torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden vitsi?

Helsingin Sanomat muistutti pääkirjoituksessaan, ettei vastaanottokeskuksiin kohdistuneita polttopulloiskuja voi selittää pelkän humalatilan avulla. Lehti on oikeassa: iskujen taustalla on monia erilaisia syitä.

Tärkein niistä on kuluneena vuonna Suomeen suuntautunut massamaahanmuutto, joka on monin paikoin muuttanut merkittävästi ihmisten elämää. Tutkimuksia tästä muutoksesta ei ole tietääkseni tehty, mutta erityisesti Lähi-Idän ja Afrikan alueelta saapuneiden maahanmuuttajien "ansiot" seksuaali- ja muussa väkivaltarikollisuudessa ovat hyvin kansalaisten enemmistön tiedossa joko omien havaintojen, lehdistön ja sähköisten viestimien tai sosiaalisen median kautta.

Niinpä tyttöjen liikkumista on monissa perheissä rajoitettu ja pojat ovat paikoin ottaneet yhteen maahanmuuttajien kanssa - ja myös jälkimmäisten välttäneen yksin liikkumista öiseen aikaan. Näistä tosin ei ole juurikaan uutisoitu, mutta tiedän molempia tapahtuneen omassa lähipiirissäni.

Lisäksi yhteen puoluekokoukseen osallistuvia on maassamme kehotettu välttämään yksin liikkumista - tosin luultavasti pikemminkin maahanmuuttajien puolustamista väkivaltaisuutensa tekosyynä pitävien vasemmistonuorten kuin itse maahanmuuttajien uhan välttämiseksi.

* * *

Optulan vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan "Seksuaalirikoksista epäillyistä ulkomaalaisista 24 prosenttia oli kotoisin Aasiasta, 19 prosenttia Afrikasta... Aasialaisista epäillyistä 53 prosenttia oli irakilaisia, 21 prosenttia iranilaisia ja 11 prosenttia afganistanilaisia... Afrikkalaisista epäillyistä 18 prosenttia oli kotoisin Nigeriasta ja 18 prosenttia Somaliasta, algerialaisia epäillyistä oli 12 prosenttia, marokkolaisia seitsemän prosenttia, libyalaisia kuusi prosenttia ja ghanalaisia kuusi prosenttia."

Nähdään, että seksuaalirikostilastojen kärjessä ovat juuri ne kansalaisuudet, joita meille on saapunut eniten vuoden 2015 aikana. Tämä ei ole jäänyt ihmisiltä huomaamatta, vaan on johtanut pelkoon suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta naisille turvattomaksi. Tähän liittyen on maassamme annettu myös oppilaitoksen rehtorin ohje nuorille naisille heidän pukeutumisensa muuttamiseksi ja koulun rehtorin tiedote tyttöjen käyttäytymisen muuttamiseksi.

Samaisessa tutkimuksessa todetaan pahoinpitelyrikosten osalta myös, että "afrikkalaisten tekemien rikosten keskittyminen somalialaisten ryhmään viittasi siihen, että valtaosa pahoinpitelyrikoksista epäillyistä oli maassa turvapaikanhakijoina.... Mikäli oletetaan kaikkien somalialaisepäiltyjen olleen turvapaikanhakijoina maassa, olisi turvapaikkaa hakeneiden somalialaisten rikollisuustasoksi vuosina 2009–2012 tullut keskimäärin 22 pahoinpitelyrikosta 100 000 maassa viipymisvuorokautta kohti. Vastaavasti, mikäli kaikki pahoinpitelyrikoksista epäillyt irakilaiset olisivat olleet turvapaikanhakijoina maassa, ryhmän keskimääräinen rikollisuustaso olisi ollut 25 pahoinpitelyrikosta 100 000 maassa viipymisvuorokautta kohti."

Edellä olevasta tilastotiedosta voidaan laskea, että pelkästään maahamme 1.1.-30.11.2015 turvapaikanhakijoina saapuneet 19 857 irakilaista turvapaikanhakijaa tulevat tekemään maassamme noin 800 pahoinpitelyrikosta olettaen, että heidän hakemuksensa käsittely kestää kansainvälisten sopimusten salliman puoli vuotta

Edelleen voidaan estimoida, että 1.1.-30.11.2015 myönteisen päätöksen saaneet 453 irakilaista tulevat jatkossa tekemään vuosittain noin 35 pahoinpitelyrikosta. Toki suurin osa niistä kohdistuu saman Optulan tutkimuksen (ja myös maahanmuuttajanuorten kokemuksiin keskittyvän työn) mukaan muihin maahanmuuttajiin - eniten irakilaisiin itseensä.  

* * *

Edelle olen hakenut Optulan tutkimuksesta ne rikollisuuden lajit, jotka vaikuttavat eniten ihmisten turvallisuudentunteeseen. Lisäksi samaan sarjaan on luettava terrorismin nousu kuluneena vuonna. Erityisesti Pariisin islamisti-iskut herättivät runsaasti huomiota ja heikensivät luottamusta muslimimaahanmuuttajia kohtaan. 

Erityisesti pelätään heidän määränsä kasvun johtavan suomalaisen yhteiskunnan muuttumiseen sellaiseen suuntaan, jota kukaan ei halua. Pelätään naisten turvallisuuden heikkenemistä ja yleisen väkivaltaisuuden lisääntymistä. Pelkoa on lisäksi ollut omiaan lisäämään valtamedian läpinäkyvä pyrkimys salata maahanmuuton negatiivisia lieveilmiöitä ja korostaa siihen liittyviä onnistumisia.

Minä väitän, että se on juuri tämä pelko, joka on saanut jotkut humaltuneet miehet tekemään, onneksi epäonnistuneita, yrityksiään tuhota vastaanottokeskuksia. Nämä teot ovat irrationaalisia, vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen tekijänsä tahdon vastaisesti ja omalta osaltaan vievät yhteiskuntaamme juuri siihen suuntaan, mitä kukaan ei halua. 

* * *

Lukijani saattaa tämän kirjoituksen lopun häämöttäessä pohtia sitä, mikä edelle kirjoitetussa on otsikon mukainen vuoden vitsi. Vastaus on, ettei mikään, sillä kirjoitin kaiken edellä olevan taustaksi tämän kirjoituksen kahden viimeisen virkkeen sisältämälle mustahkolle huumorille. 

Itse älyllisen epärehellisyyden alalle sijoittuvan vitsin kopioin tämän aamun Helsingin Sanomista: "Saksassa ilotulitteiden ampumisesta ohjeistetaan paikoin pidättäytymään. Viranomaisten pelkona on, että räjähdykset voisivat tuoda sodasta pahoja muistikuvia sadoille syyrialaispakolaisille."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

JK Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen tuli vielä mieleeni muutaman päivän takainen uutinen Ruotsista. Sen mukaan maassa on esiintynyt useilla paikkakunnilla poliisia vastaan kohdistettuja rakettihyökkäyksiä. Niiden tekijöinä on ollut hätää, sotaa ja vainoa paenneita nuorukaisia, joille räjähdykset eivät näyttäisi tuottavan pahoja muistikuvia. Enemmän tietoa Ruotsin tapahtumista suomeksi käännettynä täällä.

JJK Äskeisen jälkikirjoituksen lisättyäni avasin Ylen nettisivut, ja jouduin toteamaan joidenkin ilmeisesti kantasuomlaisten ottaneen mallia uusruotsalaisesta ilotulitusraketteihin liittyvästä käytöskoodistosta. Idiootit.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista

Huomasin äsken aivan käsittämättömän ulostulon julkisuuteen. Sen teki Finlandia-palkittu kirjailija Laura Lindstedt.

Juttu oli otsikoitu lupaavasti: "Finlandia-voittajan mielestä Suomessa vallitsee huono keskusteluilmapiiri – ´Puhutaan ohi niin että suhisee´". Sen nähtyäni arvasin kannanoton liittyvän maahanmuuttoon. Ja olin oikeassa.

Seuraavaksi oletin Lindstedtin toteavan, etteivät maahanmuuttokriittiset kuuntele sen enempää punavihreässä kuplassaan asuvia kuin nämäkään kanssaan eri mieltä olevia. Se olisi luultavasti ainakin jossain määrin totta, mutta yllätyksekseni olin väärässä. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta lainauksesta.

"Jos vaikka puhutaan näistä niin sanotuista maahanmuuttokriitikoista, tuntuu että he vain hakevat sillä niin sanotulla keskustelulla bensaa liekkeihin ja oikeuttavat sillä sitä omaa rasistista vihaansa. Se on pelottavaa, siihen ei mikään järkipuhe ikään kuin pysty menemään väliin.

Vaikka kuinka monta kertaa jokin taho oikaisee vääriä tulkintoja ja vääriä tietoja, niin samat valheet tulevat uudestaan uudessa yhteydessä pintaan. Se on pelkästään rasismin ylläpitoon tarkoitettua propagandapuhetta, ja se on minusta hyvin huolestuttavaa, siihen ei tunnu auttavan tällä hetkellä yhtään mikään."

* * *

Minusta Finlandia-palkittu kainuulaisnainen syyllistyi noissa kahdessa lainatussa kappaleessa juuri siihen, mistä hän maahanmuuttokriitikkoja syyllisti. Aluksi hän väitti kaikkien maahanmuuttokriitikkojen (oikeammin maahanmuuttopolitiikan kriitikkojen) argumentoivan ainoastaan rasistista vihaansa oikeuttaakseen ja rakensi siis maahanmuuttokriitikoista olkiukon, jota hyödyntäen kävi taisteluun.

Toisessa kappaleessa hän puolestaan niputti kaikki kanssaan eri mieltä olevien puheet rasismin ylläpitoon tarkoitetuksi valheelliseksi propagandaksi, jota ei korjata edes virheiden paljastumisen jälkeen. Hän ei definioinut yhtään korjattua maahanmuuttokriittistä argumenttia, joten en osaa ottaa kantaa niiden käyttämiseen faktoihin perustuvien korjausten jälkeen.

On kuitenkin huomattava, että korjattuja argumentteja kuitenkin esiintyy myös Lindstedtin kanssa samalla puolella olevien puheissa, aina ylintä valtiojohtoa myöden. Eikä niistä todellakaan luovuta helposti vaan pikemminkin levitellään valtamedian kautta (tässä yksi jos toinenkin esimerkki tässä blogissa tehdyistä oikaisuista, joiden korjattuja versioita en ole nähnyt julkisuudessa maahanmuutto-unelmoijien käytössä).

Kokonaan oma lukunsa on sitten vielä se, että punavihreästä kuplasta nousseita harhaanjohtavia puheita (oikaisu täällä), vihapuheita tai vihatekoja ei Lindstedtin maailmassaan ilmeisesti edes lasketa. Ehkä siksi, että ne näyttävät tukevan hänen maailmankuvaansa. Vai miksi hän ei nosta esiin myös niitä?

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella on valitettavasti todettava, että Finlandia-palkinnon saanut Laura Lindstedt ei ymmärrä unelmamaailmassaan hyökkäävänsä itseni kaltaisia erityisesti faktojen pohjalle maahanmuuttonäkemyksiään ja -argumentaatioitaan rakentavia maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia henkilöitä vastaan. Vielä valitettavampaa on se, että maassamme on jaettu Finlandia-palkinto ihmiselle, joka ei kykene käymään järkevää dialogia itselleen tärkeistä asioista sortumatta olkiukkojen rakentamiseen, valheisiin ja vastapuolen perusteettomaan mustamaalaamiseen.

Kannanotosta välittyy myös sellainen käsitys, ettei Laura Lindstedt ole lainkaan perehtynyt siihen, mitä hänen kritisoimansa maahanmuuttokriittiset oikeasti sanovat tai ajattelevat, vaan perustaa näkemyksensä toisen käden tietoon. Mikäli hän sattuisi lukemaan tämän tekstin, suosittelen tutustumaan syvemmin esimerkiksi tähän omaan blogiini sekä myös europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon blogiin tai maahanmuuttoasioihin keskittyvän Homma-foorumin keskusteluihin.

Edellä mainittuihin avoimin mielin perehtymällä Finlandia-palkittu voisi jatkossa välttää nyt nähdyn kaltaisen itsensä nolaamisen ja kohdistaa argumenttinsa olkiukkojen sijasta eri mieltä olevien argumentteihin ja niissä oleviin mahdollisiin virheisiin. Siitä saattaisi hyötyä koko suomalainen yhteiskunta, jos maahanmuutosta eri mieltä olevat keskustelisivat keskenään ja tunnustaisivat faktoihin perustuvien argumenttien ylivertaisen arvon omasta maailmankuvasta ponnistavaan luulo- tai vihapuheeseen verrattuna.

* * *

Toinen vaihtoehto Lindstedtin ulostulolle oman yksisilmäisyyden ja perehtymättömyyden sijasta on luonnollisesti se, että Yle on sensuroinut Laura Lindstedtin sanomisia niin, että vain yhtiön ja/tai sen toimittajien omaa propagandistista linjaa tukevat kohdat on välitetty suurelle yleisölle. Verovaroin kustannettu radiotalommehan on aiemmin turvautunut keskusteluissaan jopa osallistujien valitsemiseen siten, ettei mukaan ole päässyt kuin yhtä mieltä olevia.

Jos arveluni Ylen Lindstedtiin kohdistamasta virheellisestä uutisoinnista on totta, niin toivoisin Finlandia-palkitun valittavan kohtelustaan ainakin Julkisen sanan neuvostolle. Näin siksi, että Yle olisi niin tehdessään maalannut haastateltavastaan varsin rumalla tavalla argumentointikyvyttömän ja yksisilmäisen idiootin. Sellainen virhe olisi luonnollisesti korjattava, jotta Finlandia-palkitulle ja julkisuudesta elävälle uhrille ei koituisi enää suurempaa vahinkoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Poliisin toiminta Tampereen mielenosoituksen yhteydessä on tutkittava
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Valtamedia valehtelee Rajamäen ja Mäntylän kaatamasta paperittomien terveydenhoitoesityksestä

Maahanmuuttajan neuvo: "jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään"

HS kirjoitti vietnamilaisesta pakolaisesta, joka on menestynyt Suomessa loistavasti. Hyvä sopeutuminen ja yritteliäisyys itse asiassa leimaa koko hänen etnistä ryhmäänsä: vuonna 2012 heistä oli työllisiä 47,0 prosenttia, kun vastaavat luvut esimerkiksi saksalaisten, venäläisten, irakilaisten ja somaleiden kohdalla olivat 47,0, 44,4, 19,6 ja 19,3 prosenttia. 

Oli siis erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka HS:n juttu raotti syitä vietnamilaisten menestykseen. Seuraavassa pari huomionarvoista kohtaa.

HS:n jutun mukaan haastateltu pakolainen päätti jo lapsena haluavansa maksaa takaisin kaiken suomalaiselta yhteiskunnalta saamansa. ”Vaikka en ollut hyvä koulussa, aloin opiskella. Asetin itselleni tavoitteen, että voin työllistää vuodessa 5–10 ihmistä... Siitä lähtien, kun ihmiset huomasivat, että saan tuloksia aikaan, minulle on tarjottu niin paljon töitä kuin olen jaksanut tehdä. Yksi asia on johtanut toiseen.”

Hänellä on myös näkemys siitä, miten meidän tulisi kohdella nyt maahamme tulvivia uussuomalaisia. ”Mielestäni kotouttamiseen pitää todella panostaa. Samoin pakolaisten tulee sitoutua kotouttamiseen sataprosenttisesti. Jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään”, hän sanoo.

Näihin minulla ei ole mitään lisättävää. Olenhan itsekin jo vuodesta 2010 lähtien kirjoittanut hyvin samansuuntaisia ajatuksia. 

* * *

HS:n artikkelin ja erityisesti ylle kirjoittamieni kohtien valossa kehotan Petteri Orpoa ja koko Juha Sipilän hallitusta pohtimaan, miten vietnamilaistaustaisen menestyneen uussuomalaisen miehen neuvoja voitaisiin hyödyntää uudenlaisen suomalaisen pakolaispolitiikan kehittämisessä. 

Kannattaisiko jo vastaanottokeskuksissa vähentää laitostumista edistävää vastikkeetonta hoivaamista ja taakse jätetyn kulttuurin ylläpitämistä? Ja tulisiko samalla tarjota enemmän yhteiskuntaan sopeutumiseen auttavia kotouttamistoimia sekä vaatia uuden kotimaan parhaiden tapojen ja käytäntöjen mukaan elämistä tulijoiden perustarpeiden tyydyttämisen edellytyksenä?

Tuohon viimeiseen sen verran, että usein esitetty väite oman kulttuurin tukemisen kotouttamista edistävästä vaikutuksesta (tässä asian muotoilu perusopetuksessa) saattaa kyllä pitää paikkansa maahan saapuneiden osalta. Ei kuitenkaan liene tutkimusnäyttöä siitä, että kehitysmaalaisen kulttuurin ylläpitäminen edesauttaisi Suomessa tai muuallakaan länsimaissa syntyvien toisen sukupolven maahanmuuttajien elämää.

Päin vastoin. Tämän vuoden terrori-iskut Pariisissa näyttäisivät viittaavan aivan päinvastaiseen. Samoin tieto siitä, että esimerkiksi joidenkin kulttuureiden pukeutumiskoodin tiedetään vaikeuttavan työn saamista ja erityisesti sen tekemistä.

Joitain käytännön vinkkejä voi hakea myös Tanskan ja Norjan uusista maahanmuuttosäännöksistä. Esimerkiksi oman työn varassa elämisen tulisi olla itsestään selvä pysyvän turvapaikan saamisen vaatimus, sillä se motivoi tulijoita kotoutumaan ja sitoutumaan uuteen kotimaahansa paremmin kuin yksikään kuviteltavissa oleva muu keino. 

Vakaviin rikoksiin syyllistyneet taas tulisi poistaa maastamme vaikka laskuvarjolla entiseen kotimaahansa pudottaen, ellei muu onnistu. Se kun epäilemättä motivoisi tulijoita sitoutumaan paremmin uuden kotimaan lakeihin ja tapoihin - ja samalla vähentäisi rikollisuutta sekä kantaväestön turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan tuntemaa epäluuloisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttolukuja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

tiistai 29. joulukuuta 2015

Maahanmuuttolukuja

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on todennut, että  "Suomeen on tullut tänä vuonna 2 000 pelkästään yksin saapunutta alaikäistä. Lapsi on oikeutettu perusopetukseen heti. Opettajia tarvitaan satoja lisää."

Vaatimus kuulostaa sikäli perustellulta, ettei ainakaan turvapaikan tai muun oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajalasten opetusta vaille jääminen ja sitä kautta syrjäytyminen liene kenenkään etu. Lisäksi asian järjestäminen onnistunee hyvin koska OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukan mukaan "rekrytoinnista ei koitune suurta ongelmaa, sillä ryhmäkokoja on kouluissa suurennettu ja opettajia vähennetty." Näille opettajille ei myöskään ole erityisvaatimuksia.

Maahanmuuttajalasten koulutukseen tarvitaan siis vain puhdasta rahaa - kaikkine sivu- ja yleiskuluineen arviolta 75 000 euroa per opettaja per vuosi. Eli jos "satoja" tarkoittaa 300 opettajaa on muista julkisista menoista säästettävä vuosittain noin 22,5 miljoonaa euroa esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisten lasten opetusryhmien kokoja edelleen kasvattamalla tai vaihtoehtoisesti meidän on otettava sama summa lisää julkista velkaa. Ellei ratkaisuksi sitten löydettäisi meidän kaikkien verojen nostamista?

* * *

Toisen uutisen mukaan paperittomien ihmisten määrä Suomessa tulee jatkossa lisääntymään ehkä jopa 20 000 ihmisellä, koska kaikki kielteisen turvapaikkapätöksen saaneet eivät poistu maasta. Sen seurauksena Kalliossa toimivan paperittomien klinikan resurssit eivät tule riittämään.

Klinikalla toimiva maailmanparannuslääkäri Ville Holmberg toteaa siksi, että "emme ole vielä edes huomanneet, että potilaiden määrä olisi kasvanut klinikalla pakolaiskriisin vuoksi, mutta varmasti heitä tulee yhä enemmän ensi vuonna. Emme voi laajentaa toimintaamme, jos laittomien siirtolaisten määrä kasvaa. Julkisen sektorin pitäisi kantaa vastuunsa."

Holmberg tarkoittanee vastuulla rahan maksamista hänelle ja hänen kaltaisilleen, jotta luvattomasta oleskelusta Suomessa tulisi entistä houluttelevampaa. En tiedä kuinka monta lääkäriä paperittomien klinikalla toimii, mutta koko maassa on 2,7 lääkäriä tuhatta asukasta kohti.

Jos laittomasti maassa oleville paperittomille tarjottaisiin sama palvelutaso, ja yhden lääkärin vuosittaiset kustannukset kaikkine sivukuluineen olisivat 100 000 euroa, tulisi 20 000 vielä näkymättömän laittoman oleskelijan terveydenhuoltoon tarvittavien 54 lääkärin palkkakustannusten määräksi 5,4 miljoonaa euroa vuodessa, joka olisi säästettävä muista julkisista kuluista esimerkiksi terveyskeskusten Suomen kansalaisille tarjoamien palvelujen resursseista supistamalla tai vaihtoehtoisesti meidän olisi otettava sama summa julkista velkaa lastemme maksettavaksi. Tai nostettava veroja.

Ai niin. Lääkärin palkkojen päälle tulevat luonnollisesti myös sairaanhoitajien palkat. Koko rahoitusta odottava potti olisi siis merkittävästi suurempi kuin edellä laskemani 5,4 miljoonaa euroa.

* * *  

Kolmas uutinen kertoi, että Helsingissä arvioidaan asuvan vuonna 2030 noin 32 000 ihmistä, joiden äidinkieli viittaa Lähi-Idän tai Pohjois-Afrikan suuntaan. Uutisen  mukaan myös muita afrikkalaisia kieliä puhuvien määrä kasvaa nopeasti.

Näyttäisi siis siltä, että minun vanhuudessani Helsingin asukkaista noin viisi prosenttia ponnistaa sellaisista kulttuureista, joista tulevilla ihmisillä on ollut Suomessa suuri riski syrjäytyä ja sortua seksuaalirikoksiin. Tai ehkä näistä maista tulevia on sittenkin vielä paljon enemmän.

Edellä mainitut määrät nimittäin perustuvat siihen oletukseen, ettei Suomeen saavu enää lähellekään nykyisiä turvapaikanhakijamääriä vuoden 2017 jälkeen. Sitä uutinen ei kerro, mihin tämä oletus perustuu.

* * *

Eikä kolmea ilman neljättä uutista. Sen mukaan Asikkalan kahtakymmentä turvapaikanhakijaa varten on ilmoittanut yli sata vapaaehtoista huolenpitäjää. En voi olla antamatta tunnustusta näille ihmisille - he tekevät kuten heidän maailmaa syleilevä vakaumuksensa sanoo. Siinä on kieltämättä jotain hienoa.

Samalla muistutan näitä yli sataa asikkalalaista, etteivät turvapaikanhakijat ole elottomia kappaleita tai lemmikkejä, vaan vaativat ymmärrystä ja huolenpitoa siihen asti, että selviävät omillaan. Sitoutumista tarvitaan siis vähän kuin lintulaudan ylläpidossa: jos aloitat talviruokinnan syksyllä, tulee sitä jatkaa kevääseen asti.

Jos lintujen ruokinnan jättää kesken talvella, kuolevat ravinnon saantiin luottavat siivekkäät talvipakkasiin Vähän samoin saattaa käydä vapaaehtoistoiminnan varaan luottaville turvapaikan hakijoille - myös he tarvitsevat vapaaehtoisten lämmintä tukea kunnes heidän maassaolonsa oikeutus on tutkittu.

Ja maahan jäävät ehkä vielä sen jälkeenkin, jotta pääsevät kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan syrjäytymättä tai joutumatta rikosten poluille. Elleivät sitten päätä selvitä uudessa kotimaassaan ihan itse tekemällä ahkerasti töitä ja käyttäytymällä lakien ja säädösten sekä maan tapojen mukaisesti ilman omien kulttuureidensa tuottamia esteitä pohjoiseen elämäntapaan sopeutumiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuus turvapaikkabisneksestä
Hätää ja vainoa pakenevien asema paranee maahanmuuttopolitiikan muutosten seurauksena
Kun minä kuolen...

Penkkiurheilua kaupallisen suunnitelmatalouden ehdoilla

Minun lapsuudessani meillä oli kaksi TV- ja kaksi radiokanavaa. Niiltä tuli urheilua lähinnä arvokisojen ja suosituimpien kotimaisten kilpailujen yhteydessä. Niinpä penkkiurheilevan kansakunnan kaapin päällä oli vain harvoja sankareita - sellaisia kuin Eero MäntyrantaJouko Kuha, Jorma KinnunenKaarlo Kangasniemi tai Matti "Mölli" Keinonen.

Sittemmin digitalisaatio on muuttanut viihde- ja urheilutarjonnan. Sen mukana on tullut suuri määrä erilaisten urheilukilpailujen lähetyksiä, mutta samalla monet kansaa eniten kiinnostavat urheilulajit on suljettu maksumuurin taakse.

Eihän urheilu tietenkään ole ollut rahasta vapaa oikeastaan koskaan. Vuonna 1916 asian vahvisti juuri maastohiihdon Oulun piirin 30 km mestaruuden voittanut Eino Björn sanoen käsissään mitalia pidelleen "vaan min´en taija ennää tulla".

Björnin motiivina oli se, ettei voittoon enää liittynyt rahapalkkiota (lähde Jussila 1998: Suomen Hiihto, Otava). Ammattiurheilu oli muuttunut amatööri-ihanteiden mukaiseksi myös piirinmestaruustasolla.

No, raha palasi urheiluun varsin vikkelästi, kuten Paavo Nurmen sulkeminen vuoden 1932 olympialaisista osoittaa. Tosin niin ei tainnut käydä enää piirinmestaruustasolla. Myös TV-lähetyksistä on vuosi vuodelta maksettu yhä huimempia summia kilpailujen järjestäjille.

Sen seurauksena monien suosittujen TV-lajien kilpailuista on tullut katsojille maksullisia. Esimerkiksi maastohiihdon maailmancupin saa seurattavakseen MTV3:n maksullisesta palvelusta ja jääkiekon SM-liigan nelosen vastaavasta.

Kaupallisuuden aiheuttamista ilmiöistä kertoi myös Helsingin Sanomat tänä aamuna uutisessaan, jonka mukaan Suomessa erittäin paljon kiinnostusta herättävää NHL-jääkiekkoa voi muualla maailmassa katsella 20 dollarin (18,5 euron) hintaan, mutta meillä se on kytketty Viasat-palveluun, jolloin hinnaksi tulee yli neljänneksen enemmän (24,95). Se tekee vuositasolla 77,40 euroa, jonka vastineeksi saa joukoittain ohjelmia, joista juuri kukaan ei ole kiinnostunut.

Jos siis olisin kiinnostunut seuraamaan TV:stä vaikkapa maastohiihtoa ja jääkiekkoa, minun pitäisi ostaa hiihtoa varten MTV3:n maksullinen paketti ja liigajääkiekkoa varten Sanoma Oy:n vastaava palvelu. Kokonaishintaa näille tulisi yli 500 euroa vuodessa. Ja sen päälle perhekoosta riippuva Yle-vero.

Pelkän Yle-veron maksaja saa tänä vuonna katsella kotimaiset hiihtokilpailut (mukaan lukien maassamme järjestettävät maailmancup-osakilpailut), jääkiekon nuorten MM-kilpailut sekä osan jääkiekon aikuisten MM-kilpailuista. Siis kokonaisuudessaan vain hiukan laajemman valikoiman kuin näiden lajien ystävä sai katsottavakseen 1960-luvun kahdelta TV-kanavalta.

* * *

Toki monet maat ovat tarjonneet TV-lähetyksiään internetistä. Niinpä muutamia vuosia sitten esimerkiksi hiihdon Otepään maailmancupin saattoi katsella virolaisella selostuksella sikäläisestä netti-TV-lähetyksestä.

Nyt tämäkin porsaanreikä on kuitenkin tukittu ja kaupalliset palvelut ovat sopineet urheilulähetysten sensuroinnista sellaisissa maissa, joissa lähetysoikeudet on ostanut jonkin taho. Tämä voidaan nähdä urheilutarjonnan kaupallistamisena suunnitelmatalouden keinoin.

Näin toimien TV:n kaupallistaminen ei oikeastaan ole johtunut palvelutarjonnan lisäämiseen, vaan tyypillisen suunnitelmatalouden tavoin lähinnä urheilulähetysten levityksen rajoittamiseen. Lopputuloksena urheilun pyörittämiseen on kanavoitunut paljon rahaa, jota kukin hyötyjätaho on voinut käyttää sopivaksi katsomallaan tavalla.

Samalla urheilun seuraaminen erilaisten internetin "streamien" kautta on tullut varsinkin nuorten ja muiden rahojaan tarkasti laskemaan joutuvien parissa tavalliseksi. Hintana niissä on oikean steamin löytämisen vaikeus, ohjelmien usein heikko taso ja mahdollisesti jonkinasteinen virusvaara.

Lisäksi näihin "streameihin" usein liitetyt mainokset katkovat lähetyksiä. Tämä seikka viittaa varsin mielenkiintoisesti siihen, että suunnitelmatalouden keinoin rakennettu kaupallinen toiminta on saanut kilpailijan vapaan, joskin laillisuuden rajoja kokeilevan, markkinatalouden piiristä.

Aika yksin näyttää pystyykö lakien suojelema kaupallinen suunnitelmatalous säilyttämään asemansa tässä kilpailussa. Joka tapauksessa on selvää, että mitä suositummaksi "streamit" tulevat, sitä enemmän ne asettavat paineita kanavapakettien hintasuunnitteluun. Ja pelaavat näin epäsuorasti kuluttajan pussiin - ainakin ellei TV-yhtiöiden ja sitä kautta urheilun keskusjärjestöjen saamatta jäävä taloudellinen tulos vaikuta urheilun ja siitä tehtävien TV-lähetysten tasoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsille voidaan tarjotaa vain kilpailemisen sisältävää liikuntaa tai ei liikuntaa lainkaan
Oliko laskuvarjohyppy 41 km korkeudesta sankarin vai ääliön teko?
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?

maanantai 28. joulukuuta 2015

Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?

Verotus on vanha keksintö. Sen alkuperäisenä ideana on suojelurahan kerääminen samaan tapaan kuin vaikkapa italialaisella mafialla.

Muita mahtavammat ovat siis keränneet varoja oman hyvinvointinsa sekä valtansa ja verotulonsa myös tulevaisuudessa varmistavan koneiston ylläpitämistä varten. Vastineeksi he ovat väittäneet suojelevansa verotettaviaan erilaisia vainolaisia vastaan - niin maallisia kuin uskonnollisiakin.

Suomessa pysyvä kruununverotus alkoi 1200-luvulla. Sitä ennen katolinen kirkko oli jo verottanut suomalaisia järjestelmällisesti. Monipuolisessa keskiajan verotusjärjestelmässä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle.

Ajoittain verotus on kasvanut kestämättömäksi. Esimerkiksi Suomessa ensimmäisen sisällissotamme eli nuijasodan yksi merkittävä sytyke oli aateliston talonpoikiin kohdistama laiton ja ylettömän raskas verotus. Siihen aikaan lienee maassamme ollut varsin vähän iloisia veronmaksajia.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyisin veronkanto on Suomessa ainakin jossain määrin yleisesti hyväksyttyä. Syynä on se, kuten valtiovaltamme kertoo, että "verovaroilla ylläpidetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Veroilla kustannetaan terveydenhuoltoa, koulutusta ja muita kansalaisten tarvitsemia palveluja sekä rahoitetaan tulonsiirrot."

Käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Pikemminkin valtio kerää edelleen veroina sen, mitä se katsoo tarvitsevansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavallisen merkittävään veronkiertoon kykenemättömän kansalaisen verorasitus on pienimmillään silloin, kun veronkiertoa on mahdollisimman vähän eli valtion pohjattoman kidan täyttämiseen osallistuvat kaikki verovelvolliset kykyjensä mukaisesti.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että maailman hampurilaisjätti McDonalds on Suomessa vaikeuksissa. Ketjun edustaja arvelee vaikeuksien syyksi kilpailun kiristymistä, mutta se ei ole oikein uskottavaa, sillä samaan aikaan lähes kaikki muut alan toimijat ovat menestyneet ihan hyvin.

Vaihtoehtoinen selitys voisi olla se, että yhtiö on ainakin Suomessa ollut suhteellisen näyttävästi esillä sinänsä laillisen verosuunnittelunsa takia. Käytännössä se on siirtänyt Suomen kaltaisista korkean verotuksen maista voittonsa verotettavaksi ulkomailla tuotettujen varojen varaan veroparatiisina omaa hyvinvointiaan rakentavaan Luxemburgiin.  

Minusta olisi rohkaisevaa, jos McDonaldsin alamäki todellakin johtuisi yhtiön moraalittomasta verojen välttelystä. Ei siksi, että kannattaisin nykyistä järjettömän korkeaa veroastetta ja valtavan kokoista lonkeronsa joka paikkaan ulottavaa julkista sektoria (hiukan enemmän täällä), vaan siksi, että se osoittaisi maamme kansalaisten ymmärtävän kansainvälisen verokeinottelun johtavan loppupeleissä oman verotaakkansa kasvuun.

Lisäksi on käsittämätöntä, ettei EU ole löytänyt keinoja suitsia Luxemburgin kaikille muille jäsenmaille haitallista keplottelua varojen keräämiselle niiden alueella ja usein tuellakin tapahtuvasta taloudellisesta aktiivisuudesta. Onneksi sentään edes muiden maiden eläkeläisten verovaroja hyödyntävät maat pannaan tässä asiassa kuriin - kiitos muutaman julkisuuskipeän isorikkaan, jotka ovat suutaan soitellen paenneet verojaan karkuun Pyreneiden niemimaalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Iloinen veronmaksaja?

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Etnistä väkivaltaa joulun pyhinä

Iltalehti kirjoitti tänään vastenmielisestä tapahtumasarjasta Kajaanissa. Sen mukaan yksityisasunnossa asuvan ulkomaalaisen miehen oven taakse tuli joulupäivänä hiukan ennen puolta yötä kaksi kajaanilaista nuorta miestä, joilla oli mukanaan puiset kepit. He uhkailivat asunnossa asuvaa miestä, mutta asia jäi siihen, koska paikalla oli myös muita ihmisiä.

Jutun mukaan tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneen nuorten poistumiseen vaan noin kello kahden aikaan yöllä 44-vuotias kajaanilaismies pahoinpiteli saman ulkomaalaisen miehen. Pahoinpitelijä löi ulkomaalaista nyrkillä pään alueelle ja uhkaili tätä suusanallisesti. Toisessa kädessään hänellä oli käsiase.

Luettuani jutun jäin miettimään mistä tässä kaikessa on kysymys. Ja jäikö jotain oleellista kertomatta?

Eli miksi kaksi nuorta miestä meni uhkailemaan? Ja miksi vielä sen jälkeen kolmas, vanhempi, mies meni paikalle aseen kanssa? Oliko kyseessä omatekoisten natsien aloittama puhdas ulkomaalaisvaino, jossa uhri valittiin hänen etnisen taustansa takia?

Vai oliko kyseessä esimerkiksi alamaailmalle tyypillinen velan takaisinperintä? Mustasukkaisuusdraama? Tai jokin ihan muu syy?

Jos näin, niin oliko uhrin etnisellä taustalla merkitystä? Entä tekijöiden, joista uutinen ei kerro asuinpaikkaa enempää. Ei myöskään Kainuun sanomat. Eikä poliisi.

No, kaikki päättyi kuitenkin hyvin, sillä virkavalta otti laittomasta uhkauksesta ja kotirauhan rikkomisesta epäillyt kajaanilaiset nuoret sekä pahoinpitelystä epäillyn vanhemman miehen kiinni tänään iltapäivän ja illan aikana. Se on hyvä koska näin oikeus voi päättää aikanaan mitä heille tehdään.

Toivottavasti Kajaanin poliisin kollegat toimivat tehokkaasti myös Ylivieskassa, missä kaksi hyvin tummaihoista miestä oli samoihin aikoihin raiskannut vuonna 1991 syntyneen nuoren naisen. Toistaiseksi tummaihoiset ovat kuitenkin teillä tietymättömillä ja itse raiskauskin pelkkä epäily.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukkoväkivaltaa Pirkanmaalla
Media siirtyi maahanmuuttopolitiikassa salailusta vapaaseen tiedonkulkuun
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?

JK 30.12. kello 16.15 Iltalehden uutisen mukaan yllä olevassa jutussa mainittua Ylivieskan raiskausta ei ole tapahtunut. Omasta puolestani olen iloinen uutisesta, mutta samalla järkyttynyt siitä kuinka jotkut ottavat asiakseen levitellä vääriä tietoja maahanmuuttajien raiskauksista.

Keksityt jutut eivät ainakaan edesauta maahanmuuttajien kotoutumiseen eivätkä myöskään tee poliittiststa päättäjistä tai edes kansasta sen niuvempia. Etenkään, kun ihan oikeastikin maahanmuuttajat tekevät määräänsä nähden ihan liikaa seksuaalisia väkivaltatekoja.

Olisi hyvä huomata, että jokainen väärä hälytys turruttaa päätöksentekijöitä kuten vanhassa sadussa sudesta ja paimenpojasta, koska todelliset tapahtumatkin ohitetaan pian pelkkinä perättöminä huhuina. Idioottien touhua; toivottavasti Ylivieskan väärän huhun levittäjät saavat seurauksia teoistaan.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Nainen vai mies - kas siinäpä vasta kysymys!

Yleisradio kirjoitti joulupäivänä nettisivuilleen juttusarjan, jonka taustamateriaalina oli "Kiveen hakatut" radiosarjan pohjalta julkaistu kirja. Siinä kerrotaan kaikenlaisia tarinoita Arto Tiasen saunomisesta norjalais- ja ruotsalaisvieraidensa kanssa aina alkujaan naisten hiihtoon nihkeästi suhtautuneen päävalmentaja Veli Saarisen runolliseen luonnehdintaan naisten hiihdosta näiden räjäytettyä potin vuoden 1952 olympialaisissa.

Jälkimmäinen kelpaa toistaa: "hiihdon sopivaisuutta naisille ei nähdä lähtö- ja tulopaikalla, vaan maastossa, missä naisen vaistonvarainen rytmillisyys pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Luonnollisesti harjoittelematon ja huonokuntoinen nainen ei ole nähtävyys ladulla paremmin kuin mieskään, olkootpa sulot muuten mitkä tahansa. Mutta onko hän nähtävyys harjaantumattomana ja taitamattomana tanssilattiallakaan sen paremmin, uskallan kysyä? Kuumassa tanssisalissa hän on yhtä ’suolattu’ kuin ladullakin, mutta millä erotuksella?

Ladulla hän nauttii raittiista ilmasta ja terveyttä suovasta liikunnasta, tanssisalissa vähemmän terveellisestä ilmasta ja – no niin, miten sen kukin ottaa! Joka tapauksessa naisemme vaivattomalla, irtonaisella hiihdollaan raivasivat monta kantoa epäilijöiden kaskesta ja toivat maalleen samanarvoista kunniaa kuin miehetkin."

Juttusarja toi mieleeni joulun alla ilmestyneen uutisen Ruotsista, missä Veli Saarisen näkemys naisten hiihtämisestä taitaa vastata monen muunkin ajatusmaailmaa. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että maan suosituimmaksi urheilijaksi valittiin toista kertaa peräkkäin suomalaista sukujuurta omaava hiiihtäjätähti Charlotte Kalla.

Naishiihtäjän valinta näyttäisi olleen ainakin yhdelle suomalaistoimittajalle vaikea pala. Liekö kyse sovinismista, joukkueurheilufanatismista vai monikultturismista, mutta MTV3 uutisoi Kallan voiton lievästi sanoen omituisesti: "Zlatan hävisi yleisönsuosiossa maastohiihtäjälle".

Siis mainiten jutun otsikossa naispuolisen voittajan sijasta maahanmuuttajataustaisen jalkapalloilijamiehen. Vähän niin kuin vuoden 1995 jääkiekon ikimuistoinen maailmanmestaruus olisi jossain suomalaislehdessä uutisoitu "Ruotsi hävisi jääkiekkofinaalin" tai Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen yllättäen ottama olympiavoitto "Venäjä tuli toiseksi pariviestissä".

Huolimatta MTV3:n kynäilijöistä ovat ainakin yksilölajien naisurheilijat arvostettuja myös suomalaisten urheilutoimittajien enemmistön parissa, mitä osoittaa vaikkapa vuoden urheilija-äänestyksen sato vuosien varrelta. Hanna-Maria Seppälä, Satu Mäkelä-Nummela, Aino-Kaisa Saarinen, Minna Kauppi, Kaisa Mäkäräinen ja Tuuli Petäjä-Sirén ovat kaikki 2000-luvulla valittuja vuoden urheilijoita.

Ensimmäinen naispuolinen vuoden urheilija oli Mona-Lisa Pursiainen vuodelta 1973. Häntä seurasi Riitta Salin heti seuraavana vuonna. Näin tarkasteltuna näyttäisi siis, että suomalainen nainen saavutti urheilunkin saralla tasa-arvon viimeistään 1970-luvun alkupuolella.

Suomessa vuoden urheilijan valinta ei kuitenkaan ole sama asia kuin Charlotte Kallan voitto Ruotsissa. Häntähän ei valittu suoranaisesti urheiluansioidensa mukaan (vaikka se oli tietenkin taustalla), vaan sen perusteella kuinka paljon hänestä pidettiin urheilijana. Eivätkä valintaa tehneet urheilutoimittajat vaan kansa.

Suomessa kukaan ei minun tietääkseni järjestä "vuoden suosituin urheilija" -äänestystä. Olisi kuitenkin mielenkiintoista nähdä kuinka siinä pärjäisivät esimerkiksi Kaisa Mäkäräinen tai Alisa Vainio.

Vai veisikö voiton sittenkin joku mies: kenties sanavalmis Iivo Niskanen, joku monista jääkiekkomiljonääreistä, autourheilun suomalainen huimapää tai kenties lupsakka Savon mies keihäänheittopaikalta? Vai joku ihan muu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Happo palaa - ja Messias myös
Mestaruustien kynnyksellä
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?

perjantai 25. joulukuuta 2015

Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta

Ääri-islamista väitetään löytyneen uutta tietoa. Isisin johtohahmoihin kuuluneen tunisialaisen Abu Sayyafin eli Fathi ben Awn ben Jildi Murad al-Tunisin jäämistöstä on nimittäin löytynyt asiakirja, jonka mukaan "luopion henkeä ja elimiä ei tarvitse kunnioittaa ja ne voidaan viedä rankaisematta".

Jos ja kun tieto pitää paikkansa, vahvistaa se epäilyjä siitä, että Isis käy eläviltä ihmisiltä otettujen elinten kauppaa toimintansa rahoittamiseksi. Samalla se tarkentaa käsitystämme tämän ääri-islamilaisen järjestön, sen johtajien ja rivijäsenten vastenmielisestä luonteesta.

Aiemminhan paljastui, että Isis on pyhittänyt myös juuutalaisten ja kristittyjen naisten ja lasten raiskaamisen. Ja kaikkihan me muistamme näyttävät länsimaisiin ja muihin vankeihin kohdistetut videomurhat.

* * *

Edelle kirjoitetun valossa tuntuu hienolta, että irakilaiset ovat kertoneet hyökkäyksestä Isisin valtaamaan Ramadin kaupunkiin. Toistaiseksi valtauksen ei ole kerrottu johtaneen tulokseen, vaan kaupungissa olevat parisataa Isisin soturia ovat pystyneen pitämään puolensa irakilaisia "sotasankareita" vastaan. Siitä huolimatta uutinen vahvistaa käsitystä voimasuhteiden muutoksesta Isis-kalifaatin ympärillä: aiempi verinen valtaaja on joutunut puolustuskannalle ja tulee sortumaan ennemmin tai myöhemmin.

Toinen aamun uutinen kuitenkin kertoo Isisin vetovoimasta ääri-islamilaisten afrikkalaisten piirissä. Sen mukaan osa somalialaisen Al-Shabaabin islamisteista on loikannut Isisin riveihin ja jatkaa sen nimissä pohjoisen Kenian terrorisoimista. Samanlaista siirtymistä on jo aiemmin tapahtunut Somalian puolella.

Isisin viime-aikaiset tappiot eivät siis takaa sitä, että ääri-islamilaisen terrorismi olisi päättymässä nopeasti. Tai että se olisi edes vähenemässä. Halukkaita fanaatikkoja kun tuntuu syntyvän yhä kiihtyvällä tahdilla väestöräjähdyksen kautta kasvavissa islamilaisissa yhteiskunnissa.

* * *

Meidän eurooppalaisten kannalta keskeistä on luonnollisesti turvata omien yhteiskuntiemme rauhallisuus ja toissijaisesti auttaa mahdollisuuksien mukaan ääri-islamilaisten terroristien kukistamista myös muualla maailmassa. Euroopassa ja etenkin Ranskassa on jouduttu kuluneen vuoden aikana huomaamaan, etteivät edes läntisten demokratioiden asukkaat ole turvassa islamistiterrorismilta, mikäli niissä asuu merkittäviä muslimivähemmistöjä.

Myös humanitaariseksi suurvallaksi mainitussa Ruotsissa on hiljalleen herätty muslimimaahanmuuttajien aiheuttamaansa uhkaan, ja uusimman mielipidetiedustelun mukaan yli puolet maan asukkaista haluaa ottaa vähemmän pakolaisia kuin heitä otetaan vastaan tällä hetkellä. Muutos on merkittävä, koska vielä syyskuussa ruotsalaisista vain 30 prosenttia olisi halunnut suitsia tulijoiden määriä.

* * *

Suomessa ihmiset näyttävät jostain syystä ajattelevan maahanmuutosta täysin eri tavoin kuin ruotsalaiset. Meillä väestön enemmistö ei liene koskaan hyväksynyt massiivista muslimien maahanmuuttoa (tai ei ainakaan vuonna 2010 eikä 2015), vaikka unelmahötössään elävät poliitikot ja media ovat vuosien ajan yrittäneet aivopestä kansalaisiaan muslimimaahanmuuton välttämättömyyteen ja riskittömyyteen.

Minulle on epäselvää onko suomalaisten epäluuloisuus vieraita kohtaan historian vainojen opettamaa vai peräti kansanluonteeseen kuuluvaa. Tärkeintä nykyisessä maailmantilanteessa on kuitenkin se, että tämä nuivuutemme on suojannut meitä samanlaiselta katastrofilta, jonka merkit ovat näkyvissä monien Suomea avoimempien yhteiskuntien asukkaiden parissa.

Olkaamme siis tyytyväisiä siihen, että Suomessa kantaväestöä ei ranskalaisten tavoin uhkaa laajamittainen ääri-islamilainen terrori. Tämän merkkinä myös maamme juutalaisväestö voi edelleen tuntea itsensä suhteellisen turvatuksi, eikä sille ole syntynyt tarvetta paeta muslimeja nykyisiltä asuinsijoiltaan samalla tavalla kuin Ruotsissa ja Ranskassa.

Turvatkaamme yhteiskuntamme tulevaisuus myös jatkossa järkevällä tosiasioihin perustuvalla maahanmuuttopolitiikalla ja terveellä epäluuloisuudella. Autetaan siis apua oikeasti tarvitsevia resurssiemme sallimissa rajoissa, mutta pidättäydytään sellaisista elintason perässä tulevista, joilla on huonot edellytykset integroitua yhteiskuntamme jäseniksi ja siksi suuri riski ajautua epäinhimillisten ääriliikkeiden yhteyteen.

Vain siten voimme turvata itsellemme turvallisen vanhuuden ja lapsillemme oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Ja maastamme syystä tai toisesta turvaa hakeville ihmisille suojan heitä uhkaavia ääriaineksia vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta jouluksi
Totuus turvapaikkabisneksestä
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suuria itämaisia sotasankareita

torstai 24. joulukuuta 2015

Pari ajatusta jouluksi

Tänään on jouluaatto. Sen suuri sankari on ainakin perheen pienimpien mielestä joulupukki, joka saapuu pihaamme Petteri Punakuonon vetämän reen kyydissä ja jakaa monessa perheessä lahjoja sillä aikaa kun isä, isoveli tai joku muu sukulaismies on ulkona pitelemässä poroa.

Joulupukki on tietenkin kaikille suomalaisille tuttu hahmo. Hänen varhaisena esikuvanaan pidetään 300-luvulla elänyttä Myran piispaa Pyhä Nicolausta, joka oli tunnettu hyväntekijä ja lasten suojelija. Ja onpa hänen hahmoonsa yhdistetty myös Jeesuksen nimi.

Kansainvälisen joulupukin muotoa kehitti 1800-luvulla amerikkalainen pilapiirtäjä Thomas Nast, joka piirroksissaan hahmotteli pukille viikset ja parran sekä vaatteiksi turkikset. Ruotsalais-ahvenanmaalaista alkuperää oleva amerikkalainen Haddon Sundblom puolestaan piirsi ja vakiinnutti Coca-Cola-yhtiön toimeksiannosta pukin punaisen vaatetuksen.

Suomessa joulupukilla on aivan oma vivahteensa. Vanhoina aikoina nuuttipukki oli maassamme mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi.

Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja alkoholijuomia ja pelotteli lapsia. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Suomalainen joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin vasta 1960-luvulla, joten esimerkiksi minulle on lapsena tuonut lahjoja punaitakkisen lisäksi myös ruskeanuttuinen joulupukki. Enää sellaisia ei näe, mutta ainakin minun isäni joskus vielä juttelee lapsenlapsilleen ruskeasta pukista.

Ajatus kilteille lapsille lahjoja tuovasta joulupukista on erityisen kaunis. Ja tuhmille risuja tuovasta opettavainen. Ihmisten vaurastumisen ja tavarapaljouden myötä joulupukista on kuitenkin monien mielessä tullut vähitellen kaupallisen turhuuden symboli.

* * *

Turvan antaminen hätää ja vainoa kotimaissaan kärsiville on lahjoja jakavan joulupukin tavoin kaunis ajatus. Antaessamme turvapaikan niille, joita pahat kohtelevat huonosti, me osoitamme inhimillisyyttä ja pelastamme hyvät ihmiset kelvottomien kynsistä.

Kuten toissapäivänä kirjoitin, on tämäkin kaunis ajatus valjastettu ahneiden kauppamiesten bisnekseksi, jossa kehitysmaalaisia harhautetaan hakemaan parempaa elintasoa uskomattoman hyväuskoisten eurooppalaisten kotimaista. Tuloksena heidän toiminnastaan on ollut valtava kansainvaellus kehitysmaista Välimeren maiden kautta Keski-Eurooppaan ja jopa tänne pohjan perille matkarahojen päätyessä disinformaatiota lähtömaissa jakaville salakuljettajille.

Niinpä moni suomalainenkin on ryhtynyt pohtimaan koko turvapaikan antamisen mielekkyyttä. Ellemme pysty erottamaan huijareita, elintasopakolaisia ja harhaanjohdettuja avun tarvitsijoista olemme mahdottoman tilanteen edessä.

Jotkut taas ovat kieltäytyneet näkemästä ongelmaa, työntäneet päänsä pensaaseen ja ryhtyneet haukkumaan eri tavoin ajattelevia rasisteiksi. Toiset taas ovat ryhtyneet sellaisiksi ja ryhtyneet jopa laittomuuksiin pysäyttääkseen turvapaikanhakijavirran.

Suomalaisten suuri enemmistö on kuitenkin tervejärkistä ja pitänee hätää ja turvaa tarvitsevien pelastamista hirmuvaltiaiden kynsistä tärkeänä. Samalla he kuitenkin tuomitsevat turvapaikkajärjestelmän väärinkäytökset jyrkästi, haluaisivat lopettaa sellaiseen syyllistyneiden hyysäyksen maassamme eivätkä voi ymmärtää eurooppalaisten kyvyttömyyttä kansainvaelluksen edessä.

* * *

Nykyisessä maailmassa myös urheilusta on tullut kaupallista viihdettä. Siinähän on alkujaan ollut kyse rehdistä ja jalosta kilpailusta parhaan nuorison kesken. Käytännössä urheilukin on kuitenkin jo kauan sitten saanut monenlaisia uusia piirteitä katsomohuliganismista rahapalkkioihin ja vippaskonstien käyttämiseen.

Esimerkiksi maailman suosituimmaksi sanotusta jalkapallosta on tullut varsinainen korruption pesä. Monissa lajeissa, kuten yleisurheilussa tai pyöräilyssä, parhaaksi pyrkiminen on johtanut terveydelle haitallisten ja siksi kiellettyjen kemiallisten apukonstien käyttöön. Niiden takia rehellisin keinoin voittajaksi pääsemisestä on tullut äärimmäisen vaikeata.

Moni onkin menettänyt mielenkiintonsa urheilun seuraamiseen, ja samalla luopunut siitä jännityksestä, jonka kutkuttava kamppailu tarjoaa myös penkkiurheilijoille. Kuitenkin tosiasia on, että urheilunkin piirissä toimivien vanhempien ja nuorten ylivoimainen enemmistö on edelleen viehättynyt nimenomaisesti sen tarjoamasta jalosta kilvoittelusta.

Ja ajatuksesta, että jo pelkkä parhaansa tekeminen ja osallistuminen tuottavat runsaasti hyvää mieltä ja kasvattavat terveisiin elämätapoihin. Sekä tahdosta katsoa minne asti omat rahkeet riittävät kilpakenttien ankarassa maailmassa.

* * *

Kirjoitin tämän kirjoituksen siksi, että haluan toivottaa kaikille lukijoilleni näin vuoden pimeimpänä aikana oikein hyvää ja kaunista joulua. Pitäkäämme mielemme kirkkaana ja kiinni niistä kauniista ajatuksista ja tavoista, jotka kaikesta turhuudesta ja väärinkäytöksistä huolimatta ovat pohjoisen elämäntapamme taustalla.

Erottakaamme aidot asiat epäaidoista. Oikean väärästä. Huijarit rehellisistä.

Ja etsikäämme joulusta sen parhaat puolet, pelastakaamme edelleen todellista hätää ja turvaa tarvitsevat ja nauttikaamme urheilusta ja muustakin viihteestä. Ja antakaamme lapsille ne lahjat, joita he eniten tarvitsevat: rakkautemme, huolenpitomme ja monipuolisen kasvatuksen.

Mutta samalla välttäkäämme ahneus ja väärinkäytökset käyttämällä järkeämme ja kehittämällä toimintatapojamme. Ja muistakaamme näin jouluna kaikkia lähimmäisiämme ja vaikka vähän vieraampiakin.

Ja muistakaamme kaikki, että tämän maailman voi muuttaa paremmaksi vain rohkeudella toimia hyvän puolesta silloinkin, kun se näyttäisi olevan katoamaisillaan turhuuden, ahneuden ja väärinkäytösten edessä. Ja sekin, ettei ilman kaupallisuutta meillä olisi sellaista hyvinvointia, josta voimme tänä päivänä nauttia.

Hyvää Joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Yle avasi jännityspelin
Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?
Hyviä uutisia


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Suomidemokraatit

Helsingin Sanomat kertoi aamulla, että Suomeen on syntymässä uusi puolue, jonka nimeksi on tulossa Suomidemokraatit. Sen taustalla on Jussi Halla-ahon toteutumatta jääneen eurovaaliehdokkuuden raunioille syntynyt Muutos 2011 ry sekä uudempi Suomidemokraatit ry.

Helsingin Sanomien uusin mieleipidetiedustelu kertoi, että ryhmää "muut" kannattaa tällä hetkellä noin kaksi prosentta äänestäjäkunnasta. Siinä mielessä näyttäisi siltä, ettei uudella Suomidemokraatti-puolueella ole kovin kaksisia mahdollisuuksia nousta maassamme mahtitekijäksi.

Uudella puoluehankkeella voi nähdä kuitenkin myös suoraa merkitystä laajemman vaikutuksen. Tarkoitan vaihtoehdon syntymistä Perussuomalaisille uuden puolueen oletettavasti jyrkän maahanmuuttokriittisyyden perusteella.

Mikäli Suomidemokraatit saavat tarvittavat kannattajakortit kokoon ja onnistuvat sen jälkeen profiloitumaan julkisuudessa niin hyvin, että heidän kannatuksensa lähtee nousuun, he syövät tehokkaasti Perussuomalaisten kannatusta. Tällä olisi kaksi seurausta.

Lyhyellä aikavälillä se ohjaisi Timo Soinin ja hänen puolueensa huolehtimaan entistä tarkemmin maamme maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä. Siten puoluehanke varmistaisi, että tämän hallituskauden sinänsä kohtuullisen kelvollinen maahanmuuttopoliittinen linja toteutettaisiin mahdollisimman tarkoin ja nopeasti.

Pidemmällä aikavälillä Suomidemokraattien menestys johtaisi kuitenkin maamme maahanmuuttorealistisesti ajattelevien äänten jakautumiseen, mikä suurta puoluekokoa suosivan vaalijärjestelmän takia heikentäisi kaikkien Perussuomalaisille läheisten asioiden ajamista maassamme. Se tarkoittaisi maamme kaikkien muiden puolueiden ja etenkin perinteisen vasemmiston aseman vahvistumista.

Menen tässä ehkä asioiden edelle, mutta uskoisin edelle kirjoittamieni syiden aiheuttavan vaikeuksia maahanmuuttoutopistiselle valtamedialle. Aluksi syntyvää uutta puoluetta koskevista asioista uutisoidaan todennäköisesti varsin neutraalisti, mutta samalla heikkouksia etsien.

Tämä tarkoittaa puolueen aktiivien taustojen selvittämistä mahdollisten kaappiluurankojen löytämiseksi. Ja mikäli puolueen kannatus näyttäisi lähtevän nousuun, niiden tuomista julkisuuteen osana muutenkin negatiiviseksi muuttuvassa uutisoinnissa.

Seuraavien vaalien lähestyessä - mikäli Suomidemokraatit lähtevät kaikesta huolimatta nousukiitoon - muuttuu uutisointi kuitenkin myötäsukaiseksi, koska niin voidaan heikentää journalistien yleisesti inhoamien Perussuomalaisten kansallista vaikutusvaltaa. Näin soinilaisten jytkyvoittojen toivotaan sulavan lopullisesti.

Myös maahanmuuttorealistiselle äänestäjälle tilanne on ongelmallinen. Moni on ollut tyytymätön hallituksen ja sen myötä Perussuomalaisten toimintaan maahanmuuttoasioissa; osin siksi, ettei ole helppo ymmärtää poliittisten päätösten tekemisen hitautta kolmen puolueen muodostamassa hallituksessa.

Siksi houkutus painostaa Timo Soinia ja sitä kautta hallitusta tehostamaan toimiaan maahanmuuton hallitsemiseksi on suuri. Olen myös itse ehdottanut sitä, joskin vain mielipidekyselyjen tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Se mikä ei hallituksessa sovi yhdelle, näyttäisi sopivan toiselle
Tynkkynen ulos, entä sitten?
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset

tiistai 22. joulukuuta 2015

Onkio Timo Soini rasisti vai Hbl huonon journalismin pesä?

Iltalehti kertoi tänään pikku-uutisessa, että Hufvudstadsbladet väittää Timo Soinin kieltäytyvän antamasta haastatteluja KSF-median lehdille. IL kertoo edelleen, että Hbl:n mukaan Soinin kieltäytyminen johtuu siitä, että Hbl antaa haastatteluja kolumnisteille, jotka vihjailevat hänen olevan rasisti.

Hbl:n päätoimittaja Tommy Westerlund tietenkin paheksuu Soinia ja huomauttaa hänen vannoneen ministerinvalan, jossa sitoutuu toimimaan oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Jälkimmäinen on tietenkin totta.

Mutta sitä en tiedä, mihin perustuu väite Timo Soinin rasimista. Päin vastoin, hänhän on esimerkiksi rangaissut puolueensa kansanedustajaa, jonka puheiden on julkisuudessa väitetty olleen rasistisia. Tällä perusteella väittäisin Soinin olevan hyvinkin rasisminvastainen persoona.

Edellä olevaa kirjoittaessani silmiini nousi kissan kokoisilla kirjaimilla epäilys siitä, ettei päätoimittaja Westerlund ole itse sisäistänyt journalistin ohjeita ja niiden liittettä, jossa sanotaan, että "toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään... ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen." Koskeekohan sama myös ruotsinkielisiä kolumnisteja?

Vai onko päätoimittaja ihan aidosti sitä mieltä, että ihmisen nimitteleminen rasistiksi hänen journalistisella vastuulla toimittamassaan lehdessä ei ole ihmisarvoa loukkaavaa? Jos näin, niin pitäisikö hän hyvän journalistisen tavan mukaisena sitä, jos minä nimittelisin häntä tavallisia suomalaisia halveksivaksi rasistiksi?

Lisäksi journalistin ohjeissa sanotaan, että "jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu."

Minusta olisi mukava kuulla, millä tavoin Westerlundin lehti on varmistanut Soinin rasistisuuden luotettavuuden. Tai ellei ole, niin millä perusteella hän on päätellyt, ettei ulkoministerin haukkuminen rasistiksi aiheuta tälle kielteistä julkisuutta.

Lopuksi tunnustan, että minä uskon päätoimittaja Westerlund olevan erittäin hyvin tietoinen journalistin ohjeista ja niiden liitteestä, mutta niistä välittämättä haluavan pitää lehtensä huonon journalismin pesänä? Hän tekee luullakseni näin siksi, koska ei arvosta lukijakuntansa järkeä ja olettaa siksi huonon journalismin myyvän lehteään asiallista tiedonvälitystä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Tynkkynen ulos, entä sitten?
Soini maailman huipulle - Katainen pelkää

Totuus turvapaikkabisneksestä

Vantaan Sanomat uutisoi pari päivää sitten, että Helsingin Itäkeskuksessa myydään paluulippuja Irakiin. Uutinen on tietenkin periaatteessa erinomaminen suomalaisen yhteiskunnan kannalta tilanteessa, jossa Lähi-Idän maista tulevat maahanmuuttajat eivät tahdo löytää töitä vaan jäävät veronmaksajien elätettäväksi.

Irakilaisten kotiinpaluussa ei kuitenkaan ole mitään uutta, sillä heitä on jo pitkään palannut irakiin. En siis kirjoittanut tätä juttua varsinaisesti kommentoidakseni maahantulleiden kotiinpaluuta.

Sen sijaan tämän kirjoituksen laukaisi Vantaan Sanomien uutisen kohta, jossa  Maahanmuuttoviraston Verna Leinonen kertoo että "hakijat ilmoittavat peruutuksen syyksi yleensä perhesyyt, mutta olemme myös kuulleet osan tulleen väärin odotuksin ja pettyneen. Heille on tietoisesti annettu väärää tietoa ja annettu ymmärtää, että Suomesta voisi saada heti oleskeluluvan ja töitä".

Luin tekstin useampaan kertaan, sillä se sisälsi uskomattoman tiedonjyvän. Turvapaikkabisnes ei olekaan vastaus ihmisten hätään ja vainoon, eikä se ole syntynyt edes palvelemaan heidän haluaan lähteä tavoittelemaan elintasopakolaisuutta.

Sen sijaan lausahdus kertoo, että turvapaikkabisnes luo itse oman kysyntänsä samaan tapaan kuin mikä tahansa tarpeeton hilavitkutin, jonka kysyntä saadaan aikaan mainoskampanjalla. Siis kuten takavuosien joululahjahitti leipäkone tai lähes kahdenkymmenen vuoden takainen lasten suosikkilelu tamagochi.

Valitettavasti turvapaikkabisneksen tekijät ja heidän hyödylliset idioottinsa ovat tulleet äärettömän kalliiksi. Pelkästään Suomeen on saapunut tänä vuonna 19 857 irakilaista, joista aiheutuvat kulut ovat ministeri Mäntylän arvion (13 200 euroa per hakija) mukaan reilut 262 miljoonaa euroa.

Kaikkiaan turvapaikanhakijoita on saapunut vuoden 11 ensimmäisen kuukauden aikana 30 641 kappaletta, joten mikäli bisneksentekijät ovat toimineet muissakin lähtömaissa samaan tapaan kuin Irakissa, ovat heidän aiheuttamansa kustannukset yli 400 miljoonaa euroa.

Edelle lasketut luvut pitävät paikkansa sillä oletuksella, että ministeri Mäntylä on antanut oikean arvion yhden turvapaikanhakijan aiheuttamista kustannuksista ja että kaikki hakijat ovat Suomessa turvapaikkabisnesmiesten houkuttelemina. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Jos oletamme, että suomalainen turvapaikkaprosessi toimii kuten sen pitäisi, eli se osaa erottaa turvapaikkaa tarvitsevat niitä tarvitsemattomista, on Suomeen saapunut tänä vuonna marraaskuuhun menessä 22 465 elintasopakolaista. Jos he kaikki ovat täällä turvapaikkabisnesmiesten houkuttelemina päädymme suomalaisille aiheutettujen kustannusten määräksi noin 300 miljoonaan euroon.

Irakilaisten osuus tuosta summasta on samalla tavalla laskien yli 190 miljoonaa euroa. Melkoinen summa sekin. Ja olisi sitä, vaikka laskelma olisi pahastikin yläkantissa mitä en usko.

Jos uskomme uutisia ja oletamme, että turvapaikanhakijat ovat maksaneet matkastaan Suomeen keskimäärin 10 000 euroa, on pelkästään irakilaisten turvapaikkabisneksen liikevaihto ollut noin 198 miljoonaa euroa. Kaikkien Suomeen tulleiden vastaavasti 306 miljoonaa. Ei ihme, että homma houkuttaa tekijöitänsä...

* * *

Edellä kirjoittamani karu totuus turvapaikkabisneksestä osoittaa, että länsimaiden hyvää tarkoittava pyrkimys tarjota turvapaikka vainotuille ja hätää kärsiville on johtanut härskin ja erittäin kannattavan bisneksen syntymiseen. Olemme siis jälleen kerran tulleet tahtomattamme osoittaneeksi kuinka sinisilmäisiä ja herkkäuskoisia viedään silloin kun se vain on mahdollista.

Minusta yhteiskunnassa kannattaisi käynnistää keskustelu siitä, haluamme tukea näin suurilla rahasummilla meidän pettämiseemme perustuvaa hämärää bisnestä, joka pahimmillaan on johtanut jopa ihmisten kuolemiin. Ainakin minusta olisi parempi sulkea Euroopan rajat spontaaneilta tulijoilta kokonaan ja hoitaa turvapaikkaa mahdollisesti aidosti tarvitsevien auttaminen jotenkin muuten.

Ja joka tapauksessa meidän kannattaa käyttää paljon nykyistä 230 000 euroa enemmän rahaa turvapaikanhakijoiden lähtömaissa asuvien ihmisten informoimiseen siitä, ettei Suomesta saa helposti eikä varsinkaan nopeasti oleskelulupaa, ettei tänne saa yhdistää perhettä ilman riittävää toimeentuloa ja että tänne tultuaan on kaikkien turvapaikanhakijoiden elettävä pitkän aikaa yhteistiloissa, joista melkein kaikki tulleet palautetaan tutkinnan jälkeen takaisin lähtömaihinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?


maanantai 21. joulukuuta 2015

Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?

Suomella ei ehkä ole öljyä, mutta sen sijaan meillä on vihreää kultaa. Sen arvo metsästä hakattuna on vuosittain 1,92 miljardia euroa. Se on noin 3,5 prosenttia valtion budjetin loppusummasta.

Suomessa metsät toimivat raaka-aineena teollisuudelle, jonka tuotannon arvo on vuosittain noin 20 miljardia euroa eli noin 37 prosenttia valtion budjetin loppusummasta. Puun arvo jalostuu Suomessa siis noin kymmenkertaiseksi.

Saudi-Arabia on siinä suhteessa Suomea onnellisemmassa asemassa, että vaikka sen alueella ei juuri kasva puita, on maassa enemmän helposti hyödynnettävää öljyä kuin missään muualla. Niinpä maan taloudesta 80 prosenttia muodostuu öljytuloista.

En löytänyt tietoa siitä, kuinka paljon siitä muodostuu raaka-aineen hinnasta ja mikä osuus jalostusarvosta. On kuitenkin selvää, ettei saudien saama jalostushyöty ole prosentuaalisesti lähelläkään suomalaisten vihreästä kullasta saamaa.

Koska öljyn hinta on viime vuosina laskenut nopeasti, uhkaa Saudi-Arabian julkisen talouden alijäämä uhkaa paisua tänän vuonna 21 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuodelle 2016 ennustetaan taas 19,4 prosentin alijäämää. Niinpä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on vaatinut kuningaskunnalta rahankäytön suitsimista, vaikka maalla onkin säästöpossussakamelissa kokonaista 730 miljardin dollarin varannot.

Suomessa valtion talous on myös alijäämäinen. Jopa ensi vuoden budjetti on 5 miljardia eli noin kymmenen prosenttia alijäämäinen huolimatta hallituksen kovista säästöpäätöksistä. Myös Suomen tilannetta seurataan tarkasti muualla maailmassa. Eikä Suomella ole säästöpossussa kuin tyhjää.

Sivuseikkana mainittakkon, että vaikka Suomessa ei olekaan öljyä, on meillä kuitenkin öljy-yhtiöitä. Merkittävin niistä on Neste, jonka (vertailukelpoinen) liikevoitto vuodelta 2014 oli 583 miljoonaa euroa noin 15 miljardin euron liikevaihdolla. Saudi-Arabiassa ei kuitenkaan liene metsäteollisuutta kuin korkeintaan sijoituksena muissa maissa.

Mutta palataan aiheeseen. Tämän kirjoituksen kysymys kuuluu, että kumman maan tilanne on tällä hetkellä parempi? Suomen vai Saudi-Arabian?

Suomessa on enemmän velkaa kuin Saudi-Arabiassa, jossa sitä ei ole juuri lainkaan. Ovatko Saudi-Arabian tulevaisuudennäkymät siis merkittävästi paremmat kuin Suomen?

Vai olisiko sittenkin niin, että meillä on koko kansakunnan tasolla tietoa ja osaamista niin paljon, että selviämme vakavsitakin tilanteista nokkeluudella? Ja Saudit taantuvat jälleen autiomaita vaeltaviksi paimentolaisiksi kunhan öljyvarat loppuvat?

Tai onko Saudi-Arabian yksinvaltainen hallitus demokraattisen Suomen johtajia tehokkaampi sopeuttamaan maan talouden uuteen markkinatilanteeseen ja nostamaan ihmisten hyvinvoinnin länsimaihin verrannolliseksi? Ja suomalainen demokratia puoolestaan kyvytön tekemään tarvittavia päätöksiä talouden pelastamiseksi EU-toimintaympäristössä?

Entä onko niin, että temperamenttinen saudiarabialainen kansanluonne puhkeaa kapinoimaan elintason laskiessa tilanteessa, jossa suomalainen lisää pettua leipään ja tekee töitä kahta ahkerammin? Vai liittyykö hän uskonnolliseen äärijärjestöön ajaakseen paremmin Jumalan asiaa hänen silmiensä edessä päästäkseen paratiisiin?

Vai alkoholistoituuko nykysuomalainen Saarijärven Paavon selättämien vastoinkäymisten edessä ja muuttaa siltojen alle joukkoon, jossa ei kysellä titteleiden eikä menneisuuden perään? Niin kuin 1960-luvun Tukholmassa, missä Slussenin sissit pitivät äänekkäästi yllä kansakuntamme mainetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuuden hedelmiä poimitaan tällä kertaa Jemenissä
Muslimien kaveri sai palautetta
Noita


Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Pääministeri Juha Sipilä on eilen linjannut, että "minusta ei ole oikein, että työttömät, eläkeläiset ja muut vähäosaiset maksaisivat tämänkin osuuden [talouden tervehdyttämisestä]. Tämän pitäisi olla se työssäkäyvien osuus. Siksi kustannuskilpailukyvyn parantaminen työmarkkinoiden toimilla olisi huomattavasti parempi vaihtoehto."

Edelle lainaamassani lausunnossa Sipilä kertoo ne syyt, jotka ovat johtaneet ay-liikkeen, Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen väliseen kitkaan. Ay-liike puolustaa meidän työssäkäyvien etuja ja EK elinkeinoelämän etuja; niinpä työelämän ulkopuolelle jääneille ei löydy ymmärrystä kummaltakaan.

Ongelman ja yhdenvertaisuuden tukemiseksi hallitus on tehnyt paljon pahaa verta aiheuttaneet "pakkolakinsa". Niiden tarkoitus ei ilmiselvästi ole tulla voimaan, vaan toimia painostuskeinona ay-liikettä ja EK:ta vastaan, jotta ne sopisivat keskenään paremmista toimista.

Toistaiseksi hallituksen pakkolakiuhkaus on tehonnut heikosti ja vaara pelkiksi kiristyskeinoiksi tarkoitettujen lakien voimaantulosta kasvaa päivä päivältä. Samalla ay-liike ja EK ovat ajamassa sulassa sovussa ja yhteistyössä tämän maan köyhät kyykkyyn.

Valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara on vieraskynäkirjoituksessaan kertonut köyhyyteen liittyvän useita eri syitä. Niihin ei hänen mukaansa ilmeisesti kuulu köyhien oma toiminta, vaan lähinnä työelämän ulkopuolelle jääminen taloudellisten suhdanteiden, kitkatyöttömyyden tai kohtaantovajeen takia.

Salmenhaara on tietenkin monella tavalla oikeassa, vaikka minä kyllä epäilen ihmisen voivan vaikuttaa varallisuuteensa myös omilla toimillaan (mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). Jos suhdanteen romahtavat, katoavat työpaikatkin. Jos taas talous reagoi alhaiseen työttömyysasteeseen siten, että työpaikkojen perustaminen muuttuu kannattamattomiksi, on työttömän vaikea löytää töitä. Eikä juuri työttömäksi jääneellä ole kaikista työpaikoista tietoa.

Ensimmäiseen Salmenhaaran kohdista eli rakeennetyöttömyyteen emme pienessä Suomessa voi tehdä oikeastaan muuta kuin elvyttää. Ja sitähän Suomi on tehnyt jo yli 100 miljardin euron edestä niin, että lapsenlapsemmekin saavat aikanaan maksella ainakin korkoja elvytyksestämme. Siksi opposition huutelut elvytyksestä tämänhetkisten ongelmiemme ratkaisukeinona ovat kelvottomia.

Toiseen Salmenhaaran kohdista eli kitkatyöttömyyteenkään emme ilmeisesti voi vaikuttaa. Toisaalta juuri nyt emme ole tilanteessa, jossa työttömyys ehkäisisi uusien työpaikkojen syntymistä.

Kolmanteen kohtaan eli kitkatyöttömyyteen voidaan vaikuttaa informaation kulkua parantamalla. Mitä nopeammin työttömäksi joutunut saa tiedon hänelle sopivasta tarjolla olevasta työpaikasta, sitä nopeammin hän työllistyy. Siksi meillä on työvoimaviranomaiset, joiden toimintaa voidaan aina tehostaa.

Salmenhaaran mainitsemien lisäksi meillä olisi kuitenkin olemassa vielä yksi, edellä mainitsematon keino, joka lyhyellä aikavälillä poistaisi työttömyydestä leijonanosan varsin lyhyellä aikavälillä. Jos ay-liikkeeltä ja työnantajilta poistettaisiin oikeus sopia eri aloilla maksettavista minimipalkoista, muuttuisi moni nykyisillä palkoilla kannattamaton tehtävä sellaiseksi, että jonkun kannattaisi sitä teettää. Eikä ole epäilystä, ettei tilaisuuteen tartuttaisi kuten maahanmuuttobisneksen nopea kehittyminen on osoittanut.

Palkkojen alapäästä joustamisen ongelmana on kuitenkin se, että tien loppupäässä on talous, jossa työnteko ei takaa ihmiselle elämisen edellytyksiä. Mutta työttömyyden se siis poistaisi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi palkkojen alentamisen sijasta voitaisiin käyttää kansalaispalkkaa, jossa jokaiselle Suomen kansalaiselle maksettaisiin muutama satanen kuussa ja vastaavasti laskettaisiin kaikkia palkkoja vastaavalla summalla.

Kansalaispalkan rahoittamiseksi meidän tulisi luopua mahdollisimman täydellisesti erilaisista harkinnanvaraisista ja muista tuista. Lisäksi palkan taso tulisi määritellä niin alhaiseksi, ettei (poikkeustapauksia lukuun ottamatta) kukaan haluaisi jäädä elämään sen varaan. Päämääränä ei siis tulisi olla ihmisten elättäminen kansalaispalkalla (eikä siis myöskään sen asettaminen nykyisen työttömän peruspäivärahan suuruiseksi), vaan sen käyttäminen keventämään työllistymisen kynnystä

Tämä tavoite myös saavutettaisiin lähes varmasti. Palkkoja alentava kansalaispalkka alentaisi oleellisesti työllistämisen kuluja, jolloin montaa tällä hetkellä liian pienen tuoton antavaa työtä kannattaisi teettää. Ja mikä parasta: kansalaispalkka toimisi erinomaisena starttirahana ja elinkeinotukena niille, jotka haluavat perustaa pienyrityksen. Näin myös yrityselämämme saisi uuden piristysruiskeen.

Pidemmällä aikavälillä suomalaisen yhteiskunnan elintason ylläpitäminen on täysin riippuvainen innovaatiojärjestelmästämme. Ellemme pysty tuottamaan sellaisia tuotteita, joilla on korkea tuottavuus ja maailmalla kysyntää, ei elintasommekaan voi olla muuta maailmaa korkeampi.

Siksi tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvat budjettileikkaukset ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Samoin tutkimusrahoituksen kytkeminen uutta ajattelua ehkäisevään poliittiseen talutusnuoraan. Olisi hienoa, jos Sipilän hallituskin ymmärtäisi tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Julkaiseeko HS jatkossa vain linkitettyjä asiasanoja?

Helsingin Sanomat kertoi aamulla Puolassa olleen useita mielenosoituksia maan konservatiivista hallitusta vastaan. Mielenosoittajien mukaan hallitus on haitallinen demokratialle.

Uutisen mukaan mielenosoitussarja keräsi noin 20 000 ihmistä, mikä on vajaa puolet viikon takaisesta. Lisäksi kerrotaan mielenosoittajien heilutelleen Puolan ja EU:n lippuja.

Luin lyhyen uutisen ja jäin ihmettelemään mistä tässä nyt on kysymys. Kuka on järjestänyt mielensoituksen? Demokraattiset oppositiopuolueet vai vasemmistoanarkistit? Vai seksuaaliset vähemmistöt tai maahanmuuttajat? Vai ehkä ympäristöväki?

Ja miksi se on järjestetty? Onko kyseessä tyytymättömyys hallituksen EU-politiikkaan? Vai liittyykö mielenosoitus kenties Puolan Venäjänpolitiikkaan? Vai maahanmuuttajiin, kuten marraskuinen mielenosoitus? Vai korruptioon?

Ihan vakavasti. Miksi HS julkaisee tällaisen jutun, joka onnistuu pelkästään herättämään kysymyksiä jättäen kaikki vastaukset antamatta?

Tai no. Jos uutisen luki internetistä, kuten minä tein, niin kirjoitukseen sisältyneestä linkistä pääsi viikon takaiseen uutiseen. Se kertoi aikanaan, että arvostelijoiden mukaan  marraskuiset vaalit voittaneen hallituspuolueen toimet viittaavat siihen, että konservatiivinen hallituspuolue yrittää saada hallintaansa myös oikeuslaitoksen ja median.

”Minua pelottaa, että meistä tulee suvaitsematon maa, jossa vähemmistöjä sorretaan”, sanoi mieltään osoittanut 35-vuotias kauppias Karol Katra AFP:lle.

Edelleenkin jää kuitenkin epävarmuus siitä, kuka tai ketkä näiden mielenosoitusten takana on. Demokraattinen oppositio vai ulkoparlamentaariset voimat? Ja minkälainen kannatus näillä mielenosoittajilla on - onko taustalla marginaalinen vähemmistö vai kansan enemmistö?

Minulle heräsikin jutusta epäilys, että HS olisi tehnyt päätöksen, jonka mukaan se kannustaa jatkossa lukijoitaan tutkivaan journalismiin ja hyödyntää internetin mahdollisuuksia kuten hyperlinkkejä. Ehkä asiaa voisi jatkossa jalostaa siten, että lehti sisältäisi vain yhden www-sivun, johon olisi listattu joukko linkitettyjä avainsanoja, joista klikkaamalla vuosimaksun maksanut lukija pääsisi asiaa enemmän valottavalle vanhalle Sanoma Oy:n internetsivulle.

Eikä pelkästään sellaiselle, vaan myös muille asoista kertoville sivustoille. Näin lehden viime vuosina kasvanut maine puhtaana propagandatuuttina vähenisi ja samalla säästyisi toimittajantyötä, kaistanleveyttä, painopaperia ja kasvihuonekaasuja. Myös HS:n laskeva levikki saattaisi kääntyä nousuun ja bonuksena koko maailma pelastuisi ilmastonmuutokselta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?
Media siirtyi maahanmuuttopolitiikassa salailusta vapaaseen tiedonkulkuun
HS harhauttaa somaleilla

lauantai 19. joulukuuta 2015

Käräjäoikeuden tuomari hoiti virkatehtävänsä kelvottomasti

Ilta-Sanomat on valaissut turvapaikkabisneksen saloja. Sen mukaan eräs yksin saapuneiden lasten edustaja on tehnyt tiliä peräti 9362,10 euroa viime marraskuussa. Tulo on saavutettu edustamalla yhteensä 67 lasta, eikä tehtävään ole pätevyysvaatimuksia.

Ei siis ihme, että jotkut henkilöt kaipaavat Suomeen yhä enemmän turvapaikanhakijoita. Heidän avullaanhan voi suorastaan rikastua kuten esimerkki osoittaa.

Selvitin asian taustoja hiukan nopealla google-haulla ja löysin tiedon, jonka mukaan turvapaikanhakijalapsen edustajan määrää käräjäoikeus. Tässä 67 lapsen edustajan tapauksessa tekisi mieleni viedä hänestä päätökset tehneen käräjäoikeuden tuomari oikeuteen virkatehtäviensä kelvottomasta hoitamisesta.

Perusteluksi esittäisin, ettei 67 lapsen edustaja ehdi mitenkään huolehtia yhdestäkään tulojensa lähteestä edes välttävästi. Tämä on asia, joka käräjäoikeuden olisi ehdottomasti pitänyt huomioida edustajan valintapäätöksiä tehdessään. Etenkin kun maahanmuuttovirasto on suositellut, ettei yksi ihminen edustaisi enempää kuin kymmentä lasta.

Käräjäoikeutta edustajan tehtävien hoitaminen ei kaikesta päätellen ole kiinnostanut siis vähääkään, joten veronmaksajien lasten edustajalle maksama marraskuinen 9361,10 euron palkka lienee ollut kokonaisuudessaan hukkainvestointi. Myös noiden hänen edustamikseen määrättyjen 67 lapsen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:


Professorin ajatukset maapallon toiselle puolelle

Professorin ajatukset ovat kantautuneet maapallon toiselle puolelle, sillä australialainen internetsivusto Greenie watch on kääntänyt taannoisen kirjoitukseni maanosan ilmastotilastojen korjailusta. Mielenkiintoista kyllä, kirjoituksen kääntäjän mukaan "suomi on todella ärsyttävä kieli" ("Finnish is a really pesky language"), mutta siitä huolimatta sivuston pitäjä on nähnyt vaivan.

Lopputuloksesta päätellen kääntäjä ei ole osannut suomen kieltä (tai vaihtoehtoisesti hänen käännöksessään on tarkoituksellisia epätarkkuuksia). Esimerkiksi lauseeni "luulisihan nyt ainakin niiden olevan varsin harhattomia" on kääntynyt muotoon "originally they seemed quite unbiased" eli "alkujaan ne näyttivät olevan melko harhattomia". Ajatus näissä kahdessahan ei ole lainkaan sama.

Selitystä voi hakea Google-kääntäjästä. Se nimittäin kääntää lauseen näin: "luulisihan now at least they were quite unbiased". Aikamoista siansaksaa ottaen huomioon, ettei kääntäjä edes tunnista sanaa "luulisihan". Kallistun siis tahattoman käännösvirheen puoleen tässä asiassa.

Kaikesta huolimatta käännöksen sanoma on täsmälleen sama kuin alkuperäisen kirjoitukseni. Australialaisissa ilmastotilastoissa on jotain outoa, kun muutamassa vuodessa lämpötilojen viilenemistä näyttäneet tilastot ovat muuttuneet vaihe vaiheelta todella nopeaa lämpenemistä osoittaviksi.

Kirjoitukseni kääntäminen kertoo siitä voimasta, joka blogikirjoituksella on parhaimmillaan. Automaattiset kääntäjät auttavat jopa kielitaidotonta lukemaan vieraskielisiä kirjoituksia. Näin jopa suomen kohdalla, vaikka ainakin Google-kääntäjä on sen suhteen varsin huonosti toimiva.

Sinänsä kirjoittamiani tekstejä on luettu paljonkin ympäri maailman: onhan leipätyöni julkaisukieli englanti. Minulla on myös tuttuja Australiassa, kuten lähes kaikkialla muuallakin korkean elintason maissa. Se on tavallista varttuneelle ja urallaan ainakin kohtuullisesti menestyneelle tutkijalle.

Siitä huolimatta anonyymina kirjoitetun blogitekstin päätyminen australialaiselle nettisivustolle tuottaa aivan erityistä tyydytystä. Siinä on nimittäin se oleellinen ero, että tutkimusraporttieni lukijoiden joukossa tuskin on alkuperäistä kieltä osaamattomia ihmisiä, ja se on siksi vaatinut aivan erityistä vaivaa. Käännöstä ei siis olisi aivan varmasti tehty, ellei tekijä olisi pitänyt tekstiä ja sen kautta välitettyjä havaintojani suuressa arvossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?

Helsingin Sanomat kertoo vasta julkaistusta uudesta UTH-tutkimuksesta seuraavasti: "yli kymmenen vuotta Suomessa asuneiden työllisyys on lähellä suomalaistaustaisten työllisyysastetta". Tämä kuulostaa siis hyvältä, mutta tutkimuksen toinen osuus työllisyyden ohella koski maahanmuuttajiemme terveyttä ja hyvinvointia, eikä HS kerro tutkimuksen annista siltä osin mitään. Paneudutaanpa niihin siis meitä kaikkia kovasti kiinnostavien somaleiden kautta.

Seuraavat lainaukset ovat suoraan tutkimusraportista ja kommentit omiani.

"Perhesyyt ovat olleet lähes kaikissa ryhmissä yleisin maahan muuton syy. Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleilla... suojelun tarve on ollut lähes yhtä yleinen syy maahantuloon kuin perhe ja rakkaus... Pakolaistaustaisten yleisimmät taustamaat olivat Irak, Somalia, Afganistan ja Iran."

Tämän kai arvoisa lukijani tiesi muutenkin. Maahamme on lähdetty eniten Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Iranista. Eikä siis esimerkiksi Syyriasta, jonka tapahtumilla viime syksyn pakolaisvirtaa on yritetty kovasti perustella (esimerkki).

"THL:n vuonna 2012 toteuttaman Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan taas noin joka kymmenes somalialais- ja kurditaustaisista naisista osasi lukea vain huonosti tai ei lainkaan, miehistä pari prosenttia...UTH-tutkimuksen perusteella korkeintaan muutaman vuoden koulua käyneitä löytyi kaikista 10-vuotisikäryhmistä, mutta he olivat useammin naisia kuin miehiä, yleisimmin pakolaistaustaisia ja kotoisin lähinnä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta sekä Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta."

Lukutaidottomien ihmisten kannalta on tietenkin ikävä, että Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa lukutaito on keskeinen tekijä menestymisen kannalta. Ilman sitä joutuu auttamatta syrjään koko yhteiskunnasta.

"Ulkomaalaistaustaisten palkansaajien arviot esimiestyöstä suomalaisilla työpaikoilla olivat varsin myönteisiä. Selvä enemmistö arvioi saavansa tarvittaessa tukea ja apua esimieheltään erittäin tai melko paljon (63 %). Osuus on varsin samalla tasolla kuin suomenkielisellä palkansaajaväestöllä (66 %).

Ainakin työpaikkojen esimiehet kohtelevat somaleita ja  muita pakolaisina maahamme tulleita reilusti. Niin olen yrittänyt tehdä itsekin. Mutta miten tämä sopii käsitykseen pakolaisten Suomessa yleisesti kohtaamasta syrjinnästä?

Aiemmmissa tutkimuksissa "somalialaistaustaisten havaittiin olevan useimmiten täysin raittiita. Ulkomaalaistaustaisten ryhmien elintapoihin liittyy kuitenkin myös merkittäviä terveysuhkia. Maamu-tutkimuksessa havaittiin mm., että venäläis- ja kurditaustaisista miehistä suuri osa tupakoi, somalialaistaustaiset henkilöt puolestaan käyttivät niukasti tuoreita kasviksia ja monilla heistä oli huomattavan alhainen D-vitamiinitaso. Lisäksi somalialais- ja kurditaustaiset naiset harrastivat hyvin vähän liikuntaa... somalialaistaustaiset, etenkin miehet, kokivat terveytensä erityisen hyväksi "

Kun kantasuomalaiset syyllistyvät väkivalta- ja seksuaalirikoksiin lähinnä juovuspäissään, viina ei näyttäisi selittävän näitä somaleiden parissa yleisiä rikollisuuden lajeja. D-vitamiinin puutoksella taas tiedetään olevan vakavia seurauksia.

Toisaalta D-vitamiinia saisi helposti viettämällä aikaansa auringonvalossa pitämällä riittävän ison osan ihosta paljaana. Näyttäisi siis siltä, että somalikulttuurin pukeutumiskoodi vaarantaa sen mukaan käyttäytyvien naisten terveyden. Kannattaisikohan asialle tehdä jotain?

"Tässä tutkimuksessa havaittiin suuria eroja eri taustamaaryhmien välillä hormonaalisen raskauden ehkäisyn käytössä. Vastaavasti Suomessa aiemmin julkaistujen tutkimusten mukaan somalialaistaustaiset naiset käyttivät muita harvemmin raskauden ehkäisymenetelmiä. Myös somalimiehistä kaksi kolmasosaa raportoi, ettei halua käyttää ehkäisyä. Syynä siihen ettei käytetä raskauden ehkäisyä, on tavallisimmin uskonto ja tapakulttuuri."

Somalialaisten runsas lisääntyminen perustuu siis heidän kulttuuriinsa. Senhän me jo tiesimmekin, mutta mitähän heidän kulttuurinsa sitten sanoo seuraavasta.

"Synnytyksiin liittyvät ongelmat, perinataalikuolleisuus, lapsen pienipainoisuus ja ennenaikaiset synnytykset olivat... keskimääräistä yleisempiä Somaliasta, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä sekä jossain määrin myös Itä-Euroopasta ja Etelä-Aasiasta muuttaneilla... somalialais-, kurdi- ja venäläistaustaisilla naisilla oli enemmän synnytyksiä ja spontaaneja keskenmenoja kuin tutkimuspaikkakuntien koko samanikäisen väestön naisilla... Monisynnyttäjien osuus kaikista synnyttäneistä oli suurin muu Afrikka- sekä Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-ryhmissä. Lisäksi keskenmenon kokeneiden osuus oli suuri muu Afrikka-ryhmässä."

Tutkimuksessa on myös tietoa suomalaisia yleisesti iljettävästä somaliperinteestä.

"Maamu-tutkimuksen mukaan Suomessa asuvista somalialaistaustaisista naisista 70 prosenttia ja kurditaustaisista 32 prosenttia oli ympärileikattuja. Lähes joka viides niistä UTH-tutkimuksessa haastatelluista naisista, jotka olivat kotoisin maista, joissa tehdään ympärileikkauksia, kertoi olevansa ympärileikattu."

Minulle heräsi kysymys siitä, kuinka moni somali (ja muukin ympärileikkauskulttuurista tuleva) on luopunut tästä kulttuurinsa piirteestä saavuttuaan Suomeen. Näin siksi, ettei kulttuurin muista haitallisista piirteistä ole edelle kirjoitetun perusteella luovuttu kovinkaan hanakasti.

"Mielenterveysongelmien osalta...tulokset vahvistavat tietoja siitä, että Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisen väestön tilanne on huolestuttava. Heillä, sekä miehillä että naisilla, oli enemmän lääkärin toteamia mielenterveysongelmia kuin Suomen koko väestössä tai muissa ulkomaalaistaustaisissa ryhmissä, sekä muita ulkomaalaistaustaisia ryhmiä enemmän masennus-, uni- tai rauhoittavien lääkkeiden käyttöä."

"Sekä liikkumiskyvyn rajoitukset että työkyvyn ongelmat kasautuvat erityisesti Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisille. Joka neljäs tähän ryhmään kuuluva koki jonkin terveysongelman rajoittavan tavanomaista toimintaansa ja lähes yhtä moni arvioi olevansa osittain tai kokonaan työkyvytön. Tulos on sopusoinnussa Maamu-tutkimuksen tulosten kanssa, joiden mukaan fyysisen toimintakyvyn ja työkyvyn rajoitukset olivat yleisiä erityisesti kurditaustaisessa, mutta joiltain osin myös somalialaistaustaisessa väestössä."

Ei ihme, etteivät somalit työllisty. Heillä on sekä mielenterveys- että fyysisiä esteitä suoriutua normaalissa työelämässä. Lisäksi mielenterveysongelmat lienevät yhteydessä heidän huomattavaan osuuteensa väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa.

Vaikka kyllähän "toisaalta tiedetään, että suuri enemmistö työttömistä venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista maahanmuuttajista kokee olevansa työkykyisiä ja työhaluisia."

Ja mitä tutkimuksessa sitten kerrotaan työllisyydestä. Suoraan somaleiden osalta ei mitään (kirjoitin asiasta jokin aika sitten täällä), mutta seuraavan löysin.

"Maassa-asumisaika vaikuttaa eniten pakolaistaustaisten työllisyyteen: alle viisi vuotta maassa-asuneista pakolaisista vain hyvin harva* oli työllistynyt vuonna 2014, mutta yli kymmenen vuotta asuneista työllisiä oli jo puolet."

Kuulostaa aika lupaavalta, mutta tutkimus ei kerro kuinka suuri osa työllistyneistä pitkään maassa olevista pakolaisista on työllistynyt tehtäviin, joita ei Suomessa tarvittaisi ilman laajamittaista humanitaarista maahanmuuttoa. Siis esimerkiksi tulkiksi tai muuksi turvapaikkabisneksen työntekijäksi. Toisin sanoen jäljelle jää kysymys siitä, kuinka hyvin he työllistyvät avoimille työmarkkinoille, mikä lienee keskeistä maassa vasta lyhyen ajan olleiden kohdalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS harhauttaa somaleilla
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa


Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!