torstai 24. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

Portugalista kuuluu kummia. Maan hallitus on pyrkinyt tervehdyttämään velkaisen maan taloutta, mutta oppositio ei halua tukea kansan kurittamista jälleen uudella talouden kiristyskuurilla. Kun kyse on politiikasta, lienee taustalla pyrkimys oman kannatuksen lisäämiseen.

Omasta näkökulmastani ensimmäinen tähän liittyvä kysymys kuuluu seuraavasti: onko opposition toiminta seurausta Portugalille luvatusta avusta ja Euroopan vakausrahaston perustamisesta?

Tämä kysymys nousee mieleeni siksi, että mikäli Portugalin oppositio ei olisi voinut tukeutua tietoisuuteen siitä, että viime kädessä muut euromaat pelastavan maan talouden, he tuskin olisivat ottaneet riskiä koko maan talouden mahdollisesta kaatamisesta? Toki tämän tietävät vain portugalilaiset itse, mutta katse historiaan tukee ajatustani.

Otan kolme esimerkkiä.

Ensimmäinen. WinCapita-pyramidihuijauksen paljastuttua monet uhrit olivat edelleen valmiita uskomaan toiminnan rehellisyyteen. Toisin sanoen heidän halunsa pelata mahdollisesti mittavia henkilökohtaisia taloudellisia voittoja tuottavaa riskipeliä oli suurempi kuin terve järki. Peliin ei siis olisi tullut loppua koskaan, elleivät viranomaiset olisi puuttuneet siihen. Eikä ehkä sittenkään.

Toinen. Pikavippikierteet ovat aivan erinomainen esimerkki ihmisten kyvyttömyydestä rajoittaa elämäänsä taloudellisten realiteettien mukaisesti. Monet pikaluottokierteeseen joutuneet jatkavat valitsemallaan linjalla maksamalla pikavippejä uusilla samanlaisilla niin kauan kunnes seinä tulee lopullisesti vastaan. Toisin sanoen käytössä olevat tulot ylittäviä elämäntapoja ei muuteta ajoissa, vaan yli varojen eläminen jatkuu täsmälleen niin kauan kuin rahaa on jostain saatavilla. Vain pakko katkaisee tämän, usein valitettavan myöhään.

Kolmas. SKOP oli kerran dynaaminen ja ketterä pankki, jota johti kuuluisa ratsumies Christopher Wegelius. Hän toimi tehokkaasti hyödyntäen uuden entistä vapaamman rahapolitiikan keinoja ottaen kerta kerran jälkeen suurempia riskejä. Kun näin tekivät muutkin pankit, ajautui Suomi pankkikriisiin, joka maksoi suomalaisille veronmaksajille noin 50 miljardia markkaa. Siis suunnilleen yhtä paljon kuin Suomen sovittu osuus Euroopan vakausrahastosta; ja noin puolet siitä mihin osuutemme on suunniteltu kasvavan.

Wegeliukseen palaan siksi, että pankkikriisin jälkeen hän ei Suomen kuvalehden (en löytänyt juttuun linkkiä, joten tämä perustuu muistikuvani) mukaan edelleenkään ymmärtänyt tehneensä virheitä, vaan katsoi että asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Ja jos niin olisi käynyt, pidettäisiin häntä nyt konnan sijasta suurena sankarina. Toisin sanoen hän ei edes jälkikäteen ymmärtänyt, ettei toisin olisi voinut käydä. Hänen ja SKOPin olisi pitänyt pysähtyä riskien ja ensimmäisten luottotappioiden edessä, mutta sen sijaan hän olisi jatkanut vielä pidemmälle mikäli siihen vain olisi jotenkin ollut mahdollisuus. Suomalaisten veronmaksajien onneksi ei ollut.

Antamieni kolmen esimerkin valossa monilla ongelmiin ajautumassa olevilla ihmisillä ja yhteisöillä näyttää olevan vaikeuksia tehdä ikäviä ratkaisuja ongelmien alkaessa häämöttää. Niiden sijasta entistä menoa jatketaan niin kauan kuin vain mahdollista. 

On huomattava, että nyt Eurooppaan luotu keskinäisen solidaarisuuden kerho eli Euroopan vakausrahasto on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta syvimmältään askel kohti viimeisen rajan siirtämistä kauemmas Euroopassa vaikeuksiin ajautuneilta valtioilta - ikään kuin lisäjäsen pyramidihuijaukseen, uusi pikavippiluotottaja tai vielä pieni lisä asuntojen hintakuplaan.

Edellä esitetyn perusteella Portugalin tapahtumat viittaavat siihen, että maan oppositio on välittömästi valmis hyödyntämään Euroopan vakausrahaston synnyttämän tilaisuuden siirtä lopullista päätöksentekoa myöhemmäksi. Tämä on hyvä tiedostaa, kun omalta kohdaltaan pohtii suhtautumista kyseisen rahaston tarpeellisuudesta.

Tässä yhteydessä mielenkiintoista oli myös lukea Sixten Korkmanin lausunto Kreikan tilanteesta: hän uskoo konkurssin (siis vihoviimeisen seinän asettamisen) olevan sittenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu.  Siis juuri se ratkaisu, jota Kreikalle ja Irlannille myönnetyillä lainoilla pyrittiin ja jatkossa Euroopan vakuusrahastolla pyrittään välttämään. Harmittaa vaan, ettei Kreikan tai Irlannin lainoille vaadittu mitään takuita tai vastinetta.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

7 kommenttia:

  1. Koska sinulla selvästi on tietoa asioista, niin haluaisn valaistusta muutamaan kysymykseen:
    Kun 2013 siirrytään pysyvään vakausrahastoon, niin loppuuko samalla väliaikaisen rahaston voimassaolo, vai jatkuvatko nekin takuut edelleen ?
    Onko kukaan yrittänytkään tehdä selvitystä siitä, kuinka tosiaan kävisi, jos antasimme eurooppalaisten pankkien ( ja tarvittaessa pankkien kotimaiden )itse kantaa ottamansa riskit. Pankithan ovat kuitenkin tahkonneet vuosien ajan mittavia voittoja näistä korkeakorkoisista valtionlainoistaan.

    VastaaPoista
  2. Mitään sisäpiiritietoja minulla ei valitettavasti ole, vaan olen yhtä riippuvainen lehtitiedoista kuin muutkin maallikot.

    Alla olevan linkin mukaan väliaikainen rahasto korvataan pysyvällä. Eli takuut käsittääkseni on aikanaan tarkoitus siirtää väliaikaisesta pysyvään vakausrahastoon (käytännössä väliaikainen muuttunee pysyväksi).

    En usko, että tutkimuksen kautta voitaisiin löytää varmaa tietoa siitä, kuinka pankeille kävisi jos niiltä jäisivät ongelmamaihin annetut luotot saamatta. Enkä usko että kukaan on sitä edes yrittänyt vakavasti tutkia. Suomen 1990-luvun lamassahan huonoimmat pankit kaatuivat, säästöpankkien osalta vieden mukanaan myös joitain terveitä. Käytännössä on vaikea kuvitella, etteivät saksalaiset tai ranskalaiset viime kädessä pelastaisi pankkejaan tosipaikan tullen (tästähän tarjoaa esimerkin valtion toiminta sikäläisessä subprime-asuntoluotoista alkaneessa kriisissä). Heille on kuitenkin edullisempaa, jos muut euromaat osallistuvat kustannuksiin. Tästä syystä muut euromaat kuten Suomi halutaan mukaan.

    Noin yleisesti ottaen pankkien riskinottokyvystä lienee paras käsitys niillä itsellään. Toisaalta paljon mainostetuilla pankkien stressitesteillähän pyrittiin nimenomaisesti turvaamaan se, että pankit kestäisivät mahdolliset kriisit. Irlannin esimerkki kuitenkin osoitti, ettei ainakaan aikaisempien stressitestien perusteella voi tehdä varmoja johtopäätöksiä - niiden mukaanhan Irlannin pankeilla ei pitänyt olla mitään hätää.

    Tässä tämä linkki:
    http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2010/12/1243146/eu-sopu-jarjestelma-kriisiin-joutuvien-euromaiden-auttamiseen

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksestasi. Olen samaa mieltä siitä, että Saksa , Ranska ja Englanti tulisivat itse omien pankkiensa avuksi tarvittaessa ja on näiltä mailta fiksua kytkeä maksajiksi muitakin, esim. suomalaisia. Mutta olisi todella mielenkiintoista lukea edes yksi arvaus siitä, mitä seuraisi, jos pankit itse / ao. maat vastaisivat riskeistään. Veisikö se luottamuksen markkinoilta ja nostaisi korkoja yleensäkin ? Jos niin, miksi ? Eikö Suomi tai Ruotsi olisi edelleen yhtä luotettava lainanottaja kuin ennenkin? Ja maailmassa rahaa riittää, joten sitä on tarpeen sijoittaa koko ajan jonnekin.
    Toinen kiinnostava asia on tilanne jossa ao. maat pelastaisivat pankkinsa. Taantuisiko esim. Saksan talous niin, että se vaikuttaisi Suomen vientiin sinne , ja kuinka paljon ?
    Eli meillä on kaksi huonohkoa vaihtoehtoa, mutta kumpi lopulta lienee meille kalliimpi silloin, jos oikein huonosti käy ?

    VastaaPoista
  4. Erinomaisia kysymyksiä, joihin moni muukin haluaisi saada vastauksen. Ilman selviä vastauksia olen kuitenkin muun muassa varsinaiseen blogitekstiin kirjoittamieni syiden takia sitä mieltä, että tästä riskiluottoja myöntäneiden pankkien pelastusoperaatiosta olisi parempi jäädä ulos.

    VastaaPoista
  5. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä että riskiluottoja myöntäneet pankit vastuuseen. Olen veronmaksajana valmis ottamaan tämän riskin ja katsomaan kuinka käy. Olisi ehdottomasti saatava tämä kierre poikki, jossa pankit nauttivat korkeita korkotuottoja ja riskin kantavat veronmaksajat.
    Mutta miten saada johtavat poliitikkomme samalle kannalle? Ennen pysyvän vakuusjärjestelyn voimaanastumista tässä ehtii vielä tulla pelkästään veronmaksajien piikkiin yhtä ja toista.

    VastaaPoista
  6. Äänestämällä, hyvä Anonyymi, äänestämällä.

    VastaaPoista
  7. Ei kai tämä mitään sattumanvaraista peliä ole, rahaeliitti pelaa tietoista peliä, joka siirto on harkittu. Päämäärät on asetettu vuosia sitten, ehkä jo silloin kun nykyinen pankkisysteemi on luotu. Tavoitekin on tiedossa UMJ, mutta kontrolloitu media vaikenee. Kansan edustajista enemmistö ei tunne perimmäistä totuutta. Totuus on niin tressaava, että siitä ei haluta puhua, eikä moni osaakaan, ainoastaan vapaat tiedotusvälineet. Paavo Virtaniemi

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!