perjantai 19. huhtikuuta 2019

HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

Jussi Halla-ahon luotsaamana Perussuomalaiset saivat muhkean äänisaaliin äskeisissä vaaleissa. Yksi puolueen kärkiteemoista oli maahanmuutto, jonka kustannuksista puoluetta lähellä olevat tahot esittivät vaalien alla kaksikin laskelmaa (Pauli Vahtera ja Samuli Salminen).

Maahanmuutolla on kuitenkin myös sellaisia kustannuksia, joita ei voi mitata euroissa. Ei ainakaan yksiselitteisesti.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli rikosjuttuja. Niistä selkeimmin maahanmuuttoon liittyivät maahanmuuttajataustaisen henkilön raiskaustuomiosta kertonut juttu, vaimonsa murhaa yrittäneen maahanmuuttajan veljen aiheuttamasta uhasta kertova uutinen sekä maasta poistettavan henkilön vastustelua kuvannut artikkeli.

Maahanmuuttoon liittyvä oli lähes varmasti myös lapsiaan raiskanneen isän tuomiosta kertonut juttu, jossa mainitaan tyttären lähetetyn entiseen kotimaahansa Afrikkaan.

Enkä oikeastaan epäile myöskään tämän sarjan ainoaa ei-rikosjuttua. Siinä kerrottiin vantaalaisessa päiväkodissa tuberkuloositartunnalle altistetuista lapsista. Tartuntavaaran aiheuttanut henkilö oli todennäköisesti maahanmuuttajataustainen, vaikka uutisen perusteella tätä ei voikaan pitää varmana.

Epävarmimmin maahanmuuttoon näistä HS:n tämän aamun jutuista liittyi artikkeli, jossa kerrottiin 16-vuotiaiden nuorukaisten ryöstelleen aikuisia miehiä Helsingin keskustassa. Se on kuitenkin samantekevää, sillä jo muut edelle linkittämäni uutiset kertovat riittävästi maahanmuuton rahalla mittaamattomista kustannuksista ja kärsimyksistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toki osa HS:n uutisoimista tapauksista oli maahanmuuttajaryhmien keskinäistä kuohuntaa, eikä sikäli aiheuta kantaväestölle muita kustannuksia kuin oikeusseuraamusten kuittaamisen. Koko yhteiskunnan toiminnan kannalta niillä on kuitenkin suuri merkitys, koska kaikenlainen rikollisuus heikentää aina luottamusyhteiskunnan perusteita.

On siis erinomaista, että ainut maahanmuuttopoliittisesti uskottava puolueemme menestyi eduskuntavaaleissa. Samalla on kuitenkin syytä hämmästellä, miksei puolueen vaalimenestys ollut vielä parempi?

Oliko syynä valtamedian puoluetta vastaan käymä taitava vaalivaikuttaminen vai monien suomalaisten taipumus jatkaa äänestyskopissa jo isältä perityn puolueen kannattamista? Niin tai näin, edessä ovat europarlamenttivaalit, joissa maahanmuuttokysymykset ovat vielä eduskuntavaalejakin tärkeämmässä roolissa.

Onhan EU:ssa tehtyjen päätösten vaikutus maahanmuuttoon oleellisesti suurempi kuin kansallisen politiikan. Ongelma voidaan haluttaessa ratkaista vain EU:n tasolla, mutta toisaalta siellä tehdyillä päätöksillä se voidaan myös eskaloida vielä vuoden 2015 tapahtumia suurempiinkin mittoihin.

On siis syyttä unohtaa mahdollinen vaaliväsymys ja antaa äänensä myös seuraavissa vaaleissa sille ehdokkaalle, jonka näkemysten uskoo tuottavan parhaan tulevaisuuden sekä koko Euroopalle että erityisesti meille suomalaisille. Ehkäpä tuon näkemyksen luomisessa on apua myös edelle linkittämistäni HS:n jutuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

torstai 18. huhtikuuta 2019

Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?

Pertti Salin Kouvolasta ihmetteli, miten Notre Damen korjaukseen saattoi löytyä satoja miljoonia. Sen sijaan - hänen mukaansa - samanlaista lahjoitushalua ei löydy silloin kun "hätäapua tarvitaan ihmisten pelastamiseksi sotien ja luonnonkatastrofien keskellä?

Väite on peräti mielenkiintoinen ottaen huomioon, että pelkästään Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen hätäavun vuosittainen budjetti oli vuonna 2017 noin 21 miljoonaa euroa. Se on toki pieni raha verrattuna ranskalaisten lahjoituksiin kulttuuriperintönsä pelastamiseksi, mutta niin on Suomikin varsin pieni maa verrattuna Galliaan.

Sitä paitsi käytämme kehitysyhteistyöhön kuluvana vuonna pelkästään valtion budjetin kautta yhteensä 546 266 000 euroa. Se on suuruusluokaltaan jo hyvinkin samanlainen kuin Notre Damen pelastamiseksi lahjoitetut varat.

Lisäksi otamme vastaan tuhansia pakolaisia katastrofimaista - pakolaisia, joista suuren osan elinikäiset kustannukset henkeä kohden ovat lähes miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että sidomme näihin ihmisiin vuosittain jopa miljardeja euroja jälkeläistemme verovaroja. Tämä uhraus onkin sitten jo selvästi suurempi kuin ranskalaisten lahjoitukset tulipalon seurausten korjaamiseksi.

Edelle kirjoittamani perusteella suosittelen Pertti Salinille faktoihin tutustumista ennen kuin kirjoittaa lehtien palstoille. Näin välttyy älyllisesti epärehellisten väitteiden levittämiseltä julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Maksamme velkaa


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Sirpa Kurppa vaati väestöräjähdyksen tukemista luopumalla lihansyönnistä

Silmiini sattui paikallislehden uutinen, jossa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa kauhisteli suomalaisten lihansyöntiä. Hänen mukaansa "tämä ei voi missään nimessä jatkua".

Hänen u ruoka ei riitä maailman kasvavalle väestölle, mikäli nykyinen lihansyönti jatkuu. Onhan maailmassa ennustettu elävän jo vuonna 2100 peräti yli 11 miljardia ihmistä. Samaa meiltä ovat VTT ja jutussa mainitun Lancetissa julkaistun tutkimuksen tekijät.

Artikkelin mukaan yli kymmenenkin miljardia ihmistä voitaisiin kuitenkin ruokkia, mikäli söisimme enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Lancetin artikkelin mukaan kalaa ja kananlihaa voisimme syödä vähän tai kohtuullisesti, mutta punaista lihaa voisimme nauttia hyvin vain vähän tai ei ollenkaan.

Sanon tämän jälleen kerran, etten aio muuttaa ruokailutottumuksiani väestöräjähdyksen hyväksi. Syön kaikenlaista lihaa kalasta nautaan ja kanasta possuun hyvällä omallatunnolla myös jatkossa.

Erityisesti en näe mitään syytä lihansyöntini vähentämiselle sillä perusteella, että se mahdollistaisi maailman väestöräjähdyksen jatkumisen vieläkin pidemmälle kuin nykytilanteessa. Eli ihmettelen Kurpan ja kumppaneiden näkemystä siitä, ettei minulla olisi oikeutta syödä haluamaani ruokaa, mutta afrikkalaisilla ja aasialaisilla olisi oikeus liikakansoittaa koko maailma.

Siksi neuvonkin Sirpa Kurppaa ottamaan järjen käteensä ja miettimään, millä maapallon väestöräjähdys saataisiin pysähtymään ennen kuin se tekee koko planeetalla asumisesta yhtä kaaosta. Tai ainakin luopumaan tuon väestöräjähdyksen tukemisesta antamillaan ruokailuohjeilla. Ohjeilla, joiden järjettömyydestä olen kirjoittanut aiemminkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ympäristöjalanjäljestäni
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutos. Nyt?

Olen viime aikoina seurannut pohjoisen napajään kehitystä koska ilmastonmuutoksen pitäisi edetä vauhdikkaimmin juuri arktisella alueella. Lisäksi olen arvellut napajään koon olevan kaikista ilmastomittareista luotettavin.

National Snow & Ice Data Center (NSICD) tarjoaa kaksi mittaa arktisen merijään koolle. Niistä suurempi arvo on napajään laajuus (extent) ja pienempi sen pinta-ala (area). Pidän itse jälkimmäistä luotettavampana, mutta NSICD tarjoaa sen vain kuukausittain. Niinpä raportoin tässä napajään laajuuden viime viikkojen hätkähdyttäviä päivittäisiä muutoksia.

Aloitan sen koosta 25. maaliskuuta, jolloin napajää oli vastaavana päivänä suurempi kuin vuosina 2005, 2006, 2007, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Mikään ei siis viitannut siihen, että napajää olisi jotenkin dramaattisesti sulamassa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tai minkään muunkaan syyn takia.

Tosiasiassa pohjoisen merijään laajuus alkoi kuitenkin juuri tuona päivänä supistua erittäin nopeasti siten, että se oli maaliskuun 31. päivänä pienempi kuin kertaakaan mittaushistorian aikana samalla päivämäärällä.

Jään sulamisvauhti jatkui ripeänä aina huhtikuun 10. päivän asti, jolloin sen laajuus oli erittäin paljon pienempi kuin minään muuna vuonna. Sen jälkeen vuosien välinen ero alkoi supistua, mutta edelleen ollaan siinä tilanteessa, että pohjoinen napajää on varsin merkittävästi pienempi kuin aiempina vuosina.

Nähtäväksi tietenkin jää miten pohjoisen merijään koko kehittyy kohti tulevaa kesää. Jatkuuko napajään sulaminen muita vuosia nopeampana ja saavuttaa ensi syyskuussa - jolloin jään koko on pienimmillään - uuden ennätyksen.

Vai hidastuuko jään sulaminen niin, ettei se olekaan ensi syksynä pienempi kuin vuonna 2012, jolloin se oli selvästi pienempi kuin minään muuna vuonna tilastonpidon historiassa. Tämän tiedämme puolen vuoden kuluttua.

Tässä vaiheessa on selvää, että napajään laajuudessa voi tapahtua varsin nopeita muutoksia. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä arktisen merijään laajuuden muutos näkyy sen pinta-alassa (sen ja laajuuden välinen ero on vastaava kuin reikäjuustosiivun pinta-alassa jos lasketaan reiät mukaan tai jätetään ne laskematta). Sen tiedämme jo vappuna tai heti sen jälkeen.

Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että ihmisen aiheuttama nopea ilmastonmuutos saisi tukea napajään parin viimeisen viikon kehityksestä. Näin lyhyessä - vaikka dramaattisessakin - muutoksessa voi kuitenkin olla kyse yhtä hyvin myös satunnaisluonteisesta vaihtelusta.

Siksi on syytä todeta, että nyt havaitsemiani muutoksia luotettavampi tapa hyödyntää arktisen napajään kokoa ilmastonmuutoksen edistymisen seurannassa on pidempien aikajaksojen hypoteesiperusteinen analysointi, jollaisten tuloksia olen viimeksi julkaissut täällä ja täällä. Niiden aika on kuitenkin vasta ensi vuodenvaihteen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Syntyykö Rinteen ensimmäinen?

Eiliset eduskuntavaalit päättyivät siihen, että SDP nousi maan suurimmaksi puolueeksi 40 kansanedustajallaan. Ero toiseksi suurimpaan, Perussuomalaisiin, oli tosin vain yksi ja kolmanteen, Kokoomukseen, kaksi paikkaa. Keskusta romahti 31 paikan puolueeksi ja Vihreät nousi 20 kansanedustajaan. 

Koko vasemmisto sai yhteensä 76 paikkaa, joten pelättyä sosialistihallitusta maamme ei tule saamaan, vaikka Antti Rinne pääseekin kokoamaan uutta valtioneuvostoa. Nähtäväksi jää, onnistuuko hän tehtävässään - ja mitkä puolueet hänen kabinettiinsa päätyvät.

Itse oletan, ettei Perussuomalaisten vaalitulos riitä hallitukseen. Sen sijaan se riittänee siihen, että hallituksen on Persunpelossaan pakko toimia, mikäli Eurooppaan suuntautuu kehitysmaista uusi vuoden 2015 tapahtumien kaltainen maahanmuuttajainvaasio. Se on hyvä, vaikka välitöntä maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ei olekaan odotettavissa.

Lähtökohtaisesti olisi tietenkin outoa, mikäli Suomessa ryhdyttäisiin tekemään vahvasti vasemmistolaista talouspolitiikkaa tilanteessa, jossa vain 38% eduskunnasta on suunnitelmataloutta kannattavien puolueiden hallussa. Tämä tarjoaa erityisesti Kokoomukselle vahvan aseman hallitusneuvotteluissa. 

Siten on luultavaa, ettei SDP pysty toteuttamaan ainakaan kovin laajamittaisesti vastuutonta jakopolitiikkaansa Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Tai tarkemmin ottaen, en usko Kokoomuksen tai Keskustan edes lähtevän samaan hallitukseen kaikkien kolmen vasemmistopuolueen kanssa, koska siinä tilanteessa se joutuisi äänettömän aisankannattajan rooliin. 

Todennäköisimpänä pidän hallitusta, jossa ovat SDP ja Vihreät yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa ja jossa jälkimmäisten kädenjälki näkyy vahvana hallitusohjelmassa. Se tarkoittanee jonkinasteista järjenkäyttöä, mutta siitä huolimatta rajua ilmastopolitiikkaa sekä sen myötä valtion velkaantumista ja veroasteen nostamista eli toisin sanoen kansan köyhdyttämistä. Toivottavasti ei kuitenkaan teollisuuden ulosliputtamista Vihreiden ambitioista huolimatta.

Tämä kaikki on tietenkin spekulaatiota. Vasta todelliset neuvottelut ratkaisevat. Mikäli Rinne ja Vihreät ovat neuvotteluissa liian vaateliaita Kokoomuksen suhteen, ei ole poissuljettua, että maassa päädyttäisiin lopulta Perussuomalaisten tai Kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Sellaisen politiikka olisi luonnollisesti mahdollista Rinteen kabinettia paljonkin vastuullisempaa, mutta kovin todennäköisenä en tällaista hallituspohjaa kuitenkaan pidä.

Odotettavissa on siis jännittävä kevät ja ehkä vielä alkukesäkin. Mutta en epäile, etteikö hallitusta saataisi lopulta muodostetuksi. Eihän Suomi entään ainakaan vielä ole muuttunut Ruotsin kaltaiseksi kehitysmaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Minun ehdokkaani eduskuntaan

Tänään on vaalipäivä. Menen siis äänestämään.

Vaalipäivän kunniaksi Helsingin Sanomat julkaisi selvityksen siitä, millä perusteilla suomalaiset valitsevat ehdokkaansa. Sen mukaan ylivoimaisesti tärkeintä (95% mielestä) on se, että ehdokkaan mielipiteet ovat lähellä omia näkemyksiä.

Sen jälkeen merkittävimpiä seikkoja ehdokkaan valinnalle ovat mm. se, että tämä ajaa jotain tärkeää asiaa (48%), tulee todennäköisesti valituksi (45%), asuu kotipaikan lähellä (43%) tai ansaitsee kannustusta (41%). Vähemmän tärkeitä perusteita ovat ehdokkaan ammatti (32%), ikä (24%), henkilökohtainen tunnettuus (18%), sukupuoli (18%9 ja ulkonäkö (5%).

Puolueiden kannattajien perusteluissa on myös joitakin mielenkiintoisia eroja. Perussuomalaisia ja vihreitä äänestäville erityisen tärkeää on se, että ehdokas on jossain tietyssä asiassa samaa mieltä äänestäjän kanssa. Keskustalaisia äänestäville taas on muita tärkeämpää, että he tuntevat ehdokkaan ja että tämä asuu kotipaikan lähellä. Ehdokkaan ammatti taas on kokoomuslaisia äänestäville selvästi tärkeämpää kuin muille.

* * *

Itselleni tärkeintä on se, että ehdokkaan talouspoliittinen käsitys on realistinen. Se tarkoittaa, että hän ymmärtää talouden ja politiikan muiden lohkojen välisen yhteyden. Sekä ihmisen yrittämisinnon tai työnteon ja niistä saatavan palkkion välisen yhteyden.

Siksi en voisi äänestää sellaista ehdokasta tai puoluetta, joka kannattaa verorasituksen kiristämistä, suunnitelmatalouden lisäämistä yhteiskunnassamme, julkisen sektorin kasvattamista tai sellaisten menojen lisäämistä, joiden seurauksena yhteiskunnan menot kasvavat pysyvästi, mutta jotka eivät nähtävissä olevalla aikavälillä johda talouden vahvistumiseen.

Muista asioista pidän tärkeänä maailmanparantamisen suhteuttamista käytettävissä oleviin resursseihin. Yhtä merkittävää on ympäristöstä huolehtiminen paikallisesti ja globaalisti siten, ettei samalla tuhota taloutemme ja hyvinvointimme perustaa, vaan hyödynnetään teknis-tieteellisen osaamisemme tarjoamia mahdollisuuksia ongelmien ratkaisemisessa nostaen samalla asemaamme maailmanlaajuisessa osaamis- ja talouskilpailussa. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että ehdokkaani ymmärtää huolehtia sekä sisäisestä että ulkoisesta turvallisuudestamme.

Ja vielä näitäkin tärkeämpää on se, etteivät ehdokkaan kannanotot ole ristiriidassa hänen aiemman poliittisen toimintansa kanssa. Eli että hänen näkemyksensä ovat uskottavia eivätkä merkkejä ilmiselvästi valheellisesta kampanjasta.

Näillä kriteereillä olen löytänyt itselleni erinomaisen ehdokkaan. Hänen valintansa kannalta oleellista oli se, että hän on julkisissa kannanotoissaan osoittanut hallitsevansa asiakokonaisuuksia siten, että voin luottaa hänen tekevän järkeviä ratkaisuja myös sellaisissa vastaan tulevissa poliittisissa kysymyksissä, joihin hän ei ole ottanut aiemmin kantaa.

En kuitenkaan ole saanut häntä ensimmäiseksi ehdokkaaksi yhdessäkään vaalikoneessa. Ensihämmästyksestä selvittyäni havaitsin, että eroavien vastaustemme kohdalla hänen perustelunsa ovat olleet yhteensopivia omien näkemysteni kanssa. Siten havaitsemani erot ovat johtuneet pikemminkin vaalikoneen laatijan epäonnistumisesta kysymysten tekemisessä yksiselitteisiksi kuin minun ja ehdokkaani näkemyksen todellisista eroista. Niinpä uskallan antaa ääneni hänelle.

Arvoisalle lukijalleni tahdon vielä tähdentää, että äänestäminen on tärkeää (paitsi yhden puolueen kohdalla). Tämän osoittaa esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaalien tulos Helsingissä: sen seuraukset ovat olleet lievästi sanottuna järkyttävät, kuten jo kahdeksan kuukautta vaalien jälkeen kirjoitin.

Näillä sanoin toivotan kaikille äänioikeutetuille lukijoilleni valtarikasta suomalaisen demokratian juhlapäivää. Ja illan vaalivalvojaisiin aivan kaikille ajatusteni seuraajille sellaista jännitystä, jota edes parhaat urheilukilpailut eivät pysty tarjoamaan.

Hyvää vaalipäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella
Äänestäjä on kuningas

JK Kello 12:13. Nyt on ääni annettu ja valta käytetty. Toivottavasti se johtaa omalta osaltaan entistä parempaan Suomeen.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Johanna Vehkoo on tunnettu toimittaja ja mm. femistisen ajatushautomo Hatun aktivisti. Hänet on myös palkittu PEN:in sananvapauspalkinnolla perusteluna se, että hän "on sanankäytön ammattilainen, joka on tehnyt pitkää ja vakuuttavaa työtä tutkivana journalistina, ja puolustanut johdonmukaisesti sananvapauden, totuudellisuuden ja hyvän journalistisen tavan arvoja. Hänen kenties tunnetuin julkaisukanavansa on Yle:n medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä edistävä Valheenpaljastaja-blogi, jossa valemedioiden ja nettihuhujen maailmaa katsotaan kriittisin silmin, ja samalla oiotaan villeimpiä valeuutisia."

Vehkoo on myös facebook-kirjoittaja. Siellä hän oli luonnehtinut oululaista paikallispoliitikkoa ja kotikaupunkinsa raiskausvyyhden esilletuojaa - mutta myös räävitöntä kielenkäyttäjää - Junes Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Nyt Vehkoo on saanut käräjäoikeudelta langettavan tuomion kirjoittelustaan, mikä on sikäli tervetullut päätös, että se osoittaa myös vasemmistolaisten ihmisten olevan edelleen tasa-arvoisia lain edessä - eikä siis orwellilaisittain muita tasa-arvoisempia.

Toisen loukkaaminen sanallisesti on tietenkin aina tuomittavaa. Sivumennen sanottuna tässä asiassa on vain yksi kummallisuus - se on siinä, että natsismin kanssa aivan yhtä tuhoisan aatteen kannattajaksi kutsumista ei moni taida edes oivaltaa loukkaukseksi. Tarkoitan tietenkin nimitystä "kommunisti".

Mutta palatakseni asiaan: Vehkoo aikoo valittaa tuomiostaan. Nähtäväksi siis jää, ovatko myös korkeammat oikeusasteet kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalla, vai näkevätkö ne kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia, mutta toisten ihmisten olevan vieläkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

Tähän suuntaan ryhtyi agiteeraamaan ainakin tämän aamun Helsingin Sanomat. Sen julkaisemassa jutussa nimittäin todisteltiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen äskettäisiin päätöksiin perustuen, ettei joidenkin ihmisten "oma kunnia ole ole yhtä suojattu kuin muulla kansalla" (huom: tupla-ole HS:n toimituksen muotoilu).

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä hovioikeuden tuomio tuo tullessaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin käyttää äänioikeuttamme, sillä ainakin toistaiseksi kaikki täysi-ikäiset suomalaiset ovat vaalien suhteen tasa-arvoisia: kuka tahansa voi asettua ehdolle ja kaikilla on tasan yksi ääni.

Ja huomenna on kauan odotettu hetki sen käyttämiseksi mm. tosiasiallisen tai orwellilaisen tasa-arvokäsityksen edistämiseksi täällä Pohjantähden alla. Muistakaa siis käydä kertomassa mielipiteenne tähänkin asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapauksen poikimaa huumoria
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kuinka moralisoiva jumala syntyi?

Luin eilisestä Naturesta jännittävän analyysin moralisoivien jumalien ja uskontojen syntymästä. Siis sellaisten kuin zarathustralaisuus, juutalaisuus, kristinusko, islam tai buddhalaisuus.

Aiemmin on ajateltu yleisesti, että nämä moralistiset uskonnot syntyivät ensin ja osittain niiden tarjoaman tuen kautta syntyi monimutkaisia yhteiskuntia. Nyt julkaistun analyysin mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Tutkimuksessa Harvey Whitehouse ja kumppanit tutkivat peräti 414 yhteiskuntaa viimeisten 10 000 vuoden ajalta 30 maailman eri alueelta ja hyödynsivät 51 sosiaalisen kompleksisuuden sekä neljää uskonnollisen moralismin mittaa.

Analyysi osoitti, että kahdellatoista tutkitulla alueella - joista oli olemassa tietoa yhteiskunnallisen monimutkaisuuden kehityksestä sekä ennen että jälkeen alueelle syntyneitä moralisoivia jumaluskontoja - sosiaalisen kompleksisuuden kasvunopeus oli keskimäärin viisi kertaa nopeampaa ennen kuin niissä alkoi esiintyä moralisoivia jumalia. Toki sellaisia edeltäviä jumalten lepyttämiseen yms. liittyviä uskonnollisia menoja ja riittejä oli ollut jo kauan ennen.

Tutkimus osoitti myös, että sosiaalinen monimutkaisuus ennusti merkittävästi paremmin moralisoivien jumalien syntyä kuin eri alueiden välisen ajalliset, maantieteelliset tai kielitieteelliset yhteydet - ja säilyivät tilastollisesti merkitsevinä myös silloin, kun tällaiset yhteydet huomioitiin. Siten eri alueiden samansuuntainen kehitys ei näyttäisi syntyneen niiden välisten yhteyksien kautta, vaan toisistaan riippumattomasti yhteiskunnan kompleksisuuden kasvun myötä.

Tutkimus paljasti yllättävän selkeästi myös sen, kuinka suureksi yhteiskunnan piti kasvaa, jotta sinne kehittyisi moralisoivia jumalia. Luku oli pyöreä miljoona ihmistä: moralisoivat jumalat ilmaantuivat sadassa vuodessa sen jälkeen kun tuo rajapyykki oli saavutettu. Vain yksi tuon rajan saavuttanut yhteisö ei kehittänyt moralisoivia jumalia - se oli Etelä-Amerikan Inka-valtio, joka oli ehkä liian lyhytikäinen ehtiäkseen kehittämään sellaisen.

Sivumennen sanoen yhteiskuntien kasvu ei korreloinut kirjoitustaidon keksimisen kanssa, joskin se edelsi yhdeksässä tapauksessa kahdestatoista moralisoivan jumalan ilmaantumista. Kirjoitustaito saattoikin olla merkittävä tekijä moralisoivien jumalien syntymän taustalla. Tätä tuki myös se, ettei moralisoivia jumalia ole syntynyt kirjoitustaidottomien kansojen parissa.

Tutkijoiden johtopäätös tästä kaikesta oli se, että kun ihmisyhteisö kasvaa riittävän suureksi ja sosiaalisesti haastavaksi, tarvitaan sen koossa pitämiseksi moralisoivia jumalia. Sen sijaan itse yhteiskunnan kasvun ja kehitykseen lähtemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Seuraavaksi onkin mielenkiintoista nähdä kuinka valistuksesta alkanut uskonnollisen moraalin kaikkoaminen vaikuttaa länsimaiden tulevaisuuteen. Pystyvätkö ne jatkossakin tuottamaan sellaista ennenäkemätöntä hyvinvointia, josta olemme saaneet nauttia esimerkiksi maallistuneessa Suomessa. Vai seuraako moralisoivan jumalan katoamisesta yhteiskunnallinen sekasorto yli-inhimilliseksi katsotun ohjauksen kadotessa ihmisten kanssakäyntiä ohjaavana voimana.

Eli käykö niin, että se länsimainen sekulaari maailmankatsomus, joka on kyennyt luomaan ainakin toistaiseksi aineellisesti parhaan ja henkisesti vapaimman yhteiskunnan ihmisten elettäväksi, sisältää itsessään siemenen omaan tuhoonsa?

Joka elää, se näkee. Valitettavasti - tai ehkä onneksi - lienen itse koiranputkenjuurten syöntiosastolla ennen kuin tässä asiassa saavutetaan varmuus Suomen osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

torstai 11. huhtikuuta 2019

Vaalikoneiden oikeasta käytöstä

Helsingin Sanomissa oli pieni juttu vaalikokeisiin vastaamisesta. Siinä ehdotettiin, että kussakin kysymyksessä tulisi olla tasapainoinen perustietopaketti puolesta ja vastaan -perusteluille".

Ajatus on sinänsä hyvä, mutta kuten Ylen ns. vaalibotti on osoittanut, voidaan tällaista perustietopakettia käyttää politiikan tekemiseen. Ellei suorastaan piilovaalipropagandaan.

Omalta osaltani olen päätynyt siihen, että vastaan vaalikoneissa vain niihin kysymyksiin, joihin minulla on selkeä näkemys. Näin siksi, että sellaiset asiat, joihin minulla ei ole näkemystä joko tiedonpuutteen, epäselvän kysymyksen tai muuten vain selkeän mielipiteen puuttumisen takia, vain hämärtävät lopputulosta.

Suosittelen samaa periaatetta myös muille vaalikoneiden käyttäjille. Näin toimien niistä saa irti eniten.

Vaalikoneiden tekijöille puolestaan suosittelisin luopumista kysymyksistä, joihin ei ole yhtä selkeää vastausta. Tarkoitan tällä esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, joihin itse asiassa sisältyy kaksi eri kysymystä. 

Esimerkkinä vaikkapa Ylen vaalikoneesta kysymys "Suomen ei pidä kiirehtiä kieltämään uusien bensa- ja dieselautojen myyntiä". Mitähän tähän pitäisi vastata, jos haluaisin kiellettäväksi vain dieselautot, mutta en bensamoottorilla varistettuja? Entä miten samoin ajatteleva ehdokas on mahtanut vastata?

Ongelmallinen on myös samassa vaalikoneessa esiintyvä kysymys "sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että osa nykyisistä tuista korvataan kaikille työikäisille maksettavalla, vastikkeettomalla perustulolla". Epäselvää nimittäin on, että minkälaisesta perustulosta on kysymys. 

Itse kannatan perustuloa, mutta huomattavasti nykyistä perusturvaa alemmalla tasolla ja korvaten muut sosiaaliturvan lähteet siten, että se alentaisi työn teettämisen kustannuksia, vähentäisi byrokraattien määrää ja nostaisi työllisyysastetta. Näiden vaalien alla ehdotettuja runsaan kansalaispalkan malleja en kuitenkaan kannata.

Ylen vaalikone on muutenkin ongelmallinen, koska siinä ei ole mahdollisuutta ohittaa kysymystä kokonaan. En tiedä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, sillä onhan aivan eri asia olla ottamatta kantaa kuin olla "keskimääräisellä" kannalla, kuten Ylen vaalikoneen vastausvalikon mukaan näyttäisi olevan.

Lopuksi on syytä todeta, että Ylen tuoreen gallupin mukaan Perussuomalaiset on noussut selkeästi Suomen toiseksi suosituimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Samalla SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannatukset olivat laskeneet yhteensä peräti kolme prosenttiyksikköä edellisestä gallupista. 

Muistakaahan valita ehdokkaanne huolella ja käydä äänestämässä! Vain siten voi vaikuttaa maamme eduskunnan koostumukseen ja sitä kautta Suomen tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Valeuutinen - mutta kumpi?

Helsingin Sanomat julkaisi pari päivää sitten jutun koulujen kasvisruokailusta. Jutun sävy oli kasviruuan suhteen äärimmäisen positiivinen.

Sen mukaan "kaupungilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten paljon kasvisruokaa kouluissa kuluu yhteensä verrattuna muuhun ruokaan. Se tiedetään, että suosituimmat kasvisruuat ovat monen lempiruokaa. Niitä otetaan yhtä paljon tai enemmän kuin suosituimpia liharuokia."

Pari päivää sitten myös Iltalehti julkaisi jutun samasta aiheesta. Sen mukaan "kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla pääruoista kasvisruokia on tarkalleen 59,3 prosenttia, liharuokia 30,5 prosenttia ja kalaruokia 10,2 prosenttia." Kasvisruoka on siten jo nyt pääasiallinen koululaisille Helsingissä tarjottava lounas, joten kyse ei enää ole mistään kasvisruuan kokeilupäivistä.

Mielenkiintoiseksi nämä kaksi juttua teki se, että IL:n mukaan "vaikka liha- ja kalaruokaa on kouluissa tarjolla vähemmän kuin kasvisruokia, niitä syödään suurempia määriä kuin kasvisruokia".

Molempien lehtien jutut eivät siis voi pitää paikkaansa, joten toinen niistä on valeuutinen. Mutta kumpi?

Toivottavasti se ei ole HS:n juttu, koska IL:n välittämän tiedon mukaan kasvisruuan suosiminen olisi johtanut yhä useamman koululaisen jättämään verorahoitteinen päiväruokansa syömättä - ja siten heidän vanhempiensa ja kaikkien Helsingin veronmaksajien - siihen käytetyt verorahat olisi heitetty kankkulan kaivoon.

Asia on siksi vakava, että se on syytä nostaa esille. Kouluruokaahan jaetaan Suomessa siksi, että koululaiset jaksaisivat opiskella koko päivän syömällä lounaaksi terveellistä ruokaa. Jos nykyinen kasvisruokainnostus on kuitenkin johtanut siihen, että osa heistä (pojat?) korvaa sen ravintotieteellisesti heikkotasoisella roskaruualla tai jättää lounaan kokonaan syömättä, ei tätä tavoitetta ole saavutettu.

Jos näin on, ei tämä voi olla näkymättä sekä koulujen arjessa eikä myöskään näiden nuorten kehityksessä kohti aikuisuutta. Siksi tarvitaan pikaisesti tutkittua ja luotettavaa tietoa - eikä kahta vaihtoehtoista "totuutta" - kasvissyönti-ideologian vaikutuksesta koululaisten ravitsemukseen.

Toivottavasti Helsingin kaupunki siis selvittää asian mahdollisimman pikaisesti. Ja Suomen muut kaupungit ja kunnat odottavat oikeaa tietoa ennen kuin lähtevät omilla tahoillaan suosimaan kasvisruokaa koululaisten lautasilla.

Sivumennen sanoen tämän jutun lähteitä etsiessäni tuli vastaan myös uutinen, jonka mukaan mielenterveysongelmat ovat brittitutkimuksen mukaan todennäköisempiä kasvissyöjillä. Toisaalta muutamien fyysisten sairauksien suhteen kasvisruokavalio saattaa olla parempi kuin sekaruoka. Siten myös kasvisruokavalion kokonaisterveysvaikutukset tulisi tutkia nykyistä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokafasismia Helsingissä
Vegaaniarmeija?
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!

Eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Vielä niihin on kuitenkin matkaa viisi yötä.

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman - ja viimeisen vaaleja edeltävän - gallupinsa, joka toisti samaa tarinaa kuin muidenkin tekemät gallupit: SDP:n kannatus on jyrkässä alamäessä ja Perussuomalaisten vielä jyrkemmässä nousussa. Mikäli sama kehitys jatkuu, syntyy eduskuntaan kolmen melko tasavahvan puolueen edustus sekä suuri joukko pienempiä eduskuntaryhmiä.

HS:n jutun mukaan kolmannes äänestäjistä saattaa kuitenkin vielä vaihtaa gallupissa ilmaisemaansa näkemystä. Siten mikään ei ole edelleenkään varmaa, vaan meidän kaikkien tulee ymmärtää vaaliuurnilla käymisen välttämättömyys, mikäli haluamme vaikuttaa suomalaisen politiikan suuntaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Siihen on mahdollisuus vielä tänään missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa sekä ensi sunnuntaina vaalipaikalla. Käyttäkää siis - arvoisat lukijani - tilaisuutenne; ja tehkää se vakaasti harkiten.

* * *

Näiden vaalien alla on etenkin Kokoomuksen suunnalta kuultu lähes halla-aholaisia äänenpainoja. Syynä tähän pidettäneen yleensä Perussuomalaisten nousun torppaamisyritystä.

Mieleeni juolahti kuitenkin myös toinen mahdollinen selitys. Ja se on muutos eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa.

Eli voisikohan olla niin, ettei maahanmuuttokritiikittömyys olekaan enää väylä EU:n vallan kammareihin, joten sinne pyrkivien kannattaa opportunistisesti esittää kriittistä? Jos ja kun näin on, voisin hyvinkin kuvitella erityisesti kokoomuslaisten johtohenkilöiden kääntäneen takkinsa oman etunsa mukaisesti.

Onhan heidän edeltäjillään vahvoja näyttöjä - ajatusten Säyneenjoesta Jyrki Kataisesta tuli komissaari ja Alexander Stubbista Euroopan investointipankin varapääjohtaja seuraamalla eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan muotivirtauksia. Mikseivät siis Petteri Orpo tai Kai Mykkänen voisi seurata heitä nykyisiä muotivirtauksia noudattamalla. Tarvittaessahan takin voi kuitenkin aina kääntää uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Sipilä panikoi
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Syyrian väestö kasvaa joka vuosi 268 000 hengellä

Helsingin Sanomat teki ns. human interest jutun Suomeen muuttaneesta syyrialaisperheestä, jolla on kolme lasta eikä aikomusta hankkia sen usempia. Tarinan otsikoksi lehti oli muotoillut "Perhe on Syyriassa tärkeä, mutta lapsia ei hankita juuri enempää kuin Suomessa".

Olin hämmästynyt otsikosta, koska se ei vastannut sitä käsitystä mikä itselläni oli syyrialaisten lisääntymisestä. Tai edes perheen omasta lapsiluvusta - onhan kolme lasta Suomessa selvästi tavallista suurempi määrä.

Niinpä katsoin syyrialaisten väestönkasvun Wikipediasta. Sen mukaan syyrialaisia oli vuonna 2016 hiukan yli 17 miljoonaa ihmistä ja maan väkiluku kasvoi vuosittain 1,58 prosentilla.

Se tarkoittaa, että maassa asuu joka vuosi noin 268 000 syyrialaista enemmän kuin edellisenä vuonna. Siis jonkin verran enemmän kuin koko Tampereen väkiluku. Tai 27 kertaa enemmän kuin Suomen maahanmuuton takia kasvava väestö.

Väestön kokoon suhteutettuna Syyrian väkiluvun kasvu on 8,7 kertaa nopeampaa kuin Suomessa, missä kantaväestön koko on kääntynyt laskuun. Mutta missä Syyriasta tulleet ovat osaltaan kasvattamassa väestön kokoa.

Edelle kirjoittamani perusteella on ikävää - mutta valitettavan perusteltua - todeta, että Helsingin Sanomat onnistui jälleen kerran tekemään valeuutisen. Vieläpä aiheesta, joka on tärkein yksittäinen syy maapallon suurille ongelmille, eli Afrikan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian hallitsemattomasta väestönkasvusta. Se on vastuutonta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi HS teki jutun syyrialaisnaisesta?
Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Maaseudun tulevaisuuden teettämä mielipidetiedustelu kertoi, ettei Yleisradion nykyinen tarjonta tyydytä huomattavaa osaa suomalaisista. Tyytymättömimpiä ovat maaseudulla asuvat kun taas kaupunkien cityvihreät, sinkut ja kotona asuvat nuoret ovat tyytyväisimpiä. 

Tyytyväisten osuus oli 54 prosenttia ja tyytymättömien 39. Itse kuulun osin jälkimmäisiin - ongelmana on etenkin Ylen poliittisten ohjelmien yksisilmäinen vihervasemmistolaisuus. Sen sijaan esimerkiksi urheilutarjonta tai luonto-ohjelmat ovat positiivisia seikkoja.

Helsingin Sanomat oli kysynyt Ylen toimitusjohtajalta Merja Ylä-Anttilalta kommenttia. Tämä oli kertonut olevansa osin yllättynyt tuloksesta, koska "esimerkiksi alueradion ja -toimitusten rooli on maaseudulla kuitenkin melko merkittävä ja kuulijaluvut hyviä".

Kukahan vihjaisisi Ylä-Anttilalle, että tyytyväisyys Yleen lisääntyisi aivan oleellisesti, mikäli se noudattaisi omia eettisiä ohjeitaan. Eli perustaisi journalisminsa totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen, erottaisi sekä tosiasiat että niiden taustoittamisen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta sekä huolehtisi vaaliehdokkaiden esiintymisissä siitä, ettei kukaan ehdokas saa erityistä etua muihin ehdokkaisiin nähden.

Käytännön esimerkkinä ja juuri nyt Yle voisi osoittaa esimerkiksi katumusta julkaisemastaan punavihreää maailmankatsomusta nuorisolle tuputtavasta "vaalibotista", jonka kelvottomuus on tämän blogin lisäksi huomattu esimerkiksi Suomen kuvalehdessä.

Ylä-Anttilan tai Ylen päätoimittajan ulostuloa odotellessa jokainen voi edesauttaa Pasilan punavihreän veromedian heräämistä käymällä allekirjoittamassa Yle-veron kumoamista vaativan kansalaisaloitteen. Aloite on ilmestynyt allekirjoitettavaksi kaksi päivää sitten, ja sille on tähän mennessä kertynyt 2 257 allekirjoittajaa. Tasaisella tahdilla 50 000 allekirjoittajan määrä saavutetaan siis reilussa kolmessa viikossa - kunhan Yle-veron rahankäyttöön tyytymättömät vain käyvät ilmaisemassa mielipiteensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa

MTV3 uutisoi tiedon, jonka mukaan Suomessa kuolee pienhiukkasten takia vuosittain 1 800 ihmistä. Niiden tärkeimmäksi lähteeksi mainitaan omakotitalojen lämmittäminen puulla.

Uutinen ei kertonut sitä, mihin laskelmat perustuvat. Verrokiksi annettiin kuitenkin Intian New Delhi, jossa sanottiin kuolevan vuosittain 1,2 miljoonaa ihmistä ilmansaasteiden takia. Hurja luku ottaen huomioon New Delhin Wikipediassa mainitun noin 300 0000 ihmisen väkiluvun. 

En kuitenkaan usko, että New Delhin väestö uusiutuisi neljä kertaa vuodessa, vaan toimittaja lienee tarkoittanut Intian toiseksi suurinta kaupunkia eli koko Delhiä. Sen väkiluku on Wikipedian mukaan 16 tai 19 miljoonaa ihmistä.

Siten MTV3:n uutisen mukaan Delhissä kuolee ilmansaasteisiin joka vuosi noin kuusi prosenttia väestöstä. Tämäkin luku on niin korkea, että se epäilyttää.

Niinpä tarkistin intialaisten eliniänodotteen - se on 67 vuotta. Sen mukaan laskettuna intialaisista kuolisi vuosittain kaiken kaikkiaan noin 1,5 prosenttia. Todellisuudessa tuo osuus on kuitenkin selvästi pienempi, koska maan väestö on nopeassa kasvussa eli vanhat eli kuolevat ikäluokat ovat pienempiä kuin nuoret.

Niin tai näin. Joka tapauksessa on selvää, että uutisen mukaan Delhissä kuolee vuosittain pelkästään ilmansaasteisiin peräti (yli) neljä kertaa suurempi osuus ihmisistää kuin kaikkiin syihin koko Intiassa. Tämä ei voi pitää paikkaansa, joten tältä osin MTV3:n uutinen ei pidä paikkaansa edes siteeksi.

Palatakseni Suomeen, niin olisi mukava tietää millä tavoin tuo 1 800 Suomessa pienhiukkasten takia kuolevaa ihmistä on arvioitu. Nyt MTV3:n linkittämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedote ei asiaa avaa, vaan kertoo ainoastaan että kyseessä on arvio.

Lopuksi totean, etten kirjoittanut tätä ajatustani kyseenalaistaakseni THL:n arvion. Kirjoitin sen siksi, että MTV3:n olisi kannattanut tutkia hetki uutiseen liittämäänsä esimerkkiä Intiasta, jotta se ei olisi tullut sisällyttäneeksi vakavaan ja terveytemme kannalta tärkeään uutiseensa ilmiselvästi liioittelevaa vertailukohtaa, joka on omiaan vähentämään lukijan luottamusta itse pääasiaan.

Näin se tuli - epäilemättä tahtomattaan - edesauttaneeksi kansalaisten epäluottamusta terveydenhuollon ammattilaisiin, mikä on meilläkin näkynyt pahimmillaan esimerkiksi rokotteista kieltäytymisinä ja sitä kautta tuhkarokkotapauksina. Edes ihmisten ympäristöpaniikin lietsominen ei ole tähän pätevä syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen

WWF sai jälleen läpi väitteensä siitä, että Suomi olisi käyttänyt osuutensa maailman luonnonvaroista. Kuten olen aiemmin todennut, on tuo laskelma sikäli virheellinen, ettei se huomioi maamme pinta-alaa eli henkeä kohti kestävästi käytettävissä olevia luonnonvarojamme.

WWF väitti jopa niin, että tuo ns. ylimenopäivä tuli tänä vuonna vastaan peräti viikkoa ennen kuin edellisenä vuonna. Ottamatta tässä kantaa laskelman muuhun oikeellisuuteen, on tässä  syytä huomioida - sen lisäksi että elämme juuri nyt nopean talouskasvun aikaa - että maapallon väestö kasvoi vuodessa yli yhden prosentin (Wikipedian mukaan maapallon väestö kasvoi vuosittain noin 1,2 % vuosien 2000 ja 2010 välillä).

Se tarkoittaa, että suomalaisten ylimenopäivän viikon siirtymisestä muun maailman väestönkasvu yksinään kuittasi yli puolet, koska Suomen väkiluku säilyi käytännössä ennallaan. Siksi suomalaisten syyllistäminen ainakin tuosta puolikkaasta on tarpeetonta, koska me emme - ainakaan WWF:n hyväksymillä keinoilla - pysty muiden maiden väkiluvun kasvuun vaikuttamaan.

Lisäksi maamme mateli ennen nykyistä vireän talouden aikaa erittäin pitkään taloudellisessa laskukaudessa ja tulee palaamaan sinne jälleen muutaman vuoden kuluttua. Silloin luonnonvarojen kulutuksemme laskee, mutta WWF:n mittari tullee olemaan edelleen punaisella, koska maapallon koko väestö jatkanee kasvuaan entiseen tahtiin - tai mahdollisesti jopa kiihtyen.

Niinpä luonnonvarojen ylimenopäivä on tyypillinen valeuutinen, jossa on siteeksi totta, mutta kokonaisuus tarkoituksenmukaisesti vääristelty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka maapallo pelastuu?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin



torstai 4. huhtikuuta 2019

Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!

Jussi Halla-aho varmisti Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei perussuomalaiset mene hallitukseen, ellei ohjelma kiristä maahanmuuttoa. Tärkein asia siinä on hänen mukaansa se, että Suomi ja muut EU-valtiot lakkaavat hyväksymästä toisten jäsenmaiden kautta tulevia turvapaikanhakijoita.

Hän uskoi, että myös muut puolueet ovat maahanmuuttopolitiikassaan tulossa Perussuomalaisten linjoille. Se vaatii hänen mukaansa vain sitä, että ne joutuvat pelkäämään oman kannatuksensa puolesta.

Luulen, että Halla-aho on oikeassa. Ja siksi olen myös sitä mieltä, että nyt on erityisen tärkeää käydä äänestämässä siten, että vanhoille valtapuolueille syntyy tuollainen pelko.

Tämän äänestämisen tärkeyttä alleviivasi Ilta-Sanomien uutinen, jonka mukaan Länsi-Afrikassa Burkina Fasossa on viime sunnuntaista lähtien kuollut yli 60 ihmistä jihadistien iskuissa ja niitä seuranneissa yhteenotoissa. Alleviivasi siksi, että ainakaan minä en halua "kehittää" suomalaista yhteiskuntaa Burkina Fason viitoittamaan suuntaan.

Sitä alleviivaavat myös ne naiset, joista on viime päivinä puhuttu - siis ISIS:in pariin lähteneet kantasuomalaiset. Alleviivaavat siksi, että he osoittavat maahame saapuneen muslimiväestön negatiivisen vaikutuksen ulottuvan myös kantaväestön pariin tavalla, jonka lopputulos näkyy vaikkapa Burkina Fason yhteiskunnallisessa tilassa.

Muistakaapa siis äänestää, arvoisat lukijani, hyvän suomalaisen tulevaisuuden puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja
Nigerian islamistien opetukset
Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Sipilä panikoi

Puheenjohtaja Juha Sipilä (kepu) kertoili Ilta-Sanomille, että "meillä on poliitikkoja, jotka ruokkivat pelkoja ja kaunaa ulkomaalaisia kohtaan hyvin kyseenalaisin keinoin. Kaikki ulkomaalaiset leimataan lapsenraiskaajiksi ja sosiaalipummeiksi. Annetaan ymmärtää, että vanhusten huollon ja kantasuomalaisten työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmat ratkeaisivat heittämällä ulos maahan vuonna 2015 saapuneet turvapaikanhakijat. Tällaista puhetta kuulemme usein Perussuomaisen puolueen johdosta ja johdon liepeiltä."

Nähdäkseni diplomi-insinööri antoi tuossa väärän todistuksen kilpailijastaan. Perussuomalaiset eivät ole leimanneet kaikkia ulkomaalaisia yhtään miksikään, vaan ainoastaan nostaneen esille joidenkin maahanmuuttajaryhmien järkyttävän yliedustuksen lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sekä jo maahanmuuttoviraston päätöstenkin perusteella ilmeisen yleisen maahantulon motiivin korkeamman elintason toivossa. 

Edelleen on selvää, että koska joidenkin tulijaryhmien työllisyysaste mataa vuosikymmenien maassaolon jälkeenkin, heistä aiheutuu korkeat kustannukset veronmaksajille. Tästä seuraa loogisesti se, että tuo raha on pois jostain muualta - siis esimerkiksi vanhusten hoidosta. 

Samoin on selvää, että mikäli Suomessa sallitaan halpatyövoiman vapaa maahantuonti, vaikeuttaa se entisestään kantasuomalaisten työttömien työllistymistä. Etenkin, mikäli nämä odottavat saavansa suomalaisia työehtoja vastaavan palkan.

Eikä perussuomalaisten johto tai sen liepeet ole myöskään vaatinut heittämään maasta ulos kaikkia vuonna 2015 saapuneita, vaan ainoastaan ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin tai joilla ei lähtömaan muuttuneiden olosuhteiden takia ole enää turvapaikan tarvetta. Tai ei ole koskaan sellaista ollutkaan.

Edelleen Ilta-Sanomien mukaan Sipilä oli MTV3:n vaalitentissä (jota en siis katsonut) "ettei olisi välttämättä luvannut Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoiden käyttöön, jos olisi etukäteen tiennyt, millaisen kohun ja keskustelun lupaus aiheuttaa".

Mikäli muotoilu on tosiaankin Sipilän, on se varsin mielenkiintoinen. Entinen pääministerimme ei siitä päätellen näyttäisi edelleenkään ymmärtävän, ettei ongelma ollut asiasta noussut kohu ja keskustelu, vaan se, että hänen lupauksensa levisi erityisesti irakilaisten tietoisuuteen ja johti sieltä Suomeen kohdistuvaan ryntäykseen. Ja sitä kautta niihin ongelmiin, joiden parissa olemme vuoden 2015 tapahtumien jälkeen joutuneet painiskelemaan. 

Kaikki tämä on tulkittavissa kahdella sanalla. Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten viedessä Keskustalta ääniä näiden aiemmin vakiintuneen äänestäjäkunnan näkemyksiä myötäilevillä kannanotoilla on puheenjohtaja Sipilä ryhtynyt panikoimaan. Nähtäväksi jää, seuraako siitä puolueen kannatuksen nousu vai entistä jyrkempi alamäki. Se selviää viimeistään sunnuntaina 14. huhtikuuta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Sixten Korkmanin sokea piste

Sixten Korkman on kirjoitellut usein järkeviä ajatuksia. Näin hän teki myös tänä aamuna julkaistussa kolumnissaan. Mutta tarinaan sisältyi myös sokea piste.

Olen Korkmanin kanssa samaa mieltä siitä, että populistit Euroopan eri maissa ajavat usein politiikkaa, joka on viime kädessä heidän kannattajiensa omaa etua vastaan. Tosin joissain tapauksissa paljon vähemmän kuin heidän syrjäyttämiensä korruptoituneiden vanhojen valtapuolueiden, joiden kyvyttömyys on johtanut näiden populistien valtaannousuun.

Erityisen samaa mieltä olen Korkmanin kanssa siitä, että "ilmaston lämpeneminen on pysäytettävissä, mutta vain jos kaikki keskeiset toimijat sitoutuvat tavoitteeseen. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan maailmantalouden vakauttamiseksi, aseistariisunnan edistämiseksi, pakolaispolitiikan inhimillistämiseksi sekä veropakolaisuuden ja rahanpesun torjumiseksi."

Sivumennen sanoen tuo ensimmäinen kohta on kuin suoraan perussuomalaisten Jussi Halla-ahon suusta. Ja muutkin sinänsä järkeenkäypiä, mutta riippuvaisia siitä mikä tuon yhteistyön sisältö on. Jos kansainvälinen yhteistyö johtaa hyviin ratkaisuihin on se eduksi, mutta mikäli ei; ei siitä ole suurtakaan iloa.

Sokean pisteensä Korkman kuitenkin löysi kappaleessa, jossa hän puhui vihan kohdistamisesta "niihin epätoivoisiin ihmisiin, jotka hakevat turvaa ja uutta elämää kurjuudesta kärsivän kotimaansa ulkopuolella". Ja vielä sokeamman virkkeestä, jonka loogisen järjettömyyden osoitin eilen toisen HS:n jutun perusteella eli väittäessään ihmisten hukkumisen Välimereen olevan koko Euroopan häpeä.

Johtopäätöksestä olen lähtökohtaisesti samaa mieltä, eli että juuri kansainvälisellä yhteistyöllä tämäkin ongelma olisi nykyistä paremmin hallittavissa. Valitettavasti vain EU ei tähän pystynyt vuonna 2015 alkaneen ihmisryntäyksen aikana, eikä poliittisen korrektiuden ahdistamana ole edelleenkään löytänyt pysyviä ratkaisuja, minkä seurauksena Unkarin, Italian ja Itävallan kaltaisten kansallisvaltioiden oli pakko ryhtyä kansallisiin toimiin täydellisen katastrofin välttämiseksi. Ne ovat auttaneet ainakin toistaiseksi.

Tämän Korkmanin sokeana pisteenä näyttäytyvän ongelman ratkaisemiseksi kansainvälisen yhteistyön avulla tulisi ensisijaisesti pystyä lopettamaan lähtömaiden väestöräjähdys. Toiseksi sen olisi pystyttävä rauhoittamaan niiden yhteiskuntia kalvavat uskonnollis-etniset epävarmuustekijät ja näiden ongelmien tultua ratkaistuksi tukemaan näissä maissa omaehtoista talouskasvua ja siihen tukeutuvaa hyvinvointia.

Samalla olisi huolehdittava siitä, etteivät länsimaat omalla toiminnallaan ehkäisisi kehitysmaiden omaa kehitystä. Esimerkkinä sellaisestra käy vaikkapa maataloustukien seurauksena syntyneen ruuan ylituotannon dumppaaminen kehitysmaihin.

Ja niin. Tuosta Korkmanin mainitsemasta "epätoivoisiin ihmisiin" kohdistuvasta vihasta

Jotenkin minusta tuntuu, ettei ylivoimaisesti suurin osa ns. maahanmuuttokriittisistä eurooppalaisista tunne juurikaan vihaa tänne saapuvia kehitysmaalaisia kohtaan (vaikka toki lienee olemassa pieni joukko vihaisia rasistejakin). Sen sijaan he kaipaavat elämäntapansa säilyttämistä ennallaan, turvallisuutta ja taloudellista vakautta. Ja tiedostavat enemmän tai vähemmän kirkkaasti, että liian laajamittainen humanitaarinen maahanmuutto johtaisi heikennyksiin näillä kaikilla osa-alueilla.

