Miksi vaikenet, Venla Bernelius?

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius oli tänä aamuna huolissaan pääkaupunkimme lähiöiden erilaistumisesta. Esimerkkinä hän mainitsi Jakomäen, jossa vain 39% nuorista käy lukion, kun vastaava luku Lauttasaaressa on peräti 86%.

Jaan toki Berneliuksen huolen: olisi paljon parempi, mikäli asuinympäristö ei ehkäisisi nuorten kouluttautumista ja etenemistä kykyjään vastaaviin tehtäviin. Sen sijaan asiasta kertoneeseen Helsingin Sanomien juttuun on syytä kirjata kaksi kommenttia, joista ensimmäinen liittyy sukupuolten tasa-arvoon ja toinen merkittävän taustatekijän puuttumiseen.

* * *

Tuo sukupuolten tasa-arvokysymys liittyy Berneliuksen tekemäksi mainittuun kuvaan, jossa koulutuseroja on kuvattu naiskasvojen lukumäärällä. Niitä on kahdella paikkakunnalla yhtä monta kuin on lukion valitsevia lähimpään kymmeneen prosenttiin pyöristettynä.

Jäin kuvan nähtyäni ihmettelemään, että miksi siinä ei ole lainkaan poikien kasvokuvia?

Onko kyse vain kuvan tekijän laiskuudesta? Eli siitä, ettei hän ole viitsinyt etsiä samankaltaista miespuolista kasvokuvaa? Vai onko kuvalla sittenkin jokin sanoma, esimerkiksi sellainen, että tytöistä käy lukion merkittävästi suurempi osa kuin pojista?

Asia ei ole aivan merkityksetön juuri sen taustalla olevan faktan takia. Jos jopa apulaisprofessori leimaa lukion käymisen tyttöjen jutuksi, vahvistaa hän samalla stereotypiaa, joka laajalle levitessään ehkäisee entistä vahvemmin poikien halukkuutta lukiokoulutukseen. Näin käy erityisesti niissä lähiöissä, joista Bernelius sanoo olevansa huolissaan.

Siis alueilla, joilla vanhemmuus on usein sen verran kateissa, ettei lapsia kannusteta elämässään eteenpäin samalla tavalla kuin vauraampien asuinalueilla, vaan he toimivat myös koulutuksen suhteen omatoimisesti ja enemmän vertaistensa parissa vallitsevia käyttäytymisnormeja seuraten. Normien, joihin vaikuttaa myös se, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tekevät siitä syystä 15 vuoden iässä myös epäkypsempiä päätöksiä.

* * *

Toinen asia, johon kiinnitin huomioni oli yhden merkittävän - tai jopa kaikista tärkeimmän - selityksen puuttumien. HS:n juttu ja Bernelius nostivat kyllä esiin koulujen sijainnin, vanhempien koulutusasteen sekä sosiaalisten piirien vaikutuksen, mutta eivät maininneet sanallakaan sitä, että Jakomäen asukkaista lähes 30 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia - eivätkä he ole Nokian insinöörejä tai peliteollisuuden nörttejä.

Lisäksi nuorten kohdalla tuo kehitysmaataustaisten osuus on vielä merkittävästi suurempi, johtuen sekä näiden ikärakenteesta että kantaväestöä suuremmasta lapsiluvusta. Eikä kehitysmaalaistaustaustaisten koulumenestys todellakaan vastaa kantaväestön nuorison menestystä.

Valitettavasti jutusta ilmeni myös, että HS ja Bernelius ovat kyllä tietoisia lukioon hakeutumisen eron suurimmasta aiheuttajasta, eli maahanmuuttajien osuuksien vaihtelusta eri kaupunginosissa. Näin ollen on selvää, että he vaikenivat asiasta tarkoituksella.

Tämän osoitti se, että jutussa mainittiin kuin ohimennen "positiivinen erityiskohtelu", jossa on  kyse nimenomaisesti kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien tukemisesta verovaroilla. Ja sivumennen sanoen myös se, että Bernelius on aiemminkin jättänyt mainitsematta etnisyyden ongelmakäyttäytymisen taustatekijänä.

* * *

Minä en voi olla ihmettelemättä sitä, että miksi HS julkaisi kirjoituksen, jossa nostettiin lukijoiden eteen vakava asia, mutta jätettiin kertomatta sen todellinen syy. Eivätkö apulaisprofessori ja HS:n toimitus ole ymmärtäneet - tai kenties edes kuulleet - siitä, että jo presidentti Paasikivi totesi aikanaan tosiasioiden tunnustaminen olevan viisauden alku?

Sillä viisautta me todellakin tarvitsemme, jotta voisimme ehkäistä suurten kaupunkiemme alueellisen eriarvoistumisen ja sitä kautta Ruotsin mallin mukaisten ongelmalähiöiden syntymisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luottamuksen puute tuottaa rinkebyitä ja poliittisia murhia
Koulutus ei takaa ymmärrystä
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä