Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?

Viime päivien tapahtumien seurauksena Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiselle ei näyttäisi olevan esteitä. Näin siitä huolimatta, että pieni joukko ihmisiä on osoittanut mieltään valtioneuvoston edessä ja joidenkin poliittisesta valtavirrasta syrjässä olevien entisten ministerien on kuultu kiukuttelevan kotimaisemissaan ja julkisuudessa.

Vakavampi uhka voimalan rakentamiselle on mahdollinen yleisen mielipiteen kääntyminen sitä vastaan. Tällainen muutos voisi olla ymmärrettävää hankkeen eri vaiheiden ja erityisesti siihen liittyvän voimakkaan venäläispanoksen muodostamaa taustaa vastaan.

Tosin ainakin Ylen mielipiteen kääntymiseen liittyvässä uutisessa taustana on vain nettikysely: sellaisen luotettavuus vastaa suunnilleen sammakosta säitä ennustavan maalaismiehen kykyä arvata seuraavan vuoden heinäkuun keskilämpö ja sademäärä. Jätän sen siis omaan arvoonsa etenkin siksi, että meillä on oikeusvaltio, jossa taloudelliset päätökset tehdään lakien ja investointihalukkuuden eikä mielipiteiden perusteella.

Niin tai näin. Nyt on joka tapauksessa syytä pohtia, miksi yrityselämämme ja ilmeisesti myös valtiovalta haluaa Suomeen ydinvoimalan.

Nähdäkseni kyseessä on yksinkertaisesti skenarioituun ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden seurauksiin varautuminen. Pyhäjoen voimala voitaisiinkin siksi hyvin ristiä vihreän aatteen monumentiksi.

Perustelen näkemystäni seuraavalla logiikalla.

Kivihiili on halpa ja riittoisa energian lähde, mutta sen hintaan on synnytetty kovia nostopaineita päästökaupasta innostuneiden taholta. Lisäksi sen käyttöön liitetään ympäristöstigma, jota maamme hallitus haluaa välttää. Niinpä Suomi tulee melkein varmasti lopettamaan kivihiileen perustuvan energiantuotannon lähivuosina ja jättää energiamuodon muiden maiden, erityisesti Kiinan, käyttöön.

Toisaalta Suomi on jo nyt bioenergian suurvalta: käyttämästämme energiasta noin neljännes on bioenergiaa. Suurin osa siitä tuotetaan puusta, jolla on kannattavampaakin käyttöä kuin energiantuotanto. Siitä syystä suomalaista metsänkasvua ei kannata sitoa energiantuotantoon kuin risujen ja kantojen osalta vaan sen sijaan pyrkiä kehittämään sille enemmän lisäarvoa sisältäviä käyttömuotoja.

Kolmanneksi tiedämme Saksan siirtäneen huomattavan osan energiantuotannostaan uusiutuviin energianlähteisiin. Sen seurauksena saksalaisten energian hinta on lähtenyt raisuun laukkaan.

Minä uskon, että aurinkoon ja tuuleen perustuvan uusiutuvan energian hinnan epävarmuus on se täsmällinen syy, miksi Suomen energiaa käyttävä teollisuus ja valtiovalta haluavat varmistaa maallemme pitkälle tulevaisuuteen varman ja hinnaltaan vakaan energianlähteen eli ydinvoiman.

Tämä on tärkeää siitä huolimatta, että paperiteollisuuden alasajon seurauksena energian käyttö on viime vuosina vähentynyt Suomessa. On kuitenkin lähes varmaa, että kun uusi nousukausi koittaa, kukaan järkevästi ajatteleva ei halua Suomen taloudellisen nousun estyvän sen enempää energian puutteeseen kuin kilowattien korkeaan hintaankaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että minua harmittaa seuraavan suomalaisen ydinvoimalan venäläisvalmisteisuus. Toisaalta Olkiluodon kolmosen perusteella ei ranskalainenkaan vaihtoehto näytä edes yhtä houkuttelevalta. Ja saksalainen vaihtoehtohan katosi germaanisen maailmanparannuksen myötä.

Tätä taustaa vastaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Suomen energiantuotanto ja hyvinvoinnin edellytykset näyttävät nyt turvatuilta minun loppuelämäni ajaksi. Ja vieläpä tekniikalla, josta meillä on pelkästään hyviä kokemuksia jo 40 vuoden ajalta. Myös venäläisvalmisteisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Biokaasua tankkiin