Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle

Päivän toisena merkintänä (ensimmäinen tässä) nostan esille Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin. Hän oli nimittäin rinnastanut eilisillan uutisen mukaan Suomen puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolaa natseihin. Tämä panee kieltämättä miettimään, mihin tällaisella retoriikalla pyritään ja mitä se kertoo esilletuojastaan. 

Onko tavoitteena kerjätä Vladimir Putinin huomiota vai mustamaalata Suomea ja sen puolustusvoimia maailmalla? Tai kenties yrittää rikkoa suomalaisten poikkeuksellisen vahvaa puolustustahtoa? Vai jotain aivan muuta.

* * *

Oman poliittisen vihervasemmistolaisen sitoutumisensa takia Johansson ei muutenkaan ole ollut kovin vakavasti otettava henkilö sitoutumattoman järjestön johdossa, mutta hänellä näyttää siitä huolimatta olevan edelleen pääsy tiedotusvälineisiin (esimerkki, toinen). Siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä on syytä kiinnittää huomiota. 

Erityisesti näin kannattaisi tehdä Amnestyn Suomen osastossa, koska järjestön nimeltä lausuttu tehtävä – ihmisoikeuksista huolehtiminen – on äärimmäisen tärkeää. Ja siksi sitä pitäisi pyrkiä hoitamaan faktapohjaisesti ja asiakysymyksin sekä ennen kaikkea ilman puoluepoliittisia ambitioita. Puhumattakaan yksittäisiin ihmisiin menevistä valheellisista henkilökohtaisuuksista, jollaiseen Johansson näyttää syyllistyneen. 

Näillä sanoilla jään odottamaan Amnestyn johtokunnan reaktiota tapahtuneeseen. Annetaanko Johanssonin jatkavan leimakirveensä heiluttamista Amnestyn kilven suojissa, vai ymmärretäänkö hänet siirtää pois tehtävästään jo ennen ensi vuoden syksyllä tapahtuvaa eläköitymistä? Ja sitä kautta vapauttaa järjestö taakaksi muuttuneesta toiminnanjohtajastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola arvioi venäläisten kykyjä

Suomen puolustusvoiman komentajan Janne Jaakkolan mukaan "kolme MiG-konetta eivät pärjäisi F-35 -hävittäjille, JAS Gripeneille tai FA-18 -koneille. Tässä mielessä ei ollut sotilaallista uhkaa. Nopea kineettinen reagointi olisi virhe."

Lausunto liittyi Viron ilmatilassa käyneisiin MiG-31-hävittäjiin, ja on ymmärrettävissä sikäli, ettei tämä konetyyppi suinkaan ole uusinta uutta, vaan sen tuotanto alkoi jo vuonna 1979, ja ensimmäiset koneet otettiin Neuvostoliiton armeijan käyttöön jo vuonna 1982. Sikäli on oikeastaan aika hassua, että konetyyppiä edes löytyy enää Putinin ilmavoimien aktiivikalustosta. 

* * *

Tuorein MiG-hävittäjä tunnetaan numerolla MiG-35 ja valmistajansa mukaan se kuuluisi niin sanottuihin viidennen sukupolven hävittäjiin, joissa on hyödynnetty tutkassa havaitsemista vaikeuttavia häiveominaisuuksia. Tosin Ukrainan sodassa käytettyjen koneiden on – ainakin länsimaisten lähteiden mukaan – väitetty olevan puutteellisia verrattuna vastaaviin amerikkalaisiin hävittäjiin. 

Venäläisten mukaan Ukrainassa lentäneet MiG:it olisivat kuitenkin vasta testattavina, jotta niiden puutteet havaittaisiin ja korjattaisiin ennen sarjavalmistusta. Siihen asti Mikojanin–Gurevitšin lentokonetehtaan toimittaman hävittäjäkaluston pääosan muodostavat juuri Virossa nähdyt vanhentuneet MiG-31-koneet – jotka ovat edelleen maailman nopeimpia hävittäjälentokoneita.

* * *

Venäjän lentokaluston vanhentuneisuus on luonnollisesti hyvä uutinen Suomelle, joka on pian saamassa ensimmäiset F-35-hävittäjänsä, ja myös ilmavoimien nykyinen kalusto eli F-18 Hornet – ainakin puolustusvoimain komentajan mukaan – on kyseisiin lentokoneisiin nähden ylivoimaista. Tosin myös Hornet on suunnilleen saman aikakauden tuote kuin MiG-31, sillä konetyypin ensilento tapahtui jo vuonna 1978. 

Toisaalta MiG-31 ja F-18 Hornet eivät ole koskaan käyneet keskenään ilmataistelua, joten Jaakkolan lausunto jälkimmäisen ylivoimasta ei perustu taistelukokemuksiin, vaan mitä todennäköisimmin vain teknisten tietojen pohjalta tehtyihin arvioihin. Siten siihen on syytä suhtautua pienellä varauksella, vaikka itse uskonkin läntisen teknologian ylivoimaan suhteessa neuvostoliittolaiseen tuotantoon. 

Eikä historian valossa ole syytä epäillä sitäkään, etteivätkö suomalaispilotit olisi ammattitaitoisempia kuin venäläiset vastustajansa.

* * *

Todettakoon lopuksi, että tunnetuin venäläinen uuden sukupolven häivehävittäjä on Suhoi-57, joita on käytetty – ja myös ammuttu alas – Ukrainan sodassa. Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti vuonna 2019, että koneita hankittaisiin maan ilmavoimille yhteensä 76 kappaletta vuoteen 2028 mennessä. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, pitääkö puolustusvoimaimme komentaja myös uusia Suhoi-  ja MiG-35-hävittäjiä selvästi huonompina kuin läntisiä vastineitaan. Vai näkeekö hän kuitenkin niiden kykenevän tasapuoliseen taisteluun amerikkalaisia ja eurooppalaisia lentokoneita vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?
Järjestelmien kilpailu johti huippunopeuksiin
Suomalaiset - maailman parhaita

Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Ottawan miinakieltosopimus on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997 saanut kansainvälinen valtiosopimus, joka kieltää henkilömiinojen eli jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja kuljetuksen. Suomi liittyi siihen mukaan vuonna 2012. 

Sopimuksen taustalla on maailmalla yleinen vastuuton miinojen käsittely, jonka seurauksena esimerkiksi vuodesta 1999 vuoden 2004 syyskuuhun asti siviileille sattui kymmeniä tuhansia onnettomuuksia. Myös Suomessa kuoli toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä saksalaisten Lapin sodan aikana pohjoisessa kylvämiin miinoihin. 

Suomen armeijan ohjesäännöt velvoittivat kuitenkin - ennen vuotta 2012 - merkitsemään miinakentät maastoon sekä dokumentoimaan niiden sijainnin siten, että kentät voidaan tarvittaessa purkaa turvallisesti. Tästä syystä suomalaiset miinat eivät ole koskaan olleet samanlainen ongelma kuin kansainvälisistä tilastoista voitaisiin päätellä.

* * *

Ukrainan sota on osoittanut miinankieltosopimuksen järjettömyyden. Tarkoitan sitä, että venäläiset käyttävät hyväkseen Ukrainan kuulumista kyseisen sopimuksen piiriin lähettämällä taisteluihin massiivisia jalkaväkiyksiköitä. Se ei olisi tehokasta, mikäli maasto olisi miinoitettu jalkaväkeä vastaan.

Suomen Ottawan sopimukseen liittymisen taustalla oli maan historian kelvottomimman presidentin - Tarja Halosen - sekä rauhanjärjestöjen ja silloisen ulkoasiainministeriön tahto, jonka toteuttamista puolustusministeriö ei saanut torjuttua. Siksi Suomen puolustusvoimat joutuisivat täsmälleen samaan tilanteeseen ukrainalaisten kanssa, mikäli Venäjä päättäisi suunnata maahamme hyökkäyksen - koska massiivisten jalkaväkiyksiköiden hyökkäystä vastaan ei olisi käytettävissä jalkaväkimiinojen tarjoamaa passiivista hidastetta. 

Yhdysvaltain väistyvä presidentti Joe Biden - tai ainakin hänen hallintonsa - on nyt todennut tilanteen mahdottomuuden ja lähetti ukrainalaisille miinoja. Mikäli ne menevät tehokkaaseen käyttöön, vaikeutuu venäläisten eteneminen rintamilla oleellisesti. Ja samalla niin sanottu miinakauhu heikentää entisestään hyökkääjien taistelutahtoa ja -kykyä.

Tämä sai ilmeisesti myös puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avaamaan suunsa miinoista. Hänen mukaansa niiden käyttöön ottamisesta uudelleen tulisi Suomessa aloittaa keskustelu, johon liitettäisiin myös pohdintaa "kaikista muistakin esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä tulevista vaihtoehdoista, joista voi olla hyötyä Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä".

* * *

Olkoon tämä blogimerkintä siis suomalaisen siviilin kannanotto tähän keskusteluun. Eli totean selväsanaisesti, että minä - aikanaan varusmieskoulutuksessa myös miinojen käyttöön perehtyneenä - ilmaisen tässä mielipiteeni.

Tai oikeastaan vaatimukseni. Eli vaadin, että Suomen hallitus ja eduskunta ottavat puolustusvoimain komentajan ehdotuksen tosissaan ja käynnistävät mahdollisimman pikaisesti prosessin, jolla Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta. Sekä ryhtyy kiireesti toimenpiteisiin palauttaakseen Suomen armeijalle kyvyn torjua massiivinen jalkaväkihyökkäys hyödyntäen passiivista aseistusta eli jalkaväkimiinoja sekä muita vastaavia taistelukeinoja. 

Erityisenä perusteluna vaatimukselleni esitän, että mahdollisen hyökkäyksen sattuessa vihollisella olisi suomalaisiin nähden moninkertainen miesylivoima: Suomen armeijan sodan ajan koko on 280 000 miestä ja naista, joita vastaan Venäjällä on asettaa 2,2 miljoonaa sotilasta. Tämän eron tasoittamiseksi jalkaväkimiinat ovat erinomainen ja halpa keino, joka lisäisi pelkällä olemassaolollaan kynnystä hyökkäyssodan aloittamiseksi maatamme vastaan. 

Toisin sanoen jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöön ottaminen vahvistaisi rauhan säilymistä Suomen ja Venäjän välillä. Eli olisi vaikuttava teko rauhan puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Ottawan sopimus täytäntöön!
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta