Linna vai Pride - kas siinäpä historiallinen kysymys kaupunginjohtajalle!

Suomen uutiset kertoi, ettei Savonlinnan kaupunginjohtaja näyttäytynyt kaupunkinsa merkittävimän rakennuksen - eli Olavinlinnan - 550-vuotisjuhliin. Päätös ei liene johtunut kyläpäällikön ujoudesta, sillä hän osallistui kyllä kaupungin pride-juhlaan ja piti siellä oikein puheenkin. 

Ottamatta kantaa savolaisten prioriteetteihin, ajattelin linnan 550-vuotisjuhlan kunniaksi kerrata muutamalla sanalla sen historiaa. Sehän on ollut jo alusta alkaen erikoinen, sillä linnaa alettiin rakentaa vuonna 1475 Kalmarin Unioniin kuuluneen Ruotsin itärajan turvaksi - mutta venäläisten mukaan heidän puolelleen rajaa. 

Tästä huolimatta linna valmistui tanskalaissyntyinen ritarin ja Viipurin käskynhaltijan Erik Akselinpoika Tottin johdolla. Nimensä se sai – mielestäni hiukan omituisesti – Norjan muinaisen kuninkaan Pyhän Olavin mukaan. 

Uusi sotalinna ei saanut olla kauaa rauhassa, sillä jo vuonna 1495 puhjenneen vanhana vihana tunnetun sodan jälkeen venäläisjoukot tekivät sitä vastaan kolme epäonnistunutta hyökkäystä. Tämän jälkeen linnassa taisteltiin useita kertoja 1500- ja 1600-luvuilla, mutta vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan yhteydessä Ruotsin raja siirtyi itään päin ja linna alkoi menettää sotilaallista merkitystään. 

Suuren pohjan sodan aikana Olavinlinna ja sen väki joutuivat jälleen tositoimiin, mutta kärsivät tappion kesällä 1714. Tästä huolimatta linna palautettiin takaisin ruotsalaisille – tappiollisesta sodasta johtuneen isovihan päättäneessä – Uudenkaupungin rauhassa. 

Ruotsalaiset kuitenkin menettivät linnan pian uudelleen hyökättyään 1740-luvun alkuvuosina Venäjää vastaan hattujen sodassa, josta kovaa hintaa kantoivat etenkin sotajoukkojen liikkeistä ja venäläisten terrorista rankasti kärsimään joutuneet kaakkoissuomalaiset – toki myös ruotsalaiset sotapäälliköt, Lewenhaupt ja von Buddenbrock, saivat Tukholmassa kaulaansa hirttosilmukan. Samalla Olavinlinna siirtyi venäläisten omistukseen ja heidän varuskunnakseen, kunnes se menetti senkin merkityksen vuonna 1847 ja rakennusta hyödynnettiin enää jonkin aikaa vankilana. 

Nykyisin Olavinlinna on saavuttanut uuden kukoistuksen. Onhan se yksi suomalaisen kulttuurin kansainvälisesti tunnetuimmista näyttämöistä, kiitos Savonlinnan oopperajuhlien. Nähtävästi se – tai sen historia – ei kuitenkaan ole riittävän merkittävä asia, jotta paikallisella kyläpäälliköllä olisi kiinnostusta osallistua sen 550-vuotisjuhliin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiton tavoittelu pelasti maan
Suomen historian kurjin aika
Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Eilisen uutisen mukaan Uudenkaupungin autotehdas – eli Valmet Automotive - siirtyy kokonaisuudessaan suomalaiseen omistukseen. Ja samalla se ryhtyy hakemaan uutta kasvua aseteollisuudesta. 

Nähtäväksi jää, minkälaisia aseita tehdas tulee tekemään, mutta asiasta kertoneen uutisen mukaan kyse on pikemminkin alihankinnasta kuin oman malliston kehittämisestä. Tässä suhteessa uusikaupunkilaisten valttikorttina on valmius tuottaa automatisoiduilla tuotantolinjoillaan nopeasti korkealaatuisia tuotteita. 

Nyt tehdyt ratkaisut ovat mitä todennäköisimmin järkeviä ainakin lyhyellä aikavälillä eli niin kauan kuin Euroopan valtiot aseistautuvat uudelleen Venäjän uhkaa vastaan tai tuottavat aseita toimitettavaksi Ukrainaan. Toimeksiantajia haetaan sekä Suomesta että muualta maailmasta, eikä maamme NATO-jäsenyys ainakaan heikennä tehtaan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. 

* * *

Valmet Automotiven ilmoitus oli tervetullut Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jonka yhtenä perimmäisenä ongelmana on ollut uusien avausten vähäisyys. Juuri sellaisesta on kuitenkin kysymys tässä puheena olevassa uutisessa, vaikka onkin todennäköistä, että ennen eilen kuultua ilmoitusta on asiaa pohjustettu mahdollisten asiakkaiden kanssa jo aiemmin. Siten uskoisin, että Uudestakaupungista tiedotetaan varsin pian yhdestä tai useammasta toimeksiannosta – mahdollisesti Patrialta, jonka tuotteille näyttäisi olevan tällä hetkellä erityisen vahvaa kysyntää.

Jos ja kun Uudenkaupungin asetuotanto lähtee pikaisesti käyntiin, sillä on todennäköisesti vahva psykologinen vaikutus myös Suomen muulle teollisuudelle ja sijoittajille. Ja ehkäpä sitä kautta maamme lähes 20 vuotta jatkunut talouskurimuskin alkaa vihdoin hellittää (kuten tämä kuvaaja näyttäisi ennakoivan). 

Taloudellinen kasvu puolestaan tarjoaisi Petteri Orpon (kok) hallitukselle tervetullutta vetoapua nyt, kun hallituskauden puoliväli on jo ylitetty, eikä siihen osallistuvien puolueiden kannatus ole näyttänyt minkäänlaista kasvun merkkiä vaan on pikemminkin romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Orpon kabinetti on tehnyt juuri sellaista politiikkaa, josta pari vuotta sitten julkaistussa hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin – ja joka perustuu vuoden 2023 vaaleissa annettuihin vaalilupauksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Palaan vielä Teemu Keskisarjan paljon huomiota herättäneeseen esiintymiseen A-studiossa. Tarkemmin ottaen hänen kommenttiinsa, jonka mukaan "Väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia."

Tähän kommenttiin puuttui Ilta-Sanomissa tilastoihin perehtynyt valtiotieteen tohtori, Timo Aro. Hän huomautti, että suurin osa Suomen ulkomaalaisista on peräisin Euroopasta, joten hän katsoi Keskisarjan kommentin olleen irrallaan kokonaiskuvasta. 

Aro ei kuitenkaan tarkentanut muiden väestöryhmien määriä, joten kaivelin ne aikani kuluksi Tilastokeskuksen nettisivulta esille. Sain sieltä selville, että vieraskielisten määrä vuonna 2024 oli 610 148 henkilöä. Siis yli kaksinkertaisesti verrattuna ruotsinkielisiin, joita oli 285 360. Toisin sanoen Keskisarjan väite piti sinänsä paikkansa, kuten Aro totesi. 

* * *

Itseäni kiinnosti kuitenkin kaikkia vieraskielisiä enemmän sellaisten ihmisten määrä, jotka olisivat peräisin islamilaisista tai afrikkalaisista maista, joita ymmärsin Keskisarjan tarkoittaneen kommentillaan, jonka mukaan "pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin". Siksi selvitin Suomessa oleskelevien ja tällaiseen viittaavia kieliä puhuvien ihmisten määrät (katso myös aiempi kirjoitukseni, johon kokosin maahan tänä vuonna muuttaneiden määriä kansalaisuuden mukaan). 

Lähdin siitä oletuksesta, että muslimitaustaisten ihmisten määrä vastaisi arabian, bengalin, farsin, kurdin, pastun/afgaanin, somalin, tadzikin, tsetseenin, turkin, turkmeenin, uiguurin, urdun ja uzbekin puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 150 309 ihmistä.

Tämän jälkeen laskin afrikkalaisten ihmisten määrän, jonka oletin vastaavan afarin, akan, amharan, bambaran, ewen, fulanin, gandan, hausan, igbon/ibon, joruban, katanganluban/luban, kongon/kikongon, lingalan, malagasin, ndongan, njandzan/tsatsewan/tsewan, oromon, pohjoisdebelen, ruandan, rundin, sangon, sonan, swahilin, tingrinjan tswanan, twin, wolofin ja zulun puhujien yhteenlaskettua määrää. Se on 18 764 ihmistä, mikä - sivumennen sanottuna - oli itselleni yllättävän pieni määrä. 

Tämän jälkeen laskin edellä kertomani muslimien ja afrikkalaisten määrät yhteen, jolloin sain Keskisarjan ilmeisesti tarkoittamien ongelmallisten ihmisten määräksi 169 073 henkeä. Se ei siis ole likimainkaan 600 000 ihmistä, mutta kuitenkin varsin suuri joukko eli enemmän kuin koko Jyväskylän väkiluku, mutta kuitenkin vähemmän kuin Turussa on asukkaita.

Vertailuksi voidaan ottaa myös esimerkiksi Suomessa elävien ukrainaa tai venäjää äidinkielenään puhuvien ihmisten määrä. Ensin mainittuja on 38 850 henkilöä ja jälkimmäisiä 102 487 ihmistä. Siten näistä keskenään sotivista valtioista on Suomeen asettunut yhteenlaskettunakin vähemmän ihmisiä kuin täällä on islamilaisista taustoista maahamme saapuneita - puhumattakaan siitä, että muslimien määrään lisättäisiin vielä afrikkalaisetkin. 

* * *

Lopuksi todettakoon, ettei meidän muslimiväestömme ole eurooppalaisessa vertailussa kovin suuri, sillä 150 309 ihmistä on vain noin 2,7 prosenttia 5 637 000 suomalaisesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että suurin muslimipopulaatio on Venäjällä tai Ranskassa, joissa heitä on noin kymmenen prosenttia koko väestöstä.

Toisaalta omien muslimiensa kanssa suuria vaikeuksia kohdanneessa Iso-Britanniassa muslimien määrä on vain noin neljä prosenttia eikä niin ikään islamin lieveilmiöiden takia politiikkaansakin muuttamaan joutuneiden Saksan tai Hollanninkaan väestöstä ole muhamettilaisia kuin reilut viisi prosenttia. Tavallaan olemme siis noin puolitiessä sillä tiellä, jonka Keskisarja kertoi muuttavan suomalaiset pidot "kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi" - mikäli tulkitsemme hänen tarkoittaneen jotain sellaista, mitä on tapahtunut Saksassa tai Hollannissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Donald Trumpin Intialle määräämä 50 prosentin tulli näyttäisi täyttävän tarkoituksensa. Näin ainakin Uutissuomalaisen mukaan, sillä se kertoi venäläisöljyä viedyn elokuussa Intiaan vain noin 400 000 tynnyrin päivävauhdilla, kun vielä kesä-heinäkuussa määrä oli kolminkertainen. 

Tullien lisäksi venäläisöljyn vientiä ovat vähentäneet Intian kolmanneksi suurimman öljynjalostajan päätyminen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain pakotelistalle sekä mahdollisesti myös EU:n heinäkuussa tekemä päätös, jonka seurauksena jäsenmailta kiellettiin venäläisestä raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettujen polttoaineiden ostaminen. Tosin viimeksi mainittu määräys astuu virallisesti voimaan vasta vuodenvaihteessa.

Nämä ovat toki hyviä uutisia, mutta nähtäväksi jää, miten venäläisille Intian kautta virtaavan öljyrahan supistuminen vaikuttaa Ukrainan tapahtumiin. Tai minkälaiseksi muodostuu Ukrainan Venäjän energiatuotannon infrastruktuuriin (esimerkki) tekemien iskujen vaikutus sotaan. 

Oman käsitykseni mukaan näillä seikoilla ei liene suoraa merkitystä itse Venäjän armeijan toimintaan. Sen sijaan öljytulojen supistumisella saattaa olla suuriakin vaikutuksia kotirintamalla, sillä sodankäynnin alkaessa toden teolla vaikuttaa kansalaisten elintasoon vähentää se myös heidän tyytyväisyyttänsä maan johtoon - eli Vladimir Putiniin ja hänen hallintoonsa.

* * *

Tuoreimpien tietojen mukaan Ukrainan joukot ovat viime aikoina edenneet Sumyn alueen pohjoisosassa sekä Lymanin ja Pokrovskin lähellä, kun taas venäläisjoukot ovat vallanneet alueita Kupyanskin, Lymanin, Toretskin, Novopavlivkan ja Velykomyhailivkan lähellä sekä Zaporižžjan alueen länsiosassa. Toisin sanoen sota muistuttaa edelleen ensimmäistä maailmansotaa, jossa rintamalinjat pysyivät pitkiä aikoja lähes paikallaan, vaikka molempien osapuolien sotilaita kuoli kuin kärpäsiä.

Venäjän armeija on ilmeisesti myös luopunut pyrkimyksistä hyödyntää Dobropilljan suuntaan tapahtuvaa tunkeutumistaan. Tämä johtuu siitä, että se on epäonnistunut pysyvien asemien luomisessa aiemmin valloittamilleen alueille.

Jotain ehkä kertoo myös se, että viranomaiset ovat pidättäneet ukrainalaisten hyökkäysten kohteena olleen Kurskin alueen virkaa tekevän varakuvernöörin. Syytä ei ole ilmoitettu, mutta taustalla saattaa olla Kremlin pyrkimys syyttää häntä ja muita paikallisviranomaisia ​​Venäjän rajaturvallisuuden puutteista. 

Tämä voisi kertoa Moskovan ja erityisesti Vladimir Putinin pelosta kansaansa kohtaan. Näin siitä huolimatta, että hänen otteensa valtakunnastaan on edelleen vahva - mutta niin on myös hänen tietoisuutensa siitä, että venäläiset ovat ennenkin syrjäyttäneet brutaalilla tavalla sodissa epäonnistuneita hallitsijoitaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle

Eilisen illan moraaliposeerauskirjoituksen jälkeen on hyvä jatkaa toisella samanlaisella.  MTV3 nimittäin kertoi, että Suomi on hankkinut tällä vuosikymmenellä raskaita aseita eniten Israelista. Tämä on hyvä, sillä se kertoo maamme puolustuvoimien käyttävän vähiä resurssejaan tehokkaasti - eli ostavan parasta, mitä on saatavilla. 

Vastineeksi Suomi on vienyt omaa sotilasmateriaalituotantoaan Lähi-idän ainoaan demokratiaan. Tosin tämän kaupan mittasuhde ei ole kovin suuri - vuonna 2023 vain 400 000 euroa koostuen lähinnä erilaisista suojavarusteista.

