lauantai 13. marraskuuta 2010

Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?

Kun Kreikan kriisi puhkesi, riensivät EU-maat pelastamaan sitä, jotta saksalaiset pankit eivät kriisiytyisi ja vaarantaisi euron vakautta. Näin siitä huolimatta, että kreikkalaiset olivat tulleet eurooppalaiseen perheeseemme valehtelemalla tilastonsa eli niin sanotusti kusettamalla meitä.

Kreikka painiskelee ongelmiensa kanssa, eikä varmuutta maan pelastumisesta ole. Alkuvaikeuksien jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että ainakin kreikkalaiset yrittävät parhaansa. Aika näyttää riittääkö se, vai jääkö koko prosessista "luottotappio" suomalaisille veronmaksajille ja muille tukirahojen lainaajille.

Mutta kuten jo alkujaan epäiltiin, eivät ongelmat jääneet Kreikkaan, vaan nyt saattaa olla vuorossa Irlanti. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että vielä muutama vuosi sitten Irlantia esiteltiin eurooppalaisen aluepolitiikan kruununjalokivenä, kelttiläisenä tiikerinä. Takapajuinen maa oli saatu kukoistamaan eurooppalaisella rahalla ja kehityshankkeilla reilussa vuosikymmenessä. Talouskasvu oli jopa kymmenprosenttista ja kehityksen uskottiin jatkuvan pitkälle 2010-luvulle.

Irlannin kehitys tuo mieleen 1990-luvulla kuolleen rakkaan isoäitini, joka tapasi sanoa "ettei kannettu vesi kaivossa pysy". Ei ilmeisesti puhallettu tiikerikään karju ikuisesti, vaan eurooppalaiset tukirahat valuivat lopulta asuntojen hintoihin sun muuhun sellaiseen, minkä seurauksena syntyi samanlainen kupla kuin Suomessa 1980-luvun lopussa. Ja ihan niin kuin Suomessa, kupla lopulta puhkesi. Ja nyt keskustellaan siitä pitäisikö euromaiden pelastaa Irlanti samalla tavalla kuin Kreikkakin. Myös perustelut ovat samankaltaiset.

Oma mielipiteeni tämänkaltaisista päätöksistä ei ole muuttunut - kyllä Irlantikin pitää varmasti tavalla tai toisella pelastaa. Mutta ei vastikkeetomalla lainalla kuten Kreikka. Talousoppineet ratkaiskoon miten lainalle voidaan järjestää pitävät takuut, mutta jos euroja jälleen jaetaan ilman mitään takeita niiden takaisin saamisesta, heikkenee koko euroalueen taloudellinen stabiilius merkittävästi.

Toisin sanoen pelkään, että ryhdymme rakentamaan Irlannin (ja Kreikan) kokoisen kuplan sijasta koko Euroopan kokoista kuplaa. Ja jos se puhkeaa, kuten kaikki kuplat ovat aina puhjenneet, voivat tulokset olla ennen näkemättömät. Pelottavat.

Enkä ainakaan minä halua jättää sellaista perintöä lapsilleni, vaan vaadin poliitikoilta vastuullisia toimia Irlannin asiassa.

Eli vastikkeelliselle lainalle kyllä, mutta vastuuttomalle rahankylvämiselle ehdoton ei.


Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliitikot ja kreikka
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

2 kommenttia:

  1. Mitä hyötyä on laittaa meidät takaamaan tai maksamaan Irlannin velkoja pakolla? Pakostahan on kyse, kun tiedetään äänestyksen johtavan varmaan tyrmäykseen. Meille uskotellaan ettei meillä ole vaihtoehtoja, mutta mielestäni olisi kaikille parasta, että asia jätetään markkinoiden hoidettavaksi.

    Miksi markkinoita pitää edes yrittää huijata toimimaan tehottomasti antamalla Irlannille lainaa alennetulla korolla takausten vaikutuksena? Markkinat lähtevät nimittäin varmasti tekemään tästä johtopäätöksiä, samoin kuin Irlantikin, jotka vain lisäävät velallisten ja takaajien ongelmia.

    Markkinoilla on aina paras saatavilla oleva tietämys asioista, joten markkinat selättävät aina minkä tahansa viisasten neuvoston tai asiantuntijaryhmän, sillä nämä viisasten neuvostot ja asiantuntijaryhmät ovat yksi markkinoiden osa. On siis turhaa yrittää vaikuttaa markkinoihin, sillä yrityksestä seuraa aina arvaamattomia ja kielteisiä seurauksia, joita pitää taas puolestaan yrittää ratkoa jne.

    VastaaPoista
  2. Kuten jo ehdinkin kirjoittamaan otsikolla "kuinka verorahat turvataan", ei meidän kannatakaan lainata rahaa, vaan sijoittaa sitä pelastettaviin yrityksiin. Tuottoa saamme mikäli Irlannin pankkijärjestelmä jää henkiin. Mikäli se ei näytä todennäköiseltä edes avustettuna, ei meidän kannata sijoittaa, saati sitten lainata. Sehän olisi rahan kaatamista kaivoon.

    Minusta ainakin nämä rahan takaisin saamisen todennäköisyyteen liittyvät laskutoimitukset kannattaa tehdä. Mutta riskibisneshän tämä on joka tapauksessa; ja aina arvaamattomat markkinavoimat ratkaisevat lopullisen tuloksen.

    Muistettakoon sekin, että varojen suurjako tapahtuu aina talouden romahtaessa, ei suinkaan nousukaudella. Tässä pitäisi nyt vain osata olla voittajien puolella.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!