torstai 24. elokuuta 2017

Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista

Jouduin pitämään pienen tauon tämän blogin kirjoittamisessa muiden kiireiden takia. Niiden ajoitus oli ilmeisen huono, koska tänä aikana olisi tässä blogissa ollut kommentoitavaa enemmän kuin ehkä koskaan. Toisaalta on hyvä, että pääsen käsiksi näihin tapahtumiin vasta kun pöly on laskeutunut.

Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Turun puukotuskatastrofia, joka on merkittävin terroritapaus Suomessa minun elinaikanani. Pahempaa on viimeksi nähty toisen maailmansodan aikana, jolloin tekijöinä olivat kommunistisen suurvallan lukuun toimineet partisaanit. Sallittakoon siis muutama kommentti.

Ensinnäkin kaikkien suomalaisten olisi syytä ymmärtää, että kyseessä ei ollut sattuma, huono tuuri eikä kohtalo, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan looginen seuraus. Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, Alankomaiden, Belgian, Tanskan ja Ruotsin esimerkit ovat osoittaneet, että muslimiväestön kasvaessa islamistisen terrorismin riski lisääntyy ja lopulta toteutuu.

Asian vahvistavat muslimiterrorismin puuttuminen sellaisista Euroopan maista kuin Puola, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia ja Liettua. Niitä yhdistävät tiukka maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena islaminuskoisten henkilöiden pieni määrä.

Edelle kirjoitetusta seuraa loogisesti se, että syyllisiä Turun tapahtumiin ovat itse puukotusten tekijän ja siihen suoraan liittyvien henkilöiden lisäksi suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta viime vuosina vastanneet henkilöt. Tämä vastuu on luonteeltaan poliittinen, eikä siis oikeudellinen, joten "rankaisuoikeus" on seuraavissa vaaleissa äänestävillä Suomen kansalaisilla.

Toiseksi ja edelliseen kohtaan liittyen olisi ymmärrettävä, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, mutta samalla tunnustettava, etteivät suomalaisten viranomaisten resurssit ja toimintamahdollisuudet ole läheskään riittävät terroristien tunnistamiseksi nykyisen kokoisesta muslimiväestöstä.

Tämän osoittaa se, että Turun iskujen tekijä oli avoimesti osoittanut fanatisminsa, mutta siihen ei oltu puututtu. Mikä mielenkiintoisinta, Suojelupoliisin mukaan hänestä kantautuneet tiedot "eivät poikennet valtavirrasta". Toisin sanoen hänen ajatuksensa ovat erittäin tavallisia humanitaaristen maahanmuuttajien parissa.

Tästä seuraa edelleen loogisesti se, että nyt virinnyt poliittinen keskustelu kansalaisten suojelemiseksi viranomaisten valtuuksia lisäämällä ja keskittymällä riskitapauksiin ei ole realistista. Se saattaa pienentää terrorismiriskiä, mutta ei poistaa sitä. Eikä se tapahdu ilmaiseksi.

Siksi tänä aamuna oli ilahduttavaa huomata, että Iltalehden selvityksen mukaan 80% suomalaisista haluaa eristää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muusta yhteiskunnasta. Asiaa ajaa Suomessa Perussuomalaiset, jonka piirissä tämä tosiasia on tunnustettu jo ennen Turun tapahtumia ja vaadittu myös turvapaikkaa hakevien eristämistä.

Kolmas seikka, johon haluan lukijani kiinnittävän huomiota, on oma kyvyttömyyteni ennustaa terrorismiriskiä. Olen ollut aivan liian sinisilmäinen uskoessani Suomen ensimmäisen islamisti-iskun tapahtuvan vasta nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten radikalisoiduttua.

Tämäkin on tärkeää ja osoittaa sen, ettei edes kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva ihminen ole ymmärtänyt riskin todellista suuruutta. Kuinka sen olisivat sitten voineet ymmärtää poliitikot, journalistit tai muut kansalaiset, jotka ovat suhtautuneet tulijavirtaan lähtökohtaisen kritikittömästi?

Tästä pääsemmekin Turun tapahtumista seuraavaan tärkeimpään kysymykseen, eli siihen mitä poliitikkojen, journalistien tai meidän muiden kansalaisten tulisi tehdä, jotta ymmärryksemme islamilaisesta terrorismista kasvaisi? Ja välttäisimme Turun tragedian kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

torstai 17. elokuuta 2017

Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti

Pentti Linkola tiivisti Helsingin Sanomien mukaan Suomen Vihreiden aatteellisen kehityksen elämänkertansa julkistamistilaisuudessa. Häneltä nimittäin kysyttiin "onko teidän ajatusmaailmallanne enää mitään yhteistä vihreän puolueen kanssa?"

Vastaus kuului ”ei oikeastaan enää. Alkuun oli kyllä, mutta alun vihreä idealismi sammui. Sanonta ´seura tekee kaltaisekseen´ päti, kun vihreät liittyi eduskuntaan. Tavoitteet muuttuivat samoiksi kuin muilla puolueilla. He ovat ajamassa nuorten lapsiperheiden asiaa ja lapsilisiä ja muita vastaavia. He tekevät aivan päinvastoin kuin elämän säilyttäminen edellyttäisi.”

Linkolan mukaan maailman pelastamiseksi "kaikki materiaalinen kehitysapu pitäisi ottaa heti pois Afrikan mailta. Ainoastaan kondomeja saisi jakaa. Kun ihmiset lähtevät Afrikasta, heitä ollaan pelastamassa Välimerellä. Tulee kyynel silmään, kun ajattelee toiminnan järjettömyyttä. Se olisi luonnollista, että edes pieni ylijäämä hukkuisi Välimereen. Mutta sitäkään ei anneta tapahtua."

Taustalla on Linkolan näkemys, jonka mukaan väestöräjähdys on ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelma. Miehen johtopäätös on sitä vastaan peilattuna varsin looginen, joskin epäkorrekti.

Todettakoon tässä, etten itse kannata Linkolan ajatusta ihmisten hukkumisen erinomaisuudesta. Eikä Välimeren taksiliikennettä tulisi mielestäni lopettaa ihmisten hukuttamiseksi, vaan meren yli suuntautuvan liikenteen pysäyttämiseksi, jolloin kukaan ei enää hukkuisi.

Kehitysapuakin  jakaisin paljon enemmän kuin pelkkiä kondomeita. Erityisesti satsaisin naisten ja ehkä miespuolistenkin nuorten koulutukseen, sillä sen avulla saataisiin paljon kestävämpiä tuloksia kuin käyttämättä jääviä kondomeja jakamalla.

Sen sijaan ruuan jakamisen lopettaisin tykkänään, sillä sen merkittävin seuraus on paikallisen maataloustuotannon tilanteen vaikeuttaminen ja sitä kautta Afrikan pysyminen muiden avun varassa täältä ikuisuuteen. Sellainen ei ole inhimillisesti eikä ekologisesti kestävää, vaikka nopeasti ajatellen vaikuttaakin inhimilliseltä. Siis vaikuttaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Kuplasta kurkistajia
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?

Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jonka mukaan ihmiset kaikkialla maailmassa - paitsi Suomessa - pitävät ateistea moraalittomampina kuin uskovaisia. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Juttu herätti pari ajatusta.

Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".

Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.

En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.

Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.

Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?



tiistai 15. elokuuta 2017

Lakko ja poliittinen lakko

Veturinkuljettajat päättivät astua monen suomalaisen elämään. Tyytymättömyys hallituksen toimintaan sai heidät lakkoon ja sotkemaan tavallisten ihmisten päivän.

Ymmärrän toki veturimiesten huolen ja sen, että he lakkoilevat nimenomaisesti itseään koskevassa asiassa. Vahva näkemykseni kuitenkin on, ettei asiaan syyttömien ihmisten elämän hankaloittaminen poliittisella lakolla ole moraalisesti oikein.

Vielä vähemmän hyväksyttävää on muiden ammattiliittojen vaikutuspiirissä olevien syyttömien ihmisten elämän häirintä tämän poliittisen mielenilmauksen takia. Nyt kuitenkin  Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Suomen Merimies-Unioni, Ilmailualan unioni, Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys, Raideammattilaisten yhteisjärjestö sekä Rautatievirkamiesliitto ovat ilmaisseet valmiutensa tukilakoille.

Esimerkiksi Saksassa poliittiset lakot on kielletty. Siellä luotetaan demokraattiseen järjestelmään, eikä korporaatiovallalla ole lupa kävellä sen yli - ei ainakaan laillisesti. Lakot on siellä varattu työmarkkinariitojen painostuskeinoksi.

Myös Suomessa tulisi harkita lakkoaseen rajaamista Saksan mallin mukaan. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla selvää, että palkansaajilla pitää olla tehokas keino painostaa työnantajia tulopoliittisissa ja muissa työntekijöiden ja työnantajien välisissä neuvotteluissa. Sitä oikeutta puolustan vahvasti.

Sen sijaan tuomitsen poliittiset sekä myös laittomat lakot. Sellaiset kaventavat demokraattisen päätöksenteon toimintaedellytyksiä ja työmarkkinoiden toimintaa sekä sitä kautta pönkittävät yhteiskunnan rakenteiden stagnaatiota ja haittaavat talouselämän toimintaa. Se ei pidemmän päälle ole kenenkään etu.

Mitä tulee rautateiden yksityistämismalliin, sen onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään tulevaisuudessa. Mikäli se menee täysin metsään, on poliittisen päätöksentekojärjestelmän tehtävä suorittaa korjausliike mahdollisimman pikaisesti.

Itse olen nähnyt selkeästi VR:n monopolin aiheuttamat haitat rautatieliikenteessä - pahimmillaan kyseessä on ollut matkustajan kyykyttämiseksi katsottavaa toimintaa. Uudistukselle on siten selkeä tarve.

Näen kuitenkin myös Sipilän hallituksen esitykseen liittyvät riskit todellisiksi erityisesti syrjäseutujen liikenteen järjestämisen osalta. Siitä huolimatta en hyväksy lakkoa poliittisen uudistuksen vastustamiseksi.

Sen sijaan äänestävän kansan on syytä olla hereillä, ja toimia seuraavissa, eli kahden vuoden kuluttua järjestettävissä eduskuntavaaleissa, lopputuloksen mukaan - toki rajaten sen vaikutus äänestyspäätökseen painoarvonsa mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

maanantai 14. elokuuta 2017

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Helsingin Sanomien Satu Vesantola kaipasi tänä aamuna kritiikkiä. Ei huonoa sellaista vaan hyvää.

Sellaisen tunnistaa Vesantolan mukaan siitä, että kertoo artikkelista "mikä jutussa oli pielessä. Olivatko faktat vääriä, oliko tilastoja tulkittu väärin, oliko jotain olennaista jäänyt kertomatta tai jonkun näkökulma kuulematta"?

Edelleen Vesantolan mukaan pitäisi "kritisoida sitä, mistä ei kirjoiteta. Mitkä asiat jäävät käsittelemättä siksi, että suurin osa meistä toimittajista on keskiluokkaisia kaupunkilaisia? Kuuluuko köyhän ääni? Entä maaseudun? Lasten ja työkyvyttömien?"

Erinomaista, että lukijoiden arvostelu toimittajien toimintaa kohtaan on ulottunut myös näiden korviin. Viimeinen pisara lienee ollut iranilaistaustaisen Alan Salehzadehin blogikirjoitus HS:n harrastamasta sensuurista, koska Vesantola mainitsee sen otsikon kirjoituksessaan identifioimatta kuitenkaan kirjoittajaa nimeltä.

Tästä pieni kritiikinpoikanen: miksi kriitikon nimi piti jättää pois ja referoida sen sijaan kuulopuheita?

* * *

Kuten tätä blogia säännöllisesti lukevat tietävät, on mediakritiikki ollut yksi kirjoitusteni vakioaiheista. Edelle Vesantolan kirjoituksesta kopioimieni hyvän kritiikin kuvailujen perusteella lienevät kannanottoni olleet juuri sellaisia.  Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni siihen, mistä ei kirjoiteta, viimeksi kolme päivää sitten kritisoin rikoksen ja väkivallan yhteydessä HS:n halua salata tekijöiden ulkomaalaisuus ja  vajaa viikko sitten kaipasin tutkivaa journalismia Välimeren taksiliikenteestä.

Toivottavasti Vesantola ja muut HS:n toimittajat ovat lukeneet Salehzadehin blogia sekä myös tätä omaani ja muita lehdistölle rakentavaa kritiikkiä tarjoavaa sivustoa. Seuraava askel heidän kunniansa ja työnsä laadun palauttamisessa olisi huomioida aiheellinen kritiikki ja ottaa siitä opiksi.

Tässä suhteessa oli kiintoisaa huomata, että HS oli huomannut rikollisten käyttäneen turvapaikanhakujärjestelmää väärin ja julkaissut siitä asiallisen jutun. Asiasta kertominen on tärkeää ja siksi hienoa.

Jään siis jälleen kerran toivomaan, että tämä olisi merkki HS:n muuttumisesta mielipidevaikuttajasta tiedotusvälineeksi. Tosin sellaista olen odotellut aiemminkin esimerkiksi täällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin? 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna monipuolisesti siitä, kuinka Britannian vegaanit taistelevat saadakseen maahansa äskettäin käyttöön tulleita huonommin kestävät setelit. Näin siksi, että niiden valmistuksessa käytetään hiukan eläinrasvaa.

HS:n kirjoitus päättyi seuraaviin sanoihin: "Britanniassa taistelu koskee nyt sitä, ettei tietoiselle kuluttajalle anneta valinnanvapautta siitä, millä hän ostaa". Rahaahan on kaikkien käytettävä.

Kirjoitus oli monipuolinen ja asian eri puolia valottava. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä yhtä näkökulmaa. Onhan selvää, että mikäli nykyistä heikommin kestävät setelit tulisivat käyttöön, syntyisi siitä kustannuserä kaikille briteille.

Olisiko silloin oikein, että kaikkien brittien olisi pakko maksaa vegaanien aatteellisen eläinkunnan hyödyntämistä vastustavan näkemyksen aiheuttamat lisäkustannukset, oli itse sitten mitä mieltä tahansa eläinrasvojen käytöstä?

Näkökulma on paljon laajempi kuin Britannian setelikeskustelu. Se liittyy kaikkeen maailmanparantamiseen ja koskee tästä syystä esimerkiksi kaikkia suomalaisia. Siksi esittämäni näkökulma olisi ollut hyvä tuoda esiin myös HS:n aamun jutussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä
Pelastaako veganismi maailman?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?

lauantai 12. elokuuta 2017

Kunniaväkivallan uhri sen kertoi

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna yhden tapauksen suomenirakilaisesta kunniaväkivallasta. Tapauksessa ei ollut mitään yllättävää lähi-idän kulttuureja edes etäisesti tuntevalle. Sen sijaan jutun keskivaiheilla oli lause, jossa kulminoitui suomalaisen kotouttamispolitiikan yksi kulmakivi.

Sen kertoi kunniaväkivaltaa kokenut nainen, jonka mukaan hänen miehensä oli Irakissa hankkinut toimeentulonsa työtä tehden. Suomessa näin ei ollut, vaan mies eli työmarkkinatuella ja oli todennut vaimolleen, että "miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin?"

Tämän väkivaltaisen irakilaismiehen työllistymisen esteenä ei siten näyttäisi olevan ensisijaisesti työpaikkojen puute eikä suomalaisten työnantajien rasismi, vaan työmarkkinatuen tarjoama irakilaisittain korkea elintaso. Siten mies ei nykytilanteessa myöskään tule sen enempää korjaamaan kestävyysvajetta kuin helpottamaan työvoimapulaakaan.

Sen sijaan olemme saaneet kymmeniksi vuosiksi elätettäväksemme yhden väkivaltaisen maahanmuuttajamiehen, jolla ei ole aikomustakaan omaksua suomalaista elämäntapaa. Tapaus on tuskin ainoa, eikä ilmaisen rahan jakaminen ainakaan lisää hänen kaltaistensa intoa ryhtyä uutta kotimaataan rakentavaksi nettoveronmaksajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

perjantai 11. elokuuta 2017

Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius

Kalliossa oli eilen kovaa peliä. Noin kymmenen ihmisen joukko tappeli keskenään astaloita hyödyntäen. Lopuksi yksi joukosta nousi autoonsa ja lähti ajamaan pitkin jalakakäytävää, jolla oli muita nujakkaan osallistuneita.

Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3, jonka jutun siteeraaman silminnäkijän mukaan "tappelijoita oli noin kymmenen, kaikki taisivat olla ulkomaalaisia". "Ulkomaalaisten" tarkempi kansalaisuus ei jutusta selvinnyt, ei edes ihonväri. Siten kyseessä saattoivat olla yhtä hyvin ruotsalaiset tai venäläiset kuin somalit tai irakilaiset. Se tullee tietoon aikanaan.

Tapauksen tekivät blogikirjoituksen arvoiseksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio, jotka uutisoivat saman tapauksen, mutta (jälleen kerran) puhumatta mitään nujakoitsijoiden ulkomaalaisuudesta. Kysymys kuuluu, miksi maan suurin sanomalehti ja kansallinen yleisradioyhtiö jättävät kertomatta tapahtumaan liittyvän oleellisen tiedon.

Enkä tarkoita sitä, että ulkomaalaisen porukan väkivallanteko olisi enemmän tai vähemmän tuomittavaa kuin suomalaistenkaan. Vaan sitä, että hyvän tiedonvälityksen periaatteisiin kuuluu journalistien itsensä mukaaan se, että pyritään "totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".

Se sisältää Ylen päätoimittajan Riikka Venäläisen mukaan sen, että "ei valikoida faktoja, ei luoda mielikuvia, vaan pyritään antamaan mahdollisimman niinkun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta".

Nyt nähdyn perusteella on selvää, että eilisen tapauksen uutisoinnissa sekä HS että YLE poikkesivat hyvästä journalistisesta käytännöstä. Se on halveksittavaa yksityisellä rahalla toimivan HS:n ja suorastaan tuomittavaa pakkoveron varassa pyörivät Ylen osalta.

Vakavaksi tapauksen tekee se, että HS julkaisi samassa lehdessä tapauksen Iso-Britanniasta. Siellä oli saanut tuomion jo kolmas suuri ulkomaalaisten pyörittämä raiskausrinki.

Lehden mukaan "Britanniassa on Newcastlen tapausta verrattu Rochdalen ja Rotherhamin hyväksikäyttörinkeihin, joiden paljastumisen yhteydessä silloinen sisäministeri Theresa May syytti paikallisviranomaisia ´institutionalisoituneesta poliittisesta korrektiudesta´. Britanniassa on sen jälkeen keskusteltu kriittisesti siitä, miten rasistiksi leimautumisen pelko voi estää poliisin toimintaa."

Saarivaltion tapahtumien viitekehyksessä näyttääkin siltä, että HS:n ja Ylen toimitukset haluavat myös Suomeen samanlaista institutionalisoitunutta poliittista korrektiutta kaikkine ikävine seurauksineen? Siksi yhtiöiden toimittajilta on kysyttävä, että eikö olisi parempi pyrkiä uutisoimaan tapaukset kaikkine vivahteineen ja jättää johtopäätösten teko tiedon vastaanottajan vastuulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin
Media värittää maailmankuvaamme
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?

torstai 10. elokuuta 2017

BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin

Pariisissa BMW-kuski ajoi tarkoituksella poliisijoukon päälle, jolloin kuusi henkeä loukkaantui, heistä kaksi tai kolme vakavasti. Tämä uutinen ei enää yltänyt tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksiin, vaan se kuitattiin sisäsivu-uutisella.

BMW-uutinen osoittaa todeksi epäilyni, että eurooppalaisiin kohdistuvat autohyökkäykset ja muut terroriluoteiset iskut ovat muuttuneet aikamme uudeksi normaaliksi. Vielä niistä uutisoidaan, mutta suurta mielenkiintoa ei enää osoiteta. Me turrumme äärimmäiseen väkivaltaan.

Seuraavassa vaiheessa uutiset terrori-iskuista muuttuvat pikku-uutisiksi ja lopulta katoavat tuhoisimpia iskuja lukuun ottamatta kokonaan lehdistöstä. Näin on jo käynyt esimerkiksi Ruotsin autojen tuhopoltoille.

Samalla hämärtyy se, että kyseessä on islamilaisen maahanmuuton seuraus ja hinta, jonka maksamme maailmanparantamisestamme. Sekä poliittinen paine maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi vähemmän riskejä tuottavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Turruttavaa

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella

Olen käyttänyt viime aikoina globaaliin ilmastonmuutokseen liittyen satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-dataa, koska maanpinnan mittauksissa havaitsemani omituisuudet ovat vieneet uskoni niiden luotettavuuteen.

Nyt näyttää siltä, että myös satelliittidataa on aiemmin tulkittu väärin, minkä seurauksena tulkintamalli on muuttunut. Sen seurauksena myös RSS-aikasarja on erilainen kuin aiemmin. Piirsin muutoksesta seuraavan kuvan.



Kuvasta näemme (uusi tilasto sinisellä, vanha punaisella), että muutoksen myötä globaali ilmasto näyttäisi lämmenneen nopeammin kuin aiemmin uskottiin: uuden ja vanhan käsityksen ero lämpenemisessä on 36 vuoden aikana noin 0,2 astetta. Samalla ero vuosien 1998 ja 2016 El Niño -vetoisille lämpötilapiikeille kasvoi huomattavasti ja spekulaatiot ilmastonmuutoksen pysähtymisestä näyttäisivät tämän tilaston mukaan perusteettomilta.

Lopuksi vielä toteamus tutkijoiden julkaiseman tieteellisen artikkelin yhteenvedon lopusta: "uusi lämpötilatieto osoittaa enemmän lämpenemistä kuin useimmat samantapaiset satelliittien tai radiosondien avulla kerätyt datasetit. Kuitenkin, ...uusi lämpötiladata ei ehkä näytä riittävästi lämpenemistä tropiikissa".

Jäämme siis odottamaan tulevia muutoksia RSS-satelliittidataan sekä muihin samantapaisiin datasetteihin. Tässä vaiheessa näyttää todennäköiseltä, että jatkossa lämpötilaestimaatit tulevat viittaamaan ilmaston lämpenevän entistäkin nopeammin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki


tiistai 8. elokuuta 2017

Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista

Välimeren meritaksitoiminta on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Näin voisi päätellä siitä, että se on aamun lehden mukaan saanut niin vahvaa tukea Tunisian, Kreikan ja Sisilian satamatyöläisistä, että toimintaa tarkkailevan järjestön alus yritetään sulkea satamien ulkopuolelle.

Lehden juttu jätti avoimeksi satamatyöläisten perimmäiset vaikuttimet. Mikäli Euroopassa olisi vielä tutkivaa journalismia, ei olisi epäilystäkään siitä, että joku kansainvälistä skuuppia hakeva toimittaja lähtisi selvittämään kulkeutuuko meritaksitoimintaan rahavirroista osa kohottamaan satamatyöläisten - tai ainakin ammattiliittojohtajien - elintasoa. Joko suoraan tai epäsuorasti.

Äskettäin vahvistui myös, ettei meritaksiliikenteessä ole kyse merihädässä olevien ihmisten pelastamisesta, vaan nimenomaisesti taksitoiminnasta. Tästä antoi esimerkin saksalaisen kansalaisjärjestön laiva, joka jäi kiinni taksitoiminnan järjestämisestä ja sai porttikiellon italialaiseen satamaan.

On todennäköistä, että samaan syyllistyvät monet muutkin järjestöt. Skuuppia etsivän toimittajan saattaisikin kannattaa selvittää myös sitä, löytyisikö jotain todisteita ihmissalakuljetuksen rahavirtojen kulkeutumisesta erilaisten Välimerellä "meripelastustoimintaa" tekevien länsimaisten "hyväntekeväisyysjärjestöjen" piiriin.

Toistaiseksi tutkivia journalisteja ei ole juurikaan ilmaantunut taksitoiminnan liepeille. Tai ainakaan skuuppeja ei ole löytynyt. Toki tehtäväkenttä on vaativa ja työ saattaisi olla jopa vaarallista, koska toimintaan todennäköisesti sekaantunut järjestäytynyt rikollisuus - kuten mafia - saattaisi puolustaa tulonlähdettään hyvinkin brutaalein keinoin.

Toisaalta sotien aikana saamme lehtijuttuja myös rintamilta, joten kyllä toimittajat ovat ennenkin uskaltautuneet vaarallisiin tehtäviin. Miksei joku voisi siis tarttua myös Välimeren taksitoiminnan taustojen ja siihen liittyvien rahavirtojen selvittämiseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta





maanantai 7. elokuuta 2017

Palkitaanko turkmenistanilainen sitkeys?

Yleisradio julkaisi jutun turkmenistanilaisesta aikuisesta turvapaikankijakaksikosta. He olivat asuneet Ruotsissa vuosia, kunnes saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sen saatuaan he pyrkivät Suomeen, mutta tulivat Dublin-sopimuksen mukaisesti palautetuksi takaisin. 

Myöhemmin he hakeutuivat Arlandan lentokentälle, missä elelivät kuukausia henkilökunnan hyväntekeväisyyden varassa. Lopulta kaksikon sitkeys palkittiin ja heidät asutettiin väliaikaiseen asuntoon Sigtunaan. Kaksikon mukaan paluu Turkmenistaniin on mahdoton, koska he ovat (ilmeisesti) kääntyneet kristityiksi prosessin aikana.

Juttu herättää muutamia kysymyksiä. Miksi turvapaikanhakuprosessi kestää niin kauan, että ihmiset ehtivät asettua vastaanottajamaihin, vaikka turvapaikkatarvetta ei olekaan? Miksi heidän oleskelunsa lentokentällä sallittiin? Kuka maksoi henkilökunnan hyväntekeväisyyden - hyväntekijät itse vai heidän työnantajansa? 

Entä miksi turkmenistanilaiset asutettiin Sigtunaan, eikä säilöönottoyksikköön? Kuka maksaa heidän asumisensa Sigtunassa, ruotsalainen veronmaksajako? Koska heidät palautetaan kotimaahansa, vai jäävätkö he loppuiäkseen Ruotsiin laittomina maahantulijoina?

Ja sitten se tärkein kysymys. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa, vaan meillä viranomaispäätöksistä seuraa niiden toteuttaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Matti Putkonen on kuin torakka

Otsikon mukaisen vertauksen teki tämän aamun Helsingin Sanomat. Jutun luokittelun mukaan kyse oli huumorista.

Koska juuri nyt sataa vettä ja taivas on harmaa, välitän tämän huumoripläjäyksen kaikille lukijoilleni. Näin he voivat nauraa katketakseen tai ainakin hymyillä iloisesti jutun kirjoittaneelle toimittaja Oskari Onniselle sekä maan suurimmalle ja laadukkaimmalle päivälehdelle.

