sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Suomalaislasten vähenemisen taustalla on maamme koulutusjärjestelmä

Suomi oli takavuosina kansainvälisten Pisa-tutkimusten tähti. Niinpä me suomalaiset olimme ylpeitä maailman parhaasta koulujärjestelmästä. Tultiinhan siihen tutustumaan kaukaisistakin maista ja siitä suunniteltiin myös vientituotetta.

Mutta mutta. Kaikesta riemusta huolimatta ovat lastemme oppimistulokset olleet jo yli kymmenen vuoden ajan laskusuunnassa. Asiaa on kyllä kauhisteltu paljonkin, mutta selvää syytä tulosten heikkenemiseen ei ole löydetty. Ei ennen kuin nyt.

Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat, joka oli haastatellut mm. emerita kollegaani Liisa Keltikangas-Järvistä, jolla on käytettävissään asiaan liittyvää tuoretta tutkimusaineistoa. Jutun perusteella suomalaisten heikentyneiden oppimistulosten syyt ovat varsin selvät.

Lyhyesti sanottuna olemme kehittäneet suomalaisesta koulusta sellaista, että se vaatii oppilaalta itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja vastuunottoa. Siis ominaisuuksia, jotka kehittyvät ihmisille tyypillisesti vasta varttuneemmalla iällä.

Taustalla on ollut pyrkimys siirtyä kouluopetuksessa pois "opettaja opettaa ja oppilas oppii" -tyyppisestä opetuksesta osallistavaan ja oivalluksia antavaan opetukseen, johon kehittyvä digitalisoituminen on antanut ennen näkemättömät mahdollisuudet. Tavoitteena on ollut itse tietoa hakeva ja syvällisen ymmärryksen kautta asioita oppiva ja teknologisesti taitava aikuinen.

Tosiasiassa on käynyt aivan toisin. Kadonnut autoritäärisen opettajan rooli on johtanut siihen, että vanhemmat ovat lähteneet paikkaamaan puutoksia. Näin perheiden rooli lasten ohjaajina myös koulutyössä on vuosi vuodelta vahvistunut.

Niinpä tärkein selittävä tekijä suomalaislasten koulumenestyksessä on vanhempien mahdollisuus ja kyvyt käyttää aikaansa oppilaiden opastamiseen. Näin perhetaustan merkitys on korostunut rajusti: erityisesti vähemmän koulutettujen ja vähävaraisten perheiden lapset ovat alkaneet pärjätä koulussa aiempaa heikommin.

Samalla oppimistulosten Gaussin käyrä on alkanut elää: ääripäät ovat korostuneet eli sekä hyvin menestyvien että heikosti pärjäävien oppilaiden määrä on kasvanut. Eli maahamme on syntynyt osaamisensa kannalta entistä selvemmin kahden kastin nuorisoa.

Tässä kehityksessä ajurina on ollut erityisesti digitalisaatio. Psykologian tohtori Aino Saarisen mukaan: "mitä enemmän oppimiseen käytettiin digilaitteita, sitä heikompia oppimistulokset olivat kaikilla Pisa-testien osa-alueilla: matematiikassa, luonnontieteissä, lukemisessa sekä yhteistyöhön perustuvassa ongelmanratkaisussa". Eikä tätä trendiä selitä laitteiden puute eikä oppilaiden kyvyttömyys niiden käyttämiseen - päinvastoin, oppimistulokset heikkenivät eniten taitavimmilla tietotekniikan käyttäjillä.

Toinen keskeinen tekijä suomalaislasten heikentyneille oppimistuloksille on ollut ilmiöoppimisen eli oppilaslähtöisen oppimisen korostuminen koulutunneilla. Näin on käynyt erityisesti matematiikassa ja luonnontieteissä, vaikka juuri niissä tällaisesta lähestymistavasta oli ajateltu saatavan suurin hyöty.

* * *

Minusta on hienoa, että koulujärjestelmämme mitattuihin ongelmiin on lopultakin paneuduttu kunnolla ja tutkimuksen kautta on ongelmalle löydetty selkeitä syitä. Sinänsä ei kai olisi pitänyt olla yllätys, että uudenlaiset opetusmenetelmät vaativat vanhanaikaiseen opettajan auktoriteettiin perustuvaan opettamiseen verrattuna oppilaalta paljon enemmän. Siis itsekontrollia, itsenäisyyttä, keskittymiskykyä, aloitteellisuutta ja joustavuutta. Eli kaikkea sellaista, joita löytyy helpommin sellaisilta lapsilta, jotka tulevat vakailta ja vaurailta perheiltä.

Niinpä ei ole yllätys myöskään se, että nykyaikaisista opetusmenetelmistä kärsivät eniten koulusta lintsaavat nuoret sekä vähän koulutettujen äitien, köyhien ja maahanmuuttajaperheiden lapset. Samalla kasvavat poikien ja tyttöjen väliset erot koulumenestyksessä, koska tytöt kehittyvät poikia nopeammin ja pääsevät uusiin opetustapoihin sisään paljon ennen näitä. Pidemmällä aikavälillä tämä tarkoittaa naisten ja miesten välisten koulutuserojen kasvua tyttöjen eduksi ja sitä kautta työelämän johtavien tehtävien siirtymistä tulevaisuudessa naisille.

Tämä kehitys näkyy esimerkiksi johtavien tutkijoiden eli professoreiden sukupuolijakauman kehityksessä. Löysin vuodelta 1999 tiedon, jonka mukaan professoreista vain 2,5% oli naisia vuonna 1964, mutta heidän osuutensa oli vuoteen 1997 mennessä kohonnut 13,7 prosenttiin. Toisen löytämäni tiedon mukaan naisprofessorien osuus oli vuoteen 2014 mennessä kohonnut reiluun neljännekseen ja kolmannen lähteen mukaan vuoteen 2016 mennessä jo 31 prosenttiin. Professorikunnan enemmistöaseman naiset saavuttanevat jo ensi vuosikymmenen aikana.

Nähtäväksi jää, miten naisten korkeampi koulutus ja sitä seuraava yhteiskunnan johdon naisistuminen vaikuttavat tulevaisuuden yhteiskuntaan ja työelämään. Sitä ajatellen haluaisin kiinnittää arvoisan lukijani huomion viime päivinä vahvasti esillä olleeseen suomalaisten alentuneeseen syntyvyyteen.

Siihen liittyen esitän seuraavassa pari faktatietoa ja ajatusta siitä, millä tavoin yhteiskunnan miesjohtoisuuden muuttuminen naisjohtoisuudeksi tulee vaikuttamaan esimerkiksi suomalaisten lapsilukuun. Ja siten koko suomalaisuuden tulevaisuuteen.

Oleellista asia tässä yhteydessä on ymmärtää koulutustason vaikutus syntyvyyteen. Löytämäni tiedon mukaan korkeakoulutetuilla naisilla on noin yhdeksän prosenttia vähemmän lapsia kuin kaikilla naisilla keskimäärin. Toisen tiedon mukaan näyttäisi lisäksi siltä, että miesten syrjäytyminen on vahvasti korreloitunut jälkeläisten määrän kanssa. Lisäksi pelkästään peruskoulun käyneet miehet - eli noin kolmannes - eivät saa lapsia lainkaan.

Tässä kirjoituksessa mainittujen tietojen perusteella voidaan esittää - ja minä siis tässä esitän - hypoteesin, jonka mukaan suomalainen koulutuspolitiikka on yksi suomalaisten lapsiluvun romahduksen pääsyistä. Lisäksi teen ennusteen, että mikäli suomalaisen koulujärjestelmän kehityksessä jatketaan nykyistä linjaa - eli mennään jatkossakin kohti oppilaiden itseohjautuvuutta eli pois opettajakeskisyydestä - näkyvät tulokset entistä rajumpana suomalaislasten määrän vähenemisenä myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työhön kykenemättömät
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus

7 kommenttia:

  1. En ole lukenut varsinaista artikkelia, mutta ilahduttavaa, että kerrankin ollaan todellisten syiden ja seurausten jäljillä. Näin neljän lapsen isänä uskaltaisin sanoa, että tärkein (lasteni luokkia) jakava tekijä on lukutaito. He pärjäävät, jotka osaavat lukea ja toisinpäin. Tähän kun lisätään vanhempien motivaatio läksyjen teon ja kokeisiin lukemisen patisteluun, niin syntyvät menestystulokset ovat ns. tilastollisesti itsestään selviä, vaikka toki poikkeuksia molempiin suuntiin löytyy. Mutta ilmainen vinkki ihan kaikille, opetelkaa lukemaan, lukekaa, ymmärtäkää mitä luette. Erityisesti tämä koskee koululaisia, mutta toki kaikkia muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kommentti! ( En lukenut koko blogikirjoitusta )

      Poista
  2. Kuka selittäisi minulle tyhmälle, miksi suomalaisten väkimäärän pitäisi kasvaa? Jos yhteiskunta pyörii näinkin, kun meillä on 350000 työtöntä ja valtava määrä tulonsiirroilla eläviä, eikö pienempikin porukka riittäisi, varsinkin kun työn luonne ja määrä tulee digitalisaation ja robottien kautta olennaisesti muuttumaan ja vähenemään? Koulutus tulee myös muuttumaan entistä vaativammaksi ja pudottaa säälittä kehitysmaalaiset maahanmuuttajat kelkasta ja on edesvastuutonta haalia tänne porukkaa, joille jää yhteiskunnassa Musta Pekka kouraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin virallinen selitys on ikärakenne. Eli työikäisten suomalaisten määrä vähenee vielä paljon nopeammin kuin väestön määrä eli huoltosuhde heikkenee. Yksi mahdollinen ratkaisu on mainitsemasi digitalisaatio ja robotit, joiden kautta saavutettava työn tehostuminen voisi ainakin teoriassa mahdollistaa kasvavan eläkeläisjoukon elättämisen.

      Kehitysmaalaiset eivät todellakaan ole ratkaisu, koska he eivät paranna huoltosuhdetta vaan ainoastaan heikentävät sitä. Näin sitä varmennin, mitä nopeammin digi ja robot yleistyvät eli ammattitaidottoman väestön tarve vähenee.

      Poista
  3. Jäi proffalta aprikoimatta, miksi tuo vain peruskoulun käynyt kolmannes miehistä ei saa lapsia lainkaan. Enpä ihan heti usko, etteikö monilla olisi halua, mutta taitaa olla niin, etteivät he kelpaa edes vastaavalla tasolla oleville naisille. Nämä kun pyrkivät esmes Laasasen mukaan naimaan lähinnä ylöspäin.

    VastaaPoista
  4. Huoltosuhteen heikkeneminen tuskin muodostaa ongelmaa -lietsotusta paniikista huolimatta.

    Työvoiman puolittuminen sukupolvessa olisi ongelma vain, jos työn tuottavuus ei samassa ajassa kaksinkertaistuisi. Tähän asti tuottavuuden kasvu on ylittänyt tämän moninkertaisesti, eikä ole mitään syytä miksi sama trendi ei jatkuisi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!