Valehtelevat pormestarit menestyvät

Eilen sattui silmiini julkaisu, joka selittänee suurelta osin Suomessakin vallitsevaa poliittista todellisuutta. Siinä oli nimittäin tutkittu 816 vaaleissa valitun espanjalaisen pormestarin rehellisyyttä.

Pormestareiden rehellisyys- tai pikemminkin valehtelutesti oli nerokkaan yksinkertainen. Kyselyn alussa pormestareilta nimittäin kysyttiin kiinnostaisiko heitä saada nähdäkseen tutkimuksen perusteella koostettava henkilökohtainen raportti. 

Sen jälkeen seurasi joukko kysymyksiä pormestareiden taustasta, kokemuksista, mielipiteistä, poliittisesta kunnianhimosta ja muusta pormestariuteen liittyvästä. Lopuksi kerrottiin, etteivät tutkijat pysty lähettämään raporttia kaikille tutkimukseen osallistuneille ja pyysivät näitä heittämään kolikkoa ja raportoimaan saivatko kruunan tai klaavan. 

Kolikonheitosta kerrottiin, että vain kruunan heittämällä (ja siitä raportoimalla) he saisivat itselleen dokumentin, jossa kerrotaan miten he pärjäsivät suhteessa muihin pormestareihin. Ensimmäisen kysymyksen perusteella ylivoimainen enemmistö (lähes 90 prosenttia) pormestareista oli kiinnostunut näkemään raporttinsa. Niinpä heillä oli motiivi huijata kolikonheitossa, ja tutkijat pääsivät valehteluun kiinni sillä tiedolla, että kruunan saa sattumalta vain 50% pormestareista.

Todellisuudessa kruunan sanoi saaneensa 68 prosenttia pormestareista, joten varsin suuri ja tilastollisesti merkitsevä osa heistä valehteli nähdäkseen raporttinsa. Tarkemmissa analyyseissä paljastui muutakiin mielenkiintoista.

Ensinnäkin Espanjan kahteen valtapuolueeseen kuuluvat pormestarit valehtelivat merkitsevästi useammin kuin muut. Valta siis korruptoi. 

Naisten ja miesten välillä ei sen sijaan ollut eroja valehtelemisessa, vaan molemmat olivat yhtä (epä)rehellisiä. Jos joku on siis näkevinään maamme nykyisen naisten johtaman hallituksen toimissa epärehellisyyttä, se ei johtune sukupuolesta, vaan syitä on etsittävä jostain muualta.

Ehkä kaikkein mielenkiintoisimpana havaintona eli sokerina pohjalla oli kuitenkin havainto, jonka mukaan valehteleminen tutkimuksessa ja onnistuminen uudelleenvalinnassa korreloivat toisiinsa. Eli mitä epärehellisempi pormestari, sitä menestyvämpi hän on poliittisissa toimissaan. 

Toki tutkimus oli tehty Espanjassa, mutta epäilen vahvasti, että tulos on sovellettavissa myös Suomen olosuhteisiin. Tämä lienee äänestäjän hyvä muistaa myös tulevissa kuntavaaleissa - ja suhtautua esimerkiksi ehdokasvalintaa helpottamaan tarkoitettuihin vaalikonevastauksiin tarpeellisella skeptisyydellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Epärehellisyyden vihreä pesä
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Vihreää kauhukomediaa

Lapissa paljastui pedofiilinen rikos, jossa vihreä poliitikko oli hyväksikäyttänyt kolmivuotiasta lasta. Lapsen hyväksikäyttäjä on myös asian tultua julkisuuteen - eli Lapin piirin tietoon noin viikko sitten - eronnut luottamustehtävistään.

Tapaus on tietenkin ikävä ja törkeä yksittäistapaus, eikä tekijän puolueella luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa. Enkä siksi ole myöskään kirjoittanut asiasta aiemmin.

Eilen kuitenkin Iltalehti paljasti, että Lapissa vihreät ovat lähteneet peittelemään syyllisen yhteyttä puolueeseen poistamalla sosiaalisesta mediasta jo ennen tapauksen julkituloa tiedon, että kyseinen nainen tapasi tänä vuonna vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon etätilaisuudessa. Eli toisin sanoen puolue lähti aktiivisesti muuttamaan omaa historiaansa. 

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä. Tärkein niistä on se, että jos puolueella on tarve edesmenneestä Neuvostoliitosta tuttuun historian muokkaamiseen, niin oltiinko siellä sittenkään aivan tietämättömiä naisen puuhailuista. Eli ollaanko puolueessa sittenkään aivan rehellisiä. 

Vastausta tähän en luonnollisesti tiedä. Asiasta kertoneessa lehtijutussa myös Lapin Vihreiden puheenjohtaja sanoo olevansa yhtä tietämätön tästä asiasta, josta ensimmäinen tuomio on annettu jo vuonna 2019.

Hiukan yllättävää on myös se, ettei Iltalehden uutista Vihreästä historianmuokkauksesta ole kopioitu maamme tärkeimpiin valtamedioihin kuten Helsingin sanomiin tai Yleisradion nettisivuille. Tai no, eihän se tietenkään oikeasti ole yllättävää, vaan pikemminkin niiden toimituksellista linjaa valaisevaa. Ellei ennalta arvattavuudessaan suorastaan viihdyttävää teatteria - lajina poliittinen kauhukomedia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

Biden vahvisti vetovoimatekijöiden merkityksen elintasopakolaisuuden taustalla

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) on jo vuosikausia puhunut Suomen elintasopakolaisuuteen houkuttelevista vetovoimatekijöistä. Sellaisia ovat esimerkiksi vastikkeetta jaettava rahallinen ja muu tuki tai maahanmuuttajan oikeus pysyä maassa tekemällä rajattomasti uusia turvapaikkahakemuksia. 

Tämän näkemyksen mukaan länsimaihin suuntautuvasta ns. humanitaarisesta maahanmuutosta suurin osa perustuu pyrkimykseen kohentaa omaa elintasoa muuttamalla Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan nauttimaan niihin luodusta vauraudesta. Ja tämän muuttoliikkeen volyymiä keskeisesti määrittävä tekijä on todennäköisyys saada määränpäästä oleskelulupa.

Suomessa Halla-ahon teoria tuli testatuksi esimerkiksi vuoden 2015 kansainvaelluksessa, jolloin pääministeri Juha Sipilän (kepu) lupaus antaa oma asuntonsa maahanmuuttajien käyttöön sai irakilaiset sotilaskarkurit ja muut onnenonkijat ryntäämään Suomeen samaan aikaan kun muu Eurooppa otti vastaan kaaokseen joutuneen Syyria asukkaita.

Halla-ahon ajatukset vetovoimatekijöistä kansainvaelluksen taustalla ovat saaneet nyt uuttaa tukea, kun Joe Biden nousi USA:n presidentiksi luvattuaan mm. muuttaa edeltäjänsä nuivaa maahanmuuttopolitikkaa. Sen seurauksena Meksikon ja Yhdysvaltaisen rajan yli tunkeutui helmikuussa yli 100 000 latinoa eikä tulijavirralle näy loppua - heidän määränsä on päinvastoin nousussa.

Suomessa olisi tässäkin asiassa hyvä muistaa presidentti Paasikiven viisaus, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se tarkoittaa, että 1) vallassa olevien poliitikkojen tulisi pidättäytyä vetovoimatekijöiden luomisesta ja ylläpitämisestä sekä 2) äänestäjien tulisi ottaa asia huomioon kaikissa vaaleissa.

Näin toimien maamme välttyisi elintasopakolaisten uudesta kansainvaelluksesta COVID-19 pandemian jälkeen, ja pystyisi allokoimaan haluamansa rahamäärän ihmisten auttamiseen kotiseudullaan sekä ottamaan turvaan maamme rajojen sisälle sellaisia henkilöitä, jolla on kotimaassaan todellinen hengen tai terveyden menettämisen uhka.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vallanvaihto
Sitä saa mitä tilaa
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Italia tulee saamaan leijonanosan Euroopan vakausrahastosta jaettavasta tuesta. Tämä johtuu siitä, ettei maa ole huolehtinut julkisen taloutensa kuntoon laittamisesta - eli velkojensa vähentämisestä - sen jälkeen kun sen pankit viimeksi pelastettiin.

Rahoista aikoo ottaa osansa myös maan järjestäytynyt rikollisuus. Ja maan tunnetusti rehelliset poliitikotkin käyttävät lahjarahoja kasvattaakseen suosiotaan laskemalla italialaisten eläkeikää.

Tämä kaikki on luonnollisesti vastoin EU:n vakausrahaston tarkoitusta, mutta italialaiset vähät välittävät siitä. Tällainen kansallinen tottelemattomuus on meillä Suomessa täysin tuntematonta. 

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii maamme pääministerin tekemä sopimus, jonka mukaan köyhien ihmisten Suomi maksaa elvytyspaketista noin kolminkertaisesti sen, mitä se saa takaisin. Ja vielä kehui saavutuksellaan, joka rikkoi tervettä maalaisjärkeä ja mitä ilmeisimmin myös perustuslakia vastaan. Sekä lisäksi heikentää Suomen julkisen talouden suhteellista asemaa Unionissa. 

Tänä aamuna saimme myös tuntea sen, kuinka EU vastineeksi Suomen käsittämättömästä lojaalisuudesta Unionia kohtaan jättää hoitamatta pienetkin asiat, jotka olisivat meidän tahtomme mukaisia. Eli siitä huolimatta, että kellojen siirtely on tutkitusti haitallista, 84 prosenttia Unionin kansalaisista kannattaa siitä luopumista, ja sekä komissio että europarlamentti ovat tehneet päätöksen - Suomen aloitteesta - siirtymisestä pysyvään kellonaikaan, jatkaa Unioni edelleen ihmisten kiusaamista siirrättämällä kellonaikaa kaksi kertaa vuodesta.

Aamun Ilta-Sanomien mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö on perin kyllästynyt federalistiseen unirytminsä häirintään. Kysynkin tässä siitä syystä vain retoriseksi tietämäni kysymyksen, että jos Italia voi suurissa asioissa haistattaa pitkät EU:n poliittisille linjauksille, niin voisiko myös Suomen eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Siis ilmoittaa yksipuolisesti, että kellojen siirtely loppuu Suomessa nyt - riippumatta siitä, mitä muu EU tekee. Tai viimeistään ensi syksynä mikäli haluamme vielä kerran palata normaaliaikaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Kykeneekö EU mihinkään?
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia

Ruotsalaisessa maahanmuuttajajengitodellisuudessa autonpolttojen, kranaatinheittojen tai ampumistapausten tutkinnoissa ei juuri koskaan löydy henkilöitä, jotka kertoisivat tapahtumista viranomaisille. Tuoreen uutisen mukaan tämä käyttäytymiskoodi on levinnyt myös suomalaisen maahanmuuttajanuorison pariin. 

Kyse on niin sanotusta Alppilan tapauksesta, jossa kymmenkunta nuorta ryösti puukolla uhaten - ja sitä myös käyttäen - kaksi 15-vuotiasta poikaa tilanteessa, jolla on täytynyt olla kymmeniä silminnäkijöitä. Sellaisia ei kuitenkaan ilmoittautunut poliisille, koska tapauksesta ei ole haluttu kertoa joko pelon tai vasikaksi leimautumisen takia.

Ilmiö on erittäin huolestuttava ja vie pohjaa ministeri Maria Ohisalon (vihr) jokin aika sitten esittämältä väitteeltä, jonka mukaan suomalainen maahanmuuttopolitiikka ei seuraisi ruotsalaisen jalanjälkiä, vaan olisi jotenkin sitä onnistuneempaa ja onnistuisi välttämään siellä kohdatut ongelmat. Todellisuudessa nuo ongelmat ilmenevät Suomessa vain viiveellä, koska humanitaaristen maahanmuuttajien määrä on ollut pienempi.

Juuri nyt humanitaarinen maahanmuutto on ollut aika lailla pysähdyksissä COVID-19 pandemian aiheuttamien kulkurajoitusten takia. On kuitenkin odotettavissa, että kansainvaellus etelästä pohjoiseen jatkuu välittömästi sen jälkeen, kun matkustaminen muuttuu jälleen helpommaksi.

Sitä varten olisi Suomen ja sitä johtavan hallituksen - jonka asiasta vastaavana ministerinä on juuri edellä mainittu Ohisalo - ryhdyttävä pikaisiin lainsäädäntötoimiin, joilla maamme houkutusvoimaa tulijoiden parissa saataisiin vähennettyä. Valitettavasti ministeri ei asennevammansa takia ole aloitteellinen asiassa, eikä tällaiseen työhön olla ryhtymässä. Eikä asia näyttäisi käyvän edes pääministeri Sanna Marinin (sd) mielessä.

Siten on todennäköistä, että maahanmuuttajien virta EU:n alueelle ja siellä myös Suomeen jatkuu ensi syksystä alkaen vähintäänkin pandemiaa edeltäneellä tasolla. Ja sitä myöden Ruotsissa nähty kehitys maahanmuuttajien aiheuttamien ongelmien suhteen jatkuu länsinaapurin viitoittamalla tiellä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Huomatkaa vaikenemisen kulttuuri ja turkkilainen maahanmuuttajaperhe
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta

Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia

Helsingin Sanomat uutisoi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen uuden raportin pohjalta, että matkapuhelimia valmistanut Nokia oli aikanaan tärkeämpi kuin Suomen kolme merkittävintä yritystä tänä päivänä. Ainakin jos kriteerinä on se, kuinka paljon yritykset tuottivat vuoden aikana maallemme arvonlisää. 

Nykyisin merkittävimmät yritykset ovat OP, Neste ja Nordea. Niiden kunkin tuottamat lisäarvot Suomen taloudelle ovat noin 1,5 miljardia euroa. Nokia taas ei enää kuulu käytetyn kriteerin perusteella edes kymmenen merkittävimmän yrityksen joukkoon.

Koska tämä oli mielenkiintoista, katsoin tarkemmin tuota Etlan raporttia ja huomasin, että siellä oli yritysten suoran arvonlisän ohella myös toinen listaus. Ja ehkäpä vielä paljon tärkeämpi kuin HS:n uutisoima. 

Siinä oli nimittäin laskettu kymmenen merkittävimmän yrityksen suoran arvonlisän ohella myös niiden kerrannaisvaikutukset. Ja se korosti asiaa, jota eilen sivusin, eli maamme metsätaloutta. 

Kerrannaisvaikutusten lisäarvo huomoioiden maamme tärkeimmät yritykset ovat nimittäin UPM ja Metsä Group. Ja vasta kolmantena OP. Nämä yritykset - kaksi metsäteollisuuteen ja yksi pankki- ja vakuutustoimintaan keskittyvä - tuottavat taloudellemme vuodessa yhteensä 3,1, 2,6 ja 2,2 miljardin euron lisäarvot. 

Jälkimmäinen vertailu yhdessä Nokian alasajon kanssa korostaa sitä, mikä merkitys uusiutuvien metsiemme talouskäytöllä on suomalaisten hyvinvoinnille. Se ei ehkä pysty sellaiseen nousuun kuin Nokia parikymmentä vuotta sitten, mutta puutavara- ja sellutuotanto ei myöskään surkastu samaan tapaan kuin kännykkäteollisuudellemme kävi. 

Sen sijaan se tarjoaa kansakunnalle sellaista kassavirtaa, joka mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteiden valmistuksen. Siis uusien teknologioiden kehittämisen tai koulutuksellisen sivistyksen tarjoamisen sekä itse metsäteollisuudessa että sen ulkopuolella. Ilman metsäteollisuutta näiden asioiden edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa olisi juuri nyt paljon vaikeampaa. 

Ja juuri siksi on vaarallista, että maamme poliittisista päättäjistä niin monet haluaisivat vetää maton alta metsiemme hyödyntämiseltä. Eikä pelkästään suomalaisista, vaan myös Suomen toiminnalle nykyisin raamit asettavan Euroopan Unionin päättäjistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
EU ja Suomen metsävarat

Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Vihreä puolue jatkaa omalla tuhoisalla talouspoliittisella linjallaan. Nyt sen edustajat ovat vaatineet lopettamaan metsien hakkuut kesäaikana huhtikuun puolesta välistä aina heinäkuun loppuun asti, jotta linnuilla olisi pesimärauha.

Se on kaunis ajatus, joka kuitenkin käytännössä tarkoittaisi metsistä sahoille ja tehtaille puuta toimittavalle ketjulle - ja erityisesti puiden kaadosta vastaaville metsäkoneyrittäjille - kolmen ja puolen kuukauden jokavuotista seisokkia. Lienee sanomatta selvää, että tällainen ajaisi ketjussa toimivia yrityksiä joukoittain konkurssiin ja halvaannuttaisi koko metsäsektorimme kansainvälisen kilpailukyvyn. Ja katkaisisi samalla Suomen talouden selkärangan.

Ei ole kauan siitä kun vihreät europarlamentaarikot yhdessä Sirpa Pietikäisen (kok) ja Silvia Modigin (vas) kanssa asettuivat suomalaista metsätaloutta vastaan koko Unionin tasolla. Silloin kyse oli siitä, että pitäisikö metsämme suojella talouskäytöltä, jotta öttiäisillä olisi enemmän elintilaa ja muut EU-maat voisivat jatkaa fossiilisen energian käyttöä vapaammin. 

Onneksi järki voitti tuolloin. Ja niin se voittaa epäilemättä vihreiden poliitikkojen uudenkin aloitteen suhteen. Mutta se ei olekaan tämän kirjoituksen aihe.

Tuhoisimpien vihreiden aloitteiden läpimenon pelon sijasta jäin pohtimaan, että ymmärtävätköhän puolueen lähinnä naisista koostuvat kannattajat oikeasti, mihin heidän kannattamansa puolueen politiikka lopulta johtaisi? Tai itse asiassa, mahtavatkohan vihreät poliitikot itsekään ymmärtää?  

Puolueen suunnaltahan ei ole kuultu vakavasti otettavia vaihtoehtoja alas ajettavan metsäsektorin tuoman hyvinvoinnin korvaamiseksi. Sen koosta saa käsityksen esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön nettisivulta, jonka mukaan metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2018 yli 23 miljardia euroa ja maamme tavaraviennistä sen osuus oli noin 20 prosenttia. 

Lisäksi metsäteollisuuden taloudellista merkitystä korostaa myös se, että tuotannon tarvitsemat panokset ja palvelut hankitaan valtaosin kotimaasta. Esimerkiksi vuonna 2018 puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen palveluita hankittiin yli 980 miljoonalla eurolla ja metsäteollisuuden ja metsätalouden vuotuinen arvonlisäys oli noin 9 miljardia euroa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä metsäuutisia
Epärehellisyyden vihreä pesä
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

HS radiakaalin äärivasemmiston asialla

Suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin riski Suomessa on kasvanut, mistä osoituksena se kertoi havainneensa viitteitä myös iskujen valmistelusta. Tällaiset henkilöt eivät muodosta järjestäytyneitä ryhmiä, vaan saavat innoituksensa kansainvälisistä verkkokeskusteluista ja toimivat yksin. 

Näiden henkilöiden kohteena ovat mm. etniset vähemmistöt. Sen sijaan poliitikot eivät muusta Euroopasta poiketen ole tähtäimessä. Näin siitä huolimatta, että Pekka Katajan (ps) tapauksessa epäilyt kohdistuivat juuri äärioikeistoon.

Supo mainitsi myös väestönvaihtoteorian, joka sen mukaan on "yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista". Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat liitti tämän tuoreeltaan perussuomalaisiin poliitikkoihin antaen ymmärtää, että sillä olisi jotain tekemistä terroristisen ajattelun kanssa.

Erkkomedia korosti myös, että Perussuuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma mainitsee Ruotsissa menossa olevan väestönvaihdoksen. Supon päällikkö joutuikin oikomaan HS:n tulkintaa toteamalla, että "vuosikirjaamme liittyvään keskusteluun seuraava tarkennus. Supon kiinnostus väestönvaihtoteoriaan liittyy tilanteisiin, joissa sitä käytetään äärioikeistolaisessa terroristisessa ajattelussa oikeutuksena terroristisen väkivallan käyttöön".

Yksikään laillinen puolue ei Suomessa toimi terroristisen väkivallan puolesta. Sen sijaan perussuomalaiset ovat nostaneet esille sen loogisen tosiasian, että jos ja kun väestönkasvu Suomessa perustuu maahanmuuttoon, johtaa se ajan myötä väestörakenteen muuttumiseen. Tästä esimerkkinä Riikka Purra esitteli eilen pääkaupunkiseudun kuntien väestökehityksestä kertovan graafin.

HS mainitsi uutisoinnissaan lyhyesti myös sen, että Suomessa nykyisin kaikkiaan noin 390 terrorismin torjunnan kohdehenkilöstä yli puolet on radikaali-islamistiseen ideologiaan linkittyviä. Mutta itse uutinen kuitenkin fokusoitui nimenomaisesti äärioikeistoon ja Perussuomalaisiin liittyviin asiattomiin vihjailuihin.

Iltalehden vastaavassa jutussa ei mainittu lainkaan suomalaisia puolueita, mutta siinä kuvattiin islamilaista uhkaa näin: "Suomen radikaali-islamistiset verkostot ovat monietnisiä ja ylisukupolvisia. Vierastaistelijailmiö on lisännyt ja vahvistanut Suomen radikaali-islamististen toimijoiden kansainvälisiä yhteyksiä. Syyrian konfliktialueelta ja siellä sijaitsevalta al-Holin leiriltä palasi Suomeen vuonna 2020 useita henkilöitä."

Lisäksi Iltalehti mainitsi - vaikka HS ei asiaa kertonutkaan - että raportissa kerrottiin suojelupoliisin seuraavan myös äärivasemmistolaisen liikehdintää. Syitä HS:n vaikenemiseen voi vain ihmetellä, sillä eihän sitä ole totuttu pitämään äärivasemmiston äänitorvena. Vai onko tämä käsitys muuttumassa vääräksi ja erkkolainen toimitus olisi tässä suhteessa muuttamassa linjaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Kuin aivottomat eläimet
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?

Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Vaatevalmistaja Makia on sanonut irti yhteistyönsä tavarataloketju Kärkkäisen kanssa, koska sen omistajilla on - Makian johdon mukaan - mielipiteitä, joita ei voi hyväksyä. Tällä tarkoitettaneen Juha Kärkkäisen erilaisia salaliittohöpinöitä, joilla on yhtäläisyyksiä Hitlerin Saksassa vallinneiden ajatusten kanssa.

Olen samaa mieltä siitä, etteivät kauppias Kärkkäisen mielipiteet ole täysjärkisen puheita, mutta en siitä huolimatta aio ryhtyä boikotoimaan hänen kauppaansa. Näin siksi, että kannatan sananvapautta myös silloin, kun joku on kanssani eri mieltä. 

Tarkalleen ottaen sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Se kulkee siinä, kun ihmisiä uhkaillaan erilaisilla vakavilla toimilla, kuten tappamisella, pahoinpitelyllä tai toimeentulon menetyksellä.

Tässä suhteessa Makian - ja jo aiemmin esimerkiksi Tammen, Finlaysonin, Fiskarsin ja Otavan - toiminta on nähtävä sananvapauden rajoja hipovana. Näin siksi, että eihän sen tekemän päätöksen taustalla voi nähdä muuta kuin pyrkimyksen kaventaa Kärkkäisen tuloja tämän mielipiteiden takia.

Toisaalta, kyllähän kaikenlaisten tavaroiden valmistajilla on oikeus kaupata tuotteitaan siellä missä haluavat. Tai olla kauppaamatta. Siinä mielessä en tuomitse itse Makian päätöstä yhteistyön lopettamisesta vaan ainoastaan sen perustelun.

Tapaukselle antaa oman värinsä myös siitä syntynyt juupas-eipäs-väittely, jossa Kärkkäinen väittää päätöksen taustalla olleen Makiaan kohdistunutta painostusta, jonka tämän omistajat taas kieltävät kiivaasti. En tietenkään ole perillä siitä, kumpi on oikeassa, mutta ilman painostusta Makian toimet olisivat loogisesti täysin käsittämättömiä. 

Ja joka tapauksessa Makialla ei tässä vaiheessa ole muita vaihtoehtoja kuin kiistää ulkopuolinen painostus. Muutenhan olisi vaara siitä, että myös se itse joutuisi jonkinlaisen vihervasemmiston taloudellisen boikotin kohteeksi.

Laajassa mielessä Makian ja Kärkkäisen tapaus on osa ns. cancel-kulttuuria, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan vihervasemmiston näkemysten suhteen väärien mielipiteiden esittämisestä - tästähän on myös Suomessa lukuisia esimerkkejä (yksi, kaksi, kolme). Hämmästyttävintä meidän oloissamme tässä on se, ettei kyseistä tuontikulttuuria näytetä kritisoitavan juuri millään lailla julkisessa sanassa, vaan se näköjään hyväksytään silmää räpäyttämättä. 

Siis toistan: suomalainen lehdistö näyttää hyväksyvän ilman varauksia sen, että punavihreät aktivistit tekevät kaikkensa tuhotakseen heidän kanssaan erilaisia mielipiteitä lausuneen ihmisen mahdollisuuden hankkia toimeentulonsa laillisella yrittämisellä tai työnteolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä kenttäoikeus
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Leimattu ryhmä

Helsingin sanomat teki raflaavan otsikon, jonka mukaan "Pakolaistaustaiset nuoret ovat leimattu ryhmä". Ja jatkoi ingressissään, että "myös kantasuomalaisille on tärkeää, että Suomessa jo asuvat pakolaistaustaiset nuoret onnistuvat ja kokevat yhtenäisyyden tuomaa turvaa".

Juttu perustuu Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja sen mukaan - vähemmän yllättävästi - pakolaistaustaiset nuoret (irakilaiset, somalit ja turkkilaiset) kohtaavat Suomessa kiusaamista, rasismia, syrjintää, epäluuloja ja väkivallan uhkaa. Eikä auta, vaikka heillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. 

Itse tutkimus näytti olevan maksumuurin takana, joten en ole sitä lukenut, enkä siten kommentoi sisältöä sen enempää. Sen sijaan oletan edelle kirjaamieni - HS:n jutusta poimimieni - väitteiden olevan tieteellisesti validisti perusteltuja eli pitävän paikkansa sellaisenaan. Ja totean, että loogisesti ajateltuna ne toimivat hyvänä syynä vastustaa viime vuosien maahanmuuttopolitiikan humanitaarista osuutta. 

Perustelen näkemykseni sillä, että jos kantaväestö ei hyväksy uusia tulijoita edes silloin, kun nämä tekevät parhaansa sijoittuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan, on seurauksena yhteiskunnallista polarisoitumista kaikkine ongelmineen. Tarkalleen ottaen ihmisten välinen luottamus heikkenee, eli suomalaisen yhteiskunnan luottamuspohja ohenee ja saattaa lopulta jopa kadota ainakin eri ihmisryhmien väliltä.

Tämä luottamus taas on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä syistä sille, miksi Suomi on vuodesta toiseen maailman onnellisimpien ihmisten kotimaa. Kuten Iltalehden edellä linkittämäni juttu totesi, on tätä luottamusta syytä vaalia, eikä suinkaan riskeerata muodostamalla maahamme väestöryhmiä, jotka herättävät epäluottamusta. 

Näin siis jo siinä tapauksessa, että uusiin väestöryhmiin kuuluvilla ihmisillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. Puhumattakaan siitä, mikäli heidän omassa toiminnassaan esiintyisi asenteita ja toimintatapoja, jotka aiheuttaisivat muille ihmisille turvallisuus- ja muita ongelmia, tai heistä koituisi kantaväestölle valtavia kustannuksia, joiden seurauksena heihin kohdistuva epäluulo olisi perusteltua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

EU:ssa olisi omaksuttava amerikkalainen asiainhallinta

Talousnobelisti Paul Krugman on ottanut kantaa Euroopan Unionin toivottomaan tehottomuuteen. Ei sentään kellonkääntelyssä, mutta kuitenkin rokoteasioissa.

Lyhyesti sanottuna hänen viestinsä oli se, että EU on epäonnistunut, koska meillä on "puritaaninen pelko siitä, että jossain joku muu on onnellinen". Niinpä EU viivytteli ja tinki koronarokotteita hankkiessaan, minkä seurauksena niiden saaminen on takkuillut nopeammin toimineiden ja paremmin maksavien asettuessa - valmistajien kannalta ymmärrettävästi - etusijalle. 

Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että 8,8 miljoonan asukkaan Israel on julkaissut tilastoja, jotka kattavat 3,4 miljoonan vähintään viikkoa aiemmin kahdesti rokotetun ihmisen sairastumistietoja. Tai 64 miljoonan asukkaan Britanniassa lähes 27 miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen rokotteen. Ja noin 300 miljoonan asukkaan USA:ssa on pistetty jo 124 miljoonaa rokotusta (tässä oli alkuun virhe, jonka korjasin). 

Sen sijaan 5,5, miljoonan asukkaan Suomessa on annettu vasta noin 700 000 rokotusta ja koko 450 miljoonan ihmisen EU:ssa rokotuksia on annettu vaivaiset 55 miljoonaa. Siten Krugmanin näkemys EU:n epäonnistumisesta koronarokotusten suhteen ei todellakaan ole vailla pohjaa. 

Krugmanin kritiikistä tuli mieleeni vanha sutkaus, jonka mukaan on kahdenlaista kateutta. Yhden version mukaan kyse on kainuulaisesta ja pohjalaisesta kateudesta ja toisen version mukaan suomalaisesta ja amerikkalaisesta kateudesta. Molemmat nimitykset ovat kuvaavia. 

Kainuulainen/suomalainen kateus on sutkauksen mukaan sitä, että jos naapurilla menee paremmin, on tehtävä kaikkensa, että tällä alkaisi mennä yhtä huonosti kuin itsellä. Pohjalainen/amerikkalainen kateus on puolestaan sellaista, että jos naapurilla menee paremmin, on se merkki siitä, että on ponnisteltava kovasti, jotta itsellä menisi vieläkin paremmin. 

Krugmanin viesti antoi pohjaa uudelle samankaltaiselle sutkaukselle. Sen mukaan EU:lainen asiainhallinta on sitä, että ongelman kohdatessaan on syytä huolehtia siitä, ettei kukaan muu vain pääse hyötymään sen ratkaisemisesta. Amerikkalaisten asianhallinta taas on sellaista, että hoidetaan ongelmat muista välittämättä kuntoon, jotta pysytään jatkossakin muun maailman edellä. 

Jos Krugmanin luonnehdinta pitää paikkansa, olisi eurooppalaisten saatava aikaiseksi perustavanlaatuinen muutos omien asioidensa hoitamisessa, mikäli se aikoo pysyä mukana talous- ja hyvinvointikilpailussa maailman muiden talousmahtien kanssa. Tai sitten se on pilkottava sellaisiin osiin, joissa vallitsee amerikkalaistyyppinen asiainhallinta - eli omat asiat ratkaistaan ensin ja muita pohditaan vasta sen jälkeen, jos edes pohditaan.

Aiempia asioita samasta aihepiiristä:
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?

Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa

Viime vuosina on puhuttu paljon vieraslajeista ja niiden luonnolle aiheuttamasta uhasta. Niitä pidetään yhtenä merkittävimmistä eliökunnan globaalia monimuotoisuutta uhkaavista tekijöistä ja on arvioitu, että jopa 40 prosenttia eläinten sukupuutoista johtuisi niistä.

Yksi Suomessa esiintyvistä haitallisista vieraslajeista on laukonpeura alias valkohäntäpeura alias valkohäntäkauris. Tuoreen tiedon mukaan tämän monin tavoin luontoamme rasittavan eläimen kanta on kasvanut viime vuonna noin 15 prosentilla. Ja 2000-luvun aikana se on enemmän kuin kolminkertaistunut. Toisin sanoen valkohäntäkauriin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa.

Suomessa valkohäntäkauris aiheuttaa liikenneonnettomuuksia, levittää punkkeja ja lisää metsätuhoja. Esimerkiksi tuon viimeisen osalta löysin tiedon, jonka mukaan "Pohjois-Amerikan boreaalisissa osissa valkohäntäkauriin on todettu vaikuttavan metsien uudistumisessa puulajisuhteisiin yli 30–50 yksilön per 1000 ha tiheyksillä. Yllä mainittuja tiheyksiä alkaa tällä hetkellä jo Etelä-Suomesta löytymään varsinkin, kun arvioidaan metsä- ja valkohäntäkauriiden yhteismäärää."

Tätä taustaa vastaan on varsin käsittämätöntä, etteivät metsänomistajat, liikenneturvallisuudesta vastaavat tai etenkään ympäristönsuojelijat ole pitäneet juurikaan meteliä tässä puheena olevan vieraslajin kannan kasvusta. Lieneeköhän motiivin puutteena se, että eläin on muiden kauriiden tavoin varsin söpö ja vihreyteen kallellaan olevien kohdalla lisäksi se, että siitä aiheutuu haittaa autoilijoille ja metsänomistajille?

Mielenkiintoista on sekin, ettei vieraslajit.fi portaalissa julkaistussa yleisimpien vieraslajien luettelossa ole mainittu lainkaan valkohäntäkaurista. Toki se kuitenkin löytyy kokonaisesta lajiluettelosta, josta avautuvassa lajikuvauksessa sen suurimmaksi haitaksi on arveltu liikenneonnettomuuksia.

Joka tapauksessa on selvää, että valkohäntäkauriin kannan kasvaminen aiheuttaa ajan myötä yhä pahempaa haittaa. Ja siksi sen kannan kasvu pitäisi pysäyttää mahdollisimman pikaisesti. Hyviä keinoja voisivat olla ainakin rauhoitusajan poistaminen (miksi ihmeessä sellaista on ylipäänsä säädetty haitalliselle vieraslajille) ja metsästyksen vapauttaminen turhasta säätelystä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabialaistaustaiset villikissat
Luonto on julma
Suomi toimi aktiivisesti jokiravun hävittämisen puolesta

Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Al-Holin leirille on koottu ihmisiä, jotka ovat lähteneet rakentamaan brutaaliudestaan tunnettua islamistista kalifaattia. Näiden lisäksi leirillä on näiden naisten aivopestyjä lapsia, jotka Suomen hallitus on halunnut tuoda tänne Pohjantähden alle veronmaksajan varoja säästämättä.

Nyt tuolle operaatiolle on saatu myös hintalappu. Suomeen tuotujen 20 ihmisten maahantuonnin kulut ovat olleet 395 000 euroa eli karvan verran alle 20 000 euroa per nokka.

Summasta matkakulujen osuus on 199 000 euroa, joka pitää sisällään matkaliput, majoituskulut ja päivärahat. Oletan, että nuo viimeiset koskevat paikalle lähteneitä virkamiehiä eikä leiriltä haettuja islamisteja. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan jokaiselta avustettavalta on laskutettu heidän oman paluumatkansa hinta. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, onko joku heistä maksanut sen. Epäilen.

Tosiasiassa nuo 20 000 euroa per islamisti ovat pikkurahoja verrattuna näiden lasten tulevaisuudessa aiheuttamiin kustannuksiin suomalaiselle veronmaksajalle. Kuten muistamme aiemmista selvityksistä, aiheutuu tuolta ilmansuunnasta tulleista ihmisistä noin 700 000 miljoonan euron elinaikaiset kustannukset suomalaisille veronmaksajille sen lisäksi, että heistä monet aiheuttavat myös muuta haittaa suomalaisille - kuten kantaväestön syrjimistä erilaisilla verukkeilla, joista viimeisenä mainittakoon ehdotus kantaväestön kiilaamisoikeudesta koronarokotuksissa.

Hyvä kuitenkin, että islamistien maahantuonnin hinta  on tuotu julkisuuteen. Se voitaneen panna ennen kaikkea asiaan intohimoisesti suhtautuneen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) ja tämän toimia tukeneen sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) piikkiin, mutta vastuutaan eivät voi välttää muutkaan hallituksemme jäsenet. 

Tässä kansalaisten tulee muistaa, että hallituksen ministereillä on ennen kaikkea poliittinen vastuu. Se tarkoittaa sitä, että heidän syyllisyytensä asteen ratkaisevat äänestäjät vaaliuurnilla. 

Toivon mukaan tämän jutun juurena ollut uutinen säilyy mahdollisimman monen ihmisen mielissä, jotta he voivat toteuttaa tätä poliittista vastuuta myös tulevissa kuntavaaleissa edes puoluetasolla. Sanna Marinin (sd) hallituksen ministereitähän ei voi äänestää - tai jättää äänestämättä - kuin yhdessä kunnassa, eikä Pekka Haavistoa yhdessäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä
Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan

Voi että me naurettiin...

Pääministeri Sanna Marin (sd) nauratti eduskuntaa kertomalla, että Nesteen Rotterdamiin suuntautunut investointipäätös on osa vihreää siirtymää ja "sitä on syytä tukea". Edelleen pääministerin mukaan "me tarvitsemme ratkaisuja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi, ja Neste on yksi maailman johtavia yhtiöitä sen suhteen, millä tavalla näitä ratkaisuja kehitetään".

Lähes samaan aikaan kansantaloustieteilijä Johnny Åkerholm varoitti Suomen heikon talouskasvun seurauksista. Hänen mukaansa Suomesta saattaa nykymenolla tulla niin sanottu banaanivaltio, joka vie lähinnä raaka-aineita ja niidenkin on suhteen riippuvainen vain muutamista tuotteista.

Åkerblom huomautti, että "kasvua pitäisi nyt saada aloille, jotka perustuvat ennen muuta osaamiseen". Siis juuri sellaiseen, jota Neste aikoo jatkossa harrastaa Hollannissa. 

Pääministerille ja muille Suomen päättäjille hän lähetti viestin, jonka mukaan "raaka-aineiden vienti on noussut jopa 88 prosenttia. Vastikään kuuntelin uutisista, että sahatavaran vienti olisi elpynyt hienosti. Iloitsemme siis siitä, että viemme ulos samaa tavaraa kuin 150 vuotta sitten."

Nämä ovat vakavia sanoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että viemällä lautojen, lankkujen ja sellun kaltaista bulkkitavaraa ulos syntyy Suomeen kuitenkin rahavirtaa, jonka varassa voidaan tehdä tutkimusta ja tuotekehitystä, joiden ansiosta bulkin viennistä voidaan aikanaan siirtyä arvokkaampien tuotteiden valmistukseen ja vientiin. 

Tälle on vain yksi rajoite: mikäli arvokkaampien tuotteiden valmistaminen ei ole Suomessa yhtä kannattavaa kuin muualla, ei niitä tulla jatkossakaan tekemään Suomessa, vaan me viemme myös jatkossa raaka-aineita investoijien kannalta kilpailukykyisempiin maihin. Pahimmillaan jopa niin, että niihin tehdyt investoinnit perustuvat Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Näin yksinkertaista se on, rouva pääministeri. Eikä siinä auta railakaskaan naurattaminen, vaan maamme kilpailukyvyn nostaminen sellaiseksi, että jatkojalostusinvestoinnit kannattaa tehdä Suomeen - huolimatta maamme syrjäisestä sijainnista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Uutta Nokiaa odotellessa

Onko Suomi punavihreä demokratia?

Suomalaismedioita lukiessa tai hallituksen ministereitä kuunnellessa voisi kuvitella, että maamme on jonkinlainen punavihreä demokratia, joka tahtoo oman kansansa hyvinvoinnin uhraamalla pelastaa niin kehitysmaat, elintasopakolaiset, taloutensa sotkeneet vanhat kulttuurikansat, monenmoiset luonnonelävät kuin ilmastonkin. Nyt kuitenkin näyttää, ettei asia sittenkään ole aivan niin yksioikoinen.  

Tästä antoi viitteitä muutamakin tuore uutinen. Niistä ensimmäinen oli tieto siitä, että kansalaisaloite polttoaineiden hinnan alentamiseksi keräsi hiukan yli vuorokaudessa tarvittavan nimimäärän päästäkseen eduskunnan käsittelyyn. Tätä kirjoitettaessa eli kahden vuorokauden kohdalla allekirjoittajia on jo yli 67 359 ja määrä kasvaa ripeästi.

Nähtäväksi jää, tuleeko kansalaisaloitteesta kaikkien aikojen eniten kannatettu. Kävi näin tai ei, on sen jo nyt saama suosio painava osoitus maan poliittisille päättäjille - ja erityisesti Sanna Marinin (sd) hallitukselle - siitä, ettei ihmisten perustarpeita voi verottaa loputtomiin edes maailmanparantamisen varjolla.

Toinen viite siihen, etteivät ainakaan kaikki suomalaiset sittenkään ole täysin valmiita punavihreyteen saatiin mielipidekirjoituksesta, jossa professori Olli Dahl moitti Suomen ilmastopaneelia, koska sen "vaatimukset Suomen metsien suojelusta ja niiden käyttämisestä vain hiilinieluina ovat kestävän kehityksen taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien vastaisia ja korostavat vain ympäristöulottuvuutta". Kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, sillä se osoittaa faktoihin perustuen punavihreän ilmastopaneelin ajaman metsäpolitiikan yksisilmäisyyden ellei peräti mielipuolisuuden.

Kolmas viite suomalaisten punavihreyttä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestä saatiin uunituoreesta Helsingin sanomien gallupista. Sen mukaan vihervasemmiston (SDP + Vihreät + Vasemmistoliitto) kannatus oli pudonnut jo 37,6 prosenttiin. 

Kansalaisten kyllästymistä alleviivasi lisäksi se, että maan suosituimmaksi puolueeksi oli noussut punavihreyden vastapoolina pidetty Perussuomalaiset, jonka kannatusero SDP:hen oli kasvanut prosenttiyksikköön. Nähtäväksi jää, kuinka suureksi ero kasvaa kunnallisvaaleihin mennessä.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suomalaisten ehdoton enemmistö on sittenkin tervejärkistä joukkoa, joka kyllä saattaa erehtyä tekemään typeriä poliittisia valintoja vaalilupausten tai muun propagandan uhrina, mutta joka ennemmin tai myöhemmin herää huomaamaan tehtyjen valintojen heidän oman elämänsä ja tasapainoisen kestävän kehityksen kannalta tuhoisat seuraukset.

Lopuksi todettakoon, että tämän kirjoituksen valmiiksi saatuani, oli alussa mainitun kansalaisaloitteen allekirjoittanut 68 041 suomalaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen

Hyödyllistä kommunismia

Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa ja muuallakin maailmalla on vaikuttanut kaksi sellaista aatetta, joiden nimissä on tapettu erityisen paljon ihmisiä. Tarkoitan kansallissosialismia ja kommunismia. 

Kansallissosialismin uskottavuus kaatui Hitlerin kolmannen valtakunnan sortuessa, mutta kommunismin nimiin vannotaan monin paikoin edelleen. Eikä niiden ikeessä elävien ihmisten elämä ole helppoa, kuten Venezuelan ja Pohjois-Korean esimerkit osoittavat. 

Suomessa kommunismi näyttäisi edelleen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä aate, koska se on edustettuna jopa eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että aatteen historia on synkkä, eikä sen varaan ole koskaan onnistuttu rakentamaan edes toimivaa yhteiskuntaa.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusartikkeli, jonka mukaan kommunismista voi olla myös hyötyä. Kuuba on nimittäin saari, jonka maantieteelliset ja biologiset piirteet ovat sellaiset, että sen pitäisi olla täynnä vieraslajeja. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimuksen mukaan saarella on satoja vieraslajeja vähemmän kuin ympäröivien pienempien saarten perusteella voisi ennakoida. Eron taustalla on kommunistisen Kuuban sulkeutuneisuus, minkä seurauksena vieraslajit eivät ole pääseet leviämään sinne yhtä tehokkaasti kuin vapaammin eläville naapurisaarille. 

Näin ollen kuubalainen kommunismi on ollut paikallisen lajiston kannalta hyväksi. Toki aatteen ympäristöjalanjälki on monin muin paikoin ollut karmaisevaa - kuten Neuvostoliiton kaaduttua huomattiin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siitä huolimatta sijoitan Marxin, Engelsin tai Leninin nimiin vannovat ihmiset samaan koriin kansallissosialistien kanssa. Enkä syyttä, sillä suosivathan Kolmannen valtakunnan johtajat kasvissyöntiä, luomutuotantoa ja eläintensuojelua, joiden puolesta kiihkoileminen kuuluu myös suomalaisen nykyvasemmiston asialistoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?
Oravatarina

Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha

Suomen valtionvelka kasvoi vuonna 2020 yhteensä 18 465 miljoonalla eurolla ja päätyi sen seurauksena 124 833 miljoonaan euroon, mikä on 53,1 prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Summaa voi verrata myös valtion budjetin 65 200 miljoonan euron loppusummaan, johon nähden velka nousi lähes kaksinkertaiseksi.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista havaita, että Sanna Marinin (sd) hallitus on viime vuonna nostanut humanitaariseen apuun käytettyjä varoja 45 prosentilla 115 miljoonaan euroon. Tämä on siis rahaa, jolle ei edes odoteta saatavan mitään vastinetta. Koko kehitysyhteistyöhön oli viime vuodelle budjetoitu 1000 miljoonaa euroa eli noin 1,5 prosenttia koko valtion budjetista.

Lisäksi olemme hyväksymässä Etelä-Euroopan talouksien rahoittamiseksi noin 4 500 miljoonan euron tulonsiirron - eli lahjoitamme näille maille rahasumman, joka vastaa noin seitsemää prosenttia valtion koko viime vuoden budjetista. Näin siksi, että maksuosuutemme elvytyspaketista on noin 6 600 miljoonaa euroa, jota vastaan Unioni myöntää meille viimeisimmän arvion mukaan 2 100 miljoonaa omaan käyttöömme.

Samalla taloutemme kasvuvauhti on heikkoa: olimme professori Sixten Korkmanin mukaan siinä lajissa vuosina 2008-2019 sijalla 134 yhteensä 141 vertaillun maan joukossa. Niinpä hänen näkemyksensä Suomen tulevasta kasvusta on jotenkin alistuneen kohtalonuskoinen: "kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.... lohtua voi hakea presidentti Mauno Koiviston sanoista: ´ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin´".

Nähtäväksi - tai toivottavaksi - jää, onko Korkmanin koivistolainen optimismi perusteltua. Joka tapauksessa on selvää, ettei Marinin hallitus ole onnistunut tehtävässään vahvistaa kestävästi Suomen taloutta, kuten esimerkiksi Nesteen uuden biojalostamon sijoituspäätös osoittaa, vaikka suurten rahasummien lahjoitteleminen ympäri maailmaa sellaista edellyttäisikin. Asia ei kuitenkaan näytä huolettavan kovin suuresti asiasta vastaavaa ministeriä.

Tähän pitäisi tulla jonkinlainen loppukaneetti. Jääköön sellainen kuitenkin kirjoittamatta, koska edelle kirjoittamani ei taida kaivata rautalangasta vääntämistä. Outoa on vain yksi asia: miksi Suomen kansa äänesti vuonna 2019 sellaisen eduskunnan, jonka tuella Sanna Marinin hallitus pysyy vallassa koko kuluvan vaalikauden, mikäli se vain itse niin haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Onko kestävä kehitys mahdollista mustassa Afrikassa?
Tekeekö muutama lintu kesän?

Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä

Helsingin sanomat julkaisi kirjoituksen maahanmuuton kustannuksista. Siinä haastateltiin kolmea asiantuntijaa, jotka kertoilivat omia näkemyksiään aihepiiristä.  

Jutun mukaan maahanmuutto vaikuttaisi myönteisesti Suomen taloudelliseen huoltosuhteeseen, mikäli tulijoista 60 % olisi töissä. Tässä suhteessa Helsingissä oltiin vuonna 2018 juuri tällä tasolla.  Kantaväestöön kuuluvien helsinkiläisten työllisyysaste oli kuitenkin selvästi korkeammalla eli lähes 80 % tasolla.

Yksi asiantuntija oli jakanut maahanmuuttajien työttömyysasteet ikäryhmittäin (20–34-vuotiaat ja 35–64-vuotiaiaat). Jaottelun mukaan vaikeimmin työllistyivät kummassakin ikäryhmässä Irakista (työttömyysasteet noin 45 % ja 53 %) ja Somaliasta (noin 30 % ja 48 %) peräisin olevat ihmiset.

Suurimmat ulkomaalaistaustaisten ryhmät olivat kuitenkin Virosta ja Venäjältä tulleet, jotka työllistyvät pääkaupunkiseudulla erinomaisesti. Virolaistaustaisilla ihmisillä työttömyys oli ikäryhmittäin noin 9 % ja 12 % ja venäläistaustaisillakin noin 12 % ja 25 %.

Jutussa tunnustettiin myös, että "on aidosti ongelma, jos meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty seisomaan taloudellisesti omilla jaloillaan. Ei sitä pidä vähätellä tai kieltää, että joidenkin maahanmuuttajien on vaikea työllistyä". 

Hyvä näin, mutta tosiasia on, että työttömyysastetta parempi mittari ihmisryhmien taloudellisen merkityksen ymmärtämiseen on työllisyysaste. Ensimmäinenhän lasketaan vain työvoimaan kuuluvista ihmisistä, kun jälkimmäiseen otetaan mukaan kaikki vauvasta vaariin.

Ehkäpä tämä onkin syy siihen, että maahanmuuton osalta puhutaan niin mieluusti pelkistä työttömistä, koska niissä luvut eivät ole likimainkaan yhtä karmeita kuin työllistyneiden osalta. Näiden määrässä eri maahanmuuttajaryhmillä on jutussa olevan kaavion mukaan valtava eroja. 

Kuvasta arvioituna (maahanmuuttajista) parhaiten työllistyivät virolaiset, joista yli 70 % on töissä. Ruotsalaisista elantonsa hankki omalla työllään myös lähes 70 %.

Toisessa äärilaidassa olivat irakilaiset ja somalit noin 25 % ja 35 % työllisyysasteillaan sekä ryhmään "muut etuaasialaiset" kuuluvat hiukan yli 30 % työllisyysasteella. Sen sijaan pohjoisafrikkalaisten ja ryhmään "muut afrikkalaiset" kuuluvien työllisyysasteet olivat hiukan alle ja yli 50 % tason. Siten irakilaisten/somaleiden/muiden etuaasialaisten heikko työllistyminen ei selity pelkästään syrjinnän/rasismin avulla, vaan taustalla on myös muita tekijöitä eli ihmisten oma halukkuus/kyvykkyys työntekoon.

Jutussa mainittiin myös maahanmuuttajille maksettujen työttömyysturvan, asumistukien ja toimeentulotuen summat. Sen mukaan maahanmuuttajat saivat vuonna 2018 näitä etuuksia 4 676 euroa ja Suomessa syntyneet 2 236 euroa. 

Tässä tilastossa ei oltu eritelty eri maahanmuuttajaryhmiä, joten tieto ei kerro oikeastaan juuri mitään uutta maahanmuuttoproblematiikasta, jonka oleellinen piirre on eri tulijaryhmien erottelu toisistaan. Onhan selvää, ettei huippukoulutettua ruotsalaista asiantuntijaa tai virolaista ammattimiestä voi mitenkään verrata somalialaiseen kamelinkuljettajaan tai irakilaiseen sotilaskarkuriin.

Jutun lopuksi oli vielä esitetty suorat sitaatit kahdelta asiantuntijalta. Ensimmäisen mukaan "tutkimustieto maailmalta viittaa vahvasti siihen, että maahanmuuton vaikutukset julkistaloudelle ovat vähäiset. Ne voivat olla positiiviset tai negatiiviset." Kysymys kuuluu, että jäikö häneltä tarkentamatta, että tämä riippuu aivan oleellisesti puheena olevasta maahanmuuttajaryhmästä. Vai jättikö HS:n toimitus kertomatta asian lukijoilleen?

Toisen asiantuntijan kommentin mukaan "hintalapun metsästämistä mielekkäämpää on miettiä, mitä keinoja meillä on tehdä maahanmuutosta mahdollisimman hyödyllistä mahdollisimman monelle". Tämä on tietenkin totta, mutta vielä tätäkin tärkeämpää olisi pohtia, millä tavalla Suomesta saataisiin enemmän houkutteleva kohde niille, joilla on jo valmiiksi maallemme taloudellista nettohyötyä tuottavaa osaamista ja asennetta. Ja millä keinoin voitaisiin vähentää yhteiskuntamme houkuttelevuutta niiden parissa, joilla ei ole edellytyksiä huolehtia edes omasta toimeentulostaan työtä tekemällä.

Kaiken kaikkiaan HS:n juttu oli sinänsä paljon tietoa sisältävää, mutta samalla siitä pisti silmään jonkinlainen maahanmuuton karujen tosiasioiden vähättely ja peittely. Vaikka jutussa mainittiinkin maahanmuuttajaryhmien erot, sotkettiin ne kuitenkin monissa kohdissa surutta toisiinsa - ehkäpä juuri siksi, että näin toimien joidenkin maahanmuuttajaryhmien ongelmallisuus ei pistäisi niin pahasti lukijan silmään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Maahanmuuton raskas taakka
Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin

Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) toimitusjohtaja Juha Tuomisen mielestä ulkomaalaistaustaisten suosimat asuinalueet tulisi nostaa etusijalle koronarokotejärjestyksessä. Näin siksi, että juuri niissä koronavirus on levinnyt kaikista tehokkaimmin: pääkaupunkiseudun koronatartunnoista noin 40 prosenttia on todettu muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä. Ongelma koskee erityisesti viron-, somalin-, kurdin- ja arabiankielisiä.

Tämä herätti mielessäni muutaman ajatuksen. Niistä ensimmäinen on se, ettei noita ryhmiä voi niputtaa millään tavalla yhteen. Virolaiset ovat Suomessa tekemässä työtä, kun taas muihin mainittuihin ryhmiin kuuluvat ovat maassamme pikemminkin vain kuluttamassa verovaroja - toki huomaten kurdien aktiivisuus kebabyrittäjinä. 

Siten olen sitä mieltä, että jos ihmisiä aletaan jaottelemaan taustansa mukaan, eivät somalit, arabialaiset tai kurdit todellakaan ansaitse paikkaa etuoikeutettujen joukossa. Päinvastoin, heidän rokottamisestaan viimeiseksi olisi vähiten haittaa yhteiskunnan taloudelle. 

Tässä yhteydessä teen kuitenkin selväksi, etten kannata minkäänlaista diskriminaatiota etnisen tai kulttuurisen taustan suhteen. En positiivista enkä negatiivista.

Toinen ajatus on se, että jos ja kun Suomessa annettavat rokotteet kustantaa lähinnä suomalainen veronmaksaja - siis suomea tai ruotsia puhuva väestö - olisi heidän sijoittamisensa rokotusjärjestyksen hännille kaukana oikeudenmukaisuudesta. Ja sitä kautta epäilemättä lisäisi suomalaisten tyytymättömyyttä verovarojen käyttöön ja yleisemminkin yhteiskuntamme toimintaan. 

Kolmanneksi on muistettava, että virus on sitä vaarallisempi, mitä iäkkäämpi tartunnan saanut ihminen on. Siksi Suomen käyttämä ikäluokittain etenevä rokotusjärjestys on perusteltua kuolemantapausten minimoimiseksi. Jos siitä poiketaan, tulisi ensin osoittaa kiistattomin tutkimuksin tällä säästettävän ihmishenkiä tai saavutettavan muuta erittäin suurta yhteiskunnallista hyötyä.

Neljänneksi on selvää, että jokainen ihminen voi omin toimin vähentää sairastumisriskiään. Näin erityisesti silloin, jos hän ei elantonsa hankkimisen eli työnsä takia joudu hakeutumaan riskitilanteisiin. Edellä mainituista ihmisryhmistä vain yhden voi ajatella kuuluvan tähän ryhmään - etenkään somalit tai arabiankieliset eivät siihen pääsääntöisesti kuulu, eikä heidän vastuutonta toimintaansa ole syytä tukea antamalla etuoikeuksia rokotusjonoissa.

Viidenneksi on joka tapauksessa selvää, että koronavirus SARS-CoV-2 on tappavana taudinaiheuttajana lähestymässä loppuaan. Viimeistään ensi syksystä alkaen voimme elää Suomessa mitä todennäköisimmin jälleen normaalia elämää, jossa koronavirus on pahimmillaankin "vain" kausi-influenssan tapainen riesa - ja todennäköisesti vähäisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Mustan miehen arvo on nyt määritetty

Yhdysvalloissa Minneapolisin kaupungissa on päätetty mustan miehen elämän arvo. Se on 27 miljoonaa dollaria eli noin 22,6 miljoonaa euroa. Kyseessä on korvaus, jonka kaupunki päätti maksaa poliisin käsissä kuolleen George Floydin perheelle. Mikäli perhe elää jatkossa säällisesti, on sillä siten edessään taloushuolista vapaa loppuelämä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että korvaussumma on suurin koskaan maksettu summa ihmisen elämästä. Näin siitä huolimatta, että henkensä menettänyt henkilö oli koronapositiivinen taparikollinen, jolla oli sydänsairaus ja korkea verenpaine ja hänen elimistöstään löytyi ruumiinavauksessa fentanyyliä ja metamfetamiinia. 

Todellinen syy suureen korvaussummaan lienee Floydin elämän poikkeuksellisen suureksi arvioidun arvon sijasta Minneapolisin kaupungin päättäjien pelko siitä, mitä olisi tapahtunut siinä tapauksessa, ettei se olisi taipunut Floydin perheen vaatimuksiin. Tästähän saatiin esimakua heti tämän kuolemaan johtaneen tapahtuman jälkeen, jota seuranneiden mielenosoitusten yhteydessä poltettiin muun muassa poliisiasema.

Mikäli korvaus ei olisi ollut varmasti riittävä, olisivat uudet rotumellakat johtaneet Minneapolisissa ja muualla Yhdysvalloissa mahdollisesti vielä paljon Floydin perheen saamia korvauksia suurempiin kustannuksiin. Siinä mielessä kaupungin päättäjien maksuvalmius on ymmärrettävä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä tapaus vaikuttaa tuleviin amerikkalaispoliisin käsissä tapahtuviin kuolemantapauksiin. Nousevatko niidenkin korvaussummat kymmeniin miljooniin dollareihin, vai katsotaanko uhrit vähäarvoisemmiksi - etenkin, mikäli heidän orvaskedessään on vähäisempi määrä pigmenttiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tumman pigmentin kulttuuria?
George Floydin murha vahvisti vihreää maahanmuuttopolitiikkaa
Elin Erssonin uhrit jäivät ilman korvausta

Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta

Maaseudun tulevaisuuden teettämän uuden mielipidekyselyn tulokset olivat erittäin valaisevia sen suhteen, kuinka poliittinen propaganda puree ihmisiin. Niinpä päätin kirjoittaa tähän blogiin omat havaintoni kyselyn tuloksista.

Ensimmäisenä asiana on huomattava, että kyselyn mukaan peräti joka viides suomalainen pitää Perussuomalaisia äärioikeistolaisena puolueena. Tämä on räikeässä ristiriidassa puolueen omien kannattajien näkemyksen kanssa. 

Näiden mukaan Perussuomalaiset on nimittäin Kokoomuksen jälkeen toiseksi oikeistolaisin puolue maassamme. Jälkimmäistä näkemystä tukee se, että vaalikonevastausten perusteella Perussuomalaiset on oikeisto-vasemmisto-akselilla hyvin lähellä keskustaa - ja siten kaukana äärioikeistosta.  

Toinen samankaltainen median uutisoinnin aikaansaama vääristymä koski Vihreitä. Puolue miellettiin maamme toiseksi keskustalaisimmaksi poliittiseksi liikkeeksi, vaikka vaalikonevastausten perusteella se sijoittuu selvästi vasemmistoon. Siten median puolueesta ylläpitämä kuva jonkinlaisena epäpoliittisena poliittisesta liikkeenä on löytänyt varsin tehokkaasti tiensä kansalaisten tietoisuuteen.

Vihreään puolueeseen liittyvät mielikuvat ovat kuitenkin varsin hajanaisia, eli propaganda ei ole purrut kaikkiin suomalaisiin. Tästä kertoo se, että MT:n kyselyn perusteella seitsemän prosenttia suomalaisista sijoitti sen äärivasemmistoon. Sen vasemmalle puolelle jäi vain Vasemmistoliitto, joka oli sekä kaikkien suomalaisten että omien kannattajiensa mielestä maamme äärivasemmistolaisin puolue.

Mielipidekysely valaisi mielenkiintoisella tavalla myös Kokoomuksen dilemmaa, joka räiskähteli jälleen kerran puolueen valitessa pormestariehdokasta pääkaupunkiin. Sen kannattajat nimittäin kuvittelivat puolueen sijoittuvan oikeammalle kuin muu kansa. 

Toisin sanoen oikeistolaisesti ajattelevat ihmiset äänestävät puoluetta, koska kuvittelevat sen politiikan oikeistolaisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on - puoluehan on vaalikonevastausten perusteella kuitenkin lähinnä keskustaoikeistolainen puolue. Toisaalta on niin, ettei oikeistolaisesti ajatteleville edes ole varteenotettavaa vaihtoehtoa, koska mikään eduskunnassa edustettu liike ei ole vapaan markkinatalouden kannalla, vaan ne kaikki ovat esimerkiksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannalla.  

Nähtäväksi jää, kuinka ihmisten mielikuvat suomalaisista puolueista vaikuttavat tulevien kuntavaalien tulokseen. Joka tapauksessa äänestyspäivän siirryttyä parilla kuukaudella eteenpäin on ihmisillä entistä enemmän aikaa vaihtaa ehdokkaitaan ja mielipiteitään - ja siihen tarttuvat epäilemättä kaikki ne poliittiset toimittajat, joilla on halu vaikuttaa lopputulokseen. 

Kysymys tosin kuuluu, että kuinka poliittinen propaganda enää tehoaa, kun ihmiset yhä laajemmalla rintamalla saavat tietoa myös suoraan ehdokkailta esimerkiksi Twitterin kaltaisten sosiaalisen median kanavien kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Piia Elonen listasi puolueita järjestykseen
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

Kuinka nainen eroaa miehestä?

MTV3 teki uutisen siitä, että nuoret naiset ja miehet kannattavat eri puolueita. Sen mukaan vasemmistopuolueet ja Vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.

Kokoomusta että Vihreitä kannattaa 25 prosenttia nuorista ja Perussuomalaisia 15 prosenttia. Sen sijaan SDP, Keskusta ja Vasemmistoliitto jäävät alle 10 prosenttiin.

Sukupuolten väliset erot heijastelevat nuorten sukupuolittuneita maailmankatsomuksia, joka näkyy myös heidän opiskeluvalinnoissaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten naisvaltaisimpia koulutusaloja yliopistoissa olivat kasvatusalat, joiden opiskelijoista yli 80 prosenttia edusti kauniimpaa sukupuolta. Kasvatusalan lisäksi naiset suosivat humanistisia, taide- ja yhteiskunnallisia aloja, joiden opiskelijoista noin 70 prosenttia oli naisia. 

Yliopistojen tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen aloilla naiset olivat sen sijaan harvinaisuuksia, sillä niillä yli 80 prosenttia opiskelijoista oli miehiä. Myös tekniikan alalla noin kolme neljästä opiskelijasta oli vähemmän viehättävän sukupuolen edustajia. 

Kun edellä olevaa yliopisto-opiskelijoiden listaa tarkastelee työelämän kannalta, ei kenellekään jääne epäselväksi, että miehet hakeutuvat aloille, joilla sijoitutaan työelämässä varsin todennäköisesti yksityiselle sektorille hankkimaan veroeuroja valtion tai kuntien pohjattomaan kassaan. Vastaavasti naiset hankkivat koulutuksia, joiden seurauksena heidän toimeentulonsa maksetaan tuosta pohjattomasta kassasta.

Näin ollen on varsin loogista, että miehet äänestävät keskimääräistä useammin puolueita, joiden ajamat poliittiset linjaukset eivät tähtää verovaroin toimivaan holhousyhteiskuntaan. Ja vastaavasti suurimmalla osalla naisista on halu saada valtaan eriasteisesti suunnitelmatalouteen tähtääviä puolueita, joita verovarojen hankkiminen kiinnostaa merkittävästi vähemmän kuin niiden jakaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosielämän naisen logiikkaa
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Väkivaltaiset somalinaiset

MTV3 uutisoi Espoon tapauksesta, jonka bussimatkustaja oli kuvannut videolle. Olen nähnyt kyseisen videon edellä olevaa linkkiä vähemmän sensuroidun version. 

Tapauksessa oli kyse siitä, että bussiin oli astunut kaksi henkilöä ilman bussilippua tai aikomusta ostaa sellaista, minkä seurauksena kuljettaja kieltäytyi jatkamasta matkaa. Yksi matkustajista kuvasi tapahtumia kännykällään ja tuli näin dokumentoineeksi liputtomien matkustajien väkivaltaisen käytöksen.  Sekä kuljettaja että yhteenottoa estämään pyrkinyt sivullinen saivat lieviä vammoja. 

Varsin erikoista kyllä, tilanteesta kuvatun videonkin takia on tehty rikosilmoitus, ja poliisi tutkii tapausta nimikkeillä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Näin siitä huolimatta, että ilman videointia ja sen levittämistä sosiaalisessa mediassa tapaus olisi tuskin johtanut sen enempää poliisitutkintaan kuin tapauksen saamaan mediajulkisuuteenkaan.

MTV3:n uutisessa jäi kertomatta yksi seikka eli se, että videoinnin kohteena oli kaksi nuorta somalinaista, jotka halusivat matkustaa ilman lippua. Väkivallan taustalla oli siten näiden naisten kieltäytyminen matkansa maksamisesta sekä heidän viiteryhmälleen tyypillinen kyvyttömyytensä kontrolloida omaa käytöstään. 

Mielestäni suomalaisten on syytä olla tietoisia tästä tapauksesta näin kunnallisvaalien alla, jotta he osaavat äänestää sellaista ehdokasta, jonka maahanmuuttopoliittiset linjaukset vastaavat heidän omaa näkemystään. Tapaus kuuluu kuntavaalien teemaan, koska tapauksessa on kyse julkisesti järjestetystä palvelusta ja yleisestä turvallisuudesta.

Jos siis pitää somalityttöjen käytöstä hyväksyttävänä ja toivottavana, on äänestäjällä monia vaihtoehtoja Vasemmistoliitosta ja Vihreistä aina Keskustaan ja Kokoomukseen. Jos taas pitää tapausta epätoivottavana, on äänen antamisella vain yksi puoluevaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava
Kela teki palveluksen veronmaksajille (ja äänestäjille)

Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan

Ranskalaisen historianopettajan murha saa yhä oudompia piirteitä. MTV3:n mukaan se johtui nimittäin siitä, että 13-vuotias tyttö valehteli opettajan tekemisistä miellyttääkseen murhaan osallisuudesta epäiltyä isäänsä. 

Todellisuudessa tyttö ei ollut edes paikalla kun opettaja piti oppilailleen kuolemaansa johtaneen oppitunnin sananvapaudesta. Neitokaisen jorinoiden motiiviksi epäillään sitä, että hän halusi miellyttää uskonkiihkoista isäänsä kertomalla tälle perättömän jutun muslimeja muka halventaneesta opettajasta. 

Tapaus on kaikessa absurdiudessaan pelottava. Jos monilla muillakin muslimeilla on impulssikontrolli niin alhaisella tasolla, että he lähtevät murhaamaan ihmisiä teinitytön juttujen perusteella tarkistamatta tosiasioita, on yhteiskuntamme muuttumassa vieläkin turvattomammaksi heidän väestöosuuutensa kasvaessa. 

Tuosta impulssikontrollin heikkoudesta on toki olemassa muitakin osoituksia. Tunnetuimpia lienee se, että islaminuskoiset ympäri maailman järjestivät raivokkaita mielenosoituksia tanskalaisen lehden julkaistua pilakuvia Muhammedista. Kovin absurdia sekin.

Absurdeinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että suomalaiset poliitikot eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan huomioivan muslimien impulssikontrollin alhaisuutta. Eivätkä myöskään käytä sitä maahanmuuttopolitiikan perusteena. Eli huolehdi muhammediuskoisten väestöosuuden pysymisestä niin pienenä, etteivät he aiheuta riskiä Ranskan tai Tanskan kaltaisista tapauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Sanoma Oy islamistien asialla

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Sen historia ulottuu vuoteen 1910, jolloin Kööpenhaminassa kokoontunut sosialistinen internationaali päätti naistenpäivän vietosta, tarkoituksena edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä.

Äänioikeus on toteutunut yleisesti, mutta naisasialiikkeellä on paljon tehtävää etenkin islamilaisessa kulttuuripiirissä ja muissa kehitysmaissa. Länsimaissa on viime aikoina ongelmaksi muodostunut etenkin maahanmuuttajanaisten asema. 

Tämän ongelman yhden vastenmielisen piirteen purkamiseksi ovat monet Euroopan valtiot säätäneet ns. burkalain. Sellainen on tulossa myös Sveitsiin, jossa kansa äänesti asiassa islamisteja myötäilevän hallituksen kumoon. Suomen lehdistön naisasiakantoja voi tutkiskella vaikkapa asiasta kertovien otsikoiden tasolla. 

Aloitetaan verovaroin rahoitetusta mediastamme. Sen mukaan "Sveitsi hyväksyi "burkakiellon" – kasvojen peittäminen julkisilla paikoilla kielletään". MTV3:n otsikon mukaan taas "Burkakielto läpi kansanäänestyksessä: Kasvojen peittäminen kielletään Sveitsissä".

Sanoma-konsernin eli erkkomedian julkaisuista Ilta-Sanomien otsikko kertoi, että "´Burkakielto´ näytti menevän niukasti läpi Sveitsissä". Helsingin Sanomat puolestaan otsikoi, että "Sveitsiläiset hyväksyivät islamin vastaisena pidetyn ”burkakiellon” niukalla enemmistöllä" ja Aamulehti valisti meitä otsikossaan kertomalla, että "´Burkakielto´ niukasti läpi Sveitsin kansanäänestyksessä – vastustajat pitävät kieltoa rasistisena ja seksistisenä".

Poliittisista lehdistä sosiaalidemokraattisen Demokraatin valitseman otsikon mukaan "”Burkakielto” meni läpi Sveitsissä". Kokoomuksen, Keskustan tai Perussuomalaisten lehdistä en löytänyt vastaavia otsikoita. 

Edelle kokoamani otsikkoluetteloa voi arvoisa lukijani tulkita kuten tahtoo. Oman näkemykseni mukaan erkkomedia poikkeaa muista mediataloista tavalla, jota ei voi tulkita kuin yhdellä tavalla eli islamistista naisten alistamista kunnioittava. Ja se ei ole kansainvälisen naistenpäivän tarkoituksen mukainen.

Tästä huolimatta: hyvää ja tasa-arvoista naistenpäivää kaikille lukijoilleni!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Naistenpäivä, markkinavoimat ja urheiluhijab

Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi

Suomen poliittinen johto päätti siirtää kuntavaalit kahdella kuukaudella eteenpäin siinä toivossa, että koronaepidemia pysähtyisi siihen mennessä. Siirtoa kannattivat kaikki eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Vaalien siirtäminen vain muutamia viikkoja ennen niiden ilmoitettua ajankohtaa on tietenkin katastrofaalinen epäonnistuminen Suomen hallitukselta. Näin erityisesti siksi, päätöksen perusteluna käytetty COVID-19-pandemia ei ole liikkeelle lähdettyään ollut lainkaan niin yllätyksellinen kuin hallitus on antanut ymmärtää. 

Tämän totesi eilen professori Vesa Olkkonen, jonka mukaan Suomen hallituksen ja viranomaisten toiminta viruksen suhteen on ollut reaktiivista eli jälkikäteen toimimista, kun tehokas pandemian hoitaminen olisi perustunut taudin ymmärtämiselle perustuvalle ennakoivalle eli proaktiiviselle toiminnalle. Hallituksen syyllisyystaakkaa alleviivasi vielä se, että - Olkkosen mukaan - "sen kerran, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uskalsi tehdä asiantuntemukseensa ja faktoihin perustuvan oikea-aikaisen ulostulon estääkseen ennakoivasti epidemiatilanteen voimakasta pahenemista, sosiaali- ja terveysministeriö otti THL:n johtajat puhutteluun ja komensi suut suppuun".

Tämä ministeriön röyhkeän itsetietoinen munaus kulminoitui jo siinä, että vaikka viruksen ns. brittimuunnoksen tiedettiin leviävän paljon tehokkaammin kuin alkuperäisen viruksen, ei maamme koronatoimille tehty mitään heti sen ilmaannuttua, vaan uuden taudinaiheuttajan annettiin levitä maassamme kaikessa rauhassa. Näin tehtiin siitä huolimatta, että kaikkien tiedossa on ollut huhtikuuksi suunniteltu vaalipäivä, jolloin ainakin vaalivirkailijoiden tiedettiin joutuvan lähikontaktiin lähes kaikkien suomalaisten kanssa. Viruksen leviämistehokkuuden laskeminenhan olisi ollut äärimmäisen yksinkertaista matematiikkaa sen jälkeen, kun sen tartuntafrekvenssi oli tullut tietoon.

Kaikkien hallituksen munausten jälkeen lienee kuitenkin hyvä, että vaaleja lopulta siirrettiin. Eihän siinäkään olisi järkeä, että myös nyt käsillä olleessa tilanteessa vain sinisilmäisesti toivottaisiin, että virus käyttäytyisi jotenkin muuten kuin se ilmiselvästi käyttäytyy. 

* * *

Hallituksen kyvyttömyyttä ei saisi tässä tilanteessa painaa villaisella, vaan siltä on syytä vaatia poliittista vastuuta tekemistään virheistä. Sen lisäksi hallituksen tulisi pyytää sosiaali- ja terveysministerin suulla julkisesti anteeksi THL:n johtajien puhuttelua vajaa kuukausi sitten. Myös pääministeri Marinin pitäisi tulla julkisuuteen ja pyytää anteeksi koko Suomen kansalta hallituksensa kyvyttömyyttä ihmisten terveyden turvaavien rokotteiden hankinnassa.

Vielä anteeksipyyntöjäkin tärkeämpää olisi kuitenkin hallituksen - mieluiten poliittista vastuunkantoa seuraavana toimitusministeristönä - ryhtyminen aktiivisiin toimiin järjestääkseen maahamme mahdollisimman pikaisesti sellaisia hyväksi osoitettuja koronavirusrokotteita, joita muualla maailmassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä (esimerkki, toinen). 

Samalla maamme poliittisten päättäjien olisi syytä panna tiukasti mieleensä se muinaisen Neuvostoliiton kaltainen tehottomuus, jolla Euroopan Unionin päätöksentekokoneisto on hoitanut rokote- ja muita asioita. Sekä muuttaa lammasmaista suhdettamme Unioniin sen mukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille

Laajennetaanko Saksassa owellilaisen isoveljen toimivaltuuksia

Saksassa on käynnissä mielenkiintoinen näytelmä, jossa maan kotimaantiedustelu otti Vaihtoehto Saksalle-puolueen (AfD) erityistarkkailuun julistamalla sen ääriryhmäksi. Päätös oli sikäli mielenkiintoinen, että vuoden 2017 vaalien tuloksen mukaan peräti 13,5 % maan kansalaisista kannattaisi ääriryhmää, ja tuoreiden puoluekannatusmittaustenkin mukaan noin 10 %.

Asia sai eilen uuden käänteen Saksan kotimaantiedustelun päätöksen tultua julki ja oikeuden vihellettyä pelin poikki ainakin siksi aikaa, että AfD:n nostama oikeusprosessi saadaan päätökseen. Saksalaisen yhteiskunnan avoimuudesta kertonee omaa karua kieltään se, että viranomaispäätös tuli julkisuuteen vain siksi, että joku tuntematon taho oli vuotanut lehdistölle tiedon viraston päätöksestä.

Nähtäväksi jää, minkälaisen päätöksen oikeus tekee aikanaan. Kyse on joka tapauksessa perustavanlaatuisesta poliittisen kentän rajaamisesta EU:n johtavassa valtiossa, eikä sen lopputulos voi olla näkymättä myöskään Suomessa.

Meillähän mikään puolue ei liene sisäisestä turvallisuudesta vastaavan suojelupoliisin erityistarkkailussa, vaikka yksittäiset puolueiden jäsenet sitä saattavatkin olla. On kuitenkin selvää, että mikäli suosittujen ja laillisten poliittisten ryhmien tarkkailuun ryhdytään Saksassa, laskee kynnys tällaiseen erityistarkkailuun myös Suomessa. 

Jos näin käy, voidaan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen listaan lisätä yksi ranskalainen viiva. Eli orwellilaisen isoveljen toiminnan ulottaminen yksilötason lisäksi myös puolueisiin. 

Näin siksi, että AfD:n kannatuksen nousun moottorina on monien saksalaisten vastustama maahanmuuttopolitiikka tai oikeammin sen monikulttuuriset seuraukset. Suomessa vastaava ilmiö on nähtävissä halla-aholaisten Perussuomalaisten kannatuksen nousuna siten, että se on kasvanut kilpailemaan jopa valtakunnan suosituimman puolueen asemasta. 

AfD on käsittääkseni aatteiltaan ja asenteiltaan Perussuomalaisia paljon radikaalimpi liike, eikä näitä puolueita voi siksi verrata suoraan toisiinsa. Sekä Saksassa että Suomessa on kuitenkin positiivista vallanpitäjien toimintaan kohdistuvan tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, eikä esimerkiksi kapinana tai terroritekoina yhteiskuntaa vastaan.

Jos ihmisiltä viedään laillinen kanava vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin, ei tyytymättömyys poliittisen establishmentin järjettömyyksiin suinkaan katoa, vaan se etsii purkautumiselleen muita reittejä. Siksi vallanpitäjien ("järjestelmäpuolueen") kannattaa yhteiskunnan väkivaltakoneiston sijaan hyödyntää tosiasioihin perustuvaa argumentaatiota taistelussaan maahanmuuttokriittisiä puolueita vastaan. 

Tai mikäli harjoitettua politiikkaa ei voi uskottavasti perustella asiallisilla argumenteilla, on syytä tunnustaa tosiasiat ja muuttaa politiikan suuntaa. Tässä suhteessa lisäkannusteena toimikoon myös se, että juuri tosiasioiden tunnustamisella on saavutettu länsimaiden nykyinen hyvinvointi ja yhteiskuntarauha - eikä tätä hyviä tuloksia tuottanutta linjaa ole syytä muuttaa edes kehnon maahanmuuttopolitiikan jatkamiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Väkivalta Saksan poliisia kohtaan lisääntyy
Saksalainen dilemma

Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä

Eläimet ovat mielenkiintoisia otuksia. Monet niistä ovat myös älykkäitä, esimerkkeinä vaikkapa varislinnut ja ihmisapinat. 

Apinoiden älykkäästä käytöksestä saatiin uutta tietoa kun kanadalaiset ja indonesialaiset tutkijat tarkastelivat Indonesian Balilla olevassa Uluwatun temppelissä oleskelevien jaavanmakakien touhuja turistien parissa. Ne nimittäin varastelevat temppeliä ihastelemaan saapuneilta ihmisiltä erilaisia esineitä ja käyvät sitten vaihtokauppaa, jossa vaihtavat varastamansa esineet ruokaan. 

Toiminta on selvästikin tietoista ja opittua. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että varttuneemmat makakit ovat selvästi taitavampia sekä varastelemisessa että vaihtokaupan käymisessä turistien kanssa. Lisäksi ne näyttävät ymmärtävän varastamansa esineen arvon ja kykenevän maksimoimaan niitä vastaan saatavien herkkujen määrän. 

Edellä kuvaamani tutkimustulos on ensimmäinen, joka osoittaa sukupolvien yli ulottuvaa opittua kulttuurista käytöstä, jossa vapaana elävät eläimet käyttävät rahan kaltaista vaihdannan välinettä - olkoonkin, että vaihdon väline on varastettu omistajaltaan. Siten se osoittaa jälleen kerran, että ihmisen ainutlaatuisuus on pikemminkin määrällinen kuin laadullinen ominaisuus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rotat piilosilla
Ihminenkin voi kääpiöityä
Lajityypillistä käytöstä

Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?

Pääministeri Sanna Marin (sd) kehui taannoin Metsä Groupin Kemin biotuotetehtaan rakentamispäätöksen yhteydessä hallituksensa investointimyönteisyyttä. Totesin silloin, ettei kyseinen päätös osoita siitä mitään, koska investoija on käytännössä Suomessa sijaitsevien raaka-aineiden tuottajien omistuksessa, joten sillä on oma vahva intressinsä tehdä sijoitus juuri Suomeen. 

Sanoin myös, että hallituksen investointipolitiikan onnistumista osoittaa vasta se, mikäli "saamme Suomeen samankokoisia investointeja aidosti kansainvälisiltä yrityksiltä". Mainitsin siinä yhteydessä koetinkiveksi Nesteen uuden biojalostamon sijaintipaikan päätymisen Porvooseen Rotterdamin sijaan.   

Tuoreen ennakkotiedon mukaan nyt on kuitenkin käymässä siten, että Nesteen jalostamo päätyy sittenkin kohottamaan hollantilaisten elintasoa. Perusteluna Rotterdamin valinnalle yhtiö on maininnut jalostamohankkeen puoli miljardia euroa halvemman hinnan sekä raaka-aineiden paremman saatavuuden ja logistiikan verrattuna Porvooseen.

Sanon tässä nyt aivan suoraan pääministerille, että täällä Suomenniemellä me emme voi mitään logistiikalle, mutta investointien loppukustannuksiin maamme hallinnolla on suuri valta. Siten on selvää, että jos ja kun kotimainen yhtiö käyttää jälkimmäistä seikkaa perusteena rahojensa viemiseen ulkomaille, on hallituksen investointipolitiikka epäonnistunut täydellisesti. Toisin sanoen hallitus on munannut tärkeimmässä tehtävässään.

Tässä tilanteessa on juuri nyt toivottava, että eilen saatu ennakkotieto biojalostamon sijoittumisesta Rotterdamiin osoittautuisi uutisankaksi. Siinä suhteessa toivoa antaa se, että Neste ilmoitti pian ennakkotiedon julkaisun jälkeen, ettei se ole vielä tehnyt lopullista päätöstään jalostamon sijoituspaikasta. 

Toki on myös mahdollista, että Neste on kuunnellut elinkeinoministeri Mika Lintilää (kepu) - joka on luvannut panna "kaiken peliin", jotta jalostamo saataisiin Porvooseen - ja päättänyt päästää julkisuuteen perusteettoman uhkakuvan saadakseen hyväkseen ministerin lupaaman "kaiken". Tällöin on huomattava, että Nesteen suurin omistaja on valtioneuvoston kanslia eli Suomen valtio yli kolmanneksen omistusosuudella. 

Tällaisessa tapauksessa olisi siis käynyt niin, että valtio-omistaja olisi lähtenyt kiristämään itseään vuotamalla valheellisia tietoja vain saadakseen merkittäviä etuja. Jos näin on, on hallitus epäonnistunut pahasti Nesteen omistajaohjauksessa. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, ettei tällaista ole tapahtunut. 

Joka tapauksessa, vaikka Nesteen lopullinen päätös olisikin Suomelle suopea, on suomalaisten syytä vaatia, että Marinin hallitus ymmärtää yhtiön käyttämien perustelujen vakavuuden. Ja huolehtii maamme investointipolitiikan korjauksista siten, ettei seuraavan kotimaisen yrityksen suurinvestoinnin yhteydessä tarvitse murehtia ainakaan Suomeen suunnitellun tuotantolaitoksen tolkutonta hintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Hallituksen tärkein tehtävä
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt

Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa

Kirjoitin aikanaan siitä, kuinka Yle on sorsinut maan suurinta oppositiopuoluetta ajankohtaisohjelmissaan. Päätin tänään tehdä samantapaisen tarkastelun valitsemalla Ylen Areenasta kaikki haulla "A-studio" esille tulleet ajankohtaisohjelmat koko edellisen vaalikeskustelun (28.1.2021) jälkeiseltä ajalta.

Tänä aikana eri eduskuntapuolueet olivat ohjelmien esittelytekstien mukaan saaneet seuraavat määrät edustajiaan esiintymään Ylen ajankohtaislähetyksiin.

SDP: 6 kertaa
Kokoomus: 5 kertaa
Keskusta: 3 kertaa
Vihreät: 2 kertaa
Perussuomalaiset: 2 kertaa
Vasemmistoliitto: 1 kerta
RKP, Kristilliset ja Liike Nyt: 0 kertaa

Vertasin seuraavaksi lukuja eri puolueiden kannatukseen vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Eli kuinka monta kannatusprosenttia kukin puolue tarvitsi saadakseen yhden kansanedustajan Ylen A-studio-sarjan yhteen ajankohtaisohjelmaan. 

Tämän laskelman mukaan SDP tarvitsi 2,95 prosenttia kannatusta saadakseen yhden edustajan puhumaan näkemyksistään. Se näyttäisi siten olevan Ylen toimituskunnan ykkössuosikki ajankohtaisohjelmiin myönnettävän TV-ajan suhteen. 

Toisena tässä vertailussa oli Kokoomus, joka sai ruutuun oman puhuvan päänsä jokaista 3,4 kannatusprosenttia kohti. Pronssitila meni Keskustalle 4,6 prosentin tuloksella. 

Vähän vaikeampaa oli Vihreillä, jotka saivat TV-ruutuun edustajansa jokaista 5,75 prosentin kannattajajoukkoa kohti. Ja Vasemmistoliitolla vielä hankalampaa, koska he saivat vain yhden edustajan Ylen ohjelmiin vaaleissa saamallaan 8,2 prosentin kannatuksella.

Vielä senkin alapuolelle jäi kuitenkin Perussuomalaiset, sillä heille myönnettiin esiintymisaikaa vasta 8,75 prosentin kannatuksella. Ja pahnanpohjimmaisina olivat pikkupuolueet jotka pidettiin kokonaan mediapimennossa. Tosin tämä on jollain tavalla ymmärrettävää, sillä jos niistä suurin eli RKP olisi saanut yhden edustajansa ruutuun, olisi se noussut edelle laskemissani suhdeluvuissa pronssitilalle ohi Keskustan.

Lukuja voi tarkastella myös vertaamalla puolueiden edustaja/kannatussuhteita toisiinsa. Tällä tarkastelutavalla nähdään, että verrattuna Ylen toimittajien inhokkiin eli Perussuomalaisiin sai SDP kannatukseensa nähden melko tarkasti kolminkertaisesti veronmaksajien kustantamaa näkyvyyttä ajankohtaisohjelmissa. Lisäksi on huomattava, että perussuomalaisten TV-aika on ajoittunut tämän vertailun alkupuolelle 4.2. ja 11.2. lähetettyihin A-talk-ohjelmiin, eli kauas tulevista kuntavaaleista.  

Edelle raportoimani vertailun perusteella minusta näyttää ikävästi siltä, ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Miksi Ylen toimituskunta syrjii Perussuomalaisia?
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?