sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Seksin katsominen synnytti uuden kulttuurin

Kirjoitin muutama päivä sitten siitä kuinka ruotsalainen kulttuuri on murenemassa maahanmuuton myötä. Helsingin Sanomissa puolestaan Annamari Sipilä oli huomannut, että oma kulttuuri saattaa sittenkin olla parempi kuin vieras. Syynä tähän näkemykseen oli raiskaaja, joka kulttuuritaustaansa vetoamalla vaati alennusta tuomioonsa.

Lisää kulttuurisia erikoisuuksia - tai ainakin yksittäisiä meille vieraita käyttäytymismalleja - voi löytää aiemmista kirjoituksistani. Naisia pakotetaan seksityöhön heidän kulttuuriinsa ja uskomuksiinsa liittyvillä asioilla kuten voodoolla. Iranissa meni vuonna 2010 naimisiin 42 000 alle 14-vuotiasta lasta. Heistä alle 10-vuotiaita oli 716. Intiassa kahdeksan miestä oli raiskannut tiineenä olleen vuohen.

Kulttuureissa on siis eroja. Ja siitä syystä nykyisen maailmamme muotoutumiselle välttämätön tieteellis-teknologinen vallankumous tapahtui nimenomaisesti Pohjois-Euroopassa eikä esimerkiksi Kiinassa, Lähi-idässä tai Afrikassa.

Mutta mistä kulttuurit ovat syntyneet? Ja ovatko ne tyypillisiä vain ihmisille ja joillekin ns. korkeammille eläimille. Vai voisiko kulttuurisia piirteitä esiintyä vaikkapa hyönteisillä?

Asiaa valotti Science-lehdessä julkaistu Etienne Danchinin ja kumppaneiden tutkimus, jossa oli selvitetty seksin näkemisen vaikutuksia banaanikärpäsneitseiden ja niiden jälkeläisten parittelukäyttäytymiseen. Jutussa kulttuurit oli määritelty traditioiksi, jotka syntyvät aiemmissa sukupolvissa ja periytyvät sosiaalisen oppimisen kautta.

Tutkimuksen taustana oli ihmisten taipumus sopeuttaa näkemyksensä muiden läsnäolijoiden ajatuksiin. Yhtenä ääripäänä siitä on lasten taipumus sanoa mustaa valkoiseksi, mikäli läsnä olevat robotit näin väittävät. Me aikuisethan emme ole näin hölmöjä vaan väitämme mustaa valkoiseksi ainoastaan, mikäli seurassamme on oikeita ihmisiä, jotka antavan ymmärtää asian olevan näin.

Mutta sitten itse tutkimukseen.

Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat antoivat kolmen päivän ikäisten banaanikärpäsneitseiden katsella (yksittäin) tilannetta, jossa toinen samanikäinen naaras valikoi vihreäksi tai vaaleanpunaiseksi värjätyn koiraan välillä ja kävi sitten valittunsa kanssa tositoimiin. Sen jälkeen seksiä seuranneet neitseet saivat valita vaaleanpunaiseksi ja vihreäksi värjättyjen koiraiden välillä - ja ryhtyivät lähes aina rakastelemaan sen koiraan kanssa, joka oli samanvärinen kuin aiemman katseluperformanssin pukille päässyt uros. Väreillä - vaaleanpunainen tai vihreä - ei itsessään ollut merkitystä, eivätkä ne vaikuttaneet myöskään sellaisten neitseiden käytökseen, jotka eivät olleet nähneet etukäteisperformanssia.

Seuraavaksi tutkijat toistivat kokeensa siten, että aluksi katsojan silmien alla valintansa tehneet naaraat olivat seuraajan vanhempien ikäisiä eli 11 päivää vanhoja. Siinäkin tapauksessa neitseet seurasivat ensin valinnan tehneen esimerkkiä, eli oppivat vanhemmilta yksilöiltä aivan yhtä hyvin kuin itsensä ikäisiltä.

Kolmannessa kokeessa neitseet saivat seurata esimerkkiä viiteen kertaan, minkä jälkeen niille tarjottiin pariutumisvalinta vasta 24 tunnin kuluttua, joka banaanikärpäsen elämässä vastaa muutamaa prosenttia koko elämästä (eli ihmisellä paria - kolmea vuotta). Myös tällöin ne seurasivat näkemäänsä esimerkkiä.

Neljännessä kokeessa tutkijat tarjosivat neitseille värjättyjä mutanttibanaanikärpäsiä, joilla on yleensä heikko flaksi naaraiden parissa sekä tavallisia, mutta seksidemonstraation kannalta vääränvärisiä uroita. Tälläkin kertaa naaraat valitsivat parittelukumppaninsa värjäyksen eikä geenien määräämän ulkonäön perusteella.

Viidennessä kokeessa tutkijat manipuloivat seksuaalikäyttäytymisen mallin antavien uroskärpästen värisuhteita siten, että koeneitsyet näkivät valintoja eri värisuhteissa. Tällöinkin tulos oli selvä niiden osalta, jotka näkivät vain yhdenväristen koiraiden pääsevän pukille. Sen sijaan koe tuotti yllätyksen siinä, että esimerkin vaikutuksesta testinaaraat valitsivat lähes aina esimerkkivärisen koiraan jo silloin, kun paritteluun valittujen koiraiden määrä oli 60% esimerkkikoiraista.

Lopuksi tutkijat selvittivät periytyykö naaraiden neitsyenä oppima käytös myös niiden jälkeläisille - ja näin tosiaan kävi ja vieläpä sukupolvelta toiselle. Siten banaanikärpästen esimerkin perusteella oppima kulttuuripiirre jäi tutkittuihin pieniin populaatioihin vallitsevaksi käyttäytymistavaksi.

Kaikesta edellä kuvatusta voidaan siis vetää sellainen johtopäätös, että myös banaanikärpäsillä voi olla erilaisia kulttuureita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle oppimalla. Siten ihmistenkin kulttuurisilla piirteillä on todennäköisesti juurensa hyvin kaukana evoluutiomme alkuhämärissä - aikana, jolloin esi-isämme olivat tuskin edes nousseet merestä kuivalle maalle.

Koska tämä lienee lähinnä poliittinen blogi - ainakin Oikotieto-portaalin perusteella - tässä kirjoituksessa lyhyesti kuvaamaani tutkimusta voi ja pitää pohtia myös sen kysymyksen kannalta, että ovatko kaikki kulttuurit yhtä hyviä. Koska ensisijaisena tarkoituksenani on kuitenkin herättää teissä arvoisissa lukijoissani omia ajatuksia, jätän asian kokonaan oman ratkaisunne varaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Viina on viisasten suoja

3 kommenttia:

  1. Kyllä. Kyllä meidän suomalaisten kulttuuri poikkeaa banaanikärpästen ja niitä vastaavien kulttuurien ..., no arvoista.

    VastaaPoista
  2. Olen toistellut lausetta: "Kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita." Yksi, ihan päällimmäinen syy tähän on se, että useimpien ihmisten mielikuvat "kulttuureista" liittyvät pintavaikutelmiin: pukeutumiseen, tapoihin ja uskomuksiin, ruokatottumuksiin, estetiikkaan ja esineistöön, jne. Ikään kuin "kulttuuri" syntyisi kokoelmasta tuollaista elämänmuodollista rihkamaa.

    On aika vaikea saada ihmisiä ymmärtämään että jokaisen meistä tajuntaan muodostuu varhaisessa lapsuudessa ensin hahmo "sinä", ja vasta paljon myöhemmin se, josta sanomme "minä". Eurooppalaisen uuden ajan individualisteina luettelemme persoonapronominit järjestyksessä minä, sinä, hän, me... Todellinen kehityksellinen järjestys on sinä, minä, hän, me.

    Ja "kulttuurit" ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, jotka istutetaan ihmiseen jo siinä vaiheessa jolloin eletään vielä symbioottisessa "sinän" vallitsemassa maailmassa. Esimerkiksi kulttuurinen kuvakielto -- esittävien kuvien kielto -- on asia jolla on tajuntaa totaalisesti amputoiva vaikutus. Se on tehnyt vaikutuksensa ihmiseen jo ennen kuin itsetietoisuuden kynnys ylitetään.

    Eurppalaisessa kulttuuripiirissa vanhalla ja vielä keskiajalla "tieto" rakennettiin paljolti korvan auditiivisten resurssien varaan, ja tiedonalojen jako tapahtui korvan kykyjen pohjalta: retoriikka, grammatiikka, musiikki. Sen jälkeen kun syvyysperspektiivin hahmottaminen renessanssissa elpyi kehittyi tiedollinen ajattelu nimenomaan visuaalisen mieltämisen pohjalta. Niin sanotun "kartesiolaisen rationaalisuuden", "minän" ja "maailman" vuorovaikutuksen, ansiota tuo blogissakin mainittu parin viime vuosisadan suunnaton muutos, tiedollinen ja tekninen kehitys on.

    Kulttuurit ovat todella kovia kognitiivisia tosiasioita. Meillä on nyt -- johtuen siitä että oma individualismimme on kasvanut sokeuden asteelle emmekä enää pysty näkemään miten olemuksellisesti sosiaalisia sinä-minä-olentoja olemme -- täysin väärä käsitys siitä että "kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia". Juuri sitä ihmiset eivät ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lämpimästi suositella:
      http://alkonkassalla.blogspot.com/?view=flipcard

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!