Koiraflunssa

Arvoisa lukijani muistaa varmasti Espanjantaudin, lintuinfluenssan ja luultavasti myös niin sanotun sikainfluenssan. Lisäksi hän saattaa muistaa parin viikon takaisen kirjoitukseni, jossa kerroin Kanadassa havaitun, että kettuihin, haisunäätiin ja minkkeihin levinneissä H5N1-lintuinfluenssaviruksissa esiintyy mutaatioita, joiden seurauksena ne pystyvät lisääntymään aiempaa paremmin nisäkkäissä. 

Tähän jatkoksi sopii eLIFE-lehdessä julkaistu tuore tutkimus, jossa havaittiin, että kiinalaisissa koirissa kiertävät influenssakannat saattavat lähiaikoina saada kyvyn tarttua ihmisiin. Kyse on alkujaan linnuista peräisin olevasta H3N2-influenssakannasta, jota on jo jonkin aikaa havaittu aasialaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa koirissa. 

Kiinalaiset tutkijat keräsivät vuosien 2012 ja 2019 välillä tuhansia näytteitä influenssaa sairastavilta kiinalaiskoirilta saadakseen tietoa näiden virusten evoluutiosta tietoa. Heidän tulostensa mukaan influenssavirukset ovat kehittyneet tunnistamaan sellaisia solujen pinnan reseptoreita, joita esiintyy ihmisten hengitysteiden limakalvoilla. Ne pystyvät myös lisääntymään tällaisissa soluissa laboratorio-olosuhteissa. 

Mielenkiintoinen oli myös havainto, että jotkut kerätyistä koiran influenssanäytteistä levisivät nopeasti naapurikäytävän fretteihin, joita käytetään monissa tutkimuksissa mallina ilmassa leviävälle influenssalle ihmisissä. 

Ihmisillä ei ole tiettävästi esiintynyt samanlaisia viruksia kuin koirilla. Siten meillä ei ole immuniteettia niille, joten näiden virusten siirtyminen koirista ihmisiin saattaisi johtaa Espanjantaudin kaltaiseen erittäin tappavaan epidemiaan. 

Tästä syystä koirien influenssavirustilanteen seurantaa tulee jatkaa, jotta huomaamme ajoissa, mikäli virusten evoluutio johtaa myös jatkossa kohti kykyä tarttua ihmiseen. Näin mahdolliseen epidemiaan voidaan varautua esimerkiksi lisäämällä tarvittaessa koirainfluenssavirusta kausi-influenssarokotteisiin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Influenssavirus ja sen kaveri?

Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä

Arvoisa lukijani muistanee vielä hyvin keskustelun siitä, mistä koronapandemian aiheuttanut SARS-CoV2 sai  alkunsa. Ja saattaapa muistaa niin sanotun sikainfluenssankin. Ja jokainen lienee kuullut espanjantaudista, joka tappoi ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kymmeniä miljoonia ihmisiä - Suomessakin noin 20 000 ihmistä. 

Kaikkia edellä mainittuja viruksia yhdisti tappavuuden lisäksi se, että ne olivat ihmisiin tarttuneita eläinten viruksia. Se tarkoittaa, ettei ihmisillä ollut niitä vastaan aiemmista tartunnoista saatua immuniteettia, joten elimistö oli lähtökohtaisesti aseeton näitä viruksia vastaan. 

Siksi jo useita kertoja linnuista ihmisiin tarttuneiden influenssavirusten esiintymistä ja evoluutiota seurataan tarkasti. Ja nyt on Kanadassa havaittu, että kettuihin, haisunäätiin ja minkkeihin levinneissä H5N1-lintuinfluenssaviruksissa esiintyy mutaatioita, joiden seurauksena ne pystyvät lisääntymään aiempaa paremmin nisäkkäissä. 

Tarkemmin sanottuna virukset pystyvät näiden mutaatioiden ansiosta sitoutumaan aiempaa paremmin nisäkkäiden ylähengitysteiden soluihin. Tosin niissä ei - ainakaan vielä - esiinny sellaisia mutaatioita, joiden seurauksena influenssavirusten tartuntakyvyn tiedetään olevan kaikista paras.

Tulevaisuudessa onkin jännittävää seurata, kehittyykö nisäkkäissä nyt esiintyvistä viruksista ajan myötä sellaisia kantoja, jotka onnistuvat tarttumaan ihmisiin ja lisääntymään heissä. Jos näin käy, on edessä jälleen uusi lintuinfluenssaepidemia, jonka aiheuttamien kuolemantapausten määrää voidaan toistaiseksi vain arvailla. 

Jotain suuntaa saattaa kuitenkin antaa tieto siitä, että niissä tapauksissa, kun virus on tarttunut linnuista ihmisiin, on kuolleisuus ollut kymmeniä prosentteja. Saattaa kuitenkin olla, että nyt käynnissä oleva virusten muuntuminen eli evoluutio laskee tai nostaa tätä kuolleisuutta. 

Siksi on hyvä, että ihmiskunnalla on pitkä kokemus influenssarokotteiden kehittämisestä - itsekin olen ottanut rokotteen vuosittain jo kymmenien vuosien aikana. Ja siksi myös uudelle viruskannalle pystytään kehittämään ja tuottamaan toimiva rokote alle vuoden kuluttua siitä, kun epidemia on lähtenyt liikkeelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Niin sanottuun sikainfluenssaan liittyvät narkolepsiatapaukset ovat nostaneet julkiseen keskusteluun päätöksen rokotteiden hankinnasta. Ottamatta kantaa hankintamenettelyyn tai sen aikana tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai väärinkäytöksiin, haluan tuoda esiin sen, että lintujen perinnöllistä ainesta sisältävät influenssavirukset ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia. Tämän osoittavat monet aiemmat epidemiat kuten espanjantauti, aasialainen tai honkongilainen. Niissä on kuollut yhteensä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Myös sikainfluenssa sisätää lintuinfluenssageenejä. Tämän takia sen tiedettiin olevan potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Kun myös taudin kehityksen alkuvaiheiden perusteella syntyi käsitys, jonka mukaan suuren pandemian riski on olemassa nähtiin Suomessa väestön suojaaminen tärkeäksi.

Ainoa tehokas tapa suojautua influenssapandemiaa vastaan on nykyisin rokotus, jonka valmistus aloitettiin pikaisesti epidemian tultua yleiseen tietoon. Koska kyseessä oli uusi taudinaiheuttaja, jouduttiin rokotteen valmistusprosessi aloittamaan alusta, vaikka aikaisemmat kokemukset kausi-influenssarokotteista loivatkin tuotantoprosessin suuntaviivat. Myös rokotuksen saatavuuden tiedettiin jäävän rajalliseksi, mikäli pandemia etenisi nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomi toimi kohtuullisen nopeasti ja tilasi oman annoksensa saadakseen väestönsä suojatuksi ajoissa. Mikäli sikainfluenssa olisi osoittautunut niin vaaralliseksi kuin pelättiin, olisi toimenpiteellä säästetty tuhansien ihmisten henki. Näin ei onneksi käynyt, ja myös rokottamatta jättäytyneet ihmiset säilyivät enimmäkseen terveinä.

Linnuissa elää suuri joukko sellaisia influenssaviruksia, jotka eivät normaalisti tartu ihmisiin. Kuten espanjantauti ja sikainfluenssa osoittavat, saattavat eksoottiset influenssavirukset kuitenkin aina joskus tarttua myös ihmisiin - ja usein vakavin seurauksin.

Lintuinfluenssan tavallisin tie ihmiseen käy ilmeisesti siipikarjan kautta. Tämän takia useimmat suuret epidemiat ovat lähtöisin Aasiasta, missä ihmiset ja heidän siipikarjansa elävät hyvin läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Tehokkain tapa torjua vakavia lintuinfluenssapandemiota olisikin siis tukkia taudinaiheuttajan tie linnuista ihmiseen. Aihe on ollut tiiviin tutkimuksen alla, ja nyt on uudessa tutkimuksessa kehitetty sellainen kana, jonka genomiin on lisätty pieni geeni, joka häiritsee influenssaviruksen lisääntymistä. Tämän seurauksena virustartunnan saanut kana ei enää tartuta muita saman parven kanoja, vaikka itse sairastuukin.

Tämän uuden keksinnön käyttöönotto siipikarjan kasvatuksessa vähentäisi huomattavasti lintuinfluenssan tartuntariskiä ihmiseen. Samalla myös tarve aina riskejä sisältävien rokotusten antamiseksi pienenisi.

Ongelmana tällä tiellä on ainoastaan länsimaissa voimakkaiden painostusrymien haluttomuus hyödyntää geneettisesti modifioituja eliöitä (GMO). Niiden saaman menestyksen seurauksena esimerkiksi suomalaiset professorit ja muut tutkijat vetosivat julkisesti, jotta GMO-keskustelua käytäisiin asiapohjaisesti. Olin itse yksi allekirjoittajista.

Nyt olisi esimerkiksi oikea aika pohtia, sisältävätkö lintuinfluenssarokotteet enemmän riskejä kuin virusta levittämättömän kanan käyttäminen siipikarjatuotannossa. Rokote sisältää pienen mutta todelliseksi osoitetun riskin, kuten narkolepsiatapaukset osoittavat. Jälkimmäisen vaaroista sen sijaan ei ole näyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että mikäli lintuinfluenssojen leviämistä ei mitenkään rajoiteta, eikä siltä suojauduta edes rokottein, kasvaa riski tuhansien suomalaisten kuolemasta seuraavan suurpandemian yhteydessä valtavaksi. Sitä riskiä lisää jokainen älyllisesti epärehellinen argumentti, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten suojaaminen pandemian varalta. Olisi siis toivottavaa, että kaikki influenssaan liittyvä keskustelu olisi asiapohjaista, eikä tunteisiin tai ihmisten tietämättömyyteen vetoavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku