Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta

Suomessa ainakin suuret oikeistopuolueet – Kokoomus ja Perussuomalaiset – ovat ilmaisseet tahtonsa leikata julkisista menoista. Tavallinen kansalainen puolestaan haluaisi kohdentaa leikkaukset siten, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän haittaa suomalaisille. 

Yksi ilmiselvästi tällainen menoleikkaus olisi kehitysyhteistyö. Niinpä Kokoomus onkin ehdottanut noin 300 miljoonan euron vähennystä maailmalle jaettavaan rahaan ja myös Perussuomalaiset on ilmaissut tahtonsa pienentää siihen käytettäviä verovaroja ensi hallituskaudella. 

Tämä sopii tietenkin erinomaisesti suomalaiselle verovelvolliselle, koska silloin leikkaukset eivät koske häntä suoraan. Lisäksi tämän aamun uutinen suomalaisten kehitysyhteistyövarojen väärinkäytöstä Tansaniassa vahvistavat käsityksen siitä, että nämä rahat – tai ainakin iso osa niistä – valuvat edelleen vääriin käsiin. 

Kaiken kaikkiaan kyse ei ole pikkurahoista, koska kehitysmaihin syydetään tänäkin vuonna 1 034 miljoonaa euroa veronmaksajien selkänahasta revittyjä rahoja, jotka olisi voinut käyttää myös suomalaisten hyväksi – tai jopa jättää ne rahat ansainneiden ihmisten omaan käyttöön. Tai no, kyllähän niistä suuri osa on aina suuntautunut pikemminkin eräänlaisen kehitysapurälssin elättämiseen etelän auringossa kuin kehitysmaalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. 

Lisäksi veronmaksajien – eli suomalaisten äänioikeutettujen – olisi hyvä ymmärtää, että 1 034 miljoonaa euroa vuodessa on reilu prosentti valtion menoista ja toistakymmentä prosenttia yleisesti hyväksytystä valtion menojen noin kymmenen miljardin euron leikkaustarpeesta ensi vaalikaudella – eli neljän vuoden hallituskauden aikana peräti noin 40 prosenttia keskushallinnon kulujen säästötarpeesta. Siten kyse ei ole pikkurahoista, vaan suomalaisilta väkisin kerättyjen rahavarojen vastuuttomasta tuhlaamisesta, jolle olisi saatava loppu pikemminkin heti kuin joskus myöhemmin. 

Valitettavasti meidän äänestäjien vaikutusvalta realisoituu vain kerran neljässä vuodessa. Ja siksi itse kunkin on syytä harkita tarkasti kenelle antaa luottamuksensa ensi huhtikuun 18 päivän vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Piika aatelismiehen tiellä

Sosiaalisessa mediassa on innostuttu kommentoimaan sitä kun Antti Lindtman (sd) työnsi avustajan kädellään pois puolueen tiedotustilaisuuden aluksi sanomatta tälle sanaakaan. Kyseinen avustaja kertoi Ilta-Sanomille, ettei asiassa ollut mitään erikoista: "en vain huomannut, että puheenjohtajat tulivat niin pian sieltä selkäni takaa". 

Luulen että tapaus kuvaa – mitä ilmeisimmin aivan erinomaisesti – sitä tapaa, jolla demarieliitti suhtautuu alaisiinsa. Puuttui vain 1800-luvun aatelismiehen suuhun luontevalta kuulostava kommentti piialleen: "eikö Tiina osaa siirtyä sivuun, kun herrasväki saapuu".

Jos Lindtmanin käytös olisi ollut toisenlaista – siis nykyajan normaalia – olisi hän pysähtynyt hetkeksi, suonut avustajalle tämän havahtuessa hyväksyvän nyökkäyksen ja kiittänyt tätä hyvin tehdystä työstä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten otan näkemäni vihjaukseksi – ellen suorastaan epäsuoraksi todisteeksi – siitä, mitä SDP:n eduskuntaryhmässä – ja miksei yleisemminkin puolueen piirissä – on viime aikoina tapahtunut.

Päivän aiempi merkintä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Suomen populistinen tulevaisuus