Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?

Suomen tietotoimiston mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt epäasiallisesti avustajaan sekä kansanedustajia kohtaan. Päätoimittaja Minna Huotilaisen mukaan väitteen taustalla on sekä anonyyminä tehty kysely että viiden henkilön haastattelu.

Tytti Tuppurainen valitsi tässä tilanteessa taktiikakseen suoran hyökkäyksen uhkaamalla STT:tä oikeustoimilla. Häntä säesti puheenjohtaja Antti Lindtman vaatimalla Tuppuraisen käytöksestä ilmoittaneita henkilöitä julkisuuteen. 

Lindtman nosti esille pari – sinänsä irrelevanttia – kyselyssä esille noussutta väitettä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Lisäksi suuri joukko demareita riensi puolustamaan Tuppuraista. 

Poikkeuksen teki puolueen kansanedustaja Pia Hiltunen, jonka mukaan "loppuvuoden tilanteessani äänestyksiin liittyneen painostuksen yhteydessä mentiin useaan kertaan henkilökohtaisuuksiin ja sanottiin suoraan, että 'ketään ei kiinnosta Pia Hiltunen, muista se'". 

* * *

Nähtäväksi jää, miten Tuppuraisen poliittinen ura jatkuu. Sitäkin kiinnostavampaa on kuitenkin se, millä tavalla nyt nähty episodi vaikuttaa hänen asemaansa puolueessa ja ennen kaikkea SDP:n kannatukseen suomalaisten parissa. Eli ostavatko suomalaiset puoluejohdon selitykset, vai siirtävätkö kannatustaan muille puolueille – tai ainakin siirtyvät katsomoon. 

Tämä nähdään seuraavissa mielipidekyselyissä ja uskoisin Tuppuraisen aseman riippuvan niiden tuloksista. Mikäli kyselyt osoittavat kannatuksessa notkahdusta, saattaa Lindtman hyvinkin uhrata Tuppuraisen ja siirtää hänet vähäisempään asemaan puolueessa. 

Lopuksi on todettava, että nyt nähty episodi on joka tapauksessa merkki Suomen Sosialidemokraattisen puolueen sisäisistä ongelmista. Siten joidenkin kansanedustajien lähtö puolueesta ei ole mahdotonta. Vaihtoehtoja on kaksi: uuden puolueen perustaminen tai yksittäisten kansanedustajien siirtyminen kilpailevaan poliittiseen liikkeeseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"
Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!

Rasismia Pohjois-Karjalassa ja muualla

Yleisradio teki jutun Rustik-hankkeeseen sisältyneestä kyselystä jonka mukaan Pohjois-Karjalassa asuvat maahanmuuttajat ovat kohdanneet rasimia. Näin oli kertonut 30 prosenttia vastanneista. 

Rasismilla oli monenlaisia ilmenemismuotoja. Ylen juttuun oli kerätty seuraavia esimerkkejä.

"Minun päälle kaadettiin likaista vettä liikkuvasta autosta ja minua kutsuttiin apinaksi".

"Autoin erästä henkilöä nostamaan hänen hattunsa maasta, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä minulta".

"Ihmiset huutavat, että et kuulu tänne ja niin edelleen".

"Kaupassa esimerkiksi huomaan, että ihmiset irvistävät, kun seisot heidän takanaan jonossa. Enimmäkseen vanhat ihmiset".

"Kun puhuin toisella kielellä kahvilassa, viereisessä pöydässä istuva nuori nainen kutsui minua ryssäksi".

"Minulle on sanottu, ettei venäläisiin voi luottaa".

"Minua ei palkata, koska olen venäläinen".

Ei käy kieltäminen, etteikö jokainen näistä kokemuksista kuulostaisi ikävältä. Tosin pari noista vaikuttaa sen verran ihmeellisiltä, että ne saattavat hyvinkin olla vailla todellisuuspohjaa, sillä kyselyissä saattaa helposti käydä näin.

Toisaalta 30 prosenttia vastaajista on niin suuri osuus, ettei pohjoiskarjalaisen rasismin olemassaoloa ole syytä epäillä. Tämä pätee siitäkin huolimatta, että ainakin itsestäni tuntuu todennäköisemmältä, että rasismia kokemaan joutuneet ovat vastanneet kyselyyn todennäköisemmin kuin muut.

Toisaalta on positiivista, ettei 70 prosenttia vastanneista ollut joutunut kokemaan rasismia. Siitä voidaan päätellä, ettei etnisyyteen perustuva syrjintä, huutelu tai kaltoinkohtelu ole Pohjois-Karjalassa mitenkään jokapäiväistä vaan pikemminkin poikkeus.

* * * 

On myös syytä huomata, ettei Ylen artikkeliin sisältyneissä kuvauksissa ollut mitään niin vakavaa kuin vaikkapa Itä-Helsingin tyttöjengin tai Pasilan 40-henkisen maahanmuuttajajengin touhut. Hyvä niin, sillä sellainen käytös olisi häpeäksi Pohjois-Karjalan etnisesti suomalaisille ihan yhtä lailla kuin itähelsinkiläisen ja pasilalaisen nuorisoporukan teot ovat Helsingin maahanmuuttajayhteisölle.

Edellä ilmaistut rasistiset teot eivät myöskään ole – onneksi – yhtä iljettäviä ja vakavia kuin esimerkiksi Abdul Azizin tai Milan Jaffin tekemiset suomalaisessa yhteiskunnassa. Tosin jälkimmäisiä ei jostain syystä kutsuta rasimiksi, vaikka ne kohdistuvatkin tekijästään etnisesti poikkeavaan ihmisryhmään tavalla, joka toisin päin tapahtuneena luokiteltaisiin ilman muuta sellaiseksi – ja vieläpä täysin anteeksiantamattomaksi.

* * *

Tällä kirjoituksellani en tietenkään halua vähätellä Pohjois-Karjalassa asuvien maahanmuuttajien kokemuksia. Päinvastoin, tarkoitukseni on pikemminkin muistuttaa siitä, että rasismi ja muu erilaisiin ihmisiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. 

Lisäksi halusin muistuttaa siitä, ettei rasismi – kutsuttiin sitä sitten sillä nimellä tai oltiin kutsumatta – ole valitettavasti minkään ihmisryhmän etuoikeus, vaan sitä esiintyy läpi yhä monimuotoisemmaksi muuttuvan yhteiskuntamme. Eikä minkään kansanosan kannata siksi syytellä toisia ihmisryhmiä rasismista. Ei etenkään silloin, jos samalla jää huomaamatta omaan viiteryhmän kuuluvien ihmisten rasistinen käytös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa
Rasismia Kontiolahdella
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?