Kouluvalintojen syistä

Helsingin sanomat oli kysellyt koululaisten vanhemmilta ja opettajilta syitä siihen, miksi kaikille ei kelpaa oman asuinalueen lähikoulu. Aloin lukea siitä kertovaa juttua suurella mielenkiinnolla ja yllätyin sen tasapainoisuudesta ja rehellisyydestä. 

Jutusta kävi ilmi että kouluvalintojen syynä oli lähinnä tieto maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista, minkä haastatellut opettajat vahvistivat. Samalla muutamassa kommentissa nostettiin esille suurimpia ongelmia. Tulkoot ne siis välitetyksi myös tämän blogin lukijoille. 

Vanhempien perimmäinen huoli koski lasten saamaa opetusta. Erään vanhemman mukaan "opinnoissa ei edetä yhtä pitkälle kuin kouluissa, joissa oppilaat ovat kiinnostuneita opiskelusta ja osaavat käyttäytyä aikuisia ja toisia oppilaita kohtaan kunnioittavasti. Häiritsevästi ja aggressiivisesti käyttäytyvät oppilaat syövät opettajalta täysin ajan hänen perustyöltään eli opettamiselta."

Juttuun haastateltu opettaja puolestaan totesi, että "lapset joutuvat olemaan jatkuvasti peloissaan, eikä oppiminen onnistu ilman turvallista oppimisilmapiiriä." Tätä alleviivasi erään yläasteensa kauempaa valinneen oppilaan lähikoulusta käyttämä termi hänen ilmoitettuaan, ettei halua "lähigangstakouluun".

Yhden vanhemman näkemys ongelmien korjaamiseksi tarpeellisen avoimen keskustelun esteistä ei jättänyt tulkinnanvaraa: "nämä ovat näitä asioita, mitä ei saa sanoa ääneen, sillä leimaudut heti rasistiksi". Myös opettaja kertoi, että ongelmallisissa kouluissa työskentelevä "opettaja saa helposti rasistin leiman".

Jutussa haastatellun tutkija Venla Berneliuksen näkemys oli rehellinen: "koulutusjärjestelmä ei pysty tasoittamaan taustan tuomia eroja oppilaiden välillä. Tällainen todellisuus määrittelee oppilaiden koko kouluhistoriaa."

Hän totesi myös, ettei kyse ole vanhempien harrastamasta koulushoppailusta, vaan nämä suhtautuvat vain "huolestuneesti ympäristöihin, jotka he kokevat turvattomiksi". Toisin sanoen vastuulliset vanhemmat eivät halua ottaa riskiä omien lastensa kanssa, vaan toivovat heille turvallista koulua ja asiallista opetusta. 

Entä paljon puhuttu kotouttaminen ja maahanmuuttajien integroituminen yhteiskuntaan. Siitä eräs opettaja totesi näin: "aggressiivisia vanhempia on paljon, ja kaikki eivät suostu hankkimaan lapselleen apua. Kulttuurierot, vanhempien itsensä kokemat traumat sekä haasteet arjen hallinnassa heijastuvat suoraan oppilaiden koulunkäyntiin."

Edellä lienee tullut sanotuksi kaikki oleellinen. Totean kuitenkin tähän lopuksi, että tämä(kin) uutinen osoittaa nykyisen maahanmuuttopolitiikan täydellisen typeryyden ja suorastaan huutaa sen korjaamista. 

Ellei näin tehdä, saatamme jossain vaiheessa olla älyllisen epärehellisyytemme kanssa tilanteessa, jossa syntyy halua esimerkiksi PISA-testien manipuolintiin, kuten on käynyt läntisessä naapurimaassamme. Puhumattakaan muista ongelmista, joista voimme niin ikään hakea mallia Itämeren länsirannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Miksi vaikenet, Venla Bernelius?

Marinin aamiaiset paljastivat

Viime päivinä on kovasti päivitelty pääministeri Sanna Marinin (sd) veronmaksajien piikkiin syömiä aamiaisia. Tapauksessa on ilmeisesti ollut kyse virkamiesten epäasiallisista ohjeista, joita pääministeri ei ymmärtänyt olla noudattamatta, vaikka olisi kannattanut. 

Tapaus vahvisti siten käsitystä siitä, ettei SDP:n äärimmäistä vasemmistoa edustava pääministeri ole ainakaan aivan ruudinkeksijöiden terävimmästä päästä, vaan yksinkertaisesti tyypillinen omia etujaan maksimoiva poliitikko. Asialla ei olisi muuten merkitystä, mutta tämä lienee yksi selittävä tekijä joillekin Marinin ihmetystä herättäneille toimille (esimerkki, toinen).

Marinin inhimillistä luonnetta koskevan vahvistuksen lisäksi aamiaistapaus paljasti karusti Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jakaantumisen. Se tapahtui entisen pääministeri Paavo Lipposen (sd) vaimon Päivi Lipposen (sd) suulla, kun tämä ilmoitti, että "minä maksoin perheemme ruuat. Siivosin, kokkasin ja pyykkäsin – ihan itse. Maksoimme jopa vuokraa asunnosta, mitä ei ole kukaan jälkeemme tehnyt."

Lausunto on sikäli ymmärrettävä, että Paavo ja Päivi Lipponen ovat edustaneet SDP:n Kokoomukselle läheistä oikeistosiipeä siinä missä Marinia ei erota Vasemmistoliitosta kuin puolueen jäsenkirja. Toistaiseksi puolueen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon ei kuitenkaan ole juuri näkynyt hallitustyöskentelyssä - ehkä siksi, ettei siellä ole kuin vihervasemmistoa, yhden asian ruotsalaiset ja aina pettävä pönkäpuolue.

Tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen seuraavaa hallitusta aikanaan koottaessa. Siinähän pääministeriksi ovat tarjolla demareiden lisäksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen puheenjohtajat. Siinä joukossa tulipunainen Marin ei nyt varsinaisesti herätä luottamusta, eikä hallitusohjelman muodostaminen hänen kanssa siten tule olemaan helppoa. 

Tästä syystä meidän kaikkien suomalaisten kannalta olisi parasta, jos SDP:n sisäinen valtataistelu johtaisi puheenjohtajan vaihtumiseen lipposlaista ajatusmaailmaa edustavaan oikeistodemariin. Näin maahan olisi mahdollista synnyttää vahva hallituskoalitio korjaamaan sitä tuhoa, jonka Marinin kauhukabinetti joka tapauksessa jättää jälkeensä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämätön populistinen sosialisti
Voi että me naurettiin...
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Kansanedustaja Riikka Purra (ps) ihmetteli eilen, mikä saa feministit puolustamaan naisten alistamista. Tähän hänet innoittivat Veronica Honkasalo (vas) ja Maria Ohisalo (vihr), jotka ovat puhuneet islamilaisen huivin käytön puolesta. 

Purra esitti ihmetyksensä perusteluiksi joukon järkyttäviä tosiasioita, jotka on syytä tuoda esille tässäkin kirjoituksessa.  

Purran mukaan muslimihuivi "kertoo, että nainen on pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon, kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää".

Hän huomautti myös, että "monissa maailman maissa naiset joutuvat vaikeuksiin, vankilaan, heitä kidutetaan, jopa tapetaan, heidän kieltäydyttyään käyttämästä islamin heille pakottamia asuja". Lisäksi myös politiikan punavihreällä laidalla olisi hyvä ymmärtää, että "suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksymistä".

* * *

Itselleni Purran näkemykset ovat itsestäänselvyyksiä. Ja niin niiden luulisi olevan myös Honkasalolle ja Ohisalolle. Mutta mitä ilmeisimmin näin ei ole ja arvelen myös tietäväni syyn: se on se sama älyllinen epärehellisyys, joka ylipäätään saa kyseiset naiset kannattamaan pohjimmiltaan ihmisten luonteeseen liittyvään väärinkäsitykseen perustuvaa poliittista aatettaan.

Ihminenhän on  vihervasemmistolaisen näkemyksen mukaisesti ensisijaisesti altruistinen olento, joka on valmis uhrautumaan lähimmäisensä puolesta. Edes uusi neuvostoihminen ei kuitenkaan ollut sellainen stahanovilainen kuin viime vuosisadan propagandassa esitettiin. Mutta siitä huolimatta hyvinvoivassa lännessä on syntynyt poliittisia liikkeitä, jotka perustuvat tällaiselle näkemykselle. 

Altruismin sijaan ihmistä ohjaa viime kädessä sosiaalisuus ja oman edun tavoittelu, joiden seurauksena jokainen meistä hakee oman ympäristönsä hyväksyntää. Punavihreässä viitekehyksessä se tarkoittaa muun muassa yliampuvaa erilaisuuden korostamista ja eri ihmisryhmien sosiaalisten erojen kieltämistä, mikä näkyy muun muassa väitteinä kaikkien kulttuureiden tasa-arvosta, vaikka ihmiskunnan historia todistaa jostain aivan muusta.

Ja siksi punavihreille ihmisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan 21. vuosisadan länsimaiselle viitekehykselle tyypillinen pyrkimys ihmisten aitoon vapauteen esimerkiksi pukeutumisessaan ja islamilaisille yhteiskunnille ominainen naisten pakkopukeminen - joka toki usein toimii kasvatuksen avulla ehdollistetun "omana tahdon" varassa. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, ettei länsimaissakaan ole kovin kauaa siitä, kun naista pidettiin miehen omaisuutena - mitä voi pitää myös yhtenä merkkinä nykyisen länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin erilaisesta kehitysasteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Kuntavaalien lähestyessä myös Helsingin sanomat on ottanut käyttöön taitavimmat keinonsa. Tarkoitan siis sellaisia, joissa asiasisällöltään puolueeton uutisointi johtaa tarkoituksella haluttuun eli väärään johtopäätökseen enimpien lukijoiden mielissä. 

Tästä erinomaisena esimerkkinä toimi lehden juttu Jussi Halla-ahon (ps) väitteestä, jonka mukaan pienipalkkaiset työperäiset maahanmuuttajat siirtyvät nopeasti nauttimaan sosiaalietuuksia. HS:n strategian ymmärtämiseksi täytyy muistaa, että suurin osa lukijoista näkee pelkän otsikon ja seuraavaksi suurin otsikon lisäksi ingressin. Sen sijaan aika harva lehtijuttu tulee luetuksi kokonaan.

Kun tarkastelemme edelle linkittämääni juttua nähdään jo ingressistä, että "Halla-ahon väitettä tukee perussuomalaisten ajatushautomon selvitys, jonka mukaan työn perässä Suomeen muuttaneiden työllisyys heikkenee melko nopeasti. Kelan tilastot sosiaalietuuksista taas antavat varsin toisenlaisen kuvan."

Toisin sanoen pelkän otsikon ja ingressin lukeneet saavat mitä todennäköisesti jutusta käsityksen, jonka mukaan Halla-aho on puhunut pötyä ja Suomen Perustan selvitys on lööperiä. Ja kuten muistamme edeltä, aika moni myös lopettaa jutun lukemisen tähän. 

Varsinaisen tekstin alussa Halla-ahon väitettä avataan hiukan, minkä jälkeen se kumotaan Petteri Orpon (kok) suulla. Ja jälleen monet lukijat jättävät tekstin lukemisen tähän. 

Seuraavasi käydään hiukan läpi sitä, minkälaisia työperäisiä maahanmuuttajia Suomessa toimii. Ja sitten siirrytään tarkastelemaan vuodelta 2014 peräisin olevaa Tilastokeskuksen haastattelututkimusta, jonka mukaan työperäisten maahanmuuttajien työllisyysaste olisi oleellisesti suurempi kuin kantaväestön. Ja jälleen katoaa lukijoita.

Tätä seuraa kuvaus siitä, kuinka Suomen Perustan aivan erilaiset luvut on saatu. Ja sitä taas työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehen arvelu, että tutkimuksessa on mukana humanitaarisia maahanmuuttajia. 

Tämän Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen myöntää, mutta toteaa merkityksettömäksi virhelähteeksi, minkä virkamies puolestaan kiistää. Ja taas kyllästyi moni lukija.

Tämän jälkeen siirrytään Kelan virkamiehen keräämiin lukuihin, jotka ovat erilaisia kuin Suomen Perustalla ja viittaavat siihen, että työperäisten maahanmuuttajien työllisyys alenisi aika vähän päätyen samalle tasolle kuin kantasuomalaisten. Tätä taas Salminen ei usko, minkä saa tietää jo aika pieni osa HS:n lukijoista.

Jos heistä kuitenkin joku jaksaa kahlata jutun loppuun asti, löytää hän muotoilun jonka mukaan "on mahdotonta sanoa varmasti, pitääkö Halla-ahon väite työperäisten maahanmuuttajien nopeasti heikkenevästä työllisyydestä paikkansa vai ei". Ja lopuksi todetaan, että asiaa aiotaan tutkia lisää monella taholla.

Näin toimii siis Helsingin sanomat silloin kun se haluaa aivan oikeasti vaikuttaa lukijoidensa ajatuksiin. Lehti ei syyllisty tökeröön valehteluun eikä edes muunnellun totuuden kertomiseen kiusallisia seikkoja pois jättämällä. 

Sen sijaan lehden toimituskunnan parhaimmisto pelaa hyvin tuntemillaan todennäköisyyksillä siten, että lukija saa lehden linjan mukaisen käsityksen käytännössä kaikissa tapauksissa paitsi silloin, jos hän tulee lukeneeksi koko jutun loppuun. Vaikka tämä toimintatapa onkin iljettävää lukijan harhaanjohtamista, en silti voi olla ihailematta sitä taitoa, jolla se on toteutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
HS johti lukijoitaan harhaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla

Huonosti koulutettuja, tyhmiä vai omaa parastaan ymmärtäviä tutkijoita?

Senhän me kaikki tiedämmekin, että Ruotsi on jo pitkään ollut maailman kärkeä raiskaustilastoissa. Ja että se tavoittelee nykyisin samanlaista asemaa ampumiskuolemissa. 

Niinpä olin varsin hämmästynyt, kun Iltalehti kertoi jälkimmäisestä tilastosta. Sen mukaan maan tutkijoilla ei nimittäin ole harmainta aavistusta siitä, miksi maassa surmataan nykyisin niin monia ihmisiä aseilla. 

Itse arvelen kuitenkin, että jokaisella tämän blogini lukijalla on selvä käsitys, mistä länsinaapurimme ampumistapausten lisääntymisessä on kysymys. Ja onhan myös minulla itselläni aika vahva näkemys tämän tilastoihmeen perimmäisistä syistä. 

Siten avoimeksi kysymykseksi jää se, että minkälainen vika mahtaa olla ruotsalaistutkijoiden koulutuksessa tai älykkyydessä, jotta he eivät ymmärrä asiaa. Vai onko ruotsalaisen yhteiskunnan ilmapiirissä jotain sellaista, minkä seurauksena tutkijat eivät sittenkään ole osaamattomia eivätkä tyhmiä, vaan pelkästään omaa parastaan ymmärtäviä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tragikooomista politiikkaa
Minkälaiset ihmiset raiskasivat ja yrittivät haudata elävältä?
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

Minkälaiseksi muodostuu naisten johtama Suomi?

Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, kuinka "nykyiset neitokaiset ovat paljon nuorukaisia koulutetumpia ja nousevat siten mitä todennäköisimmin yhteiskunnallisissa asemissa näiden rinnalle ja ohikin, mikäli ovat - toisin kuin nykyisin - valmiit tekemään aikuisella iällä sen vaatiman työn". Tämä asia sai vahvistusta toissapäivänä kun tutkimusyhtiö Insight360:n selvitys kertoi tyttöjen olevan poikia kiinnostuneempia johtotehtävistä.

Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Poliittisella tasollahan naiset ovat jo ottaneet maassamme vallan, kuten Sanna Marinin (sd) - nainen hänkin - hallituksen johtavien ministereiden sukupuoli osoittaa. 

Jotain voinee kuitenkin päätellä siitä, että naisten osuus oli viime eduskuntavaaleissa erittäin suuri Vihreiden ja miehiä oleellisesti merkittävämpi myös Sosialidemokraattien kannattajista.  Sen seurauksena Vihreiden ja SDP:n kansanedustajista 17 (20:stä) ja 22 (40:stä) oli naisia. Myös Vasemmistoliiton kansanedustajista enemmistö (9/16) on naisia. 

Jo nyt on nähty, että naiset nojaavat vallan otettuaan miehiä enemmän punavihreisiin agendoihin. Tämä tarkoittaa ainakin tulonjaon tasaamispyrkimyksiä ja maailmanparantamista. Eli hyvinvoinnin jakamista entistä vahvemmin julkisen sektorin kautta - kuten pääministerimmekin on jo ehtinyt linjaamaan.  

Naisilla on nykyisin suhteellisen vahva ote myös korkeista julkisista tehtävistä, joskin miehet ovat vielä niukasti niskan päällä. Sen sijaan miehet hallitsevat vielä selvästi yksityisen puolen johtopaikkoja. Mutta kuten Insight360:n tutkimustulos osoittaa, on nuorista naisista yhä useampi valmis ohittamaan miehiset kollegansa myös tällä sektorilla. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä tämä tarkoittaa yritysten toiminnan ja toisaalta niiden toimintaedellytysten kannalta. 

Joka tapauksessa on selvää, että kun valta siirtyy yhdeltä sukupuolelta toiselle, se ei voi olla näkymättä tavallisenkin kansalaisen jokapäiväisessä elämässä. Siksi on syytä toivoa, että naisjohtoinen Suomi päätyy tiellään johonkin muuhun lopputulokseen kuin tähänastiset sosialistiset kokeilut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistuneen naisen henkilökuva
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?

Afgaanimies sai eilen kahdeksan vuoden vapausrangaistuksen yrityksestä murhata entisen vaimonsa. Murha oli jäänyt yritykseksi sivullisten puututtua asiaan. 

Vuoden 2015 maahantunkeutumisaallossa Suomeen saapunut afgaani oli jo aiemmin käyttänyt "islamilaista oikeuttaan" vaimon pahoinpitelyyn, minkä seurauksena tämä oli suomalaisviranomaisten avulla päässyt miehestä eroon. Naisen jäljille mies oli kuitenkin päässyt naisen tuodessa lapsia tapaamaan isäänsä.

Tapaus on sikäli yksiselitteinen, että afgaani ei ollut peitellyt kulttuurista motiiviaan, vaan oli kiertelemättä kertonut, että "tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria."

Jos ja kun mies on näin selkeästi kieltäytynyt sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan, voidaan vain ihmetellä, että mitä hänelle oli oikein opetettu kotouttamiskoulutuksessa? Ja sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr) voisi kysyä, että mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kunniamurhia ja -väkivaltaa ei tapahtuisi maassamme enää jatkossa?

Ei myöskään olisi pahaksi, mikäli Ohisalo avustajineen tulisi julkisuuteen ja tarkentaisi muutaman päivän takaista lausuntoaan, jonka mukaan väkivallan torjumisessa "aivan keskeistä on se, että yksikään ihminen ei jää ulkopuolelle tässä yhteiskunnassa, että meillä on moniviranomaisyhteistyötä". Nythän afgaani ei ollut jäänyt viranomaistyön ulkopuolelle, vaan hänen väkivaltaisuuteensa oli puututtu jo vastaanottokeskuksessa.

Lisäksi afgaani osoitti oikeudessa saaneensa kotoutumiskoulutusta ilmaisemalla, että "tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä". Toisin sanoen hän asetti oman kulttuurinsa tärkeämmäksi kuin Suomen lain puhumattakaan uuden kotimaansa elämäntavasta, johon kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo. 

Lopuksi on myös kysyttävä koko Suomen kansalta, että ihan oikeastiko suurin osa siitä aikoo myös kunnallisvaaleissa antaa äänensä tässä aiheena olleen afgaanin ja muiden kotouttamistoimista piittaamattomien maahanmuuttajien lisäämiseksi kaupungeissamme? Eli onko tämä nyt juuri sellaista maahanmuuttoa, jota maamme kansalaisten enemmistö haluaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua
Jari Tervon kunniamurhista

Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?

Sanna Marinin (sd) hallituksen valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kepu) jättää tehtävänsä Annika Saarikolle (kepu). Hän jää historiankirjoihin valtion rahakirstun vartijana, jonka aikana romutettiin vastuullinen talouspolitiikka, jollaisella Suomen valtionvelka oli pari vuotta sitten saatu laskuun.  

Ilta-sanomat julkaisi Vanhasen eräänlaisen testamentin, jonka mukaan hänen johtamansa velkaantuminen pitää kääntää tehostamalla kasvua sekä julkisen sektorin toimintaa ja tuottavuutta. Miljardien eurojen aukkoa ei voi hänen mukaansa paikata vain leikkauksilla ja veronkorotuksilla, vaan on puututtava lähes kaikkiin valtion menoihin. Vain oikeusministeriön hallinnonalan hän jättäisi leikkauslistojen ulkopuolelle. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavoin uusi ministeri ottaa koppia edeltäjänsä näkemyksestä, jonka mukaisesti tämä ei kuitenkaan hoitanut valtion asioita. Siinä mielessä Vanhasen testamentti on siis nykyhallituksen käytännön mukaista, että tehdyt sotkut siirretään muiden selvitettäväksi. 

Vastuun väistäminen saattaakin johtua siitä, että Vanhasen aikana tehdyt päätökset ovat äärettömän ongelmallisia. Viimeksi eilen niitä kauhisteli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, jonka mukaan hallituksen finanssipolitiikka tarkoittaa elvytyksen jatkumista nousukaudella ja julkisen talouden kestävyysnäkökulman laiminlyöntiä, joka "tuhoaa Suomen tulevaisuuden".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha
Toivotaan toivotaan toivotaan
Matti Vanhasen uusi vero

Kohti valoisampaa tulevaisuutta

Sanna Marinin (sd) kauhukabinetti ei kaatunut turpeeseen eikä edes EU:n elvytyspakettiin. Sen sijaan se näyttäisi tähtäävään entistä tiukemmin sellaisen sosialistisen Suomen rakentamiseen, jossa - Harry Harkimon (liik) sanoin - tavoitteena on pakottaa "kaikki töihin valtiolle ja kunnille! Sitä harjoitusta yritettiin Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin". 

Hallituksen kaatuminen tänä vuonna näyttää kuitenkin juuri nyt epätodennäköiseltä jopa siinä tapauksessa, että Keskustan kannatus romahtaisi kesäkuun vaaleissa alle kymmeneen prosenttiin. Onhan pönkäpuolue juuri vaihtamassa uutta ketjua ministeriautojen takapenkille, eikä sen intresseissä todellakaan ole muutaman viikon ajelu, vaan parin vuoden mittainen autoilu, kun se on vielä mahdollista katoavan kansanliikkeen riveistä.

Tästä huolimatta meille on nyt tarjottu arvokasta tietoa - toivottavasti - tulevan hallituksen linjauksista. Tarkoitan Petteri Orpon (kok) kannanottoa siitä, millä ehdoilla hänen puolueensa olisi valmis samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa: se on nykyisen EU-myönteisen politiikan jatkuminen ja eurossa pysyminen.

Elleivät vaatimukset tästä lisäänny, on helppo nähdä opposition keskustaoikeistopuolueiden löytävän helposti toisensa. Orpo saisi pitää EU-politiikkansa ja vastaavasti Perussuomalaiset voisi linjata Suomen maahanmuuttopolitiikan mieleisekseen. Talouden peruslinjastahan puolueet ovat varsin yksimielisiä enkä näe ylipääsemättömiä eroja myöskään puolustus-, sosiaali- ja terveys- tai ympäristöpolitiikassa. 

Jos ja kun tälle linjalle lähdetään, en usko Kristillisdemokraateilla tai Liike Nytilläkään olevan vaikeuksia liittyä joukkoon. Sen sijaan RKP tai vihervasemmisto tuskin lähtevät missään tilanteessa samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. 

Keskusta on sitten oma kysymyksensä, mutta todennäköistä lienee, ettei puolueessa ole vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen hallitusintoa etenkään, jos kannatus on edelleen laskenut. 

Oleellista tässä kaikessa on kaksi asiaa. Ensimmäinen on sen taloudellisen kraaterin syvyys, johon Marinin kauhukabinetti onnistuu meidät kaivamaan. Ja toinen on vuoden 2023 vaalitulos.

Nykyisinhän Perussuomalaisilla, Kokoomuksella, Kristillisdemokraateilla ja Liike Nytillä on eduskunnassa yhteensä vain 83 edustajaa (tai 82, jos huomioimme Turtiaisen). Siten puolueiden kannatuksen pitäisi nousta aivan oleellisesti edellisistä vaaleista, jotta Suomen suunta saataisiin jälleen käännetyksi kohti valoisampaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin

Tietämätön populistinen sosialisti

Pääministeri Sanna Marin (sd) kirkasti jälleen kuvaansa faktoista tietämättömänä populistisena sosialistina. Tarkoitan tällä tietenkin hänen ehdotustaan kunnallisveron "muuttamiseksi" progressiiviseksi. 

Tietämättömyyttä Marinin ehdotuksessa edustaa väite, jonka mukaan kunnallisvero ei olisi progressiivinen. Todellisuudessahan se on, koska sitä ei mitata kaikista palkkatuloista, vaan ensin tehdään vähennykset. 

Veronmaksajien laskelman mukaan kunnallisverotus alkaa noin 15 000 euron kokoisista tuloista ja nousee sen jälkeen siten, että 20 000 euroa hankkivat maksavat sitä keskimäärin reilut 4 prosenttia, 30 000 euroa tienaavat lähes 12 prosenttia ja palkakseen 40 000 euroa saavat jo yli 16 prosenttia. Ellei tämä ole progressiota, niin mikä sitten?

Marinin populistista sosialismia puolestaan edusti se, että hän halusi siirtää verotuksen painopistettä yhä selkeämmin suurituloisille. Näin siitä huolimatta, että jo nykyisin parhaiten palkattu 22 prosenttia kansasta maksaa 96 prosenttia ansiotuloveroista. 

Pääministerin ehdotuksen taustalla ovat epäilemättä kuntavaalit, joissa hän pyrkii saamaan puolueensa taakse lähinnä tulonsiirroilla eläviä pienituloisia vasemman laidan sosialisteja. Keino lienee jossain mitassa toimiva ja tulee sellaisena siirtämään joitakin Vasemmistoliiton äänestäjiä demareiden taakse.

Toisaalta pääministeri kaivaa yhä syvemmäksi sitä juopaa, joka Suomessa vallitsee poliittisen keskustaoikeiston ja valtaa pitävän vihervasemmiston välillä. Se ei kuitenkaan ilmeisesti haittaa kauniin pääministerimme ajatuksia. 

Eikä ilmeisesti sekään, että hänen valtionvarainministerinsä Matti Vanhanen (kepu) totesi verotuksen progression nostamisen heikentävän työn kannustavuutta, koska "meillä olisi yhä enemmän ihmisiä, jotka maksaisivat jopa 50 prosenttia tuloistaan veroina". 

Samalla Suomesta tehtäisiin yhä vastenmielisempi paikka korkean osaamisen mukanaan tuoville työperäisille maahanmuuttajille. Siis juuri niille parhaille osaajille, joita esimerkiksi Supercellillä omaisuutensa tehnyt Ilkka Paananen kaipasi maahamme parantamaan kilpailukykyämme.

Että sellainen pääministeri. Tietämätön, populistinen ja sosialistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla  
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha

Poikien päivä oli ja meni

Jyväskyläläinen nainen sanoi mielipidekirjoituksessaan eri sukupoliin liittyvän itsestäänselvyyden, joka tuntuu viime vuosina unohtuneen ainakin poliitikoilta ja median edustajilta. Siksi asia on syytä välittää myös tässä blogissa. 

Hänen mukaansa "tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita."

Naisen lausuman laukaisi se, että 16.5. oli poikien päivä, jota juuri kukaan ei huomioinut millään tavalla. Esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet eivät julistaneet päivää sosiaalisessa mediassa, kuten Marin ja Ohisalo tekivät vastaavana tyttöjen päivänä, eikä lehdistö kirjoittanut asiasta sivukaupalla.

Ja kuitenkin, pojat ovat lapsena aivan yhtä haavoittuvia kuin tytöt ja hitaammin kehittyvinä he kaipaisivat kannustamista ehkä näitäkin enemmän. Mutta tätä heille eivät suoneet sen enempää meidän edustajamme politiikassa kuin toimittajamme julkisessa sanassakaan.

Ehkä syynä tähän on miesten historiallinen valta-asema yhteiskunnassa. Siinä paino on kuitenkin sanassa "historiallinen", sillä nykyiset neitokaiset ovat paljon nuorukaisia koulutetumpia ja nousevat siten mitä todennäköisimmin yhteiskunnallisissa asemissa näiden rinnalle ja ohikin, mikäli ovat - toisin kuin nykyisin - valmiit tekemään aikuisella iällä sen vaatiman työn. 

Vai olisiko poikien päivän unohtamisen syy sittenkin nykyisin hallituksen toimintaa ohjaavassa intersektionaalisessa feminismissä, joka sovinismin ja rasismin parhaiden perinteiden mukaisesti arvottaa ihmiset sukupuolen ja ihonvärin perusteella. Ja sitä kutsutaan orwellilaisen uuskielen parhaiden perinteiden mukaisesti tasa-arvoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla
Kelvoton analyysi
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Ahdistuneen naisen henkilökuva

Helsingin sanomat julkaisi henkilökuvan 23-vuotiaasta ympäristötieteitä opiskelevasta naisesta, jonka maailmankuvaa hallitsee pelko ilmastonmuutoksesta. Hänen näkemyksensä maailman nykytilasta ja tulevaisuudesta oli äärimmäisen synkkä: esimerkiksi Helsingin hän oletti hautautuvan ajoittain meren alle, järvien muuttuvan uimakelvottomiksi ja mustikoiden katoavan metsistä. 

Tulevaisuuden synkän maalailun lisäksi nainen puhui siitä, kuinka ihmisten tulisi reagoida uhkaavaan ilmastonmuutoksen. Hänen mielestään suomalaisten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tekemillä toimenpiteillä on globaalia merkitystä, koska "pienistä valinnoista kertyy iso kokonaisuus".

Hän tiedosti kuitenkin maailman taloudellisen integroitumisen ja totesi, että meihin tullee vaikuttamaan eniten se, mitä tapahtuu muissa maissa. Esimerkkinä hän mainitsi, että "jos tuontimaan ruokajärjestelmä romahtaa, sillä on vaikutusta meihin". 

Hänelle oli myöskin syntynyt voimakas näkemys siitä, kuinka maapallon ekosysteemit voivat romahtaa. Esimerkkinä oli Amazonin sademetsä, joka hänen mukaan pienten muutosten seurauksena siirtyä peruuttamattomasti uuteen tasapainotilaan ja muuttua savanniksi. Tällöin maapallon keuhkot katoaisivat. 

Hän kertoi myös, että muutoksen nopeus vaihtelee eri puolilla maapalloa. Esimerkkinä oli arktinen alue, joka hänen mukaansa lämpiää kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin.

Ratkaisuina ilmastonmuutokseen nuori opiskelijanainen esitti sitä, että jokainen tekisi jotain konkreettista: miettisi asumistaan, lentämistään, autoiluaan ja kulutustottumuksiaan. Lisäksi hän vaati myös yhteiskunnallisten järjestelmien muuttumista - mutta jutusta ei ilmennyt minkälaiseksi.

* * *

Minusta on ikävää, että meillä on joukko nuoria ihmisiä, joiden mieltä hallitsee median yksipuolisen uutisoinnin luoma ahdistus. Ja joilta itseltään puuttuu kyky faktapohjaiseen kriittiseen ajatteluun siitä huolimatta, että he opiskelevat korkeakoulututkintoa ahdistustaan aiheuttavasta aiheesta. Vai onko ongelma sittenkin yliopiston opetuksessa?  

Joka tapauksessa edelle kokoamissani väitteissä on useita faktuaalisia virheitä ja järjettömyyksiä. Esimerkiksi Helsinki ei tule hautautumaan merenpinnan alle nähtävissä olevassa tulevaisuudessa - ei ainakaan ilmastonuutoksen takia. Näin jo siitäkin syystä, että Suomessa maanpinta nousee suunnilleen samaa tahtia ennakoidun merenpinnan nousun kanssa.

Voidaan myös epäillä arktisen alue lämpiämistä kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin. Asialle luotettavana proxyna voitaneen pitää arktisen merijään kokoa, jonka tähänastinen mitattu minimi sattui syksylle 2012 eli lähes yhdeksän vuotta sitten. Tätä kirjoitettaessa tuon jään laajuus on vuodenaikaan nähden mittaushistorian 11 pienin ja suurimmillaan sitten vuoden 2013. 

On selvää, että Amazoniassa tapahtuvat valtavat metsänhakkuut ovat tuhoisia ainakin maailman biodiversiteetille. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, etteivät sademetsät ole mikään hiilinielu, eivät ainakaan suuri, koska ne ovat sukkession kliimaksivaiheen ekosysteemejä. Sen sijaan ne ovat kyllä valtava hiilivarasto, jonka purkautuminen johtaisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun.

Maailman ruokahuollon integroituneisuus puolestaan tarkoittaa ruokavarmuuden paranemista - eikä todellakaan sen heikkenemistä. Eli koska ruokaa tuotetaan ympäri maailmaa, ei ilmaston aiheuttama tuho aiheuta paikallisia katastrofeja ainakaan maksukykyisissä länsimaissa, vaan tuotanto siirtyy viljelykelvottomilta alueilta viljelykelpoisemmille.

Eniten minua kuitenkin hämmästytti se, että kyseinen ympäristötieteen opiskelija ei maininnut sanaakaan maapallon väestön lisääntymisestä. Ei maapallon ilmaston uhkana eikä väestönkasvua sen torjuntakeinona. Eikä hän maininnut ilmasto-ongelmaksi myöskään ihmisten siirtymistä alhaisten hiilipäästöjen kehitysmaista korkean elintason länsimaihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyllistä kommunismia
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Kohti eurooppalaista liittovaltiota

Eilen Suomi päätti hyväksyä EU:n elvytyspaketin eduskunnan yli kahden kolmasosan enemmistön päätöksellä. Määräenemmistö tarvittiin, koska päätökseen sisältyi merkittävä toimivallan siirto EU:lle.

Näin Suomi on omasta puolestaan astunut yhden askeleen eteenpäin tiellä eurooppalaiseen liittovaltioon. Mutta samalla tuo liittovaltio - mikäli kaikki muutkin jäsenmaat toimivat kuten Suomi - on kävellyt yli omien virallisten päätöstensä siirtämällä joidenkin jäsenmaiden taloudellista vastuuta toisille. 

Nähtäväksi jää, mikä on Suomen kohtalo liittovaltion osana. Ensi alkuun se on tietenkin ennen kaikkea maksajan rooli, kuten elvytyspaketin maksu-/rahanjako osoittaa. Meiltähän virtaa muihin jäsenmaihin miljardikaupalla riihikuivaa rahaa plus vielä mahdollisesti joskus laukeavia takauksia muille maille.  

Pidemmällä tähtäimellä vaarana on, että Suomesta tulee ajan myötä EU:n luontoreservaatti, jonka metsien sitomalla hiilinielulla voidaan kuitata eteläisempien maiden kivihiilen käyttö. Tämän edellytyksenä on suomalaisesta metsien museoiminen eli niiden taloudellisen hyödyntämisen sisältävästä monikäytöstä luopuminen. 

Tähän suuntaan vaikuttaa toteutuessaan myös valtiovarainministeriön eilinen polttoaineiden hinnan korotusehdotus. Sen mukaan dieselin verotusta nostettaisiin 26 senttiä litralta, mikä kasvattaisi vientiteollisuuden kuljetusten kustannuksia noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. 

Ehdotuksen mukaan tätä voidaan kompensoida raskaalle kuorma-autoliikenteelle, mutta se ei muuta sitä, että suomalainen yhteiskunnan näkymä teollisuudelle muuttuu aiempaa epävarmemmaksi. Eli sijoittajia aiempaa vähemmän houkuttelevaksi. Siten kehityksen jatkuessa nyt nähtyyn suuntaan kohdistuu Suomeen yhä vähemmän teollisia investointeja. 

Käytännössä dieselveron nostaminen vaikuttaa ensimmäisenä sisämaan ja rannikoiden väliseen kiinnostavuuteen sijoittajien parissa ensin mainitun seudun tappioksi eli sinne kohdistuvien investointihalujen katoamisena. Samoin vaikutus tulee näkyviin välittömästi puutavaran kuljetuksissa nollarajan siirtyessä lähemmäs rannikkoseutuja.

Tässä tilanteessa tuntuu varsin huonosti perustellulta nähdä valopilkkuja Suomen tulevaisuudessa. Ehkä kuitenkin sen verran, että talouden pohjan pettäessä voimme toivoa sosiaaliturvan varassa elävien elintasopakolaisten siirtyvän kohti liittovation eteläisiä tai läntisiä osia, mikäli sieltä löytyy tulevaisuudessa parempia etuuksia jaettavaksi kuin vähitellen kuihtuvasta Suomesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Minne menet, Euroopan Unioni?
Lajityypillistä käytöstä

Uusi kehitysmaalaisten kansainvaellus käynnistyi rytinällä

Koronapandemian alkaessa hellittää on myös kehitysmaalaisten kansainvaellus kohti EU:n lihapatoja kiihtymässä. Ylen yhden uutisen mukaan neljä päivää sitten rantautui Italian Lampedusan saarelle 1 400 paremmasta elämästä haaveilevaa. Ja saman median toisen uutisen mukaan Espanjan Ceutalle saapui 2 700 maanosamme hyvinvoinnista osalliseksi pyrkivää - kyseessä on kaikkien aikojen päiväennätys.

MTV3 puolestaan muistutti meitä siitä, mitä kehitysmaalaisten kansainvaelluksesta seuraa meille eurooppalaisille. Sen jutun mukaan Ruotsissa on jälleen poltettu kymmeniä autoja ja jopa poliisiasema on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. 

Samainen media kommentoi myös somalijengin viime maaliskuussa tekemää väkivallantekoa Pikku-Huomalahdessa. Jutun mukaan rikollisporukka saattaa päästä ilman rangaistuksia rankasta teostaan, mikäli vain kaikki tekijät osaavat pitää loppuun asti suunsa kiinni. 

Eikä siinä kaikki. Kyseinen porukka saisi siinä tapauksessa vielä koppikorvauksia, eli eräänlaisen palkkion rikoksestaan. Syynä tähän on se, ettei suomalaisessa oikeusvaltiossa ole tapana rangaista ketään ilman vahvaa näyttöä - eikä etenkään kaikkia epäiltyjä jonkinlaisena joukkorangaistuksena. 

Edelle referoimani uutiset luettuani jäin kauhulla ajattelemaan Suomen tulevaisuutta, jos uusi kehitysmaalaisten joukko löytää tiensä suomalaisen sosiaaliturvan pariin. Ja miksipä ei löytäisi, koska täällä jo olevat ns. humanitaariset maahanmuuttajat ovat kyllä viestineet kotimaihinsa hyvistä oloistaan täkäläisten veronmaksajien varoilla.

Tässä tilanteessa olisi aika myös suomalaisen vihervasemmiston eli Sanna Marinin (sd) hallituksen olla hereillä ja huolehtia humanitaarisen maahanmuuttoaallon pysähtymisestä rajallemme. Lienee kuitenkin varmaa, ettei tämä toiveeni toteudu, vaan valtioneuvosto päinvastoin huolehtii siitä, että Suomi ottaa jälleen kerran maksettavakseen yhden erän olemattoman "suomalaisen imperialismin" taakkaa.

Ja samalla tekee Suomesta yhden pykälän verran epäjärjestyneemmän ja turvattoman yhteiskunnan, jossa maahanmuuttajajengit valtaavat Ruotsin mallin mukaan omia reviirejään, joihin virkavallan tosiasiallinen kontrolli ei enää ulotu.

Muistutan kuitenkin sinua, arvoisa lukijani, että voit esittää oman protestisi tätä kehitystä vastaan ensi kuun kunnallisvaaleissa. Vaikka yksi ääni ei mitään muutakaan, syntyy pienistä puroista - eli yksittäisistä äänistä - suuri virta, joka lopulta vie mennessään myös idioottimaisimmat vihervasemmistolaiset hullutukset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Tuleeko leirin polttamisesta uusi normaali?

Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat

Helsingin sanomat kertoi, että meneillään oleva Israelin ja Hamasin välinen yhteenotto on johtanut USA:n demokraattisen puolueen BLM-siiven vaatimaan suurvallan Israel-politiikan muuttamista. Jutussa ei kerrottu kuinka suuri osa demokraattipuolueesta on uuden linjauksen takana, mutta uudet vaatimukset herättävät epäilemättä ajatuksia niin Israelin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin keskuudessa. 

Ensin mainittujen voisi kuvitella kuuntelevan niitä kauhun vallassa, sillä lienee selvää, että pidemmällä aikavälillä Israel on heikoilla miljardin muslimin muodostaman uhan edessä, mikäli sillä ei ole Yhdysvaltain tukea. Palestiinalaiset ääriryhmät puolestaan lienevät saaneet lisää pontta väkivaltaiselle kapinalleen Israelia vastaan.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä on lopputulos. Järkevää toki olisi, että Israel luopuisi jatkuvia ongelmia aiheuttavasta siirtokuntapolitiikastaan ja palestiinalaiset sen seurauksena hakeutuisivat vastakkainasettelun sijasta yhteistyöhön hyvinvointia luomaan kykenevien naapureidensa kanssa. 

Nyt USA:sta kantautuvat uutiset voivat toki kyllä tukea tuota ensimmäistä seikkaa, mutta jälkimmäinen siirtynee yhä kauemmas realismista. Ja pitkä vastakkainasettelun kierre ja sen synnyttämä molemminpuolinen epäluottamus huolehtinevat siitä, että järkevä ratkaisu siirtyy yhä kauemmas, eikä sellaista tulla saavuttamaan minun elinaikanani, jos koskaan. 

Ajatuksia BLM-porukan ulostulo herättää epäilemättä myös USA:n juutalaisten parissa. Hehän ovat perinteisesti kannattaneet demokraatteja, mutta kaikki tuskin jakavat BLM-siiven näkemyksiä luvatun maan väestöryhmien väleistä. Siten on varsin mahdollista, että moni amerikanjuutalainen siirtyy jatkossa äänestämään varmuuden vuoksi republikaaneja. 

Samoin pidän mahdollisena, että BLM-näkemykset saattavat kallistaa demokraattien ja republikaanien välimaastossa haahuilevia ei-juutalaisia harkitsemaan republikaanien puolelle siirtymistä, vaikka he olisivatkin viime vaaleissa asettuneet Joe Bidenin taakse.

Eli käykö tässä siten, että pienehkö intersektionaalisten feministien ryhmä aikaansaa Trumpin kauden jälkeen sekasortoon ajautuneet republikaanit uuteen nousuun, jonka seurauksena demokraattien valtakausi maailman merkittävimmän suurvallan johdossa jää neljään vuoteen? Pidän tätä varsin mahdollisena etenkin siinä tapauksessa, että USA:n perinteistä lähi-itäpolitiikkaa ajanut presidentti Biden ei korkean ikänsä takia halua tai pysty seuraavissa vaaleissa asettumaan ehdolle toiselle kaudelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenkiintoinen Trump
Yle älyllisesti epärehellisenä
Kuun tavoittelu taivaalta on johtanut palestiinalaiset ahdinkoon

Ohisalo kaipasi lisää veroja

Suomen punavihreän hallituksen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kaipaili Suomeen lisää veroja. Näin siksi, että Suomi saavuttaisi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Hänen mukaansa seuraavaksi ratkaistavien asioiden listalla ovat liikenteen päästövähennykset ja maatalouden päästöjen saaminen laskuun.

Ministeriä ei siis näytä hetkauttavan millään tavalla esimerkiksi teknologiateollisuuden ilmaisema huoli siitä, että "Suomen korkea veroaste ja monien verojen ja veroluonteisten maksujen korkea taso heikentävät yritysten työllistämiskykyä: työtä karkaa muualle. Suomen heikkous on myös palkansaajien ansiotulojen kireä verotus."

Yrittämisen verohelvetistä kertoo jotain se, että yrityksen omistaja maksaa yhteensä viittä veroa eli  arvonlisäveroa, ansiotuloveroa, työntekijän ja -antajan sivukuluja, yhteisöveroa sekä pääomatuloveroa. Tämän kokonaisuuden on arvioitu muodostavan alasta ja yrityksestä riippuen jopa 2/3 asiakkaalta saatavista maksuista. Sellaisena se heikentää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja on yksi keskeisistä juurisyistä taloudellisiin ongelmiimme.

Olisikin hienoa, jos joku valtalehdistön toimittaja syvähaastattelisi sisäministeriämme siten, että meille kansalaisille valkenisi millä mekanismilla tämän kaavailema verotuksen edelleen kiristäminen palvelee meidän suomalaisten elinolosuhteita täällä pohjoisen karuissa olosuhteissa. Tai millä tavoin tuotantotaloutemme siirtyminen kireän verotuksen seurauksena vähemmän verottaviin, mutta myös ympäristöstään heikommin huolehtiviin, valtioihin palvelee vihreää siirtymää. 

Näin siksi, että minun logiikkani mukaan se ei palvele sitä lainkaan. Sen sijaan sen vaikutus on päinvastainen ja johtaa ajan myötä myös suomalaisen yhteiskunnan taloudellisesti ja sosiaalisesti täysin kestämättömään tilanteeseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Marin kieltäytyi edes vihjaamasta

Oikeus paskaan

Tuoreessa Science-lehdessä uutisoitiin mielenkiintoinen tapaus. Niinpä päätin jakaa sen teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Kuten kaikki ihmiset luultavasti tietävät, prosessoi ihmisen suolisto ruuan bakteerien avulla. Näistä pienistä apulaisista saa käsityksen, mikäli kerää pask… öh... ulostetta ja analysoi siinä elävää mikrobistoa. Nykyisin tämä tehdään määrittämällä molekyylibiologisesti näytteen sisältämän DNA:n sekvenssit ja vertaamalla niitä globaaleihin geenipankkeihin, joihin on säilötty kaikki tunnetut nukleotidijärjestykset lähdetietoineen. 

Sama voidaan tehdä myös historiallisille tai vaikka esihistoriallisille ulostenäytteille eli koproliiteille. Ja juuri näin tutkijat olivat tehneet Yhdysvaltain Utahista ja Meksikosta löytyneille 1000-vuotiaille jätöksille. 

Tutkimuksessa selvisi, että silloisilla ihmisillä oli ollut monin verroin monimuotoisempi suolistomikrobisto kuin meillä nykyisillä ihmisillä – asuimmepa me sitten kaupungeissa tai maaseudulla. Jopa nykyisten metsästäjä-keräilijöiden suolistomikrobisto poikkesi oleellisesti tuhannen vuosien takaisesta. 

Diversiteetin lisäksi yksi oleellinen ero oli antibioottiresistenssiä aiheuttavissa geeneissä. Tuhatvuotisista näytteistä niitä ei löytynyt, mutta meillä kaikilla nykyihmisillä niitä on suolet pullollaan. Tästä ei kuitenkaan voi vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että mikrobiston diversiteettiero johtuisi juuri antibiooteista, sillä ovathan myös esimerkiksi mikrobihygienia ja ruuan prosessointi nykyisin aivan erilaisia kuin nyt tutkinut näytteet ulostaneilla ihmisillä oli aikanaan.

Kaikki edellä kuvaamani tieto on samalla tavalla mielenkiintoista kuin mikä tahansa tutkimustieto ja ansaitsee jo siitä syystä tulla julkaistuksi tässä blogissa. Mutta ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa oli se, että koska ulostetta ei yleensä ajatella ihmisten jäänteiksi, eivät tutkijat tulleet hakeneeksi paikallisilta alkuperäisasukkailta lupaa koproliittien tutkimiselle. 

Tämä johti tiukkaan vääntöön heimopäälliköiden kanssa, ja johti lopulta siihen, että tutkimusraportti sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen paleopaska-raportissa julkaistun eettisen julistuksen. Lisäksi yksi tutkijoista totesi, että tietoa menneiden aikojen suolistomikrobeista saatetaan joskus tulevaisuudessa käyttää kaupallisesti hyödyksi, joten esille saattaa myöhemmin nousta kysymys tiedon omistajuudesta. 

Tämä tarkoittanee suomeksi sitä, että mikäli joku taho jonain päivänä keksii myydä tuhannen vuoden takaisista suolistonäytteistä tunnistettuja bakteereja suolistolääkkeinä tai terveystuotteina, saattaa edessä olla oikeudenkäynti siitä, pitäisikö meksikolaisille tai utahilaisille intiaaniheimoille maksaa siitä korvausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Yksisarvisia

Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Yle ja MTV3 julkaisivat samanlaisen Amnestyn Internationalin väitteisiin perustuvan uutisen, jonka mukaan yksityinen palkkasotilasyhtiö olisi pelastanut Mosambikin Palman kaupunkiin hyökänneiden islamistien jaloista valkoiset ihmiset ennen tummahipiäisempiä. Jopa koiria olisi pelastettu ennen mustia.

Jos ja kun näin on käynyt, on se tietenkin ikävää niiden kannalta, jotka jäivät viimeisiksi. Mutta sitä uutiset eivät kertoneet miksi näin pääsi käymään. 

Koska pelastajaksi mainitaan yksityinen yhtiö, lienee sillä ollut toimeksiantaja, joka on saanut ohjeet siitä, missä järjestyksessä ihmisiä pelastetaan. Jos näin on, ja oletamme paikalla olleiden valkoisten olleen juuri niitä, jotka olivat palkanneet yhtiön pelastamaan ihmisiä, on kai varsin luonnollista, että heidät pelastettiin ensimmäisinä. Ja että nämä ihmiset ottivat myös lemmikkejään matkaan. 

Jos taas kyseinen yhtiö oli esimerkiksi Mosambikin hallituksen, YK:n tai EU:n pelastustoimiin rekrytoima, oli toiminta moraalisesti kestämätöntä. Valitettavasti kotimaiset uutistenvälittäjämme eivät kuitenkaan kertoneet kuka oli palkkasotilasyhtiön rekrytoija ja sen kulujen maksaja - oletettavasti siksi, ettei siitä hiiskunut myöskään Amnesty. 

Nähdäkseni jälkimmäinen vaihtoehto on lähinnä teoreettinen, sillä ainakaan YK:lla tai EU:lla ei ole koskaan ollut tapana palkata yksityisiä palkkasotilasyhtiöitä hoitamaan tehtäviään - enkä usko Mosambikin hallituksenkaan toimineen niin. Niinpä tähänkin uutiseen implisiittisesti luotu rasismikytkentä lienee vain esimerkki intersektionaalista feminismiä noudattavasta uutisoinnista, jossa valkoisten ihmisten - ja erityisesti heteromiesten - ihmisoikeudet ovat ihonvärin takia alisteisia muille ihmisille. 

Lisäksi uutinen kertoi kotimaisten medioidemme journalistisesta laiskuudesta. Jopa Amnestyn kaltaisen poliittisesti vasemmalle värittyneen kansalaisjärjestön uutisia julkaistaan sellaisenaan ilman pienintäkään lähdekritiikkiä tai lisäselvitystä uutisoitujen tapahtumien taustoista.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministisiä mielenterveysongelmia
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

Päätin kirjoittaa Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivän kunniaksi tänään vielä toisenkin merkinnän. Eli sen, joka aamulla kilpaili työn alle päässeen valintani kanssa. 

Yleisradio nimittäin julkaisi hankalasti luettavan eräänlaisen diasarjan otsikolla "Oletko koskaan nähnyt oikeasti vanhaa metsää. Talousmetsät hakataan entistä nuorempana."

Ei siinä mitään. Olen toki nähnyt vanhaa metsää esimerkiksi siinä samaisessa kansallispuistossa, josta diasarjassa puhutaan. Ja vieläkin vanhempaa Lapissa.

Jutun ensimmäisessä diassa seisoo, että metsät hakataan yhä nuorempana, mutta samaan aikaan luonto köyhtyy ja monet lajit uhanalaistuvat. Väite liittynee Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n laatimilla arviointikriteereillä laadittuun punaiseen kirjaan, jonka tuloksia professori Jari Kouki ja erikoistutkija Tytti Kontula selittivät ansiokkaasti mielipidekirjoituksessaan.

Sittemmin he kuitenkin saivat yhdenmukaista kritiikkiä professoreilta Kari Mielikäinen ja Erkki Tomppo, jotka molemmat kyseenalaistivat arvioinnin perusteet. Heistä molemmat totesivat, että raportissa tehty luontotyyppien tilan arvio perustui kyseenalaisiin menetelmiin. 

Itselläni ei toki ole osaamista arvioida professoreiden keskinäisen nokittelun voittajaa, mutta totean kuitenkin, että Ylen olisi ehkä sittenkin kannattanut tehdä luontojärjestön arvioiden sijaan tai ohessa juttu samaan aiheeseen liittyvästä uunituoreesta tutkimustiedosta. 

Sen mukaan Suomen metsäala ja puuston määrä ovat kasvaneet viimeisten 30 vuoden aikana ja puuston vuosittainen kasvu ylittää hakkuumäärät. Suomessa hakataan itse asiassa vain 80 % vuotuisesta nettokasvusta. 

Euroopassa on tiukasti suojeltua metsää yhteensä 3,2 miljoonaa hehtaaria, josta puolet sijaitsee Suomessa. Kaikkiaan Suomessa on suojeltu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi noin 13 % metsäalasta eli 2,8 miljoonaa hehtaaria. Sen lisäksi on noin miljoona hehtaaria muita suojeltuja metsiä.

Ylen diasarjassa kerrottiin myös, että 1940-luvulta alkaen maamme metsiä on hoidettu aivan eri tavoin kuin aiemmin eli keräämällä sato avohakkuin. Tämä pitää toki paikkansa, mutta sitä ei kuitenkaan kerrottu, että tilalle istutetaan välittömästi uusi puusukupolvi, jonka kasvusta ja järeytymisestä huolehditaan harvennuksin. Tämän metsänhoitopolitiikan seurauksena metsämme kasvavat valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan nykyisin noin 107 miljoonaa kuutiota puuta, kun metsiemme kasvu ennen avohakkuuaikaa oli vain noin puolet tästä.  

Eikä kerrottu sitäkään, että diasarjassa kauhisteltu (?) metsien hakkaaminen jonkin verran aiempaa nuorempana kuin aiemmin johtuu juuri näin saavutetusta puiden järeytymisen nopeutumisesta. Eikä varsinkaan siitä tosiasiasta, josta edellä linkittämäni professori Mielikäinen kertoi, että "kuollutta puuta on Etelä-Suomen metsissä nelinkertaisesti neljänkymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Vastaa­vana aikana lehtipuuston määrä on kaksinkertaistunut ja monimuotoisuudelle tärkeän järeän haavan määrä kuusinkertaistunut. Järeän eli yli 40-senttisen puun määrä on nelinkertaistunut sadassa vuodessa."

Pisteet kuitenkin Ylelle siitä, että mikäli joku jaksoi seurata diasarjan loppuun, löysi hän tiedon siitä, että metsistä on meille suomalaisille taloudellista hyötyä. Tosin se ei maininnut, että tämä hyöty on aivan keskeinen suomalaisen hyvinvoinnin lähde, kuten vaikkapa lista maan merkittävimmistä yrityksistä osoittaa. Vaan mahtavatko nuoreturbaanit citykansalaiset olla tästä perillä kuvitellessaan käyttävänsä puuperäisiä tuotteita enintään kerran viikossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kadolle löytyi syy
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu

Palaako inflaatio?

Yhdysvallat on pumpannut talouteensa runsaasti rahaa COVID-19-pandemian käynnistyttyä. Ja samoin on tarkoitus tehdä EU:ssa, kuten hyvin tiedämme.

Lyhyellä tähtäimellä tarkoituksena on tietenkin se, että pandemian torjuntatoimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän tuhoa yrityskentässä. Tavoite on siis sinänsä hyvä.

Kaikilla teoilla on kuitenkin seurauksensa. Ja juuri nyt näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on inflaatio lähdössä laukalle. Toki 4,2 prosentin lukema on vielä pieni meille, jotka olemme maksaneet asuntolainoistamme aikanaan jopa yli 10 prosentin vuotuista korkoa.

On todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua. Siitä syystä kannattaa jo nyt palauttaa mieliin, mitä inflaatiosta seuraa. Otettakoon siksi apuun aina kaiken tietävä Wikipedia. 

Sen mukaan yksi inflaation suurimmista ongelmista on sen vaihteluiden yllätyksellisyys: esimerkiksi pankkitalletus menettää arvoaan inflaation kiihtyessä, mikä on epäoikeudenmukaista pankkitalletuksen tehnyttä kansalaista kohtaan. Siten kenenkään ei kannata makuuttaa rahojaan ainakaan kiinteäkorkoisissa määräaikaistalletuksissa tai velkakirjoissa. 

Sen sijaan juuri nyt saattaisi kannattaa ottaa kohtuuhintaista lainaa, sillä inflaatio laskee lainan reaaliarvoa. Tämän seurauksena takaisin maksettavan rahan arvo pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä - toki olettaen, että käytettävissä oleva raha (palkka, yrittäjätulo, eläke tai vaikkapa lainalla tehty sijoitus) ylittää inflaation.

Inflaatio ei sinänsä ole haitallista, sillä jatkuva ja ennakoitava hintojen nousu edistää kuluttamista, koska samalla rahamäärällä saa huomenna vähemmän kuin tänään. Toki kuluttamisen edistämisen siunauksellisuudesta voidaan esittää ympäristöperusteinen vastalause. 

Inflaation seurauksena syntyy myös kustannuksia. Esimerkiksi yritykset joutuvat jatkuvasti päivittämään hinnastojaan ja palkkoja on nostettava useammin, mikä aiheuttaa kuluja. 

Hintojen nostaminen tiheästi lisää myös yleistä tyytymättömyyttä ja vaihteleva inflaatio vaikeuttaa pitkän aikavälin taloussuunnittelua. Uhkapelihenkisille se tarjoaa nykyistä vakaan rahanarvon aikaa parempia mahdollisuuksia keinotteluun - vaikkapa tekemällä sijoituksia lainaa ottamalla.

Jos sitten käy niin, että rahan pumppaaminen yhteiskuntaan vie uskon koko rahajärjestelmään, saattaa inflaatio karata kokonaan käsistä. Tästä Wikipedia esittää esimerkkinä sen, kuinka Saksan markan arvon romahdus 1920-luvulla johti Hitlerin valtaannousuun. 

Tuoreempiakin esimerkkejä olisi ollut. Esimerkkinä vaikkapa Mugaben Zimbabwe tai tämän päivän sosialismin nimiin vannova Venezuela.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Yhdysvaltain inflaation kehitys jatkuu. Ja sen seurauksena voimme ruveta ennakoimaan, miten EU:n talous reagoi keskuspankkinsa rahanpumppaamiseen. 

Täytyy siis toivoa, että EU:n hallinto pystyisi tarvittavasti reagoimaan viiveettä USA:n tapahtumiin, ja muuttamaan linjaansa mikäli rapakon takana joudutaan ongelmiin. Tässä mielessä on kuitenkin vaikea nukkua yönsä rauhassa, sillä ikävä kyllä esimerkit EU:n kyvystä reagoida asioihin nopeasti ja järkevästi ovat valitettavan vähissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta Nokiaa odotellessa
Onnistumisen ei pitäisi olla vaikeata Marinin hallitukselle
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Omituisia sattumia

Eilen käytiin eduskunnassa tiukkaa vääntöä EU:n elvytyspaketista. Siinä ei kuultu sinänsä mitään uutta tai yllättävää, joten paketti tulee kyllä tämän päivän äänestyksissä hyväksytyksi kahden kolmasosan enemmistöllä. 

Tämä oli sinänsä jo etukäteen tiedossa viimeistään sen jälkeen, kun Kokoomus pyörsi päätöksensä äänestää tyhjää, mutta ennen tätä keskustelua me suomalaiset saimme kyllä nähdäksemme ihmeen. Eilen kävi nimittäin siten, että EU-komission Valdis Dombrovski julkaisi twiitin hyvällä suomenkielellä.

Twiitissään hän pyörsi edellisen päivän näkemyksen, jonka mukaan elvytyspaketeista voisi tulla pysyvä tapa ratkaista EU:n talousongelmia. Sanatarkasti hän lausui, että "komissiolle on selvä asia, että #NextGenerationEU -väline on kertaluonteinen, ainutlaatuinen ja se on tiukasti ajallisesti rajattu... Se on meidän mahdollisuutemme toipua tästä poikkeuksellisesta kriisistä." 

Koska Dombrovski ei tiettävästi ole aiemmin osannut Suomea, on hän joko saanut Herralta kielillä puhumisen armolahjan tai joku suomalainen on kirjoittanut viestin hänen puolestaan. Tai sitten hän on vain käännättänyt sanomisensa tulkilla. 

Erikoista kuitenkin, että komissaari pyrki tällä tavalla vaikuttamaan suomalaisiin kansanedustajiin näiden äidinkielellä juuri ennen asian käsittelyä - ottaen huomioon, ettei eduskunnassa liene ainuttakaan, joka ei osaisi sujuvasti englantia.

Toinen eilisen päivän omituinen sattuma oli pääministeri Sanna Marinin (sd) joutuminen omaehtoiseen koronakaranteeniin elvytyspakettikeskustelun alla. Eikä siksi päässyt mukaan esittämään asiaperusteita hallituksensa ja EU:n komission puolesta.

Koska vastaavaa on tapahtunut aiemminkin, voisi joku epäluuloinen kuvitella pääministerin karttavan vaativia väittelytilanteita. Mutta näinhän asia ei ole. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n elvytyspaketti etenee omituisin perustein kohti hyväksyntäänsä
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Elvytyskysymys eduskunnassa

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta

Tänä aamuna luin Helsingin sanomista mielipidekirjoituksen, jossa oli tiivistetty erinomaisesti yksi talouden merkittävimmistä kulmakivistä. Siis se, että "uudet työpaikat syntyvät yleensä uudistumiskykyisiin ja kasvaviin yrityksiin, ja näin tapahtunee myös tulevaisuudessa... Työn tuottavuus kasvaa osaamisen, tehokkaampien toimintatapojen ja koneiden sekä uusien tai uudistettujen tuotteiden avulla."

Asia on juuri siten kuin mielipidekirjoittaja on sen muotoillut. Ja se tulisi ottaa huomioon tehtäessä kotimaista innovaatio-, yritys- ja teollisuuspolitiikkaa. 

Luettuani tyytyväisenä kyseisen kirjoituksen katsahdin Maaseudun tulevaisuutta. Ja se palautti minut maan tasalle. 

Sieltä löytämäni jutun mukaan suomalainen lupakäytäntö on nimittäin siirtämässä meidät syrjään nykyaikaisesta kalankasvatuksesta. Syy on - ah niin perin suomalainen ellei suorastaan tsaristinen. Eli maamme byrokraatit näyttäisivät ymmärtäneen tehtäväkseen yhteiskuntaa stagnoivan byrokratiaperinteen ylläpitämisen sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet roolikseen taloudellisen toiminnan edistämisen myös lupa-asioissa. 

Suomen ja Ruotsin suurimman kirjolohen kasvattajan ahvenanmaalainen toimitusjohtaja nimittäin kertoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaiset kalankasvattamot ovat saaneet vain jokusen luvan. Ja silloinkin luparuljanssi valituksineen on kestänyt vuosia ja saattanut maksaa yrittäjälle 100 000 euroa, vaikkei lupaa edes olisi saanut. Niinpä kirjolohenkin kasvatukseen jatkossa tehtävät investoinnit tehdään lähinnä Ruotsissa ja Virossa.

Eikä siis ihme, että jo nyt kulutamme kotimaisen kirjolohen sijaan lähinnä norjalaista lohta. Ja rikastutamme sitä kautta öljymiljardeissaan muutenkin kieriskeleviä vuonomaalaisia - ja jatkossa yhä useammin siis myös ruotsalaisia ja virolaisia. 

Tätä taustaa vastaan ei siten kannata ihmetellä, ettei Suomen talous ole lähtenyt Nokian romahduksen jälkeen sellaiseen lentoon kuin hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttäisi. Eikä se näillä yrityspoliittisilla asenteilla tule sitä kyllä koskaan tekemäänkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Mistä työllisyys syntyy?
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Kysymyksiä Jarkko Elorannalle (SAK)

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on käynyt taisteluun ammattiliittojen vallan puolesta. Hänen mukaansa metsä- ja teknologiateollisuuden lanseeraama paikallinen sopiminen johtaisi siihen, että työntekijöiltä katoaisivat niin lomarahat, ylityökorvaukset, vuoro- ja pyhälisät, palkalliset vanhempainvapaapäivät, palkallinen sairausloma, neljää viikkoa pidemmät alakohtaiset vuosilomat, 37,5-tuntiset työviikot, sairaan lapsen hoitomahdollisuudet, sairausajan palkka, työajan lyhennykset sekä ilta-, yö- ja lauantailisät.

Kovaa tekstiä ay-johtajalta. Mutta onko meidän uskominen sitä?

Tukea hänen ajatuksilleen antaa se, että historiallisesti tarkasteltuna työnantajat ovat olleet haluttomia antamaan työntekijöille tes-neuvotteluissa uusia etuja eivätkä he liene koskaan myöskään ehdottaneet yleistä palkkatason nostamista. Mutta oleellinen kysymys tässä yhteydessä on se, että miten hyvin tämä menneisyys kuvaa tulevaisuutta?

Tosiasiahan kuitenkin lienee, että Suomessa eletään jatkossa pikemminkin työvoimapulan kuin työvoiman puutteen tilassa. Tästä kertoo myös se, että maamme hallitus haluaisi kiireellä helpottaa myös alhaisen koulutuksen saaneiden työperäisten maahanmuuttajien Suomeen saapumista - korkeasti koulutetuille suuripalkkaisille ulkomaalaisille asiantuntijoillehan ei ole ollut sen kummempia esteitä aiemminkaan. 

Oleellista tässä on ymmärtää, ettei suomalaisten työmarkkinoiden historiassa ole ollut työvoimapulaa oikeastaan koskaan, sillä Suomen väestö on kasvanut nopeasti aina 1700-luvulta lähtien. Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, että väestömme on nyt vanhenemassa nopeasti, mikä on johtanut huoltosuhteen nopeaan alenemiseen eli työikäisen väestön suhteellisen osuuden vähenemiseen.

Näin ollen työntekijöistä tulee olemaan jatkossa pulaa. Markkinatalouden oloissa se tarkoittaa, että yritysten välinen kilpailu työntekijöistä kiristyy. Eli jokaisen työnantajan intressi houkutella hyviä työntekijöitä lisääntyy aiemmasta. Sen sijaan automaatio tulee korvaamaan bulkkitehtäviä hoitavia ihmisiä, jotka muuttuvat tarpeettomiksi sitä nopeammin, mitä korkeampaa korvausta he saavat suhteessa omaan tuottavuuteensa - riippumatta millä mekanismilla nämä edut on saavutettu.  

Siksi haluaisin kysyä SAK:n puheenjohtajalta, että millä logiikalla tässä tilanteessa työnantajan kannattaisi heikentää työvoiman työsopimusehtoja kautta linjan? Eikö sen pikemminkin kannattaisi henkilöstöpolitiikassaan huolehtia siitä, etteivät etenkään työnsä asiallisesti hoitavat henkilöt halua siirtyä pois palveluksesta? Eli tarjota heille entistä parempia sopimuksia, jollaisia jo nyt on tapana tarjota erityistä osaamista omaaville asiantuntijoille.

En tietenkään voi näitä kysymyksiä esittää - tai siis saada niihin vastauksia - mutta en myöskään usko, että puheenjohtaja osaisi antaa niihin uskottavasti perusteltuja vastauksia. Sen sijaan olen varma siitä, että hänen ulostulonsa on hätähuuto ay-liikkeen vaikutusvallan säilyttämisen puolesta.

Tosiasia kun joka tapauksessa tulee olemaan, että työvoiman vähentyessä palkka- ja etuushaitarit tulevat kussakin tehtävässä kasvamaan. Asiansa hyvin hoitava työvoima tulee saamaan työnantajiltaan parempaa korvausta uhraamastaan ajasta kuin työnsä leväperäisesti hoitava joukko. Siten osa ihmisistä tulee kokemaan muutoksen vapauttavaksi toisten tuntiessa itsensä kaltoin kohdelluksi. 

Työnantajien kannalta työvoimakustannukset tulisivat paikallisesti sopien kuitenkin jakaantumaan tarkemmin työsuoritusten ja yrityksen kannattavuuden mukaan kuin nykyisessä järjestelmässä. Parhaassa tapauksessa tämä voisi johtaa myös suomalaisen elinkeinoelämän nykyistä parempaan kannattavuuteen, mikä lienee myös paikallista sopimista ajavien perimmäinen tarkoitus. Nykymuotoiselle ay-liikkeelle työmarkkinoita jäykistävänä elementtinä tässä yhtälössä ei sen sijaan näyttäisi jäävän paikkaa - ei ainakaan ilman oleellista ajatusten ja tavoitteiden uudistamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllisesti epärehellisen palkka
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
Miksei It-veteraani työllisty?

Suomalaisten rahoittajien halveksuntaa

Palaan yhteen viime viikon puheenaiheeseen eli hallituksen päätökseen supistaa suomalaiseen tieteeseen suunnattua rahoitusta. 

Asian vaikutuksista innovaatiojärjestelmään kertoi oleellisen eilisessä mielipidekirjoituksessaan professori Pekka Vallittu, jonka mukaan "lyhytjänteinen ´yritystuki´ on kannatettava ajatus sinällään, mutta tässä toimintamallissa pohja pettää: ei ole soveltavaa tutkimusta ilman vankkaa perustutkimusta". Toisin sanoen julkisin varoin tuettava ja inhimilliseen uteliaisuuteen perustuva perustutkimus tuottaa nykyaikana lähes kaiken perustavanlaatuisen uuden tiedon, jonka pohjalle voidaan soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen keinoin tuottaa kaupallista arvoa omaavia kokonaan uudenlaisia tuotteita ja palveluita.

Tarkoituksenani ei tässä ole sen enempää selventää eri tutkimuslajien välisiä eroja, vaan ottaa kantaa asiaan Helsingin sanomissa otettua linjaa. Sen viisi päivää sitten julkaiseman analyysikirjoituksen otsikon mukaan "Hallitus antoi 70 miljoonaa turvealalle mutta aikoo leikata 35 miljoonaa tieteeltä".

Siinä lehti asettuu siis tieteen puolelle, mutta asettaa vertauksen turpeentuottajien työn poliittisin päätöksin aiheutettuun pikaisen loppumisen inhimilliseen - eli sosiaalisesti kestävään - alasajoon. Toisin sanoen lehti paheksui hallituksen pyrkimystä suomalaisten yrittäjien inhimillisestä kohtelusta tieteen kustannuksella. 

Tokihan lehti on vapaa julistamaan omaa sanomaansa ja omia arvojaan. Omalta osaltani tulkitsin kirjoituksen siten, että vertaus paljasti erkkomedian oma arvojärjestyksen sikäli, että vaikka se asettikin tieteen korkeammalle kuin turvetuotannon, ei se ole maininnut yhtään kriittistä sanaa verovarojemme lahjoittamisesta ulkomaille kehitysapuna. Eikä etenkään ehdottanut, että kotimaisen tieteen rahoitus voitaisiin turvata vähentämällä vain muutamia prosentteja tästä käytännössä kehitysapurälssiä ylläpitävästä menomomentista.

Toisin sanoen maamme valtalehti osoitti jälleen kerran - ties kuinka monennen kerran - että suomalainen veronmaksaja ja hänen parhaansa ajaminen ei kuulu sen agendaan. Tämä on sanalla sanoen käsittämätöntä Helsingin sanomien toiminnan suomalaisten rahoittajien halveksuntaa. 

Edellä kirjoittamastani huolimatta toivotan hyvää äitienpäivää kaikenlaisen ihonvärin, kansallisuuden ja uskonnon omaaville äideille ja muille ihmisille. Myös HS:n toimittajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista
Tiede on hyödyllisin instituutiomme

Kadolle löytyi syy

Vuosi sitten puhuttiin kovasti hyönteiskadosta, jonka olen itsekin havainnut autoni tuulilasiin kertyvien hyönteisten määrän vähenemisestä viimeisten 40 vuoden aikana. Sen arveltiin vaarantavan lukuisten eläinlajien tulevaisuuden ja romahduttavan ihmisille tärkeitä ekosysteemipalveluja. 

Hyönteistuhon pääsyyksi epäiltiin nykyaikaista maataloutta torjunta-aineineen, mutta myös ilmastonmuutoksen arveltiin olevan merkittävä tekijä. Eikä asfaltointiakaan unohdettu. 

Eilen ilmestyneessä Science-lehdessä kerrottiin hyönteiskatoon liittyvistä uusista tutkimuksista. Jutun mukaan hyönteistuhoon nimittäin vaikuttaa erittäin merkittävästi ulkovalaistus. Siis erilaiset ihmisten asettamat katuvalot, valomainokset ynnä muut sellaiset. 

Selkein osoitus tästä oli hollantilainen pitkäaikaistutkimus, jossa havaittiin yöperhosten vähentyneen neljässä vuodessa 14 prosenttia alueilla, joilla oli valaistusta, kun ilman valoja oleville verrokkialueilla ei havaittu muutoksia. 

Toinen hätkähdyttävä tieto oli se, kuinka kirkkaasti valaistu pelikaupunki Las Vegas houkuttelee heinäsirkkoja. Sen taivaalla oli nimittäin yöllä 27. heinäkuuta vuonna 2019 havaittu peräti 42 miljoonaa heinäsirkkaa, massaltaan noin 30 tonnia. 

Tämän jälkeen jään odottamaan, kuinka Suomenkin hyönteisistä huolissaan olevasta Helsingin punavihreästä kuplasta alkaa kuulua vaatimuksia kaupungin pimentämistä öiseen aikaan hyönteisten pelastamiseksi. Tosin hengitystäni en aio niitä odotellessani pidättää, koska epäilen, ettei syyllinen tällä kertaa ollut sellainen, johon tämä taho tahtoisi puuttua. Toivon tietenkin olevani väärässä, koska hyönteisillä on oikeasti suuri merkitys ympäristömme hyvinvoinnille esimerkiksi pölyttäjinä ja ravintoketjun osina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Seksin katsominen synnytti uuden kulttuurin

Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat

Poliisi on kertonut epäilevänsä, että Itä-Uudellamaalla toimisi järjestäytynyttä rikollisuutta harjoittavia nuorisoporukoita. Näihin vähemmän löyhiin mystisiin sakkeihin kuuluu alaikäisiä lapsia ja nuoria, jotka ovat Suomen ja muiden maiden kansalaisia. 

Suomen lisäksi ei kuitenkaan mainittu esimerkiksi Somalian kansalaisuutta eikä sitä, oliko joukossa muualla syntyneitä Suomen kansalaisia. Niiden sijaan Yle mainitsi omassa jutussaan Tikkurilan.

Tutkinnassa on monia henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, omaisuusrikoksia ja törkeitä huumausainerikoksia. Niiden rikosnimikkeet vaihtelevat lähes viattomista näpistyksistä tapon yrityksiin. Niitä tehdessä on hyödynnetty erilaisia astaloita veitsistä ja miekoista aina ampuma-aseisiin tai niiden jäljitelmiin.

Tilanne on ilmeisesti mennyt jo aika pahaksi, koska poliisi on katsonut tarpeelliseksi informoida asiasta, vaikka sitten vähän faktoja salaillenkin. Ainoa mahdollinen johtopäätös tästä on se, että olemme jälleen astuneet askelen pidemmälle Ruotsin tiellä. 

Siksi voisi kuvitella, että myös maan hallituksessa osattaisiin tehdä oikeat johtopäätökset asiasta, joka on toki ollut kaikille vähänkään loogista ajattelukykyä omaaville selvää jo ainakin vuosikymmenen (ensimmäinen asian todennut oma merkintäni vuodelta 2010 on tässä). Eli jos me sallimme maahamme syntyvän suuria kehitysmaalaisia yhteisöjä samaan tapaan kuin ruotsalaiset ovat tehneet, hyysäämme heitä yhtä ponnekkaasti kuin entinen isäntäkansamme ja kieltäydymme yhtä ponnekkaasti tunnustamasta tosiasioita kuin viikinkien jälkeläiset, ei lopputulos voi olla kuin täsmälleen samanlainen.

Siispä kääntykäämme asiasta vastaavan sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) puoleen ja kuulkaamme kuinka hän julistaa omaa sanomaansa. Sen mukaan alaikäisten yleistynyt vakava väkivalta kertoo osattomuudesta, jota koronakriisi on pahentanut. Niinpä hän aikoo käyttää nuorten palveluihin satoja miljoonia euroja lisää rahaa.

Lieneeköhän niin, että ministeri on homeopatiauskovaisia. Eli hän uskoo taudin paranevan tilkkasella samaa lääkkettä, joka sen on synnyttänytkin. Onhan se nyt kuitenkin niin, että sadat miljoonat eurot ovat vain murusia verrattuna koko siihen rahamäärään, jolla suomalaiset veronmaksajat ovat viimeisten vuosikymmenien aikana tukeneet humanitaarista maahanmuuttoa maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus
Klaanirikollisuuden torjunnalla alkaa olla kiire
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Pelin politiikkaa sosiaalisessa mediassa

Yle julkaisi uuden kuntavaaligallupinsa. Siinä Kokoomus nousi selvästi suosituimmaksi puolueeksi. Perussuomalaisten kannatus puolestaan laski lähes prosenttiyksiköllä, mutta he säilyivät edelleen toisena. Myös äskettäisen teatteriesityksen järjestäneen Keskustan kannatus laski, mutta nähdyn draaman merkitystä sille voimme vain arvailla.

Hallituspuolueista huomattavin muutos oli Vihreillä, joka luisui selvään alamäkeen. Vaikka SDP:n ja Vasemmistoliiton kannatus nousikin hiukkasen, viittasi gallup koko vihervasemmiston kannatuksen oleelliseen putoamiseen. Olisiko kansa siis saamassa kyllikseen jakopolitiikasta ja sitä seuraavasta julkisen sektorin velkaannuttamisesta. 

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten kannatusvaihteluita on odotettavissa. Näin jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, että varsinaiset kampanjat ovat vielä edessä ja niillä on ollut tapana vaikuttaa ihmisten poliittisiin valintoihin.

* * *

Anteeksi nurkkakuntaisuuteni, mutta satuin huomaamaan myös Helsingin uutisten tekemästä gallupista kertovan jutun. Sen mukaan SDP olisi putoamassa pääkaupungin viidenneksi suurimmaksi puolueeksi. 

Vielä mukavammaksi kyselyn tuloksen teki se, että jos jätetään laskuista pois ryhmä "muut", vaihtuisi Helsingin vihervasemmistoblokin edellisissä vaaleissa saama äänimääräenemmistö tulevissa vaaleissa vähemmistöksi. Ero keskustaoikeiston hyväksi olisi tosin vain 1,3 prosenttiyksikköä, kun se viime kunnallisvaaleissa oli vihervasemmiston eduksi 0,5 prosenttiyksikköä.

Tämän gallupin mukaisen äänestystuloksen voisi toivoa johtavan siihen, että ainakin kaikista hulluimmista pääkaupunkimme vihervasemmistolaisista "kehitysideoista" luovuttaisiin ja niiden sijaan siirryttäisiin tekemään rationaalisia päätöksiä pääkaupunkimme pitämiseksi toimivana sekä sen asukkaille että koko Suomen kansalle. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

* * * 

Bongasin Helsingin  uutisten jutun itse asiassa Twitteristä. Siellä oli asiasta kertonutta viestiä seuraavassa keskustelussa parikin näiden vaalien luonnetta mainiosti kuvaavaa kommenttia. 

Niistä ensimmäisessä nimimerkillä esiintynyt henkilö teki pelin politiikkaa väittämällä, että "Kokoomuksen johto saisi olla kyllä hieman suurempi. Nyt on suuri vaara, että joudun äänestämään kokoomusta, jotta Anni Sinnemäestä ei tule pormestari."

Kommentti saattaa toki olla rehellinenkin, mutta itselleni tuli kyllä ensimmäisenä mieleen, että sen kirjoittajalla oli ketunhäntä kainalossa. Eli että hän tulee äänestämään Kokoomusta varmuudella, mutta pyrkii henkilökohtaiseksi muotoillulla viestillään puhuttelemaan erityisesti Perussuomalaisten äänestämistä harkitsevia. 

Tähän vastasi toinen nimimerkkiä käyttänyt henkilö, joka puolestaan lienee Perussuomalaisten kannattaja. Hän nimittäin väitti, että "ei ole väliä kumpaa äänestät, samaa sakkia" tarkoittaen Kokoomusta ja Vihreitä, minkä hän vahvisti toisessa viestissään.

* * *

Nähtäväksi jää, miten Helsingin kunnallisvaaleissa käy. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pormestarikysymyksen sotkeminen itse vaaleihin on johtanut paikallisten valtapuolueiden ja/tai heidän kannattajiensa pyrkimyksiin hyödyntää tätä kytköstä. Ja siten heikentää muiden puolueiden asemaa pääkaupungimme valtuustossa.

Omalta osaltani suosittelen mahdollisille helsinkiläisille lukijoilleni pidättäytymistä tällaisesta valtapoliittisesta pelistä. Eli äänestäkää pormestarikytköksestä huolimatta edelleen sitä ehdokasta ja puoluetta, jonka näette hoitavan Helsingin asioita parhaiten. Vain siten toteutuu aito demokratia, jossa kukin näkemys saa kannattajiensa määrää vastaavan painoarvon päätöksentekijöiden joukossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomat maahanmuuttajat veronmaksajien piikissä
Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

Rakenteellista tai ei, verotuksella on vaikutuksensa

Tehyn ekonomisti Ralf Sund kertoi, että rakenteellinen alijäämä on käsitteenä pelkkää sumustusta. Hänen mukaansa "kuntasektorilla palkkavaatimukset tyrmätään toistuvasti vetoamalla rakenteelliseen alijäämään, josta syystä varoja ei ole. Kun ongelma määritellään rakenteelliseksi, halutaan antaa kuva, ettei asialle voi tehdä mitään."

Sund vielä tarkensi, että "kaikki tulot ja menot ovat ihmisten päätöksiä. Vaihtoehtoja päättää on lähes rajattomasti. Kyse ei ole rakenteista."

Tehyn ekonomisti esitti perusteluksi väitteen, jonka mukaan kuntien tulojen "suuruus määräytyy melko pitkälle veroäyrin suuruuden mukaan. Päätös tehdään kunnanvaltuustoissa. Se on siis ihmisten päätös. Rakenteellisuuden määritelmää tuskin täyttää kunnanvaltuustojen ujous nostaa veroja."

Tähän haluaisin esittää vastalauseen. Niin omalta kohdaltani kuin epäilemättä monen muunkin kohdalta veroäyrillä on tässä muutenkin korkean verotuksen maassa kyllä vaikutusta esimerkiksi asuinpaikan valinnassa. Sitä enemmän, mitä korkeapalkkaisemmasta ihmisestä on kyse. 

Jos ja kun näin on, niin kyllä tämän kaiken looginen seuraus on se, että - Sundia lainatakseni - ihmisen veropäätöksen seurauksena voidaan kunnasta häätää myös hyväpalkkaiset asukkaat. Ja sitä kautta ehkäistä sen mahdollisuuksia kerryttää käyttöönsä verotuloja.

On tämä sitten rakenteellinen ongelma tai ei, on se kuitenkin asia, joka jokaisen kuntapäättäjän pitäisi ymmärtää. Ja koko maan hallituksen silloin, kun se suunnittelee veronkorotuksia ylläpitääkseen sellaisia menoja, joille ei saada vastinetta tulopuolelle - esimerkkinä vaikkapa ne lähes 100 000 000 euroa, jotka annamme valtion kassasta joka kuukausi kehitysapuna.

Niille aidosti huipulla eläville ja suuria verotuottoja tahkoaville ihmisille, joille kielitaito ei ole este, eikä kansainvälinen työyhteisö pelottava, korkean verotuksen ympäristöstä muualle muuttaminen ei tuota vaikeuksia. Mutta pois muuttaessaan he siirtävät veronsa sellaiselle asuinympäristölle, joka jättää heille Suomea enemmän päätösvaltaa omien tulojensa kuluttamiseen. 

Ja tämä ei olekaan mikään pikkujuttu, sillä 22 prosenttia suomalaisista maksaa yli 95 prosenttia kaikista ansiotuloveroista. Voidaan toki sanoa, että he ovat moraalittomia tai että onhan heillä varaa, mitkä  seikat saattavatkin jossain määrin pitää paikkansa. Mutta yhä lailla selvää on, että heillä on - muiden elämisen maksamiseen kyllästyttyään - myös vapaus ja houkutus siirtää isot tulonsa muualle verotettaviksi. Ja siitä kärsii jokainen noiden tulojen verotuksesta osansa saava vähävarainen.

Siksi on tärkeää, että niin kunnat kuin valtiotkin harrastavat kohtuutta verotuksessaan. Ja että ne ohjaavat menonsa tulojen mukaan vain välttämättömään - ellei niille sitten ole jollain aikavälillä saatavissa riihikuivaa vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Yhteiskuntavastuu ja verokiila

Kokemusasiantuntijuus suojaa propagandalta

Vakuutusyhtiö If oli teettänyt kyselyn, jonka perusteella autonostajien päätöksessä painaa eniten auton käyttövoima ja sen jälkeen moottorin teho ja suorituskyky. Vasta näiden jälkeen tulevat kulkuneuvon ympäristöarvot. 

Autojen käyttövoimista ykkösenä oli edelleen bensiinimoottori, mutta sen jälkeen tuli ei-lataava hybridi tai kevythybridi, joilla ajaminen ei käytännössä poikkea polttomoottoriautosta. Vasta seuraavana tuli sähköauto suunnilleen samalla suosiolla kuin dieselauto.

Meille nykyisessä vihreässä mediatodellisuudessa eläville ympäristöarvojen ja sähköautojen jääminen muiden tekijöiden taakse voi kuulostaa yllättävältä. Syynä siihen näyttäisi olevan mediatodellisuuden vääristymä, joka näyttää maailmaa punavihreiden lasien värittämänä tässäkin asiassa.

Oman käsitykseni mukaan autonomistajat ovat sen luokan kokemusasiantuntijoita, ettei mediatodellisuus heilauta heitä kovinkaan helposti. Toki sähköauto on kokemuksena suurimmalle osalle ihmistä outo, mutta toisaalta sen hyvät ja huonot ominaisuudet ovat autoilijan kokemuksella helpohkosti ymmärrettävissä. 

Tässä suhteessa Iltalehdessä oli Ifin kyselyä mainiosti täydentävä juttu, jonka mukaan nykyaikaisten sähköautojen kehdossa eli Kaliforniassa joka viides sähköllä ladattavan auton vuosina 2012–2018 ostanut vaihtoi takaisin polttomoottoriautoon. Lukema on uskomattoman korkea ottaen huomioon sen, etteivät ensimmäiset sähköautojen ostajat missään tapauksessa edusta keskimääräistä autoilijaa vaan pikemminkin punavihreän agendan hyvin tiedostavaa joukkoa.

Kalifornialaisten into palata saastuttavaan polttoaineeseen johtui siitä, että sähköauto lataamisineen on käyttäjänsä kannalta ongelmallinen kapistus. Näköjään jopa siihen mittaan asti, että suuri osa jopa parhaiten punavihreän utopian omaksuneista ihmisistä on valmis luopumaan sellaisesta karvaiden kokemustensa takia. Näin siitä huolimatta, että sähköautolla ajaessa ei synny pakokaasuja, vaan kuljettaja voi mielessään hekumoida vihreällä eetoksella.

* * *

Tähän blogiin edellä referoimani teksti ei päässyt niinkään autoilun eikä edes pakokaasujen takia vaan siksi, että se valaisi erinomaisesti median vaikutusta ihmisiin. Ilman vahvaa punavihreää mediaa sähköauton tulevaisuus olisi paljon epäselvempi kuin nyt.

Siksi - arvoisa lukijani - ei koskaan kannata väheksyä niitä narratiiveja, joita media pyörittää ympärillämme. Ei edes silloin, kun me itse ymmärrämme niiden järjettömyyden.

Olen nimittäin aivan varma, että ilman kaikkialta syötettyä punavihreää medianarratiivia ei Suomeen olisi päästetty kymmeniätuhansia kehitysmaalaisia, eikä äskettäisessä poliittisessa spektaakkelissa ylettömän huomion saanutta turvetuotantoamme oltaisi ajamassa alas. Eikä edes EU olisi tekemässä Suomesta vauraampien maiden taloutta tukevaa hiilivarastoa.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että tiedostamalla erilaisten narratiivien olemassaolon voi meistä itse kukin suojautua niiden vaikutuksilta eli propagandalta. Näin myös sellaisissa asioissa, joissa me emme ole yhtä vahvoja kokemusasiantuntijoita kuin autokaupassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Vihreää kauhukomediaa
Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta