Ensin oli alpakka, seuraako tulevaisuudessa huonekärpänen?

Iso-Britanniassa nähty alpakkafarssi kertoi jotain oleellista nykyisen maailman vinksahtaneisuudesta. Siellä nimittäin havaittiin eräällä alpakalla nautatuberkuloosia, joka vahvistettiin uusintatestillä. Ja sen jälkeen tehtiin eläimen lopettamispäätös. 

Tämä herätti valtavan vastustuksen. Ensinnäkään itse alpakan omistaja ei olisi hyväksynyt muille eläimille vaarallisen lemmikkinsä lopettamista. Lisäksi hän sai maatilalleen mielenosoittajia, jotka yrittivät vaikuttaa asiaan. 

Hänelle satoi myös tukea maailmalta: peräti 140 000 ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti pääministeri Boris Johnsonille osoitetun vetoomuksen alpakan lopettamisen estämiseksi. Ja kaiken huipuksi pääministerin kanslia ja tiedottaja välittivät alpakan lopettamisen jälkeen myötätuntonsa elukan omistajalle. 

Aika vähissä näyttäisivät siis olevan joidenkin ihmisten ongelmat tässä maailmassa, kun alpakan hyvin perusteltu lopettaminenkin saa aikaan tällaisen kansaliikkeen. Lapsuudessani paljon aikaa maalla viettäneenä, entisenä koiranomistajana - ja kotieläinten lopettamiseen niiden kautta tottuneena - jäin vain ihmettelemään, että minkähänlaisiin mittoihin tämän maailman elävästä elämästä vieraantuminen mahtaakaan kasvaa omien lastenlasteni elämän aikana. Lähetteleeköhän joku silloin adresseja tai järjestää mielenosoituksia huonekärpästenkin säästämisen puolesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Mitä sikarutto opettaa?
Norjassa lahdataan 2000 poroa

Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?

Tanskalaiset ovat päättäneet tappaa miljoonia minkkejä, koska koronavirukseen on sikäläisissä turkistarhoissa syntynyt mutaatio. Sen vaikutusta taudin ilmenemiseen ei tunneta, mutta ainakaan se ei ole estänyt virusta tarttumasta ihmisiin. 

Tämä uutinen toi mieleeni jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen, jossa oli selvitetty ihmiseen tarttuvien virusten yleisyyttä eri eläinryhmissä. Taustalla siinä oli tietenkin se, että monet viime aikoina huomiota herättäneet virukset - kuten ebola ja mahdollisesti myös SARS-CoV2 - ovat ilmeisesti tarttuneet lepakoista ihmiseen. Toisaalta myös jyrsijöiden tiedetään levittävän hanakasti erilaisia viruksia ja siipikarja puolestaan tuottaa meille yhä uusia influenssakantoja.

Näiden takia on esille noussut kysymys siitä, onko esimerkiksi lepakoissa jotain sellaista, miksi juuri siinä esiintyvät virukset kehittyvät sellaisiksi, että myös miehiin ja naisiin tapahtuva tartunta on mahdollista. Siksi tutkijat keräsivät kirjallisuustietoja eri eläinryhmissä esiintyvien virusten määristä sekä tietoja siitä kuinka usein juuri niistä on siirtynyt taudinaiheuttajia meihin ihmisiin.

Itse tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen, sillä ihmistä tartuttavien virusten määrä kasvaa suorassa suhteessa kunkin eliöryhmän ylläpitämien virusten kokonaismäärään. Ja se taas liittyy kuhunkin ryhmään kuuluvien eläinlajien lukumäärällä. Siten zoonoosien lukumäärään ei liity mitään ihmeellisiä fysiologisia eroja, vaan niiden syntyminen on isäntäneutraalia.

Siten lepakot levittävät ihmisiin usein viruksia, koska noin 20% maailman nisäkäslajeista on lepakoita. Jyrsijät ovat vieläkin yleisempiä, koska peräti 42% nisäkäslajeista kuuluu niihin. Ei siis ihme, etteivät esimerkiksi lajiköyhät kissaeläimet ole yleisiä zoonoosien lähteitä.

Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Tässä yhteydessä asia on kuitenkin toisin, sillä ainakin omasta mielestäni tässä referoimani tutkimuksen perusteella totuus on kyllä ihan oleellisesti tarua tylsempää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen

Mitä sikarutto opettaa?

Yle kertoi, että afrikkalainen sikarutto on suuri uhka suomalaiselle sikataloudelle. Niin suuri, että metsästäjiä kannustetaan pitämään tautia levittäviä villisikapopulaatioita kurissa jopa maksamalla palkkioita.

Syynä Ylen juttuun on se, että sikaruttoa on löytynyt entistä lähempää maamme rajoja: vain 250 kilometrin päässä itärajalta. Näyttäisi siis olevan vain ajan kysymys, milloin se saavuttaa Suomen. Ja ennemmin tai myöhemmin myös jonkin maamme sikaloista.

Sikaruton aiheuttaa sikaruttovirus, joka leviää helposti sekä pisaratartuntana että viruksella saastuneiden lihapalojen myötä. Afrikassa sitä levittävät myös punkit. Vaara on niin suuri, että jokaisen suomalaisen tulee ilmoittaa sikaruttoepäilyistä viranomaiselle (Evira) ja mikäli sikatilalta löytyy virus, hävitetään koko tilan sikakanta viranomaisten toimesta. Ihmiselle virus ei kuitenkaan ole vaarallinen.

Itse sikaruttovirus on kaksijuoste-DNA-virus, joka lisääntyy solujen sytoplasmassa. Viruksen genomissa on noin 150 geeniä eli noin kymmenesosa bakteerien geenimäärästä, joten se kuuluu virusmaailman jättiläisiin.

Viruspartikkelissa on genomin ja siihen assosioituneiden proteiinien lisäksi proteiinikapsidi ja edelleen sitä ympäröivä lipidivaippa. Kooltaan virus on noin 200 nm eli 0,0002 mm kokoinen. Eli kaukana silmin tai edes tavallisen valomikroskoopin avulla nähtävästä.

Sikaruttoviruksella on myös samankaltaisuutta muihin isokokoisiin viruksiin mukaan lukien isorokkovirus ja ameebojen jättimäiset mimivirukset. Evolutiiviset tutkimukset ovat osoittaneet sikaruttovirusten yhteisen esi-isän "eläneen" noin vuoden 1700 paikkeilla, mikä näyttäisi liittyvän tuolloin vilkastuneeseen mantereiden väliseen sikabisnekseen.

Mutta palatakseni takaisin Suomeen. Meillä siis pelätään sikaruton leviämistä maahamme Venäjän puolelta tulevien villisikojen myötä. Ja siksi villisikakannan pitäisi olla hallinnassa.

Toivotan siis suomalaisille metsästäjille menestystä villisianpyynnissä. Toivon mukaan tämän tulokaslajin kaikki yksilöt saadaan hävitetyksi maastamme, ja Venäjältä tulevat yksilöt pois päiviltä saman tien.

Venäläisiltä toivoisin puolestaan yhtä jänteviä toimia villisikakannan rajoittamiseksi rajan tuolla puolella. Sehän olisi myös venäläisten oma etu, sillä ei sikarutto suinkaan ole mikään pieni asia sikäläisillekään sianomistajille.

Laajemmassa mielessä sikaruttotapaus kertoo siitä riskistä, minkä maailmanlaajuinen biologisen materiaalin kauppa aiheuttaa niin maataloudelle kuin luonnollekin. Näin siksi, että siirrettäessä eläimiä ja myös kasveja mantereiden välillä saattaa mukana kulkeutua myös kutsumattomia vieraita: viruksia, bakteereita ja muita mikrobeja, jotka kerran siirryttyään uuteen elinympäristöön jatkavat siellä leviämistään omin neuvoin.

Ja niin - sikaruttovirushan on toiminut tästä ikävänä esimerkkinä jo 300 vuoden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen

Norjassa lahdataan 2000 poroa

Arvoisa lukijani varmasti muistaa vuosien takaisen hullun lehmän taudin. Sen aiheuttaja on tavallinen lehmien aivoissa toimiva valkuaisaine, joka on vain laskostunut väärin.  Kyseessä on siis ns. prionitauti, joissa väärin laskostunut valkuaisaine aiheuttaa väärinlaskostumista myös muissa samanlaisissa valkuaisaineissa ja voivat siten tarttua yksilöstä toiseen.

Myös hirvieläimillä on omat prionitautinsa. Sellainen havaittiin ensimmäisenä vuonna 1967 Kanadassa ja se aiheuttaa nykyisin valtameren takana pahoja tautiepidemioita. Esimerkiksi Wyomingissa valkohäntäkauriin populaatiot supistuvat prionin takia 10 prosentin vuosivauhdilla.

Norjassa hirvieläinten prionitauti löydettiin ensimmäistä kertaa viime vuoden maaliskuussa Nordfjellan alueella kuolleesta porosta. Sen havaitsemisen jälkeen prioneja etsittiin intensiivisesti kaikenlaisista hirvieläimistä, minkä seurauksena kahden vanhan hirven havaittiin Trondheimin alueella kuolleen prionitaudin seurauksena. Tapauksia pidetään toisistaan riippumattomina, koska porosta ja hirvistä löytynyt prioni oli erilainen.

Myös Nordfellan poroista löytyi lisää prioneja. Niinpä norjalaiset ovat päättäneet tuhota koko paikallisen poropopulaation. Yhteensä noin 2000 eläintä tapetaan ja testataan prionin suhteen. Tehtävän hoitavat metsästäjät voivat syödä niistä ne, joiden testit osoittavat olevan puhtaita prioneista. Näin siitä huolimatta, ettei hirvieläinten prionien tiedetä tarttuvan ihmisiin.

Tapaus osoittaa, että eläintaudit ovat vakava asia. Sitä ei tiedetä mistä prioni ilmaantui Norjaan, mutta mahdollisuuksina on esitetty luontomatkailijoiden jalkineita ja Amerikasta Norjaan hirvieläinten houkutteluaineeksi tuotavaa peuran virtsaa. On myös mahdollista, että prioni on laskostunut väärin jonkin norjalaisen poron elimistössä ja aloittanut epidemian ilman ulkopuolelta tullutta tartuntaa.

Oli syynä mikä tahansa, norjalaiset hirvieläimet joutuvat erikoistarkkailuun. Niistä kerätään tänä vuonna 20 000 näytettä tutkittavaksi, jotta nähtäisiin esiintyykö prioneja laajemminkin Norjassa. Lisäksi monitorointia jatketaan tulevina vuosina.

Suomen kannalta oleellista olisi, että norjalaiset onnistuisivat prionin hävittämisessä. Levitessään se nimittäin uhkaisi sekä Lapin porotaloutta että maamme metsästettäviä hirvieläimiä. Molemmilla olisi suuri vaikutus suomalaisen maaseudun elämään erityisesti Lapissa, mutta myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Yksisarvisia
Hirvikärpänen