torstai 21. marraskuuta 2019

HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa

Helsingin Sanomat yllätti tänä aamuna ja otsikoi juttunsa, että "Suomen maahanmuutto­politiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet". Siitä olen aika lailla samaa mieltä.

Karvoistaan lehti ei kuitenkaan ole päässyt. Jutussa nimittäin tuotiin esiin vain kolme maahanmuuton suhteen pieleen mennyttä asiaa, kun listaa olisi voinut helposti pidentää moninkertaiseksi.

Ensimmäinen esille tuotu seikka oli se, kun "Suomi tuomittiin Euroopan ihmis­oikeus­sopimuksen rikkomisesta". Näin tietenkin tapahtuikin, mutta kuten olen aiemmin todennut, turvapaikanhakijoiden mahdolliset kuolemat kotimaassaan voidaan välttää vain antamalla kaikille oleskelulupa Suomessa - eikä silloinkaan, mikäli nämä lähtevät omasta tahdostaan takaisin kotimaahansa. Näinhän eivät tee vain kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, vaan myös maahamme luvalla asettuneet lähettäessään lapsiaan "mummolaan".

Toinen jutussa mainittu pieleen mennyt seikka oli se, että "Suomi opettaa turvapaikan­hakijoita elämään sosiaaliturvajärjestelmän varassa". Tämä pitänee monien osalta paikkansa, vaikka toki monet lienevät jo tullessaan tietoisia mahdollisuudesta päästä suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi ilman työvelvoitetta.

Kolmanneksi lehden juttu mainitsee "maahanmuuttajien kielikoulutuksen tehottomuudesta sekä opetuksen laatuun liittyvistä ongelmista" ja siihen liittyvästä osaamattomuudesta, joka pitää tulijat työttömänä. Tämäkin seikka perustunee sinänsä tosiasioihin, mutta on syytä huomata se, ettei kieli-, luku- ja kirjoitustaidottomasta parikymppisestä maahanmuuttajasta ihan helposti saa teknologiayhteiskunnan työelämässä menestyvää henkilöä. Ei varsinkaan, mikäli hänen kulttuuri-identiteettiinsä liittyy työntekoa ehkäiseviä piirteitä kuten kättelystä kieltäytymistä, hankalaa vaatetusta, impulsiivisuutta lisääviä nälkäkuureja tai ylimääräisiä rukoustaukoja.

Näiden kolmen ongelman lisäksi olisi ollut syytä lisätä maahantulijaväestön aiheuttavat turvallisuusongelmat, jotka näkyvät yliedustuksena väkivalta- ja seksuaalirikoksissa ja jopa terroritekona. Lisäksi huomattava osa tästä porukasta on ollut valmis lähtemään maamme rajojen ulkopuolelle sotimaan sairaan aatteensa puolesta.

Epäonnistumisestamme kertoo myös se, että tämän aamun HS kertoi toisessa jutussaan irakilaismiehestä, joka sai tuomion kiihotettuaan kansaa shiiamuslimeja vastaan. Tämän tapauksen kannalta oleellista oli se, että siinä näkyi kuinka maahanmuuttajat ovat tuoneet lähtöalueidensa kiistat mukanaan ja ylläpitävät niitä myös meidän yhteiskunnassamme.

Saman sukuinen on myös ongelma siitä, kuinka turkkilais- ja kurditaustaiset yrittäjät taistelevat reviireistään väkivaltaisesti.

Listaa voisi vielä jatkaa puhumalla autojen polttamisista, väestöryhmien segregoitumisesta, taksikuljetuksista, imaamien näkemyksistä tai käyttäytymisestä joukkoliikenteessä. En nyt kuitenkaan tee sitä, sillä jo edelle kirjoitettu osoitti HS:n oikeansuuntaisesta otsikostaan huolimatta peittelevän maahanmuuttoon liittyvän ongelmavyyhden laajuutta.

Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin päättäjiemme välinpitämättömyys tai tietämättömyys. Siitä ikävän esimerkin antoi eilen eduskunnassa Paavo Arhinmäki (vas), joka 20-24 -vuotiaan irakilaismaahanmuuttajan tutkitun elämänmittaisen kustannuksen - 690 000 euroa - kuultuaan katsoi asiakseen huutaa epäuskonsa sanoilla '690 000 euroa, oh-hoh'".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?
Silmänkääntötemppu
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset

Tunnettu maahanmuuttofanaatikko ja Oulun yliopiston kommunistiprofessori Vesa Puuronen on pyytänyt opiskelijajärjestöä poistamaan selfiekuviin innoittaneen presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin valokuvan seinältään. Näin siitä huolimatta, että sensuroinnin kohde on taannoisen äänestyksen mukaan kaikkien aikojen "suurin suomalainen".

Suurimman suomalaisen tittelin entinen presidenttimme on epäilemättä saanut ansioistaan kommunistisen kapinaliikkeen kukistajana ja samalta ideologialta ponnistaneen suurvallan sotilaallisten aggressioiden torjumisesta. Nämä selittänevät Puurosen päätöstä enemmän kuin hänen julkituomansa seikat.

Hän nimittäin perusteli kuvan poistamista Mannerheimin epäonnistumisella sisällissodan jälkeisten kostotoimien ehkäisemisessä sekä venäläisten erilaisuuden toteamisella aikakaudelle tyypillisellä ilmaisulla. Hänen mukaansa ne tekevät Mannerheimista hyvin ristiriitaisen henkilön, jonka kuvaa ei siksi olisi soveliasta pitää esillä.

Tämä on varsin mielenkiintoista henkilöltä, jonka oma ideologia pohjautuu edelleenkin ihmiskunnan suurimpien murhamiesten, kuten Vladimir Leninin, Josef Stalinin, Mao Zedongin ja Pol Potiin viitoittamaan aatemaailmaan, jota sivumennen sanoen hänen sensuurikäskynsä mainiosti kuvastaa. Avoimeksi jää, olisiko hän pyytänyt poistamaan myös näiden oman aatteensa "suurmiesten" kuvat opiskelijajärjestön seinältä, mikäli joku olisi ollut tarpeeksi arvostelukyvytön sellaisia sinne ripustamaan.

Näin tietekoneen näppäimistön takaa tulkiten luontevalta tuntuvien sensuroitavien  eli omien aateveljiensä kuvien sijaan Puuronen otti Iltalehden jutun perusteella mahdollisten sensuuritoimiensa esimerkiksi alastomien naisten kuvat ja Ylen mukaan hakaristiliput. Nämä vertailukohdat ovat tässä yhteydessä vähän outoja, mutta jälkimmäisen osalta oivaltava toimittaja olisi kuitenkin kysynyt, miten mainio kommunistikollegani suhtautuisi punalippuihin joko sirpillä ja vasaralla varustettuina tai ilman niitä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Mannerheim inhosi kommunisteja yhtä syvästi kuin natsejakin - eivätkä jälkimmäisen aatteen aiheuttamat ihmisten kärsimykset jääneet ainakaan jälkeen ensimmäisistä. Puoluevalintojensa perusteella ne eivät kuitenkaan Vesa Puurosen mielestä tee hänen omasta aatteestaan ristiriitaista, vaan nyt tulleen tapauksen perusteella pikemminkin esimerkillisen pohjan yhteiskuntamme rakentamiselle.

Siksi olisikin mainiota, mikäli oululainen opiskelijajärjestö ottaisi ja ripustaisi seinälleen Leninin, Stalinin, Maon - tai vaikkapa Otto Wille Kuusisen - kuvan ja tekisi mediaperformanssin siihen liittyvistä selfieistä. Ja jäisi odottamaan professorin sensurointipyyntöä tai sen puuttumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Vesa Puuronen puhuu viisaita

tiistai 19. marraskuuta 2019

Pakolaisia Honkongista?

Hongkongin mielenosoitukset ovat jälleen kiihtyneet ja samalla otteet käyneet entistä anarkistisemmiksi ja väkivaltaisemmiksi. Vastaavasti ainakin poliisien puheet ovat koventuneet ja mielenosoittajia on uhattu jopa kovilla ampumisella.

Nähdäkseni kyse on siitä, että Kiina vahvistaa otettaan hallintoalueeseen, jonka Iso-Britannia luovutti sille vuonna 1997. Silloin sovittiin, ettei Hongkongissa muutu juuri mikään, vaan yhdessä Kiinassa vallitsee kaksi järjestelmää. Ehkäpä kiinalaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että on aika aloittaa järjestelmien yhtenäistäminen.

Mielenosoitukset alkoivat alkukesästä 2019, kun hongkongilaisten tietoon tuli luovutuslakiesitys, jonka perusteella rikoksesta epäilty olisi luovutettu tuomittavaksi Manner-Kiinaan - eli Kiinalle olisi avautunut mahdollisuus ottaa rautahanskaansa itselleen epämiellyttävät henkilöt julistamalla heidät epäillyiksi rikoksesta. Aluejohtaja on sittemmin ilmoittanut sen kuoppaamisesta, mutta se ei ole lopettanut levottomuuksia.

Nähtäväksi jää mitä jatkossa tapahtuu. Selvää on kuitenkin se, ettei länsimailla ole keinoja pakottaa Kiinaa luopumaan tavoitteistaan - mitä ikinä ne ovatkaan. Venäjälle on voitu asettaa edes pitkäaikaisia talouspakotteita, mutta Kiinan talous on yksinkertaisesti liian merkittävä kaikkien hyvinvoinnin kannalta, että sille voitaisiin tehdä sama.

Siten hongkongilaisilla on edessään sumuinen tulevaisuus, mikä saattaa hyvinkin näkyä vauraimman väestönosan muuttoliikkeenä. Onhan tunnettua, että monet ovat hankkineet itselleen varakodin Tyynen valtameren toiselta laidalta eli Kanadan ja USA:n länsirannikolta.

Jos näin käy, tarkoittaa se sitä, että pohjoisamerikkalaiset yhteiskunnat saavat pakolaisia - mutta sellaisia, joilla on välitön valmius ryhtyä vahvistamaan vastaanottajamaansa taloutta. Ehkäpä näistä saatuihin hyviin kokemuksiin tullaan sitten aikanaan vetoamaan Suomessakin, kun tavallinen kansa valittaa sitä taakkaa, jonka eurooppalainen pakolaispolitiikka kehitysmaalaisine elätettävineen on annettu heidän kannettavakseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakialoite sananvapauden puolesta
Maahanmuuton raskas taakka
Idän uusi itsevaltias

maanantai 18. marraskuuta 2019

Viikonlopun pilkkeitä

Iltalehti kertoi pakolaisneuvonnan lakimiehen todenneen Irakissa kadulle ammutun turvapaikanhakijan tapauksesta, ettei ketään pitäisi poistaa maasta. Kysymys kuuluu että miksi?

Siis miksi IL kertoi juuri nyt lakimiehen näkemyksestä, johon irakilaismiehen kuolema ei liittynyt mitenkään. Olihan hän ollut samaa mieltä jo aiemminkin - tai ei ainakaan julkisuudessa ollut hyväksynyt kenenkään poistamista. Sitä paitsi kyseinen irakilainen palasi kotimaahansa vapaehtoisesti rahatukku kainalossa - eikä siis väkisin vietynä.

* * *

Samaan asiaan - siis irakilaisen kuolemaan liittyen kuultiin eduskunnassa mielenkiintoinen kommentti. Sen lausahti Jussi Halla-aho (ps), joka totesi, että ministerin "ilmoitus siitä, että kaikki saavat jäädä, on muuten verrattavissa Sipilän talolupaukseen 2015, mutta Ohisalon tapauksessa takana ei ole sinisilmäisyys vaan kiilusilmäinen ideologia".

Tämä on varmaankin totta, mutta nähtäväksi jää, seuraako siitä samanlainen irakilaisryntäys kuin Sipilän lupauksesta. Joka tapauksessa "viesti leviää reaaliajassa Irakiin". Tai on siis jo levinnyt.

* * *

Espoosta on löytynyt pullopommeja ja niitä tehneitä nuoria. Lienee syytä tähdentää, että Ruotsin meilläkin julkisuutta viime aikoina saaneet pommit ovat olleet erilaisia. Siis käsikranaatteja ja muita sotatarkoituksiin käytettävään välineistöön verrattavissa olevia tuhovälineitä.

Pohjanlahden pohjoispuolella pommien takana ovat ns. etnisesti edistykselliset ruotsalaiset. Nyt löytyneistä suomalaisista pommintekijöistä sen sijaan ei ole annettu tietoa, mutta he saattavat hyvinkin olla myös impiwaaralaisia nuorukaisia. Tai sitten ei. 

* * *

Jalkapallofanit ja media villiintyivät kun Suomi pääsi 23 muun eurooppalaismaan kanssa lajin EM-kisoihin. Yle teki laskujeni mukaan viikonlopun aikana 35 juttua aiheesta. Siis kolmekymmentäviisi juttua siitä, että Suomi saavutti jalkapallossa ensimmäistä kertaa sijoituksen puolivälin yläpuolella.

Keskuskauppakamarin johtaja Juho Romakkaniemi totesikin sattuvasti Twitterissä, että "no no... nämä Huuhkajathan ovat vasta EUROOPAN 24 parhaan joukossa. Lassi Etelätalo oli kuitenkin MAAILMAN 4. paras keijäänheitossa".

Kieltämättä komea saavutus.

* * *

Hiihtäjämessias Iivo Niskanen osoitti näin maailmancupin kynnyksellä, että hän on valmis taistelemaan maailmancupin voitosta. Siitä kertovat vakuuttavaa kieltä Olostunturilla hiihdetyt kilpailut, joissa oli mukana Venäjän nykyisen maajoukkueen parhaimmisto Aleksander Bolsunovia ja Denis Spitsovia myöden.

Seitsenkertainen MM- ja olympiahopeamitalisti Bolsunov hävisi Niskaselle perinteisen kympillä lähes 40 sekuntia, jota voinee pitää rökäletappiona. Vastaavasti luisteluhiihdon erikoismies ja viime vuoden pronssimitalisti Spitsov otti takkiinsa Niskaselle aiemmin ongelmia tuottaneella vapaalla hiihtotavalla yli 20 sekuntia 15 kilometrin matkalla.

Odotettavissa on siis mielenkiintoinen hiihtokausi, vaikka siihen ei sisällykään arvokisoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Viikonlopun pilkkeitä
Iivo Niskanen, maailmanmestari



sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Feministinen olkinukke vai valeuutinen?

Helisngin Sanomat julkaisi jutun, jossa kritisoitiin keskustanuorten vaatimusta feministisestä aluepolitiikasta. Sen teki mielenkiintoiseksi vain ja ainoastaan se, millä tavoin maan suurin sanomalehti käyttää valta-asemaansa harhauttaakseen lukijoitaan.

Oleellista jutussa olivat seuraavat lauseet: "vaikka asiaa ei ihan suoraan sanota, käytännössä kannanotossa ollaan huolissaan maaseudun nuorten miesten kohtalosta... Tiedotteen mukaan feministisellä aluepolitiikalla olisikin 'positiivinen vaikutus maamme syntyvyyden kehitykseen'. Käytännössä feminismi ilmeisesti toteutuisi sillä, että maaseudun naiset ymmärtäisivät jäädä kotipaikkakunnilleen synnyttämään."

Toimittajan muotoilu toi hakematta mieleeni ikävän kuvan maaseudun nuoresta naisesta maalaismiehensä nyrkin ja hellan välissä. Se lienee myös ollut tarkoituksena.

Itse tiedotteesta voidaan toki lukea virke, jonka mukaan "feministisellä aluepolitiikalla Keskustaopiskelijat uskoo olevan positiivinen vaikutus myös maamme syntyvyyden kehitykseen". Mutta se ei ole aloitteen varsinainen sisältö vaan pikemminkin arvioitu seuraus.

Aloitteen kannalta keskeistä ei siis ole se, että naiset jäisivät "kotipaikkakunnilleen synnyttämään" kuten toimittaja olkinukkensa muotoili. Sen sijaan siinä vaaditaan sitä, että korkeakouluissa "hankittua osaamista on opiskeluiden jälkeen oltava mahdollista hyödyntää ympäri Suomen".

Toisin sanoen keskustanuorten tavoitteena oli luoda aluepolitiikan keinoin koko maahan edellytykset korkeakoulutetuille sopivien työpaikkojen syntymiselle. Tämän onnistuessa helpottuisi luultavasti myös nuorten ns. kohtaanto-ongelma, jolla tarkoitetaan naisten yliedustusta kaupungeissa ja miesten maaseudulla. Tästä tosiasiasta eivät kärsi vain maaseudun miehet, joista pelkästään toimittaja arveli keskustanuorten olevan huolissaan, vaan yhtä lailla kaupunkien parisuhdetta vaille jäävät naiset.

Toimittaja puhui jutussaan feminismin venyttämisestä. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa koske keskustanuorten aloitetta, sillä sen tekee varsin perinteiseksi feminismiksi se, että aloitteen tavoitteiden toteutuessa korkeakoulutetuille naisille avautuisi mahdollisuus asua kaupunkien lisäksi myös maaseudulla näin halutessaan.

Nyt tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole lähinnä opettajia ja lääkäreitä lukuun ottamatta. Tästä HS:n toimittaja ei kuitenkaan ollut huolissaan juttua kirjoittaessaan.

Kirjoitin tämän blogimerkintäni siksi, että halusin nostaa esille sen vallan, jota suurimmat mediat - Helsingin Sanomien lisäksi Yle - voivat kenenkään kyseenalaistamatta käyttää edistääkseen sellaisia poliittisia aatteita, joita toimituskunta kannattaa. Keinot ovat moninaiset sisältäen myös poliittisten kilpailijoiden aloitteiden vääristelyn - kuten keskustanuorten aloitteen käsittelystä erkkomediassa näimme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 16. marraskuuta 2019

Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

Pääministeri Antti Rinnekin (sd) on huomannut, että autoilijoiden rankka yliverotus on ollut suuressa roolissa hyvinvointivaltion pohjattoman kassan täyttämisessä. Tai tarkemmin sanottuna hän on huomannut, että liikenteen päästöverojen säätämisessä on sellainen riski, että niillä on toivottu vaikutus, jolloin verotulot väistämättä pienenevät. Aatteensa mukaisesti hän siis kaipailee uusia veroja.

Hänestä "on erityisen vastuutonta, että poliitikot höynäyttävät kansalaisia sanomalla, ettei pienen kansan tarvitse tehdä mitään ilmastoasioissa. Se on sellaista päänsä pensaaseen laittamista. Seuraavat sukupolvet eivät anna anteeksi, jos tällainen välinpitämätön linja toteutuu."

HS:n toimittajan mielestä Rinne tarkoitti perussuomalaisia. En tiedä onko hän oikeassa, mutta nyt kun Luonnonvarakeskuksen arvio metsiemme hiilinieluista on uusien mittaustulosten myötä alentunut, ovat poliitikot rientäneet etsimään yhä kovempia ratkaisuja pitääkseen Suomen ilmastonmuutoksentorjujien kärkikaartissa.

Esimerkiksi Pentti Linkolan oppityttönä tunnettu ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) kiirehti kertomaan, että tulossa on energia- ja liikenteen verotuksen sekä yritystukien perinpohjainen uudistus. Toisaalta pääministeri Antti Rinne pani jäitä ministerinsä hattuun toteamalla, että "tämän hallituksen liikenteeseen liittyvä veropolitiikka ei tule kurjistamaan ihmisiä. Ohjauspolitiikan pitää olla oikeudenmukaista ja kohtuullista."

Oikeudenmukaisuudesta puhui myös keskustapomo Katri Kulmuni ja puolusti suomalaista eläintuotantoa. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu turvepelloille, sillä Luken laskelmien johtopäätöksissä ehdotetaan muun muassa turvemaiden viljelystä luopumista.

* * *

Tässä asiassa toimittaja Piia Elonenkin oli oivaltava huomatessaan, että tässä on vaarana jopa se, että viljelijät menettäisivät oikeuden käyttää maitaan. Siihen saatiin sopiva ennakkotapaus juuri korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka vahvisti Vantaan kaupungille oikeuden ryöstää perintötilan maat ns. yleisen tarpeen perusteella.

Tilan asioita hoitanut henkilö totesikin asiasta sattuvasti, että kyseessä oli "sosialismin voitto", joka antaa "kunnille rajattomat mahdollisuudet kasvattaa maaomaisuuttaan pilkkahintaan". Tähän minulla on lisättävänä vain se, ettei valtio poikkea tässä suhteessa millään tavoin kunnista, vaikka perustuslaissa säädetäänkin, että "jokaisen omaisuus on turvattu".

Selvästä sanamuodosta huolimatta tämän lakipykälän jatkona mainitaan myös, että "omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla". Vantaalaistilan tapauksessa tätä ei de facto noudatettu, sillä yksityinen toimija oli tarjonnut siitä aiemmin kymmenen miljoonaa euroa, mutta kaupunki pystyi kaavoitusmonopoliaan käyttäen pakottamaan tarjoajan vetäytymään, jotta se itse pystyisi lunastamaan maan pilkkahintaan eli noin neljänneksellä tilan tosiasiallisesta markkina-arvosta.

On siis syytä seurata, minkälaisia päätöksiä Rinteen hallitus tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Eli löytääkö sekin Vantaan kaupungin tapaan mafiamaisia keinoja perustuslain omaisuudensuojan murtamiseksi ja Suomen viemiseksi astetta lähemmäs entisen Neuvostoliiton poliittista perintöä.

* * *

Lopuksi haluan palauttaa arvoisan lukijan mieleen sen, että oli ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos niin suuri uhkakuva kuin väitetään tai ei, on ihmiskunnan - tai ainakin sen kehittyneimmän osan - teknologinen kehitys menossa eteenpäin, ja ratkaisee tarvittaessa myös kasvihuonekaasu- eli ilmastonmuutosongelman. Siitä syystä aikamme ylivoimaisesti suurin uhka on maailman kehitysmaalaistuminen eli ihmiskunnan innovaatiopotentiaalin katoamisriski - asia, jota siirtyminen kohti sosialismia ei historian valossa ainakaan lisää.

Kehitysmaalaistumisen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasioita ovat kehitysmaiden väestönkasvun pysäyttäminen sekä länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen suitsiminen sellaisiin mittoihin, etteivät niiden yhteiskuntarakenteet sorru. Valitettavasti nämä ovat asioita, josta Krista Kiuru, Antti Rinne tai Katri Kulmuni eivät ole juurikaan pitäneet meteliä.

Edellisiin liittyen kolmas suuri tekijä on ilmastoahdistuksen ja myös länsimaisen nuorison vuosi vuodelta kasvaneen hedonismin seurauksena uhanalaistunut länsimaisen väestön uusiutuminen. Mikäli Suomen ja muun Euroopan kantaväestö on siirtynyt pysyvästi lasku-uralle, tulee väestönvaihto väistämättä tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen suurimmat uhat
Rinteen hallituksessa roihahti
Laillinen varkaus Vantaalla




perjantai 15. marraskuuta 2019

EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin

Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta langettavan päätöksen tapauksessa, jossa irakilaismies palasi maastamme kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan kotimaahansa ja tuli siellä tapetuksi. Sen seurauksena sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) panikoi ja lupasi lisätä humanitaariseen maahanmuuttoon kuluvia  varoja palauttamalla turvapaikanhakijoiden normaalit valitusajat ja lisäämällä tulkkien määrää. Näin siitä huolimatta, että hän itsekin ymmärsi, että "tässä oli toki kyse vapaaehtoisesti palanneesta turvapaikanhakijasta".

On toki niin, että irakilaismiehen kuolema on valitettavaa ja että se olisi todennäköisesti vältetty, mikäli hän olisi saanut Suomesta turvapaikan. Itse asiassa on loogisestä selvää, että ainoa tapa välttää maastamme turvapaikkaa hakevien ikävät kohtalot lähtömaissaan on antaa kaikille halukkaille turvapaikka Suomesta, sillä vain siten voidaan välttää inhimilliset erehdykset.

Yhtä selvää on se, ettei Suomi voi - yksin jo kansan tällaisesta maahanmuuttopolitiikasta seuraavien reaktioiden eikä myöskään taloudellisten syiden takia - noudattaa politiikkaa, jossa kuka tahansa tänne tuleva saa halutessaan oleskeluluvan ja voi asettua elämään yhteiskuntaamme nauttien kantaväestön kustantamasta elatuksesta. Siksi tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja.

Palaan tässä vanhaan ehdotukseeni, joka on samansuuntainen perussuomalaisten turvapaikanhakijoille ehdottaman ratkaisun kanssa. Tosin edes se ei ehkäisisi vapaaehtoisesti kotimaahansa palaavien ongelmaa, mutta ainakin poistaisi Suomelta syyllisyyden näiden kohtalosta.

Ehdotan siis ministeri Ohisalolle, että nyt harkinnassa olevien erittäin kalliiden ja ihmisten hengen turvaamisen kannalta epävarmojen paniikkitoimien sijasta perustettaisiin turvapaikka, jossa saisi minimielatuksen työvelvollisuuden täyttämällä. Turvapaikassa voitaisiin hyödyntää sinne sijoitettujen henkilöiden ammattitaitoa, jonka varaan voitaisiin pystyttää esimerkiksi alihankintaa suomalaiselle teollisuudelle.

Koska turvapaikkaan sijoitettaisiin vain laittomia eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maassaolijoita, tulisi se eristää tehokkaasti muusta yhteiskunnasta. Parasta olisi, mikäli turvapaikka voitaisiin sijoittaa maamme rajojen ulkopuolelle esimerkiksi vuokraamalla Venäjältä sopivat tilat.

Ellei se ole mahdollista, niin joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, ettei turvapaikasta poistuminen olisi kovin houkuttelevaa. Siksi sen ympärille pitäisi rakentaa riittävät liikkumisesteet ja palkata vartijat huolehtimaan paikan turvallisuudesta sekä sen asukkaiden että ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Näin syntyisi myös työpaikkoja vartijan koulutuksen saaneille.

Turvapaikasta pitäisi päästä lähtemään välittömästi, mikäli suostuisi palaamaan kotimaahansa. Poistumista tulisi tietenkin valvoa, jotta sitä ei käytettäisi siirtymiseen muun yhteiskunnan riesaksi. Mikäli tässä suhteessa alkaisi esiintyä väärinkäytöksiä, voitaisiin siirtyä järeämpiin keinoihin kuten turvapaikasta poistuvien saattamiseen lentokoneeseen asti.

Turvapaikan perustaminen olisi veronmaksajalle luonnollisesti hyvin kallista: kustannukset nousisivat hyvinkin kymmeniin miljooniin euroihin. Ajan myötä se kuitenkin tulisi merkittävästi halvemmaksi kuin maahan rikoksilla elämään jäävien ulkomaalaisten kasvava joukko.

Näitä kuluja tulisi tietenkin pyrkiä pienentämään myymällä sinne sijoitettujen henkilöiden työn tulokset. Lisäksi perustamisvaiheessa turvapaikkaan sijoitetuille kymmenille miljoonille saataisiin vastinetta tänne pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrän laskiessa ja sitä kautta syntyvistä miljardiluokan säästöistä.

Näin tarkasteluna laittomien maassaolijoiden turvapaikka olisi siis veronmaksajan kannalta erittäin kannattava sijoitus. Siten ainoa asia jota tarvitaan, on poliittinen rohkeus tehdä päätös Suomeen kohdistuvan turvallisuusuhan ratkaisemisesta perustamalla laittomille maassaolijoille turvapaikka ja ryhtyä rakentamaan sellaista mahdollisimman pikaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka

torstai 14. marraskuuta 2019

Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Helsingin Sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaiset luottavat tieteeseen enemmän kuin kolme vuotta sitten. Luottavaisimpia ovat puoluekannaltaan vihreät ja vähiten luottavaisia perussuomalaiset ja nukkuvat.

Perussuomalaisistakin vain 22 prosenttia tunsi vähäistä luottamusta tiedettä kohtaan, mutta niiden joukko oli kyselyn suurin, joiden mielestä oli "vaikea sanoa".

Suurin osa suomalaisista oli kiinnostunut tieteen edistymisestä. Uteliaisuus oli suurinta vihreillä ja heidän jälkeensä toisena tulivat perussuomalaiset ja vasemmistoliittolaiset. Siten persussuomalaisten epäluulo tiedettä kohtaan ei johdu kiinnostuksen puutteesta vaan jostain muusta.

Tieteessä ihmisiä kiinnostivat eniten ylipäänsä koko tieteen kehitys ja sen jälkeen järjestyksessä lääketiede, ympäristön tila, historian ja kulttuurin tutkimus, tietotekniikka, biotekniikka, avaruustutkimus, suomalaisen tieteen kansainvälinen asema ja pahnanpohjimmaisena tutkimuspolitiikka - jälkimmäisestäkin oli kiinnostunut edes jossain määrin peräti 35 prosenttia vastaajista, joka ainakin itselleni oli yllätys.

Peräti 42 prosenttia vastaajista arveli uskonnon ja tieteen olevan ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta 22 prosenttia arveli tieteestä tulleen uuden uskonnon. Ihmisen alkuperää evoluution aikaansaannoksena epäili vain 10 prosenttia, eikä ilmastonmuutostakaan vakavana uhkana epäillyt kuin 14 prosenttia vastaajista.

Kaikkiaan kyselyn tulos oli maamme tieteelle ja tutkimukselle hyvä ja - kuten HS jutussaan mainitsi - "Suomessa ei ole pelkoa huuhaalle myönteisen ilmapiirin leviämisestä". Suomalaisten avarakatseisuudesta puolestaan kertoo se, että vain 19 prosenttia meistä haluaisi kohdentaa tutkimusrahoituksen "vain taloudellisesti parhaiten kannattaville/hyödynnettäville tieteenaloille".

Toisaalta 32 prosentin mielestä "maassamme tehdään veronmaksajien rahoilla paljon hyödytöntä tutkimusta - tästä erimielisiä oli vain 23 prosenttia. Mitä tuo hyödytön tutkimus on, ei tullut selvitetyksi.

Tieteen ristiriitaisuus kuitenkin ymmärretään hyvin, sillä 75 prosenttia vastaajista ymmärsi ristiriitaistenkin näkemysten kuuluvan tieteeseen. Ja näinhän asia tietenkin on jopa hyvin syvällisesti. Onhan filosofi Karl Popperin mukaan yksittäisten tutkimusten tärkein tehtävä pyrkiä osoittamaan vallitseva tieteellinen käsitys vääräksi - asia joka on tahtonut ajoittain unohtua ainakin ilmastonmuutosta koskevassa uutisoinnissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Maahanmuuttokissa vaanii myös postissa

Helsingin Sanomien mukaan postin määrä vähenee nopeasti nyt ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Samalla Posti on yhtiöittämänsä pakettien kuljettamisen erilliseen yhtiöön, joka haluaisi teettää työn samoilla ehdoilla kuin kilpailijat.

Ammattiliiton mukaan näin ei saisi tehdä, vaan myös uudessa yhtiössä pitäisi toimia aiemmin postissa vallinneilla työehdoilla, koska postin haluama muutos tarkoittaisi työntekijöille pienempiä palkkoja, pidempää työaikaa ja arkea vaikeuttavia työaikamalleja.

Taloussanomien mukaan ainakin joulupaketit ovat nyt lakon seurauksena siirtymässä kilpailijoille, mikä sahaa Postin asemaa entisestään - ainakin jos asiakkaiden kokemukset ovat hyviä. Esimerkiksi Matkahuollon asiakaspalvelussa on nyt ollut 40 prosenttia tavanomaista enemmän yhteydenottoja. Samoin PostNordilla ja DHL Expressillä on ollut kysyntää.

Pidemmällä aikavälillä Postin ongelma on siinä, että kilpailijat noudattavat eri työehtosopimusta ja pystyvät siten käyttämään halvempaa työvoimaa. Se tekee Postin kilpailuasemasta pitkällä aikavälillä käytännössä mahdottoman.

Kaikki edelle kirjoittamani on tuotu moneen kertaan esille suomalaisessa mediassa, ei pelkästään edelle linkittämissäni jutuissa. Sen sijaan sitä mediassa ei ole tuotu esiin, että tämäkin lakko liittyy maahanmuuttoon.

Maahanmuuttokissan nosti pöydälle  Riikka Purra (ps), joka totesi Suomen Uutisissa, että "suuri osa postinjakajista, etenkin pääkaupunkiseudulla, on maahanmuuttajia. Kun työehdot shopataan heikompiin, yhä suurempi osa jakajista on maahanmuuttajia, koska suomalaisilla – ja aiemmin saapuneilla maahanmuuttajilla – on yhä vähemmän kannustimia tehdä halpuutettua työtä."

Purra totesi myös, että "rajan yli saapuva halpatyövoiman syöttövaikutus nimenomaan ylläpitää halpuutus- ja työehtoshoppailuprosessia, niin postissa kuin kaikilla muillakin matalamman palkan sektoreilla... Mikäli sellaista ei olisi, työnantaja ei voisi lähteä tällaiseen toimintaan."

Harmi kyllä Purran ulostulo ei taida saada kovin näyttävää julkisuutta suomalaisessa valtamediassa. Sen sijaan siellä lähinnä voivotellaan postilaisten kurjaa tilannetta (mikä on tietenkin totta) ja syyllistetään työnantajaa (mikä on kilpailutilanteen takia älyllisesti epärehellistä).

Itse haluaisin tässä tilanteessa nähdä hallituksen ottavan tästä(kin) tapauksesta oppia ja pohtivan nykyistä syvällisemmin koko maahanmuuttopolitiikkansa. Siihen sitä luulisi velvoittavan jo se, että pääministeripuolue on perinteisesti ollut työläisten asialla ja saanut siinä tukea Vasemmistoliitolta ja sen edeltäjiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Ann Selin perussuomalaisella linjalla
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

tiistai 12. marraskuuta 2019

Sinisilmäinen pääministeripuolue

Suomen Sosialidemokraattinen puolue on ollut innokas haalimaan kehitysmaataustaisia maahanmuuttajia piiriinsä. Se on sikäli ymmärrettävää, että kannattajakunnaltaan ikääntyvä puolue voisi näin saada uudenlaista äänestäjäkuntaa.

Ikävä kyllä se on kuitenkin onnistunut lähinnä luomaan mustaa huumoria hyytävän omituisten otusten kerhon. Lista on nimittäin sen verran pitkä, ettei kyse ole mistään sattumasta vaan pikemminkin lähes luonnonlakiin verrattavissa olevasta säännöstä.

Joten palautetaanpa mieliin tuon omituisten otusten kerhon kehitys tämän blogin kirjoitusten valossa - ja huomioiden, ettei näin kertyvä lista liene täydellinen.

Vuonna 2012 minä ja monet muut hämmästyimme oululaisen imaami Abdul Mannanin kannanottoihin. Tämä kun piti koraania tieteenä, käden katkaisemista mainiona rangaistuksena ja New Yorkin 9/11-nimellä tunnettua terroritekoa hyvänä asiana islamille. SDP:hen asia liittyi siten, että imaami oli valittu puolueen ehdokkaaksi vaaleissa.

Vuonna 2016 joukosta erottui useita henkilöitä. Heistä pääsi kirjoitukseni aiheeksi mm. espoolainen varavaltuutettu Abdifitah Ali Abdi. Hän oli paljastunut huumeiden salakuljettajaksi ja saanut jo aiemmin sakkotuomion. Samassa kirjoituksessani mainitsin niin ikään demaripuolueessa poliittista uraa tehneen norsunluurannikkolaisen pedofiili-insestiraiskaajan, josta olin kirjoittanut jo aiemminkin.

Samoihin aikoihin paljastui myös sosialidemokraattinen lelusalakuljettaja, josta niin ikään tuli mainituksi blogimerkinnöissäni. Hän tuki toiminnallaan tuolloin voimissaan ollutta islamilaista valtiota, joka on nyttemmin poistettu maailmankartalta.

Samaan vuoteen ajoittui myös kirjoitukseni, jossa mainitsin vuoden 2009 uusturkulaisesta Ahmed Al Chibibistä, jota epäiltiin veropetoksista, elintarvikelain rikkomuksista, virkamiesten uhkailusta ja jopa pommiuhkauksesta.

Tämän blogin maahanmuuttajademareihin liittyvät merkinnät eivät kuitenkaan loppuneet näihin, vaan viime keväänä jouduin ottamaan kantaa puolueen kansanedustajan Hussein al-Taeen tekemisiin. Näin siksi, että hänen henkilöönsä oli liitetty mm. vihapuhetta ja Iranin pappisvallan etujen ajamista Suomessa.

Ja nyt oli vuorossa siis helsinkiläinen Abdirahim "Husu" Hussein, joka keksi mielestään mainion tavan saada julkisuutta valehtelemalla poistaneensa taksista asiakkaan moottoritiellä. Ja tuli sen seurauksena eilen erotetuksi SDP:n valtuustoryhmästä.

Edelle kirjoittamani listan perusteella en voi olla ihmettelemättä perinteisen työväenpuolueemme sinisilmäisyyttä suhteessa kehitysmaalaistaustaisiin maahanmuuttajiin. Puolueen riveihin näyttää kelpaavan jokainen halukas ilman minkäänlaista kiinnostusta näiden taustoihin tai tapoihin.

Siksi onkin omituista, että tämä omituisten otusten sinisilmäinen elättäjäjoukko on voinut saada harteilleen niinkin vaativan tehtävän kuin Suomen hallitsemisen pääministerin pallilta.  Ja tämä siis tilanteessa, jossa Turkki uhkaa lähettää EU:n alueelle elätettäväksi miljoonia kehitysmaalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taeen elämän atomit on tutkittava
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
SDP näytti rehellisesti karvansa

maanantai 11. marraskuuta 2019

Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Tilastokeskus raportoi, että maamme kantaväestöön kuuluvista yli 15-vuotiaista ihmisistä 76 % on suorittanut jonkin tutkinnon perusasteen jälkeen. Ulkomaalaistaustaisista tällaisen tutkinnon on suorittanut vain 51 %. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, että kuinka monella ulkomaalaistaustaisella oli perusastekin suorittamatta. Eikä erotellut toisistaan eri maahanmuuttajaryhmiä.

Korkea-asteen tutkinto oli puolestaan 36 %:lla kantaväestöstä ja 26 %:lla ulkomaalaistaustaisista. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, miten nämä tutkinnot jakautuivat maahanmuuttajaryhmien välillä.

Tämä tilasto kertoo siitä ongelmasta, joka meillä on tilastotiedon keräämisessä. Tietoa ei kerätä tutkittavien henkilöiden etnisen taustan perusteella ja melko harvoin edes äidinkielen mukaan. Siksi tilastotieto jää merkityksettömäksi, kun samaan nippuun pakataan esimerkiksi länsimaalais-, itäeurooppalais-, itäaasialais-, arabi- ja negroiditaustaiset maahanmuuttajat.

Kysymys kuuluu, että mikä on se hinta, jonka me maksamme siitä, etteivät nämä tilastot auta meitä tunnistamaan niitä ongelmakohtia jotka liittyvät yksittäisiin väestöryhmiin. Eivätä siten myöskään löytämään niihin ratkaisuja.

Kysymyksen jatke puolestaan kuuluu, että miksei yhteiskunnassamme käydä keskustelua sen poliittisen korrektiuden hinnasta, jonka yhtenä ilmentymänä ovat edellä linkittämäni kaltaiset taulukot. Ja vielä vakavampana seurauksena ns. vihapuhelainsäädäntö, joka nykyisen oikeustulkinnan mukaan estää jopa tosiasioiden ääneen sanomiseen, mikäli ne ovat negatiivisia suhteessa juuri niihin ihmisryhmiin, joiden asemaa suhteessa muuhun yhteiskuntaan pitäisi saada kohennetuksi siten, että myös he osallistuisivat täysipainoisesti maamme talouden ja toiminnan ylläpitoon. Tai mikäli ratkaisuja ei löydy, joiden määrää kotimaassamme tulisi rajoittaa perustellusti ja tehokkaasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa

Yksi 2000-luvun Euroopan kohtalonkysymyksistä on kehitysmaista tuleva maahanmuutto. Erityisesti se, miten suureksi muodostuu se uusi väestö, jonka vaikutus ympäristöönsä on negatiivinen. Eli kuinka suuri osa tulijoista ei integroidu eurooppalaisiin yhteiskuntiin kantamaan omaa osaansa sen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Tähän kysymykseen liittyen luin mielenkiintoisen tutkimusraportin, jossa oli tutkittu muinaisen Rooman alueelle haudattujen ihmisten DNA:ta tuhansien vuosien ajalta. Näin syntyi käsitys siitä, miten alueen väestö oli kehittynyt.

Ennen maatalouden kehittymistä roomalaiset kuuluivat länsieurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden ryhmään, mutta maatalouden myötä alueelle saapui anatolialaista ja iranilaista alkuperää olevia ihmisiä. Kupari- ja pronssikaudella alueella lisääntyi uudelleen metsästäjä-keräilijäväestön tai heidän jälkeläistensä osuus, mutta anatolialais-iranilainen geenistö säilyi vallitsevana.

Vuoteen 900 eaa mennessä väestö sai runsaasti lisäverta itäisen Euroopan arokansoilta ja Iranin suunnalta. Lisäksi ihmisiä saapui jonkin verran myös läntisestä Pohjois-Afrikasta. Tämä väestö muistutti genetiikaltaan läheisesti nykyisiä roomalaisia.

Rooma kuitenkin kasvoi ja samalla sen väestö monimuotoistui. Ihmisiä saapui erityisesti idästä päin eli nykyisen Kreikan, Maltan, Kyproksen, Jordanian ja Syyrian alueelta sekä edelleen myös Anatoliasta ja Iranista siten, että näiden väestöryhmien osuus koko kaupungin asujaimistosta oli merkittävästi suurempi kuin rautakautisten roomalaisten jälkeläistön.

Tilanne muuttui keskiajalla, jolloin Rooman väestön geenit palautuivat pitkälti samanlaisiksi kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Samalla antiikin miljoonan ihmisen metropoli romahti noin 100 000 asukkaan kaupungiksi. Toisin sanoen Rooman kukistuessa sen antiikin ajan monikulttuurinen yhteiskunta hajosi ja alueelle jäi vain alkuperäinen rautakautinen tai sen kaltainen väestö muiden väestöryhmien suunnatessa jonnekin toisaalle.

* * *

Tutkimuksen mukaan monikulttuurinen yhteiskunta ei ole mitään uutta Euroopassa, vaan jo antiikin aikana suuret kaupungit vetivät puoleensa väestöä jopa pitkienkin matkojen takaa. Osan tuosta väestöstä muodostivat varmasti orjat, joita on arveltu olleen jopa kolmannes Rooman väestöstä, mutta joukossa on täytynyt olla runsaasti myös vapaita elinkeinonharjoittajia.

Nykyaikaan nähden suurin ero lienee ollut siinä, ettei Roomaan asettuneita tulijoita ole tiettävästi hellitty hyvinvointipalveluilla - ellei orjuutta lasketa sellaiseksi - vaan heidän on ollut ansaittava leipänsä itse. Siten väestön katoaminen suurvallan kukistuessa on ymmärrettävää ansaintalogiikan pohjan kadotessa.

Nykyaikaan heijastettuna itseäni kuitenkin hämmästytti siihen liittyvä väestögeneettinen muutos, sillä kestihän Rooman valtakunta ja siis myös monikulttuurinen Rooman kaupunki noin tuhat vuotta. Olisi siis voinut kuvitella, että kaupungin väestöryhmien välillä olisi tapahtunut paljon ristiinnaimista ja/tai ainakin muualta tulleet suvut olisivat vakiinnuttaneet asemansa kaupungin arvostettuina asukkaina.

Mikäli kuvitelma olisi pitänyt paikkansa, olisi kaupungin väestön geneettisen koostumuksen tullut säilyä kutakuinkin entisellään sen romahtaessa. Koska näin ei käynyt, voitaneen päätellä, ettei edes tuhat vuotta riittänyt Rooman monikulttuurisen väestön integroitumiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa kun puhutaan suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Eli jos ja kun otamme vastaan suuria määriä omasta kulttuuristamme poikkeavia väestöryhmiä, tulevat ne säilymään jopa tuhat vuotta valtaväestöstä erillisenä segmenttinä siinäkin tapauksessa, että heidät saadaan osallistumaan työelämään.

Sellaisena he tulevat myös jättämään pohjoisen maamme heti, mikäli elinolosuhteet täällä heikkenevät. Juuri nyt tämä tarkoittaisi muutamille maahanmuuttajaryhmillemme erityisesti hyvinvointivaltion palveluiden heikkenemistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Uushelsinkiläisten taustasta
Onko väestöllä väliä?

lauantai 9. marraskuuta 2019

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Yleisradio ja Helsingin Sanomat kertoivat tutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää laissa pykälän, jonka perusteella ihmisiä voidaan tuomita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vain lain poistamisesta aloitteen tehneiden perussuomalaisten kannattajat olivat eri mieltä.

