Talousnobelisti Paul Krugman on ottanut kantaa Euroopan Unionin toivottomaan tehottomuuteen. Ei sentään kellonkääntelyssä, mutta kuitenkin rokoteasioissa.
Lyhyesti sanottuna hänen viestinsä oli se, että EU on epäonnistunut, koska meillä on "puritaaninen pelko siitä, että jossain joku muu on onnellinen". Niinpä EU viivytteli ja tinki koronarokotteita hankkiessaan, minkä seurauksena niiden saaminen on takkuillut nopeammin toimineiden ja paremmin maksavien asettuessa - valmistajien kannalta ymmärrettävästi - etusijalle.
Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että 8,8 miljoonan asukkaan Israel on julkaissut tilastoja, jotka kattavat 3,4 miljoonan vähintään viikkoa aiemmin kahdesti rokotetun ihmisen sairastumistietoja. Tai 64 miljoonan asukkaan Britanniassa lähes 27 miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen rokotteen. Ja noin 300 miljoonan asukkaan USA:ssa on pistetty jo 124 miljoonaa rokotusta (tässä oli alkuun virhe, jonka korjasin).
Sen sijaan 5,5, miljoonan asukkaan Suomessa on annettu vasta noin 700 000 rokotusta ja koko 450 miljoonan ihmisen EU:ssa rokotuksia on annettu vaivaiset 55 miljoonaa. Siten Krugmanin näkemys EU:n epäonnistumisesta koronarokotusten suhteen ei todellakaan ole vailla pohjaa.
Krugmanin kritiikistä tuli mieleeni vanha sutkaus, jonka mukaan on kahdenlaista kateutta. Yhden version mukaan kyse on kainuulaisesta ja pohjalaisesta kateudesta ja toisen version mukaan suomalaisesta ja amerikkalaisesta kateudesta. Molemmat nimitykset ovat kuvaavia.
Kainuulainen/suomalainen kateus on sutkauksen mukaan sitä, että jos naapurilla menee paremmin, on tehtävä kaikkensa, että tällä alkaisi mennä yhtä huonosti kuin itsellä. Pohjalainen/amerikkalainen kateus on puolestaan sellaista, että jos naapurilla menee paremmin, on se merkki siitä, että on ponnisteltava kovasti, jotta itsellä menisi vieläkin paremmin.
Krugmanin viesti antoi pohjaa uudelle samankaltaiselle sutkaukselle. Sen mukaan EU:lainen asiainhallinta on sitä, että ongelman kohdatessaan on syytä huolehtia siitä, ettei kukaan muu vain pääse hyötymään sen ratkaisemisesta. Amerikkalaisten asianhallinta taas on sellaista, että hoidetaan ongelmat muista välittämättä kuntoon, jotta pysytään jatkossakin muun maailman edellä.
Jos Krugmanin luonnehdinta pitää paikkansa, olisi eurooppalaisten saatava aikaiseksi perustavanlaatuinen muutos omien asioidensa hoitamisessa, mikäli se aikoo pysyä mukana talous- ja hyvinvointikilpailussa maailman muiden talousmahtien kanssa. Tai sitten se on pilkottava sellaisiin osiin, joissa vallitsee amerikkalaistyyppinen asiainhallinta - eli omat asiat ratkaistaan ensin ja muita pohditaan vasta sen jälkeen, jos edes pohditaan.
Aiempia asioita samasta aihepiiristä:
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?
Kyllähän suomalaiset ovat maailman kateellisin ja onnellisin kansa. Nehän ovat siis vain saman asian kaksi eri puolta.
VastaaPoistaSosiaalisesti sitovissa kulttuureissa itsetuhon ja tuhoamisen voimat -- jollaisia mustasukkaisuus ja kateus ovat -- ovat vahvimmillaan. Kun näihin ynnätään kaikkialla länsimaissa lisääntyvä kulttuurinen narsismi, joka elättää uhriajattelua -- uhraamista, uhrautumista, uhriutumista -- ja samaistumista uhrirooleihin, lopputuloksena on suomalainen naishallitus, joka tunnustaa opillisena ideologianaan "intersektionaalista feminismiä".
Narsistiset loukkaantumisreaktiot ovat verisiä, eikä siis ihme, jos piankin täällä alkaa, hmmm, niin sanotusti, tervejärkisimpien päitä pudota. Järjestä kukaan ei myönnä olevansa kateellinen, siksi se on ensimmäinen tuhoamisen kohde. Kateellisuus elää rinnakkain arvonkieltämissen kanssa.
Sosiaalisesti liian sitova kulttuuri tarvitsee yhtäältä idealisoidun samaistumiskohteen, jollaisena meillä on toiminut EU, toisaalta yhdistävät projektiiviset viholliskuvat, jollaisena toimii pahuuden hirvittävin ilmentymä, niin sanottu "rasismi". Kun päänsä pimeään säkkiin vapaahehtoisesti pannut kansa uskoo näihin, se on onnellinen.
Juu, pitäisi kai sitä alkaa Euroopassakin toimia amerikkalaisen mallin mukaan. Tässä on vain yksi suuri ongelma, etenkin nykyiselle hallituksellemme: USA on tämän maailman pääperkele, ainakin heidän näkemyksensä mukaan. Miten Sanna ja kumppanit kykenevät ottamaan pääpaholaisen toimista oppia?
VastaaPoistaNiin.Voihan sitä toiveajattelija asian nähdä tehottomuutenakin.Jenkeissä tosin ei välttämättä ole ihan samanlaista tarvetta tappaa kansalaisiaan pois kuin Neuvosto EU:ssa jonka intresseissä on korvata kansalaisia paremmin EU-kuuliaisilla Afrikkalaisilla ja arabeilla.Onhan Afrikassa ja arabeissa sellainen parin miljardin EU:n kannattajan joukko jotka on lahjottu kannattajaksi loputtomilla etu- ja erityisoikeuksilla ilman mitään velvollisuuksia koska ihmisoikeudet.
VastaaPoistaEikös tuossa uutisessa ole, että maailmanlaajuisesti 430 miljoonaa ja USA:ssa 121 miljoonaa rokotetta annettu. Ainakin sen mitä ehdin näkemään ennen kuin iski maksumuurihuomautus eteen.
VastaaPoistaOlinpa huolimaton. Mutta joka tapauksessa suhteessa väestöön yli puolet enemmän kuin EU:ssa.
Poista"Kainuulainen/suomalainen kateus on sutkauksen mukaan sitä, että jos naapurilla menee paremmin, on tehtävä kaikkensa, että tällä alkaisi mennä yhtä huonosti kuin itsellä. Pohjalainen/amerikkalainen kateus on puolestaan sellaista, että jos naapurilla menee paremmin, on se merkki siitä, että on ponnisteltava kovasti, jotta itsellä menisi vieläkin paremmin."
VastaaPoistaTästä muistui toisaalta mieleeni myös aikoinaan kirjastosta lainaamani Terho Pursiaisen kirja "Kymmenen (uutta) käskyä nykyajalle". Siinä hän muun muassa totesi, että maailmassa hyvä ja paha ovat usein siinä määrin toisiinsa sekoittuneet, että on vaikea sanoa, mikä oikeastaan on hyvää ja mikä pahaa. Yksi selvästi paha asia maailmassa kuitenkin on, nimittäin kateus. Tosin hän joutui selventämään asiaa ja selittämään, että hän tarkoitti "kateudella" nimenomaan sitä, mitä itse sanoit "kainulaiseksi" tai "suomalaiseksi" kateudeksi ja joka voitaisiin tiivistää iskulauseeksi: "Koska minulla ei ole, ei sinullakaan saa olla." Se on hänen mukaansa yksinomaan paha asia, sillä jos se johtaa sen mukaisiin tekoihin, niistä koituu vain vahinkoa toisille ilman, että tekijä itsekään niistä mitenkään hyötyy. Nimenomaan sitä koski hänen "ensimmäinen käskynsä", nimittäin: "älä kadehdi".
Sen sijaan se, mitä sanoit "pohjalaiseksi" tai "amerikkalaiseksi" kateudeksi ("Koska sinulla on, pitää minullakin olla"), ei ole lainkaan yhtä paha asia, eikä sitä ainakaan Pursiaisen mukaan, selvyyden vuoksi, edes pitäisi nimittää kateudeksi vaan joksikin muuksi, miksei vaikkapa matkimisen tai jäljittelemisen haluksi. Se voi saada aikaan hyvääkin. Mutta ei sekään silti täysin hyvä asia ole, vaan useimpien muiden asioiden tavoin jonkinlainen sekoitus hyvää ja pahaa. Ja pahaa siinäkin on se, että psykologisesti se sittenkin on sukua "kainuulaiselle" kateudelle ja voi helposti muuttuakin sellaiseksi, jos tavoitteen saavuttaminen ei ota onnistuakseen.
(Kirjoitin tämän ensin vahingossa vastaukseksi toiseen Professorin kirjoitukseen, mutta tähän se oli alun perinkin tarkoitettu.)
Kateutta havaitaan apinalaumassakin ja reiluuden käsite tunnetaan sielläkin. Etujen jakautuminen laumassa on paitsi resurssikysymys, myös sosiaalisen hierarkian ilmentäjä. Pysyäkseen hengissä lauman on hierarkiariidoistaan huolimatta kyettävä toimimaan yhteiseksi hyväksi, mikä edellyttää riittävää homogeenisuutta.
VastaaPoistaApinahavaintojenkin pohjalta on pääteltävissä, että EU:lla ei ole edes sellaisia onnistumisen eväitä kuin Amerikalla. EU:ta huudetaan (leikisti) apuun kriiseissä. Kuitenkin juuri kriisit osoittavat, että EU:ssa vallitsevat viidakon lait, jossa kukin sieppaa yhteisestä kakusta mahdollisimman suuren palan ja juoksee syrjään syömään sitä. Maamme kokemattomat, idealistiset, naiivit ja nousukkaat johtajat ovat Brysselin kokeneiden kehäkettujen pyöriteltävinä näytelmissä, joiden juoni on: ”apinaa koijataan”. Tyhmien eväät syödään aluksi ja myös viimeksi.