Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Kehitysmaalaista ajattelua
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Arvoisa lukijani muistaa varmasti Espanjantaudin, lintuinfluenssan ja luultavasti myös niin sanotun sikainfluenssan. Lisäksi hän saattaa muistaa parin viikon takaisen kirjoitukseni, jossa kerroin Kanadassa havaitun, että kettuihin, haisunäätiin ja minkkeihin levinneissä H5N1-lintuinfluenssaviruksissa esiintyy mutaatioita, joiden seurauksena ne pystyvät lisääntymään aiempaa paremmin nisäkkäissä.
Tähän jatkoksi sopii eLIFE-lehdessä julkaistu tuore tutkimus, jossa havaittiin, että kiinalaisissa koirissa kiertävät influenssakannat saattavat lähiaikoina saada kyvyn tarttua ihmisiin. Kyse on alkujaan linnuista peräisin olevasta H3N2-influenssakannasta, jota on jo jonkin aikaa havaittu aasialaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa koirissa.
Kiinalaiset tutkijat keräsivät vuosien 2012 ja 2019 välillä tuhansia näytteitä influenssaa sairastavilta kiinalaiskoirilta saadakseen tietoa näiden virusten evoluutiosta tietoa. Heidän tulostensa mukaan influenssavirukset ovat kehittyneet tunnistamaan sellaisia solujen pinnan reseptoreita, joita esiintyy ihmisten hengitysteiden limakalvoilla. Ne pystyvät myös lisääntymään tällaisissa soluissa laboratorio-olosuhteissa.
Mielenkiintoinen oli myös havainto, että jotkut kerätyistä koiran influenssanäytteistä levisivät nopeasti naapurikäytävän fretteihin, joita käytetään monissa tutkimuksissa mallina ilmassa leviävälle influenssalle ihmisissä.
Ihmisillä ei ole tiettävästi esiintynyt samanlaisia viruksia kuin koirilla. Siten meillä ei ole immuniteettia niille, joten näiden virusten siirtyminen koirista ihmisiin saattaisi johtaa Espanjantaudin kaltaiseen erittäin tappavaan epidemiaan.
Tästä syystä koirien influenssavirustilanteen seurantaa tulee jatkaa, jotta huomaamme ajoissa, mikäli virusten evoluutio johtaa myös jatkossa kohti kykyä tarttua ihmiseen. Näin mahdolliseen epidemiaan voidaan varautua esimerkiksi lisäämällä tarvittaessa koirainfluenssavirusta kausi-influenssarokotteisiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Influenssavirus ja sen kaveri?
Borrelioosi on ikävä tauti, joka leviää ihmisiin yleensä hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen kautta, mutta joskus harvoin myös muiden pistävien tai purevien hyönteisten avulla. Itse taudin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen bakteeri.
Borrelia-bakteereiden varsinainen lähde luonnossa ovat pienet jyrsijät, joista ne leviävät punkkien avulla. Tartuntaa seuraa tavallisesti tulehduspesäke ihossa ja vähäisiä yleisoireita, mutta se saattaa myös johtaa krooniseen tautiin, johon liittyy esimerkiksi nivelten, ihon ja hermoston oireita.
Punkit purevat suomalaisia noin 500 000 kertaa vuodessa, useimmin Ahvenanmaalla, Manner-Suomen rannikkoalueilla ja itäisessä Suomessa. Kaikki puremat eivät kuitenkaan johda borrelioosiin, sillä ainoastaan viidesosa puutiaisista kantaa Borrelia-bakteeria ja niidenkin puremista vain kaksi kolmasosaa johtaa bakteerin siirtymiseen ihmisiin.
Lisäksi punkin nopea poistaminen estää yleensä Borrelian siirtymisen, koska bakteeri tarvitsee paljon aikaa. Siksi käytännössä vain pari prosenttia punkin puremista johtaa borrelioosiin.
* * *
Otin asian puheeksi siitä syystä, että luin eilen Science-lehdestä amerikkalaisten kehittäneen rokotetta borrelioositartuntoja vastaan. Rokote perustuu samaan innovaatioon kuin mm. Pfizerin kehittämä koronarokote.
Ideana siinä on viedä rokotettavan soluihin lähetti-RNA:ta (mRNA), joka sisältää ribosomeille ohjeen siitä, kuinka valmistetaan kohteena olevan eliön proteiinia eli antigeenia. Kyse ei kuitenkaan ole geneettisestä manipulaatiosta, vaan ainoastaan väliaikaisen proteiinituotannon käynnistämistä.
Rokotteen saaneessa nisäkkäässä proteiinin tuotanto jatkuu vain lyhyen aikaa, minkä jälkeen mRNA tuhoutuu. Sen seurauksena immuunijärjestelmä kuitenkin ehtii aktivoitua ja alkaa tuottaa vasta-aineita antigeeneja vastaan sekä käynnistämään myös soluvälitteisen immuunijärjestelmän.
Borrelioosi-bakteeri on monin verroin monimutkaisempi eliö kuin virukset. Ja punkki on vielä sitäkin kertaluokkaa monimutkaisempi. Siitä huolimatta amerikkalaiset suunnittelivat rokotteensa nimenomaan punkkia vastaan.
Se tapahtui valmistamalla mRNA-molekyylejä, joissa oli solulle ohje peräti 19 eri punkin syljestä löytyvän antigeenin valmistamiseen. Koronarokotteissa niitä on vain yksi.
Rokotetta ei ole vielä testattu ihmisillä, mutta marsuissa ne tehosivat. Kun rokotettujen punkkien annettiin purra marsuja, tulehtui puremahaava nopeasti ja punkit irtosivat niistä 18 tunnin kuluessa.
Juuri tämä on oleellista, sillä Borrelia-bakteeri ei yleensä ehdi siirtyä nisäkkään verenkiertoon näin nopeasti. Ja siksi punkin sylkeä vastaan suunnattu rokote suojaa rokotettua borrelioosilta (kuten todennäköisesti myös puutiaisaivokuumetta aiheuttavalta virukselta).
Nähtäväksi jää, kuinka punkkirokote tehoaa ihmisiin ja pääseekö se lopulta käytännön rokotetuotantoon. Tästä riippumatta Science-lehden uutinen osoitti, että koronaviruksessa ensimmäistä kertaa sovellettu rokotetekniikka avaa ovia aivan uudenlaisiin tapoihin suojata ihmisiä erilaisilta terveysriskeiltä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen
Borrelioosin syistä
Suomen hallitus aikoo poistaa koronarajoitukset. Asialla on myös opposition tuki, joten ei liene epäilystä siitä, etteikö Marinin kabinetti saisi tahtoaan toteutetuksi.
Suomalaisten kannalta tämä tarkoittaa tervetullutta paluuta puolisentoista vuotta sitten katkenneeseen tavalliseen elämänmenoon. On siis syytä toivoa, että kaikki menee hyvin, eikä yhteiskunnan vapautumisesta seuraa takaiskuja. Tätä riskiä voi pohdiskella Science-lehden tuoreen artikkelin tarjoamien esimerkkien valossa.
Sen mukaan Tanska vapautti yhteiskuntansa syyskuun 10. päivänä. Perusteena rajoitusten purkamiselle oli yli 18-vuotiaiden 88 prosentin ja yli 60-vuotiaiden 97 prosentin täysi rokotekattavuus, eikä avautumisesta ole seurannut suurempia ongelmia: uusia tartuntoja on ollut päivittäin noin 450. Lukua voi verrata koronarajoituksia ylläpitävän, mutta selvästi heikomman rokotuskattavuuden saavuttaneen Suomen suunnilleen yhtä korkeisiin päivittäisiin koronalukuihin.
Esimerkin epäonnistumisesta tarjoaa Britannia, missä rajoituksista luovuttiin heinäkuussa, jolloin vain puolet asukkaista oli saanut täyden rokotesuojan. Sen jälkeen koronatartuntojen määrä räjähti käsiin ja uusia tartuntoja ilmenee nykyisin päivittäin yli 30 000 - virukseen kuolleitakin tulee 100 hengen päivävauhdilla.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki on Israel, joka avautui jo kesäkuun alussa. Siellä tautitapausten määrä suorastaan räjähti kesän aikana lähes 10 000 päivittäiseen tartuntaan, mutta on sittemmin laskenut jonkin verran.
Tartuntojen seurauksena Israelissa tulee koronakuolemia parinkymmenen ihmisen päivävauhdilla. Näin siitä huolimatta, että maan yli 60-vuotiaista noin 90 prosenttia on saanut kaksi rokotusta - se tarkoittaa, että rokottamattomien osuus riskiryhmäläisistä on noin kolminkertainen verrattuna tanskalaisiin.
Nähtäväksi siis jää, kuinka käy Suomessa. Science-lehden tarjoamien esimerkkimaiden perusteella ennuste ei kuitenkaan ole kovin hyvä, koska yli 60-vuotiaista täyden rokotesuojan on meillä saanut vasta alle 90 prosenttia. Toivottavasti tämä näkemys on kuitenkin väärä, ja Israelissa nähty koronaepidemian uusi nousu vältetään meillä - joko ihmisten vastuullisen käyttäytymisen tai uudelleen kiihtyvän rokotusinnon seurauksena.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa
Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?
Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta
Amnesty international on esittänyt väitteen, jonka mukaan "se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa". Syynä näkemykseen on järjestön tahto rokotuttaa kehitysmaalaiset, eikä siis minkäänlainen rokotekriittisyys, päinvastoin.
Amnestyn raportin mukaan suurimmat rokotevalmistajat ovat priorisoineet vauraita valtioita, vaikka rokotteita olisi tarvittu myös matalan tulotason maihin. Ne ovat sen mukaan myös kieltäytyneet jakamasta valmistukseen tarvittavaa dataa ja teknologiaa sekä pitäneet kiinni rokotepatenteistaan.
Näin ollen Amnesty syyttää korkean tulotason maita ja lääkeyhtiöitä pandemian pitkittämisestä.
* * *
Koronapandemia päättyy joka tapauksessa sitten, kun kaikki maapallon ihmiset ovat saaneet rokotesuojan tai sairastaneet itse taudin (olettaen ettei viruksesta evolvoidu immuniteetin kiertämään pystyviä muotoja). Valitettavasti viruksen leviämistä kehitysmaissa on kuitenkin vaikea seurata, koska niistä ei ole luotettavia tilastoja.
Jotain tästä vaikeudesta kertonee esimerkiksi se, että virallisten tilastojen mukaan suhteellisen kehittyneessä 48 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa on tautiin kuollut yli 86 000 ihmistä, mutta sen kaaosmaisessa todellisuudessa elävässä 13 miljoonan asukkaan naapurissa Zimbabwessa vain neljä ja puoli tuhatta. Ero tuskin selittyy koronakuolemien yleisyydellä vaan tilastojen puutteellisuudella.
* * *
Amnesty on tunnetusti vasemmistoliberaali järjestö, jossa toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että meillä on käytössämme rokotteita ainoastaan siitä syystä, että länsimaisilla ihmisillä on taito ja yrityksillä motivaatio kehittää sellaisia. Siksi rokotteiden ilmainen jakaminen ja/tai patenttisuojan murtaminen heikentäisi yhteiskuntiemme kykyä reagoida tuleviin pandemioihin.
Tällaisesta kehityksestä meillä on olemassa erinomainen esimerkki eli uusien antibioottien kehittämisen loppuminen. Niitähän tehtiin innokkaasti kymmeniä vuosia sitten, mutta samalla kun tuotteista saatavat voitot pienenivät, siirsivät lääkeyhtiöt tuotekehityksensä muihin tuotteisiin. Ja nyt meitä uhkaa sen seurauksena antibioottiresistenttien bakteereiden kehittyminen.
On kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun länsimaiden ihmiset ovat saaneet omat väestönsä turvaan, jäävät jäljelle ainoastaan halpahintamarkkinat kehitysmaihin. Ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien puuttuessa rokoteyhtiöt siirtyvät niille - toki tämä kaikki olettaen, etteivät rokotetta vaille jääneet ole sitten jo sairastaneet tautia.
Joka tapauksessa Suomi muiden EU-maiden kanssa on jo nyt lahjoittanut 100 miljoonaa Astra Zenecan rokotetta kehitysmaihin. Ja ainakin Suomi aikoo lahjoittaa niitä myös lisää.
Olisikin reilua, jos Amnesty sen sijaan, että se moittii länsimaita ja rokotevalmistajia niiden oman väestön suojelemisesta ja rokotteiden kehittämisestä ja tuottamisesta ansaitusta liikevoitosta, kiittäisi niitä. Mutta taitaa olla niin, että kiittämättömyys on tässäkin asiassa maailman palkka.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa
Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Talousnobelisti Paul Krugman on ottanut kantaa Euroopan Unionin toivottomaan tehottomuuteen. Ei sentään kellonkääntelyssä, mutta kuitenkin rokoteasioissa.
Lyhyesti sanottuna hänen viestinsä oli se, että EU on epäonnistunut, koska meillä on "puritaaninen pelko siitä, että jossain joku muu on onnellinen". Niinpä EU viivytteli ja tinki koronarokotteita hankkiessaan, minkä seurauksena niiden saaminen on takkuillut nopeammin toimineiden ja paremmin maksavien asettuessa - valmistajien kannalta ymmärrettävästi - etusijalle.
Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että 8,8 miljoonan asukkaan Israel on julkaissut tilastoja, jotka kattavat 3,4 miljoonan vähintään viikkoa aiemmin kahdesti rokotetun ihmisen sairastumistietoja. Tai 64 miljoonan asukkaan Britanniassa lähes 27 miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen rokotteen. Ja noin 300 miljoonan asukkaan USA:ssa on pistetty jo 124 miljoonaa rokotusta (tässä oli alkuun virhe, jonka korjasin).
Sen sijaan 5,5, miljoonan asukkaan Suomessa on annettu vasta noin 700 000 rokotusta ja koko 450 miljoonan ihmisen EU:ssa rokotuksia on annettu vaivaiset 55 miljoonaa. Siten Krugmanin näkemys EU:n epäonnistumisesta koronarokotusten suhteen ei todellakaan ole vailla pohjaa.
Krugmanin kritiikistä tuli mieleeni vanha sutkaus, jonka mukaan on kahdenlaista kateutta. Yhden version mukaan kyse on kainuulaisesta ja pohjalaisesta kateudesta ja toisen version mukaan suomalaisesta ja amerikkalaisesta kateudesta. Molemmat nimitykset ovat kuvaavia.
Kainuulainen/suomalainen kateus on sutkauksen mukaan sitä, että jos naapurilla menee paremmin, on tehtävä kaikkensa, että tällä alkaisi mennä yhtä huonosti kuin itsellä. Pohjalainen/amerikkalainen kateus on puolestaan sellaista, että jos naapurilla menee paremmin, on se merkki siitä, että on ponnisteltava kovasti, jotta itsellä menisi vieläkin paremmin.
Krugmanin viesti antoi pohjaa uudelle samankaltaiselle sutkaukselle. Sen mukaan EU:lainen asiainhallinta on sitä, että ongelman kohdatessaan on syytä huolehtia siitä, ettei kukaan muu vain pääse hyötymään sen ratkaisemisesta. Amerikkalaisten asianhallinta taas on sellaista, että hoidetaan ongelmat muista välittämättä kuntoon, jotta pysytään jatkossakin muun maailman edellä.
Jos Krugmanin luonnehdinta pitää paikkansa, olisi eurooppalaisten saatava aikaiseksi perustavanlaatuinen muutos omien asioidensa hoitamisessa, mikäli se aikoo pysyä mukana talous- ja hyvinvointikilpailussa maailman muiden talousmahtien kanssa. Tai sitten se on pilkottava sellaisiin osiin, joissa vallitsee amerikkalaistyyppinen asiainhallinta - eli omat asiat ratkaistaan ensin ja muita pohditaan vasta sen jälkeen, jos edes pohditaan.
Aiempia asioita samasta aihepiiristä:
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?
Suomen poliittinen johto päätti siirtää kuntavaalit kahdella kuukaudella eteenpäin siinä toivossa, että koronaepidemia pysähtyisi siihen mennessä. Siirtoa kannattivat kaikki eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta.
Vaalien siirtäminen vain muutamia viikkoja ennen niiden ilmoitettua ajankohtaa on tietenkin katastrofaalinen epäonnistuminen Suomen hallitukselta. Näin erityisesti siksi, päätöksen perusteluna käytetty COVID-19-pandemia ei ole liikkeelle lähdettyään ollut lainkaan niin yllätyksellinen kuin hallitus on antanut ymmärtää.
Tämän totesi eilen professori Vesa Olkkonen, jonka mukaan Suomen hallituksen ja viranomaisten toiminta viruksen suhteen on ollut reaktiivista eli jälkikäteen toimimista, kun tehokas pandemian hoitaminen olisi perustunut taudin ymmärtämiselle perustuvalle ennakoivalle eli proaktiiviselle toiminnalle. Hallituksen syyllisyystaakkaa alleviivasi vielä se, että - Olkkosen mukaan - "sen kerran, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uskalsi tehdä asiantuntemukseensa ja faktoihin perustuvan oikea-aikaisen ulostulon estääkseen ennakoivasti epidemiatilanteen voimakasta pahenemista, sosiaali- ja terveysministeriö otti THL:n johtajat puhutteluun ja komensi suut suppuun".
Tämä ministeriön röyhkeän itsetietoinen munaus kulminoitui jo siinä, että vaikka viruksen ns. brittimuunnoksen tiedettiin leviävän paljon tehokkaammin kuin alkuperäisen viruksen, ei maamme koronatoimille tehty mitään heti sen ilmaannuttua, vaan uuden taudinaiheuttajan annettiin levitä maassamme kaikessa rauhassa. Näin tehtiin siitä huolimatta, että kaikkien tiedossa on ollut huhtikuuksi suunniteltu vaalipäivä, jolloin ainakin vaalivirkailijoiden tiedettiin joutuvan lähikontaktiin lähes kaikkien suomalaisten kanssa. Viruksen leviämistehokkuuden laskeminenhan olisi ollut äärimmäisen yksinkertaista matematiikkaa sen jälkeen, kun sen tartuntafrekvenssi oli tullut tietoon.
Kaikkien hallituksen munausten jälkeen lienee kuitenkin hyvä, että vaaleja lopulta siirrettiin. Eihän siinäkään olisi järkeä, että myös nyt käsillä olleessa tilanteessa vain sinisilmäisesti toivottaisiin, että virus käyttäytyisi jotenkin muuten kuin se ilmiselvästi käyttäytyy.
* * *
Hallituksen kyvyttömyyttä ei saisi tässä tilanteessa painaa villaisella, vaan siltä on syytä vaatia poliittista vastuuta tekemistään virheistä. Sen lisäksi hallituksen tulisi pyytää sosiaali- ja terveysministerin suulla julkisesti anteeksi THL:n johtajien puhuttelua vajaa kuukausi sitten. Myös pääministeri Marinin pitäisi tulla julkisuuteen ja pyytää anteeksi koko Suomen kansalta hallituksensa kyvyttömyyttä ihmisten terveyden turvaavien rokotteiden hankinnassa.
Vielä anteeksipyyntöjäkin tärkeämpää olisi kuitenkin hallituksen - mieluiten poliittista vastuunkantoa seuraavana toimitusministeristönä - ryhtyminen aktiivisiin toimiin järjestääkseen maahamme mahdollisimman pikaisesti sellaisia hyväksi osoitettuja koronavirusrokotteita, joita muualla maailmassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä (esimerkki, toinen).
Samalla maamme poliittisten päättäjien olisi syytä panna tiukasti mieleensä se muinaisen Neuvostoliiton kaltainen tehottomuus, jolla Euroopan Unionin päätöksentekokoneisto on hoitanut rokote- ja muita asioita. Sekä muuttaa lammasmaista suhdettamme Unioniin sen mukaisesti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Yle julkaisi Itäkeskuksessa tehtyjä haastatteluita. Niissä maahanmuuttajataustaiset ihmiset kertoivat, etteivät he enää välitä koronaviruksesta. Kantasuomalaiset haastateltavat puolestaan arvelivat - poliittisesti korrektisti - alueen korkeiden tartuntalukujen johtuvan tiiviistä asumisesta ja siitä, ettei tietoa viruksesta ole saatu levitetyksi alueen monikulttuuriselle väestölle.
Ministeri Krista Kiuru (sd) taas kertoi eilen, että "jos tuhat" tartuntaa "tulee viikossa Uudellamaalla, niin Suomella ei ole varaa jatkaa tällä epidemian hallinnan tyylillä. Eli tiukkoja toimia tarvitaan ja ne on alueellisesti tehtävä."
Hänen kollegansa Li Andersson (vas) puolestaan ilmaisi näkemyksensä, jonka mukaan Suomessa on huolehdittu turhan paljon taloudesta COVI-19-pandemian aikana. Niinpä hän arveli, että "tekemällä tiukkaa politiikkaa tartuntojen pitämiseksi minimissä tehdään myös parasta talouspolitiikkaa".
Oleellista näissä kommenteissa on huomata, että vaikka maamme hallitus on huomannut COVID-19:n olevan suuri ongelma maamme talouden kannalta, siitä huolehtiminen on heidän agendallaan sittenkin toissijaista. Tässä suhteessa jäin ihmettelemään erityisesti yhtä asiaa.
Miten niin Suomella ei ole varaa jatkaa epidemian hallintaa huolehtien samalla talouden pyörimisestä, kun se samaan aikaan panee kehitysapuun yli miljardi euroa vuodessa? Eikö noilla rahoilla olisi juuri nyt parempaa käyttöä suojaamaan suomalaisia tartunnoilta ja maamme taloutta katastrofilta kuin syytää ne mustan mantereen epätoivoisiin kehittämishankkeisiin, joihin viimeisen puolen vuosisadan aikana syydetyillä varoilla ei ole saatu aikaiseksi juuri muuta kuin Afrikan väestöräjähdys ja hulppea elintaso sitä jakavassa apparaatissa toimiville ihmisille?
Voisiko esimerkiksi ajatella, että kehitysavun sijasta näitä varoja käytettäisiin koronatartuntojen testaukseen sekä siihen, että tavalla tai toisella motivoitaisiin maahanmuuttajaväestöämme välittämään koronaviruksesta? Ja jos tosiaankaan tiedotus ei mene perille - mitä kyllä epäilen - myös huolehtimaan sen paremmasta saavutettavuudesta heidän parissaan.
Lopuksi on kuitenkin todettava, että Suomi on eurooppalaisessa vertailussa onnistunut erittäin hyvin koronaviruksen torjunnassa. Meillä on maanosan alhaisimmat tartuntaluvut ja talouskin on selvinnyt kohtuullisin vaurioin. Siksi lienee selvää, ettei koronapolitiikkaan kannata tehdä kovin radikaaleja muutoksia, koska tilanteen laukaisevat koronarokotteetkin ovat jo tulossa - ainoina esteinä niiden käyttöönotolle ovat enää hyväksymisbyrokratia ja rokotetuotannon kapasiteetti.
Siksi hallituksen kannattaisikin jo ruveta keskittymään siihen, miten pandemian aikaansaama julkisen sektorin velkaantumisongelma ratkaistaisiin tulevina vuosina. Eli miten suomalainen talous viritettäisiin huippuvauhtiin ja samanaikaisesti supistettaisiin julkisen sektorin kuluja radikaalisti ilman, että yhteiskunnan perustoiminnot ja turvallisuus kärsisivät.
Olisihan yleisellä tasolla kovasti maailmanparantamista korostavalle hallitukselle melkoinen häpeäpilkku, mikäli se ei edes yrittäisi olla jättämättä pandemian kuluja tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttoon liittyviä tilastoja, tapauksia ja johtopäätöksiä
Ajatusten säyneenjoesta ja koronaviruksesta
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Erkkomedian merkitys politiikanteolle näkyi jälleen kerran kun Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen siitä, että pääkaupunkiseudulla elää satapäinen joukko väkivaltaisia nuoria. Sen seurauksena sekä hallitus ja eduskunta että myös valta- ja sosiaalinen media ovat täyttyneet maahanmuuttoon liittyvistä kannanotoista ja kirjoituksista. Niin myös tässä blogissa.
Tällä kirjoituksella en lähde enää käymään näitä kommentteja yksityiskohtaisesti läpi. Sen sijaan nostan esiin kaksi asiaa, joihin arvoisan lukijani on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Niistä ensimmäinen liittyy keskustelussa esille tuotuihin tilastoihin, joiden mukaan nuorten väkivalta on viime aikoina vähentynyt. MTV3 kuitenkin julkaisi tiedon, jonka mukaan yksi selitys tälle ilmiölle näyttäisi olevan se, ettei nuorten tekemistä rikoksista enää kerrota entiseen tapaan poliisille. Toisin sanoen tilastotieto on tämän mukaan vajaampaa kuin aiemmin.
Tämä käytäntö on tuttu Ruotsista, missä maahanmuuttajanuorison väkivalta on ryöstäytynyt aivan eri tasolle kuin meillä. Autoja palaa, rakennuksia räjähtelee ja ihmisiä ammutaan, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt mitään (tuore tapaus ja järkyttävä esimerkki). Tällä kriteerillä tarkasteltuna Halla-ahon ja Ohisalon väittely siitä, olemmeko samalla tiellä kuin länsinaapuri näyttäisi kallistuvan ensin mainitun hyväksi.
Toinen seikka, johon haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion on Pfizerin ja BioNTechin koronavirusrokotteesta julkaistu juttu, jossa sen kehittäjien kerrotaan olevan turkkilaisia. Epäilen nimittäin vahvasti, että tätä tosiasiaa tullaan jatkossa käyttämään perusteena humanitaarisen maahanmuuton "hyödyllisyydestä".
On tietenkin hienoa, että Saksassa elää tällainen pariskunta, joka on omalla ahkeruudellaan ja älykkyydellään pystynyt nousemaan Saksan rikkaimpien perheiden joukkoon. Siitä heille täysi ja varaukseton kunnia.
Tulevaa keskustelua varten on arvoisan lukijani kuitenkin hyvä huomata, ettei näillä ihmisillä ole mitään merkitystä humanitaariseen maahanmuuttoon liittyen - paitsi tietenkin maksumiehinä - sillä he ovat saapuneet Saksaan työtä tekemään saapuneiden vanhempiensa mukana. Toisin sanoen, he eivät ole humanitaaristen vaan työperäisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. Eikä sellaisten maahantuloa vastusta kukaan, kunhan heille on maamme työmarkkinoilla tarvetta eli työpaikka, jonka nettokustannukset eivät lankea veronmaksajien kontolle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Järjestäytyneitä musliminuoria
Koronaviruspandemiasta kertoviin uutisiin tulee lähes aina yleisökommentteja, joissa väitetään SARS-CoV-2-viruksen torjuntatoimien olevan tarpeettomia. Siksi tein pienen laskutoimituksen asiaa selventääkseni.
Oletuksena laskelmalleni on se, että Suomen, Tanskan ja Norjan tilastot tartunnoista ja kuolemantapauksista olisivat kohtuullisen luotettavia. Tämä lienee varsin todennäköistä.
Laskelmassa määritin kunkin maan kuolleisuuden siellä koronavirukseen kuolleiden ja tartunnan välisenä osamääränä. Näin laskien Suomessa kuolisi 2,4 prosenttia tartunnan saaneista. Norjan ja Tanskan vastaavat kuolleisuusfrekvenssit olisivat 1,6 ja 1,8 prosenttia. Näiden väkiluvulla painottamaton keskiarvo on 1,95 prosenttia (kaikkien kolmen väkiluku on käytännössä sama, joten painotus muuttaisi tulosta vain vähän).
Jos nyt kerrotaan tuo keskimääräinen kuolleiden osuus sairastuneista kunkin maan väkiluvulla saadaan Suomessa, Norjassa ja Tanskassa pandemian aikana kuolevien lopulliseksi määriksi 107 000, 106 000 ja 113 000 ihmistä. Tämä siis sillä oletuksella, että jokainen ihminen saa lopulta tartunnan ja kuolee siihen yhtä todennäköisesti. Näin ei tietenkään ole, vaan osa ihmisistä jää joka tapauksessa ilman tartuntaa ja taudin vakavuuskin vaihtelee.
Olettakaamme siten, että puolet väestöstä saisi tartunnan, eivätkä jo tartunnan saaneet eroaisi kuolleisuudeltaan myöhemmin viruksen saavista. Näillä oletuksilla laskettuna kolmen pohjoismaan kuolleisuudet olisivat hieman yli 50 000 ihmistä maata kohti, mikäli viruksen annettaisiin levitä vapaasti.
Se olisi kansallinen katastrofi ja noin tuhatkertainen tyypilliseen influenssaan verrattuna. Siis aivan eri suuruusluokkaa kuin laskutoimitukseeni kuviteltavissa olevat mahdolliset virheet yhteensä.
Laskelmani tulosta on lisäksi pidettävä pikemmin ala- kuin yläestimaattina, sillä viruksen levitessä vapaasti romahtaisi terveydenhuolto, jolloin vakavasti sairastuneiden hoito jäisi nykyistä huonommaksi ja kuolleiden suhteellinen määrä kasvaisi merkittävästi. Siten kuolleiden määrä nousisi mitä todennäköisimmin oleellisesti suuremmaksi kuin edellä esittämäni 50 000 ihmistä.
On siis aivan selvää, että pandemian pysäyttämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat oikeutettuja, mikäli pidämme ihmiselämää ensisijaisena arvona suhteessa talouteen. Loputtomasti näin ei kuitenkaan voida tehdä, vaan jossain vaiheessa yhteiskunnan kantokyky lakkaa.
Siksi meidät pälkähästä päästävän rokotteen kehittämiseen on syytä satsata - ja näin myös tehdään. Maailmalla on tällä hetkellä yhteensä yli 180 rokotuksenkehitysohjelmaa. Toivon mukaan niistä mahdollisimman moni, tai edes yksi, tuottaa sellaisen rokotteen, joka myös tehoaa virukseen ja on käyttäjälleen turvallinen. Ja jonka tuotanto saadaan nopeasti laajamittaiseksi.
Kuriositeettina mainittakoon, että laskin myös sen, miten koronaan leväperäisesti suhtautunut Ruotsi on tilastoinut omat tartuntatapauksensa. Siellä on tilastojen mukaan kuollut peräti 5,4 prosenttia tartunnan saaneista, mikä on 2,8 kertaa enemmän kuin muissa pohjoismaissa.
Tämä tarkoittanee sitä, että länsinaapuri on jättänyt tilastoimatta noin 64 prosenttia sairastuneistaan, sillä ei liene uskottavaa, että länsinaapurimme terveydenhuolto olisi onnistunut pelastamaan vain noin joka kolmannen sellaisen potilaan, joka olisi saatu hoidetuksi muissa pohjoismaissa.
Merkittävää on myös se, että laumasuojaan ruotsalaisilla on kuitenkin vielä niin pitkä matka, ettei maa ehdi saavuttaa sitä ennen kuin se synnytetään rokotteen avulla. Siten muihin pohjoismaihin verrattuna "ylimääräiset" kuolleet ovat olleet siellä turhia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätkähdyttävät koronatilastot
Onko koronaviruksella jälkiseurauksia?
Koronaviruksen tulevaisuus