Tämä uutinen on vain yksi osa sitä kuvaa, joka meistä suomalaisista on piirtynyt. Toinen kuva on se, ettei Suomessa syntynyt merkittäviä mielenilmauksia silloin kun maahamme vuonna 2015 saapui 32 150 ihmistä vaatimaan elatusta meidän piikkiimme, vaikka näiden määrä oli väkilukuumme nähden Euroopan viidenneksi suurin. 

* * *

Eurooppalaiset ovat läntisiä, koulutettuja, teollistuneita, rikkaita ja demokraattisia - ja siksi heitä kutsutaan joskus näistä sanoista johdetulla lyhenteellä WEIRD eli OUTO. Erityisen mielenkiintoista tässä on se, että eurooppalaisperäiset ovat outoja myös silloin, kun he ovat perustaneet yhteiskuntansa kotimantereensa ulkopuolelle.

Siten eurooppalaiselle outoudelle täytyy olla jokin selitys. Science lehdessä julkaistun tutkimuksen tehneiden Jonathan F. Schulzin ja hänen kollegoidensa  mukaan se on läntisessä kirkossa jo antiikin aikana syntynyt vastenmielisyys sukulaisavioliittoja kohtaan. Siis sitä käytäntöä, joka oli ollut - ja on edelleen - vallitseva suurimmassa osassa maailman kulttuureja.

Asiaa selvittääkseen tutkijat osoittivat, että eri ihmisryhmien serkusavioliittojen määrä korreloi käänteisesti siihen aikaan, jonka ne olivat olleet katolisen kirkon vaikutusvallan alla. Eli mitä pidempään Paavin kirkko oli vallinnut kansan uskonnollista ajattelua, sitä vähemmän herkuiksi olivat serkut muuttuneet. 

Sukulaisavioliittojen määrä korreloi vahvasti myös ihmisten yksilökeskeiseen psykologiaan (vs. yhteisöllisyys). Jälkimmäisellä tarkoitettiin korkeaa yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta, vähäisempää mukautuvuutta yhteisönormeihin ja kuuliaisuutta sekä taipumusta luottaa ja tehdä yhteistyötä vieraiden kanssa. Myös yksilökeskeisyyden ja läntisen kirkon vaikutusvallan keston väliltä löytyi vahva korrelaatio. 

Seuraavaksi tutkijat selvittivät sukulaissuhteiden kiinteyden ja yksilökeskeisyyden välistä suhdetta. Myös ne korreloivat keskenään siten, että mitä tiukemmin ihmiset olivat kiinni sukulaisissaan, sitä yhteisöllisempiä he olivat. 

Tutkijat osoittivat myös, että yhteys kirkon vaikutusvallan pituuden ja kansojen psykologian välillä toteutui myös Euroopan sisällä. Ja vieläpä maahanmuuttajien parissa. Sen sijaan tutkijoiden tutkimat vaihtoehdot eli antiikin Rooman valtakunnan, keskiaikaisen Karolingien valtakunnan tai 1900-luvun sosialistisen blokin vaikutus osoittautuivat merkityksettömiksi. 

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että heidän havaitsemansa psykologiset lainalaisuudet yksilöllisyydestä ja luottamuksesta sopeutuvuuteen ja analyyttiseen ajatteluun ovat Euroopassa muokkautuneet varhaisen katolisen kirkon ainutlaatuisen lapsipolitiikan seurauksena. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että monet näistä psykologisista eroista ovat sellaisia, että niillä selitetään maailmanlaajuista vaihtelua kansojen innovatiivisuudessa sekä niiden instituutioiden toimivuudessa ja taloudellisessa menestyksessä. 

Itselleni heräsi juttua lukiessa kysymys meistä suomalaisista. Valitettavasti meidän osaltamme data oli kovin vajavainen yksityiskohtaisia tietoja sisältävässä liitetiedostossa

Oli kuitenkin mielenkiintoista havaita, että yksilökeskeisyyden osalta me emme ole tyypillisiä eurooppalaisia vaan kuulumme pohjoisena erikoisuutena samaan joukkoon entisten Jugoslavian alueen kansojen, kiinalaisten, intialaisten ja monien afrikkalaisväestöjen kanssa. Ehkäpä tämä selittää osaltaan niitä päivän uutisia, joilla aloitin tämän blogimerkinnän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 8. marraskuuta 2019

Lakialoite sananvapauden puolesta

Perussuomalaiset teki eilen lakialoitteen, jolla pyritään muuttamaan rikoslaissa säädetyn kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö siten, että rangaistavaksi jäävät ainoastaan rikoksella uhkaaminen ja rikokseen yllyttäminen. Lisäksi aloitteessa esitetään, ettei rangaistusvastuu enää jatkossa koskisi tiedon tai mielipiteiden julkaisemista ja näkyvillä pitämistä.

On käsittämätöntä, että 241 vuotta valitusfilosofi Voltairen ja 69 vuotta George Orwellin kuoleman sekä 28 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen  jälkeen Suomessa joudutaan tekemään lakialoite, jossa ihmisille vaaditaan oikeutta julkaista tietoja ja mielipiteitä. Ja ettei lakialoitteen läpimeno ole edes mitenkään varmaa, koska ainakin asiasta vastaava ministeri suhtautuu siihen nihkeästi.

Laki on kuitenkin vähintäänkin tarpeellinen jo siitä syystä, että maassamme on jaettu tuomio perusteella, jonka mukaan "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei... ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa". Samoin se on tarpeellinen siksi, että meillä on tänäkin vuonna annettu tuomio kirjoituksesta, joka on asiallisesti ottaen totta.

Huomionarvoista on myös se, että maassamme on otettu tavaksi ihmisten syrjintä ja työnteon vaikeuttaminen silloin, kun tämä on julkisesti ottanut kantaa tavalla, joka on vastoin punavihreää ideologiaa. Asenteen syvällisyydestä kertoo jotain se, että näin on tapahtunut jopa porvarihallituksen aikana.

Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, ettei ainakaan nykyinen hallitus tule viemään nykyistä lainsäädäntöä eteenpäin. Ei ainakaan sen punavihreä ydin, jonka ideologian perusteisiin on aina kuulunut sananvapauden kahlitseminen silloin, kun se on päässyt valtaan. Tästä todistaa tänäkin päivänä esimerkiksi samalta aateperustalta ponnistavan Kiinan sananvapaustilanne.

Pidemmällä tähtäimellä Perussuomalaisten tekemä lakialoite saattaa kuitenkin johtaa myös suomalaisen sananvapauden laventumiseen. Näin siksi, että se on yhtenä rikkana siinä rokassa, joka nostaa ainoana puolueena sananvapaudesta aidosti kiinnostuneen Perussuomalaisen puolueen kannatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Onnittelurunoja viisivuotiaalle PT-medialle

torstai 7. marraskuuta 2019

Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan

Yle kertoi, että Ranska on kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaansa. Maan pääministerin mukaan gallialaisten on otettava maahanmuutto "takaisin haltuunsa".

Presidentti Emmanuel Macron on puolestaan arvellut, että maahanmuutto on vuoden 2022 presidentinvaalien keskiössä. Lisäksi hän on kertonut, että ellei hallitus ota tiukempaa linjaa maahanmuuttoasioissa, saattavat äänestäjät siirtää tukensa ns. äärioikeistolle.

Tämä on sinänsä helppo uskoa, sillä jutun mukaan Ranskasta haki viime vuonna humanitaarista suojelua reilut 122 740 henkeä eli 22 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Mielenkiintoista kyllä, Ylen lainaaman kansainvälisen uutisen mukaan maan terveydenhuoltojärjestelmää hyödyntää vuosittain noin 318 000 ihmistä - asia jonka verorahoitteinen mediamme jätti kertomatta.

* * *

Myös Suomessa kasvaa paine järkiperäistää maahanmuuttopolitiikkaa. Sen osoitti Ylen tuore puoluekannatuskysely, jonka mukaan Perussuomalaisten kannatus nousi kaikkien aikojen ennätykseen eli 23 prosenttiin.

Seuraavana tuli toinen oppositiopuolue Kokoomus, jonka kannatus oli 17,3 prosenttia. Toisin ilmaistuna Perussuomalaisten kannatus oli siis noin 33 prosenttia korkeampi kuin maamme toiseksi suosituimman puolueen.

Suosituin hallituspuolue oli Vihreät 14,2 prosentin kannatuksella ja sitä seurasi pääministeripuolue SDP 13.9 prosentillaan. Tästä huolimatta maamme punavihreiden hallituspuolueiden takana oli vielä niukasti äänestäjien enemmistö eli 53,2 prosenttia vastanneista - tosin hallituksen päälinjauksista käytännössä päättävän varsinaisen vihervasemmiston kannatus oli pudonnut jo 34,7 prosenttiin.

* * *

Nähtäväksi jää millä tavalla Perussuomalaisten kannatuksen nousu näkyy Suomessa. Otaksun, että ainakin maahanmuuttopoliittiset linjaukset tiukkenevat - ellei käytännössä niin ainakin puheissa. Lisäksi Perussuomalaisten toinen pääteema eli ilmastopolitiikka välttynee äärimmäisiltä linjauksilta.

Tässä tilanteessa onkin toivottavat, että suomalainen äänestäjäkunta ymmärtää presidentti Macronin tavoin yhteyden tehdyn politiikan ja puolueiden kannatuksen välillä. Onhan kyseessä sentään - ei enempää eikä vähempää kuin - suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus.

Tämän kirjoituksen lopuksi totean vielä, että Perussuomalaisten kannatuksen raju nousu ei voi olla vaikuttamatta Antti Rinteen (sd) hallituksen yhtenäisyyteen. Erityisesti Keskustan piirissä kasvaa paine irtiottoihin, mutta yhä enemmän kitkaa voi olettaa muodostuvan myös syöksykierteessä olevan SDP:n ja uskollisen kannattajakuntansa varassa kannatuksensa vakiinnuttaneiden Vihreiden välille.

Edessämme on siis jännittävä poliittinen talvi, joka parhaassa tapauksessa kääntyy suomalaisen yhteiskunnan eduksi. Näin etenkin, jos yleiseurooppalainen kehitys jatkaa sitä tietä, jonka uutinen Macronin politiikan muutoksista osoitti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan
Suomalainen politiikka on rikki

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

153 000 euroa per käyttäjä maksava siltarumpu

Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saaristokunta, jossa asuu 961 ihmistä. He käyvät eniten töissä terveys- ja sosiaalipalveluiden (n. 26 %) ja maa-, metsä- ja kalatalouden (22 %) toimialoilla, mutta työpaikkojen suhteellinen kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla.

Yle uutisoi eilen, että maamme hallitus on myöntämässä saarikuntaan meren yli suunnitellulle tielle lisärahaa yli 30 miljoonaa, koska sen kustannukset nousevat 147 miljoonaan euroon. Se tekee noin 153 000 euroa jokaista saarelaista kohti. Sillä rahalla urakoitusija rakentaa sillan ja huolehtii siitä 20 vuoden ajan.

On tietysti tärkeää, että valtakunnan infrastruktuuri - kuten tieverkosto - on kunnossa. Jotenkin jäi kuitenkin mietityttämään, että onko nyt aivan varmaa, että kyseinen saariyhteys on meidän liikenneyhteyksiemme polttavin ongelma tilanteessa, jossa nykyisten teiden heikko kunto aiheuttaa joka kolmannelle ammattiliikenteen toimijalle kalustovaurioita - ne kohdistuvat erityisesti jousitukseen, iskunvaimentimiin, alustaan ja renkaisiin.

Lisäksi vaurioita tulee muille tielläliikkujille. Sellaisesta olen itsekin esimerkki, koska autostani räjähti taannoin rengas ajaessani pahasti rikkonaisen asfaltin takia varovasti eli noin 20 km/h nopeusrajoitusta hitaammalla vauhdilla. Onneksi ajoin hiljaa ja sain auton pidetyksi tiellä.

Hailuodon sillasta vielä sen verran, että sen rakentamisesta päätti aikanaan Juha Sipilän (kepu) hallitus, jossa liikenneasioista vastasi Anne Berner (niin ikään kepu). Asiaan mahdollisesti vaikutti se, että Sipilä on kotoisin saarikunnan naapurista ja Hailuodon valtuustossa on Keskustalla ehdoton enemmistö.

Sillan lisärahoituksesta päättää eduskunta Antti Rinteen (sd) hallituksen esityksestä. Siten jää nähtäväksi, hyväksyvätkö äänestäjien valitsemat edusmiehet ja -naiset hallituksen esityksen, vai ollaanko valmiita luopumaan... hmh... varsin mittavasta siltarumpupolitiikan voimannäytteestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskysymyksiä
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?

tiistai 5. marraskuuta 2019

Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus

Olen tutkijoiden suuren enemmistön tapaan jumaluskoa vailla. Mutta olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että ilman sananvapautta ei voi olla ihmisarvoista paikkaa elää.

Niinpä - huolimatta edelle kirjoittamastani ensimmäisestä virkkeestä eli syvästä periaatteellisesta erimielisyydestä uskonasioissa - haluan puolustaa kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) oikeutta lainata Raamatun jakeita. Näin siksi, että valtakunnansyyttäjä on epäillyt hänen käyttämiään lauseita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Tämä siis maassa, jossa valtio on oikein erikseen ohjeistanut, että luterilaisen seurakunnan tulee perustaa oppinsa Raamattuun. Tarkalleen ottaen se on todennut, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa".

Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää: Räsänen on Suomen lain valossa ollut oikeutettu lainaamaan Raamatun jakeita arvostellessaan kirkon toimintaa, vaikka siitä tulisikin jollekin paha mieli. Siksi on järjetöntä, että valtionsyyttäjä on päättänyt lähteä ruuhkauttamaan oikeuslaitosta entisestään.

Nähtäväksi jää, johtaako valtakunnansyyttäjän päätös aikanaan oikeudenkäyntiin ja minkälainen ratkaisu sieltä tulee. Suomen tulevaisuuden ja sananvapauden kannalta on syytä toivoa, että oikeuslaitos hylkäisi mahdollisen syytteen ja lisäksi nuhtelisi valtakunnansyyttäjää oikeuslaitoksen käyttämisestä perustuslain takaaman sanavapauden vastaiseen politikointiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinki pride tahtoo veronmaksajan lompakolle
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Armokuolema ja kansanvalta

maanantai 4. marraskuuta 2019

Miksi Yle ryhtyi uutisoimaan Ruotsin maahanmuutto-ongelmista?

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Ruotsin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä ollut jo pitkään sen tyyppistä väkivaltaa, johon pohjoismaissa ei ole totuttu. Media on kuitenkin ollut asiasta suhteellisen hiljaa.

Nyt marraskuun alussa on verorahoitteinen Yle ryhtynyt kuitenkin varovaisesti uutisoimaan asiasta. Ensin oli juttu Malmön kahdesta räjäytyksestä. Sitä seurasi vielä samana päivänä tieto, jossa kerrottiin miestä ammutun. Ja lopulta eilen myös artikkeli, jossa valotettiin maan yleistilannetta mainiten myös maahanmuuttajien osuus.

Scanian entisen toimitusjohtajan synkkää tilanneanalyysiä Yle ei sentään ole tuonut esiin, mutta siitä huolimatta yhtiön marraskuun alun Ruotsi-uutisoinnissa on selvä muutos aiempaan. On siis kysyttävä, että mistä se johtuu?

Onko näissä kohtuullisen varovaisissa tilanteen valottamisjutuissa kysymys valtamediaan kohdistuvan kritiikin sammuttamisesta vai uudenlaisesta tilanneanalyysistä. Eli ovatko Ylen toimittajat oivaltaneet, että naapurimaan tilanne on oikeasti hirveä - ja Suomessa ollaan menossa samaa tietä yhteiskunnalliseen kaaokseen etenkin kun vallassa on tämän muutoksen varsinainen kätilö eli vihervasemmisto?

Jos kyse on jälkimmäisestä, onko tuo oivallus johtanut myös pelkoon toimittajien itsensä ja heidän lastensa tulevaisuudesta? Ja onko marraskuun mediamuutos siis viime kädessä reaktio oman turvallisuuden puolesta?

Minulla ei ole vastausta näihin kysymyksiin. Mutta Yle tulee sen antamaan seuraavien viikkojen uutisvalikoimallaan. Jos naapurimaan tilanteen valottaminen loppuu lyhyeen, on kyse vain yhtiöön kohdistuvan kritiikin sammuttamisesta sillä Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden väkivaltakierteelle ei ole näkyvissä pikaista loppua.

Mutta mikäli Ruotsin tilannetta ryhdytään seuraamaan yhtä suurella intensiteetillä kuin vaikkapa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä, on syytä olettaa jopa yleläisen toimittajakunnan oivaltaneen, että heillä on suuri vaikutus omaan ja lastensa tulevaisuuteen. Ja kirjoitusten siis olevan keino poliitikkojen silmien avaamiseksi - tai oikeammin viimeisten 30 vuoden aikana harjoitetun äärikritiikittömän maahanmuuttopolitiikan muuttamisen oikeuttamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?
Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Ansio- ja pääomatulojen verotuksesta

Yle kertoi rikkaimmista suomalaisista, jotka ovat siirtyneet elämään ansiotulojen sijasta yhä enemmän osingoilla ja muilla pääomatuloilla. Yhtenä syynä siihen on pääomatulojen alempi veroaste. Tämä siis verrattuna etenkin korkeisiin ansiotuloihin.

Tässä joitain lukuja. Pääomatuloista verotetaan 30 % ja yli 30 000 euron jälkeen 34 %. Ansiotulojen osalta 43 500 euron tuloista valtio ottaa 21, 25 %, mutta 76 100 euron tuloista jopa 31,25 %. Näihin tulee päälle kuntavero, joka vaihtelee meillä 17 ja 22 % välillä.

Suurituloisilla ero pääomaverotukseen on siis kutakuinkin palkan viidenneksen suuruinen. Ei siis mikään ihme, että tulojen muuntaminen pääomaverotuksen piiriin houkuttaa niitä, joilla on siihen mahdollisuus.

Ylen jutussa oli jollain tapaa hyvätuloisia syyllistävä piirre ja sen pohjana olleen tutkimuksen tekijä, Tampereen yliopiston professori Matti Tuomala, halusikin yhtenäistä ansio- ja pääomatulojen verotuksen. Hänen mukaansa nykyinen verotusjärjestelmä "suosii sijoittamista varsinaisen liiketoiminnan kannalta toisarvoisiin asioihin, kuten kiinteistöihin ja arvopapereihin".

Tässä kohdassa on hyvä kysyä, että mikäli arvopapereihin ei kukaan sijoittaisi, millä keinoin yritykset rahoittaisivat toimintaansa? Mistä niihin saataisiin omistajia tai millä keinoin rahoitettaisiin investointeja ellei osinkoon oikeuttavilla osakkeilla tai lainapapereilla? Entä kuka rakennuttaisi kiinteistöjä, ellei niihin sijoitetuille rahoille saisi vastinetta?

Lisäksi on syytä huomauttaa, että pääomatulot ovat lähtökohtaisesti tuottoa sellaisesta rahasta, josta on jo yhteen kertaan maksettu ansiotuloverotuksen verran rahaa julkisen sektorin käytettäväksi. Siten niistä tehtävää verotusta voidaan pitää kaksinkertaisena verotuksena - jos niin halutaan.

Edelle kirjoittamistani huomioista huolimatta olen periaatteessa samaa mieltä professori Tuomolan kanssa siitä, että verotuksen olisi lähtökohtaisesti hyvä kohdella kaikkia tulomuotoja samanarvoisesti. Mutta samalla on syytä ymmärtää, että pääomilla on taipumus karata sinne, missä niistä saa parhaan tuoton - siis puhtaana käteen.

Tässä yhteydessä viittaan edelle kokoamiini verotusprosentteihin ja totean, ettei maamme tosiasiallinen ongelma ole pääomaverotuksen alhaisuus vaan ansiotuloverotuksen tolkuttomuus. Tämä oli myös se syy, miksi pääomatulojen verotus jouduttiin aikanaan irrottamaan ansiotuloista rahavirtojen alettua liikkumaan yli rajojen.

Suomen korkean verotuksen syitä voi itse kukin tietenkin miettiä. Yksi ilmeinen seikka on juuri nyt esillä mediassa eli julkisen henkilöstön palkkamenot.

Tarkoitan siis sairaanhoitajien ja muiden julkisessa terveydenhuollossa toimivien henkilöiden vaatimuksia muita suuremmista palkankorotuksista. Jos niitä nostetaan vaatimusten mukaan, on siihen tarvittava raha hankittava jostain. Vaihtoehtoja siihen on kaksi: joko supistetaan julkisen sektorin kuluja muualta tai kiristetään yritysten ja/tai ihmisten veroja entisestään.

Tässä yhteydessä on myös ymmärrettävä, ettei julkinen sektori juurikaan tuota yhteiskunnalle riihikuivaa rahaa, vaikka se järjestääkin meidän kaikkien elinympäristön tuottamalla turvallisuutta, koulutusta, liikenneinfraa ynnä muita koko yhteiskunnan kannalta välttämättömiä palveluja. Niihin kuluva raha on siten viime kädessä aina peräisin yksityisen sektorin toimijoilta. Siten julkisen sektorin kulujen - mukaan lukien palkat - nostaminen johtaa aina yritysten käytössä olevan varallisuuden alenemiseen.

Siksi panin mielenkiinnolla merkille STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan kommentin, jonka mukaan "lähtökohdan pitäisi mielestäni olla, että vastaavaa koulutusta saaneet henkilöt jotka työskentelevät eri aloilla, saisivat suunnilleen samansuuruista palkkaa". Tämä kieltämättä kuulostaa hyvältä, mutta on myös muunlaisia näkökohtia.

Esimerkkeinä mainittakoon vaihtoehtoisina lähtökohtina seuraavat. Yksi: palkansaajan palkan tulisi asettua sille tasolle, jolla tehtävään saadaan pätevää väkeä. Kaksi: riihikuivaa rahaa yhteiskuntaan tuovan henkilön palkan tulisi olla parempi kuin niiden henkilöiden, joiden palkkaamiseen sitä käytetään. Kolme: työntekijöille ei voida maksaa suurempaa palkkaa kuin työnantajan tulot sallivat.

Mielestäni nämäkin kuulostavat yhtä hyviltä kuin Palolan lähtökohta. Mutta palatakseni tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli verojen yhdenmukaistamiseen. Jos ja kun ongelmana on suomalaisen verotuksen korkea taso, ei ratkaisuna voi olla sen kiristäminen entisestään.

Sen sijaan lainsäätäjän ja virkamiesten tulisi paneutua niihin keinoihin, jolla sitä saataisiin lasketuksi erityisesti ansiotulojen osalta. Tämän tulisi tapahtua ilman että yhteiskunnan perustoiminnot vaarantuisivat, eli kaikista julkisista menoista pitäisi eritellä välttämättömät, kiistatta hyödylliset ja maksajan kannalta turhat.

Näistä luokista kaksi ensimmäistä kannattaa ylläpitää myös jatkossa, joskin myös niiden kohdalla saattaa löytyä viilattavaa. Kolmannen luokan asiat tulisi sen sijaan lopettaa, sillä siinä onnistuminen saattaisi tehdä mahdolliseksi myös kaikkien tulojen verotuksen alentamisen ja yhdenmukaistamisen tai ainakin ansio- ja pääomaverotuksen välisen eron huomattavan supistamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Pelastaisiko 26 ihmisen omaisuuden veronkorotus maailman?

lauantai 2. marraskuuta 2019

Raha ratkaisee myös ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa

Kreikassa on säädetty turvapaikkahakemusten käsittelyn ja kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten karkottamista nopeuttava laki. Maan pääministerin mukaan "tämä laki lähettää selvän viestin: jo riittää niiden kanssa, jotka yrittävät tulla maahamme ja jäädä tänne, vaikka he tietävät, ettei heillä ole oikeutta turvapaikkaan".

Taustalla on nopeasti kiihtynyt Turkista kreikkalaisten saaristoon suuntautuva kansainvaellus, joka uhkaa jälleen kerran panna koko maan sekaisin. On siis syytä toivoa, että uusi laki johtaa toivottuihin seurauksiin ja parempaa elintasoa hakevien ihmisten virta loppuu - sillä mistäpä muusta on kyse silloin, kun tulijoita virtaa yhdestä turvallisesta maasta (Turkki) toiseen (Kreikka).

Vähemmän yllättävästi edelle linkittämässäni uutisessa kerrottiin myös erilaisten ns. ihmisoikeus- ja avustusjärjestöjen pyrkivän sotkeutumaan Kreikan asioihin julistamalla, että laki heikentäisi pakolaisille kuuluvaa kansainvälistä suojaa. Näin siis siitä huolimatta, ettei Turkista ole tulossa pakolaisia - ei ainakaan muita kuin mahdollisia Turkin kurdeja, joita toki kohdellaan kotimaassaan kurjasti.

Jos ihmisoikeus- ja avustusjärjestöt olisivat oikeasti huolissaan pakolaisten asemasta, suuntaisivat ne sanomansa kansainvaellusten lähtömaihin kertoen, ettei nyt kannata lähteä liikkeelle. Näin ihmiset eivät hakeutuisi ongelmiin, vaan pysyisivät kotonaan.

Valitettavasti ne eivät tätä tee, vaan pyrkivät syyllistämään asiasta meitä eurooppalaisia. Syitä voi itse kukin pohtia. Itse ole varma siitä, että järjestöjen perimmäisenä motiivina on niissä toimivien henkilöiden henkilökohtainen tulonmuodostus.

Vanha, alkujaan ilmeisesti amerikkalaisen juristin suusta lähtenyt, sanontahan kuuluu, että jos haluat etsiä jollekin ilmiölle syytä, selvitä kuka siitä hyötyy eli follow the money. Tätä ei muuta miksikään se, että järjestöt yleensä sanovat olevansa voittoa tuottamattomia, mitä en sinänsä epäile.

Sen sijaan on selvää, etteivät niissä päätoimisesti työtä tekevät ihmiset elä pelkällä pyhällä hengellä, vaan nostavat järjestöiltään palkkaa ja muita etuja. Internet on tästä asiasta pullollaan tietoa (esimerkki).

Mikäli järjestöt siis pyrkisivät hillitsemään ihmisvirtoja, muuttuisivat ne samalla tarpeettomiksi ja niissä toimivat ihmiset jäisivät leivättä ja sirkushuveitta. Siksi jokaiselle ihmisoikeus- ja avustusjärjestössä päätoimisesti puuhastelevalle on äärimmäisen tärkeää, että maailmassa on hädänalaisia ja kaltoin kohdeltuja - tai ainakin sellaisia, joista näin voidaan sanoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK, Lesboksen pormestari ja Oxfam EU:ta vastaan
Moraalittomat ja edesvastuuttomat avustusjärjestöt jälleen otsikoissa
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui

perjantai 1. marraskuuta 2019

Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

Ruotsalainen yhteiskunta on luisunut holtittoman maahanmuuton seurauksena vakavaan tilaan. Esimerkiksi pelkästään Etelä-Ruotsissa on tämän vuoden aikana tehty 71 räjäytystä. Lisäksi alueella on ryhdytty vaientamaan mahdollisia oikeudenkäyntien todistajia ja poliisilta on kuultu ohjeita siitä, kuinka autopalojen karkaaminen asuinrakennuksiin voitaisiin välttää.

Nyt ruotsalaiset ovat yksi toisensa jälkeen heräämässä yhteiskuntansa ongelmiin. Siitä esimerkkinä Scanian entinen toimitusjohtaja on todennut, että "jos tämä meno jatkuu, me voimme ajautua hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa me joudumme jopa turvautumaan asevoimiin ja maassa syttyy sisällissota näissä ongelmalähiöissä".

Ruotsalainen maahanmuuttajarikollisuus ei ole jäänyt pelkästään maan rajojen sisälle, vaan osansa on saanut myös Tanska. Siellä ei ole kuitenkaan jääty seisomaan tumput suorina, vaan juutit ovat päättäneet alkaa valvoa Ruotsin puoleista rajaansa.

Keskeinen kysymys Pohjanlahden tällä puolella on se, että osaavatko päättäjämme lukea länsinaapurin yhteiskunnallista kehitystä. Ja jos osaavat, haluavatko he välttää saman Suomessa.

Olisikin hienoa, mikäli suomalainen media tukisi poliitikkojamme näiden päätöksenteossa antamalla rehellisen ja täysimittaisen kuvan naapurimaan kehityksestä ja sen syistä. Samalla meidän aikuisten Suomen kansalaisten velvollisuutena on auttaa päättäjiä huomioimalla ruotsalaisen yhteiskuntakehityksen eteemme maalaama tulevaisuuden uhka kaikenlaisissa mielipidetiedusteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä

torstai 31. lokakuuta 2019

Onko ihmisen älykkyys peräisin roska-DNA:sta?

Evoluutioteoria on ollut jo 150 vuoden ajan ylivoimaisesti paras selitysmalli sille, miten luonnon biodiversiteetti on syntynyt. Alkuun se oli vain mekanistinen selitys sille, miten eliöiden ominaisuudet saattoivat kehittyä luonnonvalinnan kautta. Sittemmin monet sen yksityiskohdat ovat saaneet tarkempia selityksiä. Samalla evoluutioteoriaa tukevien tieteellisten havaintojen määrä on kasvanut valtavaksi.

Evoluutioteorian tarkentumisesta huolimatta monet sen yksityiskohdat ovat edelleen avoimena. Yksi niistä on ollut se, millä tavalla eliöiden kokonaan uudet geenit syntyvät.

Perinteisesti evoluutiotutkijoiden valtavirran näkemys on ollut se, että uudet geenit syntyvät vanhojen geenien kahdentuessa genomissa ja näiden toimintojen eriytyessä ajan myötä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä jokin aika sitten Nature-lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin useista uusista tutkimuksista, jotka osoittavat uusien geenien voivan syntyä myös ikään kuin tyhjästä.

Esimerkiksi Pohjoisen jäämeren turskilla on veressään jäätymistä ehkäisevä proteiini, jonka kaltaista ei löydy yhdeltäkään sen lähilajeilta. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy kaikista muistakin eliölinjoista, joissa asiaa on selvitetty - siis esimerkiksi hiiristä, banaanikärpäsistä, merkittävistä viljakasveista ja ihmisistä.

Tällaisten tyhjästä syntyvien geenien syntymiselle keskeistä on kaikkien aitotumallisten eliöiden genomissa runsaana esiintyvä DNA, jossa ei ole toimivia geenejä ja jolla ei näytä olevan muutenkaan selkeää tehtävää. Sitä kutsutaan usein roska-DNA:ksi (englanniksi junk DNA).

Tässä DNA:ssa on kuitenkin usein lyhyitä sekvenssinpätkiä, joissa on samankaltaista rakennetta kuin oikeissa geeneissä. Siten, mikäli ne syystä tai toisesta tulevat ilmennetyksi proteiiniksi, ne saattavat joissain tilanteissa joutua luonnonvalinnan suosimiksi.

Japaninriisillä on tutkittu tällaisten geenien yleisyyttä genomissa. Vertailemalla sitä lähisukuisiin lajeihin, voitiin päätellä, että sen genomissa on peräti 175 tällaista näennäisesti tyhjästä syntynyttä geeniä. Tutkijat onnistuivat kuitenkin löytämään lähilajien roska-DNA:sta niiden kanssa samankaltaisia sekvenssinpaloja, jotka mitä todennäköisimmin ovat toimineet japaninriisin geenien evoluution lähtömateriaalina.

Ihmisen roska-DNA:sta syntyneistä geeneistä monet aktivoituvat aivoissa. Se on jännittävä havainto sillä juuri mentaaliset kykymmehän ovat olleet keskeisessä roolissa meidän erotessamme lähisukulaisistamme. Onko korkea älykkyytemme siis peräisin roska-DNA:sta?

Tutkimus on kuitenkin vasta alussa, mutta äärimmäisen aktiivista. Siten ymmäryksemme siitä, mikä teki ihmisestä ihmisen saanee lisävalaistusta lähitulevaisuudessa. Ja samalla tarkentuu käsityksemme siitä kuinka evoluutio toimii luodessaan monimuotoisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Greta teki oikein

Greta Thunberg on kieltäytynyt ottamasta vastaan pohjoismaista ympäristöpalkintoa. Perusteluksi hän on todennut, että "ilmastoliike ei tarvitse enää uusia palkintoja, vaan että valtaapitävät kuuntelevat tiedettä".

Thunbergin ja hänen taustajoukkojensa todellista motiivia on tietenkin mahdotonta tietää, mutta oma veikkaukseni on, että varsinainen syy palkinnosta kieltäytymiselle oli mediahuomion etsiminen julkisuudesta katoamassa olevalle teinitytölle. Ja saattoihan mukana olla hieman pettymystä siitäkin, että pohjoismainen ympäristöpalkinto on kovin valju korvike saamatta jääneestä Nobelin rauhanpalkinnosta sen jälkeen, kun vedonlyöjät olivat asettaneet hänet ykkösehdokkaaksi.

Joka tapauksessa on selvää, ettei palkinnon vastaanottaminen olisi vaikuttanut millään tavalla siihen kuuntelevatko valtaapitävät tiedettä vai eivät. Eikä myöskään siihen, tottelevatko he Thunbergin vaatimuksia vai elinolojensa puolesta mellakoivia kotimaidensa kansalaisia.

Totta puhuen on vaikea ymmärtää miksi Greta olisi palkintoa edes ansainnut. Eihän hän ole tehnyt mitään konkreettista vähentääkseen omaa tai muiden hiilijalanjälkeä. Päinvastoin, Thunberg on lennellyt - ja lennättänyt apujoukkojaan - ympäri maailmaa pitämässä mediatempauksia lisäten siten ilmakehään joutuvia fossiilisia päästöjä sekä lintsannut koulusta saadakseen lehdistöltä huomiota.

Näitä tosiasioita ei muuta miksikään se, että lennoista on mahdollisesti ns. kompensoitu hiilipäästöt nykyaikaisen anekaupan keinoin maksamalla muutaman puun istuttamisesta jonnekin. Toivottavasti nuo puut ovat kuitenkin tulleet istutetuiksi - ja etenkin että joku pitää huolen niiden elossa pysymisestä. Kuollut puu kun ei ole hiilinielu, eikä edes elävä puu vähennä eliökunnan ja ilmakehän yhteistä hiilimäärää, jota kaikki fossiiliset päästöt kuitenkin aina lisäävät.

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Greta teki oikein kieltäytyessään ympäristöpalkinnosta. Harmi vain, että hänen ääneen lausumansa peruste ei ollut validi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

tiistai 29. lokakuuta 2019

Poliittinen kenttä polarisoituu

Verkkouutiset kertoi tänään mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Sen mukaan Suomessa on vain yksi ääripuolue. Se on Vasemmistoliitto, jonka kannattajakunnasta suurin osa asemoi itsensä äärimmäiselle äärivasemmalle.

Vasemmistolaisiksi itsensä luokittelivat myös Vihreiden ja SDP:n kannattajakunnat, ja juuri tässä järjestyksessä. Myös näiden puolueiden äänestäjät ovat vuosien saatossa siirtyneet kohti vasemmistoa; aiemmin poliittisen keskustan liepeillä majailleiden Vihreiden osalta tämä siirtymä on ollut suorastaan järisyttävä.

Enemmistöltään äärioikeistolaista kannattajakuntaa ei löytynyt yhdeltäkään puolueelta. Sen sijaan keskiviivan oikealle puolelle kallistui eniten Kokoomuksen ja hiukan vähemmän Kristillisdemokraattien, RKP:n ja Keskustan kannattajakunnat.

Myös Perussuomalaiset on vuosien mittaan muuttunut kannattajakunnaltaan yhä oikeistolaisemmaksi puolueeksi, mutta sen kannattajajoukosta suurin ryhmä asemoi itsensä edelleen keskelle keskustaa. Jakauma on kuitenkin vahvasti oikealle vinoutunut ja joukossa oli myös pieni äärioikeistolaisiksi itsensä luokitteleva joukko. Sama koski myös Kokoomusta ja Keskustaa.

Tutkimuksen tulos kertoo ennen kaikkea suomalaisen politiikan polarisoitumisesta. Omasta mielestäni tämä voidaan tulkita siten, että elämme poliittisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa, vaikka olemmekin vielä kaukana siitä "sosialistien ja ei-sosialistien" kilpailun leimaamasta menneisyydestä, jonka itse muistan nuoruudestani.

Nähtäväksi jää, luoko tämä asetelma lähitulevaisuudessa myös samanlaista loistavaa viihdettä kuin 1970-luvun alkupuolen poliittiset TV-väittelyt, joista muistan erityisellä lämmöllä silloisen Uuden Suomen päätoimittajan Pentti Poukan, joka pesi vasemmistolaiset kanssakeskustelijansa kerta toisensa jälkeen munaskuitaan myöden.

Vaikka poliittista TV-viihdettä ei olisikaan luvassa, on tässä kirjoituksessa mainittava vielä se, että monet näkevät poliittisen kenttämme polarisoituneen kahtia: toisella puolella on lähes kaikista eduskuntapuolueistamme muodostuva "järjestelmäpuolue", jota vastassa on ainoastaan Perussuomalaiset. Näkemykselle löytyy perusteita ainakin maahanmuutto-, kulttuuri- ja sananvapauskysymyksistä, mutta ei näköjään vasemmisto-oikeisto -akselista.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että kannatukseltaan moninkertainen "järjestelmäpuolue" edustaa kehitysmaalaisten maahanmuuton suhteen selvää vähemmistöä ja Perussuomalaiset enemmistöä. Kaiken maahanmuuton suhteenkin tilanne on aika lailla tasan. Nähtäväksi jää, heijastuuko tämä jatkossa puolueiden kannatuksessa ja/tai vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja

Etiopian opetukset Suomelle ja Euroopalle

Helsingin Sanomat teki jutun Nobel-palkitun pääministerin johtaman Etiopian ongelmista. Siinä se listasi aluksi maan hallinnon saavutuksia eli terroristijärjestö-luokitusten poistamisen oppositioryhmittymiltä, tuhansien mielipidevankien vapauttamisen, maan hallinnon sukupuolijakauman korjaamisen ja rauhansopimuksen naapurimaa Eritrean kanssa.

Sen jälkeen jutussa todettiin, että pääministeri on korostanut Etiopian yhtenäisyyttä, mutta "etnisiin ryhmiin kytkeytyvät jännitteet eivät ole haihtuneet... Vastakkain ovat laajemmin kaksi leiriä: ne, jotka haluavat luopua etnisestä järjestelmästä ja ne, jotka haluavat käyttää sitä oman ryhmänsä etujen ajamiseen."

Tässä kohdassa kristallisoitui minkä tahansa monikulttuurisen yhteiskunnan ongelma. Mikäli sellaisessa kaikki eivät koe olevansa samassa veneessä, vaan identiteettiä määrittää ennen kaikkea etnis-uskonnollinen tausta, syntyy helposti sen mukaan määrittyviä jännitteitä.

Ja noiden jännitteiden polarisoituessa syntyy korruptiota, väkivaltaa, etnistä mielivaltaa ja joskus jopa suoranaisia kansanryhmien välisiä sisällissotia. Tämä herättää Suomen osalta kaksi kysymystä.

Niistä ensimmäinen liittyy maahanmuuttoon: eli onko Suomessa mahdollista estää maan yhteiskunnan kehitysmaalaistuminen  nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksena. Varoittavana esimerkkinä toimii Ruotsi segregoituneine lähiöineen ja niissä kerta toisensa jälkeen toistuvine kranaatti- ja ampumisepisodeineen.

Toinen liittyy Euroopan Unioniin. Jos sitä kehitetään kohti tiiviimpää liittovaltiota, onko varmaa, että eurooppalaisten kansojen sivistystaso on riittävän korkea siihen, etteivät väestöryhmien väliset suhteet polarisoidu näin syntyvän monikulttuurisen federaation sisällä. Siis ettei ylikansallinen hallinto tee päätöksiä, jotka tuntuvat joistakin kansoista sorrolta tai ainakin muiden kansojen epäreilulta suosimiselta?

Ja ettei tilanne näiden tunteiden seurauksena lähde eskaloitumaan samaan tapaan kuin kehitysmaissa näyttää olevan tapana. Siis jopa niissä kehitysmaissa - kuten Etiopiassa - jotka ovat suhteellisen kehittyneitä ja vahvassa taloudellisessa nousussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerian islamistien opetukset
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

maanantai 28. lokakuuta 2019

Onnenpäiviä

Eilen meille kerrottiin, että Abu Bakr al-Baghdad -nimeä käyttänyt terroristi tappoi itsensä "kuin koira ja pelkuri" - kuten hänet tapattanut Donald Trump totesi.  Ennen itsensä räjäyttämistä hän pakeni itkien, vaikertaen ja kirkuen sekä vetäen mukanaan kolme lasta kuolemaan.

Eilen oli siis onnenpäivä. Vaikka eihän tämä kuollut koira sentään miksikään merkkimieheksi jää maailmanhistoriaan, mutta hyvä kuitenkin näin. Ehkäpä eilinen päivä on suunnilleen verrannollinen toukokuun 2. päivään vuonna 2011, jolloin Osama Bin Laden kuoli.

Historiassa paljon suurempi onnenpäivä oli 21. tammikuuta 1924 kun miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut Venäjän verinen vallankumousjohtaja Vladimir Lenin saapui tiensä päähän. Tosin tuota päivää varjostaa se, että tilalle astui vieläkin suurempi kansanmurhaaja Josif Stalin, joka soi ihmiskunnalle onnenpäivän vasta maaliskuun 5. päivänä 1953 henkäistessään viimeistä kertaa.

Suuri onnenpäivä koitti myös 30. huhtikuuta 1945 kun maailmanpalon ja miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut Adolf Hitler tappoi itsensä ja naisensa saksalaisessa bunkkerissa. Onnenpäivä oli myös 9. syyskuuta 1976 miljoonien omien kansalaistensa kuolemasta vastuussa olleen Kiinan kommunistisen puhemiehen Maon Zedongin jättäessä tämän maailman.

Suurta onnea seurasi myös huhtikuun 15. päivästä vuonna 1998. Silloin nimittäin kuoli miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut kommunisti Pol Pot.

Kun edelle kirjaamaani listaa katsoo, siitä voinee päätellä ainakin sen, että viimeisen sadan vuoden aikana suurimpia onnenhetkiä ovat tarjonneet kolmen eri aatteen miehet. Ylivoimaisessa johdossa kulkee Suomessa edelleenkin salonkikelpoinen kommunismi perässään syystäkin pannaan asetettu kansallissosialismi. Kolmantena tulee - ei niinkään aatteen palon kuin kykyjen puutteen takia - niitä paljon valjumpana meillä jostain käsittämättömästä syystä ikään kuin korokkeelle nostettu islam.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Löysin Turun kaupungin sopeuttamisohjelmasta seuraavan tekstin. "Positiivisen diskriminaation määräraha on noin 1,8 meuroa. Valtio tullee tukemaan vuonna 2020 asiakohtaa lisää ja tämän vuoksi valtio korvaa kunnan rahoitusvastuun."

Pelkästään Turussa kantaväestön syrjimiseen käytetään siis yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Muiden kaupunkien tai kuntien samaan tarkoitukseen käyttämistä rahasummista minulla ei ole tietoa (enkä lähtenyt sitä etsimään), mutta mitä luultavimmin kaikissa suurissa kaupungeissamme samaan tarkoitukseen käytetään miljoonia euroja.

Toki kaupungilla on oikeus päättää tämän kaltaisista asioista, ja poliitikoilla edellisistä vaaleista saatu valtakirja niiden hoitamiseen. Siitä huolimatta oikeustajuani vastaan sotivat vahvasti tämän kaltaiset päätökset, joissa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan etnisen tai uskonnollisen taustan takia.

Näin etenkin silloin, kun maksajina toimivat ilmeisen tietämättöminä päätöksestä kärsivät etniset/uskonnolliset väestöryhmät. Siksi on outoa, ettei asiasta eikä ainakaan sen mittaluokasta ole Turussa tai muuallakaan kerrottu avoimesti julkisuudessa, eikä siis hankittu kustannuksen kuittaavien veronmaksajien ja syrjinnästä kärsivien työttömien kantasuomalaisten hyväksyntää.

Ilman sellaista - ja etenkin asian tullessa yllättäen julkisuuteen - syntyy kuva poliittisesta suhmuroinnista ja epärehellisyydestä. Vaikka erilaiset poliittiset skuupit ovatkin medialle mainioita tulonlähteitä ja kansalle herkullista poliittista viihdettä, on asian kääntöpuolena helposti ihmisten avoimeen demokratiaan tunteman luottamuksen rapautuminen. Sitä tuskin kukaan haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Ann Selin perussuomalaisella linjalla
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!