En kuitenkaan jatka lukijoideni viihdyttämistä tekemällä analogisia vertauksia muista julkisuuden henkilöistä, koska tämä blogi luettaneen HS:n toimituksen piirissä "valemedioiden" kategoriaan. Siten olisi vaarana, ettei tarkoitustani ymmärrettäisi pelkästään harmittomaksi huvitukseksi, vaan siinä saatettaisiin nähdä muita tarkoitusperiä.

Tämä vaara olisi ilmeinen erityisesti silloin, jos käyttäisin vertauskohteina lapamatoja, rottia, satiaisia tai muita torakan tapaan vastenmielisenä pidettyjä eläimiä. Ja vertailtava henkilö edustaisi sellaista poliittista suuntausta, joka poikkeaa tämän blogin linjasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen


lauantai 5. elokuuta 2017

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Aamun lehden mukaan kansanedustaja Simon Elo (uv/st) väitti, että Perussuomalaisissa ollaan menossa "suorastaan ihmisvastaiseen suuntaan". Perusteluna näkemykselleen hän väitti puolueen puheenjohtajan taustalla toimivan henkilöitä, joita hän kuvasi seuraavin sanoin: "vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ´miksei ammuttaisi tykillä?´"

Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.

Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.

Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta



perjantai 4. elokuuta 2017

Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Eilinen lehti kertoi Keski-Afrikan tasavallan surkeudesta: maa on kansakuntien inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin perusteella maapallon kurjin paikka elää. Se ei varsinaisesti ole uutinen eikä edes mielenkiintoista.

Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.

Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.

Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.

Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.

On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.

Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.

Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.

Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa

torstai 3. elokuuta 2017

Mänttikuulaa Kirkkonummella

Jalkapalloa kutsuttiin minun nuoruudessani toisinaan halveksivasti mänttikuulaksi. En tiedä mistä nimitys tuli, enkä koskaan itse ryhtynyt käyttämään sitä, mutta ns. stadin derbyn yhteydessä lajin fanien toiminta on osoittanut nimityksen käyttökelpoiseksi.

Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.

Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.

Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.

Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.

Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.

Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tippi ja tarjoilijan palkka

Yleisradio julkaisi jutun, jossa pohdittiin tipin (vanhalta nimeltään juomarahan) antamista ravintolassa. Suomessahan asia on yksiselitteinen: ravintolalaskuun sisältyy tarjoilijan palkkio, joten mahdollinen tippi on lisäpalkkio poikkeuksellisen hyvästä työstä.

Siten tippiä ei tarvitse antaa tarjoilijan varsinaiseksi palkaksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä annettava tippi on pääosassa ravintoloista nimenomaisesti tarjoilijan palkka. Mikäli näin ei ole, se ilmoitetaan kuitissa.

Ylen jutussa ihmetyttivät erityisesti ihmisten kertomukset tipin suuruudesta: normaalina näytettiin pidettävän kymmentä prosenttia, joka oli joskus kauan sitten myös USA:ssa normaali tarjoilupalkkio. Nyt se on 15 tai jopa 18 prosenttia.

Mutta toistan: Pohjois-Amerikassa kyse on tarjoilijan palkasta, meillä palkanlisästä. Siten kymmenen prosentin tippi tarkoittaa Suomessa vähintään neljänneksen tarjoilupalkkiota tarjoilijalle siitä, että tämä käy kysymässä mitä tuodaan, kantaa tilauksen pöytään ja laskuttaa asiakasta. Tämä siis maassa, jossa ravintolaruoka on muutenkin kallista.

Ymmärrän kyllä, että tarjoilijat kaipaavat suuria tippejä. Sen sijaan asiakkaan kannalta en näen sellaisen synnyttämiseen ensimmäistäkään syytä - saati, että tarjoilijoiden palkka muutettaisiin amerikkalaiseen malliin tippiperusteiseksi. Jälkimmäinen olisi myös tarjoilijoiden tilanteeseen yksiselitteinen heikennys.

Yhdysvalloissa olen aina kokenut tippikulttuurin epämiellyttäväksi kaikkine laskutoimituksineen (nykyisin kuiteissa tosin on yleensä ehdotuksia tipin määristä) sekä tarjoilijoiden yli-innokkaana pyrkimyksenä palvella asiakasta, mikä pahimmillaan tuntuu häirinnältä tämän käydessä muutaman minuutin välein kysymässä onko kaikki hyvin. En toki pidä toisestakaan ääripäästä (johon olen muutamia kertoja tutustunut Suomessa), jossa tarjoilijaa ei näy mailla eikä halmeilla kun häntä tarvittaisiin.

