Vantaan uusi apulaiskaupunginjohtaja
Juha-Veikko Nikulainen on Helsingin Sanomien mukaan
ilmoittanut harkitsevansa Vantaalla yksityisten maiden lunastamista ennen niiden kaavoittamista. Näin kaupungin ei tarvitsisi maksaa maanomistajalle kaavoituksesta aina seuraavaa arvonnousua, vaan tonttimaa voitaisiin myydä edullisemmin rakennusliikkeille ja siten alentaa uusien asuntojen hintoja.
Nikulaisen aloite kuulostaa hyvältä, mutta vantaalaisten kannattaa olla tarkkana, että aikomuksen takana todella on vilpitön halu alentaa pääkaupunkiseudun kohtuuttoman kalliita asunmiskustannuksia, eikä rahansiirto hyvä veli -järjestelmässä?
* * *
Nikulaisen ajattelun taustana lienee se, että kaavoituksesta johtuva rakennusmaan hinnan nousu ei millään muotoa ole maanomistajan ansio, joten maanomistajan näin saama taloudellinen voittokaan ei ainakaan periaatteessa ole oikein. Toisaalta, silloin kun kyse on esimerkiksi pitkään suvun hallitseman maatilan pakkolunastuksesta yhteisen edun nimissä, olisi mielestäni kohtuullista, että korvaussumma ylittäisi selvästi raa´an metsä-, jouto- tai maatalousmaan arvon, koska siinä yhteydessä myydään myös mittaamaton määrä tunnearvoa.
Useimmiten kaupunkien maanomistuksessa ei kuitenkaan ole kyse perintömaista, vaan maa-alueet ovat voineet päätyä omistajan hallintaan mitä erilaisimmista syistä - mukaan lukien tulossa olevan kaavoituksen mahdollistama keinottelu. Nikulaisen harkitsemalla tavalla toimien tällainen moraalisesti arveluttava, vaikka ei ehkä laiton, liiketoiminta kävisi mahdottomaksi, eikä enää nostaisi tonttimaita kaupungilta lunastavien rakennusliikkeiden kustannuksia.
Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myös riskejä. On nimittäin selvää, että Nikulaisen ehdotukseen liittyy myös väärinkäytön mahdollisuus. Tarkoitan sitä, että mikäli halvemmat tonttihinnat eivät siirrykään uusien asuntojen hintoihin, tonttien ansioton arvonnousu siirtyy joko kokonaan tai osittain suoraan rakennusliikkeen voitoksi. Toisin sanoen kaavoitettujen tonttien ansioton arvonnosusu saattaa siirtyä vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille.
Nostin tämän riskin esille tässä, sillä Nikulaisen koko työura on
tehty asunnonrakennutusbisneksessä, joten hänellä täytyy olla vahvat kytkökset siellä toimiviin yrityksiin. Ja Suomen tunnetusti hyvistä veljeksistä koostuva eliittihän on aina osannut keskinäisen edunjaon, kuten viime päivien surullisista ministeritason
asuntokaupoista viimeksi huomasimme.
En tässä tietenkään väitä, että Nikulainen olisi ilmiselvä roisto ja ehdottomasti harkitsemassa esittämäni kaltaista varainsiirtoa vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille. Koko kuvio on kuitenkin sellainen, että esittämäni riski on olemassa. Lisäksi sen todennäköisyyttä lisää se, ettei uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu mitä ilmeisimmin ole enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin.
Edelle kirjoittamani perusteella kehotan Vantaan kunnallispoliitikkoja, vantaalaista lehdistöä ja yksityisiä vantaalaisia veronmaksajia pitämään silmänsä auki ja valvomaan, että - mikäli Nikulaisen ajama uudistus menee läpi - alentuneet tonttimaakustannukset siirtyvät uusien asuntojen hintoihin myös todellisuudessa. Mikäli näin käy, tekee Nikulainen palveluksen kaikille tavallisille vantaalaisille. Mikäli taas ei.......niin, jääköön se vantaalaisten omaksi asiaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaaleja odotellessa
Kultainen kädenpuristus
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
Tekstit