* * *

Näin ei ole kaikkialla Euroopassa, vaan muutenkin omista NATO-velvoitteistaan venkoileva Espanja on jopa keskeyttänyt jo sovittuja asekauppojaan juutalaisvaltion kanssa. Asiasta kertova artikkeli ei kuitenkaan kerro, onko se hankkinut niiden sijaan kehnompaa - tai ainakin tositilanteessa testaamatonta - sotamateriaalia vai jättänyt aukon omaan puolustukseensa. 

Myös Slovenia on päättänyt moraaliposeerata ja ilmoittanut pidättäytyvänsä israelilaisten aseiden ostamisesta - tosin se ei ole sieltä mitään ostanutkaan. Ehkäpä sloveenit - ja espanjalaiset - luottavat siihen, että muut eurooppalaiset - tai jopa amerikkalaiset - huolehtivat heidänkin puolustuksestaan. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että venäläinen imperialismi on Ukrainaan kohdistuneella aggressiivisuudellaan osoittanut olevansa voimissaan. Ja siksi on parempi huolehtia siitä, että Moskovan kulloinenkin tsaarintekele ymmärtää varmasti pysyä erossa eurooppalaisista demokratioista. 

Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska Ukraina on käytännössä yksinään kyennyt pysäyttämään venäläisten laajamittaisen hyökkäyksen ja jopa iskemään aivan Suomen rajan tuntumaan. Siksi riittää, että kukin maa huolehtii omasta tontistaan - ja tekee sen mieluiten tehokkaaksi osoittautuneella kalustolla. 

Sellaista on saatavilla erityisesti Israelista, joka on joutunut vuosikymmenestä toiseen kehittämään ja testaamaan omaa kalustoaan tositilanteissa. Ja siksi sikäläisten aseiden biokotointi moraaliposeerausperusteilla on täsmälleen yhtä älykästä kuin omaan jalkaan ampuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monta kärpästä yhdellä iskulla
Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee

Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Toisen maailmansodan aikana suomalaiset tekivät vastustajan armeijan yksiköiden saartamisesta motista suoranaista taidetta. Sen tunnetuin esimerkki lienee Raatteen tien taistelu, jossa suomalaiset estivät vastustajan huollon ja avun saamisen sekä paloittelivat puna-armeijan hyökkäyskiilan osiin, jotka tuhottiin yksi kerrallaan.

Tämä tulee kieltämättä mieleen eilisestä uutisesta, jonka mukaan Venäjän nopeasti kapealla sektorilla Ukrainan Pokrovskin suunnalla edelleiden joukkojen kärki on saarrettu eli eristetty Venäjän pääarmeijasta. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, pystyvätkö ukrainalaisjoukot pitämään näin syntyneen motin suljettuna. 

Tatarigami_UA:n sosiaalisessa mediassa julkaiseman uutisen mukana olevan kartan mukaan ukrainalaiset pyrkisivät katkaisemaan hyökkäyskiilaa myös sen tyveltä - siis aivan Raatteen tien taistelun tavoin - ja siten paloittelemaan sen pienempiin osiin. Mikäli tämä onnistuu, muuttuu venäläisten asema entistä tukalammaksi. 

Jostain syystä suomalaiset mediat eivät  ole uutisoineet Pokrovskin suunnan tapahtumista, vaan ovat keskittyneet (esimerkki, toinen) siihen kansainvälispoliittiseen kehitykseen, jonka pyrkimyksenä on lopettaa Ukrainan sota. Omalta osaltani epäilen, ettei sillä rintamalla saada tulosta ennen kuin Venäjän armeijan asema käy tukalaksi. 

Tässä suhteessa Pokrovskin tilanteen kehittyminen on aivan oleellinen tekijä, ja ukrainalaisten onnistuminen siellä mitä todennäköisimmin lisäisi aivan huomattavasti Vladimir Putiniin kohdistuvaa painetta sodan lopettamiseen eli rauhan tekemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Suomen oiva päätös kantaa hedelmää

Suomen tannoinen päätös Ukrainan tukemisesta ostamalla suomalaisia aseita kotimaisilta valmistajilta on mennyt aika pienellä uutisnäkyvyydellä. Ratkaisu oli kuitenkin taloudellisessa umpitunnelissa haparoivan maamme talouden kannalta hyvä, sillä tätä kautta Venäjän torjuntaan käytettävät rahat saatiin palvelemaan kotimaista teollisuutta. 

Tehty ratkaisu on nyt osoittautumassa vielä alkuperäistä ajatustakin oivallisemmaksi, kun USA:n presidentti Donald Trump on vaatinut eurooppalaisia ostamaan Ukrainan tarvitsemia amerikkalaisaseita maansa sotateollisuudelta. Ja siten kasvattamaan niiden kautta oman maansa talouden rahoitusta. 

Tarkoitan sitä, että suomalaisaseiden Ukrainaan viemisen perusteella Suomi saattoi nyt  tehdä hyvällä omallatunnolla muista pohjoismaista poikkeavan ratkaisun ja ilmoittaa, ettei meidän käytössämme olevaa rahaa riitä käytettäväksi amerikkalaisaseisiin. Eikä sitä tosiasiassa riitä moneen muuhunkaan asiaan, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) tuore ilmoitus miljardin euron lisäsäästöistä julkisista menoista osoittaa. 

Sivumennen sanoen valtionvarainministeri ilmoitus osoittaa sen, ettei hänestä tai hänen puolueestaan voi käyttää - edes maamme valtalehdistössä - nimitystä "populisti", sillä sellainen ei koskaan eikä missään tilanteessa tee tietoisesti päätöksiä, joiden tietää herättävän vastustusta äänestäjissä. Ja sellainenhan Purran ilmoitus tulevista budjettileikkauksista nimenomaisesti on. 

Näin siinäkin tapauksessa, että siihen sisältyisi juuri hänen äänestäjäkunnassaan kannatusta saava kehitysapuvarojen nollaaminen. Tai maahanmuuttoteollisen kompleksin rahoituksen supistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n päätöksen seuraukset

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?

Haiti on ollut yksi niistä valtioista, joiden kehitystä olen seurannut jonkinlaisena koeasetelmana väestön vaikutuksesta maan talouden ja hyvinvoinnin kehitykselle. Tuoreen Ylen uutisen mukaan nyt on tultu sellaiseen tilanteeseen, että 90 prosenttia tästä läntisen pallonpuoliskon ainoasta afrikkalaisperäisen väestön hallinnoimasta maasta on päätynyt rikollisten käsiin ja yksistään viime vuonna siellä kuoli tuhansia ihmisiä jengiväkivallan seurauksena. 

Nämä siis merkittäköön välihuomautukseksi ennen seuraavia Haiti-uutisia.

* * *

Haitista kirjoittaessani on usein huomautettu siitä, että sen asukkaat määrättiin Ranskan ja ranskalaisten vetäytyessä maksamaan valtavat korvaussummat menetetystä omaisuudesta. Tämä tapahtui vuonna 1825, mutta maksettavaa summaa kohtuullistettiin 90 miljoonaan frangiin jo vuonna 1838. 

Tämän summan arvoa on tietenkin vaikea arvioida nykyrahassa, mutta ChatGPT:n mukaan yksi vuoden 1838 frangi oli ostovoimaltaan noin 4 euroa nykyrahassa tai kultakannan perusteella laskettuna noin 20 euroa. Siten Haitin velan suuruudeksi tulisi jotain 360 miljoonaa euron ja 1 800 miljoonan euron väliltä. 

Näitä summia voi tietenkin verrata myös Suomen sotakorvauksiin jatkosodan jälkeen. Niiden suurus oli nykyrahassa noin viisi miljardia euroa, jotka Suomi maksoi vuoteen 1952 mennessä. Eli seitsemässä vuodessa. 

Haitilaiset puolestaan maksoivat velkaansa kokonaista 122 vuotta, kunnes Ranska antoi loput anteeksi vuonna 2016. Siten näiden velkojen poistumisesta on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Eikä Haitin tilanne ole sen jälkeen muuttunut ainakaan paremmaksi.

Näistä syistä en usko Haitin surkeuden johtuvan sille lähes kaksi vuosisataa sitten sälytetystä velkataakasta, vaan jostain aivan muusta. Ja siksi sen muusta Amerikasta poikkeava väestö - yhdistettynä afrikkalaisten hallitsemien valtioiden yleiseen takapajuisuuteen - on varteenotettava vaihtoehto kurjuuden perimmäiseksi syyksi.  

* * *

Kyse on siis korrelaatiosta, mutta kuten hyvin tunnettua, sellainen ei välttämättä tarkoita syy-seuraus-suhdetta. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka Haiti onkin rikollisjengien hallitsema, ei se ole ainoa laatuaan nykymaailmassa. 

Vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi Hamasin terroristien hallitsemasta Gazan alueesta? Rikollisiahan ne ovat terroristitkin.   

Entä sitten nykyinen Venäjä, jota hallitsee ihmisiä parvekkeelta pudo(tu)tteleva Vladimir Putin. Eikö sellainenkin ole kaikkialla lakien vastaista? Enkä usko kenenkään kiistävän mainitulla diktaattorilla olevan rautaista otetta laajaan valtakuntaansa.

Oleellista näissä tapauksissa on tietenkin se, ettei Gazaa sen enempää Venäjääkään hallitse afrikkalaisperäinen ihmisryhmä, vaan ensin mainitussa valtaa pitävät arabit ja jälkimmäisessä etniset venäläiset. Eikä ainakaan viimeksi mainittuja voi mitenkään pitää muina kuin valkoihoisina eurooppalaisina.

Voisiko siis olla niin, ettei Haitinkaan ahdinko johdu sitä asuttavasta väestöstä, vaan on pelkkää sattumaa, että Amerikan surkein valtio on samalla mantereen ainoa maa, jota asuttaa ja jossa valtaa pitää afrikkalaisperäinen väestö? Ja siksi syy sen vuodesta toiseen johtuvaan kurjuuteen johtuisi jostain aivan muusta?

Jos näin on, pitäisi Haitin jatkuvalle kurjuudelle löytyä jokin muu syy kuin väestö itsessään. Koska usein esille nostettu omaisuuden korjausvelkakaan ei - edelle kirjoittamillani perusteilla - käy selitykseksi, olisi Haitin kyvyttömyydelle nousta naapurimaidensa tasolle löydettävä jokin muu syy. Mutta mikä se voisi olla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Mustaa hallintoa

Mielenterveysongelmaisia

Ranskan ympäriajossa tummanpuhuva mies huitoi puukolla väkijoukossa ja yritti lopulta iskeä sillä myös poliisiin. Tilanne päättyi, kun virkavalta ampui miestä jalkaan. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan tummahipiäinen kärsi mielenterveysongelmista, eikä asiaa liene syytä epäillä. Onhan toki selvää, ettei kukaan tervejärkinen ryhdy huitomaan puukolla satunnaisia ihmisiä eikä etenkään poliisia. 

Samaan tapaan voisi ajatella miehestä, joka määrää 700 lennokkia ja 13 ohjusta hyökkäämään yhden yön aikana naapurimaansa siviilikohteisiin. Mielenterveysongelmaisen lisäksi häntä voisi luonnehtia sotarikolliseksi. 

Valitettavasti jälkimmäinen henkilö on - suurvallan päämiehenä - poliisin saavuttamattomissa, eikä häntä siitä syystä saada edesvastuuseen. On kuitenkin positiivista, että toinen valtionpäämies - jonka mielenterveyttä on niin ikään aika ajoin epäilty - on päättänyt perua aiemman päätöksensä ja jatkaa sotarikoksen kohteeksi joutuneen valtion auttamista. 

Mielenterveyden haasteista sopii toki epäillä myös niitä Antifan jäseniä, jotka puhkoivat teksasilaisten viranomaisten käyttämien ajoneuvojen renkaita, tuhosivat valvontakameroita ja lopulta yrittivät jopa tappaa poliisin. Henkisiin ongelmiin heidän kohdallaan viittaa myös se, että kyseisten henkilöiden sanotaan olleen naisena itseään pitäviä miehiä.

Lopuksi. Mielenterveysongelmainen oli myös Oulun Kastellin puukottaja, joka huitoi teräaseella maahanmuuttajaa, mutta ei rangaistu rikoksestaan. Sen sijaan hänet passitettiin psykiatriseen hoitoon. 

Näitä lukiessani tuli mieleen, että olisikohan psykiatrisesta hoidosta hyötyä myös kaikille muille edellä mainitsemilleni mielenterveysongelmaisille? Vai mitä heille pitäisi tehdä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka asua ja elää?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin
Nuorten naisten mielenterveys

Balkanin ruutitynnyri kytee jälleen

Aloitan tämän aamun blogimerkintäni katsauksella 111 vuoden taakse. Silloin Itävallan kruununprinssi Frans Ferdinand ja hänen vaimonsa Sophie murhattiin 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkariin tuolloin kuuluneessa Sarajevossa, Bosniassa. 

Syynä oli se, että Bosnian serbit halusivat liittyä Serbiaan ja toteuttivat tätä pyrkimystä poliittisen murhan avulla. Sen seurauksena Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta 1914. 

Serbia sai pian liittolaisekseen Venäjän ja Itävalta-Unkari Saksan, joka välttääkseen kahden rintaman sodan hyökkäsi Ranskaan Belgian kautta. Tämä taas johti Iso-Britannian liittymiseen mukaan sotaan, josta näin muodostui ensimmäinen maailmansota. Siinä menetti henkensä noin 16 miljoonaa ihmistä.

* * *

Eläköityneen kenraalimajuri Harri Ohra-ahon tuore kolumni varoitti suomalaisia Balkanin kytevästä ruutitynnyristä. Hänen mukaansa Bosnia ja Hertsegovina horjuu syvän kriisin reunalla, jonka ytimessä on liittovaltion toisen osan eli Serbitasavallan presidentti Milorad Dodikin toiminta serbien itsenäistämiseksi. 

Dodikin johdolla Serbitasavalta on säätänyt lakeja, jotka estävät valtion viranomaisten toiminnan alueellaan. Lisäksi hänen hallintonsa on vaatinut serbeille omaa perustuslakia, joka olisi askel Bosnia ja Hertsegovinan hajoamiselle kahdeksi valtioksi. 

Taustalla on varsinaisen Serbian ja sen takana lymyilevän Venäjän vahva tuki - ja ikävä kyllä joukkoon on liittynyt myös EU-maa Unkarin presidentti Victor Orbán, joka on lähettänyt erikoisjoukkojaan harjoittelemaan serbien kanssa. Toisin sanoen kyse on osasta Vladimir Putinin laajempaa strategiaa, jonka pyrkimyksensä on siirtää läntisen Euroopan huomio Ukrainasta Balkanille.

Toistaiseksi tilanne on kuitenkin rauhallinen ja suurin osa niin bosniakeista, kroaateista kuin serbeistäkin toivoo vakautta ja näkee tulevaisuutensa EU:ssa, eikä Dodik saa yksimielistä kannatusta edes Serbitasavallan alueella. Mutta kuten hyvin tiedetään, ihmisten näkemyksiin on helppo vaikuttaa sopivalla propagandalla. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta asia on monella tavalla merkittävä. Ensinnäkin jokainen Putinin sotilaspoliittinen voitto lisää riskiä siitä, että Venäjä testaisi jonkun NATO:on kuuluvan rajamaan sotilaallista valmiutta tarkoitukseen sopivalla erikoisoperaatiolla. Ei ehkä välttämättä juuri Suomen rajalla, mutta luultavimmin kuitenkin lähialueillamme. 

Toiseksi Bosnia-Herzegovina on ollut yksi humanitaarisen maahanmuuton kulkuväylä, joten sen joutuminen sekasorron kohteeksi saattaisi hyvinkin lisätä EU:n alueelle saapuvia ihmisvirtoja. Ja sen seurauksena edistää niistä eniten kärsivien EU-maiden - kuten Saksan, Ranskan, Hollannin tai Ruotsin - sisäistä epävakautta. 

Näistä syistä Ohra-aho päätti kolumninsa toiveeseen, jonka mukaan "Euroopan on siksi toimittava viisaasti mutta päättäväisesti. Sanoista on siirryttävä tekoihin: lisää tukea Bosnian rakentaville voimille, selkeä viesti separatismia vastaan ja konkreettisia askelia kohti Nato- ja EU-integraatiota. Vakaus ei synny itsestään, ja Balkanilla sen arvo ymmärretään usein vasta silloin, kun se on jo menetetty."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä

Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

USA:n päätöksen seuraukset

Tämän aamun uutisen mukaan USA keskeyttää osan Ukrainalle luvatuista asetoimituksista. Syyksi tähän on ilmoitettu se, että maan omat asevarastot käyvät muuten liian pieniksi. 

Päätös koskee ainakin ilmapuolustusjärjestelmiä, ohjuksia ja pommeja sekä tykistöammuksia Eli Patriot-ilmapuolustusjärjestelmän ohjuksia, tarkkuustykistöammuksia sekä F16-hävittäjään tarkoitettuja ohjuksia. 

Oli USA:n - eli Trumpin hallinnon - päätöksen ilmoitettu syy tosiasioiden mukainen tai jostain muusta syystä keksitty, se tuskin muuttuu tästä. Ja siksi jää nähtäväksi, millä tavalla USA:n päätös vaikuttaa Ukrainan kykyyn vastata venäläisten hyökkäykseen. Sekä myös se, että pystyvätkö muut Ukrainaa tukevat maat tekemään jotain kompensoidakseen puuttuvat asetoimitukset. 

Joka tapauksessa on selvää, että Ukrainan uuden aseet - kuten ballistinen ohjus ja alati kehittyvät droonit - ovat tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellisia. Samalla eurooppalaisten antama tuki - kuten Saksan lupaama lisäapu - tulee entistäkin tärkeämmäksi. 

* * *

Samaan aikaan saattaa olla, että myös Putinille alkaa tulla kiire sodan saattamiseksi päätökseen. Tähän voisi viitata se, että hänen sotilaskuluihin väärinkäyttämänsä kansallisen hyvinvoinnin rahasto on vähitellen tyhjenemässä - asiasta kertoneen uutisen mukaan ehkä jo kuluvana vuonna. 

Jos näin käy, tulee sota näkymään entistä selvemmin tavallisten venäläisten elintason laskuna. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Putinin hallinnon tulevaisuudelle kuin Ukrainassa rämpivälle Venäjän armeijan tuelle kansan parissa. 

Valitettavasti venäläiset ovat tottuneet vähään ja ovat suurelta osin vieläpä hyvin isänmaallisia. Siksi haaveet Ukrainan sodan loppumisesta nopeasti on syytä unohtaa ainakin Euroopassa. Ja keskittyä sen sijaan pohtimaan, miten Ukrainaa voitaisiin auttaa voittamaan oma taistelunsa.  

Samaan aikaan niin sanottujen rajavaltioiden on huolehdittava oman puolustuksensa nopeasta kehittämisestä, jotta Putinille ei tulisi edes mieleen kokeilla NATO:n yhtenäisyyttä minkäänlaisella erikoisoperaatiolla Ukrainan sodan päättymisen jälkeen. Tässä suhteessa on aivan erityisen tärkeää huomioida ne opit, joita Ukrainasta on saatavilla venäläisten sotilaallisista toimintatavoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monta kärpästä yhdellä iskulla
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Hyvää, oivallusrikasta ja turvallista Juhannusta!

Suomalainen vasemmisto on kovasti kritisoinut Daavidin linko -nimellä tunnetun ilmatorjuntajärjestelmän ostamista Suomeen (esimerkki). Iranin kanssa käymänsä sodan aikana Israel on kuitenkin osoittanut lingon tehokkuuden torjumalla sen avulla jopa kaukaa ammutun ja siis korkealta iskeytyvän ballistisen ohjuksen. 

Siksi on hyvä todeta, että Suomen ostos on ollut laadullisesti ilmeisen erinomainen, mutta samalla huolestuneena kysyä, että mikä on tämän asejärjestelmän määrällinen riittävyys tosipaikassa. Näin siksi, että tuo tosipaikka olisi käytännössä aivan varmasti valtavan suuri Venäjän armeija, jolta eivät ohjukset lopu ensimmäisiin laukauksiin. 

Tässä mielessä on erinomaista, että Suomi kuuluu NATO:on ja voi sitä kautta saada materiaalitäydennystä paremmin kuin jouduttuaan vuonna 1939 puolueettomana valtiona itänaapurinsa hyökkäyksen kohteeksi. Siitä huolimatta on selvää, että olisi sinisilmäistä luottaa pelkästään liittolaisten apuun.

* * *

En pyri tällä kirjoituksella kenraaliksi kenraalin paikalle, vaan luotan sotilasjohtomme osaamiseen asejärjestelmien valitsemisessa. Sen sijaan totean, että presidentti Donald Trumpin ja NATO:n vaatimus eurooppalaisten maiden - siis myös Suomen - puolustumäärärahojen tuntuvasta kasvattamisesta on enemmän kuin oikeaan osunut. 

Jotta vaatimukseen olisi mahdollista vastata, olisi Suomesta kuitenkin löydettävä hurjia summia lisärahaa pantavaksi sotilastarvikkeisiin. Valitettavasti valtio velkaantuu nettona jo nyt yli 3 000 miljoonaa euroa vuodessa - siis reilut 500 euroa per nokka - sen lisäksi, että valtion velkojen kokonaissumma on jo ennestäänkin noin 175 000 miljoonaa euroa - eli 31 000 euroa henkeä kohti eli noin 125 000 euroa per nelihenkinen perhe - joten irtorahaa ei näyttäisi olevan helposti löydettävissä. Eikä verotuksen kiristäminen tuota enää suuria summia, koska suomalaisten veroaste on jo nyt huippukorkea etenkin ylimpien tuloluokkien osalta.

Mikä siis neuvoksi?

* * *

Vaihtoehtoja on kaksi plus niiden yhdistelmä. Ensimmäinen on julkisten menojen karsiminen kovalla kädellä. Ja toinen talouskasvun kiihdyttäminen ennennäkemättömään vauhtiin.

Näistä kahdesta jälkimmäinen olisi kansalaisten kannalta huomattavasti mukavampaa kuin ensimmäinen. Ongelmana on vain se, ettei talouskasvu käynnisty sormia napsauttamalla, vaan vaatii työtä, verta ja hikeä. Tai ainakin osaamista, ahkeruutta ja rohkeutta. Eikä muutos tule sittenkään vuodessa eikä kahdessa.

Siksi ainakin lyhyellä aikavälillä meille jää jäljelle oikeastaan vain valtion menojen karsiminen. Eikä se kiinnosta poliitikkoja piirun vertaa, koska se, jolta palvelut katoavat, äänestää jatkossa varmuudella jotain toista puoluetta ja ainakin ehdokasta. 

Näin ainakin siihen asti, kunnes Suomelle tulee täystyrmäys ja siirtyminen EU:n holhottavaksi - ja sitä kautta menoja joudutaan karsimaan vieläkin enemmän kuin olisi pitänyt tehdä, mikäli toimiin olisi tartuttu ajoissa. Toisin sanoen, tilannetta ei kannattaisi päästää sinne asti. 

* * *

Siksi olisi hyvä, mikäli poliitikot yli puoluerajojen osaisivat lopettaa politikointinsa edes vähäksi aikaa ja miettiä, mitä he voisivat tehdä yhdessä, jotta talous saataisiin jälleen kasvuun. Miten vientiyritykset saisivat mahdollisimman paljon tuotteitaan maailmalle ja vieläpä hyvään hintaan? Miten kansainväliset toimijat saataisiin sijoittamaan Suomeen? Miten työntekijöiden osaamista ja tuottavuutta voitaisiin lisätä? Ja viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä - miten suomalaisten yrittämisintoa voitaisiin nostaa ja millä jo yrityksiä omistavat saataisiin kasvattamaan niitä?

Näihin kysymyksiin minulla ei ole viisastenkiveä, vaan se pitäisi löytää yrittäjiltä, yritysjohtajilta, tuotekehittäjiltä, myyntimiehiltä, työmiehiltä, maahanmuuttajilta ja - niin - myös ja aivan erityisesti poliitikoilta. Ilman oleellista muutosta nykyiseen tilanteeseemme meille käy nimittäin sillä lailla, että me päädymme valtaviin ongelmiin, joiden kanssa painiskellessa ei kenelläkään ole kivaa. Ei edes poliitikoilla.

Näillä "rohkaisevilla" sanoilla toivon teille kaikille - arvoisat lukijani - erinomaista ja oivallusrikasta Juhannusta suomalaisessa kesässä! Varokaa kuitenkin, ettette polta itseänne kokkotulilla sekä - erityisesti miespuoliset lukijani - etteivät housujen vetoketjut ja napit avaudu vesillä. Sellaisella kun on vähintään yhtä suuri korrelaatio keskikesäisten hukkumisonnettomuuksien kanssa kuin jäätelön kulutuksella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkejä ja juhannusleikkejä
Tärkeämpiä asioita
Outoja Juhannus-uutisia

Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!

SDP:n eduskuntaryhmä kävi eilen läpi ilmeisen vaikean prosessin, jossa se asettui kannattamaan Suomen irtautumista henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Asiasta kertoneessa uutisessa ei kerrottu yksittäisten kansanedustajien näkemyksiä, mutta sen mukaan osa demareista olisi halunnut, ettei maamme puolustamisessa aggressiivista hyökkääjää vastaan olisi jatkossakaan saanut hyödyntää henkilömiinoja. 

Kiitokset demariryhmän taipumuksesta sopimuksen kannalle on mitä ilmeisimmin annettava ryhmänjohtaja Tytti Tuppuraiselle, joka oli tehnyt kokouksessa niin sanotusti miehen työn ajamalla - ainakin hävinneiden mukaan - väkisin oman kantansa ryhmän kannaksi. Lisäksi hänen johtamansa kokous linjasi, ettei ryhmä salli Eduskunnan äänestyksessä erivapauksia eli Ottawan sopimuksesta irtautumista vastaan äänestämistä.

Sellaista oli kannattanut yhdeksän kansanedustajaa eli reilu neljännes koko eduskuntaryhmästä. Näitä henkilöitä ei jutussa eritelty, mutta ei liene vaikeaa päätellä ainakin muutamia, kuten asiasta puolen vuosisadan takaisen taistolaisnuorison henkeä huokuvan mielipidekirjoituksen julkaissutta - vanhaa venäläisten kätyriä - Erkki Tuomiojaa. 

Nähtäväksi jää, äänestääkö demareiden eduskuntaryhmä yhtenäisenä sitten, kun asia aikanaan tulee eduskunnassa käsiteltäväksi. Ja ellei äänestä, millaiset seuraukset siitä tulee niille, jotka ovat äänestäneet Venäjän puolesta. Siis sellaisen valtion, joka käy tälläkin hetkellä hyökkäyssotaa naapuriansa vastaan, eikä ole allekirjoittanut puheena olevaa sopimusta.

Pääasia tässä kaikessa kuitenkin on se, että myös SDP:n eduskuntaryhmän selvä enemmistö tukee Suomen turvallisuutta. Ja että se takaa käytännössä Suomen puolustusvoimille käytettäväksi henkilömiinapelotteen, jonka avulla maahan hyökkäävän sotajoukon etenemistä voidaan oleellisesti hidastaa ja vaikeuttaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Hakaristiryijy

On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!

Eteläisen naapurimme Viron parlamentti on päättänyt eilen, että maa voi irtautua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Tallinnassa istuvan 101-paikkaisen parlamentin edustajista 81 äänesti sopimuksesta irtautumisen puolesta, joten venäläisten advokaatteja oli Suomenlahden eteläpuolellakin noin viidennes kansanedustuslaitoksen jäsenistä.

Sopimuksesta irtautuminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua irtisanoutumisesta. Tosin tämäkin edellyttää, ettei maa ole irtautumishetkellä osallisena aseellisessa konfliktissa. Toisin sanoen Putinilla on ainakin kansainvälisen lain mukaan eräänlainen veto-oikeus päätöksen mitätöimiseen niin sanotun erikoisoperaation avulla

Sama koskee luonnollisesti myös Suomea, mikäli maamme päättäisi luopua samasta sopimuksesta. Siksi ei suinkaan ole samantekevää, mitä Virossa tapahtuu tulevina kuukausina. 

Toisaalta on selvää, että Putinin armeija on juuri nyt juuttunut korviaan myöden kiinni Ukrainaan, joten hänellä tuskin riittää edes "pieniä vihreitä miehiä" virolaisten kiusaamiseen. Puhumattakaan Suomen kaltaisesta kokoonsa nähden sotilaallisesti vahvasta maasta.

Sitä paitsi, hätätilanteessa Viro voi toki ottaa käyttöönsä maamiinat, vaikka säädetty kuuden kuukauden ehto ei toteutuisikaan. Ovathan vastakkain valtion alueellinen koskemattomuus ja jopa itsenäisyys sekä toisaalta paperi, jolla on sotilaallisen hyökkäyksen sattuessa lähinnä vain vessapaperin arvo.

Tästä huolimatta tuo kuuden kuukauden ehto on hyvä huomata myös Suomessa, ja viedä oma irtautumisemme Ottawan sopimuksesta läpi mahdollisimman nopeasti. Eli sinä aikana kun Putinin sotilaallinen voima on kiinni Ukrainan aroilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville

SDP:n eduskuntaryhmä kävi eilen keskustelua rahaturvallisuuslain jatkamisesta. Ryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen (sd) mukaan demarit tukevat hallituksen esitystä. 

Samassa yhteydessä demarikansanedustajat Timo Harakka, Krista Kiuru, Elisa Gebhard, Matias Mäkynen, Nasima Razmyar ja Johan Kvarnström kuitenkin ilmaisivat olevansa Venäjän asialla. Eikä SDP:n puoluejohto asettunut vastustamaan heidän aikomustaan, vaan päinvastoin antoi luvan poiketa vasta tehdystä päätöksestä. 

Viime vuonna samat kuusi henkilöä sekä Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja Eva Biaudet (ruots) toimivat Putinin kätyreinä vastaavassa asiassa. Silloin laki meni kuitenkin läpi, vaikka siihen tarvitaan viiden kuudesosan enemmistö. 

Toivoa sopii, ettei Kreml onnistu käännyttämään enää lisää kätyreitä vastustamaan esitystä, vaan puheena oleva laki menee myös nyt läpi ilman ongelmia. Oma jännityksensä on toki silläkin, että nähdäänkö nyt muutoksia edelliseen kätyrilistaan.

* * *

Samaa sopii toki toivoa myös eilen lähetekeskustelussa olleesta jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Myös sen yhteydessä voi meistä itse kukin kiinnittää huomiota Kremlille palveluksia tekeviin kansanedustajiin. 

Eilisen uutisoinnin perusteella siihen joukkoon haluaa päästä ainkin Veronika Honkasalo (vas), jonka mukaan "sivistysvaltio ei käytä tai edes suunnittele käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Tutkimusten mukaan valtaosa uhreista on siviilejä ja lapsia:"

Väite pitänee sinänsä paikkansa, mutta ei koske suomalaisia miinoja. Tämä johtuu siitä, ettei niitä kylvetä holtittomasti ympäriinsä, vaan käytetään vastuullisesti toisin kuin esimerkiksi monissa kehitysmaissa. 

Siksi, arvoisat lukijani, tulevina päivinä ja viikkoina kannattaa seurata tarkasti eduskunnassa käytäviä keskusteluita ja äänestyksiä, sillä ne paljastavat päättäjiemme joukosta venäläisten advokaatteina toimivat - ja siten Suomen turvallisuutta vastustavat - poliitikot ja puolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Ovatko Fatim Diarra, Elisa Gebhard ja Johannes Yrttiaho ymmärtämättömiä, tyhmiä vai Putinin advokaatteja?
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Kuumat paikat pohjoisessa

Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat julkaisivat tutkimuraportin, jonka mukaan viime kesä oli Lapissa kuumin peräti kahteen tuhanteen vuoteen. Siinä hyödynnettiin mäntyjen vuosilustoja, joiden paksuus korreloi vahvasti kesäkuukausien lämpötilaan. 

Siten ei ole mitään merkittävää syytä olla uskomatta kyseistä tutkimusta - etenkin kun myös suorat lämpötilamittaukset osoittivat Sodankylän kesän olleen lämpimin koko sen yli sadan vuoden mittaushistorian ajalla. Mutta itseäni kiinnostaa kuitenkin kuinka laajalti pohjoisessa nähtiin ennätyslämmintä. 

Tämä kiinnostukseni johtuu siitä, ettei pohjoisen merijään pinta-ala suinkaan sulanut lyhyen mittaushistoriansa pienimmäksi, vaan vuosina 2007, 2016, 2019 ja 2020 se oli pienempi. Tosin viime kuussa se sitten oli ajankohtaan nähden pienempi kuin koskaan ennen mittaushistoriansa aikana. 

Tämän kaiken seurauksena päätin tänä aamuna katsoa NASA:n tilastoja, joihin on kerätty lämpötilan mittaustuloksia ympäri maailman. Niinpä valitsin tarkasteltavaksi pohjoisia paikkakuntia sillä perusteella, että niistä on olemassa suhteellisen pitkä tilastohistoria ja tarkastelin nimenomaisesti kolmea kesäkuukautta. 

Ensimmäiseksi otin tarkasteltavakseni hyvin läheltä Suomen Lappia Norjan Vardön eli Vuoreijan tilaston. Siellä viime kesä ei enää ollut vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian lämpimin, vaan sen "sijoituksen nappasi" vuosi 2013 ja myös kesä 2022 meni vuoden 2024 edelle. 

Seuraavaksi katsoin Euroopan puoleisen Pohjois-Venäjän Indigan tilastoa, joka alkaa vuodesta 1923. Siellä kesä ei ollut erityisen lämmin, vaan neljää edellistä - ja kymmeniä muita vuosia viileämpi. Siten Suomen Lapin lämpöaalto ei selvästikään ulottunut enää sinne. 

Kolmanneksi valitsin sitten Wrangelin saaren Itä-Siperian pohjoispuolelta. Siellä kesä oli kylmin sitten vuoden 2008. Eli siellä kesä oli pikemminkin poikkeuksellisen kylmä kuin lämmin. 

Pohjois-Amerikan länsiosista otin tarkasteltavaksi Hay Riverin, jonka mittaushistoria ulottuu vuoteen 1893. Sielläkään viime kesä ei ollut erityisen kuuma vaan kylmin sitten vuoden 2020. 

Amerikan mantereen itäosista tarkasteluni kohteeksi sattui Bagotville. Siellä kesä sitten olikin vuodesta 1943 alkaneen mittaushistorian lämpimin. Heräsi kysymys, että ulottuiko viime kesän poikkeuksellisen lämmin alue siis Itä-Kanadasta Suomeen asti!

Asia selvisi kun tarkastelin Islannista Vestmannaeyjarin tilastoa. Sen mukaan viime kesä oli kylmin sitten vuoden 1989 ja myös kylmempi kuin tilaston ensimmäinen kesä 1884. Selvästikään Lapin lämpöaalto ei ylettynyt sinne asti. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millaisesta kesästä pohjoisen Suomen asukkaat saavat nauttia tulevana kesänä. Ja muistetaan samalla mahdollisten helteiden keskellä, ettei ilmastonmuutos ole vielä lämmittänyt Suomen Lappia yhtä lämpimäksi kuin mitä se oli atlanttisella lämpökaudella yli 5000 vuotta sitten, jolloin mäntymetsät peittivät Pohjois-Suomen tuntureita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mittaushistorian lämpimin tammikuu
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Kylmä talvi

Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Suomalaiset maailmanparantajat ovat keränneet yli 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteelleen puolustushankintojen säätelystä. Se tarkoittaa sitä, että aloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa ehdotetaan, että "eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun puolustushankintojen sääntelemiseksi, ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Aloitteessa ehdotetaan, että puolustushankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Lisäksi lakiin on kirjattava, että valvonnassa noudatetaan hyviä käytäntöjä".

Aloitteen tekijöiden akuuttina tarkoituksena on ilmeisesti ollut erityisesti puolustusvälinehankintojen kieltäminen Israelista. Eli yhdestä maailman edistyneimmän sotilasteknologian valmistusmaista, jossa valmistetun äärimmäisen tehokkaaksi osoittautuneen Daavidin linko -ohjusjärjestelmän Suomi on jo sopinut ostavansa tehostamaan ilmatorjuntaamme. 

Näin he ovat seuranneet Vasemmistoliittoa, joka on kyseenalaistanut Israelista tehtäviä asehankintoja jo pitkään. Samoin ovat tehneet myös esimerkiksi Vihreiden Atte Harjanne ja Kokoomuksen Aura Salla, joten aloitteella on kannatusta monilla poliittisen kentän lohkoilla. Siksi on kysyttävä, että onko aloitteella läpimenon mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea mitä sen hyväksymisestä seuraisi. 

* * *

Puheena olevan kansalaisaloitteen läpimeno eduskunnassa jää nähtäväksi, mutta monet sen seuraukset ovat hyvin selkeästi nähtävissä. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että rajaamalla aseiden hankintavaihtoehtoja vähennettäsiin Suomeen puolustusvoimien kykyä torjua maahan kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. 

Toinen seuraus olisi epäilemättä ajan ja rahan loppumaton käyttäminen uusia asejärjestelmiä hankittaessa sen määrittämiseen, mikä maa voidaan luokitella sellaiseksi, jossa ei esiintyisi aloitteessa mainittujen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutumisen tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmia. Kävisikö siis aseiden hankinta juuri tällä hetkellä esimerkiksi sotaa käyvältä Venäjältä, Uiguurien ihmisoikeuksia tunnetusti rikkovalta Kiinalta, tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmalliselta Donald Trumpin Yhdysvalloilta? 

Entä mitä tapahtuisi sitten, kun Putin poistuu Venäjän johdosta ja uusi tsaarintekele puhuisi kansainvälisistä asioista yhtä kauniisti kuin Nobelin palkinnon aikanaan saanut USA:n presidentti Barack Obama? Tai muuttuisiko USA jälleen kaikkien mielestä asehankintaan sopivaksi valtioksi Donald Trumpin kauden jälkeen? 

Lisäksi on vielä huomattava se, että suomalainen puolustusvälineteollisuus on viime aikoina ollut suorastaan hurjassa kasvussa ja siitä näyttäisi muodostuvan jatkossa merkittävä osa maamme vientiteollisuutta. Jos Suomi nyt sitten ryhtyisi rajoittamaan omia aseostojaan poliittisista syistä, se johtaisi todennäköisesti myös vastatoimiin, jotka heikentäisivät suomalaisen aseteollisuuden markkinoita - ja sitä kautta vaikeuttaisi maamme tulevaa taloudellista menestystä, mikä näkyisi verotulojen määrässä eli viime kädessä julkisten palveluiden määrässä ja tasossa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, johtaisi nyt eduskuntaan etenevä kansalaisaloite maan turvallisuuden heikkenemisen lisäksi melkoiseen sisäpoliittiseen sirkukseen ja negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Eikä sitä siksi voi pitää vakavasti otettavana lakiehdotuksena, vaan pelkästään niin sanottujen maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraationa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?

Presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi tänään sosiaalisessa mediassa, että "armeijamme on vanginnut kaksi Kiinan kansalaista, jotka taistelivat osana Venäjän armeijaa. Tämä tapahtui Ukrainan alueella – Donetskin alueella. Heidän hallustaan ​​löytyi henkilöllisyystodistuksia, pankkikortteja ja henkilötietoja.

Meillä on tietoa, jonka mukaan miehittäjäyksiköissä on paljon enemmän Kiinan kansalaisia ​​kuin nämä kaksi. Tarkistamme parhaillaan kaikkia tosiasioita – tiedustelupalvelu, Ukrainan turvallisuuspalvelu ja asevoimien asiaankuuluvat yksiköt työskentelevät asian parissa.

Olen kehottanut Ukrainan ulkoministeriä ottamaan välittömästi yhteyttä Pekingiin ja selvittämään, miten Kiina aikoo vastata tähän.

Venäjän osallistuminen muiden maiden kanssa suoraan tai välillisesti tähän sotaan Euroopassa on selvä merkki siitä, että Putin aikoo tehdä kaikkea muuta kuin lopettaa sen. Hän etsii tapoja jatkaa taistelua. Tämä vaatii ehdottomasti vastausta - vastausta Yhdysvalloista, Euroopasta ja kaikilta niiltä ympäri maailmaa, jotka haluavat rauhaa.

Vangitut Kiinan kansalaiset ovat nyt Ukrainan turvallisuuspalvelun hallussa. Asiaa koskevat tutkinta- ja operatiiviset toimet ovat käynnissä."

* * *

Nähtäväksi jää, miten Kiina vastaa tietoon vai vastaako lainkaan. Samoin kuin se, miten Donald Trump ja hänen hallintonsa reagoivat. 

Jälkimmäisen osalta minua kiinnostaa erityisesti se, mitä Trumpin vastaus kertoo hänen ja Vladimir Putinin välisestä suhteesta ja Venäjän diktaattorin taskussa mahdollisesti oleskelevien olentojen identiteetistä.

Näin myös siitä syystä, että Trump on viime päivinä ilmaissut olevansa tyytymätön siihen, että Putinin armeija on jatkanut ihmisten tappamista Ukrainassa. Voisi siis kuvitella, että kiinalaisten taisteleminen Venäjän joukoissa johtaisi muuhunkin kuin maailman voimakkaimman suurvallan johtajan retoriseen mahtailuun ja käsien heilutteluun. 

Ellei hän sitten satu olemaan taskussa, joka on liian ahdas mihinkään muuhun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Alexander Stubb väänsi rautalankaa

Xi Jinpin ja Donald Trump sopivat yhteistyöstä rauhan viemiseksi Ukrainaan

Juuri julkaistun tiedon mukaan Kiinan presidentti Xi Jinpin on viime yönä Suomen aikaa ilmoittanut ryhtyvänsä avustamaan Donald Trumpia rauhan saamiseksi Ukrainaan. Asiasta sovittiin eilen Mar-a-Lagossa Floridassa.

Käytännössä sopimus tarkoittaa sotilaallisen avun antamista Ukrainassa taisteleville joukoille, jotta sitkeäksi osoittautuneen vihollisen vastarinta saataisiin talttumaan. Kiinalaisjoukkojen ensimmäisenä tavoitteena on vapauttaa Kursk ja sen jälkeen Donetskin ja Luhanskin alueet. 

Tätä varten Xi sanoi lähettävänsä Ukrainaan Kiinan kansanarmeijasta miljoonan miehen hyvin varustetun osaston. Se kuljetetaan Aasiasta Eurooppaan Siperian rataa pitkin järjestettävillä nonstop-vuoroilla, joiden takia Venäjän sisäinen liikenne keskeytyy pitkäksi aikaa. 

Presidentti Xi mainitsi Mar-a-Lagossa odottavansa, että ensimmäiset kiinalaisjoukot pääsevät rintamalle jo viikon kuluttua, jolloin ne aloittavat saman tien Kursk-operaation. Sieltä kiinalaisarmeija etenee jatkuvasti vahvistuen Ukrainan puolelle pohjoiskorealaisten ja venäläisten aseveljien tukemana. 

Lopullisena tavoitteena on Zelenskyin johtaman hallinnon vaihtaminen rauhanhallitukseen, jonka kanssa Putin voisi edetä niissä järjestelyissä, joita tarvitaan Ukrainan liittämiseen osaksi Venäjää. Kiinalaiset saavat kiitokseksi avustaan sadan vuoden yksinoikeuden kaakkoisen Siperian luonnonvaroihin, mikä takaa heille omavaraisuuden raaka-ainesta pitkälle tulevaisuuteen.

Yllä olevasta uutisesta kertovassa lehdistötilaisuudessa USA:n presidentti loisti kuin aurinko kertoessaan, että nyt tehty sopimus varmistaa rauhan saavuttamisen. Lisäksi hän ilmoitti matkustavansa piakkoin Norjaan tapaamaan kuningasta.

Tämän uutisen myötä toivotan teille - arvoisat lukijani - rattoisaa alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys
Neiti huhtikuu