Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle

Päivän toisena merkintänä (ensimmäinen tässä) nostan esille Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin. Hän oli nimittäin rinnastanut eilisillan uutisen mukaan Suomen puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolaa natseihin. Tämä panee kieltämättä miettimään, mihin tällaisella retoriikalla pyritään ja mitä se kertoo esilletuojastaan. 

Onko tavoitteena kerjätä Vladimir Putinin huomiota vai mustamaalata Suomea ja sen puolustusvoimia maailmalla? Tai kenties yrittää rikkoa suomalaisten poikkeuksellisen vahvaa puolustustahtoa? Vai jotain aivan muuta.

* * *

Oman poliittisen vihervasemmistolaisen sitoutumisensa takia Johansson ei muutenkaan ole ollut kovin vakavasti otettava henkilö sitoutumattoman järjestön johdossa, mutta hänellä näyttää siitä huolimatta olevan edelleen pääsy tiedotusvälineisiin (esimerkki, toinen). Siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä on syytä kiinnittää huomiota. 

Erityisesti näin kannattaisi tehdä Amnestyn Suomen osastossa, koska järjestön nimeltä lausuttu tehtävä – ihmisoikeuksista huolehtiminen – on äärimmäisen tärkeää. Ja siksi sitä pitäisi pyrkiä hoitamaan faktapohjaisesti ja asiakysymyksin sekä ennen kaikkea ilman puoluepoliittisia ambitioita. Puhumattakaan yksittäisiin ihmisiin menevistä valheellisista henkilökohtaisuuksista, jollaiseen Johansson näyttää syyllistyneen. 

Näillä sanoilla jään odottamaan Amnestyn johtokunnan reaktiota tapahtuneeseen. Annetaanko Johanssonin jatkavan leimakirveensä heiluttamista Amnestyn kilven suojissa, vai ymmärretäänkö hänet siirtää pois tehtävästään jo ennen ensi vuoden syksyllä tapahtuvaa eläköitymistä? Ja sitä kautta vapauttaa järjestö taakaksi muuttuneesta toiminnanjohtajastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

Elokuvasäätiön rahoitusleikkaus oli hyvä, mutta vaatii tuekseen lakimuutoksen

Elokuvat ovat kiistatta tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Siksi Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös vähentää uusia tuotantoja tukevan elokuvasäätiön rahoitusta noin kolmanneksella oli merkittävä päätös.

Elokuvasäätiö on tukenut suurta osaa suomalaisista elokuvista, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Osa näistä tuotannoista on löytänyt mukavasti katsojakuntansa - esimerkiksi viime vuoden katsotuin säätiön tukema elokuva "Myrskyluodon Maija" sai yli 400 000 katsojaa. Tähän vaikutti epäilemättä se, että samasta aiheesta - Suomen saaristolaisten karusta elämästä - on tehty aikanaan suosittu TV-sarja. 

Vastineeksi elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvia, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Sellainen oli esimerkiksi – jo aiemmin käsittelemäni – "Parvet", joka sai vain 725 katsojaa. Sen tarkoituksena oli antaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuus tuoda julki kokemuksiaan Suomesta, joten tekijöinä oli moninainen joukko, jota yhdisti ajatus suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalisuutta - eli suomalaisten mustamaalaaminen kaikesta mahdollisesta ja jopa mahdottomasta.

Saman katsojamäärän sai myös elokuva "Sebastian". Se kertoo nuoresta miehestä, joka pyrkii Lontoon kirjallisuuspiirehin ja viettää öitään myyden palveluita miehille maksettuna seuralaisena käyttäen salanimeä ja etsien samalla inspiraatiota esikoisromaaniinsa. Eikä lämpökameralla kuvattu – eli erikoisuudentavoittelu ja tekijöidensä egotrippailun takia tehty – elokuva "tyhjyys" vetänyt katsomoihin edes sen vertaa väkeä. 

* * *

Edelle kirjoittamieni esimerkkien valossa on selvää, että iso osa elokuvasäätiön rahoituksesta menee sellaisiin elokuviin, joiden tiedetään jo etukäteen jäävän lähes ilman katsojia. Ja siksi hallituksen päätös rahoituksen merkittävästä supistamisesta on ilman muuta sen - ja koko elokuva-alan - toimintaa tervehdyttävä. 

Tässä suhteessa on kuitenkin syytä panna merkille, että johtaja Lasse Saarisen mukaan elokuvasäätiön pitää lain mukaan tukea varsinaisen elokuvatuotannon ohella myös muun muassa elokuvien käsikirjoittamista, markkinointia ja jakelua sekä elokuvateattereita ja -festivaaleja, ja kaikki tämä pitää tehdä monimuotoisuus huomioiden. 

Saarisen näkemys on ilman muuta perusteltu, sillä tuollainen lista on kokonaisuutena järjetön. Ja siksi Orpon hallituksen olisi pikaisesti tehtävä nykyiseen lainsäädäntöön muutos, jossa elokuvasäätiön velvoitteita kevennetään poistamalla sellaiset vaatimukset, joiden perusteella rahaa käytetään tuotantoihin, joiden tuloksilla ei ole nähtävissä juuri minkäänlaista kysyntää suomalaisessa yhteiskunnassa eli koko lystin maksajien joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan

Ministeri Kaisa Juuson (ps) avustaja Mikko Talso oli Ylen mukaan ottanut Facebookissa kantaa köyhyyteen kirjaamalla, että "jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne."

Tämä on kieltämättä kovasti sanottu, eikä siten ole ihme, että avustajan lausunto nousi yli mediakynnyksen. Tällä kertaa se oli myös hyvä asia, sillä Talso pääsi kertomaan, että hän tarkoitti sanalla "luuseri" sellaisia - ja vain sellaisia - ihmisiä, jotka eivät edes hae töitä eli niin sanottuja ideologisia työttömiä. 

Tähän näkemykseen on jokaisen työtä tekevän - ja korkeita veroja maksavan - helppo yhtyä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi kustantaa myös sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat sinänsä täysin työkykyisiä, mutta loisivat mieluummin toisten kustannuksella kuin vaivautuvat itse hankkimaan elantonsa? 

* * *

Tästä huolimatta tapaus on sikäli merkittävä, että sen herättämä pieni kohu - ettenkö sanoisi myrsky vesilasissa - on syytä huomioida poliittisissa piireissä. Näin siitäkin huolimatta, että Yle - ja myös MTV3 ja Uutissuomalainen - uutisoivat tapauksesta asiallisesti. Myös Helsingin sanomat kertoi kommentista aika lailla samoin sanakääntein, mutta pyrki tekemään asiasta myös itseään suurempaa yrittämällä saada Riikka Purraa ja Jani Mäkelää kommentoimaan asiaa.

HS:n toimituksen pyrkimys osoittaa, että alkuperäisen viestin retoriikkaa olisi voitu hyödyntää myös tarkoituksellisessa mustamaalaamisessa. Näin siitä huolimatta, että siihen sisältyivät sen tarkasti lukeneille myös sanat "ilman, että nostatte persettänne", jotka jo itsessään ilmaisivat, etteivät työtä etsivät olleet Talson moitteiden kohteena. 

Tästä huolimatta on mahdollista, että ministeri Juuson avustajan kommentti nousee jonkin ajan kuluttua uudelleen esille - mutta poliittisen vihervasemmiston suunnasta aseena perussuomalaisten mustamaalaamiseksi tai hallituksen yhtenäisyyden horjuttamiseksi - ja nimenomaisesti tahallaan väärin ymmärrettynä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Rasisminvastaista retoriikkaa
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Helsingin sanomat kertoi toukokuun 20. päivänä, että "Helsingissä voi pian tienata taskurahaa tuhoamalla lupiineja". Jutun mukaan "kaupunki aikoo joukkoistaa rikkakasvien kitkemisen mobiilipelillä".

Vieraslajit.fi-sivuston mukaan "komealupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa."

Lisäksi siellä kerrotaan, että "komealupiinin voittokulkua on mahdoton enää kokonaan pysäyttää, mutta sen leviämisen hillitsemiselle on hyvät perusteet"... Komealupiinin uhkaamia ensisijaisesti niityillä eläviä lajeja ovat mm. vaarantunut (VU) hirvenkello (Campanula cervicaria), erittäin uhanalainen (EN) horkkakatkero (Gentianella amarella) ja erittäin uhanalainen (EN) saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)... Komealupiinin rehevöittämällä kasvupaikalla... elävät hyönteiset joutuvat väistymään pientareilta. Se myös kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten kasvien kanssa. Lupiinien siitepölyn sisältämä myrkyllinen alkaloidi, lupaniini, voi haitata kimalaisten lisääntymistä."

Sekä edelleen "komealupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin... komealupiinin on havaittu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää ja vaikuttavan negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin... Se heikentää myös kulttuurimaisemia... Komealupiinin on paikoin havaittu vaikeuttavan metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia... Komealupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi."

* * *

Sitten kävi niin, että kansanedustaja Ari Koponen kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että "Vieraslaji saapuu pyytämättä ja yllättäen. Se leviää ja lisääntyy hallitsemattomasti, kunnes on levinnyt niin laajalle, että jättää alleen paikalliset lajit. Suomessa eritoten etelässä ongelma on jo suuri. Käykää talkoisiin lupiinien poistamiseksi."

Tämä innosti Helsingin sanomat arvelemaan, että "Perussuomalaiset eivät malta lopettaa kaksois­viestintää". Ja kertoi halunneensa "kuulla Koposelta sen, miksi hän juuri nyt huolestui lupiineista... miksi Koponen ei ole katsonut aiheelliseksi puuttua monen kommentoijan käsitykseen siitä, että vieraslajeista puhuessaan hän todellisuudessa tarkoittaa muualta Suomeen saapuneita ihmisiä."

Sekä teki johtopäätöksen, jonka mukaan silloin "kun omasta julkaisuista tehdystä mahdollisesta virhetulkinnasta ei kanneta vastuuta, jää ilmoille ikuinen epäilys. Vaikka lupiini olisikin vain lupiini, on tarkoituksen­hakuinen sanavalinta myös syötti jatkaa maahan­muutto­vastaista keskustelua sosiaalisessa mediassa."

* * *

En tietenkään tiedä, onko Koponen tarkoittanut viestillään pelkästään lupiineja vai myös maahanmuuttajia. Minun nähdäkseni molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä mahdollisia. 

Selvää on kuitenkin, ettei Helsingin sanomilla ole muuta tavoitetta kuin jatkaa viimekesäistä operaatiotaan perussuomalaisten mustamaalaamiseksi. Ja se on siitä syystä julkaissut artikkelinsa, jossa se esitti oman tulkintansa Koponen kirjoituksesta sekä tulkitsi vaikeutensa saada kansanedustajaa kiinni tueksi omalle teorialleen. 

Toisin sanoen Helsingin sanomien toimittaja on sepittänyt salaliittoteorian, jolla se pyrkii vaikuttamaan suomalaisten käsityksiin yhdestä hallituspuolueestamme. Ja on siksi toiminut tietoisesti vastoin journalistin ohjeiden kahdeksatta kohtaa, jonka mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Paitsi jos lehdessä katsotaan salaliittoteorioiden keksimisen olevan sellaista.

 

Ottaen huomioon Helsingin sanomien aiemmat kirjoitukset perussuomalaisista poliitikoista, on syytä epäillä, ettei lehdellä ole edes pyrkimustä objektiiviseen journalismiin. Enkä sano tätä siksi, etteikö yksityinen media saisi sananvapauden nimissä kirjoitella mitä sattuu, vaan siksi, että lehden lukijakunnan olisi hyvä huomata tämä sekä suhtautua lehteen siitä syystä pikemminkin propagandatuuttina kuin vakavasti otettavana tiedotusvälineenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Minne vie Wille Rydmanin tie?

Kansanedustaja Wille Rydman (kok) joutui Helsingin sanomien levittämien - ainakin osittain perättömien - juttujen kohteeksi, minkä seurauksena hänet pakotettiin eroamaan puolueensa eduskuntaryhmästä. Sen jälkeen syyttäjä on todennut, ettei ole syytä epäillä hänen syyllistyneen mihinkään rikolliseen toimintaan. 

Eilen Rydman kävi blogissaan läpi suhdettaan Kokoomukseen sekä erityisesti sen johtomiehiin Petteri Orpoon ja Kai Mykkäseen, jotka eivät ole ottaneet kantaa hänen poliittisen tulevaisuutensa jatkoon puolueessa. Kirjoitus loppui sanoihin "kun nyt näyttää ilmeiseltä, ettei kokoomuksesta puolueena löydy riittävästi väkeä näitä sen johdon linjauksia kyseenalaistamaan, niin luonnollista toki on, että itsekin osaan asiasta omat johtopäätökseni vetää".

Tuo johtopäätös lienee uuden poliittisen kodin etsiminen. 

Asiaa ajateltuani tulin siihen johtopäätelmään, että mikäli Rydman jättää Kokoomuksen, olisi hänelle luonnollisinta liittyä Harry Harkimon Liike Nyt-puolueen riveihin. Sen poliittinen linja on erittäin lähellä nykyisen puolueensa oikeaa laitaa edustavan Rydmanin näkemyksiä sekä talouden, maahanmuuttopolitiikan että Eurooppapolitiikan suhteen. 

Muita Rydmanille edes periaatteessa mahdollisia vaihtoehtoja ovat Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit, RKP ja Keskusta. Niistä ensin mainittu tuskin tulee kyseeseen, koska sen ja Rydmanin EU-linjaukset ovat pahasti ristiriidassa. RKP taas sulkeutuu pois ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikkansa takia. 

Sen sijaan Kristillisdemokraatit saattaisivat periaatteessa haluta ja saada Rydmanin joukkoonsa, mutta voi olla, että tässä puheena olleen vyyhdin aloittanut Helsingin sanomien juttu on lyönyt Rydmaniin sellaisen leiman, ettei hänen olisi helppoa löytää kannatusta uskonnollista seksuaalimoraalia korostavassa puolueessa tai sen äänestäjäkunnassa. 

Sen sijaan poliittisesti varsin linjaton Keskusta saattaisi houkutella Rydmania. Toki puolueen kannatus on ollut syöksykierteessä, mutta se on selvinnyt ahdingosta ennenkin. Jos niin kävisi, voisi Rydman puolueen nosteessa kohota jopa ministeriksi - ainakin paljon helpommin kuin pienpuolue Liike Nytin tai useimpien muiden puolueiden vieroksuman Perussuomalaisten riveistä. 

Ja niin. Vielä on toki sekin mahdollisuus, että Rydmanille löytyy sittenkin Kokoomuksen sisältä niin vahva tuki, ettei hän vaihda puoluetta. Siinä vaihtoehdossa ongelmana lienee kuitenkin se, että hänen ministeritiensä olisi joka tapauksessa tukossa niin kauan kuin Orpo tai hänen poliittinen linjansa jatkaa puolueen ohjaksissa.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan, minkä puolueen listoille Rydman lopulta asettuu. Ja ryhmittyykö vaalikarja hänen taakseen - koska suomalaiset tyypillisesti tuntevat sympatiaa väärin kohdeltua kohtaan - vai onko HS:n toimittaja sittenkin onnistunut mustamaalaamaan Rydmanin niin syvästi, ettei hänelle enää löydy kannatusta. 

Omalta osaltani toivon, että Rydman menee läpi - asettui hän minkä tahansa puolueen listoille. Näin siksi, että vaihtoehto olisi sikäli karmea, että sen voisi tulkita tarkoittavan likasankojournalismin olevan tehokas tapa hankkiutua eroon median mielestä vastenmielisestä poliitikosta. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Suomen, demokratian, oikeudenmukaisuuden kuin lopulta itse mediankaan kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman