Vierasperäisistä saalistajista

Vieraslajeja pidetään toiseksi suurimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja yhtenä suurimmista ympäristöongelmista. Kyse on eliölajeista, joita ei esiinny jollain maantieteellisellä alueella alkuperäisenä, vaan ne ovat päätyneet sinne ihmistoiminnan seurauksena

Käytännössä vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä luonnossa alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Monesti niiltä puuttuvat myös luontaiset viholliset, saalistajat tai loiset, mikä edesauttaa niiden menestymistä uudessa ympäristössä. 

Pahimmillaan vieraslajit voivat hävittää kokonaan alkuperäisiä lajeja, kuten on tapahtunut esimerkiksi valtamerten saarilla, mutta laajemmilla maantieteellisillä alueella niiden kilpailijat ja saaliseläimet sopeutuvat yleensä uuteen tulokkaaseen. Esimerkiksi suomalaiset kotikissat pyydystävät kuukausittain noin miljoona pikkueläintä, joista noin 144 000 on pikkulintuja, mutta ne eivät silti hävitä Suomesta jatkuvasti uusia lajeja.

Australian luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

* * *

Uudessa tutkimuksessa Martin Philippe-Lesaffre ja hänen kumppaninsa tutkivat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat saalislajien haavoittuvuuteen kotikissan saalistukselle Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa kaikissa - Pohjois-Afrikasta peräisin oleva - kotikissa esiintyy vieraslajina. Koeasetelman kannalta oli oleellista erityisesti se, että sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa esiintyy luontaisesti muita pieniä kissapetoja, mutta Australiassa sellaisia ei ole. 

Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan kokeellisia saalistustietoja sekä koneoppimismalleja kompensoimaan saalistustietojen puutteellisuutta. Näin he pystyivät tunnistamaan eri mantereille ominaisia saalistuksen piirteitä. 

Pohjois-Amerikassa ja Europassa kissat saalistivat eniten lintuja, kun taas Australiassa ne suosivat nisäkkäitä. Saaliiksi joutuneiden lintujen ominaisuudet olivat varsin samanlaisia kaikilla mantereilla, mutta nisäkkäiden ominaisuudet erosivat toisistaan. 

Erot kissojen saalistamien ja niiden rauhaan jättämien nisäkäslajien välillä liittyivät kaikilla kolmella mantereella erityisesti niiden levinneisyyteen ja lisääntymisominaisuuksiin. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa myös eläinten pieni koko lisäsi niiden saaliiksi joutumisen riskiä, mutta Australian nisäkkäiden kohdalla tutkijat eivät havainneet yhteyttä nisäkkäiden koon ja niiden saaliiksi joutumisen välillä. Eli siellä suuret eläimet joutuivat kissojen saaliiksi siinä kuin pienetkin. 

Tutkijoiden mukaan heidän saamansa tulokset korostavat ekologisten ja evolutiivisten tekijöiden merkitystä vieraslajien saalistusvaikutusten arvioinnissa ja luonnonsuojelussa. Lisäksi he pitivät koneoppimisen hyödyntämistä tärkeänä uutena innovaationa pyrittäessä tunnistamaan lajeja, joita vieraspedot uhkaavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät
Arabialaistaustaiset villikissat
Kissauutinen

Kissaliitto huolestui

Kansainvälisten huippupoliitikkojen neuvonantajaksi ryhtyneen Sanna Marinin (sd) hallitus joutui kaudellaan kuittaamaan ison laskun koronaviruspandemiasta ja Ukrainan sodasta. Nämä ovat ymmärrettäviä menoja, joiden vastineeksi hänen kabinettinsa olisi pitänyt kyetä tinkimään muista julkisista menoista - ja jättää kokonaan toteuttamatta sellaisia, joita ei ennen sen hallituskautta ollut edes olemassa.

Suurin niistä oli hyvinvointialueuudistus. Se toteutettiin kustannuksia säästämättä, minkä seurauksena nämä alueet ovat nyt akuutissa kustannuskriisissä. Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkimme pitäisi nipistää pelkästään soten peruspalveluista vuoden 2026 loppuun mennessä 100–200 miljoonaa, Vantaan ja Keravan 35 miljoonaa ja Länsi-Uusimaan vajaat 70 miljoonaa euroa. 

Päälle tulee vielä Husin menojen supistustarve - mikä tekee lehden mukaan kolmanneksen lisää. Taloustilanne on samankaltainen kaikilla muillakin hyvinvointialueilla

Tässä tilanteessa oli suorastaan irvokasta lukea MTV3:n tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin Suomen kissaliiton olevan huolestunut eläinten aseman heikkenemisestä, koska Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Ilmeisesti kyseisessä kansalaisjärjestössä ei vieläkään ymmärretä Suomen talouden nykytilan vakavuutta tai julkisten menojen tärkeysjärjestystä.

Onneksi hallituksella näyttäisi olevan siitä käsitys. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ilkka-Pohjalaisen mukaan hallitus on eläinsuojeluasiamiehen palkanmaksun sijaan heltynyt leikkaamaan lapsiperheiden tuesta hiukan vähemmän kuin sen ohjelmassa oli suunniteltu. Tämä kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa suomalaisnaiset synnyttävät lapsia vähemmän kuin kertaakaan sitten suurten nälkävuosien. 

Pelivara on kuitenkin ohut, sillä maan taloudessa tapahtuu nyt paljon negatiivisia asioita. Rakennusyrityksiä kaatuu ja tehtaita suljetaan, joten kesäisen talousennusteen mukainen lievä talouskasvu saattaa jäädä toteutumatta, vaikka viime päivinä on toki kuultu positiivisiakin uutisia. Toivoa sopii, että ne yhdessä julkisten menojen priorisoinnin kanssa johtavat Suomen kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen
Hienoja tavoitteita
Kissauutinen

Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Hienoja tavoitteita

Eilinen oli Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin julkaisupäivä. Sen suhteen minut teki tyytyväiseksi yhden ison kissan nostaminen pöydälle.

Perussuomalaiset nimittäin budjetoisi reilun puolen miljardin euron leikkauksen kehitysapuun ja vajaan 300 miljoonan säästön maahanmuuttoon liittyviin menoihin verrattuna hallituksen linjauksiin - eli esitti lähes miljardin euron hyväntekeväisyyspotin uudelleenallokointia. Lisäksi puolue linjasi, että kehitysapua tulisi tulevaisuudessa maksaa vain ja ainoastaan budjetin ylijäämästä, ja että turvapaikanhakijoiden määrä pitäisi laskea nollaan.

Nämä ovat hienoja tavoitteita. Ja poikkeavat oleellisesti siitä, mihin Sanna Marinin (sd) hallitus on sitoutunut.

Hyvä tavoite on myös valtion velkaantumisen vähentäminen. Siltä osin Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti vähentäisi - verrattuna hallituksen budjettiesitykseen - valtion menoja 728 miljoonaa euroa ja tuloja 681 miljoonaa, jolloin velanottotarve pienenisi 47 miljoonaa euroa. Toisin sanoen puolueen esittämä muutos valtion velkaantumiseen olisi lähinnä kosmeettinen suhteessa hallituksen budjettiesityksen lähes 7 000 miljoonan euron alijäämään.  

Oleellista tässä on kuitenkin huomata se, että Perussuomalaisten varjobudjetista käytettäisiin lähes yksi miljardi hallituksen esitystä enemmän suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden edistämiseen sen sijaan, että veronmaksajien selkänahasta revitty raha vain lahjoitettaisiin muualle. Ja juuri tämän periaatteen toivoisi olevan kaikkien puolueiden johtotähtenä sitten, kun jälleen käydään hallitusneuvotteluita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?
SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

Arabialaistaustaiset villikissat

Madagaskar on valtava saari Afrikan kaakkoisrannikon vieressä. Siellä ei elä luonnostaan kissaeläimiä toisin kuin Afrikassa, mutta sen sijaan saarella on valtavia villikissoja: ne ovat tuplakokoisia verrattuna tavallisiin kotikissoihin.

Noiden villikissojen oli aiemmin kuviteltu olevan peräisin eurooppalaisilta laivoilta, mutta näin ei ole. Sen sijaan kissat ovat uuden tutkimuksen mukaan geneettisesti erittäin lähellä Arabian meren rannikkoalueilla esiintyviä kesykissoja.

Kissat ovatkin todennäköisesti levinneet Madagaskarille jo tuhat vuotta sitten, jolloin arabit kuljettivat laivoissaan kissoja vähentämässä rottien määrää. Osa noista kissoista ilmeisesti myös rantautui saarelle ja perusti nykyisen kissapopulaation, jonka luonnonvalinta on kasvattanut aiempaa suuremmiksi ja väritykseltään yhdenmukaiseksi.

Madagaskarin villikissat ovat kovia petoja ja saalistavat saaren luonnon alkuperäisiä eläimiä kuten lintuja, käärmeitä, jyrsijöitä ja lemureja. Tutkimuksessa havaittujen kissojen turkki oli yhdenmukaisesti raidallinen kuin makrillin suomupeite, mutta joissain Madagaskarin osissa elää myös näitäkin suurempia ja täysin mustia kissoja. Niiden evoluutiohistoriasta ei ole tietoa.

Nyt tutkittujen kissojen geneettinen ja ulkonäöllinen yhdenmukaisuus osoitti myös, etteivät ne juurikaan risteydy nykyisten madagaskarilaisten kotikissojen kanssa. Siten luonnonvaraiselle näiden saaren endeemiselle eläinlajistolle haitallisten eläinten määrään ei voi vaikuttaa steriloimalla kotikissoja kuten nykyisin tehdään.

Itselleni nousi mieleen myös kysymys siitä, että olisiko näitä kissoja itse asiassa pidettävä kotikissoista erillisenä biologisena lajina, koska ne eivät risteydy lainkaan kotikissojen kanssa? Tämä olisi yllättävää ottaen huomioon niiden erityksessäolon lyhyyden - eli olisiko uuden lajin syntyminen voinut tapahtua vain tuhannessa vuodessa.

Kaiken kaikkiaan nyt tehty tutkimus paransi käsitystämme siitä, kuinka eläimet sopeutuvat uusiin elinympäristöihin - ja ennen kaikkea tulevaisuudessa tehtävät koko genomien vertailut kotikissojen, nyt tutkittujen harmaiden kissojen sekä mustien villikissojen välillä tulevat tuottamaan mielenkiintoista tietoa siitä, minkä geenien varassa nämä kissat ovat sopeutuneet uuteen ympäristöönsä. Eli miten luonnonnonvalinta toimii kissojen genomien tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Yksisarvisia
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Kissauutinen

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon ihmisen aiheuttamista lajien sukupuutoista. On mainittu jopa miljoonan lajin sukupuutto. Tämän sukupuuton on sanottu johtuvan viidestä tekijästä, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä muutos maan ja meren käytössä, organismien suora riisto, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit.

Australiassa taas on tutkittu villiintyneiden kissojen saalistamien nisäkkäiden määriä.  Lopputulokseksi saatiin hurjia lukemia: luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

Australian luonto on eurooppalaisten saapumisen eli vuoden 1788 jälkeen kärsinyt valtavasti: 10 % endeemisistä maalla elävistä lajeista on hävinnyt sukupuuttoon ja lisäksi 21 % uhkaa katoaminen. Siten huoli maanosan luontaisen lajiston säilymisestä on suuri.

Niinpä tutkijat vertasivat villien kissojen tappamien eläinten määriä siihen nisäkkäiden määrään, jonka aiheuttaa edelle kirjaamani listan ensimmäinen kokonaisuus eli maankäytön muutos. Se oli 2.1 miljoona endeemistä nisäkästä, mikä on vajaat puoli prosenttia kissojen aikaansaannoksesta.

Australialaisten tutkijoiden tuloksiin nähden on aika mielenkiintoista, että samalla kun esimerkiksi hallituspuolue Vihreät vaatii metsähakkuiden rajoittamista biodiversiteetin suojelemiseksi kovalla kädellä, en ole koskaan kuullut poliitikkojen puhuvan kissanpidon kriminalisoimisesta. En sen enempää vihreiden kuin muidenkaan.

Toki tässä yhteydessä on huomattava, ettei suomalainen talvi oikein salli villiintyneiden kissojen hallitsematonta lisääntymistä luonnossa. Mutta toisaalta on selvää, että mikäli Suomen ilmasto lämpenee jatkossa kuudella asteella, ei meillä enää parin sukupolven jälkeen ole esteitä myös suomalaisiin nisäkkäisiin kohdistuvaan villikissojen ympärivuotiseen predaatioon.

Onko niin etteivät Vihreät ynnä muut ole ymmärtäneet kissojen aiheuttamaa uhkaa luonnolle? Vai onko sittenkin niin, että urbaaneille vihreille pehmoinen kotikissa on niin paljon suloisempi kuin puita kaatava metsäkone, hakkuuaukkoa laikuttava kaivinkone tai puiden taimia istuttava metsänomistaja, ettei siitä saa puhua pahaa? Ei edes tosiasioiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon

Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Kuinka kissa latkii maitoa?

Kissa hyppäsi jälleen pöydälle

Lopultakin!!!

Lopultakin Suomalaisessa lehdistössä on nostettu kisaa pöydälle. Se sama kissa, jota jo perussuomalaisten kansanedustaja Immonen yritti esitellä ja hänen puoluetoverinsa Hakkarainen käsitteli laillisuuden rajamailla toimien facebook-sivuillaan.

Kissana tässä pelissä on tietenkin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kohtuuttoman suuresta osuudesta maassamme tehdyistä raiskauksista. On suorastaan käsittämätöntä, että Aamulehden mukaan 0,1% kokoinen irakilaisten ryhmä tekee 5% kaikista raiskauksista. Sehän tarkoittaa 50-kertaista yliedustusta. Siis sitä, että irakilaisen miehen todennäköisyys raiskata on 50-kertaa suurempi kuin muiden miesten.

Toivon sydämestäni, että tällä kertaa kissan karvat syynätään läpi viimeistä häntätupsua myöden, ja raiskaus-ongelman korjaamiseksi keksitään tehokkaat keinot. En minä kaipaa irakilaisten tai muiden raiskausherkkien ryhmien demonisoimista tai mustamaalaamista, vaan yksinkertaisesti heidän raiskaustensa lopettamista; johtuivat ne sitten heidän geneetiikastaan, kulttuuristaan tai "vain" henkilökohtaisista syistä.

Sinänsä joidenkin väestöryhmien syyllistyminen merkittävästi muita useammin raiskauksiin ei ole mitenkään uusi asia; olen jopa itse kirjoittanut asiasta jo pari vuotta sitten, eikä asia ollut silloinkaan uusi. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tahdon nyt kiittää Immosta ja Hakkaraista pohjatyöstä, Aamulehteä asian esille nostamisesta ja ministeri Räsästä asiaan tarttumisesta. Seuraavaksi toivon, että vielä joskus saisin kiittää sitä henkilöä, joka ratkaisee tämän ongelman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Miksi Sven ja Åke näpistelevät ja raiskaavat?
Kissa pöydälle

Kuinka kissa latkii maitoa?

Varmaan kaikki ihmiset ovat nähneet kissan latkivan maitoa. Ja monet ovat varmaan pohdiskelleet miten se tapahtuu. Nyt asia on sitten selvitetty.

Juodessaan kissa taivuttaa kielenkärjen tiukalle mutkalle siten, että alastaitetun kielen yläpinta ylettyy juuri nesteen pintaan. Sitten kissa nostaa kielensä nopeasti, jolloin inertian (hitauden) seurauksena syntyy kielen noustessa pidentyvä nestepylväs. Sen yläosan kissa ottaa talteen sulkemalla leukansa ja lopuksi nielaisee saaliin.

Kissa ei siis kauho nestettä suuhunsa kuten koira, vaan kielen alapinnalle syntyvä "kauha" pysyy juodessa tyhjänä. Sen sijaan juominen tapahtuu pelkällä kielen kärjellä, joka on sileä toisin kuin nystyjen peittämä kielen yläpinnan loppuosa. Toisin sanoen kissan karheudestaan kuuluisan kielen nystyillä ei ole roolia juomisessa.

Juomisen aikana kissan kielen nopeus kiihtyy nopeasti sen irrotessa nestepinnasta ja saavuttaa huippunopeuden, joka on noin 78 cm sekunnissa ennen kuin hidastuu saapuessaan suuhun. Kissa latkii keskimäärin 3,5 kertaa sekunnissa keräten jokaisella latkaisulla noin 0,14 ml nestettä suuhunsa.

Kissan juomisen tarkempi analyysi osoitti, että siihen liittyviä tärkeitä fysikaalisia tekijöitä olivat inertia ja gravitaatio. Sen sijaan viskositeetilla ja kapillaari-ilmiöllä ei ollut juuri mitään merkitystä.

Koska inertia ja gravitaatio toimivat toisiaan vastaan, määräytyy optimaalinen latkimisnopeus niiden mukaan. Eli kielen on noustava nesteestä juuri oikealla nopeudella vetääkseen mahdollisimman suuren nestemäärän mukaansa, ja toisaalta kissan kannattaa sulkea suunsa juuri ennen nestepatsaan katkeamista. Näin myös havaittiin tapahtuvan.

Kissan juomakorkeudeksi havaittiin noin kolme cm. Tälle ei löydetty sen kummempaa selitystä, mutta tutkijat arvelivat että se määräytyisi joko tarpeesta säilyttää viikset kuivana tai vaihtoehtoisesti tarpeesta nähdä kunnolla ympärilleen.

Inertian ja gravitaation avulla oli mahdollista laskea optimaalinen latkimisnopeus myös muille kissaeläimille. Tutkijat löysivät videomateriaalia kahdeksan eri kissaeläimen juomisesta, ja totesivat näiden latkimisnopeuden täsmäävään heidän ennusteisiinsa.

Kissat siis osaavat juovat optimaalisesti! Ja mitä isompi kissa, sitä hitaammin se latkii!