Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Niin sanottuun sikainfluenssaan liittyvät narkolepsiatapaukset ovat nostaneet julkiseen keskusteluun päätöksen rokotteiden hankinnasta. Ottamatta kantaa hankintamenettelyyn tai sen aikana tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai väärinkäytöksiin, haluan tuoda esiin sen, että lintujen perinnöllistä ainesta sisältävät influenssavirukset ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia. Tämän osoittavat monet aiemmat epidemiat kuten espanjantauti, aasialainen tai honkongilainen. Niissä on kuollut yhteensä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Myös sikainfluenssa sisätää lintuinfluenssageenejä. Tämän takia sen tiedettiin olevan potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Kun myös taudin kehityksen alkuvaiheiden perusteella syntyi käsitys, jonka mukaan suuren pandemian riski on olemassa nähtiin Suomessa väestön suojaaminen tärkeäksi.

Ainoa tehokas tapa suojautua influenssapandemiaa vastaan on nykyisin rokotus, jonka valmistus aloitettiin pikaisesti epidemian tultua yleiseen tietoon. Koska kyseessä oli uusi taudinaiheuttaja, jouduttiin rokotteen valmistusprosessi aloittamaan alusta, vaikka aikaisemmat kokemukset kausi-influenssarokotteista loivatkin tuotantoprosessin suuntaviivat. Myös rokotuksen saatavuuden tiedettiin jäävän rajalliseksi, mikäli pandemia etenisi nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomi toimi kohtuullisen nopeasti ja tilasi oman annoksensa saadakseen väestönsä suojatuksi ajoissa. Mikäli sikainfluenssa olisi osoittautunut niin vaaralliseksi kuin pelättiin, olisi toimenpiteellä säästetty tuhansien ihmisten henki. Näin ei onneksi käynyt, ja myös rokottamatta jättäytyneet ihmiset säilyivät enimmäkseen terveinä.

Linnuissa elää suuri joukko sellaisia influenssaviruksia, jotka eivät normaalisti tartu ihmisiin. Kuten espanjantauti ja sikainfluenssa osoittavat, saattavat eksoottiset influenssavirukset kuitenkin aina joskus tarttua myös ihmisiin - ja usein vakavin seurauksin.

Lintuinfluenssan tavallisin tie ihmiseen käy ilmeisesti siipikarjan kautta. Tämän takia useimmat suuret epidemiat ovat lähtöisin Aasiasta, missä ihmiset ja heidän siipikarjansa elävät hyvin läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Tehokkain tapa torjua vakavia lintuinfluenssapandemiota olisikin siis tukkia taudinaiheuttajan tie linnuista ihmiseen. Aihe on ollut tiiviin tutkimuksen alla, ja nyt on uudessa tutkimuksessa kehitetty sellainen kana, jonka genomiin on lisätty pieni geeni, joka häiritsee influenssaviruksen lisääntymistä. Tämän seurauksena virustartunnan saanut kana ei enää tartuta muita saman parven kanoja, vaikka itse sairastuukin.

Tämän uuden keksinnön käyttöönotto siipikarjan kasvatuksessa vähentäisi huomattavasti lintuinfluenssan tartuntariskiä ihmiseen. Samalla myös tarve aina riskejä sisältävien rokotusten antamiseksi pienenisi.

Ongelmana tällä tiellä on ainoastaan länsimaissa voimakkaiden painostusrymien haluttomuus hyödyntää geneettisesti modifioituja eliöitä (GMO). Niiden saaman menestyksen seurauksena esimerkiksi suomalaiset professorit ja muut tutkijat vetosivat julkisesti, jotta GMO-keskustelua käytäisiin asiapohjaisesti. Olin itse yksi allekirjoittajista.

Nyt olisi esimerkiksi oikea aika pohtia, sisältävätkö lintuinfluenssarokotteet enemmän riskejä kuin virusta levittämättömän kanan käyttäminen siipikarjatuotannossa. Rokote sisältää pienen mutta todelliseksi osoitetun riskin, kuten narkolepsiatapaukset osoittavat. Jälkimmäisen vaaroista sen sijaan ei ole näyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että mikäli lintuinfluenssojen leviämistä ei mitenkään rajoiteta, eikä siltä suojauduta edes rokottein, kasvaa riski tuhansien suomalaisten kuolemasta seuraavan suurpandemian yhteydessä valtavaksi. Sitä riskiä lisää jokainen älyllisesti epärehellinen argumentti, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten suojaaminen pandemian varalta. Olisi siis toivottavaa, että kaikki influenssaan liittyvä keskustelu olisi asiapohjaista, eikä tunteisiin tai ihmisten tietämättömyyteen vetoavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku