Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun

Tampereella kehiteltiin "empatiataulu", jossa määriteltiin syyt mahdolliseen positiiviseen erityiskohteluun eli syrjintään. Se tosin vedettiin pois pian sen jälkeen, kun asia levisi sosiaaliseen mediaan (esimerkki). 

Asia on sen verran vakava, että tuo taulu on hyvä saattaa kaikkien ihmisten nähtäväksi. Siksi julkaisen sen myös tässä blogissa, joten olkaapa hyvä, arvoisat lukijani.

Valitettavasti kopioimani kuvat näkyvä varsin heikosti blogger-alustalla, joten nostan vielä esille muutamia mielenkiintoisimpia kohtia. Positiivista erityiskohtelua annettaisiin empatiataulun mukaan muun muassa etnisen alkuperän, asuinalueen, laittoman maassaoleskelun, paino-ongelmien, äänestyshaluttomuuden, kielitaidottomuuden, päideriippuvuuden, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen tai uskonnon perusteella. 

Sellaista ei puolestaan tarjottaisi valkoihoiselle, pientalovaltaisella alueella asuvalle, suomalaiselle tai EU-kansalaiselle, hoikalle tai lihaksikkaalle, äänestävälle, suomenkielen taitoiselle, heteroseksuaaliselle miehelle, eikä maallistuneelle kristitylle tai uskonnottomalle ihmiselle. Heille olisi tarjolla vain syrjintää suhteessa – Orwellia mukaillen – niihin, jotka ovat heitä tasa-arvoisempia.

Luulen, ettei tämä kaipaa enempiä kommenttejani. Sen sijaan minä kaipaan listan tekijöitä julkisuuteen kertomaan, mitä heidän päässään on mahtanut liikkua tätä listaa tehdessä. Siis mikäli siellä ylipäänsä on liikkunut ajatuksia.

* * *

Edelle kirjoitetun lisäksi on syytä muistuttaa tamperelaisia arvoliberaaleja siitä, että juuri edellä kuvaamaani listaan johtanut ajatustapa johti Yhdysvalloissa väestön polarisoitumiseen. Ja sen vastareaktiona Donald Trumpin nousuun maan presidentiksi. 

Siksi jätän tamperelaisten – ja muidenkin suomalaisten – pohdittavaksi nyt kun demokratiaan ja ihmisoikeuksiin nojaavan läntisen maailman yhtenäisyys on mainitun presidentin narsistisen egon takia hajoamassa, että kannattaisiko heidänkin pyrkiä vaalimaan suomalaista maltillista ajatustapaa valtameren takana syntyneiden polarisoivien aatteiden maahantuonnin sijaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
Tapaus Charlie Kirk
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon rasismista, mutta mediat eivät ole unohtaneet myöskään feminismiä. Jälkimmäinen koskee myös koulutusta, jossa on kiinnitetty huomiota muun muassa naisten alhaiseen osuuteen tekniikan alan korkeimmassa opetuksessa. Näin siitä huolimatta, että heidän osuutensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on selvästi miehiä suurempi.

Yksi kestoaihe tässä keskustelussa on ollut yliopistoprofessoreiden sukupuolijakauma, joka on edelleen miesvoittoinen. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin opiskelijoiden sukupuolijakauma näkyy myös maamme professorikunnan koostumuksessa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että amerikkalaisten tiedeakatemioiden National Academy of Science (NAS) ja American Academy of Arts and Science (AAAS) jäsenistö on ollut suurten muutosten kohteena. Tähän aiemmin lähes pelkästään miehistä koostuneeseen huippututkijoiden joukkoon on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana noussut paljon naisia ja aivan viime vuosina aikana he ovat muodostaneet jo noin 40% uusista jäsenistä molemmissa akatemioissa. 

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa oli verrattu psykologian, matematiikan ja taloustieteen tutkijoiden meriittejä toisiinsa sekä analysoitu muutosta naisten valinnan todennäköisyydessä NAS:n ja AAAS:n jäseniksi 1960-luvulta tähän päivään. 

Kerätyn aineiston mukaan tutkimusjakson varhaisina vuosina naisilla oli vähemmän mahdollisuuksia tulla valituksi jäseniksi verrattuna miehiin, joilla oli vastaavat ansiot. 1990-luvulla valintaprosessi molemmissa akatemioissa oli kuitenkin muuttunut suunnilleen sukupuolineutraaliksi julkaisujen ja viittausten perusteella. 

Kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt sukupuolineutraaliin tilanteeseen - kuten olisi voinut luulla - vaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kaikilla kolmella alalla ilmennyt ja vahvistunut naisten suosiminen. Tällä hetkellä naisilla on meriitteihinsä nähden peräti kolmesta viiteentoista kertaan todennäköisempiä tulla valituksi AAAS:n ja NAS:n jäseniksi kuin miehillä, joilla on vastaavat julkaisu- ja viittausansiot. 

Toisin sanoen naistutkijoiden arvostus ja asema ovat ainakin USA:ssa muuttuneet aivan oleellisesti, ja sitä kautta miehistä on tullut tieteessä syrjitty sukupuoli, jonka meriitit saavat kauniimpaa sukupuolta vähemmän arvostusta ainakin tiedeyhteisön omissa rakenteissa. 

Tässä puheena olleen tutkimuksen tekijät arvelivat, että tämä saattaisi johtua sen pelosta, että naiset saisivat vähemmän tunnustusta työstään ja heidän olisi siksi vaikeampi saada julkaisujaan tieteenhuippusarjoihin. Ja tämän kompensoimiseksi tiedeakatemiat harjoittaisivat heihin kohdistuvaa positiivista syrjintää.

Toisin sanoen taustalla olisi heijastus USA:ssa vallinneesta wokelluksesta, jonka asettamien yhä voimakkaampien yhteiskunnallisten paineiden pelko näkyisi sikäläisten tiedeakatemioiden jäsenvalinnoissa. Ja sitä kautta olisi johtanut miesten erittäin voimakkaaseen syrjintään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Totuuden jälkeinen aika
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) toimitusjohtaja Juha Tuomisen mielestä ulkomaalaistaustaisten suosimat asuinalueet tulisi nostaa etusijalle koronarokotejärjestyksessä. Näin siksi, että juuri niissä koronavirus on levinnyt kaikista tehokkaimmin: pääkaupunkiseudun koronatartunnoista noin 40 prosenttia on todettu muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä. Ongelma koskee erityisesti viron-, somalin-, kurdin- ja arabiankielisiä.

Tämä herätti mielessäni muutaman ajatuksen. Niistä ensimmäinen on se, ettei noita ryhmiä voi niputtaa millään tavalla yhteen. Virolaiset ovat Suomessa tekemässä työtä, kun taas muihin mainittuihin ryhmiin kuuluvat ovat maassamme pikemminkin vain kuluttamassa verovaroja - toki huomaten kurdien aktiivisuus kebabyrittäjinä. 

Siten olen sitä mieltä, että jos ihmisiä aletaan jaottelemaan taustansa mukaan, eivät somalit, arabialaiset tai kurdit todellakaan ansaitse paikkaa etuoikeutettujen joukossa. Päinvastoin, heidän rokottamisestaan viimeiseksi olisi vähiten haittaa yhteiskunnan taloudelle. 

Tässä yhteydessä teen kuitenkin selväksi, etten kannata minkäänlaista diskriminaatiota etnisen tai kulttuurisen taustan suhteen. En positiivista enkä negatiivista.

Toinen ajatus on se, että jos ja kun Suomessa annettavat rokotteet kustantaa lähinnä suomalainen veronmaksaja - siis suomea tai ruotsia puhuva väestö - olisi heidän sijoittamisensa rokotusjärjestyksen hännille kaukana oikeudenmukaisuudesta. Ja sitä kautta epäilemättä lisäisi suomalaisten tyytymättömyyttä verovarojen käyttöön ja yleisemminkin yhteiskuntamme toimintaan. 

Kolmanneksi on muistettava, että virus on sitä vaarallisempi, mitä iäkkäämpi tartunnan saanut ihminen on. Siksi Suomen käyttämä ikäluokittain etenevä rokotusjärjestys on perusteltua kuolemantapausten minimoimiseksi. Jos siitä poiketaan, tulisi ensin osoittaa kiistattomin tutkimuksin tällä säästettävän ihmishenkiä tai saavutettavan muuta erittäin suurta yhteiskunnallista hyötyä.

Neljänneksi on selvää, että jokainen ihminen voi omin toimin vähentää sairastumisriskiään. Näin erityisesti silloin, jos hän ei elantonsa hankkimisen eli työnsä takia joudu hakeutumaan riskitilanteisiin. Edellä mainituista ihmisryhmistä vain yhden voi ajatella kuuluvan tähän ryhmään - etenkään somalit tai arabiankieliset eivät siihen pääsääntöisesti kuulu, eikä heidän vastuutonta toimintaansa ole syytä tukea antamalla etuoikeuksia rokotusjonoissa.

Viidenneksi on joka tapauksessa selvää, että koronavirus SARS-CoV-2 on tappavana taudinaiheuttajana lähestymässä loppuaan. Viimeistään ensi syksystä alkaen voimme elää Suomessa mitä todennäköisimmin jälleen normaalia elämää, jossa koronavirus on pahimmillaankin "vain" kausi-influenssan tapainen riesa - ja todennäköisesti vähäisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa

Vanhasta emämaastamme on jälleen kantautunut absurdeja uutisia. Iltalehden mukaan ruotsalaisista peruskoulunopettajista vain 70,1 prosenttia on nimittäin muodollisesti päteviä tehtäväänsä - ja epäpätevien määrä on nousussa.

Naapurissamme onkin satsattu maahanmuuttajien opettajankoulutukseen. Erityisesti on haluttu ulkomailla opettajantutkinnon suorittaneiden irakilaisten, syyrialaisten ynnä muiden uusruotsalaisten hakeutuvan täydennyskoulutukseen.

Koska ollaan Ruotsissa, pitäisi opettajan osata paikallista kieltä. Siksi maassa järjestetään kielikursseja, mutta niissäkään ei aina ole päteviä opettajia. Ja lisäksi on positiivinen syrjintä, jonka nimeen kannustetaan vähän heikomminkin osaavia uusruotsalaisia päästämällä heidät kursseilta läpi heikommallakin osaamisella.

Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksessa on huomattu, että maahanmuuttajien arvosanat heille suunnatuilta kielikursseilta ovat osaamiseen nähden rankasti yläkantissa. Syynä on se, että kursseja järjestävät eivät halua tai jaksa taistella osaamattomien kurssilaisten kanssa, vaan hyväksyvät huonotkin arvosanat ja kuittaavat palkkionsa veronmaksajien kukkarosta.

Iltalehden uutinen on itsessään tyyppiesimerkki siitä mihin älyllinen epärehellisyys lopulta johtaa. Hyvää tarkoittava positiivinen syrjintä saattaa toki aiheuttaa maahanmuuttajaväestölle hyvää mieltä, mutta työelämässä tarvitaan arvosanojen sijaan oikeaa osaamista. Ja siksi opettelematta jäänyt kielitaito tulee vastaan myöhemmin.

Sama juttuhan se on kaikessa koulutuksessa. Jos esimerkiksi positiivisesti erityiskohdeltu lääkäri saa tutkintonsa kykenemättä erottamaan bakteeri-infektiota virustaudista, on seurauksena vääriä diagnooseja ja niiden seurauksena joko turhaa antibioottien käyttöä multiresistenssien bakteerien määrän kasvuriskeineen tai väärin hoidettujen eli hoitamatta jääneiden sairauksien aiheuttamia vaaratilanteita.

Ja näinhän se on myös vaikkapa rakennusinsinöörin kanssa. Ellei hän osaa laskea rakenteiden lujuuksia, on vaarana virheellisesti suunniteltujen rakennusten sortuminen. Ja ellei automekaanikko ymmärrä riittävästi moottoreiden toiminnasta, jäävät korjaamon asiakkaiden autot korjaamatta.

Kun meillä Suomessakin on monissa kunnissa ja kaupungeissa päätetty soveltaa positiivista syrjintää, on myös meillä vaarana, että julkiset tehtävät tulevat täytetyksi tehtäviään osaamattomista, mutta erityiskohtelun takia kurssinsa läpäisseistä henkilöistä. Ja sen seurauksena kuntasektorin veronmaksajat saavat palkkarahoilleen heikosti vastinetta.

Syy ei silloin ole vain maahanmuuttajan epärehellisyydessä, vaan myös ja erityisesti älyllisesti epärehellisen päätöksen tehneestä valtuustosta. Siksi toivon, että jokainen positiivisesta erityiskohtelusta päättäneen valtuuston jäsen lukisi tämän kirjoituksen ja jäisi miettimään, että olisiko sittenkin olemassa jokin muu tapa, jolla maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista voitaisiin hoitaa - ja vieläpä paljon nykykäytäntöä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen

Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Löysin Turun kaupungin sopeuttamisohjelmasta seuraavan tekstin. "Positiivisen diskriminaation määräraha on noin 1,8 meuroa. Valtio tullee tukemaan vuonna 2020 asiakohtaa lisää ja tämän vuoksi valtio korvaa kunnan rahoitusvastuun."

Pelkästään Turussa kantaväestön syrjimiseen käytetään siis yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Muiden kaupunkien tai kuntien samaan tarkoitukseen käyttämistä rahasummista minulla ei ole tietoa (enkä lähtenyt sitä etsimään), mutta mitä luultavimmin kaikissa suurissa kaupungeissamme samaan tarkoitukseen käytetään miljoonia euroja.

Toki kaupungilla on oikeus päättää tämän kaltaisista asioista, ja poliitikoilla edellisistä vaaleista saatu valtakirja niiden hoitamiseen. Siitä huolimatta oikeustajuani vastaan sotivat vahvasti tämän kaltaiset päätökset, joissa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan etnisen tai uskonnollisen taustan takia.

Näin etenkin silloin, kun maksajina toimivat ilmeisen tietämättöminä päätöksestä kärsivät etniset/uskonnolliset väestöryhmät. Siksi on outoa, ettei asiasta eikä ainakaan sen mittaluokasta ole Turussa tai muuallakaan kerrottu avoimesti julkisuudessa, eikä siis hankittu kustannuksen kuittaavien veronmaksajien ja syrjinnästä kärsivien työttömien kantasuomalaisten hyväksyntää.

Ilman sellaista - ja etenkin asian tullessa yllättäen julkisuuteen - syntyy kuva poliittisesta suhmuroinnista ja epärehellisyydestä. Vaikka erilaiset poliittiset skuupit ovatkin medialle mainioita tulonlähteitä ja kansalle herkullista poliittista viihdettä, on asian kääntöpuolena helposti ihmisten avoimeen demokratiaan tunteman luottamuksen rapautuminen. Sitä tuskin kukaan haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Ann Selin perussuomalaisella linjalla
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun

Kirjoitin eilen illalla pienestä "tutkimuksestani", jossa selvitin Ylen ajankohtaisohjelman A-studion valintoja poliittisiksi kommentaattoreiksi kolmen viime viikon aikana. Tulos oli sikäli hätkähdyttävä, ettei tuossa ohjelmassa esiintynyt sinä aikana ainoatakaan maan toiseksi suurimman puolueen edustajaa.

Illalla katselin sitten eilisen A-studion ja hätkähdin entistä enemmän. Sen loppupuolella puhuttiin nimittäin nimien vaikutuksesta työntekijöiden rekrytointeihin eli väitteestä, jonka mukaan työnantajat syrjivät maahanmuuttajia.

Koska maahanmuutto ja sen ongelmat ovat nimenomaisesti Perussuomalaisten agendalla, olisi luullut, että myös heidän edustajansa olisi kutsuttu ohjelmaan. Sen sijaan siitä oli keskustelemassa toimittajan lisäksi kolme henkilöä, joista kaksi ihonväristä päätellen maahanmuuttajataustaisia ja kolmas oli Vantaan kaupungin nimettömän työnhakukokeilun tehnyt edustaja.

Ei siis ihme, että koko ohjelma oli yhteen ääneen laulamista suomalaisten työnantajien ennakkoluuloista ja vaatimusta työhakemusten anonymisoimisesta ja rekrytointipäätösten jakamisesta väestösuhteiden perusteella. Sen sijaan en kuullun ohjelman aikana ensimäistäkään ajatusta siitä, mitä tuon väitetyn suomalaisten ennakkoluuloisuuden taustalla mahtaisi olla.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millä A-studion tekijät perustelevat valintojaan kyseiseen keskusteluun osallistuvista henkilöistä. Eli oliko heidän tietoinen tarkoituksensa edistää omaa agendaansa kutsumalla keskusteluun pelkästään yhtä näkökantaa edustavia henkilöitä? Vai oliko kenties päätarkoituksena pimittää koko Suomen kansalta tieto siitä, että ihmisten ennakkoluuloisuudelle saattaa olla myös rationaalisia syitä - siis esimerkiksi huonot kokemukset maahanmuuttajista työntekijöinä tai monikulttuurisen työyhteisön toimivuudesta?

Sinänsä en epäile, etteikö olisi olemassa myös perusteetonta ennakkoluuloisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Toisaalta tiedän myös, että on olemassa henkilöitä, jotka soveltavat rekrytointeihinsa positiivista diskriminaatiota. Minusta olisikin mielenkiintoista kuulla jälkimmäisten motiiveista - etenkin silloin kun (jos?) he toimivat omalla rahallaan eli yksityisellä sektorilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Pelastaisiko 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa suomalaisten eläkkeet?
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

Ann Selin perussuomalaisella linjalla

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on useita kertoja väittänyt, että yksi maahanmuuttopolitiikkamme tavoitteista on työvoimakustannusten laskeminen. Viimeksi näin tapahtui vajaa viikko sitten.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi todisteen Halla-ahon väitteen puolesta. Sen mukaan Kaupan liitto ehdottaa uutta enintään vuoden koulutustyösuhdetta, jossa opittaisiin työelämän perustaitoja, mutta palkka olisi varsin pieni eikä opetus liittyisi mihinkään tutkintoon.

Ehdotuksen luonne käy erinomaisesti selville liiton työarkkinajohtajan lausunnosta, jonka mukaan "kyseeseen ei tietenkään tulisi iranilainen ydinfyysikko, mutta esimerkiksi pitkään lasten kanssa kotona olleelle somaliäidille voitaisiin näin tarjota väylä työelämään kaupan kautta".

Nähdäkseni Kaupan liiton esitys tosiaan parantaisi ongelmallisimpien maahanmuuttajien integroitumista Suomeen: onhan työelämään kiinni pääseminen parasta kotouttamista. Etenkin jos se johtaa pysyvään työsuhteeseen sekä somali- ja muiden patriarkaalisen kulttuuriperinteen alistamien naisten etääntymiseen nykyisin vallitsevasta nyrkin ja hellan väliin sijoittuvasta elintilastaan.

Valitettavasti ns. "huutava työvoimapula" ei ole kuitenkaan ulottunut kaupan osa-aikaisiin työntekijöihin, jotka haluaisivat täysiaikaisen työsuhteen. Niinpä maahanmuuttajien koulutukseksi kutsuttu tosiasiallinen positiivinen syrjintä johtaisi heidän asemansa heikkenemiseen.

Siitä syystä Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin (sd) joutui ratkaisemaan kantansa asiaan - ja päätyi ay-toiminnan ensisijaisuuteen maailmanparantamisen kustannuksella. Hänen mukaansa "ei tunnu yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevältä eikä siinä työllisyyskään parane, jos osa-aikaisten työtä vain siirretään ja jaetaan toisille tehtäväksi niin halvalla, että yhteiskunta joutuu maksamaan heille lisäksi sosiaalitukea."

Tuo viimeinen asia oli kuin suoraan Jussi Halla-ahon suusta. Hänhän totesi viime lokakuussa että "ei voi olla niin, että yritykset korjaavat maahanmuuton hyödyt ja veronmaksaja maksaa haitat esimerkiksi täydentämällä halpatyöläisten toimeentuloa tulonsiirroilla."

Onkin mielenkiintoista verrata Perussuomalaisten ja Selinin oman puolueen eli Sosialidemokraattien linjauksia maahanmuuttopolitiikan suhteen. Näistä ensimmäinenhän on ollut erittäin maahanmuuttokriittinen, kuten hyvin tiedetään.

Jälkimmäisestä puolestaan käyköön esimerkiksi puolueen linjaus syyskuulta 2015: "jokaisen EU-maan on kannettava vastuunsa tästä humanitaarisesta kriisistä. Emme voi sulkea silmiämme ihmisten hädältä. Jokaista turvapaikanhakijaa on kohdeltava inhimillisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen kaikissa tilanteissa... On varmistettava, että kaikki EU-maat osallistuvat yhteisen vastuun kantoon... Mikäli vapaaehtoisuus ei toimi, niin asiaa pitää olla valmius tarkastella uudestaan."

Päätän tämän aamun merkintäni toteamalla, että tämäkin asia on syytä muistaa kevään eduskunta- ja eurovaaleissa.

Kuten sekin tämänaamuinen HS:n tarjoama pieni tiedonpalanen, jonka mukaan lasten hyväksikäytöstä tuomituista "noin 75 prosenttia... on nimensä perusteella suomalaisia. Noin 25 prosenttia tuomituista voi olla ulkomaalaistaustaisia, mutta osa heistä saattaa todellisuudessa olla Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on viitisen prosenttia"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien matkasta työelämään
Työhön kykenemättömät
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Ilta-Sanomat kertoi eilen suomalaisten viranomaisten näkemyksistä siitä, kuinka Suomeen palaavat jihadistit tulisi palkita. Sisäministeriön mukaan "taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on keskeistä saada hänen elämäänsä liittyvät perusasiat, kuten asunto ja toimeentulo, kuntoon".

Tämä ei riitä Vantaan kaupungin virkamiehille, vaan he ovat huomauttaneet, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava erityispalvelu ja erityiskohtelu. IS:n jutussa vantaalainen virkamies tarkensi näkemyksenään, että vierastaistelijoiden radikalisoitumisen uhka voisi olla joskus perusteltu syy saada muita nopeammin asunto ja että pitäisi tietenkin olla muutakin tukea.

Asiaa ovat kommentoineet ainakin Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa. Hänen mukaansa "ei ole kovin suuri ihme, että Suomi tuottaa väkilukuunsa nähden poikkeuksellisen paljon jihadisteja, jos terroristijärjestöön kuulumisesta rankaisemisen sijaan palkitaan". Jaan tämän käsityksen, mutta huomautan, että halutaanhan meillä palkita myös niitä, jotka hävittävät henkilöllisyystodistuksensa maahan saapuessaan.

Jihadistien palkitsemista kommentoi Oikeassa Mediassa myös Mika Niikko (ps), joka kiinnitti huomion siihen, että "tämä on iskun vasten kasvoja niitä tuhansia Vantaan asunnottomia kohtaan, jotka ovat jo vuosia jonottaneet omaa asuntoa. Verovaroin maata rakentaneiden asettaminen eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa on käsittämätöntä." Olen samaa mieltä.

Niikko totesi myös, että "lähtökohtaisesti meidän tulisi ymmärtää, että lähtijät eivät ole uhreja, vaan vaarallisia rikollisia, jotka ovat rikkoneet yhteiskuntasopimuksen Suomen kanssa. Jo yksistään terroristisessa tarkoituksessa tehty matka on rikos, puhumattakaan terrorismiin osallistuminen... Taistelualueilta palaavat tulee saattaa oikeuden eteen vastuuseen teoistaan, eivätkä he sillä välin saa liikkua vapaasti kaduillamme, varsinkaan ilman valvontaa, hetkeäkään."

Niikon mukaan Vantaan kaupungin lausunnossa todetaan palkitsemisen lisäksi, että hallituksen tulisi "lainsäädännön keinoin vaikuttaa siten, että taistelualueelta tulevan henkilön palaaminen Suomeen estettäisiin, mikäli henkilön arvioidaan vaarantavan kansallista turvallisuutta". Hyvä näin: hallituksen on syytä aloittaa välittömästi lainvalmistelu ehdotuksen toteuttamiseksi, ellei työ sitten jo ole käynnissä kuten suotavaa olisi.

Itse kaipaisin muidenkin kuin perussuomalaisten poliitikkojen kannanottoja. Erityisen kiinnostunut olisin hallituksen mahtiministereiden Juha Sipilän (kepu) ja Petteri Orpon (kok) näkemyksistä tähän asiaan - eli mikä on hallituksen ja heidän puolueidensa tavoitteena maahan palaavien jihadistien suhteen. Myös sisäministeri Paula Risikko (kok) voisi kertoa oman näkemyksensä. Eli haluavatko he palkita, rangaista vai poistaa maasta jihadistiset terroristit.

Eikä olisi pahaksi, jos myös opposition edustajat ottaisivat näyttävästi kantaa asiaan. Olisivatko esimerkiksi Li Andersson (vas) tai Touko Aalto (vihr) suopeita jihadistien palkitsemiselle samaan tapaan kuin he ovat ilmaisseet haluavansa palkita papereiden hävittämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mosulin valloitus alkoi, entä sitten?
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Paula Risikko avasi suomalaista turvallisuusajattelua