Sähköautoilu on rikkaiden huvia Norjassa

Yleisen käsityksen mukaan maailma kulkee kohti sähköistä autoilua, minkä seurauksena säästyy valtava määrä fossiilista energiaa. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä fossiilisista luopumista pidetään tärkeänä etappina pyrittäessä pelastamaan maapallo ilmastokatastrofilta. Siksi oli mielenkiintoista lukea norjalaista tutkimusta vuonomaan asukkaiden sähköautojen hankintaan liittyvistä tekijöistä.

Tutkimuksessa selvitettiin trendejä ja sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat päästöjä aiheuttavien kulkuvälineiden/sähköautojen omistukseen. Työssä hyödynnettiin tietoja norjalaisista kotitalouksista, jotka olivat omistaneet minkä tahansa ajoneuvon vuodesta 2005 vuoteen 2022. Tämä tarkoittaa 2,4 miljoonaa kotitaloutta eli tutkijoiden aineisto oli varsin edustava Norjan kokoisessa yhteiskunnassa. 

Tulosten mukaan yli puolella vähintään yhden sähköauton omistavista kotitalouksista oli vuonna 2022 kolme tai useampia fossiilitonta ajoneuvoa, mikä osoittaa kyseisten perheiden sijoittuvan varakkaimpaan osaan väestöstä. Vain joka kymmenes kotitalous, joka oli joskus omistanut sähköautoja, oli luopunut sellaisesta vuoteen 2022 mennessä eli uusia autoja hankittaessa aiemmatkin ajoneuvot ovat jääneet perheiden käyttöön. 

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että matala tulotaso, lasten läsnäolo ja työskentely asuinpaikkakunnan ulkopuolella ovat yhteydessä fossiilisia päästöjä aiheuttavien ajoneuvojen omistamiseen. Toisaalta kotitalouden koko ja korkea koulutustaso vaikuttivat sähköisten ajoneuvojen omistukseen positiivisesti. 

Tutkimus luonnollisesti koskee pelkästään Norjaa eikä siitä voi vetää suoraan esimerkiksi Suomea koskevia johtopäätöksiä. Näistä rajoitteista huolimatta sen tulokset - erityisesti useiden autojen hankinta yksittäisille perheille - osoittivat, etteivät sähköautot itsessään tarkoita välttämättä sitä, että maapallon ympäristökuormitus vähenisi niiden markkinoille tulemisen seurauksena. 

Ehkä jopa toisin päin, koska sähköautojen valmistaminen tuottaa jopa suurempia ympäristöpäästöjä kuin polttomoottoriautojen, vaikka itse autojen käyttövoima tuotettaisiinkin päästöttömästi - eikä asia ole aina edes näin, ei ainakaan Saksassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Melkoista peliä kulkupeleillä?

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa

Uusi ennuste: pohjoinen merijää sulaa jo 2030-luvulla

Helsingin sanomat kertoi Nature Communications -lehdessä julkaistusta mallinnuksesta, jonka mukaan arktinen alue saattaisi sulaa kokonaan jo vuonna 2030 tai ainakin 2030-luvulla. En ehtinyt aamulla lukea itse tutkimusraporttia, mutta HS:n mukaan pohjoisen merijään sulaminen näin nopeasti voitaisiin välttää vain tekemällä lähiaikoina suuria päästövähennyksiä.

Nyt on siis vuosi 2023 eli puhumme seitsemän seuraavan vuoden aikana tapahtuvasta kehityksestä. Tutkimus taas perustui - HS:n mukaan - vuoteen 2019 asti kerättyyn aineistoon. Sen jälkeen on arktisen jääpeitteen päivittäinen minimilaajuus muuttunut NSIDC:n mukaan seuraavasti.

2019: 4,166 miljoonaa km2
2020: 3,793 miljoonaa km2
2021: 4,757 miljoonaa km2
2022: 4,692 miljoonaa km2

Kuten arvoisa lukijani huomaa, ei jään vuotuisessa minimikoossa ole tapahtunut minkäänlaista trendinomaista muutosta tänä aikana. Jos jää olisi katoamassa vuoteen 2030 mennessä, pitäisi sen minimikoon kuitenkin supistua vuoden 2019 laajuudestaan vuosittain keskimäärin 0,379 miljoonaa neliökilometriä. Toisin sanoen edellä olevan listan tulisi näyttää seuraavalta.

2019: 4,166 miljoonaa km2
2020: 3,409 miljoonaa km2
2021: 3,030 miljoonaa km2
2022: 2,651 miljoonaa km2

  

Toisin sanoen jään sulaminen oli vuoden 2022 syyskuussa aikataulustaan jäljessä jo 2,041 miljoonaa neliökilometriä eli 43 prosenttia. Jos taas tarkoitettiin vuotta 2039 eli puhutaan jään sulamisesta 2030-luvulla, olisi sen laajuuden pitänyt tasaisen vauhdin taulukon mukaan näyttää tältä.

2019: 4,166 miljoonaa km2
2020: 3,749 miljoonaa km2

2021: 3,541 miljoonaa km2
2022: 3,333 miljoonaa km2 

Tässäkin tapauksessa jään sulaminen oli vuoden 2022 syyskuussa aikataulustaan jäljessä jo 1,151 miljoonaa neliökilometriä eli jään laajuuden olisi pitänyt olla noin kolmanneksen pienempi kuin se oli todellisuudessa. 

HS:n jutun eli edellä linkitetyn tutkimuksen johtopäätös on sikälikin epäuskottava, että pohjoisen merijään sulaminen on viimeisen 15 vuoden aikana ylipäätään hidastunut aivan oleellisesti verrattuna pariin aiempaan vuosikymmeneen. Ja kuten ensimmäisestä edellä olevasta taulukosta ilmenee, on se kyseiseen tutkimukseen käytetyn tutkimusaineiston jälkeisinä vuosina pikemminkin laajentunut kuin supistunut. 

Siksi on vaikea uskoa, että tutkimuksen ja HS:n jutun ennuste jään sulamisesta ensi vuosikymmenellä - ja etenkin seitsemän seuraavan vuoden kuluessa - pitäisi paikkansa. Ainakin se edellyttäisi aivan oleellista muutosta jään laajuuden nykyiseen kehitykseen. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen etenemistä - tulinhan tässä jälleen kerran dokumentoineeksi tämän blogin muistiin yhden ilmastontutkijoiden hypoteesin, jonka aika tulee joko falsifioimaan tai osoittamaan oikeaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ilmastomalleista
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Melkoista peliä kulkupeleillä?

Viime päivinä on ensin räjähtänyt ja sitten palamaan syttynyt sähköauto saanut paljon palstatilaa. Niin myös Ylen nettisivuilla. Jostain syystä sinne ilmestyi eilen myös uutinen, jossa kerrottiin kuinka nopeasti sähköauto tulee bensa-autoa halvemmaksi ja vähäpäästöisemmäksi.

Jutun mukaan sähköauto tulee bensa-autoa taloudellisesti kannattavammaksi noin yhdessätoista vuodessa, kun ajokilometrejä kertyy keskimääräiset 14 000 vuodessa. Ja 30 000 ajokilometriä on se piste, missä sähköauton päästöt ovat pienemmät kuin bensiiniauton. 

Jutussa ei suoraan kerrottu, minkälaisiin oletuksiin laskelma perustui, mutta annettiin sentään linkki Traficomin laskuriin, josta löytyi lisää tietoja. Niiden mukaan keskikokoisen bensa-auton oletettiin kuluttavan polttoainetta 7,1 litraa sadalla kilometrillä. 

Minulla kun sattuu olemaan keskikokoinen Suomessa erittäin suosittu parin vuoden ikäinen bensiiniauto jäin hiukan ihmettelemään. Lieneekö sitten ajotapakysymys, mutta minulla nykyinen auto ei vie likimainkaan seitsemää litraa satasella. Kesällä mennään hiukan yli neljällä litralla ja talvellakin selvitään noin viidellä. Keskimäärin kulutus on siten suunnilleen 4,6 litraa sadalla kilometrillä.

Traficomin laskuri on kuitenkin sikäli mainio, että siinä pystyy säätelemään näitä kulutuksia. Niinpä muutin kulutuksen oman autoni mukaiseen 4,6 litraan/100 km. Sähköauton oletusten mukaan sen kulutus olisi 17 kWh sadalla kilometrillä, mutta en osaa sanoa onko se yhtä lailla yläkanttiin kuin bensa-auton kulutus. 

Vai onko sähköauton kulutus arvioitu laskurissa alakanttiin poliittisesti oikean lopputuloksen saamiseksi - siihen nimittäin viittaa ainakin tämä juttu, jonka mukaan tyypillisen perheauton sähkönkulutus olisi 20 kWh satasella. Vaikea kuitenkin uskoa tällaiseen vedätykseen, koska sellainen olisi kyllä verorahoitteiselta organisaatiolta melkoista peliä kulkupeleillä. Mutta ehkäpä arvoisa lukijani osaa kertoa tarkemmin?

Niin tai näin. Olin hiukan yllättynyt kun katsoin laskurin piirtämiä kuvia. Niiden mukaan sähköauto pysyi omaa autoani kalliimpana 22 vuoden ajan. Niin kauan en ole autoani sentään aikonut pitää, vaikka en kärryäni kovin kiivaaseen tahtiin vaihtelekaan. 

Hiilidioksidipäästöt sen sijaan nousivat nykyisessä kärryssäni sähköautoa korkeammiksi jo neljässä vuodessa, joten sen edun sentään saisin sähköautoon vaihtamalla. Täytyy siten miettiä seuraavaa kulkuvälinettä hankkiessa, että olisiko se riittävä kannuste voimanlähteen vaihtamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä
Pieni palkka johti rikokseen

Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Petteri Taalas totesi aikanaan, että Suomessa keskitytään ilmastonmuutoksen torjunnassa liikaa hiilinieluihin sen sijaan, että panostettaisiin fossiilisten päästöjen vähentämiseen. Tämän seurauksena on vaadittu muun muassa vähentämään taloutemme yhtenä selkärankana toimivia metsäteollisuudelle raaka-ainetta tuottavia metsien hakkuita.

Tämä keskustelu sai mielenkiintoisen lisän tämän aamun Helsingin sanomissa, joka raportoi Science-lehden julkaisemasta uudesta tutkimuksesta. Sen mukaan nykyisten metsien kyky sitoa hiiltä ei kasvaisi kovinkaan paljon metsätalouden lopettamisesta, koska metsien maanpäälliset hiilivarastot kasvaisivat vain 15–16 prosenttia nykyisestä, jos ihminen jättäisi metsät rauhaan.

HS:n jutussa oli haastateltu tutkimusprofessori Annika Kangasta, joka totesi, että "metsien hiilinieluilla ei ilmastomuutosta taklata, mutta se on tietenkin helppo sanoa, koska olin sitä mieltä jo ennestäänkin. Hämmästyttävää on korkeintaan mittakaava, eli että kaiken metsätalouden lopettaminen vastaa vain neljän vuoden päästöjä."

Hän totesi myös sen itsestäänselvyyden, että metsätaloudesta luopuminen veisi kannusteen myös suojella metsiä tuhoilta, koska "jos... puulla ei ole arvoa eikä ole syytä pitää metsästä huolta. Kenenkään ei kannata tehdä mitään, jos tulee metsäpalo tai tuhohyönteisiä".

Metsätaloudesta elävässä Suomessa elävänä toivon, että tämä tutkimus panee pisteen sille höperehtimiselle, jota täällä on harrastettu ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Ja hyödynnetään maamme tärkein uusiutuva luonnonvara täysimittaisesti - toki huolehtien nykyiseen tapaan siitä, että niiden terveys ja eliölajien monimuotoisuus säilyvät myös tulevaisuudessa.

Lopuksi on todettava, ettei nyt esille nostettu tutkimus ei suinkaan ole ainoa johtopäätöksessään. Olenhan itsekin raportoinut samansuuntaisesta raportista, jonka mukaan mikään siinä tutkituista metsien hoitomuodoista ei yksiselitteisesti torju ilmastonmuutosta eli samanaikaisesti kasvata hiilinielua, vähennä yläilmakehän säteilyepätasapainoa ja alenna alailmakehän lämpötilaa. Sen tehneiden tutkijoiden mukaan Euroopan metsiä ei tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Ilmastonmuutoksen suurimmat uhat
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!

Me suomalaiset olemme saaneet tottua siihen, että meitä syyllistetään ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Koska Suomen kokonaispäästöt ovat kohtuullisen pienet, vedotaan siihen, että henkeä kohden laskettuna ne ovat kuitenkin suuret (esimerkki). 

Siksi oli hauska huomata, että maailmanpankin keräämien tietojen mukaan hiilidioksidipäästämme henkeä kohden olivat vuonna 2019 pienemmät kuin esimerkiksi kiinalaisilla, eteläafrikkalaisilla, malesialaisilla. turkmenistanilaisilla tai palaulaisilla. Syynä tähän on se, että meidän päästömme ovat supistuneet nopeasti kun taas monilla muilla mailla tällaista käännöstä ei ole tapahtunut. 

Näemme myös, että tässä suhteessa suurimpia päästelijöitä ovat Persianlahden rantavaltiot Qatarin johdolla. Ja muita "huippumaita" ovat esimerkiksi Kanada, Luxemburg, Australia ja USA. Myös Venäjä, Tshekki, Puola ja Viro ovat 30. sijalla köllöttelevän Suomen edellä. 

Oli myös mielenkiintoista katsoa, kuinka sijoilla 31-35 sijaitsevien valtioiden hiilidioksidipäästöt ovat kehittyneet suhteessa Suomeen. Niistä vain Irlannin päästöjen kehitys oli edes lähes samankaltaisesti laskeva kuin Suomella. Iranilla oli loivaa laskua, Bahamalla kasvu oli pysähtymässä ja Mongolialla kasvoi edelleen. Israelin päästökehityksessä oli aiemmin jopa nopeampi lasku kuin Suomella, mutta sekin näyttäisi pysähtyneen. 

Siten ainakin tässä käsittelemäni tilaston valossa on selvää, että suomalaisten sijoitus henkeä kohden lasketuissa hiilidioksidipäästöissä on kovaa vauhtia putoamassa. Siksi on jännittävä nähdä, missä vaiheessa suomalaiset mediat havahtuvat tähän tosiasiaan ja kehuvat meitä suomalaisia esimerkillisestä toiminnasta. Vähintäänkin medioiden olisi syytä lopettaa meidän syyllistämisemme!

* * *

Tässä yhteydessä en voi olla kirjaamatta muistiin sitä, että Maailman ilmatieteen järjestö WMO teki seuraavaksi viideksi vuodeksi ennusteen. Sen mukaan vuosien 2022–2026 aikana nähdään 93 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian lämpimin vuosi ja samanlaisen 93 prosentin todennäköisyydellä tämän vuoden alusta alkaneen viisivuotisjakson keskilämpötila on korkeampi kuin sitä edeltäneellä viisivuotisjaksolla.

Jäädäänpä siis seuraamaan tilanteen kehitystä, sillä Petteri Taalaksen johtaman organisaation ennusteen täytyy tarkoittaa sitä, että erityisesti muuta maailmaa nopeammin lämpenevää arktista peittävä merijää sulaa viimeistään vuoden 2026 syyskuussa pienemmäksi kuin koskaan ennen vuodesta 1979 alkaneen mittaushistorian aikana. Sillä sehän on se tilasto, jota tässä blogissa on seurattu jo vuodesta 2017.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ilmastomalleista
Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö
Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?

Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö

Ilmastomallien ennustaman globaalin lämpenemisen torjuntatoimet ovat luoneet monenlaisia järjestelmiä, joilla pyritään pakottamaan siihen halukkaat valtiot - kuten EU-maat - ohjaamaan niissä toimivat ihmiset ja yritykset toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Maaseudun tulevaisuudesta vertailuja eri EU-maiden välillä. 

Jutun mukaan EU-alueen hiilidioksidipäästöistä 34 prosenttia tuli tuotannosta ja 31 prosenttia energiasta. Energiapäästöjen osalta suurvaltoja ovat Saksa ja Puola, jotka tuottivat niistä 49,5 prosenttia. Se on 15,4 prosenttia kaikista EU-alueen päästöistä. 

Saksan hiilidioksidipäästöt vuosina 2012–2021 olivat yhteensä 6 269 miljoonaa tonnia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkossijaa 2 817 miljoonalla tonnillaan pitävällä Puolalla. Kylmän ilmaston Suomen osuus oli 423 miljoonaa tonnia eli EU-maiden kymmenenneksi pienimmät. 

Näitä lukuja voi verrata maiden hiilinieluihin. Suomessa ne söivät edellä mainituista kokonaispäästöistä noin 42 prosenttia, kun Puolassa nielut söivät vain noin 12 ja Saksassa noin kolme prosenttia. 

Jos sitten päästöt suhteutetaan väkilukuun, käy niin, että Puola, Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Tanska nousevat Saksan edelle. Siitä huolimatta koko EU:n osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli vain noin kahdeksan prosenttia ja sekin luku oli nopeasti pienenemässä. 

Taitaa olla niin, ettei edelle kirjoitettu vaadi minulta selvennystä. Loppujen lopuksihan kylmät luvut ovat selkeämpiä kuin yksikään bloginpitäjän selventäväksi tarkoitettu rautalankamalli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta

Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä

Viime viikonvaihteessa pidettyjen aluevaalien voittajapuolueiden poliitikkojen alhainen rehellisyysaste ilmeni varsin nopeasti vaalien jälkeen. Tarkoitan ministeri Timo Harakan (sd) ilmoitusta siitä, biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen nostaminen nykyisestä 18 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä tulee olemaan keskeinen keino Suomen tieliikennepäästöjen puolittamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Korotus tietenkin vaikuttaa etenkin haja-asutusalueilla asuvien ihmisten liikkumiskustannuksiin ja sitä kautta heidän elintasoonsa. Lisäksi suomalaisen tavaraliikenteen kustannukset ovat jo nyt nousseet jopa 500 miljoonaa euroa kallistuneen dieselin ja polttoaineen tiukentuneen jakeluvelvoitteen vuoksi. Nämä kustannukset valuvat lopulta kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin, joten kyse ei ole mistään pienestä asiasta inflaation ja koko Suomen talouden kannalta.

On tietenkin totta, etteivät hyvinvointialueiden valtuustot päätä bensiinin hinnoista. Mutta se ei tarkoita etteikö kyseessä olisi noilla alueilla elävien ihmisten kannalta erittääin merkittävästä asiasta. Jopa niin oleellisesta, että maaseudun kansan, kuljetusyritysten omistajien ja työntekijöiden sekä niiden palvelusten käyttäjien olisi kannattanut antaa hallitukselle viesti omalta osaltaan. 

Mutta ehkäpä juuri tuon viestin välttääkseen hallituspuolueet kieltäytyivät vaalien alla järjestetyissä väittelyissä keskustelemasta polttoaineiden hinnoista asiaa esille nostaneiden perussuomalaisten kanssa. Vaalien jälkeen tähän ei kuitenkaan enää ole estettä, koska kansan muisti on lyhyt - eikä Harakankaan ilmoitusta muista juuri kukaan enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. 

En olisi muuten tästä kirjoittanut, mutta Harakan esilletulo juuri vaalien jälkeen kertoi suorastaan poikkeuksellisen räikeästi karua kieltä niistä syistä, joiden vuoksi aluevaalien äänestysaktiivisuus jäi luokattoman heikoksi. Mutta eipä kai suomalaisen demokratian alennustila häiritse niitä, jotka siitä hyötyvät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan
Valtiokorruptiota
Vihreän politiikan uhri(t)

Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta

Ilmastonmuutoksen torjunta lienee viime aikojen maailmanlaajuisen poliittisen keskustelun aihe numero yksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Helsingin sanomista, että tuoreen tutkimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi pysähtynyt. 

Tämä palautti mieleeni toisen tuoreehkon tutkimustuloksen, josta media on vaiennut visusti. Kirjoitin aiheesta heinäkuussa, jolloin oli julkaistu ilmastotutkijoiden kannanotto. Sen mukaan ilmakehän vaste ilmakehän hiilidioksidimääriin on selvästi pienempi kuin aiemmin on arveltu.

Toisin sanoen kaikki ilmastomallit ovat liioitelleet hiilidioksidipitoisuuden vaikutusta maapallon ilmakehän lämpöön. Olisi luullut, että aiheesta olisi noussut paljonkin keskustelua, mutta sitä ei ole ainakaan suomalaisessa mediassa näkynyt, ei edes Glasgown ilmastokokouksen yhteydessä. 

Glasgown kokouksen yhteydessä on kuitenkin ollut syytä panna merkille, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti suomalaisen metsätalouden esimerkiksi muulle maailmalle. Hänen mukaansa "oma esimerkkimme osoittaa, että voimme hyödyntää metsiämme taloudellisesti samalla kun lisäämme myös niiden positiivisia ilmastovaikutuksia".

Metsiin liittyen Glasgowssa tehtiin myös erinomainen päätös metsien hävittämisen lopettamisesta vuoteen 2030 mennessä. Suomeen tällä ei liene suurempia vaikutuksia, koska meillä tämä vaatimus on ollut laissa jo vuodesta 1886. Tosin sitä ei ole kaikilta osin noudatettu, kuten esimerkiksi viime aikojen tuulipuistojen ja niiltä valtakunnanverkkoihin johtavien sähkölinjojen raivaaminen on osoittanut. Nähtäväksi jää, koskeeko Glasgown sopimus vuoden 2030 jälkeen myös niiden rakentamista.

Edelle kokoamiini hyviin ilmastouutisiin voidaan vielä lisätä arktisen napajään viime vuosia suurempi pinta-ala: lokakuussa se oli ajankohtaan nähden suurimmillaan sitten vuoden 2015 ja koko 2000-luvun tilastossakin 13. tilalla. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla ilmasto kehittyy jatkossa. Sehän on kaoottinen järjestelmä, jonka käyttäytymisen ennakointi on vaikeaa - ellei suorastaan mahdotonta. Ja siksi on varsin todennäköistä, että tulevaisuuden ennustaminen on jatkossakin vaikeaa niin ilmastomallien kuin napajään pinta-alankin pohjalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
Rautalankaa ja biohiiliakkuja
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen