Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskipalkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskipalkka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. lokakuuta 2026

Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?

Suomen Unicefin lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntija Mirkka Mattila puolusteli Helsingin sanomissa veronmaksajien rahan haaskaamista kehitysapuun. Hänen mukaansa kaukaisten maiden lasten hyvinvoinnin, koulutuksen ja sosiaaliturvamekanismien kehittäminen on Suomen etu.

Hän kertoi myös tavanneensa "lapsia, perheitä, virkamiehiä, lukuisia ministereitä, presidenttejäkin". Ja kertoi lapsityövoiman käytön vähentyneen Norsunluurannikon kaakaoplantaaseilla viime vuosina 29 prosentilla. 

* * *

Omalta osaltani näen veroin kerätyn suomalaisen rahan käyttämiselle kehitysavussa useita ongelmia. Niistä ensimmäinen ja tärkein on se, ettei yksikään valtio ole noussut sen avulla köyhyydestä kukoistukseen. Ei, vaikka toisaalta minun elämäni aikana on joistakin lapsuuteni kehitysmaista tullut jopa talousjättejä. 

Esimerkiksi käyköön Etelä-Korea, joka oli 1950-luvun alussa käydyn sodan jälkeen yksi maailman köyhimmistä valtioista. Tänä päivänä sen talous on maailman kahdenneksitoista suurin ja kansalaisten keskipalkka noin 2 600 euroa kuussa (Suomessa 3 900 euroa). Tämä kehitys on perustunut ennen kaikkea markkinatalouteen, kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvun tukemiseen vero- ja rahoituspolitiikan avulla sekä tietenkin myös korealaisten ahkeruuteen.

* * *

Kehitysavun varassa "kehittyvällä" – Mirkka Mattilan mainitsemalla – Norsunluurannikolla keskipalkka on vain 540 euroa. Lisäksi on syytä panna merkille se, että englanninkielisen Wikipedian mukaan Norsunluurannikon henkeä kohden laskettu bruttokansantuote henkeä kohti oli vuonna 1996 vain noin 727 Yhdysvaltain dollaria, mutta kaksi vuosikymmentä aiemmin se oli huomattavasti korkeampi, koska maa oli pitkään sekasortoisessa tilassa. 

Norsunluurannikko on nykyisin stabiili valtio, jonka talous perustuu markkinatalouteen. Niinpä myös sen talous on päässyt hyvään kasvuun, joka jatkunee pitkään, ellei maa ajaudu jälleen afrikkalaisille yhteiskunnille tyypilliseen sekasortoon. 

Tätä mahdollisuutta voi valitettavasti pitää jopa todennäköisenä, sillä maata on hallinnut jo kuudentoista vuoden ajan presidentti Alassane Dramane Ouattara, joka valittiin peräti 90 prosentin ääniosuudella neljännelle kaudelleen viime vuonna. Näin siitä huolimatta, että ennen hänen astumistaan virkaan presidentin valtakausien määrä oli rajattu Suomen tavoin kahteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

tiistai 4. elokuuta 2026

35 prosenttia suomalaisista ei kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi tulokset kysymyksestä, jossa ihmisten piti kertoa hyväksyvätkö he, että "myös samankaltaista työtä tekevien välillä pitää voida olla palkkaeroja, jotta työntekijöiden väliset erot osaamisessa ja ahkeruudessa voidaan huomioida. Heidän tiedotteensa oli otsikoitu "Suomalaiset hyväksyvät osaamiseen perustuvat tuloerot".

Tämä on sikäli perusteltua, että 26 prosenttia vastanneita oli täysin samaa mieltä ja 39 prosenttia jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Toisin sanoen 65 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä ihmisten palkitsemisen osaamisen ja ahkeruuden perusteella. 

Omalta osaltani ihmisten palkitseminen ahkeruudesta ja osaamisesta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Silti suomalaisista on – EVA:n kyselyn perusteella – viisi ja 13 prosenttia täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Eikä 16 prosenttia osaa ottaa asiaan edes kantaa. 

* * *

Toki täytyy myöntää, etteivät nämä 35 prosenttia suomalaisista ole yksin ajatuksineen. Samalla tavalla ajateltiin muinaisessa Neuvostoliitossa, joka sovelsi niin sanottua tieteellistä sosialismia. 

Se johti katastrofiin ja 70-vuotisen sosialismikokeilun päättymiseen 25 vuotta sitten. Tänä päivänä tuota aatetta on sovellettu pisimpään Kuubassa, josta tuoreet uutiset ovat kertoneet sähköjen palailevan hiljalleen sen jälkeen, kun ne yhtäkkisesti katosivat. Kansalaisten keskipalkka vastaa 35 dollaria kuukaudessa.

Jotain luulisi kertovan myös sen, että Kiinakin sovelsi sosialismia puhemies Maon aikana. Siellä maan johtajat toki taitavat vannoa edelleen kommunistisen diktatuurin nimiin, mutta talous pyörii markkinavetoisesti tuottaen samankaltaista työtä tekevien ihmisten välille palkkaeroja. 

Niinpä maan talous on tunnetusti kasvanut vauhdikkaasti ja samaan aikaan palkkatason kehitys on sojottanut tukevasti kohti koillista, kuten alla oleva kuva (lähde) osoittaa. Ja sen seurauksena sosialistisen vallan aiheuttama köyhyys on nopeasti katoamassa.


* * *

Siksi on syytä kysyä, että mitä ajattelevat ne 35 prosenttia suomalaisista, jotka eivät kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista palkalla tai eivät osaa kertoa mielipidettään. He lienevät poliittisesti vasemmalla eli Vasemmistoliiton, Vihreiden tai SDP:n kannattajia, mutta entä itse työelämä. 

Onko heidän haaveenaan päästä nauttimaan hyvästä palkasta ilman osaamista ja ahkeruutta? Vai ovatko he jo nyt osaamattomia ja/tai laiskoja, joita harmittaa etevämpien kollegojen mojovampi palkkakuitti? Vai onko näiden ihmisten kohdalla kyse pelkästä ruusunpunaisesta ideologiasta, jossa kaikkien tasapalkkaisuus nähdään jonkinlaisena poliittisena tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!