Amerikkalaistarjoilijoiden yli-innokkuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: tippi muodostaa heidän palkkansa kokonaan ja jotkut asiakkaat myös käyttävät hyväkseen mahdollisuutta maksaa palvelun tasosta s.o. maksaa oletusarvoa pienempää tippiä, mikäli tarjoilija ei ole heitä miellyttänyt. Käytännössä se tarkoittaa tarjoilijalle palkanalennusta - mikä ei siis Suomessa ole mahdollista ainakaan asiakkaan päätöksellä.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten olisi hyvä muistaa, että meillä ja muualla Euroopassa tipin antaminen on palkanlisä hyvästä palvelusta - ja vain siitä. Siten sitä kannattaa maksaa vain, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Normaalista tarjoilusta tipin antaminen on turhaa, koska se sisältyy jo laskuun. Samoin kymmenen prosentin palkanlisä tuntuu varsin suurelta, koska se tulee normaalipalkan päälle toisin kuin varsinaisissa tippikulttuurimaissa.

Lopuksi Ylen jutun kommentteihin ulkomaisista odotuksista. Matkustelen työni puitteissa aika paljon maailmalla, enkä ole Euroopassa kertaakaan törmännyt tarjoilijan nyreyteen maksaessani ruokalaskuani, vaikka olisinkin jättänyt maksamatta tippiä. Toki olen joskus jättänyt pienen tarjoilupalkkion, mikäli tarjoilijan toiminta on miellyttänyt - silloin kyseessä on ollut laskun loppusumman pyöristämisestä tasarahaan (kymmeniä senttejä), ei kymmenestä prosentista.

Tulikin mieleeni, että käyn ehkä Ruotsissa syömässä eri paikoissa kuin Ylen toimittajat ja heidän haastattelemansa henkilöt. Tai ehkäpä tulkitsen tarjoilijoiden reaktiot toisin kuin he. Tapojani en kuitenkaan aio muuttaa, koska en näe sille perustetta - Amerikassa maksan jatkossakin 15 prosenttia kaikille asiallisille tarjoilijoille ja Euroopassa pyöristän loppusumman seuraavaan tasarahaan, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset




tiistai 1. elokuuta 2017

Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus

Laura Huhtasaari (ps) on kovassa poliittisessa nosteessa. Sen seurauksena hänen vahva uskonnollisuutensa saattaa nousta ongelmaksi, sillä etenkään evoluution kieltäminen ei ole järkevää - se kertoo ainoastaan kyvyttömyydestä hyväksyä tieteellisiä tosiasioita.

Itse evoluutiohan on ilmiönä osoitettu käytännössä yhtä vahvasti kuin vaikkapa gravitaatio. Tästä esimerkkinä on vaikkapa aivan uudenlaisen ominaisuuden kehittymisen havaitseminen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että Huhtasaari kertoi äskettäin Facebookissa näkemyksensä siitä, miten henkilökohtaisiin näkemyksiin tulee politiikassa suhtautua. Sen voisin allekirjoittaa itsekin.

"En minä vaadi uskovaisuutta puolueeni puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta, vaikka itse hihhuli olenkin. Vakaumuksen vapaus pitää olla myös Perussuomalaisessa puolueessa. On ihan turha puhua mistään toisen kunnioittamisesta, jos se ei toimi molempiin suuntiin! Jos minä en salli vakaumuksen vapautta muille, kuinka voin vaatia sitä itselleni. Kaksinaismoralismia en hyväksy."

Puheenjohtaja Halla-ahohan (ps) on tunnetusti ateisti tai ainakin uskontoihin nihkeästi suhtautuva agnostikko, joka ei ole missään yhteydessä kiistänyt vahvasti oikeaksi osoitettuja tieteellisiä teorioita. Siten perussuomalaisten johdossa näyttäisi olevan tieteen ja uskonnollisuuden suhteen edustettuna koko inhimillisten näkemysten kirjo.

Siten äänestäjällä on varaa valita näkemyksensä mukainen ehdokas. Heitä yhdistävät puolueen tärkeäksi kokemat ja ajamat asiat, joista yksi näyttäisi Huhtasaaren kommentin perusteella olevan oikein ymmärretty suvaitsevaisuus: maailmankatsomukselliset vakaumukset kuuluvat yksityiseen elämään, mutta niitä ei voi käyttää perusteena muiden halveksimiselle tai syrjinnälle. Ei edes puolueen sisällä.

Omalta osaltani Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa. En nimittäin usko tosiasioiden kieltämisen kautta syntyvän järkevää politiikkaa - eikä ainakaan tiedepolitiikkaa.

Toisaalta olen iloinen, että nykyinen Perussuomalaiset-puolue kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia ja on saattanut yhteisiä asioita hoitamaan erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä. Näin täytyy ollakin, sillä sellaisiahan maamme kansalaisetkin ovat: erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieto on valtaa ja juuri siksi se on salattava kansalaisilta
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!