Ovatko Fatim Diarra, Elisa Gebhard ja Johannes Yrttiaho ymmärtämättömiä, tyhmiä vai Putinin advokaatteja?

Suomen uutiset kertoi perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Vilhelm Junnila (ps.) sanoneen, että rajaturvallisuuslaki voidaan säätää poikkeuslakina eikä ole ehdotonta estettä päättää asiasta kiireellisessä menettelyssä. Hänen mukaansa "itäraja pysyy säpissä ja Venäjän työntämät turvapaikanhakijat sen takana".  

Kommentti johtui siitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta sai perjantaina valmiiksi lausuntonsa väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Eikä eduskunnalla sen mukaan ole estettä päättää lain voimassaolon jatkamisesta kiireellisessä menettelyssä. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, on tässä laissa kyse varautumisesta Venäjän hybridisotaan, jossa aseina käytetään harhaanjohdettuja kehitysmaalaisia. Eli toisin sanoen Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden turvaamisesta sekä epäinhimillisen kehitysmaalaisten ihmisten hyväksikäytön estämisestä. 

Valitettavasti valiokunnan päätös ei syntynyt yksimielisesti, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Enkä sano näin siksi, etten kannattaisi kansanedustajien oikeutta olla täsmälleen sitä mieltä kuin he haluavat, vaan siksi, että päätöksen vastustamiselle ei ole nähtävissä muuta syytä kuin ymmärtämättömyys tai suoranainen tyhmyys. Ellei sitten kyse ole suorastaan tarkoituksellisesta toiminnasta Venäjän imperialististen pyrkimysten tukemiseksi. 

Äänestyksen tulos oli neljätoista lain säätämismahdollisuuden puolesta ja kolme vastaan. Nämä kolme - ymmärtämätöntä, tyhmää tai Vladimir Putinin advokaattina toimivaa - kansanedustajaa olivat Fatim Diarra (vihr), Elisa Gebhard (sd) ja Johannes Yrttiaho (vas). Toisin sanoen mukana oli kaikkien kolmen eduskuntamme vihervasemmistopuolueen edustajia.

* * *

Mikäli nämä henkilöt edustaisivat puolueensa kantaa, ei rajaturvallisuulain jatkaminen menisi läpi eduskunnassa, sillä se vaatisi ensin lainsäätämisen kiireellisyyden hyväksymistä 5/6 enemmistöllä ja sen jälkeen varsinaisessa päätöksessä 2/3 enemmistön. Näin siksi, että nykyisessä eduskunnassa SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajien yhteenlaskettu lukumäärä on 67 eli karvan verran yli kolmannes kaikista kansanedustajista. 

Onneksi kuitenkin perustuslakivaliokunnan neljästä sosiaalidemokraattisista jäsenestä kolme äänesti esityksen puolesta - eli Gebhardin näkemys poikkesi puolueen yleisestä linjasta. Siten lain säätäminen näyttäisi mahdolliselta siinäkin tapauksessa, että kaikki eduskunnan vihreät ja vasemmistoliittolaiset kansanedustajat haluaisivat tukea Venäjää ja sen putinistista imperialismia rajaturvallisuuslaista aikanaan äänestettäessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä

SDP teki epäuskottavan esityksen

Viime hallituskaudella Suomen talouden alasajon toteuttanut Suomen sosialidemokraattinen puolue esitteli eilen omaa vaihtoehtoaan tilanteen korjaamiseksi. Sen kyhäämä lista on kieltämättä ajatuksia herättävä.

Lyhyesti sanottuna SDP vähentäisi julkisen talouden menoja 2,7 miljardilla ja lisäisi sen tuloja 3,4 miljardilla eurolla. Tämä kuulostaa sinänsä aivan kohtuulliselta, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että niiden lisäksi puolueella olisi tarkoitus etsiä julkiseen talouteen kolmen miljardin euron positiivista vaikutusta myöhemmin toukokuussa julkaistavilla rakenne-, työllisyys-, ja kasvutoimilla - eli se ei sittenkään tehnyt julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisesitystä, vaikka mainostikin tekevänsä saman suuruiset yhdeksän miljardin euron sopeuttamistoimet kuin hallitus.

SDP:n ehdotukseen sisältyi hieman hallituksen esitystä pienempi yleisen arvonlisäveron korotus, jota täydennettäisiin virvoitusjuomaveron kaltaisella laajemmalla sokerivalmisteverolla. Lisäksi SDP korottaisi hallitusta enemmän kaivosveroa. 

SDP ilmoitti myös leikkaavansa yritystuista yhteensä 400 miljoonaa euroa. Tästä 150 miljoonan euron säästö syntyisi teollisuuden sähköistämistuen poistosta ja 250 miljoonaa euroa otettaisiin vähentämällä tasaisella juustohöylällä yritystukia.

* * *

SDP:n esitys herätti muutamia kommentteja hallituspuolueissa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) ihmetteli puolueen esityksen keskeneräisyyttä ja pyysi, että "viekää ne momenteille, jotta te voitte näyttää, että teillä on oikeasti vaihtoehto. Yhdet momentit löytyvät SDP:n kirjasta, ja ne ovat — yllätys, yllätys — veronkorotusmomentit, kolme ja puoli miljardia, jotka iskevät työhön ja yrittämiseen" toisin kuin hallituksen omat toimet, jotka pääministerin mukaan vastaavat sitä, miten Tanskan talous on saatu terveelle pohjalle. 

Kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) puolestaan sanoi, että "väitätte sopeuttavanne tuhansia miljoonia toimilla, joita ette ole edes julkistaneet ja joiden lasketut työllisyysvaikutukset olette salanneet. Milloin te tuon vasemmistopopulismin sijaan esitätte uskottavat luvut taikaseinäsäästöjänne tukemaan".

Hän myös mainitsi, että valtion korkomenot ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa eli noin 3,6 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Ja muistutti samalla, että "kuitenkin vielä edellisellä hallituskaudella ministerinkin suusta väitettiin, että velan korot eivät koskaan nousisi".

Heitä säesti sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka totesi SDP:n esityksestä, että "tämä on muutaman sivun powerpoint, jota te esitätte... Täällä ei ole ollenkaan avattu näitä lukuja, mistä nämä säästöt muodostuisivat, jos niitä täältä edes löytyy, ja tässä ainoa vakuuttava sarake on tämä tulosopeutus eli veronkorotusten pitkä lista. Varmasti jossain on siis aineisto, johon voi tutustua tämän powerpoint-aineiston lisäksi, koska tämä ei käytännössä ole minkään tasoinen vaihtoehto."

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, ettei SDP ole pystynyt tekemään uskottavaa suunnitelmaa oman pääministeriaikansa aikana romahtaneen julkisen talouden korjaamiseksi. 

Se vaatisi budjettileikkauksiin sellaista politiikkaa - kuten kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) muotoili - "jossa toissijaisesta ja jopa haitallisesta leikataan ja julkisin varoin rahoitettuja toimintoja laitetaan vihdoinkin tärkeysjärjestykseen". Ja samaan aikaan kannustettaisiin yrityksiä ja kansalaisia taloudelliseen yritteliäisyyteen ja ahkeruuteen, jotta talous tuottaisi sellaiset tulot, joilla voitaisiin ylläpitää kansalaisten ensisijaisesti tarvitsemat ja toivomat hyvinvointipalvelut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

 

Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Journalismin periaatteita noudattava media

Helsingin sanomien pääkirjoittaja julkaisi selittelypuheenvuoron, jossa se väitti perussuomalaisten tekevän mediasta kansan vihollista. Jutussa lainataan journalistiliiton puheenjohtajaa, jonka mukaan "ollaan vahvasti sellaisessa kehityksessä, että mediasta tehdään osapuoli. Kun viestinvälittäjä julkaisee jonkin tiedon yleisesti hyväksyttyjen journalististen periaatteiden kautta, oletetaan, että se julkaistaan siksi, että halutaan esimerkiksi kaataa hallitus."

Puheenjohtajan väite oli sikäli outo, sillä perussuomalaiset on nimenomaisesti joutunut sen uhriksi, ettei media ole noudattanut yleisesti hyväksyttyjä journalistisia periaatteita. Tämä nähtiin erityisen selvästi Ville Rydmanin (ps) ajojahdissa, mutta myös Riikka Purran (ps) tapauksessa ja Vilhelm Junnilan (ps) vainoamisessa - ja juuri Helsingin sanomien toimesta. 

Tästä syystä HS:n päätoimittajan kirjoitus oli poikkeuksellisen arrogantti ja röyhkeä. Sen sijaan, että kirjoittaja olisi tunnustanut toimituskuntansa virheet ja lupaisi rehellisesti paluuta journalismin ohjeisiin, hän hyökkäsi peitsi tanassa maan toiseksi suurimman poliittisen puolueen kimppuun. Tämä jos jokin on mediavallan väärinkäyttöä.

* * *

Tosiasia on, että suomalaisella journalismilla on valtava ongelma. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen keskittynyt eli HS:n ja Ylen asema mediakentässä on niin vahva, ettei niillä ole luonnollista vastavoimaa, mikä mahdollistaa hyvinkin törkeät journalistiset väärinkäytökset. 

Toinen - sekä vielä selvästi vakavampi - ongelma on toimittajakunnan asennemuutos, jonka seurauksena ammattikunta haluaa muuttaa yhteiskuntaa omien näkemystensä mukaiseksi. Sen sijaan, että heitä kiehtoisi luotettava tiedonvälitys. 

Nämä syyt lienevät osaltaan syyllisiä siihen,, että suomalainen mediakenttä on muuttumassa - ja muuttuu tulevaisuudessa yhä enemmän - eräänlaiseksi propagandakoneistoksi, jossa ei tunneta neutraalia tai edes moniarvoista uutisointia. Erityisen suuri tämä riski on nykymuotoisella Ylellä, joka verovarojen turvin toimivana organisaationa on riippumaton ihmisten reaktioista. 

Jos suomalaiset haluavat tähän asiaan muutosta, se tapahtuu vain äänestämällä lompakollaan. Tarkoitan sitä, että suomalaisen mediakentän duopoli tarvitsisi haastajan, jonka perimmäisenä tavoitteena olisi monipuolinen ja poliittisesti neutraali - tai edes moniarvoinen - uutisointi. 

Toistaiseksi sellaista ei kuitenkaan ole näkyvissä, vaikka perussuomalaisten ajojahti onkin ilmeisesti saanut ihmisiä irtisanomaan Helsingin sanomien tilauksiaan. Ja Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo pienentää Ylen verotusoikeutta osana julkisen sektorin talouden tervehdyttämistä.

Siksi esitän toivomuksen kaikille luotettavaa joukkoviestintää kaipaaville tahoille, että he etsisivät keinon rakentaa Suomeen sellainen media, jonka tavoitteena ei olisi minkään poliittisen suuntauksen tukeminen tai vastustaminen, vaan yleisesti hyväksyttyjen journalististen periaatteiden mukainen luotettava uutisointi. Ja joka edellyttäisi toimittajakunnaltaan tasapuolisuutta niin poliittisten ryhmien kuin muidenkin yhteiskuntaa jakavien tekijöiden suhteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?
Johtaako Rydmanin tapauksen nolo käänne journalistien poliittisten näkemysten selvittämiseen?
HS:n Paavo Teittinen on tekemässä juttua Wille Rydmanin viesteistä vuodelta 2016

Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?

Ihmisten rehellisyyttä toisiaan kohtaan mitattiin muutamia vuosia sitten sellaisen kokeen avulla, joka suoritettiin 40 maassa ja julkaistiin Science-lehdessä. Kokeessa jätettiin ihmisten löydettäväksi lompakoita, joissa oli rahaa sekä omistajien sähköpostiosoitteet.

Tässä kokeessa eri maiden asukkaiden rehellisyyttä arvioitiin ainoastaan sen perusteella, kuinka moni löytäjistä otti yhteyttä annettuun sähköpostitteeseen. Ja sen mukaan kiinalaiset olivat kaikkia muita epärehellisempiä maanmiehiään kohtaan.

Tutkimusta kritisoitiin välittömästi sen ilmestymisen jälkeen siitä, että rehellisyyden arviointi pelkästään sähköpostivasteiden avulla laiminlöi kulttuurieroja. Niinpä Yang ym. toistivat tutkimuksen Kiinassa ja sovelsivat kulttuurisia mittareita tietoihin.

Heidän mukaansa tutkimustulosta selitti kiinalaisille tyypillinen kollektiivisuuden piirre, joka saa löytäjät säilyttämään löytämänsä lompakot sen sijaan, että he ottaisivat yhteyttä omistajiin. Toisin sanoen ihmisten rehellisyyden arvioiminen pelkkien sähköpostivasteiden varaan oli ilmeisesti johtanut aiemman tutkimuksen tekijät tekemään kulttuurisista eroista johtuneita vääristyneitä arvioita.

* * *

Kummassakaan edellä mainitsemassani tutkimuksessa ei arvioitu suomalaisten rehellisyyttä, mutta kuten arvoisa lukijani tietää, on ainakin perussuomalaisiin poliitikkoihin liittyvissä lehtijutuissa esiintynyt vähintäänkin muunneltua totuutta. Siitä voi lukea esimerkiksi ministerinpestistään ajojahdin seurauksena luopuneen Vilhelm Junnilan (ps) tuoreessa selvityksessä. 

Tästä huolimatta - tai juuri sen takia - puolueen tuore presidenttiehdokas Jussi Halla-aho toivoi maamme lehdistön perkaavan kilpailijoidensa aiempia lausuntoja Venäjästä. Hänellä lienee tässä asiassa ollut mielessään esimerkiksi Kokoomuksen mahdollisen ehdokkaan - Alexander Stubbin - toiminta viisumivapauden antamiseksi venäläisille. Tai Vihreiden Pekka Haaviston vaatimukset puolustusvoimiemme supistamiseksi. 

Lisäksi Halla-aho vaati EU:ta aktiivisiin toimiin, jotta sen teollisuus pääsisi irti Kiina-riippuvuudestaan. Juuri nythän tilanne ei näytä lupaavalta, sillä EU:n tuonti Kiinasta on vain lisääntynyt viime aikoina toisin kuin USA:ssa, joka on onnistunut vähentämään Kiina-riippuvuuttaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit
Yle johti kuulijoitaan harhaan

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä

Hallituksella on kansan vahva tuki

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiotani punavihreän opposition ja valtalehdistön hyökkäyksiin Petteri Orpon hallitusta ja erityisesti sen perussuomalaisia ministereitä vastaan. Ja nytkin voisin kirjoittaa siitä, kuinka Farim Diarra (vihr) halusi välttämättä väärinymmärtää Riikka Purran muutaman vuoden takaisen kirjoituksen joidenkin musliminaisten pakottamisesta pukeutumaan mustaan burkhaan. 

Jätän kuitenkin Diarran kirjoituksen arvioimatta, sillä tänä aamuna saimme ensimmäisen viitteen siitä, kuinka vasemmiston ja valtalehdistön kampanja on vaikuttanut ihmisten näkemyksiin hallituksesta ja erityisesti perussuomalaisista. Helsingin sanomat nimittäin julkaisi puoluekannatuskyselyn tämän päivän numerossaan. 

Sen mukaan Kokoomuksen kannatus on noussut 0,7 prosenttiyksikköä ja Perussuomalaisten vastaavasti laskenut 1,1 prosenttiyksikköä. Oppositiopuolueiden kannatus oli noussut yhteensä 0,2 prosenttiyksikköä sisältäen 0,4 prosentin kannatuksen siirtymisen Keskustalta vasemmistopuolueille. 

Koska kyselyn virhemarginaali oli 2,0 prosenttiyksikköä, ei mikään näistä muutoksista välttämättä vastaa todellisuutta ennen kuin ne mahdollisesti saavat vahvistusta seuraavasta puoluekannatuskyselystä. Jos numeroita kuitenkin halutaan tulkita, voidaan spekuloida lievästä äänestäjien siirtymästä perussuomalaisista muihin hallituspuolueisiin sekä Keskustan näivettymisen jatkumisesta - eli maaseudun väestön vaaleissa nähdyn siirtymisen Keskustasta Perussuomalaisten kannattajiksi vakiintuminen.  

Gallup tehtiin ajalla 19.6.–15.7. eli vasemmiston ja lehdistön lokakampanja ei ollut vielä päässyt vauhtiin sen alkaessa, mutta Vilhelm Junnilaan (ps) kohdistuva hyökkäys alkoi jo ennen kyselykauden puoliväliä. Mari Rantaseen (ps) tähdännyt lyhyehkö sanailu sisältyi kokonaisuudessaan tähän jaksoon ja lisäksi siihen osui ainakin Riikka Purran ajojahdin alkuosa. 

Siten tässä kyselyssä näkyi varsin selvästi suomalaisten suhtautuminen esille nostettuihin väitteisiin. Ja koska puoluekannatusten muutokset ovat varsin tavanomaisia gallupeille voidaan päätellä, että kansa tukee edelleen selkein numeroin nykyistä hallitusta ja haluaa sen jatkavan työtään maan pelastamiseksi edellisen punaviherhallituksen aiheuttamilta talouskriisiltä ja sisäisen turvallisuuden heikkenemiseltä. 

Siksi myös opposition tai ainakin lehdistön olisi syytä lopettaa vanhojen kaivelu sekä keskittyä raportoimaan hallituksen ja opposition nykyisistä edesottamuksista. Ja toivoa, että hallitusohjelman toteuttaminen pääsisi vauhtiin ja johtaisi Suomen talouden uuteen nousuun sekä sisäisen turvallisuuden kohentumiseen. Se olisi koko kansan etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Vaalitulos ja sen seuraukset
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Petteri Orpo: terästäydy!

Poliittinen vihervasemmisto yhdessä samaan suuntaan kallellaan olevan lehdistön kanssa on ottanut asiakseen kaataa Petteri Orpon (kok) hallituksen etsimällä perussuomalaisten ministereiden henkilöhistoriasta äärioikeistolaiseksi tulkittavia merkkejä. Ja kuten arvoisa lukijani tietää, on tämä tapa osoittautunut tehokkaaksi johdettuaan jo yhteen ministerieroon.

Nyt tähtäimessä on sisäministeri Mari Rantanen (ps), jonka sosiaalisen median kirjoituksista on löytynyt merkintä #väestönvaihto. Sen on väitetty liittyvän tämänkin blogin keskustelussa ajoittain vilahdelleeseen salaliittoteoriaan, jonka mukaan poliittis-taloudellinen eliitti suorittaisi länsimaissa isoa väestönvaihtoa, jossa valkoinen väestö pyrittäisiin korvaamaan muualta tulleilla. 

Motiiviksi tälle toiminnalle salaliittoteoriassa ehdotetaan sitä, että eliitti hyötyisi länsimaat sekasortoon johtavasta väestönvaihdoksesta. Ja koko teoria on ainakin edellä linkittämäni jutun mukaan peräisin ranskalainen kirjailija Renaud Camus´n vuonna 2010 julkaisemasta kirjasta Le grand remplacement. Teorian on myös väitetty olleen taustalla, kun valkoihoinen terroristi surmasi 51 henkilöä Uuden-Seelannin Christchurchissa sijaitsevassa moskeijassa vuonna 2019.

On tietenkin tosiasia, että ihmiset uskovat kaikenlaisiin outoihin asioihin, miksei siis myös erilaisiin salaliittoteorioihin. Epäilen kuitenkin vahvasti, että ministeri Rantanen olisi kirjoittanut #väestönvaihto-merkintänsä mielessään maailman taloudellis-poliittisen eliitin hämäräpuuhat. 

Sen sijaan olen varma, että hän tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että Suomessa harjoitettu sinisilmäinen maahanmuuttopolitiikka johtaa maamme väestörakenteen muuttumiseen ja sitä kautta samanlaisiin lieveilmiöihin, kuin on nähtävissä esimerkiksi Ranskassa tai Ruotsissa. Ja näinhän hän on ilmaissut asian myös itse. 

En myöskään pidä todennäköisenä, että vasemmalle kallellaan olevat suomalaiset - ehkä aivan tyhmimpiä lukuun ottamatta - uskoisi Rantasen tarkoittaneen merkinnällään maailman eliitin johtamaa salaliittoa. Eivätkä siis ainakaan ne, jotka ovat nyt lähteneet julkisuudessa vaatimaan hänen eroaan - eli toimittajat tai poliitikot.  

Asialla ei tietenkään olisi niin suurta merkitystä, ellei meillä olisi takanamme neljää vuotta taloudellisesti kelvotonta vihervasemmistolaista hallintoa, jonka seurauksena maan talous on joutunut katastrofaaliseen tilaan, ja nuoriso- ja jengirikollisuus on kasvanut niin tolkuttomiin mittoihin, että suurin osa suomalaista on asiasta peloissaan. 

Nämä molemmat asiat ovat seurausta nimenomaisesti siitä politiikasta, jota vihervasemmisto on maassamme ajanut. Ja siksi nyt käynnissä oleva ajojahti osoittaa aivan erityistä vastuuttomuutta - ja RKP:n lähteminen sen mukaan tyylipuhdasta tyhmyyttä. 

Tästä syystä on välttämätöntä, että Petteri Orpo lopultakin terästäytyy ja ottaa sen johtajan roolin, joka pääministerille kuuluu. Sen voisi tehdä toteamalla yksinkertaisesti, että maan taloudellinen ja sisäpoliittinen tilanne vaativat nyt sellaisia toimia, jotka on mahdollista saavuttaa vain nykyisellä hallituspohjalla - ja sen takia Vilhelm Junnilan tapauksessa nähdyn kaltainen wokeltava farssi ei voi enää tulla kyseeseen. 

Eikä hallituksen ministeristöön tulla enää tekemään muutoksia kuin siinä tapauksessa, että heidän havaittaisiin syyllistyneen oikeisiin rikoksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vilhelm Junnilasta hallituksen työrauhaan
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Vilhelm Junnilasta hallituksen työrauhaan

Tapaus Vilhelm Junnila näyttäisi nyt saaneen päätöksensä. Ministeri itse ilmoitti - mahdollisesti autettuna - jättävänsä paikkansa, koska näki, että hänestä oli muodostumassa este hallituksen tulokselliselle toiminnalle. 

Lisäksi hänen toiminnastaan on tämän päivän aikana löytynyt uusia vivahteita, joista ilmastoabortin ehdottaminen on nykyisessä asenneilmastossa vain tabu ja (mahdollinen) vitsailu natsismin kanssa ilmeisen typerää, mutta (väitetty) valehtelu omista ansioista ministerille täysin sopimatonta.    

Siten Junnilan päätös on järkevä hänen puhaltaessaan yhä kovempia kierroksia saaneen pelin poikki. Ja kuten aiemmin kirjoitin, on Petteri Orpon (kok) hallituksella paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin pohdiskella ministerin aiempia tekemisiä ja niiden motivaatioita. 

Kun tämä asia on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä, on syytä toivoa, että hallitus saa työrauhan toteuttaakseen ohjelmansa. Sitä ennen on Junnilan tilalle kuitenkin löydettävä uusi ministeri. 

Toivon sen olevan Sakari Puiston (ps), joka jo ehtikin vihjaista olevansa valmis ottamaan pestin vastaan. Olen melko varma, että hallitus saisi hänestä poikkeuksellisen objektiivisen ja tosiasioihin päätöksentekonsa perustavan jäsenen. 

Ministeriratkaisua joudumme kuitenkin odottelemaan jonkin aikaa, koska valinta kestää Perussuomalaisten sääntöjen takia ainakin viikon. On kuitenkin toivottavaa, ettei hallitus jää odottelemaan valintaa, vaan ryhtyy nopeasti toimeen kaikissa niissä asioissa, joissa se pystyy etenemään.

Samalla esitän toiveen, että kun vihervasemmisto on nyt saanut yhden ministerin pudotetuksi vallasta, malttaisi se lopulta antaa työrauhan hallitukselle oman valtakautensa aiheuttaman kansallisen syöksykierteen korjaamiseksi. Ellei muusta syystä, niin edes synnyttämänsä katastrofin aiheuttamasta häpeästä.

JK kello 16:20 Tuli vielä mieleen, että kun kaikenlainen natsismi ja jopa sillä vihjailu on nyt saatettu esteeksi ministerinviralle, voisi lehdistömme ulottaa samanlaisen ehdottoman esteen myös viime vuosisadan toiselle kansanmurhiin johtaneelle aatteelle. Eli kommunismille, jonka nimiin vannova ihminen istuu tälläkin hetkellä eduskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Talouden tila ja itsenäisyys

Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa

Eilisessä äänestyksessä ministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta tämä sai eduskunnan enemmistön taakseen. Mielenkiintoista kuitenkin oli, että RKP käytännössä vastusti hänen jatkoansa ministerinä antamalla kolme tyhjää ja seisemän ministerin luottamusta vastustavaa ääntä. 

Tämä tarjoaa tietenkin mahdollisimman huonon lähtökohdan Petteri Orpon (kok) johtamalle hallitukselle. Ja siksi RKP pelasi tässä suoraan tämän makaaberin äänestyksen järjestäneen vihervasemmiston sekä sitä tukeneen Keskustan pussiin. 

Tapausta on luonnollisesti käsitelty lehdistössämme paljonkin, mutta yhtä näkökulmaa en ole kuitenkaan huomannut medioissamme. Nimittäin sitä, millä tavalla RKP:n toiminta vaikuttaa hallitusohjelman toteuttamiseen. 

Etenkin nyt, kun puheenjohtaja (ruots) Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä äänestyksen jälkeenkin, että "Rkp olisi äänestänyt samoin, vaikka koko oppositio olisi ollut paikalla". Toisin sanoen hänen puolueensa olisi ollut valmis kaatamaan hallituksen jo ennen hallitustyön aloittamista tapahtuneisiin asioihin. 

Käytännössähän tämä tarkoittaa, ettei Perussuomalaiset voi jatkossa luottaa RKP:n lojaaliuteen hallitusohjelman toteuttamisessa. Ja siksi puolueen on huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa olevat perussuomalaisten äänestäjien kannalta tärkeät asiat on toteutettava etupainotteisesti. Muuten vaarana on Sipilän hallituksesta tutun kuvion uusiutuminen, eli hallituksen hajottaminen ennen kuin se ehti toteuttamaan Perussuomalaisille tärkeitä hallitusohjelman kirjauksia. 

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että hallituksen sisäinen yhteistyö on eilisen päivän jälkeen vieläkin vaikeampaa kuin miltä se on aiemmin näyttänyt. Eikä tämä lupaa hyvää Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle tilanteessa, jossa maan talous on ajettu pahasti karille edellisen hallituksen aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Aivan väärät naiset?
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Suomen talous on edellisen vihervasemmistovetoisen hallituksen jäljiltä niin pahasti kuralla, että jopa kansalaisten selvä enemmistö on asiasta huolissaan. Siksi pitäisi olla selvää, että kaikki poliittiset tahot keskittyisivät tämän asian korjaamiseen. 

Näin ei kuitenkaan näytä olevan, vaan maamme asiat omalla hallituskaudellaan sotkenut oppositio on päättänyt tarttua Vilhelm Junnilan (ps) kehnoon vitsailuun ja vaatinut tämän erottamista ministerin tehtävästään. Toki tälläkin tavalla saa kulutetuksi ministereiden aikaa ja työtehoa tärkeämmiltä asioilta. 

Toivottavasti asia saadaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja oppositiokin ymmärtää sen jälkeen antaa hallitukselle työrauhan ohjelmansa toteuttamiseen, sillä maamme julkinen talous voidaan saada tasapainoon vain realistisilla ja tosiasiat tunnustavilla päätöksillä. Eli täyttämällä ministereiden ja kansanedustajien työpäivät asiallisilla esityksillä nyt käynnissä olevan wokeltavan poseerauksen sijasta. 

Koska oppositio on kuitenkin keskittynyt jälkimmäiseen, on syytä kysyä, että löytyykö sieltä minkäänlaista kykyä tai halua hoitaa Suomen asioita? Ja ihmetellä, että onko nyt nähty teatteri varmasti sitä politiikkaa, jolle vihervasemmiston äänestäjät antoivat vaaleissa tukensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä
Tosiasioiden muistelu satuttaa
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

  

Tosiasioiden muistelu satuttaa

Ilta-Sanomat: "Kansanedustajan outo kysymys sai eduskunnan pyörittelemään päätään – ´Pohjanoteeraus´". Helsingin sanomat: "Oppositio haastoi oppositiota kyselytunnilla: ´Rimanalitus´, moitti Orpo".

Edelle kopioimani Erkkomedian otsikot osoittavat, että kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) on osunut ja kohde uponnut. Tarkoitan tällä sekä kokoomuslaisia että sanomatalolaisia. Otsikoilla nimittäin viitataan vain tosiasioita esille tuoneeseen kysymykseen, joka kuului seuraavasti. 

"Kaikki kuuntelijat ja katselijat varmasti tietävät millainen on ollut perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen linja, mutta nyt vaalien alla kokoomus esittää jälleen kovaa poikaa. Mutta muistakaa, Aleksander Stubb, heidän entinen puheenjohtajansa mainitsi, että Ruotsi on yksi turvallisimmista maista koko maailmassa."

"Silloin sisäministerinä toiminut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi, että turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu on rasismia. Silloin puhuttiin arvopohjasta, emmekä mekään mahtuneet heidän kanssaan samaan hallitukseen. Arvoisa hallitus näettekö tekin tämän kokoomuksen vaalibluffin läpi?"

Täytyy tosin huomauttaa, että Junnilan kysymys meni ilmeisesti myös pääministerin ihon alle, koska tämä arveli, että "ehkä tämänkaltaiset kysymykset tai debatit kuuluvat johonkin muuhun foorumiin kuin hallituksen kyselytunnille". Hyvä kuitenkin, että hänen mukaansa "huoli jengiytymisestä, rikollisuuden kasvusta, meidän lasten ja nuorten pahoinvoinnista...on kuitenkin tässä salissa yhteinen".

Nähtäväksi siis jää, millaisin keinoin Suomen seuraava hallitus lähtee tätä huolenaihetta purkamaan. Ainakin sopii toivoa, että lähes täydellä varmuudella siihen osallistuva Kokoomus muistaa Junnilan esille tuomat johtohenkilöidensä kaksi pahimman luokan kömmähdystä ja ottaa maahanmuuton ongelmat lopultakin tosissaan. 

Ainakin tunnettu kansanviisaus antaisi ymmärtää, että näin olisi käymässä. Onhan Suomessa tapana sanoa, että "kolmas kerta toden sanoo". Vaikka toisaalta samaisella kansalla on kyllä päinvastainenkin viisaus: "ei kahta ilman kolmatta".

* * *

Myös nykyisen hallituksen ministeri Mika Lintilä (kepu) on joutunut selittelemään kovasti WhatsApp-tililtään lähetettyä viestiä. Hänen mukaansa sen on saattanut sosiaaliseen mediaan joku muu kuin tilin omistaja. 

Poliisi tutkii asiaa, mutta tässä näppäimistön äärellä minun on kuitenkin todettava, että viestiin sisältynyt meemi itsessään oli hauska ja osuva. Hehkeänä hymyilevä pääministeri Sanna Marin (sd) heiluttamassa plakaattia, jossa lukee "iloa valoa ja Olavia" vieressään Matias Mäkynen (sd) käsissään kirjoitus "vieraissa käynti kulukorvauksiin".

Arvoisa lukijani tietänee itsekin mihin tosiasioihin meemin muokatut tekstin viittaavat, joten ei tästä asiasta tällä kertaa sen enempää. Noin yleisesti voinemme kuitenkin panna merkille, että vanhojen törttöilyjen muistelu näyttäisi sattuvan niin Kokoomuksessa kuin Sosialidemokraateissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan ensimmäinen uhri
Uutta tietoa faktantarkastajille
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin

Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Riikka Purra linjasi pari päivää sitten, että talebanien otettua vallan Afganistanissa länsimaiden olisi järkevää tarjota (lue rahoittaa) maasta pakeneville suojelua maantieteellisesti ja kulttuurisesti läheltä heidän kotimaataan. Tätä hän perusteli sillä, että "on kaikin tavoin myös eettisesti kestävämpää turvata suuremmalle määrälle ihmisiä elämän perusedellytykset kriisialueiden lähellä kuin pienemmälle joukolle hyvinvointiyhteiskunnan palvelut".

Suomeen tai Eurooppaan Purra ei heitä kuitenkaan halua - osin edellä mainitusta syystä - mutta epäilemättä myös siksi, että afgaanit osoittautuivat vuoden 2015 jälkeen erittäin heikosti yhteiskuntaan integroituviksi ja esimerkiksi seksuaalirikosten suhteen rajusti yliedustetuiksi. Siten heidän maahan päästämisellään olisi mitä todennäköisimmin vahvasti negatiivinen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) puolestaan totesi samaan tapaan kuin itsekin tein jo aiemmin, että "on perusteltua auttaa niitä henkilöitä ja perheitä, jotka ovat avustaneet Suomea ja ovat sen vuoksi perheineen hengenvaarassa". 

Jokainen vähänkin ajatuskykyinen ihminen tekisi näistä linjauksista sen johtopäätöksen, että perussuomalaisten linjana nyt käsillä olevassa tilanteessa on auttaa mahdollisuuksien mukaan talebaneja pakenevia ihmisiä. Vieläpä siten, että meidän takiamme vaikeuksiin joutuneet saavat erityiskohtelua.

Nähtävästi tämän ymmärtäminen oli liian vaikeaa Iltalehden pilakuvien piirtäjälle Ville Rannalle, joka taiteili kuvan, jossa talebani uhkaa sapelilla pakoon pyrkivää miestä ja naista, joille Purra näyttää torjuvaa kättä. Jäin miettimään oliko Rannan kuvassa tosiaan kyse vain ymmärtämättömyydestä vai sittenkin lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta. 

Monien afgaanien hätää ei tietenkään voi kieltää. Tosiasia kuitenkin on, että USA:n johdolla heille tarjottiin kaikki ainekset aseita ja koulutusta myöden sitä varten, että he olisivat voineet ylläpitää maassaan demokraattisen hallinnon. Tämä ei nähtävästi kuitenkaan kiinnostanut tai ainakaan afgaanit eivät olleet valmiita altistamaan henkeään sellaisen yhteiskunnan puolesta samaan tapaan kuin esimerkiksi suomalaiset tekivät talvisodassa. 

Niinpä maassa vallan ottivat ääri-islamistit, jotka kuitenkin ovat luvanneet esimerkiksi naisille ihmisoikeudet sellaisina kuin ne on tulkittu sharia-laissa. Siis perinteiseen islamilaiseen tapaan, joka meidän olisi tietenkin hyväksyttävä tosiasiana ja poliittisen vasemmiston ehkäpä myös siksi, että heidän mukaansa kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.

Lopuksi on vielä syytä lainata sisäministeri Maria Ohisalon eilisiä Twitter-kommentteja tässä puheena olevasta asiasta. Sen hän esitti kolmen viestin ketjussa seuraavasti.

"Humanitaariselle maahanmuutolle on paikkansa yhteiskunnassamme kun ihmiset tarvitsevat turvaa. Afganistanin tilanne on taas rujo esimerkki tästä. Inhimillinen hätä alueella on suuri. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. PS:n turvapaikkalinjaukset ovat kylmääviä...  Jos jo puheen tasolla maahanmuuttajia jaetaan toivottuihin & ei-toivottuihin, on jälkimmäisten kotoutuminen aina vaikeampaa. Asenteissa on paljon korjattavaa. Työmarkkinammekin tarvitsevat tekijöitä lähtömaasta riippumatta... Seurasin myös kesällä huolestuneena Kokoomuksen ulostuloja maahanmuuttajiin ja sosiaaliturvaan liittyen. On jäätävää, että Kokoomuskin lähtenyt flirttailemaan tällaisilla asioilla, jotka lisäävät kahtiajakoa ja eriarvoisuutta yhteiskunnassamme."

Taidan jättää Ohisalon ulostulon kommentoimatta. Mutta lisäänpä silti (niin ikään ilman omia kommenttejani) vielä Jari Sarasvuon eilisen Twitter kommentin: "eilen syntyi perheen parissa keskustelua herättänyt havainto Riikka Purrasta. Muotoilin siitä tarkan twiitin. Sensuroin itseni. En välittänyt viettää loppuiltaa ja tätä päivää persuna. Mutta kun suorastaan komppaan vasemmistoa, ei tule väitteitä punertumisestani. Mitäs tää o?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Erilaisia, mutta samanarvoisia
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän