Satu Hassi avasi ajatteluaan

Helsingin Sanomat kirjoitteli tänä aamuna Satu Hassista (vihr). Kokonaisuus koostui pää- ja kainalojutusta. Itse kirjoitukset eivät ole muilta osin kiinnostavia kuin siksi, että niihin sisältyy kaksi suoraa siteerausta, jotka avaavat vanhan punavihreän ajatusmaailmaa.

Ensimmäinen löytyy pääjutun kohdasta, jossa käsitellään hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan liittyviä biopolttoainetehtaita. Hassin mukaan: "jos kaikkien uusien biotehtaiden raaka-aine olisi metsä, kyllä se kauhealta kuulostaisi."

Sekä edelleen: "puusta pitäisi keskittyä saamaan mahdollisimman hyvä kilohinta. Puurakentamista ja puutuotteita pitäisi suosia, puhumattakaan puun käytöstä lääkkeissä, tekstiileissä ja muoveissa."

En jaksa uskoa, että kukaan suomalainen on Hassin kanssa eri mieltä tuosta jälkimmäisestä. Tietenkin suomalaisesta puusta kannattaa ottaa maksimaalinen hyöty irti ja olisi hienoa mikäli kaikki talouskäyttöön menevä puu käytettäisiin lääkkeiden, soitinten, huonekalujen ja talojen valmistamiseen.

Valitettavasti on kuitenkin niin, ettei markkinataloudessa myynti voi olla kysyntää suurempi. Siksi Sipilän hallitus on rekrytoinut ympäristöministeriöön henkilön edistämään puurakentamista ja biotaloustutkimukseen on korvamerkitty Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitusta, jotta puulle löytyisi uusia käyttötapoja.

Hassilta näyttää myös jääneen huomaamatta se, että bioenergia liittyy Suomessa metsätalouteen pääosin siksi, että hänen ihannoimissaan ilmastosopimuksissa Suomen edellytetään siirtyvän pois fossiilisista polttoaineista ja puun arvokkaimpien osien hyödyntämisestä jää jäljelle vähemmän hyödyllisiä osia: latvoja, oksia, kantoja ja sahanpurua.

On vain hyvä, että ne hyödynnetään - olettaen tietenkin, ettei siitä aiheudu peruuttamatonta haittaa tulevalle metsänkasvulle eikä se sotke arvokkaampien puunjalostustuotteiden markkinoita.

Hassi ei siis joko tiedä tai ainakaan ole tietävinään, ettei Suomessa ole, eikä ole edes suunnitteilla, yhtäkään bioenergialaitosta, joka käyttäisi raaka-aineenaan puun arvokkaimpia osia. Sen sijaan niissä hyödynnetään muuhun käyttöön sopimatonta metsänkasvua, joka ilman energiakäyttöä jäisi lahoamaan metsänpohjalle tai kaatopaikoille.

Siten puun energiakäyttö itse asiassa tukee puun hyödyntämistä arvotuotteisiin, kun taas energiamarkkinoita vääristävä tuulivoiman tukeminen ehkäisee sitä. Jälkimmäistäkään yhteyttä Hassi tuskin ymmärtää - ainakaan Helsingin sanomien kainalojutun perusteella.

Sieltä nimittäin löytyi se toinen Hassin ajattelua avaava lainaus. Se liittyy tuulivoiman tukiin ja kuuluu näin: "teknologianeutraali, huutokauppaan perustuva tukijärjestelmä tuntuu ihan hyvältä. Tuki alentaa kaikkien sähkölaskua ja tulee siten veronmaksajalle halvemmaksi."

Satu Hassin ajatuksissa tuki näyttäisi siis vähentävän tuulisähkön tuotantokustannuksia. Ajatus on niin omituinen, että sitä on vaikea ymmärtää. Ja vielä omituisemmaksi se muuttuu seuraavassa lainauksessa.

"Jos maksat puoli senttiä tuulivoimatukea kilowattituntia kohden, ja sähkölasku alenee kaksi senttiä, minusta se on hyvä diili." Tämä pitää tietenkin paikkansa, mutta se ei vain ole totta. Vai millä ihmeen mekanismilla tuulivoimatuki laskee sähköntuotannon reaalikustannuksia?

Onhan aivan selvää, että sähköntuotannon kustannukset ovat täysin samat riippumatta niiden maksukanavasta - ja siksi kustannus on veronmaksajalle eli sähkölaskun maksajalle (vai eikö Hassi ymmärrä, että nämä ovat sama asia?) täsmälleen yhtä suuret riippumatta siitä mitä kautta se katetaan.

Tai ei aivan. Onhan kiistatonta, että maksun kanavoiminen kahta kautta (verot + sähkölasku) aiheuttaa jonkin verran ylimääräisiä hallintokuluja verrattuna siihen, että maksukanavia olisi vain yksi (sähkölasku). Ehkäpä Satu Hassin maailmassa tätä kulua ei ole edes olemassa. Kuten ei ilmeisesti edellä mainittua tuulivoimatuen epäsuoraa vaikutusta sahateollisuuden kannattavuuteenkaan.

Helsingin Sanomien juttu vahvisti minun käsitystäni siitä, että on olemassa jonkinlainen vihreä logiikka, joka on ristiriidassa luonnonlakien ja tosiasioiden kanssa. Siksi onkin hyvä, että pääjutun lopussa Satu Hassi totesi: "olen 65-vuotias. Minulla on oikeus jäädä jo pois."

Se oli päivän paras uutinen. Siksi toivotan Hassille leppoisia ja mahdollisimman politiikkavapaita eläkepäiviä! Vilpittömästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä vilauttivat
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla