Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi näkemyksensä siitä, kuinka Keskusta on tuomassa kansalaisten maksettavaksi maakuntaveroa. Hänen mukaansa "Keskusta sanoo, että jos sitten jatkossa siirretään lisää tehtäviä maakunnille, niin sitten vero".

Annika Saarikko (kepu) vahvisti asian toteamalla, että "jos siirtyisi muita tehtäviä jotka ehkä kasvattaisivat tulopohjaa, alueiden elinvoima- ja aluekehitys-tyyppiset asiat, sitten voitaisiin tätä [veroa] harkita". 

Maakuntien Suomi on mielenkiintoinen rakennelma. Sen on ainakin alkuvaiheessa tarkoitus toimia siten, että kullekin maakunnalle annetaan määräraha, jonka varassa ne toteuttavat itsenäisesti niille määrätyt tehtävät. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa suomalaisille valtionverotuksen kiristymistä ja vastaavasti kunnallisveron laskemista.

Näin ainakin teoriassa. Samalla on selvää, että aluetason päättäjät - siis juuri nyt valittavana olevat henkilöt - joutuisivat toimimaan määrärahan varassa ilman mahdollisuutta vaikuttaa merkittävästi tulopuoleen. Ja siitä huolimatta heidän pitäisi kuitenkin heti alkuun toteuttaa vaalilupauksia, kuten vaikkapa ilmaista ehkäisyä alle 25-vuotiaille, sekä palkantasauksia.

Näin syntyisi nollasummapeli, jossa vaalilupausten toteuttaminen edellyttäisi jonkin toisen aluetason palvelun supistamista tai ainakin toiminnan tehostamista. Ja tämän seurauksena olisi selvää, että maakunnista asetettaisiin hyvin nopeasti valtakunnantason päättäjille kovia paineita aluerahoituksen kasvattamiseen. 

Se olisi luonnollisesti kiusallista etenkin jokaiselle istuvalle hallitukselle ainakin siinä tapauksessa, etteivät kansalaiset ymmärtäisi aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen yhteyttä. Heidän ratkaisunsahan olisivat niiden suunnasta riippuen pettymyksiä joko veronmaksajille tai aluepalveluiden käyttäjille. 

Poliitikoille kivuton ratkaisu olisi siten maakuntaveron käyttöön ottaminen, jolloin syntyisi yhteys verojen ja kulujen välille. Tosin alueiden taloudellinen eriarvoisuus pakottaisi valtiovallan tasapainottamaan näiden välistä yhteyttä alueille suunnattavilla valtionosuuksilla samaan tapaan kuin se tekee nykyisin kunnille. 

Tämän hetken - eli aluevaalien - tärkein kysymys on siten palvelujen ja niiden kustannusten välinen suhde. Ja sen seurauksena kokonaisveroasteen kehitys muutenkin rankasti verottavassa Suomessa. Lisäksi nousee kysymys siitä, pitäisikö valtuustoihin valita terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotta päätökset pohjautuisivat todelliseen ammattitaitoon? Vai sittenkin henkilöitä, jotka ymmärtäisivät kulujen ja talouden välisen yhteyden? 

Oma ratkaisuni on äänestää ehdokasta, joka ei anna hintavia vaalilupauksia ja tähdentää menojen kurissa pitämistä toteuttamalla palvelut tehokkaasti sekä karsimalla tarpeettomia menoja. Maakuntaveron osalta asia on yksioikoinen: jokainen verotustaso lisää automaattisesti veronmaksajan taakkaa, joten sitä kannattavaa henkilöä tai puoluetta en tule missään tapauksessa äänestämään nyt enkä tulevaisuudessa.

Lopuksi tahdon sanoa, että juuri nyt ovat käsillä erityisen - siis aivan poikkeuksellisen - tärkeät vaalit. Ja siksi myös teidän, arvoisat lukijani, kannattaa käydä äänestämässä, koska vaalien tuloksella on pitkäaikaiset seuraukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea
Laittomien terveydenhuolto on älyllisesti epärehellistä
Kiinassa demokratiaa ollaan supistamassa, mutta Suomessa laajentamassa - vai ollaanko?

Kiinassa demokratiaa ollaan supistamassa, mutta Suomessa laajentamassa - vai ollaanko?

Kiinassa presidentti Xi Jinpingille ollaan petaamassa nykyistä lakia pidempää kautta. Toisin sanoen rajoitusta kahden vaalikauden maksimiajasta ollaan poistamassa.

Tapaus osoittaa, ettei Kiina ole demokratia, vaan yhden puolueen diktatuuri - ja jatkossa ehkä jopa yhden miehen sellainen. Hyvää tilanteessa on se, että maassa on jo kauan sitten erotettu talous politiikasta: virallisen sosialismin sijaan se nojaa vahvasti markkinatalouteen ja kukoistaa.

Valitettavasti diktaattoreilla on usein taipumus sotkea kaikenlaiset asiat. Siten tulevat vuoden näyttävät, mikäli Xin pyrkimykset toteutuvat, sotkeentuuko diktaattori jatkossa myös talouselämään. Ja jos näin käy, mitä vaikutuksia sillä on sen toimivuuteen.

* * *

Suomessa on puolestaan herätty maakuntauudistuksen tuomiin uusiin vaaleihin. Yle - ja ilmeisesti myös monet poliitikot - pelkäävät niistä seuraavan äänestäjien vaaliväsymyksen, mikä johtaisi entistä alhaisempiin äänestysaktiivisuuksiin eri vaaleissa.

Alhainen äänestysaktiivisuus ei tarkoita sitä, etteikö ehdokkaita tulisi valituksi, mutta sillä olisi suuria vaikutuksia. Ensinnäkin passivoituminen ei tapahdu tasaisesti kautta poliittisen kentän, vaan joidenkin puolueiden äänestäjät käyttävät valtaansa todennäköisemmin kuin toisten puolueiden.

Sen seurauksena demokraattisen järjestelmän legitimiteetti heikkenee ja erilaisten valtuustojen edustuksellisuus vinoutuu. Lopputuloksena maassa harjoitettava politiikkaa vastaa yhä heikommin kansan tahtoa.

Äänestysaktiivisuuden varmistamiseksi puolueet ovat pohtineet eri vaalien yhdistämistä. Jotkut haluavat myös vähentää vallan keskittämistä rajaamalla poliitikkojen oikeutta istua erilaisissa demokraattisesti valituissa elimissä - näin maahan syntyisi ääritapauksessa erilliset euro-, eduskunta-, maakunta- ja kuntapoliitikot.

Nähtäväksi jää, mihin lopputulokseen Suomessa päädytään. Ainakin erilaisten poliitikkokategorioiden syntyminen lisäisi poliitikoille mahdollisuuksia rakentaa omaa uraansa eri tasojen edustuselimissä.

Mutta selkeyttäisikö se vaalikansan käsitystä poliittisista vaihtoehdoista? Sitä en usko, vaan epäilen, että se pikemminkin sotkisi ihmisten ymmärrystä niiden eroista ja seurauksista. Tosin on todettava myös, ettei samojen poliitikkojen istuminen useilla eri päätöksenteon portailla johda sen parempaan tulokseen.

Onhan inhimillisesti mahdotonta, että yksi henkilö pystyisi perehtymään syvällisesti kolmen tason poliittisiin kysymyksiin. Silloin vaarana on, että jossain - oletettavasti alhaisemman kategorian - demokraattisessa elimessä toimivat valtakunnanpoliitikot surkastuvat puoluetovereidensa ohjeiden mukaan äänestysnappia painaviksi roboteiksi. Sellainen ei ole, eikä voi olla, demokraattisen päätöksentekoelimen jäsenyyden tarkoitus.

Nähtäväksi jää, miten maakuntauudistus vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Tässä vaiheessa varmaa lienee ainoastaan se, ettei uudistus jää ilman demokratian syvimpään olemukseen ulottuvia vaikutuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saako kansalle antaa valtaa?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille