Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Ylen A-studio onnistui eilen tekemään pitkän jutun nuorisoväkivallasta ilman, että siinä mainittiin sanallakaan tiettyjen maahanmuuttajaryhmien keskeistä osuutta. Päinvastoin, ohjelman aluksi vihjattiin aivan toisenlaisiin ihmisryhmiin, sillä asiasta haastatellut teinit ja vähän vanhemmat nuoret olivat pohjoiseurooppalaisen näköisiä ja yksi jo vankilassakin käynyt - ja toinen sinne menossa.

Sen jälkeen näytettiin kahden asiantuntijan haastattelu, jossa mainittiin maahanmuuttajataustasta, mutta ei tarkennettu olivatko kyseessä venäläiset, virolaiset, saksalaiset vai kiinalaiset. Tai kenties joku aivan muu ryhmä. 

Jutun kolmantena osiona oli ruotsinsuomalaisen toimittajan haastattelu, jossa tämä maalasi synkän kuvan sikäläisestä maahanmuutosta ja siihen liittyvästä silmittömästä väkivallasta sekä kertoi länsinaapurin uuden hallituksen keinoista yrittää saada tilanne haltuun. Vaan eipä hänkään vihjannut ongelmanuorison tarkemmasta etnisestä taustasta.

Ohjelman lopuksi ratkaisuja oli pyydetty etsimään kansanedustajat Leena Meri (ps) ja Iiris Suomela (vihr). Suomela väitti, että USA:ssa ja Ruotsissa olisi kehitetty nuorisorikollisuuden torjumiseksi toimivia ratkaisumalleja, jotka pitäisi vain ottaa käyttöön myös meillä. Lisäksi hän syyllisti suomalaista yhteiskuntaa, joka ei hänen mukaansa ole antanut nuorille valmiuksia menestyä eikä muutenkaan panostanut riittävästi nuorisorikollisuuden torjuntaan. 

Leena Meri oli puolestaan tyytyväinen siitä, että asiasta nyt edes puhutaan Suomessa. Ja kaipasi ratkaisuja jo kovan rikollisuuden pariin ehtineille maahanmuuttajille, joiden kohdalla sosiaalitädin kädestä pitäminen ei enää tehoa.

Meri siis kaipasi nykyistä rankempia rangaistuksia koville rikollisille siinä missä Suomela ehdotti nuorille rikollisenaluille henkilökohtaista saattajaa, joka taluttaisi heidät osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vaan eipä heistäkään kumpikaan maininnut minkälaisista maahanmuuttajista tässä oikeastaan puhuttiin - ei edes Leena Meri.

Ei sillä, etteivät monet suomalaiset tietäisi ilman mainintaakin mistä maahanmuuttajaryhmistä nykyiset nuorisorikolliset ovat lähinnä peräisin? Tai millä perusteella he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Mutta lienee edelleen niitäkin, joille nämä asiat eivät ole vieläkään selviä. 

Oleellista on kuitenkin huomata, että asiasta puhumatta jättäminen siirtää ongelman yhden keskeisen tekijän eli etnisen ulottuvuuden taka-alalle. Ja vaikeuttaa siten ratkaisujen löytämistä sekä Ruotsin tielle jo joutuneen yhteiskuntamme suunnan muuttamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Iiris Suomela on enemmän kuin huolestuttava henkilö

Iiris Suomela on Vihreiden nouseva poliitikko, joka valittiin nuoresta iästään huolimatta johtamaan puoluettaan varsinaisen puheenjohtajan jäätyä hoitamaan lastaan. Hänet tunnetaan miespoliitikkojen ulkonäön arvostelusta sekä eduskunnan puhemiehen nimittelemisestä puheenjohtajaksi. Lisäksi hän oli toinen alullepanija kansalaisaloitteessa, jonka mukaan ilman toisen suostumusta tapahtuva sukupuoliyhteys olisi aina raiskaus.

Toisin sanoen Suomela näyttäisi olevan yksi merkittävimmistä suomalaisen tulevaisuuden rakentajista. Siis henkilö, jonka voi odottaa nousevan asemaan, jossa hän valtioneuvoston jäsenenä johtaa omaa ministeriötään ja sitä kauttaa tekee aloitteita lainsäädännön muuttamisesta sekä käyttää toimeenpanovaltaa lakipykälien viemiseksi käytäntöön.

Kuten tämän blogin seuraajat hyvin tietävät, on poliisi viimeisten kuukausien aikana varoitellut suomalaisia maahanmuuttajataustaisten katujengien noususta (esimerkki jos toinenkin). Niiden edesottamuksia on viime aikoina puitu myös oikeudessa, eikä tapausten taustoja ole jätetty edes valtamediassa mainitsematta. Jopa ministeri Krista Mikkonen (vihr) on havainnut asian todellisen tilan. 

Lisäksi useimmille suomalaisille lienee vähitellen valjennut, että katujengitilanne on vielä Suomeakin avokätisempää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneessa Ruotsissa merkittävästi pahempi. Siellähän on nähty jopa avoin kapina järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tätä taustaa vastaan oli varsin huolestuttavaa, kun Suomela ilmaisi eilen Twitterissä käsityksensä suomalaista yhteiskuntaa uhkaavista tekijöistä. Hänen mukaansa "Tampereen valtuustossa todettiin juuri, että katutilaa hallussaan pitävät katujengit ajavat herkästi muut asukkaat pois. Näinpä. Tällä saralla Tampereen isoin ongelma on äärioikeisto. Silloin kun Soldiers of Odin partioi kaduilla, moni vältteli keskusta-aluetta."

Viesti ei sinänsä kaivanne blogistin kommentteja, mutta totean kuitenkin, etten tiedä miksi Suomela kyseisen viserryksensä julkaisi. Onko hän kuplautumisensa kautta täydellisen tietämätön suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä? Elääkö hän jonkinlaisten harhojen vallassa? Vai valehteliko hän vain tahallaan? 

Joka tapauksessa minusta on enemmän kuin huolestuttavaa, että viestin oli kirjoittanut eduskuntamme viidenneksi suurimman puolueen tulevaisuudentoivo. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äärivasemmalla eletään menneisyydessä
Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Äärivasemmalla eletään menneisyydessä

Olen ollut jo pitkään siinä käsityksessä, että Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ideologisesti äärimmäisen lähellä toisiaan. Tätä tukevat esimerkiksi vaalien yhteydessä tehdyt analyysit puolueiden asettamien ehdokkaiden sijoittumisesta nelikenttäiselle akselille, jossa he sijoittuvat limittäin talouspoliittisesti vasemmalle sekä arvoliberaaleiksi.  

Ylen uusimmassa puoluekannatuksessa Vasemmistoliitto ohitti kannatuksessaan pitkästä aikaa Vihreät. Asiaa analysoi sijaispuheenjohtaja Iiris Suomela (vihr), joka arveli puolueensa jäävän ilman varsinaista puheenjohtajaa vaille näkyvyyttä, minkä lisäksi koronavirus ja Venäjän hyökkäyssota ovat ohittaneet ihmisten ajatuksissa ilmastoasiat.

Myös A-uutiset analysoi eilen asiaa. Sen mukaan NATO:a selkeästi kannattavien Vihreiden joukosta ovat livenneet Vasemmistoliittoon ne änkyrät, joiden mielestä läntiseen puolustusliittoon liittyminen ei ole hyvä asia. Nähdäkseni tämä selitys osuu oikeaan, sillä Vasemmistoliitto on todellakin ainoa puolue, jonka kannattajien enemmistö haluaisi Ukrainan kokemuksista huolimatta Suomen jatkavan suuren naapurinsa rinnalla ilman läntisen maailman tarjoamaa suojaa.

Kaiken kaikkiaan nyt nähty kannatuksen siirtyminen ei liene ollut suuren kynnyksen takana. Näin siksi, että - kuten tämän kirjoituksen alussa totesin - puolueiden talous- ja arvopoliittiset linjaukset ovat äärimmäisen samankaltaisia. 

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että suomalaisessa äärivasemistossa näytettäisiin edelleen kuviteltavan Venäjän olevan sosialistinen Neuvostoliitto. Ei ole ymmärretty sen luonnetta jonkinlaisena feodalistisen keisarikunnan reinkarnaationa, jota johtavalla tsaarilla on apunaan joukko vasalleja. 

Ja joiden uskollisuuden hän on palkinnut sallimalla näiden varastaa kansakunnan omaisuuden niin perusteellisesti, että jopa maan armeijan toimintakyky on lamaantunut. Mutta joita hän rankaisee uskottomuudesta kovalla kädellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat muita korruptiomyönteisempiä
Vihervasemmisto
Entä jos koko vasemmisto yhtyisi?

Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla

Maria Ohisalo (vihr) on saamassa lapsen ja siirtyy siten äitiyslomalle. Sen takia Vihreät päätti valita väliaikaiseksi puheenjohtajakseen Iiris Suomelan ja maan hallitukseen sisäministeriksi Krista Mikkosen sekä tämän tilalle ympäristöministeriksi Emma Karin. 

Näin puolue teki selväksi myös tulevan poliittisen linjansa, joka seuraa uskollisesti äärivasemmistolaisia oppeja. Samalla puolue pyllisti syvään puolueen alkuperäistä liberaalia perinnettä edustaneelle siivelle, joka tuli huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen arvostelleeksi tätä linjaa.  

Tämä tarkoittaa sitä, että puolue kilpailee jatkossakin lähinnä Vasemmistoliiton kanssa niistä vajaasta viidenneksestä äänestäjiä, jotka tuntevat vetoa marxismin ortodoksista tulkintaa kohtaan. Sen sijaan markkinataloutta, klassista liberalismia ja yksilönvapauksia kannattavien vihreiden äänestäjien virta lähinnä Kokoomukseen jatkunee edelleen. 

Valtakunnanpolitiikassa Vihreiden voi odottaa asettavan lisävaatimuksia maamme taloutta vaurioittavan ärhäkän ympäristönsuojelun, yhteiskunnallista riskiä kasvattavan monikulttuuristumisen ja ihmisten känselöintiä suosivan feministisen politiikan suuntaan. Mikäli puolue etenee tällä suunnalla tarpeeksi pitkälle ja saa puolueensa vasemmalle laidalle sijoittuvan pääministeri Sanna Marinin (sd) kannalleen, saattaa hallitus lopulta hajota siitä huolimatta, että vasemmiston aisankannattajana toimiva Keskusta tunnetaan äärimmäisen joustavasta selkärangastaan. 

Vakavinta tässä on se, että Euroopassa ollaan juuri nyt tekemässä Suomelle erityisen merkittäviä päätöksiä, joiden seurauksena metsämme ovat vaarassa luisua Euroopan hiilivarastoksi, energian hinta on kohoamassa taivaisiin, teollisuutemme toimintaedellytykset ovat heikkenemässä ja sisärajojen avaaminen on alustamassa uutta kansainvaellusta kehitysmaista kohti pohjoista.

Tilanne ei siten ole pelkästään vakava, vaan suorastaan vaarallinen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan katsotaan, kuinka pitkälle nykyvihreiden lihakset kantavat - ja löytyykö hallituksesta sen verran selkärankaa, että sen äärivasemman laidan pyrkimykset jäävät pelkäksi loiskiehunnaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Suomessa ympäristöpuolueen imagoa kantava puolue eli Vihreät valitsee tänä viikonloppuna itselleen johtohenkilöt. Samalla se linjaa tulevaisuutensa joko osana äärivasemmistoa tai vaihtoehtoisesti moniäänisempänä ympäristöliikkeenä.  

Taustana tälle viikonlopulle on Vihreiden joidenkin vanhempien - lähinnä miespuolisten - jäsenten puolueen nykylinjaa kohtaan nostama kritiikki kunnallisvaalien odotettua heikommasta menestyksestä. Liikkeen viime aikojen nopeasta marxilaistumisesta kertoivat esimerkiksi Pekka Saurin kritiikistään saamat kommentit, joissa häntä syytettiin - sinänsä erinomaisesti nykyvihreiden äärivasemmistolaisuutta kuvaavasti - oikeistolaisuudesta.

Sauri ihmetteli asiaa todeten, että "on se nyt melkoista, jos tuosta muuttuu oikeistolaiseksi. Jokaisen vastuullisen puolueen pitäisi huolehtia sekä menoista että tuloista." Niinpä hän haluasi suunnata puolueen linjaa kohti Suomesta puuttuvaa liberaalia demokraatiaa, joka pyrkisi yhdistämään pohjoismaisen hyvinvointimallin, elinkeinoelämän, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun. 

Vastassa ovat kuitenkin puoluetta hallitsevat ajatusmaailmaltaan 1970-luvun sosialistiseen totalitarismiin pyrkineitä taistolaisia lähellä olevat naiset puheenjohtaja Maria Ohisalon ja ministeri Krista Mikkosen johdolla. Eivätkä yksin he, vaan vieläkin vasemmistoradikaalimpaa politiikkaa ajavat nuoret kuten kovassa nousussa ollut Iiris Suomela. Oman lusikkansa soppaan tuovat lisäksi varsinaisen puolueen ulkopuoliset painostustahot kuten ympäristöjärjestöt.

Edessä on siten jännittävä viikonloppu, sillä sen päätökset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen - ja jo sitä ennen nykyisen hallituksen politiikkaan. Ja sitä kautta linjautuu osaltaan myös se, kuinka raskaan velkataakan hallitus jättää tuleville sukupolville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue