35 prosenttia suomalaisista ei kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi tulokset kysymyksestä, jossa ihmisten piti kertoa hyväksyvätkö he, että "myös samankaltaista työtä tekevien välillä pitää voida olla palkkaeroja, jotta työntekijöiden väliset erot osaamisessa ja ahkeruudessa voidaan huomioida. Heidän tiedotteensa oli otsikoitu "Suomalaiset hyväksyvät osaamiseen perustuvat tuloerot".

Tämä on sikäli perusteltua, että 26 prosenttia vastanneita oli täysin samaa mieltä ja 39 prosenttia jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Toisin sanoen 65 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä ihmisten palkitsemisen osaamisen ja ahkeruuden perusteella. 

Omalta osaltani ihmisten palkitseminen ahkeruudesta ja osaamisesta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Silti suomalaisista on – EVA:n kyselyn perusteella – viisi ja 13 prosenttia täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Eikä 16 prosenttia osaa ottaa asiaan edes kantaa. 

* * *

Toki täytyy myöntää, etteivät nämä 35 prosenttia suomalaisista ole yksin ajatuksineen. Samalla tavalla ajateltiin muinaisessa Neuvostoliitossa, joka sovelsi niin sanottua tieteellistä sosialismia. 

Se johti katastrofiin ja 70-vuotisen sosialismikokeilun päättymiseen 25 vuotta sitten. Tänä päivänä tuota aatetta on sovellettu pisimpään Kuubassa, josta tuoreet uutiset ovat kertoneet sähköjen palailevan hiljalleen sen jälkeen, kun ne yhtäkkisesti katosivat. Kansalaisten keskipalkka vastaa 35 dollaria kuukaudessa.

Jotain luulisi kertovan myös sen, että Kiinakin sovelsi sosialismia puhemies Maon aikana. Siellä maan johtajat toki taitavat vannoa edelleen kommunistisen diktatuurin nimiin, mutta talous pyörii markkinavetoisesti tuottaen samankaltaista työtä tekevien ihmisten välille palkkaeroja. 

Niinpä maan talous on tunnetusti kasvanut vauhdikkaasti ja samaan aikaan palkkatason kehitys on sojottanut tukevasti kohti koillista, kuten alla oleva kuva (lähde) osoittaa. Ja sen seurauksena sosialistisen vallan aiheuttama köyhyys on nopeasti katoamassa.

* * *

Siksi on syytä kysyä, että mitä ajattelevat ne 35 prosenttia suomalaisista, jotka eivät kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista palkalla tai eivät osaa kertoa mielipidettään. He lienevät poliittisesti vasemmalla eli Vasemmistoliiton, Vihreiden tai SDP:n kannattajia, mutta entä itse työelämä. 

Onko heidän haaveenaan päästä nauttimaan hyvästä palkasta ilman osaamista ja ahkeruutta? Vai ovatko he jo nyt osaamattomia ja/tai laiskoja, joita harmittaa etevämpien kollegojen mojovampi palkkakuitti? Vai onko näiden ihmisten kohdalla kyse pelkästä ruusunpunaisesta ideologiasta, jossa kaikkien tasapalkkaisuus nähdään jonkinlaisena poliittisena tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Osuuspankin ekonomistit arvelivat eilen, että Suomen talous kasvaisi ensi vuonna kaksi prosenttia. Eli maamme vuodesta 2008 alkanut pitkäaikainen taantuma olisi lopultakin päättymässä.

Ilmeisesti tämän uutisen innoittamana Ylen toimitus listasi viisi asiaa, joiden perusteella näin näyttäisi tosiaankin olevan. Niistä ensimmäinen oli se, että suomalaiset ovat alkaneet kesän aikana käyttää aiempaa enemmän rahaa ostoksiin ja palveluihin.

Toiseksi listalle oli otettu se, että ihmisillä on pankkitileillään poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä varallisuus mahdollistaa kulutuksen lisäämisen, jos vain suomalaiset alkavat luottaa tulevaisuuteensa. Ja kuinka ollakaan, Tilastokeskuksen viimeisimmän kyselyn tulos osoittaa, että maamme asukkaiden luottamus talouteen on parantunut aiemmasta. 

Neljäs viite talouden kääntymiselle on teollisuuden tilauskannan kasvu kuluvan vuoden aikana. Ja viidentenä se, että itse asiassa Suomen talous nousi kasvuun jo viime vuonna. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta edelle lyhentämäni lista kyllä osoittaa optimismiin olevan juuri nyt aihetta. Näin siitäkin huolimatta, että Ukrainassa riehuu sota ja Donald Trump uhkailee milloin mitäkin valtiota jättimäisillä tulleilla. 

Optimismia ei myöskään vähennä se, että amerikkalainen tutkimuskeskus osti huipputeknologiaa - kvanttitietokoneen - juuri Suomesta. Tämä osoittaa, ettei Suomen tulevaisuus lepää pelkästään paerusteollisuuden varassa, vaan maassamme on edelleen kilpailukykyä myös korkeimman osaamisen alalla.

* * *

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myöskin pahaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) nimittäin julkaisi tänä aamuna tiedotteen, jossa kerrotaan, että yli puolet Suomen työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin eli heitä ei saada töihin, vaikka talous lähtisi kasvuun ja työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole sellaista osaamista tai kykyä, jonka avulla he onnistuisivat pääsemään töihin. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi EVA ehdotti kolmea toimenpidekokonaisuutta, joilla sitä saataisiin pienennetyksi. Niistä ensimmäinen olisi työvoimapulasta kärsiville aloille valmistavan kolmen kuukauden mittaisen pikakoulutusväylän rakentaminen sellaisille nuorille, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. 

Toiseksi EVA ehdotti rekrytointipalkkiota sellaisille yrityksille, jotka palkkaavat vailla työhistoriaa olevia nuoria. Ja kolmanneksi "lähiöalliansseja", joissa valtio, kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt etsisivät yhdessä ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseen.

* * *

Minun nähdäkseni nämä ajatukset ovat sinänsä varsin hyviä, mutta niissä on jostain syystä ohitettu yksi tärkeimmistä seikoista. Eli kannusteiden luominen omasta tahdostaan vaikeasti työllistyville ihmisille. 

Tarkoitan tällä monenlaisia seikkoja, joista yksinkertaisin on rahallisen eron kasvattaminen työnteon ja työttömänä olemisen välillä. Muita huomioitavia - mutta paljon vaikeammin korjattavia - seikkoja ovat esimerkiksi sosiaalituilla elämisen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vähentäminen suhteessa itse hankittuun toimeentuloon tai päihderiippuvaisten työttömien kuntouttaminen työkykyisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Positiivisia uutisia
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyn mukaan suomalaisista 49 prosenttia pitää itseään oikeistolaisena, 19 prosenttia keskustalaisena ja 31 prosenttia vasemmistolaisena. Näiden lukujen pitäisi näkyä myös puoluekannatuksissa, joten päätin verrata niitä viimeisimmän Yleisradion gallupiin. 

Suomalaiset puolueet istuvat eduskunnassa vasemmalta oikealle seuraavassa järjestyksessä: Vasemmistoliitto, SDP, Vihreät, Keskusta, RKP, Liike Nyt, Kristillisdemokraatit, Kokoomus ja Perussuomalaiset. Tämän järjestyksen on tarkoitus vastata myös puolueiden sijoittumista vasemmisto-oikeisto-akselilla. 

Jos aloitetaan vasemmalta, niin perinteisten vasemmistopuolueiden eli Vasemmmistoliiton ja SDP:n yhteenlaskettu kannatus Ylen gallupin mukaan on 34,9 prosenttia. Se tarkoittaa, että näitä puolueita kannattaa vasemmistolaisesti ajattelevien lisäksi myös oikeistolaiseksi itseään väittäviä - heidän osuutensa koko kannattajakunnasta on 3,9 prosenttiyksikköä eli suunnilleen saman verran kuin Kritillisdemokraattien tai RKP:n koko kannatus. 

Todellisuudessa vasemmistolaista politiikkaa - eli suurta julkista sektoria, korkeita veroja ja niin edelleen - ajaa perinteisten työväenpuolueiden lisäksi myös Vihreät, joka sijoittuu poliittisella kartalla pikemminkin laita- kuin maltilliseen vasemmistoon. Siten vasemmistolaisten puolueiden kokonaiskannatus nousee peräti 42,5 prosenttiin eli 11,5 prosenttia vasemmiston kannatuksesta tulee itsensä oikeistolaisiksi ilmaisevilta. 

Toisin sanoen enemmän kuin joka kymmenes suomalainen tukee sellaisia yhteisten asioiden poliittisia advokaatteja, joiden toiminta on vastoin heidän omia näkemyksiään. Tai toisin ilmaistuna, noin 23 prosenttia oikeistolaisesti identifioituvista suomalaisista kannattaa vasemmistolaista politiikkaa ajavaa puoluetta - eli he ovat älyllisesti epärehellisiä. 

En osaa sanoa syytä tähän omituiseen poliittiseen käytökseen, mutta minusta tässä olisi hyvä aihe esimerkiksi yhteiskuntapoliittiseen opinnäytetyöhön. 

* * *

Yksi mahdollisuus voisi olla tunnetusti vasemmalle kallellaan oleva toimittajakuntamme, jonka arvomaailma saattaa heijastua heidän työnsä tuloksiin ja siten ohjata kansalaisia harhaan. Eli kuvittelemaan vasemmistopuolueiden ajavan näiden ihmisten näkemysten mukaisia asioita, vaikka näin ei olisikaan.

Saattaa myös olla, että suomalaisten vasemmistopuolueiden retoriikka on sellaista, että äänestäjien ajatukset ohjautuvat pois näiden perimmäisistä tavoitteista. Mutta kuten edelle kirjoitin, tämä asia pitäisi selvittää tutkimuksen keinoin. 

Lopuksi totean että edellä tekemäni vertailun pitäisi herätellä myös poliittisessa keskustassa ja erityisesti oikeistossa sijaitsevia puolueita terävöittämään omaa viestintäänsä, jotta kansalaiset saisivat oikean kuvan puoluepoliittisen kenttämme ajamista asioista. Onhan selvää, että erityisesti oikeistopuolueemme ovat epäonnistuneet rajusti oman viestinsä esille tuomisessa, koska niiden kannatus (37,8 %) jää yli yhdentoista prosenttiyksikön päähän siitä, mitä sen tulisi olla EVA:n kyselyn mukaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle? 
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Yleensä lienee tapana ajatella, että kansalaisten näkemykset asiaan kuin asiaan saadaan selville tekemällä mielipidekysely. Ja samalla unohdetaan kysymyksenasettelun vaikutus vastauksiin.

Tästä nähdään suorastaan hätkähdyttävä esimerkki kun verrataan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Helsingin sanomien tekemien kyselyiden tuloksia. Ensimmäisen mukaan  59 ja 20 prosenttia suomalaisista suhtautuu korkeimpien rajaveroasteiden alentamiseen myönteisesti. Kyllä - arvoisat lukijani - luitte oikein. 

Salaisuus on kysymyksen muotoilussa. EVA kysyi mitä mieltä ihmiset olisivat siitä, jos "alennetaan verotusta siten, ettei lisätuloista tarvitse maksaa puolta enempää veroa". HS puolestaan tiedusteli vastaajien näkemystä hiukan pidemmin: "hallitus päätti kehysriihessä keventää palkasta perittävää veroa. Onko veronkevennyksen painottaminen suurituloisille mielestäsi oikein?"

Kummassakin tapauksessa kyse oli siis samasta asiasta, eli suhtautumisesta suurituloisten verotuksen kohtuullistamiseen. Ja kansalta saatu vastaus kuin yö ja päivä. 

Tässä suhteessa on huomattava, että HS:n johdantoteksti kysymykseensä on hiukan tulkinnanvarainen - ainakin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan - sillä pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen maksaa valtiolle 1 250 miljoonaa euroa kun ylimpien marginaalien alentamisesta selvitään 350 miljoonalla eurolla - eli panostus tehdään nimenomaisesti pieni- ja keskituloisiin. Toisaalta HS:n johdantolausetta puoltaa se, että suurituloisten suomalaisten henkilöiden saama helpotus on euromääräisesti selvästi suurempi kuin vähemmän ansaitsevien.

Kaiken kaikkiaan nämä esimerkit osoittavat, että kyselytutkimusten sanavalinnat ovat äärimmäisen merkittäviä. Eikä niiden vastauksia kannata tulkita ilman, että kiinnittää erityistä huomiota kysymyksenasetteluun. 

* * *

Vielä edellä käsittemiäni tutkimuksia vaikeammin tulkittavia ovat erilaisten medioiden nettisivuillaan toteuttamat kyselyt. Siis sellaiset, jota Yle on parhaillaan tekemässä Pohjois-Pohjanmaalaisen seurakunnan metsähakkuita käsittelevässä jutussaan. 

Siinä kysytään lukijoilta, että "mitä tekisit, jos saisit metsäpalstan vanhaa metsää?". Vaihtoehdot ovat ihan asiallisia, mutta ainakin itse kysymykseen vastattuani suosituin vaihtoehto oli - ainakin itselleni yllättäen - "en hakkaisi sitä, vaikka en saisi korvauksia". 

Sitä kannatti 37,5 prosenttia vastanneista. Lisäksi yli 20 prosenttia vastanneista kertoi suojelevansa metsän, jos "saisin siitä riittävästi rahaa" - täsmentämättä mitä "riittävästi" tarkoittaa.

Merkittävää oli, että vain vajaa 22 prosenttia oli valmis tekemään avohakkuun ja lisäksi 15 prosenttia pyrkisi saamaan tuloja ilman avohakkuita. Eli taloudellista hyötyä tavoittelisi vain 37 prosenttia suomalaisista. 

Kyslyn perusteella näyttää siis siltä, että selvästi suurin osa suomalaisista kannattaisi oman metsänsä suojelemista, jos omistaisi sellaista. Samalla he luopuisivat myös jälkeläistensä mahdollisuudesta saada tuloa omistuksistaan - ja suuri osa jopa ilman korvauksia edes itselleen. 

Tosiasia kuitenkin on, etteivät vastaajat ole perineet sitä metsäänsä. Ja siksi kysymys on hyvin hypoteettinen - eikä vastaa sitä todellisuutta, mikä syntyisi kun metsä peritään oikeasti ja vastaan tulee syystä tai toisesta rahantarvetta. 

Toinen ongelma liittyy siihen, että mikäli joku haluaa vaikuttaa kyselyn tuloksiin, hän voi ilmoittaa siitä omille hengenheimolaisilleen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ja näin hän saisi itsensä edustaman vaihtoehdon näyttämään todellisuutta suositummalta. Siksi on - edellä kuvaamieni tulosten valosta - kysyttävä, että ovatko esimerkiksi luontoaktivistit toimineet näin.

* * *

Aiheesta on toki tehty myös asiallisia mielipidekyselyitä. Vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan yli 20 prosenttia metsänomistajista kannatti yksityismetsien luontoarvojen turvaamisen lisäämistä. 

Omalla kohdallaan he kuitenkin kannattivat ennemminkin määräaikaista kuin pysyvää suojelua. Toisin sanoen he halusivat säilyttää mahdollisuuden hakata suojellun metsänsä myöhemmin tai ainakin jättää perillisilleen sen mahdollisuuden.

Suomalaisen metsäteollisuuden kannalta metsänomistajien valmius metsiensä puiden myymiseen on luonnollisesti äärimmäisen tärkeää. Meillähän metsäyhtiöt eivät kasvata itse kuin pienen osan käyttämästään puusta, vaan luottavat omistajien haluun myydä metsiään. 

Tämä konsepti on toiminut erinomaisesti ja samalla levittänyt metsäteollisuuden tuottamaa varallisuutta laajalti yhteiskuntaan - ja erityisesti syrjäseuduille. Jos tästä rahavirrasta luovuttaisiin - Ylen kyselyn tuloksia vastaavasti - yli puolessa hakkuukypsistä suomalaisista metsistä, se tarkoittaisi sekä syrjäseutujen elinmahdollisuuksien vaikeutumista, että vientiteollisuuden jonkinasteista alasajoa. 

Samalla luonnontilaan siirtyvät suomalaismetsät - etenkin kuusikot - altistuisivat ikääntyessään hyönteistuhoille, kuten monin paikoin Etelä-Suomessa on jo tapahtunut (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs). Toisin sanoen suojelualueet eivät välttämättä säily ikuisesti samanlaisina kuin miltä ne näyttävät suojeltaessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

Elinkeinoelämän valtuuskunta on teettänyt mielipidekyselyn, jonka mukaan suomalaisista noin puolet pitää maamme verotusta liian kireänä. Sen mukaan erityisesti nyt tekeillä olevan hallituksen pääpuolueiden kannattajat ovat tätä mieltä. 

Niinpä peräti yli 80 prosenttia Perussuomalaisten kannattajista pitää Suomen verotusta liian ankarana ja kokoomuslaisiakin suosivista yli 70 prosenttia. Toisin sanoen näiden puolueiden kannattajista selvä enemmistö haluaisi itse päättää nykyistä enemmän siitä, mihin heidän työnsä tuloksena syntyvä varallisuus käytetään. 

Sen sijaan Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajista puolet ja Kristillisdemokraattien äänestäjistä vain neljä kymmenestä päättäisi itse nykyistä enemmän omista rahoistaan. Tosin kummankaan puolueen kannattajien enemmistö ei kuitenkaan kaipaa poliitikoille ja hallintobyrokraateille nykyistä suurempaakaan valtaa päättää heidän työnsä tulosten käytöstä.

Kuten arvoisa lukijani tietää, on perinteisen oikeisto/vasemmisto-akselin merkittävin indikaattori juuri suhtautuminen verotukseen. Siksi ei ole yllättävää, että yli puolet SDP:n kannattajista ja noin 70 prosenttia Vasemmistoliiton äänestäjistä pitää nykyistä työn tulosten sosialisointitasoa vähintäänkin sopivana.

Sen sijaan on jossain määrin mielenkiintoista, että näidenkin puolueiden kannattajien tulojen sosialisointihimoa suurempi halu päästää julkisen vallan ahnas käsi ihmisten lompakolle löytyi Vihreiden äänestäjistä. Heistä peräti kolme neljästä on vähintäänkin tyytyväinen verotuksen tasoon ja vain 13 prosenttia haluaisi itse päättää tulojensa käytöstä nykyistä enemmän. Toisin sanoen aikanaan suurelta osin liberaalien raunioille syntyneestä puolueesta on syntynyt maamme kiivain sosialisointiliike. 

Muista puolueista Liike Nytin kannattajista vajaa 60 prosenttia haluaisi nykyistä alhaisempaa verotusta ja Keskustankin äänestäjistä lähes puolet. Kaiken kaikkiaan suomalaista 49 prosenttia pitää nykyistä tulojen sosialisointitasoa liian rankkana ja 32 prosenttia liian vähäisenä - lopuilla ei ole asiasta näkemystä. 

Tätä tulosta on mielenkiintoista verrata viime tammikuiseen kyselyyn, jonka mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja. Toisin sanoen lisää veroruoskaa haluavien kansalaisten määrä näyttäisi kasvaneen peräti viidellätoista prosenttiyksiköllä vain neljässä kuukaudessa. Syitä tälle muutokselle voimme vain arvailla. 

Lopuksi haluan välittää arvoisalle lukijalleni - tai oikeastaan kaikille suomalaisille - Suomen Ekonomien pääekonomistin toteamuksen, jonka mukaan "tuloverotusta on naapurimaassamme kevennetty viime vuosikymmeninä määrätietoisesti ja hyvin tuloksin. Tänä päivänä Ruotsissa palkansaajan tuloveroprosentti on keski- ja hyvätuloisilla merkittävästi Suomea alhaisempi ja toisaalta työllisyysaste on siellä korkeampi. Suomenkin tulisi verottaa jatkossa vähemmän sitä mitä haluamme lisää, eli työtä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

Yle julkaisi Elinkeinoelämän valtuuskunnan maahanmuuttokyselyn tulokset. Niiden mukaan Oulun raiskausvyyhti ei juurikaan muuttanut ihmisten asenteita. Jutussa EVA:n tutkimusjohtaja ihmetteli tätä tulosta.

Minulle tulos kertoi sen, että maahanmuutosta on nyt keskusteltu riittävän paljon, jotta ihmisille on muotoutunut asiasta selkeä oma kanta. Todennäköisesti se on myös jossain määrin polarisoitunut, eli ne jotka ovat omaksuneet maahanmuuttokriittisen kannan ovat perustelleet sen omasta mielestään pätevästi. Ja sama koskee maahanmuuttolöperöitä.

Itse tutkimuksen tulokset vastaavat pitkälti omia näkemyksiäni, eli edustanen suomalaisten valtavirtaa tässä asiassa. Tai ainakin enemmistöä.

Näkemykseni mukaan Suomessa ei tarvita humanitaarisiksi maahanmuuttajiksi naamioituneita elintasopakolaisia mihinkään, joten heidän tuloaan pitää supistaa. Mieluiten EU-tasolla, mutta ellei se toimi niin kansallisesti.

Sen sijaan osaavien ihmisten työperäinen maahanmuutto on suomalaisille eduksi erityisesti silloin kun he tuovat maahan sellaista osaamista, josta meillä on pula. Heikosti koulutetun halpatyövoiman maahantuonnille en sen sijaan näe muuta tarvetta kuin suorittavan työn palkkatason laskemisen, mitä ei voi pitää koko yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisena. Ei ainakaan ennen kuin meillä on pula tällaisten töiden tekijöistä.

Todellisten humanitaaristen pakolaisten osalta on todettava, että heitä on lähtökohtaisesti autettava, mutta maailmalla on aivan liikaa kriisipesäkkeitä, jotta kaikki hätää kärsivät voisi sijoittaa Eurooppaan. Siksi heistä on huolehdittava lähellä kotiseutuaan tai mikäli he kaikesta huolimatta ilmaantuvat maanosaamme, mahdollisimman kustannustehokkailla ja väliaikaisilla ratkaisuilla.

Samalla on huolehdittava siitä, etteivät he aiheuta esimerkiksi Oulussa nähdyllä tavalla vaaraa kantaväestölle. Toisaalta osaaville ja kyvykkäille on varattava mahdollisuus myös eurooppalaisiin yhteiskuntiin integroitumiselle - tässä ehdottomana edellytyksenä tulee olla pysyvä työpaikka sellaisella palkkatasolla, ettei elämiseen tarvita veronmaksajien nettorahoitusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

EVA:n tutkimus osoitti median poliittisen retoriikan ontuvuuden

Reilu viikko sitten julkaistiin mielenkiintoinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimus. Sen mukaan RKP:n, Kokoomuksen, Vihreiden ja Perussuomalaisten kannattajat ovat liberaalimpia kuin suomalaiset keskimäärin. Lisäksi tutkimus osoitti, että miehet ovat selvästi liberaalimpia kuin naiset.

EVA:n tutkimuksessa tutkittiin ihmisten suhtautumista neljään vapausluokkaan: sananvapauteen, identiteetin vapauteen, talouden vapauteen ja vapauteen holhouksesta. Näiden vertailu tarjosi myös joitakin varsin kiintoisia huomioita.

Sinänsä liberaalit Kokoomuksen äänestäjät kannattavat kyllä vahvasti talouden vapautta ja holhouksen vastaisuutta, mutta sanan- ja identiteetin vapauksilla ei ole heille kovinkaan oleellista merkitystä. Vastaavasti liberaaleina mediassa pidettyjen Vihreiden poikkeuksellinen vapaamielisyys ulottuu vain identiteetin vapauteen: he ovat varsin nuivia sekä sananvapauden että holhouksenvapauden suhteen.

Sen sijaan Perussuomalaisten kannattajien suhtautuminen identiteetin vapauteen on varsin konservatiivista, mutta kaikilla muilla akseleilla he ovat keskimääräistä liberaalimpia. Ja kokonaisuutena yksi maamme liberaaleimmista puolueiden tukijajoukoista.

Tämäkin siis vahvistaa Vihreiden ja Perussuomalaisten välisen fundamentaalisen eron ja sijoittumisen aatteellisesti mahdollisimman kauas toisistaan. Samalla näkyi selkeä ero Sinisen tulevaisuuden ja Perussuomalaisten välillä, sillä ensin mainitun kannattajat sijoittuivat kolmanneksi puolueiden konservatiivisuuslistalla.

Sinisiä edellä konservatiivisuudessaan olivat vain suomalaiset arkkikonservatiivit eli Kristillisdemokraattien ja Keskustan kannattajat. Heistä ensin mainitut ovat keskimääräistä konservatiivisempia kaikissa neljässä ulottuvuudessa ja jälkimmäinenkin kolmessa neljästä.

Perinteisistä vasemmistopuolueistamme Vasemmistoliiton kannattajat vastustivat kovasti taloudellista vapautta ja vapautta holhouksesta, mutta olivat liberaaleja identiteetin suhteen. SDP:n äänestäjäkunta poikkesi keskimääräisestä vain vastustamalla taloudellista vapautta. Puolue on siis aatteellisesti yhtä harmaa kuin puheenjohtajansa.

* * *

Kaiken kaikkiaan EVA:n tutkimus on siis erittäin mielenkiintoinen. Jopa niin, että sen tulisi asettaa suomalaisen median poliittinen retoriikka aivan uuteen asentoon. Puheet Perussuomalaisista konservatiiveina on syytä unohtaa. Samoin käsitys Vasemmistoliiton liberaaliudesta. Vihreidenkin vapaamielisyyden kanssa on vähän niin ja näin kun huomioidaan sen liberaaliuden rajoittuminen vain yhdelle akselille - sillä tosin sitten aivan ääriasentoon.

Mutta hetkinen, eikö meidän mediassamme - ja aiemmin kehumassani Helsingin Sanomien kuvassa - etenkin Perussuomalaiset ole varsin kaukana liberaaliudesta ja Vasemmistoliitto suorastaan liberaaliuden ääripäässä. Selitys on ehkä siinä, että HS:n analyysi perustui suppeaan joukkoon vaalikonevastauksia kun taas EVA:n selvitys oli huomattavasti monipuolisempi.

Tämä osoittaa myös sen, että HS:n viime vaalien kysymykset - tai niiden tulkinta - mittasivat vain pientä osaa liberaaliudesta. Ja olihan eroa vastaajissakin: EVA kysyi kannattajien ja vaalikone ehdokkaiden näkemyksiä. Mikäli ero selittyisi jälkimmäisellä, osoittaisi se osaltaan jo aiemmin havaitsemani dilemman äänestäjien oman näkemyksen ja vaalikäyttäytymisen välillä.

Lopuksi on syytä kommentoida kankaanpääläisen valtuutetun Teuvo Roskalan (ps) ultrakonservatiivista ulostuloa avioliiton sisäisistä raiskauksista. Hänen puolueensa ja etenkin sen puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti välittömästi kantaa äänestäjäkuntansa asenneilmapiiriä vastaavalla tavalla todeten, että "takapajuisuus ei ole yhtään parempaa, vaikka se olisi kotimaista".

Halla-aho viittasi samalla siihen, että viime vuosikymmenen aikana Suomeen rantautuneet uudet kulttuurit ovat etenkin naisten vapauden suhteen lähempänä ultrakonservatiivisuutta kuin länsimaista liberaalia ja naisten oikeudet takaavaa näkemystä. Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset äänestäjät tämän merkityksen seuraavissa vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ja entinen journalisti Matti Apunen otti tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnissa kantaa populismiin. Kirjoitus oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja suomalaisen elinkeinoelämän johtavan edusmiehen ajattelutapaa valaiseva.

Ensin Apunen totesi populismin Suomessa samastuvan pitkälti Timo Soiniin. Sitten hän määritteli muutaman erilaisen populismityypin: vihreän, vasemmistolaisen ja oikeistolaisen markkinapopulismin sekä taiteilijapopulismin. Tältä osin kirjoitus oli kohtuullisen asiallinen, vaikka ei sijoittanutkaan Soinia mihinkään näistä populismityypeistä.

Määritelmien jälkeen Apunen ryhtyy analysoimaan suomalaista populismia. Hän menee kuitenkin metsään jo alussa määritellessään populismin siksi "mitä arvellaan kansan haluavan kuunnella". Tämä määritelmä on Apusen oma, sillä Esimerkiksi Cambridge Advanced Learner´s Dictionaryn mukaan populismi tarkoittaa poliittisia ideoita, joiden on tarkoitus edustaa tavallisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Pidempi analyysini populismista löytyy täältä, enkä toista sitä tässä.


Vielä enemmän metsään Apunen menee ilmeisesti kirjoituksensa huipentumaksi tarkoittamassaan kohdassa, jossa hän pyytää lukijaansa kuvittelemaan hetkeksi todeksi populistin unelman. Se on siksi mehukas, että lainaan koko tämän unelman tähän:

Se Suomi olisi eronnut EU:sta ja palannut jäyhään impivaaralaiseen hallintotapaan. Rajat olisi suljettu maahanmuuttajilta, paitsi jos he ovat jääkiekkoilijoita. Kehitysapu olisi lopetettu.

Investointipankkitoiminta olisi kriminalisoitu. Pankinjohtajia nöyryytettäisiin toreilla. Yritysten lopettaminen ja työntekijöiden irtisanominen olisi kielletty. Sosiaali- ja terveyssektori söisi 94 prosenttia julkisista varoista, ja kuntien veroprosentti olisi 28.

Eduskunnassa istuisi korkeintaan 20 kansanedustajaa, joilta olisi viety avustajat, virkakännykät, taksisetelit ja torkkupeitot. Julkisiin tiloihin hankittaisiin vain maisematauluja, ja oopperatalossa toimisi jättiläismäinen kirpputori.

Jokainen väittelykulttuuriin perehtynyt tuntee termin "olkinukke", joka on varsin yleinen argumentointivirhe. Juuri siitä on kysymys tässä Apusen vuodatuksessa: kirjoituksen loppuhuipennus ei varmuudella vastaa edes likimainkaan yhdenkään populistin unelmaa. Sen sijaan kyseessä lienee Apusen kömpelö yritys saattaa maassa poliittista valtaa viime vuodet kontrolloineen elinkeinoelämän asemaa uhanneiden poliittisten voimien asema naurunalaiseksi.

Toisaalta olkinukke on argumentointivirheenä tunnettu satoja vuosia, ja on hyvin tunnettu esimerkiksi kaikkien netin keskustelupalstojen piirissä. Siksi minusta tuntuu epätodennököiseltä, että Apunen olisi tahallaan pyrkinyt kirjoittamaan olkinukkea, vaan on tulkinnut väärin ja epäloogisesti faktoja sekä sekoittanut niihin omia kuvitelmiaan. Toisin sanoen hän on saattanut sortua älylliseen epärehellisyyteen.

Elinkeinoelämämme edunvalvoja siis kirjoitti maan merkittävimmän median paraatipaikalle kirjoituksen, joka koostuu asiavirheistä ja alyllisesti epärehellisestä olkinukketasoisesta argumentoinnista. Mieleen nousee vääjäämättä yksi kysymys: vastaako Apusen kirjoitus yleisesti elinkeinoelämämme johdon kyvykkyyttä ja ajatusmaailmaa? 

Mikäli näin on, pelkään koko suomalaisen talouselämänsä tulevaisuuden puolesta, Noilla eväillä ei ajan myötä pitkälle pötkitä, vaan menestyvän elinkeinoelämänkin on perustettava toimintansa faktoille ja rehelliselle analyysille. 

Mikäli se taas ei vastaa (kuten vilpittömästi toivon), kehoitan suomalaista elinkeinoelämää etsimään itselleen jonkun älyllisesti rehellisen ja faktojen perusteella argumentoivan edusmiehen. Vain siten se voi palauttaa itselleen uskottavuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Populismin vastavoima

Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku