torstai 27. kesäkuuta 2019

Ylen otsikko edisti Välimeren tragediaa

Se ei enää ole mikään uutinen, ettei Italia ota vastaan ihmissalakuljettajia Välimerellä avustavien järjestöjen laivoja. Sen sijaan tämän päivän Ylen uutisen otsikosta on syytä lausua pari sanaa.

Taustaksi muistutan, että Yle on verorahoitteinen media, jonka tulisi palvella kaikkia suomalaisia tasavertaisesti ja asiallisesti eikä toimia ainakaan minkään aatesuunnan propagandatorvena. Aamun otsikko "Siirtolaislaiva saapui Lampedusan satamaan – Italian sisäministeri raivona" ei valitettavasti täytä tätä vaatimusta, vaan antaa sanavalinnoiltaan ymmärtää Italian sisäministeri Matteo Salvinin olevan sivistymätön moukka, joka raivoaa julkisuudessa ilman legitiimiä aihetta.

En katsonut jutussa mainittua videota enkä siten tiedä sisäministerin "raivokkuuden" tasoa, koska sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Tosiasiahan on, että ihmissalakuljettajien avustuslaiva rikkoi Italian nimenomaisesti antamaa käskyä pysyä pois Italian satamista, joten otsikon olisi sisäministerin "raivokkuuden" sijasta ollut syytä nostaa esille laivan miehistön ja sitä hallinnoivat organisaation rikollinen toiminta.

"Raivokkuudestaan" huolimatta Salvini oli myös ehdottanut rakentavasti, että laivan tulisi suunnata Maltalle, Tunisiaan tai pohjoisen Euroopan satamiin sekä tiedustellut Hollannin vastuuta siirtolaisista, koska alus kulkee Hollannin lipun alla. Välimeren turvallisuuden lisäämisen kannalta luontevin kohde olisi ollut Tunisia tai joku muu Afrikan maa, koska silloin ihmissalakuljettajien toimintaedellytykset olisivat heikentyneet - jo tämä yksin osoittaa laivaa hallinnoivan järjestön osallisuuden Välimeren ihmissalakuljetuksiin ja siitä aiheutuneisiin inhimillisiin tragedioihin.

Lisäksi toivoisin, että nämä ihmissalakuljettajia avustavat - ja sitä kautta hukkumistapauksia edistävät - järjestöt joutuisivat miehistön lisäksi oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään. Enkä tässä tarkoita pelkästään laitonta siirtolaisten viemistä Italiaan, vaan koko ihmissalakuljettajien toimintaa edistävää ilmeisen hyvää taloudellista tuottoa tarjoavaa toimintaketjua, jonka seurauksena Afrikan ja Euroopan välille hukkuu edelleen joukoittain ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merikapteenin oikeudenkäynti mittaa EU:n jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta
Ihmissalakuljettajille ja elintasopakolaisille karvaita tappioita
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Demarit pettivät tanskalaiset

Tanskan sosiaalidemokraatit näyttävät päässeen valtaan pettämällä äänestäjänsä. Tarkoitan sitä, että jopa meillä Suomessa on puhuttu (myös minä itse) siitä, kuinka Tanskassa vallitsee yksimielisyys tiukasta pakolaispolitiikasta, mutta nyt - Ylen uutisen mukaan - Sosiaalidemokraattien muodostama hallitus aikoo ryhtyä lisäämään Tanskan houkuttelevuutta kehitysmaissa elintasopakolaisuutta suunnittelevien joukossa. Puolueen maahanmuuttokriittisyys näyttäsisi siis olleen pelkkää hyvin näyteltyä teatteria.

Taustalla on se, että tanskalaiset hylkäsivät viime vaaleissa maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen, joka sai vain 8,7 % äänistä. Näin paikalliset demarit lienevät tulleet siihen johtopäätökseen, ettei näitä tarvitse enää pelätä ja ovet voi jälleen avata haitalliselle maahanmuutolle. Sen motiivia minun on tosin vaikea ymmärtää, sillä tuntuu todella uskomattomalta, että moraaliposeerauksen voima voi olla näin vahva.

Meillä Suomessa kansa ei hylännyt Perussuomalaisia, mutta valta kaapattiin siitä huolimatta poliittiselle vasemmistolle. Nähtäväksi jää, seuraako siitä myös meillä houkuttelevuustekijöiden lisäämistoimenpiteitä.

Siinä suhteessa ensimmäinen koetinkivi on ISIS-järjestön parissa viime ajat viettäneiden Suomen kansalaisten kohtelu: lähdetäänkö heitä - etenkin aikuisia - hakemaan aktiivisin toimenpitein Suomeen, vai annetaanko syyrialaisten ensin rauhassa selvittää heidän syyllistymisensä rikoksiin.

Ainakin lehdistö on ottanut tehtäväkseen hallituksen painostamisen. Viimeksi tänä aamuna Iltalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, että lapset on ehdottomasti saatava Suomeen ja jos se vaatii myös äitien hakemista elätettäväksemme, on meidän otettava myös heidät. Näin siitä huolimatta, että myös huostaanotolle olisi hyvät perusteet.

On valitettavan todennäköistä, että Rinteen hallitus tulee alistumaan tässä asiassa lehdistön tahtoon, vaikka kansa ei samaa mieltä olekaan eivätkä näiden lasten oikeudet ole nyt ainakaan sen heikommalla tolalla kuin ISIS-hallinnon aikana. Ainoa hyvä asia, jonka tässä yhteydessä keksin on se, että siinä saattaa demarien ja koko vasemmiston ml. Keskustan suosio pudota entisestään. Valitettavasti seuraaviin eduskuntavaaleihin on kuitenkin niin pitkä aika, että kansa ehtii unohtamaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toive Maria Ohisalolle
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?
Omituisten demariotusten kerho laajenee

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Dopingiin uusi standardi

Usein sanotaan hurskaasti, että doping on urheilun syöpä. Tai että sen hyväksyminen olisi oikeusmurha rehellisiä eli sääntöjen mukaisesti huipulle pyrkiviä urheilijoita kohtaan. 

Kuitenkin monissa maissa näyttäisi olevan halukkuutta vapauttaa oman maan tähtiurheilijat dopinvalvonnan seurauksista. Me kaikki suomalaisethan muistamme erityisesti tapaus Therese Johaugin, jota norjalaiset rankaisivat kevyemmin kuin säännöt olisivat edellyttäneet. Sen verran rangaistuksessa oli kuitenkin jämäkkyyttä, että norjalaishiihtäjältä jäivät arvokisat väliin.
 
Ruotsissa on nyt otettu uusi askel dopingrikkomusten kansallista hyväksymisessä. He ovat nimittäin langettaneet vierasjuoksijalleen Meraf Bahtalle dopingin välttelystä rangaistuksen, jolla ei ole tämän osallistumiselle arvokisoihin minkäänlaista merkitystä.

Koska osittain takautuvasti annettu lyhyt rangaistus kuitenkin vaikuttaa Bahtan mahdollisuuksiin kerätä starttirahoja, itse urheilija saa testaajien välttelystään taloudellista tappiota. Tämä on sinänsä oikein. 

On kuitenkin syytä huomata, että rangaistuksen ajoittaminen osin takautuvasti ja sitä kautta kilpailuoikeuden järjestäminen syksyn MM-kisoihin osoitti naapurimaan päättäjien haluavan sinikeltaisten värien menestyvän arvokilpailuissa keinoista piittaamatta. Onhan urheilu suurta viihdettä ja sirkushuvit oiva keino ohjata ihmisten mielenkiinto poliittisista ongelmista vähemmän vaarallisiin asioihin: jo muinaiset roomalaiset tiesivät kansan pysyvän rauhallisena kunhan sillä on leipää ja sirkushuveja.

Lisäksi on syytä panna merkille, että Bahtalle minituomion antaneet ruotsalaiset tulivat ehkä luoneeksi doping-urheilijoille uuden standardin menestykseen. Jatkossa kemiallisten eliksiirien ottamisen jälkeen kannattaa nimittäin olla mieluummin teillä tietymättömillä kuin tavoitettavissa. Näin pääsee lyhyemmällä ja ennen kaikkea arvokisat mahdollistavalla rangaistuksella.

Seuraavaksi me penkkiurheilijat saammekin jäädä jännityksellä seuraamaan lisääntyvätkö dopingin välttelystä annetut rangaistukset ruotsalaisissa huippu-urheilupiireissä - ja miksei muuallakin. Sekä miten puhtaalla pelillä huipulle pyrkivät urheilijat reagoivat asiaan: pyrkivätkö he jotenkin vaikuttamaan dopingista annettaviin rangaistuksiin vai tyytyvätkö vain kohtaloonsa ja lyövät hanskat naulaan kilvoittelemalla pelkästään piirikunnallisen tason menestyksestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Poliittinen korrektius vie harhaan

Yleisradio kertoi, että väestönkasvu on ilmastokeskustelun tabu, vaikka kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Ja aloitti jutun puhumalla suomalaisten syntyvyydestä, vaikka sillä ei käytännössä ole mitään vaikutusta globaaliin ilmaston lämpenemiseen.

Toki jutussa siirryttiin myöhemmin myös Afrikan väestöräjähdykseen ja toistettiin vanha klishee, jonka mukaan syy löytyy ihmisten tarpeesta löytää itselleen elättäjä vanhuudenpäiville. Siten ongelman ratkaisuksi tarjottiin köyhyyden vähentämistä ja tyttöjen koulutusta. Onneksi ei sentään puhuttu imperialismista.

Mutta miksi väestönkasvun kytkemisestä ilmastonmuutokseen sitten vaietaan? Yhden version asiasta tarjosi ilmastonmuutoksesta kirjoittava amerikkalaistoimittaja David Roberts, jonka kertoi välttelevänsä tietoisesti puhumasta väestönkasvusta, koska keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.

Syynä väestöräjähdyksestä vaikenemiseen on hänen mukaansa siis poliittinen korrektius. Samalla meitä eurooppalaisia kuitenkin vaaditaan syytämään useita prosentteja verotuotostamme kehitysmaalaisten auttamiseen, muuttamaan syvällisesti omaa elintapaamme ja ottamaan vastaan ilmaston lämpenemisen takia vaikeuksiin joutuneita afrikkalaisia.

Juttu eteneekin sitten poliittisesti korrektisti siihen, että syntyvyyden kasvu Suomessa olisi huono uutinen. Mutta jos tänne kuitenkin vielä synty lapsia, täytyisi heistä Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoen mukaan "yhä määrätietoisemmin kouluttaa ihmisiä, jotka elävät ekologisesti".

Lisäksi yliopistolehtori Pasi Heikkurisen mukaan Suomenkin talous "pitäisi saada laskemaan kestävälle tasolle. Siihen, jossa ei enää kulutettaisi enempää kuin yhden maapallon biokapasiteetti vuodessa... Mikäli väestön määrä laskee, elintason ei tarvitse laskea niin paljon".

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch toi sentään lopulta hiukkasen realismia Ylen juttuun. Hän muistutti Ranskan keltaliiveistä, jotka eivät hyväksyneet elämäntapansa tuhoamista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se osoitti, ettei poliittisen korrektiuden nimissä voi vaikeuttaa ihmisten elämää ihan miten tahansa.

* * *

Jutun luettuani jäin ihmettelemään erityisesti yhtä asiaa. Siinä ei sanallakaan kritisoitu tai edes kommentoitu sitä, että väestöräjähdyksen aiheuttaman taloudellisen stagnaation ja sekasorron seurauksena kohti Eurooppaa lähteneen "ilmastopakolaisen" hiilijalanjälki on täällä pohjoisessa monikymmenkertainen verrattuna kotiseutuun.

Eikä myöskään afrikkalaisen miehen machoa elintapaa, jonka seurauksia ovat mm. sukupuolitautien (AIDS) leviäminen ja naisen asema lapsentekokoneena. Ja joka täällä länsimaissa lienee osaltaan syyllinen mustan maanosan miesten heikkooon integroitumiseen yhteiskuntaamme.

Eli kaiken kaikkiaan Ylen juttu oli aiheellinen, mutta asian käsittely jäi puolitiehen... tai no, se jäi poliittisen korrektiuden toimittajalle aiheuttamien paineiden alle. Siitä huolimatta juttu voisi toimia keskustelun avaajana myös suomalaisessa valtamediasssa.

On siis syytä jäädä odottamaan sille jatko-osia, joissa tuodaan esille myös edellä mainitsemani puutteet ja lopetetaan meidän suomalaisten (tai yleisemmin eurooppalaisten) syyllistäminen asiasta, johon olemme jo tuoneet oman kestävyyselementtimme luopumalla endogeenisestä väestönkasvusta ja kehittämällä sen teknologian, joka tuottaa jatkuvasti vähäpäästöisempiä ratkaisuja ilmastopäästöjen hillitsemiseksi - ellei kehitysmaiden väestöräjähdysten ja kansainvaellusten yhdistelmä sitten osoittaudu ylivoimaiseksi esteeksi paremmalle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian väestö kasvaa joka vuosi 268 000 hengellä
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Kuinka maapallo pelastuu?


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Käytännön sosialismia

Ministeri Timo Harakka kertoi, että Suomessa 60 000 ihmistä janoaa päästä töihin. Hän tarkoitti erilaisia osatyökykyisiä, joiden markkina-arvo työnantajille on alhainen.

Harakka saattaa sinänsä olla oikeassa, eli paremman tiedon puutteessa uskon kyllä häntä. Sen sijaan jäin miettimään hänen esittämiään keinoja.

Niistä ensimmäinen on näiden ihmisten työllistämisen tukeminen veronmaksajan varoilla. Se lienee järkevää sikäli kun työpaikan ansiosta säästyvät tukirahat ovat suuremmat tai korkeintaan samankokoiset kuin palkkatuki.

Sen sijaan Harakan toinen keino, eli julkisiin hankintoihin asetettava ehto sosiaalisesta työllistämisestä, jonka avulla kuntia kannustettaisiin - käytännössä pakotettaisiin - tekemään hankintoja osatyökykyisille työtä tarjoavilta yrityksiltä ja järjestöiltä, olisi vakavasti markkinoita vääristävää. Näin siksi, että yritysten huomio siirtyisi varsinaisesta toiminnasta ja sen kehittämisestä viranomaisen silmänpalvonnaksi.

Näin Suomessa astuttaisiin askel siihen suuntaan, joka aikanaan tuhosi sosialistisen itäblokin kilpailukyvyn suhteessa länteen. Ja jonka jäljet näkyvät tänäkin päivänä esimerkiksi Kuubassa, Pohjois-Koreassa ja Venezuelassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!
Sanna Marinin märkä päiväuni


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Vastuukysymyksiä Antti Rinteelle

Pääministeri Antti Rinteen mielestä al-Holin pakolaisleirissä olevia Suomen kansalaisia pitää auttaa perustuslain perusteella. Tässä hän viitannee seuraavaan lainkohtaan.

"Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu."

Lisäksi perustuslaissa sanotaan, että "julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen".

Asiaan liittyy myös ns. konsulinkyyti, josta Wikipedia toteaa että "konsulinkyyti on kaupunkitarina, jonka mukaan passinsa ja rahansa ulkomailla kadottanut suomalainen saa Suomen suurlähetystöstä tai konsulaatista ilmaisen kuljetuksen Suomeen. Todellisuudessa suurlähetystö voi auttaa yhteyden saamisessa omaisiin ja pankkiin rahan saamiseksi kotimatkaa varten. Mikäli se ei onnistu, kyyti kotimaahan voidaan järjestää, mutta sen kulut peritään asianomaiselta korkoineen."

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella tulkitsen, että ISIS-kalifaatin kaatumisen myötä pakolaisleiriin joutuneilla ihmisillä on kiistaton oikeus palata maahamme. Sen sijaan en löydä selvää velvoitetta tai estettä sille, että Suomi ryhtyisi aktiivisiin toimiin heidän auttamisekseen kotimaahan niin kauan, kun leirissä olevien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia ei rikota.

Siten Antti Rinteen näkemys on poliittinen eikä niinkään juridinen kannanotto. Ja sen myötä tuohon päätökseen tulee sisältyä myös vastuu sekä veronmaksajien varojen käytöstä että kotimaahan hallituksen auttamana palanneiden ihmisten aiheuttamasta turvallisuusriskistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtiovallan kyseisille ihmisille mahdollisesti rahoittamat matkakulut on tavalla tai toisella saatava perityksi takaisin ja että Rinteen hallituksen on varmistettava, ettei sivullisille aiheudu vaaraa näiden käveleviksi aikapommeiksikin kutsuttujen ihmisten paluusta kotimaahansa. Epäonnistumisen kummassa tahansa on johdettava poliittiseen, mutta jälkimmäisessä tapauksessa myös oikeudelliseen, vastuuseen avustamisesta terroristisessa rikoksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Kuka ottaa vastuun?
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta

Perussuomalaisten nuorten valtionavustus kuluvalle vuodelle peruttiin vaalien alla julkaistun twiitin seurauksena. Viestissä oli kuva maahanmuuttajaperheestä ja teksti "äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä". Päätöksen teki opetus- ja kulttuuriministeriö.

Näin tuli linjatuksi se, ettei Suomen hallintokoneisto hyväksy mielipiteitä siitä, miltä suomalaisen katukuvan pitäisi näyttää tulevaisuudessa. Tätä perusteltiin sillä, ettei järjestö noudattanut twiitissään nuorisolakia, jonka "tavoitteena on muun ohella edistää nuorten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä oikeuksien toteutumista".

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) otti tapaukseen kantaa eilen. Hänen mukaansa päätös on kohtuuton yksittäisestä typerästä twiitistä ja käytännössä lopettaa puolueen nuorisojärjestön toiminnan.

Hänen mukaansa jo maksetun avustuksen takaisinperintä on myös laitonta, koska rahoja ei ole käytetty nuorisolain vastaisesti vaan normaaleihin järjestötoiminnan kuluihin. Siksi hän kehotti nuorisojärjestöä viemään asian oikeuteen.

Toki Halla-aho moitti myös puolueensa nuorisojärjestöä siitä, että sen jotkut toimijat kerta toisensa jälkeen "syöttivät vastustajan lapaan ja kaikin tavoin pahensivat tilannetta". Siksi hän kannusti järjestön enemmistöä palauttamaan toiminnan yhdistysdemokratian suomin keinoin emopuolueen linjan mukaiseksi.

Tässä tilanteessa on hyvä verrata perussuomalaisten nuorten twiittiä esimerkiksi Vasemmistoliiton nuorisojärjestön taannoiseen osallistumiseen G20-maiden vastaisiin - jo etukäteen väkivaltaisiksi muuttuviksi tiedettyihin - mielenosoituksiin Hampurissa. Mikäli väkivallan tukeminen ei ollut - kuten minusta on itsestään selvää - nuorisolain mukaista toimintaa, miksei kommunistien perillisten järjestöltä peritty takaisin sen saamia avustuksia?

Merkityksetön tässä suhteessa ei liene myöskään Vihreiden lainsäädäntösihteerin laiton toiminta maahanmuuttajan palautuslennon yhteydessä. Nyt nähtyjen perussuomalaisten nuorten tapauksen valossa voidaan kysyä, että eikö olisi ollut oikein perua myös Vihreiden puoluetuki tuolta vuodelta?

Vai onko sittenkin niin - kuten Jussi Halla-aho totesi - että perussuomalaisten nuorten kohdalla kyse ei ollut varsinaisesti nuorisolain rikkomisesta, vaan kilpailijoiden mielivaltaisesta sabotaasista? Ellei selitykseksi sitten keksitä, että vessanseinää vastaavaan twitteriin kirjoitettu teksti on suurempi rikos kuin väkivallan tukeminen tai laillisen liiketoiminnan estäminen ja viranomaistoiminnan häiritseminen.

Kaiken kaikkiaan näen, että perussuomalaisten nuorten avustuksen eväämisen perusteet kannattaa ja pitää perata. On katsottava onko päätös tasapuolinen suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriön - tai valtionhallinnon ylipäänsä - muiden linjausten suhteen.

Tämä perkaaminen on syytä tehdä sekä avoimena poliittisena keskusteluna, lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa että tietenkin myös oikeuslaitoksessa - viime kädessä menemällä vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Enkä tällä tarkoita sitä, että pitäisin perussuomalaisten nuorten twiittausta jotenkin järkevänä toimintana tai nuorisolain mukaisena, vaan sitä, että oikeusvaltiossa kaikkia - mukaan lukien poliittiset organisaatiot - on kohdeltava tasa-arvoisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa

torstai 20. kesäkuuta 2019

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Totesin pari päivää sitten, että demaripääministeri Antti "Rinteen hahmotuskyvyssä näyttäisi... olevan runsaasti parannettavaa". Siksi en ollut hämmästynyt kun luin Ilta-Sanomista hänen kommenteistaan ihmisten työllistymiseen.

Ensin hän totesi aivan oikein, että "meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan... Töihin pitää lähteä, kun on työkykyinen tai osakykyinen."

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Sen sijaan pääministerimme hahmotusongelmat tulivat räikeästi esiin hänen jatkokommenteissaan.

Ensin hän totesi, ettei ole "ollenkaan innostunut keinoista, jotka liittyvät työttömyysturvan leikkaamiseen". Ja jatkoi, että "täytyy löytää keinoja, joilla parannetaan työllisyyttä ilman, että yhdenkään ihmisen arki pahentuu, tällä en tarkoita, etteikö pitäisi olla kannusteita, vähän potkuakin persauksiin".

Kun vielä tiedämme, ettei hänelle käy myöskään aktiivimallin mukainen työttömien painostaminen aktiiviseen työnhakuun, tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, minkälaista potkua hän tarkoitti kommentillaan. Kannusteiden luomiseen toki uskon jakopolitiikkaan taipuvaisen pääministerimme kohdalla.

Rinteen sekavien kannanottojen perusteella työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin hallituskauden loppuun eli vuoteen 2023 mennessä näyttää juuri nyt epätodennäköiseltä. Näin siitä huolimatta, että eläköityvät ikäluokat ovat suurempia kuin työelämään vasta tulevat.

Tässä tilanteessa yksi oman mielenkiintoni kohteista tulee olemaan pitkäaikaistyöttömyyden kehittyminen jatkossa. Kuten olen aiemmin todennut, alkoi sen painuminen alas välittömästi aktiivimallin lanseerauksen jälkeen: huhtikuun lopussa heitä oli 63 100, mikä on 17 500 vähemmän kuin vuotta ja yli 46 000 vähemmän kuin kahta vuotta aiemmin.

Skeptisyydestäni huolimatta toivon todella, että työttömyys- ja työllisyysasioissa hahmotushäiriöinen olen sittenkin minä itse eikä pääministeri. Ja sen mukaisesti Rinteen hallitus tekee oikeat toimenpiteet, joilla maamme työllisyysaste nousee ensin 75 prosenttiin ja lopulta vielä korkeammalle.

Valitettavasti edellisestä kappaleesta tuli oikolukemisvaiheessa mieleeni vanha sanonta, jonka mukaan "Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun Uskossa kuoli".

Aiempia ajatuksia samasta ahiepiiristä:
Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...
Suomalaisten työllisyysaste nousee kohisten
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Grönlannissa koirat juoksevat vedessä

Helsingin Sanomat teki jutun siitä kuinka yksi koiravaljakkokuva tiivistää totuuden merijään sulamisesta. Kuva on Grönlannista ja siinä koirat juoksevat sulamisvesissä, mutta itse tekstissä puhutaan myös koko pohjoisesta merijäästä. Siis siitä samasta napajäästä, jota olen viime aikoina seuraillut.

Jutussa on mukana toinenkin raflaava kuva, jossa tämän vuoden alkukesästä Grönlannin kohdalle osunut 4,4 astetta tavallista lämpimämpi ilmamassa on aiheuttanut poikkeuksellisen piikin jään sulamiselle. Yleiseltä kannalta huolestuttavin uutinen on se, että - jutun mukaan - "arktisella alueella ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin".

* * *

Kun viimeksi kirjoitin arktisen alueen merijäistä oli pari viikkoa ajankohtaan nähden kaikkien aikojen pienimpänä pysytelleen napajään laajuus palannut toiseksi pienimmäksi. Sen jälkeen se oli kesäkuun 7. päivään asti sijoilla 2-3 kunnes palasi pienimmäksi.

Merkittävin tapahtumaketju alkoi kuitenkin 11.-13.6., jolloin ajankohtaan nähden selvästi kaikkien aikojen pienimmässä laajuudessaan ollut napajään sulaminen alkoi nopeasti hiipua. Hämmästyttävästi se pysähtyi 15. päivänä ja jopa kasvoi 16. päivän mittaukseen mennessä. Tämä näkyy alla olevassa NSIDC:n nettisivulta kopioimani kuvan vasemmassa reunassa.



Vastaavaa kesken parasta sulamiskautta tapahtunutta arktisen alueen merijään laajuuden kasvua ei tilastohistoria tunne. Kyse on siten erittäin harvinaisesta tapauksesta, jonka seurauksena arktisen napajään laajuus oli tuoreimman mittauksen mukaan eli 17.6. sijalla viisi ajankohtaa nähden.

Grönlantia en ole seurannut, mutta uskon kyllä HS:n uutisen ja sen kahden raflaavan kuvan olevan aitoja. Ehkäpä pohjoisimman napaseudun äkillinen - ja poikkeuksellinen - viileneminen sai vastineensa tavallista lämpimämpänä ilmamassana maailman suurimmalla saarella.

Mitä tämä tarkoittaa koko arktisen alueen lämpötilojen kannalta jää nähtäväksi. Tässä suhteessa on on mielenkiintoista nähdä kesäkuun jälkeinen jään pinta-ala (se on eri asia kuin laajuus): sen kuukausittainen keskiarvohan ei ole tänä vuonna supistunut kertaakaan ajankohtaan nähden kaikkien aikojen pienimmäksi.

* * *

Minun nähdäkseni HS:n uutinen osoittaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, ettei ilmastonmuutosjuttuja kannattaisi tehdä paikallisista ilmiöistä - ne eivät välttämättä kuvaa ilmastonmuutoksen etenemistä vaan saattavat olla pelkkiä paikallisia anekdootteja.

Toinen merkillepantava seikka on, ettei arktinen merijää Grönlannin ennätyssulamisista huolimatta edelleenkään osoita oikeaksi ilmastonmuutoksen kiihtyvää luonnetta, vaikka elämmekin kiistatta lämpimintä aikaa sitten keskiajan lämpökauden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksessa jälleen uusi käänne
Jäätikkötutkijat tulivat lausuneeksi testattavan hypoteesin
Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot


tiistai 18. kesäkuuta 2019

Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ja pääministeri Antti Rinne (sd) sanailivat keskenään Kultarannassa presidentti Sauli Niinistön isännöimässä poliittista viihdettä parhaimmillaan edustaneessa tilaisuudessa. Tapauksen uutisoinnissa oli yksi seikka, joka jäi kaihertamaan mieltäni.

Tuo seikka oli Antti Rinteen kysymys Jussi Halla-aholle: "jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle, pistämmekö rautaa rajalle ja estämme tänne tulemasta vai mitä meidän pitää tehdä"?

Halla-aho kommentoi tähän kysymykseen korostamalla Schengen-sopimuksen yhteiskunnassa nauttiman legitimiteetin säilyttämistä, jossa käytännön keinona tulee olla mahdollisuus sulkea rajat tarvittaessa. Vain siten voidaan hänen mukaansa säilyttää EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus.

Hän ei kuitenkaan vastannut Rinteen varsinaiseen kysymykseen 100-200 miljoonan ihmisen kansainvaelluksesta EU:n alueelle. Jos se saisi järjestäytyneen muodon, niin millä se pysäytettäisiin? Riittäisivätkö poliisit ja muut siviilivirkamiehet sekä vastaanottotilat. Vai pitäisikö tulijoita ryhtyä ampumaan, kuten Rinne vihjaisi?

Tästä päästäänkin toiseen mieltäni vaivaaman jääneeseen kommenttiin. Se oli pääministerin väite, jonka mukaan "tästä pitää uskaltaa puhua suoraan. Meidän etumme on, että autamme Afrikkaa kehittymään".

Olen tästä asiasta Rinteen kanssa samaa mieltä, mutta olisin mielelläni kuullut hänen keinoistaan. Panostetaanko kerta toisensa jälkeen hätäapuun, jotta maanosan väestöräjähdys pääsisi jatkumaan myös vaikeiden vaiheiden yli? Tai autetaanko Afrikan omaa ruokatuotantoa kehittymään, jotta se pystyisi ruokkimaan entistä useampia ihmisiä? Vai ryhdytäänkö viemään koulutusta tytöille, jotta näiden lapsiluku pienenisi.

Mikäli hyväksymme väestöräjähdyksen perimmäiseksi ongelmaksi - kuten meidän ehdottomasti pitäisi - ovat kaikki edelle luonnehtimani keinot kelvottomia. Afrikkalaisen ruokatuotannon lisääminen ja etenkin hätäapu ovat suoraan ongelman pahentamista ja koulutusvientikin vaikuttaa liian pitkällä aikavälillä ehtiäkseen ratkaisemaan akuuttia ongelmaa - muuten siitä lienee toki apua moniin asioihin.

Mutta jos ajatellaan, että tuollainen Rinteen mainitsema kansainvaellus syntyisi esimerkiksi Afrikan väestön kaksinkertaistuttua nykyisestä, on meillä aikaa vastauksen löytämiseen noin 30 vuotta. Jos oletamme ongelman laukeavan väestön kolminkertaistuttua, olemme ongelma edessä noin 50 vuoden kuluttua. Arveleeko arvoisa lukijani - tai pääministeri Antti Rinne - että noilla aikajaksoilla tyttöjen koulutus saataisiin korruptoituneessa ja akuuttien kriisien vaivaamassa Afrikassa sellaiseen malliin, että se ratkaisisi ongelman?

Totean tässä nöyrästi, ettei minulla ole käyttökelpoista kehitysapuun perustuvaa ratkaisua afrikkalaisen väestöräjähdyksen ongelmaan. Mutta en missään nimessä kannata myöskään afrikkalaisten joukkotuhoamista tai muuta yhtä brutaalia, en edes maanosamme rajoilla.

Siksi ongelman ratkaisun täytyy löytyä EU:n houkuttelevuudesta afrikkalaisille. Se tarkoittaa nykyisestä turvapaikkajärjestelmästä luopumista, laittoman afrikkalaisen työvoiman käytön lopettamista sekä maanosaamme päässeiden ihmisten tehokasta palauttamista. Eli kertakaikkisesti Euroopan vetovoimatekijöiden poistamista ja sitä kautta motiivin poistamista Rinteen mainitsemilta 100-200 miljoonalta afrikkalaiselta.

Tai sitten käsien nostamista pystyyn ja sen hyväksymistä, että Eurooppa sellaisena kuin minun sukupolveni on sen oppinut tuntemaan on vain pala historiaa. Sekä afroeuroppalaisen tulevaisuuden vastaanottamista ja siihen sopeutumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Afrikkalainen paljasti juurisyyt

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kansa tuomitsi vallankaappauksen

Suomi sai hallituksen, jonka punavihreä poliittinen linja sai vaaleissa vain 37% kannatuksen. Se oli mahdollista siksi, että etenkin Keskustan mutta myös RKP:n johtohenkilöt pettivät äänestäjänsä asettumalla sen tukimiehiksi.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekyselyn, jossa kansalaisten tuomio Rinteen kabinetille on aivan yhtä tyly kuin vaalitulos. Sen mukaan suomalaista vain 16 % uskoo hallituksen vievän julkista taloutta ja velan määrää parempaan suuntaan. Verotuksen osalta vastaava lukema on 21 % ja maahanmuuton 24 %. Työllisyyttäkään vanhan Rinteen hallituksen ei uskota pystyvän hoitamaan, siihen luottaa vain 29 %.

Hurraamista ei ole myöskään kansalaisten uskossa turvallisuuden (31 %), syrjäytymisen (37 %), terveydenhuollon (39 %) tai ilmastoasioiden (43 %) hoitoon. Niiden osalta luottamus parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin suurempi kuin arvelu menemisestä heikompaan suuntaan. Ainoastaan koulutuksen ja tieteen osalta hallitukseen luottaa kansalaisten enemmistö, 52 % vastaajista.

Nähtäväksi jää osoittautuuko kansalaisten pessimismi oikeaksi vai vääräksi. Antti Rinteellä ja etenkin kansalaisten enemmistön näkemyksen pettäneillä Keskustalla ja RKP:llä on nyt näytön paikka, sillä jälkimmäisten kannattajilla oli varsin nihkeä käsitys hallituksen kyvystä hoitaa suomalaisten asioita.

Omalta osaltani toivon, että tämä näkyy neljän vuoden kuluttua ainakin Keskustan katoamisena suomalaisen puoluekentän marginaaliin. Näin äänestäjän oikeusturva olisi tulevaisuudessa nykyistä parempi, eikä Rinteen hallituksen pystyttämisen kaltaista poliittista vallankaappausta olisi yhtä helppo toteuttaa kuin tämän vuoden vaalien jälkeisessä ministerikiimassa onnistuttiin tekemään.

Olisihan puoluekentältä poissa peluri, jonka ääneen lausutun linjauksen mukaan äänestäminen ei saa vaikuttaa poliittisiin ratkaisuihin. Ja tämä linja piti myös tänä keväänä, sillä sen mukaisestihan puolue toimi lähtiessään tukemaan äänestäjiltä selvän tuomion saanutta vihervasemmistolaista politiikkaa tekevää hallitusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus aloitti odotetusti korruptiolla
Kohti kriisitunnelmia
Keskustan linja pitää

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Sademetsätuhon syyt

Aamun lehti päivitteli Amazonian sademetsien tuhoutumisella. Jutun mukaan "yhden sademetsähehtaarin polttamisesta vapautuu saman verran hiilidioksidia kuin 250 suomalaisen vuoden autoiluista tai 250 000 kasvihuonetomaattikilon tuottamisesta".

Kun huomioidaan, että Amazonian sademetsistä katoaa joka vuosi vähintään Pirkanmaan kokoinen alue ymmärtää, ettei kyse ole pikkuasiasta maailman hiilinielujen kannalta. Siksi oli hienoa, että lehti tarjosi meille aineksia sen pohtimiseen, mistä ongelma johtuu ja mitä sille voisi tehdä.

Jutun mukaan suurin syyllinen sademetsien katoamiseen on ihmisten lihansyönti. Näin siksi, että hävitettävästä sademetsästä noin 80 prosenttia raivataan laitumeksi.

Toki Brasiliassa on myös metsänhakkuita. Niistä suuri osa on laittomia - monesti meilläkin jatkuvan kasvatuksen nimellä uutta tuloaan tekeviä arvokkaimpien puiden poimintahakkuita - eikä hakattuja metsiä kunnosteta uudelleen kasvukuntoon kuten Suomessa.

Jutussa todettiin myös metsäkadon todellinen syy: nykyisin sademetsien ylläpito ei mahdollista ihmisten elämää. Eli paikallinen väestö ei saa siitä rahaa - toisin kuin maataloudesta.

Tämän muuttamiseksi toimittaja suositteli, ettei suomalainen kuluttaja ostaisi brasilialaista naudanlihaa eikä edes kanaa, jonka rehu on tuotettu siellä. Niiden sijaan kannattaisi käyttää brasilialaisia tuotteita, joita voidaan tuottaa sademetsien siimeksessä.

Alussa linkittämässäni jutussa kerrottiin, että sademetsistä huolissaan olevat voisivat alkaa maksaa niiden pystyssä pitämisestä hiiliveroa. Näin metsästä syntyisi paikalliselle omistajalleen arvo - olettaen etteivät rahat päädy korruption ammottavaan kitaan.

Lisäksi jutun lopussa arvellaan, että "loppujen lopuksi sademetsien suojelu on silkkaa politiikkaa: lakeja, asetuksia sekä ennen kaikkea niiden valvontaa ja rangaistusten jakamista". Lisäksi koko tarinan viimeinen virke kuuluu, että "oikeastaan vaikein kysymys onkin, miten sillä voi tienata, että on kaatamatta puun".

* * *

Suomessa metsäpuiden yhteenlaskettu tilavuus - hiilivarasto - on kasvanut jatkuvasti jo kymmeniä vuosia. Siihen on syynä se, että meillä omistaja saa metsistään puuta myymällä rahaa. Ja hänet on velvoitettu hakkuiden jälkeen saattamaan metsänsä uuteen kasvuun.

Omistajan kannalta tulevien puukauppojen tili on tehnyt myös metsien kasvua ja tukkipuun osuutta lisäävästä metsänhoidosta kannattavaa - etenkin kun sitä on osittain tuettu julkisista varoista. Ilman metsien hakkuiden jälkeistä uudistamista ja metsänhoitoa kasvaisivat metsämme aivan oleellisesti vähemmän kuin nykyisin - näin vaikka metsiä ei olisikaan raivattu pelloiksi paremman taloudellisen tuoton toivossa.

Järkevän metsäpolitiikan ja metsänkäytön ansiosta Suomen metsien sisältämä hiilivarasto on kasvanut jo vuosikymmeniä, vaikka samalla puiden varassa on syntynyt maailmanluokan metsäteollisuus. Ei siis voi kylliksi alleviivata metsien omistajalleen antaman arvon merkitystä metsien hiilivarastoille meillä ja muualla - ja ihmetellä aamun lehden loppukaneettia puiden kaatamatta jättämisestä.

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että myös meillä Suomessa on päätään nostanut ja asiaa ymmärtämättömien poliitikkojen ja kansalaisten suosiota saanut metsien talouskäytön vaikeuttaminen tai palaaminen jatkuvaan kasvatukseen. Sellaisen politiikan loogisia seurauksia voimme ihailla tämän aamun sademetsäjutusta: ellei metsällä ole arvoa omistajalleen, ei siitä pidetä myöskään huolta.

Samalla on todettava aamun lehdessä mainitusta hiilinielukorvauksesta, että sen jatkuvuuden edellytyksenä on irtorahan löytyminen ja poliittinen suuntaaminen kyseiseen tarkoitukseen, kun taas metsien vastuullisesta talouskäytöstä hiilinielujen säilyttämiseen tarvittavat varat syntyvät normaalin liiketoiminnan tuloksena. Arvoisa lukijani voinee itse päätellä, kumpi vaihtoehto tarjoaa pysyvämmän ratkaisun hiilinielujen kasvattamiselle tässä poliittisten muotivirtausten maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Akanoita
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Mitä Maria Pettersson kertoo journalismistamme?

Muistatteko Maria Petterssonin raportin Rosengårdista (mielenkiintoista, linkittämäni juttu on näköjään joutunut ilkikurisen jälkikäteismuokkauksen kynsiin: onkohan Helsingin Sanomien toimitus tietoinen asiasta). Siis sen kuinka Pettersson kävi tuossa tunnetussa monikulttuurisuushelvetissä ja kertoi havainneensa sen turvalliseksi.

Myöhemmin Maria Petterssonista on tullut Journalistilehden päätoimittaja ja Journalistiliiton johtoryhmän jäsen. Eli siis yksi maamme lehtimiesten - anteeksi lehtihenkilöiden - suunnannäyttäjä ja edunvalvoja

Suomalainen valtamedia muistuttaa mielellään ja usein, että heidän uutisointinsa on vastuullista, todenmukaista ja lähdekritiikkiä hyödyntävää. Nämä tavoitteet ilmenevät esimerkiksi journalistin ohjeista.

Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että Maria Pettersson julkaisi eilen Twitterissä seuraavan tekstin.

"Tyypit: ´Sukupuolella ei ole minulle mitään väliä, sukupuoli ei kiinnosta lainkaan, ainoastaan ihmisen kyvyt.´

Samat tyypit: ´KYLLÄ PITÄÄ SANOA PUHEMIES, MUU ON VÄÄRIN, VAIN PUHEMIES ON OIKEIN, MINULLA ON OIKEUS SANOA MIES, KAIKKIEN PITÄÄ SANOA MIES, MIESMIESMIESMIES!!!!!´"

Twiittiä seuranneessa keskustelussa Petterssonille huomauttiin, että kyse on perustuslaissa määritellystä eduskunnan puheenjohtajan nimityksestä. Siihen maamme journalistien johtotähti puolestaan loihe lausumaan, että "perustuslaissa on siis vanhentunut termi. Sellaista sattuu, kieli ja yhteiskunta muuttuvat. Vaihtoon vain!"

Koko keskustelu on mielenkiintoinen, mutta en referoi sitä tämän enempää. Sen sijaan totean, että aika heikoilla eväillä Pettersson lähti julkisuuteen HUUTAMAAN asiaa, jonka taustoja hän ei ollut välittänyt selvittää. Eikä ilmeisesti edes muistanut, että aiheesta käytiin vain pari vuotta sitten julkinen debatti, johon osallistui myös maan poliitikkojen kärkikaarti todeten, ettei puhemies-nimikettä ryhdytä muuttamaan.

Retorinen kysymykseni tässä tilanteessa kuuluu, että mitä kertoo suomalaisten journalistien vastuullisuudesta, todenmukaisuudesta ja arvostelukyvystä se, että heidän johtotähdekseen on päätynyt Maria Pettersson?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoren naisen paksut huulet
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

Arkkipiispa Tapio Luoma perusteli tämän aamun lehdessä kirkon linjaa maahanmuuttokysymyksissä. Luettuani jutun päätin jakaa hänen sanansa myös arvoisille lukijoilleni siltä varalta, etteivät ne ole sattuneet heidän silmiinsä.

Luoman mukaan "eurooppalaiset kirkot ovat sanoneet, että kun hädänalainen ihminen tulee tänne, häntä pitää auttaa. En keksi mitään kristillistä perustetta, jonka mukaan auttamisen voisi asettaa kyseenalaiseksi."

Lisäksi hän totesi, että "sellainen nationalismi ei ole kristillinen, jossa suljetaan muut pois tietoisuudesta ja keskitytään omaan hyvinvointiin. Kirkko on aina ollut globaali ja rajat ylittävä."

Ja lopuksi että "voimakas puhe kristillisistä arvoista saa minut kysymään, mitä ne oikein ovat? Ei kristittyjä ole viime kädessä kutsuttu puolustamaan arvoja vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta."

Jutussa tarkennettiin tätä vielä sillä, että on vain yksi kristillinen arvo, joka on Jeesuksen opetus: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja ettei Jumalaa saa vetää omien näkemysten takuuhahmoksi.

Edelle kirjoittamani ja lainaamani jälkeen minusta tuntuu, etteivät arkkipiispan sanat tarvitse omaa tulkintaani. Miehen puhe on selkeää, vastaa myös omaa käsitystäni Raamatun sanomasta ja on sen mukaista kuin olemme viimeisten neljän vuoden - siis myös Luoman edeltäjän - aikana havainneet kirkon toiminnassa. Siis siinä toiminnassa, jonka seurakuntien jäsenet rahoittavat maksamalla kirkollisveronsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Hoksaamaton ja huomaamaton piispa
Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan

torstai 13. kesäkuuta 2019

Merikapteenin oikeudenkäynti mittaa EU:n jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta

Helsingin Sanomat teki jutun merikapteeni Pia Klempistä, joka sanoo pelastaneensa Välimerestä 5 000 kehitysmaalaista Eurooppaan. Toisin sanoen aiheuttaneensa useiden miljardien eurojen taloudellisen taakan eurooppalaisille veronmaksajille.

Samalla Klemp on ylläpitänyt rikollista salakuljetusta Välimerellä ja aiheuttanut siten välillisesti lukemattoman määrän kehitysmaalaisten hukkumistapauksia. Siten hänen puolustuspuheensa siitä, että "olisi kuitenkin aivan mielikuvitusta väittää, että kyseessä olisi mikään koordinoitu suunnitelma apujärjestöjen ja salakuljettajien välillä" on parhaimmillaankin vai osatotuus.

Eivät salakuljettajat tarvitse koordinoitua suunnitelmaa, pelkät hyödylliset idiootit riittävät. Tämä riippumatta siitä saavatko nämä idiootit joltain taholta rahoitusta toimintaansa tai eivät.

HS:n jutun mukaan "kansainvälinen merioikeus kuitenkin velvoittaa jokaisen kapteenin auttamaan tilanteesta ja kansalaisuudesta huolimatta jokaista merihädässä olevaa". Asia on näin, mutta missään laissa tai oikeusjärjestelmässä ei sanota, että hädässä olevat on rahdattava Afrikan rannikolta EU:n alueelle.

Sen sijaan Italia on kieltänyt kehitysmaalaisia kuljettavien laivojen rantautumisen satamiinsa. Ja juuri tätä määräystä Klemp on rikkonut ja joutuu siksi oikeuteen, jonka hän sanoo tarvittaessa venyttävänsä aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti.

Tapauksella on yleistä mielenkiintoa itse maahanmuuttoproblematiikan lisäksi myös jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden suhteen. Mikäli italialainen tuomioistuin asettuu Italian hallinnon tueksi ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kumoaa sen, syntyy ennakkotapaus, jossa jäsenmaalla ei ole oikeutta valvoa omia rajojaan.

Tämä on myös suomalaisten kannalta elintärkeä kysymys etenkin siinä tapauksessa, että esimerkiksi islamisoituva Ruotsi ryhtyisi jossain vaiheessa välittämään kehitysmaalaisia ihmisiä maahamme samaan tapaan kuin vuonna 2015. Tai Venäjä päättäisi keventää islamilaisesta etelästä tulevaa painetta ohjaamalla esimerkiksi sikäläisiä muslimiaktivisteja yli luoteisrajansa meidän riesaksemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Onko mediahuomion ja -hiljaisuuden ero yksi pilalle mennyt elämä?
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Hallitus aloitti odotetusti korruptiolla

Helsingin Sanomat kertoi, että Eurooppaan saapuu paljon venezuelalaisia elintasopakolaisia, jotka pakenevat maansa sekasortoa. Siis sitä sekasortoa, jonka on saanut aikaiseksi pitkään jatkunut vasemmiston hallintakausi, jonka aatesuunnalleen tyypillisenä piirteenä on ollut poliittinen korruptio.

Suomessa sen sijaan on uusi hallitus, joka näyttäisi odotetusti toimivan aatesuuntansa vakiintuneiden perinteiden mukaisesti. Siitä merkkinä hallituksen ensimmäinen päätös oli nimittää ministerien puoluetovereista sekä muista hyvistä veljistä ja siskoista 15 valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa. Se on 11 valtiosihteeriä  ja 27 erityisavustajaa enemmän kuin Rinteen kabinettia edeltäneellä Sipilän hallituksella.

Toisin ilmaistuna Rinteen hallituksen avuksi nimitettiin 175 % enemmän valtiosihteereitä ja 64 % runsaammin erityisavustajia kuin Sipilän kabinetilla oli. Tätä on vaikea nähdä muuna kuin suomalaistyyppisenä poliittisena korruptiona, jossa eivät liiku pimeät rahat, vaan etuja jaetaan sulle-mulle periaatteella. Näin etenkin siksi, että avustajajoukossa ovat hyvin edustettuina kevään vaaleissa äänestäjiltä epäluottamuslauseen saaneita eduskuntapudokkaita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Korruption korjaamisellakin on seurauksensa
Poliittinen virkanimitys

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ryhtyykö Rinteen hallitus syrjäseutujen tappolinjalle?

Professorit Matti Tolvanen ja Jukka Korpela nostivat esille polttoaineverojen syrjäseutujen asukkaita rankaisevan luonteen. Eli siellä missä matkat ovat pitkiä, on myös liikkumisen kustannustasolla suurin merkitys.

Samaan aikaan esimerkiksi Itä-Suomessa on autolla liikkuminen työpaikkojen perässä tavallista, koska pienillä paikkakunnilla ei löydy töitä molemmille pariskunnan jäsenille. Eikä julkista liikennettä ole. Lisäksi pois muuttamisen mahdollisuudet jo ennestään ruuhkaiseen Helsinkiin ovat heikot, koska asuntojen hinnat ovat romahtaneet eli elämän uudelleenjärjestelyyn tarvittava pääoma on kadonnut.

Tätä taustaa vastaan onkin jännittävä nähdä, kuinka rajusti punamultahallituksemme nostaa poltto-aine- ja muita ympäristöveroja. Lähdetäänkö luomaan uutta kurjuutta ja väestökadon kiihtymistä maaseudulle, vai onnistuuko Keskusta tai oppositio torjumaan tällaiset toimenpiteet.

Professoreiden kirjoitus osoittaa joka tapauksessa, etteivät ympäristöverot ole valtakunnan eri osien kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Kuten eivät itse asiassa mitkään muutkaan verot, joille ei ole maksajien hyväksyntää.

Toisaalta on selvää, etteivät maaseudun kunnat pärjää ilman asukkaidensa omaa tahtoa. Eli jos nuoret muuttavat edelleen etelän kasvukeskuksiin, ei paikkakuntia voi pelastaa valtion toimin vaikka halukkuutta olisikin.

Erityisen vaikea on tilanne sellaisilla paikkakunnilla, josta nuoriso on jo ehtinyt kadota ja kulkuvälineistä yleisin on rollaattori. Niiden kohtalona on pakostakin totaalinen näivettyminen, johon poikkeuksen muodostavat ainoastaan muutamat kasvavat maa- ja metsätaloustilat sekä satunnaiset kesä-asukkaat.

Sen sijaan kunnissa, joissa on vielä nuorisoa, on elämän ja kuoleman kysymys innostuvatko nämä ihmiset rakentamaan elämänsä kotipaikkakunnille. Eli pystyvätkö he luomaan yrityksiä, löytämään työpaikkoja ja - niin, löytämään puolison ja perustamaan perheen.

Tältä osin keskeinen kysymys on luottamus tulevaisuuteen. Ja juuri sen rapauttamiseksi monet hallituksen suunnittelemat haittaverot ovat kuin täsmäisku salamasodassa. Sama koskee mahdollisia metsätalouden rajoituksia hiilinielujen kasvattamiseksi.

Toivottavasti tämä ymmärretään myös hallituksen punavihreällä laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen
Turkistalous vakavan paikan edessä

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Islamkritiikkiä ja -fobiaa

Helsingin Sanomat haastatteli kahta entistä muslimia siitä, mitä on islamofobia. Lopputulemana se näyttäisi olevan jotain sellaista kuin islaminuskoiseksi tunnistaminen ulkonäön tai nimen perusteella sekä puhuminen muslimeja alentavasti ja pilkkaamalla.

Muslimien Kairon eli ihmisoikeuksien julistuksestakin lainattiin orwellilaiselta kuulostava kohta, jonka mukaan "jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti, kunhan se ei ole sharialain periaatteiden vastaista". Lisäksi huomautettiin islamin rajoittavan tiedon käyttöä kertomalla, ettei sitä saa käyttää profeettojen pyhyyden vastaisesti tai heikentämään uskoa.

Eipä siis ihme, ettei islamilainen maailma ole pysynyt länsimaiden kehityksen mukana vaan on tuottanut yhteiskuntia, joista monet ihmiset pyrkivät pois. Ja joissa islamistit tekevät terrori-iskuja huomattavati useammin kuin länsimaissa.

Jutussa luonnehdittiin myös asiallista islamkritiikkiä. Sellaista ovat ainakin islamin ääriliikkeiden uskontosuhteen kritiikki sekä islamin sisältä löytyvistä epäloogisuuksista ja virheistä kertovien todisteiden esittäminen. Samoin sananvapauden loukkaamisten esille nostaminen ja naisten burkhaan säkittämisen arvostelu.

Kritiikin pitää kuulemma olla tieteellistä ja perusteltua. Suorastaan huvittava oli kohta, jossa muistettiin syyllistää länsimaat islamilaisten maiden ihmisoikeuksien alennustilasta.

Huolimatta mielenkiintoisesta asetelmasta jäi juttu siis kovin vajaaksi ja pinnalliseksi. Sellaisenakin se saattaisi kuitenkin toimia jonkinlaisena keskustelunavaajana, mikäli jatkossa kritiikkiä syvennetään koskemaan vaikkapa muslimien oikeuteen valehdella eriuskoisista, ei-muslimien ja naisten kohteluun toisen luokan kansalaisina, lapsimorsianten oikeutuksesta tai vaikkapa uskonnon ja maallisen yhtäläisyyteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka käy islamistimurhaajalta Taqiyya?
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Puhetavalla on iso merkitys

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd) on ollut huolissaan kansanedustajien puhetavoista. Hänen mukaansa "keskustelun pitää olla railakasta, mutta sen pitää olla kunnioittavaa eikä toisia ihmisiä pidä loukata".

Haatainen kohdisti puheensa kansanedustajiin, mutta asiallista ilmaisutapaa on syytä noudattaa kaikessa keskustelussa. Samalla on syytä myös todeta, ettei tosiasioiden tai niiden loogisten seurausten kertomisen pitäisi olla missään tilanteessa kiellettyä tai edes moitittavaa. Ei edes silloin, kun sen kohde tuntee itsensä loukatuksi.

Eikä etenkään silloin, kun kommentin kohde tai joku hänen puolestaloukkaantujansa ymmärtää asioita tahallaan väärin. Ainakin yhteiskunnallisten toimijoiden kuten lehdistön, oikeusistuimien tai poliitikkojen tulee tuollaisessa tilanteessa pidättäytyä tulkitsemasta tosiasioihin perustuvia kommentteja vihapuheeksi.

Tarkoitan vaikkapa sellaista tilannetta, jossa joku toteaa henkilön X kulttuurin olevan kelvoton, koska sen vaikutuspiirissä ei ole syntynyt menestyviä yhteiskuntia. Tai että ihmisryhmään Y kuuluvien henkilöiden määrän lisääntyminen heikentää naisten ja lasten turvallisuutta, koska he syyllistyvät tilastojen valossa paljon muita useammin seksuaali- ja pedofiliarikoksiin. Tai että itsensä hunnuttanut ja kasvojen peittämisen hyväksymistä kaikissa tilanteissa vaativa uskontoon Z kääntynyt nainen heikentää naisten tasa-arvon toteutumisen edellytyksiä maassamme.

Edellä mainitut asiat voi sanoa asiallisesti, tai ne voi sanoa sanakääntein, joiden vaikutuksesta itse sanoma ei mene perille vastaanottajan kiinnittäessä huomionsa itse asian sijasta sen kelvottomaan muotoiluun. Toimikoon esimerkkeinä tällaisista kelvottomista keskustelutavoista vaikkapa seuraavat väitteet. Ryhmän X ihmiset pitäisi tappaa, koska he ovat raiskaajia. Tai että uskonnon Y epäkohtiin huomiota kiinnittävä henkilö on rasistinatsi. Tai että kulttuuripiirissä Z kasvaneeseen mieheen ihastumisen seurauksena pukeutumistapaansa muuttanut nainen on vitun huora.

Tämän blogin keskustelupalsta on ollut avoin kaikille kommenteille. Siksi sinne on ilmestynyt jonkin verran kaupallisia (ilmeisesti) robotin tekemiä mainoksia, joita olen poistanut aina sellaisia havaittuani. Samoin on siellä ollut kourallinen ad hominem -tyyppisiä tai muuten painokelvottomia kommentteja, joita olen myös poistanut.

Kaiken kaikkiaan tällaisten kommenttien osuus on kuitenkin ollut kokonaisuutta katsoen olematon. Siitä iso kiitos kaikille lukijoilleni, sillä hyvä keskustelutapa mahdollistaa myös vapaan sanan ja sen kautta yhteiskunnallisten näkemysten välisen dialogin myös tämän blogin kautta.

Se on tärkeää, sillä yksi suurimmista motiiveistani tämän blogin kirjoitusten laatimiselle on herättää teissä, arvoisat lukijani, ajatuksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä ja sitä kautta edistää myös siihen liittyvää keskustelua joko itse blogissa tai sen ulkopuolella. Samalla uusien näkökulmien kohtaaminen kehittää myös omaa maailmankatsomustani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Al-Taeen ja Halla-Ahon kirjoitusten "pieni" ero
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Hetero pride herätti pari kysymystä

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Edistyksellisiä kulttuuriuutisia

Tänä aamuna luin kaksi äärimmäisen mielenkiintoista länsimaisen kulttuurin traditioihin liittyvää uutista. Niistä ensimmäinen liittyi suomalaisen sotasankarin Carl Gustaf Mannerheimin hahmoa hyödyntävään taidenäyttelyyn ja toinen kristinuskon perusoppeihin.

Mannerheim-uutinen oli jatkumoa jo pitkään Suomessa vaikuttaneeseen taidesuuntaukseen, jossa maamme merkittävintä sankarimyyttiä halutaan vetää lokaan yhteiskunnallisen edistyksellisyyden nimissä. Tällä kertaa kyse on taideteoksesta, jossa Mannerheim-hahmo kävelee ruumiskasan päällä.

Valitettavasti en näe teoksen tehneen taiteilijan tuotoksessa mitään omaperäistä. Onhan Suomen kolmeen kertaan pelastanut sankarimme ehditty jo aiemmin esitellä sekä homona että tummahipiäisenä afrona, joten kyse on lähinnä jo puhtaaksi kaluttuun luuhun palaamisesta.

Itselleni oleellinen kysymys tässä asiassa on se, että mitä tämä itsensä toistaminen kertoo suomalaisen taiteen tasosta?

Aamun toinen kulttuuriuutinen puolestaan kertoi paavin päättäneen muuttaa Isä meidän -rukouksen sanamuotoja, koska kreikankielinen alkuteksti ei vastaa hänen omaa käsitystään Jumalan luonteesta. Kyse on siitä, ettei paavi katso jumalansa saattavan ihmisiä kiusaukseen, vaan pyrkii pikemminkin estämään sitä.

Itselläni ei ole uskoa jumaliin sen enempää katolisen kuin minkään muunkaan uskomusjärjestelmän mukaisesti. Näin ulkopuolisena tuntuu kuitenkin oudolta, että maailman tunnetuin kirkonmies asettaa oman näkemyksensä uskontonsa pyhän tekstin luoman kuvan yläpuolelle.

Näin toimiessaan paavi taitaa olla aikamme lapsi, sillä onhan jo pitkään tiedetty ihan tavallisten sekularisoituneiden suomalaisten poimivan uskonnoista omaan maailmankuvaansa sopivia palasia ja tekevän niistä itselleen opinkappaleita. Näin paavi ohjaa myös katolista kirkkoa kohden nykyaikaista viipaleuskontoa, jolla ei enää ole juurikaan vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, mutta joka ohjaa koko yhteiskuntaa kohti entistä tukevampaa arvorelativismia.

Siis sitä arvorelativismia, jonka yhtenä ilmentymänä on edistyksellisenä itseään pitävien taiteilijoiden tarve häpäistä kerta toisensa jälkeen muiden ihmisten kunnioittamia ihmisiä ja arvoja. Kuten tässä kirjoituksessa siteeratun ensimmäisen kulttuuriuutisen taiteilija luodessaan Mannerheimista ruumiskasan päällä kävelevän murhaajan.

Tässä genressä ei tosiasioilla - kuten Mannerheimin ansioilla kriisitilanteissa tai Raamatun alkuperäisillä teksteillä ja niiden pohjana olleilla alkuperäisillä uskonnollisilla käsityksillä - ole merkitystä, vaan oleellisempaa ovat ihmisten subjektiiviset arvot, näkemykset ja tavoitteet. Siis sellaiset kuin taiteilijoiden parissa yleisesti vallitseva poliittinen edistyksellisyys ja huomionkipeys tai kirkon helpompi lähestyttävyys eli suurempi houkuttelevuus potentiaalisten kymmenysten maksajien parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Taideuutisia

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Rinteen hallituksessa roihahti

Antti Rinteen hallituksen sisäiset jännitteet roihahtivat heti alkuun, kun ministeri Krista Mikkonen (vihr) tuli sanoneeksi, ettei näe todennäköisenä kaikkien suunnitteilla olevien sellutehdashankkeiden toteutumista. Siihen älähti ensimmäisenä hänen kollegansa Katri Kulmuni (kepu), jonka mukaan puuta riittää ja "nieluja vahvistetaan ja huolehditaan luonnon monimuotoisuudesta, samaan aikaan huolehditaan siitä, että Suomi on hyvä investointiympäristö."

Tosiasia on, että eläviin luonnonvaroihimme kohdistuu juuri nyt niin suuri - ja tervetullut - investointihalukkuus, etteivät meidän metsävaramme riitä ainakaan Pohjois-Suomessa. Tämän on todennut asiasta parhaiten perillä oleva Luonnonvarakeskus.

Toki oli jo etukäteen tiedossa, että Vihreiden ja Keskustan käsitys elävien luonnonvarojemme kestävän käytön rajoista poikkeaa toisistaan. Siitä huolimatta oli yllättävää, että julkisuuteen päätyi nahina kommentista, joka vastasi tosiasioita.

Tämä ei lupaa hyvää hallituksen toimintakyvystä silloin, kun joudutaan toimimaan ilman varmuutta päätettävien asioiden taustalla olevista faktoista. Toistuuko Kataisen/Stubbin sateenkaarihallitusten toimintakyvyttömyys vai kykeneekö pääministeri luovimaan ministeriensä vastakkaisten intressien karikoiden läpi siten, että hallitusohjelma saataisiin kaikesta huolimatta toteutetuksi.

Itse en oikein tiedä mitä toivoa. Toisaaltahan hallitusohjelma sisältää kaikesta päätellen tuhoisia osioita, mutta sateenkaarihallitus osoitti, ettei toimintakyvytönkään ministeristö ole eduksi kenellekään. Eikä varsinkaan siinä tapauksessa, jos yleinen talouskehitys kääntyy rajuun laskuun.

Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja ainakin toistaiseksi mennään Antti Rinteen ja kumppaneiden johdolla. Se ei silti estä toteamasta, että ainakin oma oloni olisi paljon turvallisempi, mikäli maahan olisi muodostettu hallitus ilman niin sanotun "arvopohjan" - eli kehitysmaatyyppisen eri tavoin ajattelevien syrjintään perustuvan politikoinnin - vaikutusta.

Ehkäpä tosiasioihin perustuvan pragmaattisen politiikan uusi aika koittaa neljän vuoden kuluttua. Tai jo aiemmin, mikäli ministereiden erimielisyydet eskaloituvat täyteen liekkiin tehden hallituksen jatkon mahdottomaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

torstai 6. kesäkuuta 2019

Toive Maria Ohisalolle

Tanska sai vasemmistoenemmistöisen parlamentin ja sen myötä todennäköisesti vielä Suomeakin vasemmistolaisemman hallituksen. Suurimman tappion sai lähinnä meidän Perussuomalaisiamme vastaava Tanskan kansanpuolue, jonka kannatus enemmän kuin puolittui.

Tanskan vasemmiston voittokulku ja Kansanpuolueen alamäki liittyivät siihen, että juutit ovat varsin yksimielisiä maahanmuuttopolitiikastaan. Se tulee olemaan - ainakin poliitikkojen puheiden perusteella - paljon Suomea tiukempaa myös vasemmistohallituksen kaudella.

Tämä tosiasia on tehnyt Kansanpuolueesta varsin tarpeettoman, eikä asiaa ole auttanut se, että viitisen prosenttiyksikköä heidän äänistään valui vieläkin tiukemman maahanmuuttopolitiikan kannattajille. Tanskalaisten kannalta jälkimmäisellä asialla ei kuitenkaan ole merkitystä edellä mainitsemastani syystä - eli siitä, että Kansanpuolueen taannoinen korkea kannatus on jo johtanut maahanmuuttopolitiikan järkeistymiseen.

Kun Suomikin on nyt saanut varsin vasemmistolaisen hallituksen ja sille vihreän sisäministerin, olisi hienoa, mikäli se noudattaisi Tanskan esimerkkiä ja omaksuisi eduskunnan toiseksi suurimmaksi vaaleissa nousseen maahanmuuttorealistisen puolueen maahanmuuttolinjaukset. Valitettavasti hallitusohjelma ei sellaista lupaa, mutta tutkijankoulutuksen saaneen ministeri Maria Ohisalon (vihr) voisi korkean koulutuksensa oletettavasti antamien valmiuksien perusteella toivoa ymmärtävän asian.

Joka tapauksessa on loistavaa, että edelle kirjoittamani logiikan omaksunut Jussi Halla-aho (ps) on päättänyt pyrkiä uudelle puolueensa puheenjohtajakaudelle. Niinikään tutkijankoulutuksen saaneena hän on oikea henkilö argumentoimaan Ohisalolle maahanmuuttopolitiikan muutoksen tärkeydestä. Onkin syytä toivoa, että nämä kaksi tohtorikollegaa löytävät tässä asiassa ennakkoluulottoman ja vuorovaikutteisen yhteyden, jonka lopputulos on eduksi koko Suomelle.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Ohisalo ymmärrä tanskalaisten logiikkaa eikä tohtorikollegaansa. Mutta siitä huolimatta toivon, että olisin sittenkin väärässä ja Ohisalo yllättäisi minut ja suurimman osan muista suomalaisista positiivisesti eikä lähtisi luotsaamaan maamme maahanmuuttopolitiikkaa negatiiviseen suuntaan, vaan ottaisi mallia tanskalaisista ja hoitaisi maahanmuuttoasiat kuntoon myös Suomessa.

Ellei muusta syystä niin siksi, että kehitysmaalaisten muuttoliike Eurooppaan on ilmastontavoitteiden ja luonnonvarojen kulutuksen kannalta äärimmäisen negatiivinen ilmiö. Ja Ohisalo itse edustaa maamme ainoaa puoluetta, jonka olemassaolon oikeutus lähtee ympäristönsuojelusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mykkäsen testamentti punamullalle
Tanskan hallitus esittää maahanmuuttoon uudistuksia
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Mykkäsen testamentti punamullalle

Väistyvä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) esitteli omia näkemyksiään maahanmuutosta. Se oli lievästi sanottuna mielenkiintoista luettavaa.

Hän aloitti oman asenteensa lyhyellä kuvaamisella: "pärjäävä ja kiinnostava Suomi on avoin ja kansainvälinen. Tarvitsemme tekijöitä ja osaajia. Pelkoon ja pois sulkevaan nationalismiin käpertyvä Suomi näivettyy. Ihmisyyteen kuuluu myös hädänalaisten auttaminen."

Yksityiskohtiin siirryttyään Mykkänen vastuutti uuden hallituksen jatkamaan hänen aloittamaansa työtä. Se tarkoittaa kiintiöpakolaisten osalta vaikeista oloista turvaa hakevien naisten, lapsien ja perheiden suosimista EU:n yhteisellä turvapaikkapolitiikalla.

Spontaani turvapaikanhaku pitäisi Mykkäsen mukaan siirtää EU:n ulkorajalle ja Unionille tulisi luoda säännöt päätösten pohjaksi. Uusintahakemusoikeutta tulisi rajoittaa ja palauttamista tehostaa - näin myös rikoksiin syyllistyneiden osalta. Ellei karkotusta voida panna toteen, sallisi Mykkänen laittomille maahanmuuttajille oleskelun maassamme "heikommalla, väli­aikaisella statuksella".

Työperäistä maahanmuuttoa Mykkänen kehittäisi vähentämällä saatavuusharkinnan merkitystä ja sen sijaan lisäämällä työnantajien valvontaa. Myös tulijoiden palkkakehitystä pitäisi seurata "automaattisesti kansallisessa tulo­rekisterissä".

* * *

Luettuani Mykkäsen linjaukset jäin ihmettelemään kahta seikkaa. Ensimmäinen oli monien sinänsä oikeansuuntaisten ajatusten jääminen konditionaaliin. Eli tehokkaiden keinojen pois jättäminen näkemyslistasta. Ilkeä sanoisi, että Mykkäsen ajatukset ovat siis pelkkiä hurskaita toiveita.

Toinen ja tärkeämpi seikka olivat maahanmuuton kustannukset, jotka tehtyjen selvitysten (yksi ja toinen sekä vielä kolmas)  mukaan ovat lievästi sanottuna valtavat. Avoimeksi jää, että eikö sivuun siirtyvä ministeri ole perehtynyt näihin selvityksiin vai eikö hän vain välitä.

Joka tapauksessa on syytä toivoa, ettei nyt valtaan astuva hallitus ryhdy ainakaan vielä Mykkäsenkin maahanmuuttopolitiikka löperömpiin toimiin. Näin siitä huolimatta, että juuri se on ylivoimaisesti todennäköisin skenaario seuraavan neljän vuoden ajalle - siitä huolimatta, että länsinaapuri on juuri julkaissut hyvin perustellun ja Suomenkin tulevaisuudesta varoittavan raportin, jonka olemassaolosta raportoitiin myös suomalaisessa valtamediassa.

Todennäköisin siksi, että sisäministeriksi on valittu Maria Ohisalo (vihr), joka tuskin jättää kiviä kääntämättä saadakseen maamme täytetyksi kehitysmaataustaisilla uussuomalaisilla. Onhan se ollut hänen puolueensa tavoitteena jo pitkään ja hallituksessa tarjoutuu tilaisuus tuon unelman toteuttamiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Oras Tynkkysen suuri huoli

Olin tikahtua huvituksesta kun huomasin Ylen julkaiseman uutisen, jossa Oras Tynkkynen (vihr) toivoi, ettei sukupuoli olisi este hänen ministerintoiveilleen. Voin lohduttaa häntä jo etukäteen sillä, ettei näin käy - tai siis ei ainakaan virallisesti.

Vihreäthän ovat Suomessa feminismin edelläkävijöitä jo pelkästään sillä, että heidän eduskuntaryhmässään on 17 naista ja vain kolme miestä. Ja jälkimmäisistäkin ainakin yksi eli Pekka Haavisto tuntee viehtymystä pikemminkin miehiin kuin naisiin. Kuten myös ministerinpostista haaveileva Oras Tynkkynen.

Toki toivon omalta osaltani, ettei sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella olisi Suomessa vaikutusta mihinkään rekrytointeihin, vaan että kaikkiin hommiin valittaisiin aina kykenevin ja pätevin. Näin myös ministerinsalkkuja jaettaessa.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan Vihreiden ja muidenkin puolueiden ministerivalintoja. Toistaiseksi tiedämme vain, että RKP on valinnut yhden miehen ja yhden naisen. Ja että pääministeriksi tulee mies.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa
Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Opettajien tarve vähenee

Lasten vähäinen syntyvyys on Suomessa muuttunut tosiasiaksi. Syitä ei täysin tunneta, mutta ainakin hedonismin, ilmastohuolen ja koulutusjärjestelmämme roolit ovat ilmeisiä.

Ongelma johtaa yhä pahenevaan kestävyysvajeeseen seuraavan neljännesvuosisadan kuluessa. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava lisäsi vielä yhden jo tämän hetken syntyvyysluvuista johtuvaa kestävyysvajetta aikaisemmin realisoituvan huolenaiheen: opettajilta vähenevät työt ja heitä tullaan jatkossa irtisanomaan yhä kiihtyvällä tahdilla.

Sama koskee ajan myötä myös muita palvelualoja. Ensimmäisenä vähenee päivähoidon tarve. Sen jälkeen koulutuksen ja vasta sitten tulee vastaan työntekijöiden määrän aleneminen.

Työntekijöiden suhteen syntyy itse asiassa kaksi eriävää muutostrendiä. Tavaratuotannon ja vanhemmalle väestölle suunnattujen palveluiden aloilla syntyy työvoimapula, nuorille kohdistetuilla palvelualoilla taas työntekijöiden tarve vähenee. Tämän ongelman lievittämiseksi yhä useamman ihmisten tulee jatkossa kyetä vaihtamaan uransa aikana työpaikkaa ja -alaa.

Jos tässä kehityksessä haluaa nähdä positiivisia puolia, niin ainakin etnisesti suomalaisten ympäristöön kohdistaman kokonaisrasituksen määrä pienenee. Tosin se ei vaikuta ns. suomalaisten ylimenopäivään, koska siinä ei huomioida väestön kokoa eikä maamme käytettävissä olevia resursseja.

Samalla tänne saapuneiden maahanmuuttajien työllistyminen helpottuu. Ellei työnhaun innokkuuden tai osaamisen, niin ainakin vähenevien verovarojen eli katoavien tukien pakottamana.

Samalla työikäisen väestön vähetessä nousee myös työllistymisaste 15-64 -vuotiaiden väestöosuuden pienentyessä. Näin tulevien hallitusten tavoite sen nostamiseksi yhä korkeammalle tasolle helpottuu. Se tosin ei tarkoita samaa kuin vakaan väestömäärän olosuhteissa, koska eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa.

Nämä positiiviset asiat lienevät kuitenkin laiha lohtu tässä tilanteessa. Lisäksi nekin menetetään, mikäli väestön luonnollinen kasvu korvautuu maahanmuutolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksessa jälleen uusi käänne
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Suomalaislasten vähenemisen taustalla on maamme koulutusjärjestelmä

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Viikonlopun tietojen mukaan on varmistunut, että Suomeen syntyy hallitus. Myös sen ohjelmasta on saatu käsitys, joka vastaa ennakkoarveluja eli vihervasemmiston 37 % kannatuksella Suomeen saadaan lisää sosialismia. Sen lunnasmaksuna Keskustalle jouduttiin kuitenkin antamaan maalaisliittolaisten pitkään kaipaamat maakunnat -   vain 14 % kannatuksella.

Maakunnat ovat merkittäviä kahdesta syystä. Ensinnäkin ne kasvattavat byrokratiaa ja sitä kautta suomalaisten verorasitusta. Toisaalta ne mahdollistavat keskustalaisen vallankäytön suurimmassa osassa Suomea tästä ikuisuuteen - ellei puolue sitten menetä valta-asemaansa maamme suurimpien asutuskeskusten ja ruotsinkielisen rannikon ulkopuolella.

* * *

Myös RKP sai tahtonsa läpi: toisen kotimaisen kielen kokeen suorittaminen palaa pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa. Näin suomenkielistenkin on pakko panostaa nykyistä enemmän toisen kotimaisen opiskeluun.

Niinpä heillä jää aikaa vähemmän muihin oppiaineisiin kuten suuriin maailmankieliin, matematiikkaan ja muihin luonnontieteisiin tai katsomusaineisiin. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ruotsinkielen pakollisuudella ei ole enemmistön kannatusta, vaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa viimeisimmän tutkimuksen perusteella vapaaehtoisuutta. 

Näin RKP käytti täysimääräisesti sen vallan, joka 4,5 %:lla oli saatavissa. Ja 37 % kannatuksella sosialismia Suomeen ajava vihervasemmisto salli sen, koska muuten heillä ei olisi ollut pääsyä vallankahvaan.

* * *

Suomessa on tilastokeskuksen mukaan 16 000 muslimia. Siirtolaisinstituutin johtaja Tuomas Martikainen puolestaan arvioi maassamme olevan noin 100 000 muslimitaustaista. Tunnettu Pew-tutkimuslaitos puolestaan arvioi, että Suomessa on 190 000 muslimia.

Näin kertoi tämän aamun lehti, eikä hämmästellyt arvioiden erilaisuutta sen kummemmin. Totesi vain muslimien pirstoutuneen omiin kuppikuntiinsa ja lisääntyvän muita suomalaisia selvästi nopeammin.

Lehti lainasi myös Pew-tutkimuslaitoksen arviota, jonka mukaan islaminuskoisten osuus nousisi runsaan 30 vuoden aikana noin 30 prosenttiin maapallon ja kymmenekseen Euroopan väestöstä. Nähtäväksi jää mitä se tarkoittaa vihervasemmiston tavoitteiden ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Muslimit eivät kuitenkaan ole maahanmuuttajien enemmistö. Siitä pitävät huolen virolaiset ja venäläiset työperäiset maahanmuuttajat. Ja onhan humanitaarisissakin tulokkaissa kristittyjä tai itämaisten uskontojen edustajia.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että tässä tilanteesta yksi syntyvän punamultahallituksen ohjelman kohdista on kasvattaa kiintiöpakolaisten määrää. Samalla kiinnitetään huomiota tulijoiden oletettuun sopeutumiskykyyn maahamme ja kulttuuriimme.

Spontaaneja pakolaisten maahantuloa pyritään ehkäisemään, mutta kovin radikaaleja keinoja ei aiota käyttää. Eikä turvapaikkapäätöksen noudattamiseen haluttomien palauttamistilanne muutu miksikään, vaikka laittomille maassaolijoille pantaisiinkin jalkapanta mukana kuljetettavaksi.

Sen sijaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa parannetaan sallimalla heille jälleen oikeusavustaja joka tilanteessa. Samalla yritetään pudottaa käsittelyajat kuuteen kuukauteen, mutta valituskierteelle ei tehdä mitään. Siten vaihtoehdoiksi jäävät joko huonosti perustellut päätökset tulijan eduksi tai vielä nykyistäkin pidemmät valituskierteet.

Ellei muuta, niin näin toimien veronmaksajan maksupiikki saadaan täysin hyödynnetyksi myös jokaisen maahanmuuttajan kohdalla. Siis sen lisäksi, että hänen maksettavakseen tulee kaikenlaisia haittaveroja, tiemaksuja, asumiskustannusten kasvua ja jopa uusi terveysvero - mikä ikinä se sitten onkaan. Eikä unohdeta maakuntien verotusoikeutta, johon kaikkien muiden verojen tapaan syntyy ennemmin tai myöhemmin korotuspaineita.

Tämä vuodatus on hyvä lopettaa muistuttamalla arvoisaa lukijaani siitä, että 77 % suomalaisista vastustaa verojen kiristämistä. Siten niitä kannattaa maksimissaankin vain 62 % niistä vihervasemmistoa äänestäneistä, joiden johdolla maastamme tehdään entistä vahvemmin tavallisen kansalaisen verohelvettiä.

Mitä tämä kaikki kertoo suomalaisesta demokratiasta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kuinka käy islamistimurhaajalta Taqiyya?

Yle julkaisi pienen uutisen siitä kuinka kahden pohjoismaalaisen naisen murhasta kiinni saatu mies yritti saada sympatiaa oikeudessa sanomalla, että "en enää tiedä tuenko edelleen Isiä. Rakastin Isisiä, mutta nyt en enää ole varma."

Tapaus kertoo siitä kuinka vaikeaa islamistin on harrastaa Taqiyaa. Olisihan suoranainen irtisanoutuminen islamismista ollut varmasti vakuuttavampaa kuin nyt nähty hapuilu. Länsimaissa olisi ollut vieläkin parempi irtisanoutua koko islamista, mutta Marokossa - missä oikeutta käydään - se olisi luultavasti ollut virhe.

Jäin itsekseni miettimään, miksei marokkolaismies irtisanoutunut kokonaan terrorismista. Oliko syynä käsittämätön rehellisyys? Vai kenties pelko ISIS:in kostotoimista ruodusta poikennutta vastaan? Vai joku aivan muu syy?

Niin tai näin. Pääasia, että murhamies on oikeudessa ja saanee kotimaansa oikeuskäytännön mukaisen tuomion teostaan. Tapettujen pohjoismaisten naisten elämää se ei kuitenkaan enää voi palauttaa.

Meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin hyvä uutinen, etteivät kakki terroristit - syystä tai toisesta - kykene valehtelemaan kovin sujuvasti suhteestaan ISIS:iin. Ehkäpä tämä auttaa aikanaan tunnistamaan Syyriasta tai Irakista Suomeen palaavia terroristeja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Ressukkaterroristin surkea elämä
Kulttuurieroihin liittyviä väärinkäsityksiä Tanskassa

perjantai 31. toukokuuta 2019

Nuoren naisen paksut huulet

Yleisradio kertoi meille, että "Parikymppiset suurentavat huuliaan hyaluronihapolla - ´kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena´". Huolimatta jutun hankalasta luettavuudesta katselin sen läpi ja jäin ihmettelemään.

Ihmettelin ensinnäkin sitä, että kuinka yleisestä ilmiöstä tässä on kyse, sillä katukuvasta päätellen puheena ei ole ainakaan vielä mikään nuorisomuodin valtavirta. Itse uutinen kertoo lakonisesti ainoastaan, että "huuliaan suurentavista nuorista on tullut kauneushoitoloiden uusi asiakasryhmä."

Hätkähdyttävä oli myös uutisen kohta, jossa "Ronjan äiti Sirpa Sarlin kannustaa tekemään, niin kuin tyttärestä tuntuu hyvältä". Ja ehkä jotain kertoi sekin, että jutussa lainattu Tanja sanoi, että  "tykkään itsestäni enemmän, kun minulla on täytettä huulissa".

Itse olen ihmetellyt jo pitkään elokuvissa esiintyviä naisnäyttelijöitä, joiden kasvoja hallitsevat yksi toisensa jälkeen elottoman näköiset ylipaksut huulet. Lieneekö nekin valmistettu hyaluronihapolla?

Niinpä ihmettelin toiseksi - ja vielä ensimmäistä ihmettelynaihettani paljon enemmän - mitä tämä huulien suurentamisinto kertoo suomalaisista nuorista naisista. Kertooko se heidän itsekeskeisyydestään ja heikosta itsetunnostaan, joihin edellä lainatun Tanjan kommentti näyttäisi viittaavan. Vai pelkästään elokuvamaailman tähtösten esimerkin hätkähdyttävästä vaikutuksesta?

Entä Ylen journalismi? Miksi se halusi tehdä tällaisen jutun. Toki ilmiön uutisointi kaikelle kansalle on median tehtävä, mutta jutun tyylilaji oli... hmm... sensaatiolehtimäinen ja kritiikitön.

Ja sellaisena ainoastaan huulenpaksunnoksia tekeville "kauneushoitoloille" ilmaista mainosta. Sekä heikon itsetunnon omaaville nuorille entistä suurempia ulkonäköpaineita luovaa ja todennäköisesti myös vielä rankempia muokkausoperaatioita ruokkivaa.

Lopuksi totean, että on tietenkin jokaisen aikuisen oikeus muokata ulkonäköään kuten haluaa. Ja hyaluronihapolla tehdyt muokkaukset ovat ainakin Ylen jutun mukaan ajan myötä katoavia - ellei sitten jokin mene käsittelyssä pieleen. Tästä huolimatta koen syyllisyyttä siitä, että minun verorahoillani tehdään tällaista nuorten ulkonäköpaineita ja kaupallisia intressejä edistävää sensaatiolehtimäistä journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Miksi nainen pettää miestään?
Seksuaalisuuden uusi normaali

torstai 30. toukokuuta 2019

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Kohti kriisitunnelmia

Helsingin Sanomien mukaan Antti Rinteen (sd) syntymässä oleva hallitus olisi lisäämässä pysyviin uusiin menoihin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi kertaluoteisiin menojen kattamiseen myytäisiin valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Näin vältetään näppärästi lisävelan ottaminen samalla periaatteella kuin vanhassa sadussa peittoa pidennettiin leikkaamalla suikale toisesta päästä.

Tähän ei voi sanoa kuin huh huh. Ja palauttaa mieleen, että suomalaisista noin 77 prosenttia vastustaa verojen lisäämistä. Enkä usko, että yhteisen omaisuuden myymiselle löytyy juuri sen enempää kannatusta.

Samalla on syytä toistaa Kokoomuksen Jukka Kopran lausahdus, jonka mukaan "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Tässä tilanteessa onkin helppo ennustaa, että neljän vuoden kuluttua laaditaan hallitusohjelmaa kriisitunnelmissa. Toivottavasti silloin joku muistaa vielä senkin, että Rinteen hallituksen vihervasemmistolaista jakopolitiikkaa kannatti tämän vuoden eduskuntavaaleissa vain himpun yli 37 prosenttia äänensä antaneista.

* * *

Rinteen hallituksen ohjelmasta ei ole annettu juurikaan muita tietoja. Arvaan tässä kuitenkin, että ainakin viime aikoina julkisuudessa olleet ISIS-lapset järjestetään suomalaisten elätettäväksi äitiensä kera. Samalla maahanmuuttopolitiikan valmiuksien kehittäminen jää retuperälle, joten mahdollisen uuden kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä Suomi on yhtä aseeton kuin neljä vuotta sitten.

Siksi ilmaisen jo nyt, että toivon olevani näissä arvauksissani niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Ja jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin hartaasti, että hän toteuttaisi tämän toiveeni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

tiistai 28. toukokuuta 2019

Kalifaatin kansalaiset tuomiolla

Islamilaisten terroristien Kalifaatti nousi valtaan, aiheutti runsaasti kärsimystä ja tuhoa sekä lopulta kukistui itse. Nyt sen jäsenet ovat joutumassa oikeuteen Irakissa.

Kuolemantuomio on aina virheellinen siinä mielessä, että se on täysin peruuttamaton silloinkin kun oikeuskäsittelyssä on tapahtunut virhe ja syylliseksi on tullut tuomituksi syytön henkilö. Jollain tavalla ymmärrän kuitenkin irakilaisia tuomioistuimia näiden tuomittua jo neljännen ranskalaistaustaisen ISIS-terroristin kuolemaan. En siis hyväksy, mutta ymmärrän.

Toisaalta on niinkin, että hyväksyn ranskalaisten pyrkimyksen peruuttaa nuo kuolemantuomiot juuri niiden korjaamattomuuden takia. Olisi kuitenkin hyvä, että mikäli tuomioita muutetaan, ei vaihtoehtona olisi määrämittainen vankeus vaan elinikäinen kalterien katselu sisältäpäin ilman mahdollisuutta tuomion lyhentämiseen edes jälkikäteen ilman syyttömyyden pitävästi osoittavaa uutta todistusaineistoa.

Lisäksi ymmärrän ja hyväksyn sen, että irakilainen tuomioistuin on tuominnut ruotsalaisnaisen ISIS-yhteyksistään 15 vuoden vankeuteen. On selvää, ettei kukaan ole matkustanut ISIS:in Kalifaattiin ilman tietoa sen luonteesta, joten sinne matkustaminen on katsottava tuen antamiseksi islamilaiselle hirmuvallalle. Erityisen hyvin tämä asian ovat tienneet islamiin kääntyneet länsimaalaiset ja pakolaisstatuksella maanosaamme saapuneet muslimit.

Lisäksi on huomattava, että ISIS ajettiin muualta Irakista ja Syyriasta useiden vetäytymissopimusten kautta yhteen kaupunkiin eli Baghouziin. Siten siellä ei ole satunnaisia eurooppalaisia vaan jokainen sieltä löytynyt eurooppalaistaustainen on varmuudella ollut Kalifaatin puolella ja muuta ihmiskuntaa vastaan.

Annetaan siis irakilaisen oikeuden toimia - ainakin se on parempi vaihtoehto kuin summittaiset lynkkaukset. Mikäli suomalaisia naisia tai miehiä joutuu irakilaisoikeuteen, kiitettäköön kaksoisvirtain maalaisten perillisiä asian hoitamisesta, ja huomautettakoon tarvittaessa kuolemantuomioiden epäeettisyydestä.

Mutta muistetaan samalla, että tässä tapauksessa syytetyksi tuskin joutuu ensimmäistäkään täysin syytöntä eurooppalaista. Näin siksi, että heistä tasan 100 prosenttia on tiennyt minne menee ja mitä se tarkoittaa. Ja siksi heidän valintansa on ollut joko suora tai epäsuora islamistisen terrorismin tukeminen ja ansaitsee siksi myös ankarat seurauksensa.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Kuka ottaa vastuun?
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!