersektionaaliseen feminismiin. Muussa tapauksessahan sitä voidaan syyttää omien periaatteidensa syömisestä ja ihmisvihasta. 

Vai ajatteleeko joku, että puolueen uskottavuus ei kärsisi siitä, että puolueen periaateohjelmassa kerrotaan sen olevan "feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Feminismillä tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Vihreä feminismi on intersektionaalista, eli huomioi sukupuolen lisäksi myös muut yhdenvertaisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, luokan tai sosioekonomisen aseman sekä syrjinnän moniperusteisuuden."

Tästä syystä katsoisin, että ilmoittautuneista esimerkiksi Atte Harjanne tai Saara Hyrkkö eivät tule kyseeseen. Sen sijaan Oras Tynkkysellä ja aivan erityisesti Fatim Diarralla voisi olla mahdollisuuksia. Ensimmäinenhän kuuluu seksuaalivähemmistöön ja jälkimmäisellä on etunaan sukupuolen lisäksi ruskea ihonväri, joten hänen syrjimisensä puheenjohtajavalinnassa olisi ilmiselvää rasismia.  

* * *

Vihreät sanoo olevansa paitsi feministipuolue, niin myös kiinnostunut ympäristöasioista. Ja niistä merkittävimpiin kuuluu ilmastonmuutos. 

Siksi tässä yhteydessä on syytä mainita myös se, että Helsingin sanomat kertoi maailman merten pintalämpötilojen olevan korkeampia kuin koskaan ennen mittaushistorian aikana. Jutun mukaan se ennakoi uutta ilmastoa lämmittävän El Niño -ilmiön nousua. 

Tämä olisi tietenkin äärimmäisen mielenkiintoinen asia, sillä ilmaston lämpeneminen on viime vuosina pysähtynyt sekä HS:n jutun, arktisen merijään että RSS-satelliittidatan perusteella. Toisin oli kuitenkin vuosina 2007 ja 2012, jolloin merijää suli tähänastisen mittaushistoriansa pienimpään pinta-alaan, kuten alle piirtämästäni kuvasta näkyy.

Juuri tällä hetkellä valtamerten lämmin pintavesi ei kuitenkaan näy pohjoisen napajään koossa. Sen laajuus oli kyllä jokin aika sitten ajankohtaan nähden aivan mittaushistorian pienimpien joukossa, mutta on nyt palautunut jälleen vuosia 2006, 2007 ja 2015-2021 suuremmaksi. Vuoden 2012 huhtikuun puolivälissä se oli kuitenkin nykyistä selvästi laajempi, vaikka sitten syyskuuksi supistuikin sekä minimilaajuuteensa että -pinta-alaansa. 

Nähtäväksi siis jää, toistaako pohjoinen merijää vuoden 2012 temppunsa El Niño -ilmiön seurauksena ja sulaa kesän aikana pienemmäksi kuin kertaakaan vuoden 1979 jälkeen. Vai pysytteleekö se sittenkin edellisiä El Niño -vuosia laajempana? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Onko kaikki nyt kunnossa?