Asiaa ei myöskään paranna se, ettei ainakaan EU ylikansallisena organisaationa (eikä Suomi kansallisvaltiona) ole tehnyt elettäkään vaatiakseen tulijoilta todellista sopeutumista vastaanottajamaiden elintapaan. Yhtenä järkyttävänä esimerkkinä tästä luin eilen Oulun tunnetusta imaamista, Abdul Mannanista, jota edelleen haastatellaan suomen sijasta englanniksi. Tämä on järkyttävää, sillä onhan hän sentään entinen demareiden varavaltuutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Suomen vastuista Kreikassa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Aino Frilander: sait minut häpeämään

Helsingin Sanomien toimittaja Aino Frilander väitti, että laivan kaapanneiden kolmen Eurooppaan pyrkivän kehitysmaalaisnuorukaisen saamat raskaat syytteet, jotka voisivat johtaa jopa 7-30 vuoden tuomioon, ovat kohtuuttomia. Syyksi tilanteeseen johtaneeseen selkkaukseen hän nimesi sen, "että EU-maat ovat kääntäneet selkänsä Välimeren kriisille".

Tuon luettuani olin pudota tuoliltani. Siis ihan oikeastiko maan suurimmassa sanomalehdessä toimii palkattuna toimittaja, jonka mielestä EU:n politiikalla olisi jotain tekemistä sen kanssa, että merestä pelastettu kehitysmaalaisjoukkio kaappasi laivan päästäkseen paikkaan, jonne se ei ole tervetullut.

Euroopan Unioniin suuntautunut hallitsematon elintasopakolaisten virta on viime vuosina aiheuttanut tyytymättömyyttä jäsenmaiden kansalaisissa, jotka mielipidekyselyiden ja useiden vaalien perusteella eivät halua elinympäristönsä muuttuvan enempää siihen suuntaan, kuin se tämän humanitaarisen maahanmuuton myötä on jo muuttunut. Siksi EU:n poliitikot ovat enemmän tai vähemmän pitkin hampain eli vaalitappioiden pelossa taipuneet tämän äärimmäisen ongelmallisen maahanmuuttoaallon rajoittamiseen. Toki joukossa on myös muutamia maita, joissa elintasopakolaisuuden aiheuttama protesti on jo ehtinyt nostaa todellisiksi vallankäyttäjiksi myös eurooppalaista elintapaa aidosti vaalivia puolueita ja henkilöitä.

Olin pudota tuoliltani siis siksi, että toimittaja Frilander katsoo juuri tämän demokraattisen prosessin syylliseksi siihen, että merestä pelastetut kehitysmaalaiset ottivat ja kaappasivat laivan päästäkseen Välimeren yli sen sijaan, että heidät olisi viety turvaan kansainvälisten sopimusten mukaisesti lähimpään satamaan.

Kyse ei siten ollut ensisijaisesti siitä - kuten Frilander väitti - että "siirtolaisten vaatimus, että El Hiblu 1 veisi heidät Välimeren pohjoisrannalle ei ollut kohtuuton: se oli itsesuojelua". Kyllä se oli sekä kohtuuton eurooppalaisia kohtaan että lisäksi lain vastainen.

* * *

Minusta ei olisi ollut kohtuutonta olettaa, että maan johtavassa sanomalehdessä kirjoittava toimittaja olisi ymmärtänyt, että kaappauksen ensisijaisena syynä oli mitä todennäköisimmin EU:n aiempi käytäntö noutaa  Libyan rannikolta ihmissalakuljettajien palkkiota vastaan merihätään toimittamia ihmisiä. Ja että monet vapaaehtoisorganisaatiot olivat tehneet samaa. Ilman tuota toimintaa nyt ongelmiin joutuneet kaapparit eivät olisi koskaan pyrkineet EU:n alueelle, maksaneet ihmissalakuljettajille merihätään saattamisesta tai kaapanneet heidät pelastanutta laivaa.

Siten EU:n nykyisen maahanmuuttopolitiikan sijasta Frilanderin olisi pitänyt ymmärtää syyttää tapahtuneesta 1) itse kaappauksen tehneiden henkilöiden valmiutta väärinkäyttää kansainvälisiä merenkulun sääntöjä, sekä (2) niitä EU:ssa toimivia tahoja - kuten Frilander itse - jotka jatkuvalla propagandallaan ylläpitävät kehitysmaalaisten parissa sitä mielikuvaa, että EU olisi edelleenkin halukas ottamaan ongelmallisiksi osoittautuneita tulijoita omalle maaperälleen elätettäväksi.

Eikä pidä tietenkään unohtaa syiden joukosta 3) lähtömaissa elävien ihmisten kyvyttömyyttä tuottaa siedettäviä elinoloja itselleen eikä myöskään 4) heidän holtitonta lisääntymistään, jonka seurauksena vähäisetkin kehitysaskeleet sortuvat väestöräjähdyksen alle. Jälkimmäistä seikkaa ei myöskään auta se, että hyvää tarkoittavat länsimaat 5) ovat kehitysavun kautta poistaneet noista maista aiemmin väestön kokoa säädelleen lapsikuolleisuuden väittämällä, että sitä kautta väestönkasvu pysähtyisi kuin itsekseen.

Tuota viimeistä muuten hoettiin jo minun ollessani keskikoulussa, jolloin tietenkin uskoin mitä opettaja oli kertonut. Valitettavasti kuluneet vuosikymmenet eivät ole vahvistaneet tuota uskoa. Päinvastoin.

Lopuksi totean Frilanderin oman loppukaneetin hengessä: oikein hävettää koko Helsingin Sanomien lukijakunnan puolesta, että maksamme mediasta, joka on palkannut Frilanderin kaltaisen toimittajan kirjoittelemaan älyllisesti epärehellisiä kommenttejaan. Ja vielä saattaa ne ihmisten luettavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko mediahuomion ja -hiljaisuuden ero yksi pilalle mennyt elämä?
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan
Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, kuinka popmaailman tähdet joutuvat selittelemään kovasti, mikäli ovat päättäneet käydä esiintymässä Israelissa, mutta klassista musiikkia esitteleviltä ei kysellä mitään. Kyse on siis jonkinlaisesta kaksoisstandardista.

Jutun loppuun toimittaja on kirjoittanut kommentin, jonka mukaan "tänä keväänä suunnilleen jokaiselta euroviisuesiintyjältä ja yleisradioyhtiöltä ympäri Eurooppaa kysytään suhteesta Israelin ylläpitämään miehitykseen ja boikottiliikkeeseen... Huolellisesti muotoiltuja kantojakin on kuultu puolin ja toisin... Vastaavat ja toivottavasti asiallisina pysyvät kysymykset tulevat todennäköisesti koskemaan yhä useammin myös klassisen musiikin maailmaa – ja Israelin filharmonikkojen kutsuun myönteisesti vastaavia tähtisolisteja ja kapellimestareita."

Minä luin tuon kommentin siten, että toimittaja haluaisi esiintymisillään toimeentuloa hakevia ihmisiä ahdisteltavan palkanmaksajan politiikan takia. Siis silloin kun tuo politiikka ei vastaa toimittajan tai muidenkaan punavihreää aatetta tunnustavien ihmisten näkemyksiä.

Tuntien suomalaisen toimittajakunnan näkemykset, ei tässä ole mitään hämmästyttävää. Sen sijaan minua ärsyttää jonkin verran se, että joidenkin populaarikulttuurin piirissä toimivien ihmisten ja toimittajien punavihreä ego on niin valtava, että he kuvittelevat omaavansa jotain sellaista moraalista ylemmyyttä, joka oikeuttaisi vaikeuttamaan poliittisista asioista toisinajattelevien toimeentulon hankintaa. Tai jopa sellaisten, jotka eivät ole itse poliittisesta kiistakysymyksestä mitään mieltä, eivätkä siksi halua ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen.

Jotenkin ikävästi näyttää siltä, ettei vihervasemmisto ole oppinut mitään viime vuosisadan aatetoveriensa eli kommunististen terrorivaltioiden historiasta. Yksi sen tunnuslauseistahan oli, että ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan; ja sillä oikeutettiin jopa äärimmäisiä tekoja. Ja kyllähän samaa näkemyksellisyyttä taitaa löytyä myös nykyisistä islamistijärjestöistä.

Lopuksi vielä selvennykseksi. Minusta olisi hienoa, mikäli palestiinalaiset (sekä muut arabit) ja juutalaiset onnistuisivat tekemään ns. Pyhälle maalle pysyvän rauhan, jossa tunnustettaisiin realiteetit, ymmärrettäisiin molemmin puolin toisen näkemykset ja soviteltaisiin ne yhteen, ryhdyttäisiin taloudelliseen molempia hyödyttävään yhteistyöhön sekä taattaisiin molemmille osapuolille oikeus rauhalliseen tulevaisuuteen.

Valitettavasti en usko omaavani sellaista viisautta, että osaisin kertoa minkälainen tuon ratkaisun tulisi yksityiskohtaisesti olla. Enkä siksi myöskään ota kantaa kummankaan puolesta muuten kuin tuomitsemalla molempien epäoikeudenmukaiset teot toista kohtaan. Yksi asia on kuitenkin varma: vastakkainasettelun lisäämisestä ei tässä prosessissa ole mitään hyötyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaiset ja Karjalan menetys
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Osa poliittisesta kentästämme on lähtenyt sellaiselle linjalle, että maamme politiikka on johdettava suoraan ilmastomallien perusteella ennakoidun ilmastonmuutoksen uhasta. Esimerkiksi maamme ainutta merkittävää luonnonvaraa eli metsiä halutaan hyödynnettävän vajaasti ja ihmisten liikkumista pyritään suitsimaan siirtymällä polttomoottoreista sähköön ja vapaista maanteistä maksullisiin.

Yksi näistä linjauksista on ihmisten - etenkin lasten - pakottaminen kasvisruokailuun. Tähän aiheeseen ottivat aamun lehdessä kantaa kaksi alan tunnettua tutkijaa. Hannu Korhonen ja Anne Pihlanto nimittäin totesivat, että vaikka ilmastonmuutoksen "torjuminen on tärkeää, ...sitä ei pidä tehdä poliittisella päätöksellä, joka voi heikentää kasvavien lasten ravitsemusta ja terveyttä".

Arvaan, että he joutuvat tulevalla viikolla kovan kritiikin kohteeksi siitä huolimatta, että heidän väitteensä oli perusteltu tutkimustiedolla ja faktoilla. Niillä ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä, koska elämme nykyisin totuudenjälkeistä yksisilmäisyyden aikakautta, jossa tunne ja vihervasemmistolainen oikeaoppisuus ovat muodostuneet dogmiksi.

* * *

Samassa lehdessä Itä-Suomen yliopiston julkisuudessakin varsin tunnettu ja palkittu professori Jukka Korpela otti kantaa tuohon yksisilmäisten maailmaan. Hänen mukaansa kansleri Kari Raivion ja professori Ilkka Ruostetsaaren ehdotus tiedeministeriöstä kuulostaa aivan Neuvostoliitolta - niin kuin kuulostaakin.

Korpela totesi - nähdäkseni aivan oikein - että "on infernaalinen visio, että Suomeen perustettaisiin tiedeministeriö koordinoimaan kaikkea tutkimusta yliopistoissa ja sektorihallinnoissa. Pian sen hallintovirkamiehet kaappaisivat vallan siihen, mikä on totta ja mitä voi tutkia. Toisin ajattelevat marginalisoitaisiin resurssien jaossa, koska valtaapitävät kysyisivät valitsemiltaan oikein ajattelevilta huippututkijoilta, mikä on totuus. Näin tiede ei enää kehity vaan muuttuu uskonnoksi."

Teräväkatseisena ihmisenä hän totesi tällaisesta näkyvän jo nyt merkkejä "ilmastonmuutoskeskustelussa, kun IPCC:n raportin epäily sivuutetaan pyhäinhäväistyksenä". Samaa on toki näkynyt jo aiemmin ainakin nuoruuteni kauhukuvia maalanneessa "happosadekeskustelussa", jossa puiden sienitautiepidemian aiheuttaman kaikille näkyvän mäntyjen ruskistumisen väitettiin useita vuosia ja suurin otsikoin johtuvan ilmansaasteista - mutta asian oikea laita julkaistiin yhden palstan pikku-uutisena.

Tästä eivät oppineet mitään ainakaan ne 15 000 tieteenharjoittajaa, jotka julistivat omaa totuuttaan ilmastonmuutospoliittisessa julkilausumassaan. Enkä tällä tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutoksen uhkaa tulisi pyrkiä rajaamaan tehokkain toimenpitein, vaan ettei yhdenkään kansakunnan tule ajaa itseään umpikujaan ottamalla vastuulleen oleellisesti muita suurempaa taakkaa.

Näin erityisesti siksi, että julkisista väitteistä huolimatta ilmastonmuutoshypoteesi ei edelleenkään saa kaikkien tieteentekijöiden kannatusta - monet tuntemani ja asiaan liittyvää ensisijaista tietoa omaavat tutkijat ovat skeptisiä, mutta pitävät suunsa kiinni, koska sen avaaminen johtaisi noitavainoon ja ilmastonmuutoshypen kautta virtaavan tutkimusrahoituksen katkeamiseen.

Niin tai näin. Minun on helppo tutkijana ja professorina yhtyä Korpelan näkemykseen siitä, että "terveen tieteen kannalta on parasta, että sille annetaan resursseja mutta sitä ei fokusoida, koordinoida tai hallinnoida. Tieteen pitää olla epäilevää, kriittistä ja ristiriitaista, koska vain niin löytyy huomisen totuus. Politiikassa on tärkeää, että päätöksiä valmistelevat hyvän kriittisen tieteellisen koulutuksen yliopistoissa saaneet virkamiehet."

Tästä ideaalista on valitettavasti edetty turhan kauas. Tutkimusrahoja on siirretty enenevässä määrin poliitikkojen päätettäväksi ja yliopistojen sekä tutkimuslaitosten hallintorakenteet ohjailevat yhä vahvemmin niissä tehtävää työtä - eikä perusteena todellakaan ole mahdollisimman korkean tieteellisen laadun tavoitteleminen vaan halpahintainen poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Siis samanlainen, joka ohjasi entisen itäblokin tieteentekijöitä.

Siksi kaipaisin myös poliittisilta puolueiltamme selkeää linjausta siitä, minkälaista tiedepolitiikkaa heidän johdollaan aiottaisiin toteuttaa - lisäresurssit kun eivät tuota mitään hyvää, mikäli ne tuhlataan poliittisen oikeaoppisuuden alttarille. Siksi haluaisin tietää antaisivatko puolueet tieteelle takaisin vapautensa - jota se historian valossa soveltaa nimenomaisesti tavoittelemalla korkeinta mahdollista laatua - vai ohjattaisiinko sitä yhä enemmän viisivuotissuunnitel... ei vaan vaalikausien mukaisin nelivuotissuunnitelmin kohti uljasta uutta maailmaa, jossa härskeimmät ja opportunistisimmat ovat voittajia ja tieteellisiä löydöksiä hyödyntävät yritykset ja tavalliset kansalaiset suurimpia kärsijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

Yle julkaisi tänä aamun uuden puolueiden kannatusmittauksen. Sen mukaan Perussuomalaiset on 15,1% kannatuksellaan jälleen noussut ohi Keskustan (14,4%) ja on aivan Kokoomuksen (15,8%) hännillä. Myös SDP:n kannatuksesta (20,1) osa on sulanut, mutta siitä huolimatta puolue on edelleen suosituin.

Katsoin eilen myös Ylen aamu-TV:stä perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaren haastattelun sekä illalla puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vaalitentin. Nähdäkseni molemmat - ja aivan erityisesti Huhtasaari - onnistuivat erinomaisesti, joten nähtäväksi jää kuinka puolueen kannatus kehittyy vaaleihin mennessä.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista huomata, että vuoden 2015 vaaleja edeltäneessä gallupissa Perussuomalaisten kannatus oli 16,7%, joten Halla-ahon johtama puolue ei ainakaan vielä ole aivan samoissa lukemissa. Tosin on huomattava, että tuolloinen mittaus julkaistiin aivan vaalien alla kun tästä päivästä on vaaleihin vielä hiukan yli kaksi viikkoa. Neljä vuotta sitten toiseksi viimeisessä eli kuukautta vaaleja ennen tehdyssä Ylen gallupissa puolueen kannatus oli 14,6%.

Edessä on siis äärimmäisen jännittävät vaalit. Edes SDP:n asema suurimpana puolueena ei ole vielä varma, sillä puheenjohtaja Antti Rinne on sekoillut näkemystensä kanssa.

Tosin demareiden osalta on syytä huomata, että Yle kertoi puolueen kannatuksen olleen vahvinta mittausajankohdan viimeisellä viikolla, joten sen kannattajien puoluevalinta ei ehkä perustu pelkästään tosiasioihin tai puolueen edustajien ääneen lausuttujen kannanottojen uskottavuuteen, vaan taustalla vaikuttavat vahvasti muut syyt kuten esimerkiksi puolueuskollisuus tai tunteet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loogista ja tavallaan loogista
Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen
Piia Elonen listasi puolueita järjestykseen

torstai 28. maaliskuuta 2019

Jäätikkötutkijat tulivat lausuneeksi testattavan hypoteesin

Suomalaiset mediat - kuten Yle - välittivät tiedon siitä, että Grönlannin suurin jäätikkö on vahvistunut ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Jutun mukaan havainnon tehneet tutkijat uskovat vahvistumisen johtuvan sitä ympäröivän meriveden kylmenemisestä: sen lämpötila on korkeimman 250 metrin osalta ollut viime vuosina kylmimmillään sitten 1980-luvun.

Uutisessa kuitenkin tähdennettiin, että jäätikön vahvistuminen on vain paikallista ja siten Grönlannin muut jäätiköt ovat edelleenkin sulaneet. Sitä paitsi, Ylen siteeraamien tutkijoiden mukaan "seuraavalla kerralla, kun vedet taas lämpenevät, ne lämpenevät entistä enemmän".

Tämä kommentti voidaan tulkita oikeaoppiseksi hypoteesiksi, jonka toteutumista on syytä seurata. Valitettavasti tutkijat eivät määritä lisälämpenemisen aikaskaalaa, mutta koska se heidän mukaansa johtuu Pohjois-Atlantin oskillaatiosta, puhutaan maksimissaan parin vuosikymmenen mittaisesta ajanjaksosta.

Entä miten Grönlannin tämänhetkinen sulaminen suhtautuu pohjoisen napa-alueen merijään kehitykseen? Juuri tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon mukaan (26.3.2019) se on pienenemässä nopeasti (verrattuna moniin aiempiin vuosiin) ja on päivämäärään nähden laajempi (extent) kuin vuosina 2017 ja 2018, mutta supeampi kuin vuonna 2016. Kaikkiaan pohjoisen merijään laajuus oli mainittuna päivämääränä tilaston seitsemänneksi pienin.

Arctic Sea Ice News & Analysis kertoi myös, että juuri ohitettu napajään vuotuinen maksimilaajuus oli aikasarjan kahdeksanneksi pienin. Tuon tilaston kärjessä komeilevat vuodet 2017, 2018 ja 2016. Lisäksi tuorein käytettävissä oleva tieto napajään pinta-alasta (area) on helmikuulta, jolloin jää oli keskimäärin 12. pienin mittaussarjan historiassa.

Napajään laajuuden ja pinta-alan mittauksista saatava kuva sopii siten kohtuullisen hyvin Ylen välittämään kuvaan Grönlannin suurimman jäätikön kehityksestä. Tosin on huomattava, että Grönlannissa käänne on tapahtunut myöhemmin kuin napa-alueen merijäätiköillä.

Tutkijoiden edellä mainitun hypoteesin osalta oleellista on kuitenkin vain se, että jos Pohjois-Atlantin oskillaatio kääntyy ja jäätikön supistuminen jatkuu sen myötä sekä johtaa uusiin "ennätyksiin", voi tutkijoiden hypoteesin todeta saaneen vahvistusta. Jos sen sijaan oskillaatio muuttuu ilman vaikutuksia Grönlannin suurimpaan jäätikköön, on hypoteesi hylättävä.

Jääkäämme siis odottelemaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen faktoista ja niiden kumoamisesta
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Sananvapaus on yksi niistä asioista, jotka on turvattu Suomen perustuslaissa. Tarkalleen ottaen siellä sanotaan, että "jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Perustuslaista huolimatta Suomeen on viime vuosina syntynyt tapa, jossa ihmiset menettävät työpaikkojaan käytettyään sananvapautta siten, ettei se ole miellyttänyt työnantajaa. Viimeisin esimerkki tästä on vanha kommunisti ja laulaja Kari Peitsamo, joka Iltalehden mukaan poistettiin hämeenlinnalaisen Amy-rockin esiintyjälistalta ääneen sanomansa mielipiteen takia.

Asiaa ei myöskään peitelty, sillä festivaalia järjestävän Amy ry:n hallitus antoi lausunnon, jonka mukaan "Ämy ry on täten päättänyt perua Kari Peitsamon esiintymisen kesän 2019 Ämyrockissa. Kari Peitsamon viimeaikainen mielipiteiden ilmaisu julkisuudessa on aiheuttanut keskustelua siitä, onko vahvaan eettiseen arvomaailmaan perustuvan festivaalin ohjelmistossa sijaa rajoja kiinni vaativalle artistille."

Toki festivaalin järjestäjällä on oikeus palkata kenet haluaa. Mutta on mielenkiintoista, että ääneen lausuttu mielipide tunnutaan suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttävän poisvalinnan perusteluksi silmiä räpäyttämättä. Siis ihmisen ansaintamahdollisuuksien heikentäminen mielipiteen takia. Siis ei esimerkiksi laittomuuden, solvauksen tai kansankiihottamisen perusteella vaan ihan laillisen poliittisluonteisen mielipiteen takia.

Aiempia samankaltaisia tapauksia olen käsitellyt otsikon "Suomalaisen sananvapauden kriisi syvenee" alla. Peitsamon tapaus näyttäisi syventävän tuota kuoppaa entisestään.

Jäljelle jääkin enää oikeastaan kysymys siitä, kuinka syvään kuoppaan suomalaisten sananvapaus ja osa perustuslaistamme lopulta haudataankaan. Ja mitä siitä seuraa meille suomalaisille kun huomioidaan sananvapauden asteen ja erilaisten yhteiskuntien mädännäisyyden välinen vahva korrelaatio, joka viittaa vahvasti siihen, että näiden asioiden välillä olisi myös syy-seuraussuhde.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seinäjoen arabikevät ja sananvapauden tukahduttaminen
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille
Suomalaisen sananvapauden kriisi syvenee

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Trump tunnusti tosiasiat - entä sitten?

Presidentti Donald Trump tunnusti puolen vuosisadan jälkeen tosiasiat eli tunnusti Golanin Israelin osaksi. Tapaus herätti luonnollisesti närää Syyriassa, mutta johtaa tuskin sotilaalliseen pyrkimykseen palauttaa Golan takaisin Assadin hallinnolle. Sitä ajatelleen vastapuoli on aivan liian vahva sotilaallisesti.

Sen sijaan päätös nostanee riskiä amerikkalaisiin kohdistuville terroriteoille. Tosin tuokin riski on jo nyt korkea. Tai siis, onhan noita jo nähty - merkittävimpänä lentokoneisku New Yorkilaiseen pilvenpiirtäjään - joten saattaa olla, ettei tuo riski voi enää oikein kasvaa, vaikka Syyrian hallinto uhosikin Yhdysvalloista tulleen tosiasioiden tunnustamisen myötä arabien tärkein vihollinen.

Sen sijaan on todennäköistä, että Trumpin tosiasioiden tunnustaminen aiheuttaa ongelmia muualla maailmassa. Hakematta mieleen tuli asiasta kuultuani tietenkin Krimin niemimaan kohtalo. Oletan, että Vladimir Putinin tulee nyt vaatimaan entistä ponnekkaammin tosiasioiden tunnustamista myös sen suhteen.

Se ei tosin tarkoita, että Trump tai joku muu valtionpäämies olisi valmis tunnustamaan Venäjän oikeuden Krimiin. Mutta mahdollisesti kuitenkin tuo lähemmäs sitä päivää, jolloin länsimaiden pakotteet Venäjää vastaan lopetetaan, minkä jälkeen tuo tosiasia on tunnustettu de facto vaikka ei olisikaan sitä vielä de jure.

Toisen maailmansodan jälkeen sotimalla saavutettuja valtauksia ei ole ennen nyt nähtyä Trumpin ulostuloa ollut tapana tunnusta, mikä on mahdollisesti vähentänyt valtioiden halua valloittaa alueita naapureiltaan. Tosin aika pitkään tuota halua suitsi myös kauhun tasapaino ydinasevaltojen välillä, mutta näin ei ole ollut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. 

Suomen kannalta asialla on ainakin periaatteellinen merkitys. Eli lisäsikö Trumpin Golania koskeva ilmoitus Venäjän arvaamattomuutta Suomen suhteen?

Toivottavasti ei, mutta on myös selvää, että ainakaan se ei vähentänyt sitä. Tapaus on kuitenkin meillä ymmärrettävä vahvana muistutuksena siitä, että Suomessa on syytä huolehtia turvallisuuspolitiikka nyt ja vastaisuudessa siten, ettei venäläisille tule edes mieleen pyrkiä uusimaan talvisodan yritystään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutinen, joka ei yllättänyt ketään ajattelukykyistä
Gazalaiset ja Karjalan menetys
Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Loogista ja tavallaan loogista

Helsingin Sanomat nosti tänä aamuna esille äärimmäisen tärkeän asian: poliittisten puolueiden vaalilupausten rehellisyyden tilanteessa, jossa väestö ikääntyy entisestään eli verotettavien määrä vähenee. Lehden mukaan puolueet laidasta laitaan ovat älyllisesti epärehellisiä luvatessaan lisätä menoja ilman, että näin syntyvien julkisten kulujen kattamiseen tarvittavaa varainhankintaa on selvitetty.

Parhaimmillaankin luotetaan ennusteita nopeampaan työllisyyskasvuun, jonka avulla luvatut panostukset rahoitettaisiin. Mutta edes työllisyyden kasvuun ei luvata keinoja, ehkä juuri siksi, etteivät ne taitaisi miellyttää äänestäjiä.

Jutun yhteydessä olleessa kuvissa näkyi kuitenkin se, että Perussuomalaiset (ja myös Liike nyt) olivat valmiita leikkaamaan julkisia menoja, mikä mahdollistaisi veroasteen ja velanoton vähentämisen. Tämä on loogista.

Samoin on tavallaan loogista se, että Vasemmistoliitto ja SDP olisivat valmiita lisäkulujen kattamiseksi nostamaan veroja. Jopa niin paljon, että he pystyisivät julkisten menojen kasvun ohella vähentämään velkaa.

Tavallaan loogista siksi, että tällainen veronkiristys johtaisi eniten veroja maksavien ihmisten maastapakoon sekä työmotivaation laskuun - ja sitä kautta vaarana olisi koko verokertymän pieneneminen. Mutta sellaistahan se sosialismi on.

Tässä tilanteessa onkin syytä toivoa, että ihmiset ovat tarkkana poliitikkojen lupausten kanssa. ja äänestävät niitä puolueita ja ehdokkaita, joiden linja ei perustu äänestäjien nuoleskeluksi tarkoitettuun älylliseen epärehellisyyteen, vaan loogisesti päteviin ja tasapainoisiin eli myös käytännössä toteutettavissa oleviin tavoitteisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen
Perussuomalaisten vaaliohjelma
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Perussuomalaiset nosti esille Yle Kioskin nuorille suunnatun vaalikoneen. Heidän mukaansa se "johdattelee ja tuputtaa poikkeuksellisen voimakkaasti valmista mielipidettä siitä, mikä on oikea vastaus".

Kävin katsomassa tuota "vaalibottia" ja sen nähtyäni asiasta oli helppo olla samaa mieltä perussuomalaisten kanssa. Puolueen nuoret ovat tehneet asiasta tiedotteen ja kansanedustaja sekä Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen (ps) on todennut, että kantelu Julkisen sanan neuvostolle "olisi kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä JSN on miehitetty saman ideologian kannattajilla, puheenjohtajanaan entinen Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström".

Lopulta puolueen vähän tunnettu ehdokas Ossi Tiihonen päätti toimia ja teki vaalikoneesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Nähtäväksi jää kuinka tämä reagoi siihen, mutta toimivaltaa hänellä ei tässä asiassa ole.

Näin siksi, että Ylen kuten kaikkien muidenkin medioiden linjasta vastaa viime kädessä päätoimittaja. Siten myös verorahoitteisella mediallamme on vapaus tuottaa propagandaa siinä kuin muillakin mediataloilla niin kauan kuin päätoimittaja nauttii omistajan luottamusta.

Vaalibottikeskustelussa olisi siten nostettava tikun nokkaan vaalikoneesta vastaavan päätoimittajan asema ja luottamus valinnasta vastaavan Ylen hallituksen parissa. Sekä tietenkin myös Ylen hallintoneuvostossa, joka (tai jonka ainakin pitäisi) käyttää omistajan eli veronmaksajien ääntä yhtiössä.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista se, että nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen antoi ymmärtää heti valituksi tultuaan tavoitteenaan olevan poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta. Se oli rohkeaa ja näköjään myös rehellistä puhetta, joka olisi aikanaan ansainnut enemmänkin julkisuutta.

* * *

Palataan lopuksi vielä itse vaalibottiin. Poliittisesta punavihervärikylläisyydestään huolimatta siinä oli nimittäin se hyvä puoli, että botin tekijät näyttäisivät (jälleen kerran) erehtyneen lipevän nuoleskeluyrityksen kautta tosiasiallisesti halveksumaan nuoria ja heidän ajankäyttöään. Vaalikone kun eteni kysymyksestä toiseen hitaasti kuin etana, enkä usko kovinkaan monen nuoren viitsivät odotella hiljalleen ilmaantuvia tekstinpätkiä siten kuin vaalibotin tekeminen heiltä edellyttäisi.

Niinpä sen merkitys nuorten (saati vanhempien) ihmisten äänten ohjailussa jäänee marginaaliseksi. Mutta siitä huolimatta on hyvä, että asia on nostettu esille.

Toivottavasti nyt nostettu vaalikone tuo poliittiseen keskusteluun myös yleisemmän kysymyksen Yleisradion tehtävästä toimia koko kansalle - myös nuorille - puolueetonta ajankohtaistietoa ja -palveluita tarjoavana mediatalona toimittajiensa maailmankatsomusta propagoivan sylttytehtaan sijasta. Ja johtaa siihen, että seuraava eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ymmärtää ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tämän asiantilan muuttamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

lauantai 23. maaliskuuta 2019

HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, kuinka lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voitaisiin vähentää. Muuten kohtuullisen hyvässä jutussa oli kaksi puutetta, jotka jäivät harmittamaan allekirjoittanutta.

Ensimmäinen niistä oli se, että jutussa syyllistettiin miehiä rivien välissä. Tämä tehtiin toteamalla, että "eri tutkimuksissa on havaittu, että lapsiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta on 1–5 prosentilla miehistä. Suomen väestöstä kaksi prosenttia tarkoittaa noin 40 000 miestä."

Sekä jättämällä sanomatta sanaakaan lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tekevistä naisista - siitä huolimatta, ettei tällainen seksuaalinen vääristymä ole näillekään tuntematonta (esimerkki Suomesta ja muualta). Niinpä huolimattomalle lukijalle jäi HS:n jutusta sellainen käsitys, etteivät naiset syyllistyisi muka lainkaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Toinen itseäni harmittamaan jäänyt seikka oli se, ettei jutussa mainittu etenkin nykyisellä kansainvaellusten aikakaudella ilmeistä ratkaisua - eli lapsiin kohdistuviin rikoksiin kovalla frekvenssillä syyllistyvien henkilöiden maahantulon ehkäisemistä. Ilta-Sanomien tuoreen jutun mukaanhan Helsingissä ja Oulussa vuonna 2018 alle 18-vuotiaisiin kohdistuneista seksuaalirikollisista suomalaisia oli  18 ja ulkomaisia 16 eli noin 47%.

Kun tämän suhteuttaa kaikkien Helsingissä ja Oulussa asuvien maahanmuuttajien määrään, voidaan todeta maahanmuuttajien järkyttävä yliedustus. Tämä siis sen lisäksi, ettei kummassakaan kaupungissa olisi sattunut ainuttakaan heidän tekemäänsä alaikäisiin kohdistuvaa seksuaalirikosta, mikäli he eivät olisi päässeet lainkaan Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa
Onko mediahuomion ja -hiljaisuuden ero yksi pilalle mennyt elämä?
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!