tiistai 5. huhtikuuta 2011

Vielä kerran EU:n vakausrahastoista

Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.

Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.

Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.

Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.

Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.

Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.

Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?

2 kommenttia:

  1. Moro.

    Olisiko professorilla hetki aikaa...
    http://www.youtube.com/user/SamaVene#p/a/u/0/u7BYfHqsX3c

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkistä. Aikaa riitti myös suomenkielisen muistion läpi tavaamiseen. Suosittelen muillekin; se herättää ajatuksia.

    Toteutuessaan EVM voisi periaatteessa johtaa EU:n talouden stabiloitumiseen. Ja siihenhän sillä sanotaan pyrittävänkin.

    Toisaalta jo nyt on selvää, ettei EU:ssa ole tähän mennessäkään toimittu sopimusten mukaisesti, enkä usko näin toimittavan jatkossakaan. Sopimus ei myöskään korjaa sitä EU:n valuvikaa, että unionissa on taloudellisesti vahvoja ja heikkoja jäsenmaita. Yhteistä valuuttaa käytettäessä on selvää, että sellaisessa tilanteessa vahvat joutuvat auttamaan heikkoja. Niinhän me olemme tottuneet tekemään Suomessakin. Vaihtoehtona on pysyvä taloudellinen epäsuhta eri alueiden välillä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!