HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia

Helsingin Sanomat haastatteli Suomen luonnonsuojeluliiton ilmasto- ja energia-asiantuntijaa jutussa, jossa pohdittiin sitä kuinka maailma muuttuu tämän lapsen elinaikana. Näkökulma oli sellainen, jota sopi odottaakin ottaen huomioon haastateltavan taustan. Siis kauhukuvien maalailua ja poliittisesti vihreiden vaatimusten esittelyä. 

Jollain tavalla huvittavaa oli jutun sisältämä suuri asiavirheiden määrä. Niistä ensimmäinen oli jo ingressin toisella rivillä, jolla väitettiin, että "Jäämeren jää sulaa silmissä".

Kuten vain joitain päiviä sitten kirjoitin, on kyseisen jään pinta-ala ollut pienimmillään vuonna 2012, eikä siinä ole tapahtunut tilastollisesti merkitsevää pienenemistä enää aikoihin - ei ainakaan silloin kun puhumme sen vuotuisesta minimikoosta syyskuussa. 

Jutussa siteerattiin Maailman ilmatieteen järjestön puheenjohtajaa Petteri Taalasta, jonka mukaan pohjoinen merisää sulaa ensimmäistä kertaa vuoden 2040-luvulla. Tuoreimman tutkimuksen mukaan se tapahtuu kuitenkin vasta vuoden 2050 tienoilla. Mielenkiintoista kyllä, molemmat ennusteet ovat selvästi myöhäisempiä kuin vuonna 2009 tehty arvaus samasta asiasta, joten arktisen merijään sulaminen ei näyttäisi tänä päivänä olevan yhtään lähempänä kuin vuosikymmen sitten.  

Seuraavaksi HS:n jutussa oli kuva, jonka otsikon mukaan "jäämeren merijään keskimääräinen pinta-ala on kutistunut hälyttävästi". Kuvassa ei kuitenkaan näytetä jäämeren keskimääräisen pinta-alan muutosta vaan sen laajuuden muutos joulukuussa. Laajuus tarkoittaa sitä alaa, jolla jäätä esiintyy sisältäen ne kohdat, jotka ovat jäättömiä. Pinta-ala on sen sijaan jään pinta-ala, joka on niinikään esitetty samassa lähteessä, jota HS:kin oli käyttänyt. 

Kuvassa jään laajuus on merkitty sinisellä ja pinta-ala punaisella. Näemme, että jäiden kahden kehitys poikkeaa jonkin verran toisistaan, ja jää on saavuttanut molemmilla kriteereillä ajankohtaan nähden minimikokonsa vuonna 2016. Tulevaisuuden ja HS:n artikkelin kannalta oleellista lienee kuitenkin erityisesti se, että molempien käyrien supistuminen osoittaa sulamisen hidastuneen tämän vuosituhannen puolella. Tämä näkyy vielä selkeämmin kaikkien kuukausien pinta-alojen keskiarvojen muutoksesta, joka on esitetty seuraavassa kuvassa.

Näemme, että merijään sulaminen on lähes pysähtynyt vuoden 2007 jälkeen. Tämä muutos lienee syynä myös edellä mainitsemaani pohjoisen merijään sulamisen siirtymisennusteen siirtymiseen kohti tulevaisuutta, vaikka en muistakaan missään sanotun näin.   

HS:n jutussa mainittiin myös, että "Voimakkainta lämpeneminen on ollut arktisella alueella, joka lämpenee kaksinkertaisella nopeudella muuhun maailmaan nähden. Suomikin on arktista aluetta. Täällä keskilämpötila on noussut noin kaksi astetta vuodesta 1850."

Tämä pitänee paikkansa, koska 1850-luvulla elettiin vielä pienen jääkauden viimeisiä vaiheita. Sen sijaan Suomen ilmasto ei poikkea juurikaan 1930-luvun ilmastosta, vaikka viime vuosi olikin tällä ajalla mitatuista ylivoimaisesti lämpimin Etelä-Suomessa. Sodankylässä ennätysvuotena säilyi edelleen vuosi 1938. Alla olevassa kuvassa Kaisaniemen ja Sodankylän ilmastotilastot Ilmatieteen laitoksen mittausten perusteella.

En tällä kirjoituksella halua sanoa, etteikö maapallon ilmasto olisi lämmennyt viimeisinä vuosikymmeninä tai etteikö ilmaston hallitsematon lämpeneminen aiheuttaisi ihmiskunnalle suuria vaikeuksia. Sen sijaan tahdon nostaa esille jälleen kerran sen epärehellisyyden, joka näyttää liittyvän elimellisesti siihen liittyvään uutisointiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Toimittaja Helena Petäistö valotti omaa poliittista ajatteluaan kirjoittamalla Maaseudun tulevaisuuteen Perussuomalaisista. Hänen mukaansa puolue on luonut itsestään kiiltokuvan, jonka takaa löytyy karu maailmankuva, josta puolueen kuntavaaliehdokkaita rekrytoiva kampanja vaikenee. 

Petäistön kirjoitus on suomalaisittain varsin harvinaista retoriikkaa, joten päätin tarjota teille, arvoisat lukijani, siitä muutaman makupalan. Olkaapa siis hyvät.

"Halla-ahon johtamissa joukoissa asetetaan koko nykyinen poliittinen systeemi kyseenalaiseksi eikä rasistisia ajatuksia enää pidetä loitolla... Populistipuolueesta on tullut äärioikeistopuolue, jonka ajatuksia kannattaisi ruotia nyt eikä sitten, kun se on myöhäistä."

"Olisi syytä lukea Lauri Nurmen ansiokas Halla-aho-kirja, jossa valotetaan persujohtajan liian vähälle huomiolle jääneitä blogikirjoituksia ja kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -ryhmään ja sen ajatteluun. Siinäpä oikea SS-ryhmä, nimi on tuskin silkkaa sattumaa... Sen pohjana ollut Thule-seura otti nimensä suoraan saksalaisten Thule-seuralta,.. thulelaiset perustivat Saksan kansallissosialistisen työväenliikkeen, Hitlerin ponnahduslaudan tunnetuin seurauksin." 

"Nyt, kun loppiaisena nähtiin, miten Washingtonissa siirryttiin sanoista tekoihin ryntäämällä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, pitäisi meilläkin herätä aikojen muutokseen. Nettiaikana vaarat ovat aivan toista luokkaa. Sen koki nahoissaan myös entinen pääministeri Juha Sipilä eduskuntatalon edessä."

* * *

Aika harvoin meillä on valtalehdistössä nähty tällaisia väitteitä sisältäviä kirjoituksia. Ei ainakaan puolueista, joilla on kansan parissa viidenneksen kannatus. 

Ja jonka puheenjohtaja totesi vastikään, että "meillä on täysin legitiimejä tavoitteita, jotka ovat Suomen edun mukaisia ja me edistämme niitä ainoastaan laillisilla keinoilla. Ja joka samassa yhteydessä kertoi puolueensa yksiselitteisesti tuomitsevan kaikenlaisen väkivaltaisen radikalisaation.

Niinpä epäilenkin, että Petäistön vuodatus ja sen julkaiseminen juuri MTK:n äänenkannattajassa on vaalityötä Perussuomalaisia vastaan eli maaseudun vanhan valtapuolueen Keskustan puolesta. Onhan jokainen ääni, joka menee mille tahansa muulle puolueelle kuin Perussuomalaisille, pois näiden kannatuksesta. 

Tässä suhteessa vasemmiston aisankannattajaksi profiloitunut Keskusta on Tarja Halosen ystävänä tunnetulle Petäistölle ikään kuin pienempi paha. Mutta kuitenkin välttämätön, koska on selvää, että juuri se on ainoa puolue, joka vetoaa maaseudun asukkaiden parissa perussuomalaisia harkitseviin äänestäjiin - ainakaan heille ei kannata tarjota Vihreitä eikä oikein demareitakaan. Ja Vasemmistoliittokin on ajautunut elämästä vieraantuneeksi citypuolueeksi, joka on niin kaukana maaseudun realiteeteista kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää kuinka MT:n ja Petäistön peliliike vaikuttaa maaseudun väestöön. Meneekö natsittelu heihin läpi vai kääntyykö koko yritys itseään vastaan. 

Perussuomalaiset puolestaan joutuvat kysymään, että pitäisikö Petäistön kirjoitukseen reagoida jollain tavalla, vai ainoastaan unohtaa se. Ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaa kirjoituksen selkeä vihapuheluonne - joka voi avata portit laajemmallekin puolueen vastaiselle törkykampanjalle - ja jälkimmäistä puolestaan koko kirjoitelman ilmeinen absurdius, jonka voi toivoa aukeavan myös kaikille lukijoille. 

Meidän tavallisten ihmisten kannalta merkille pantavaa on joka tapauksessa se, että Petäistön ulostulo saattaa onnistuessaan johtaa suomalaisen politiikan muuttumiseen likaiseksi toiminnaksi, jossa likasankosyytökset ensin hätkähdyttävät, mutta toistuessaan kerta toisensa jälkeen muuttuvat ajan myötä vallitsevaksi käytännöksi. 

Mikäli näin käy, muuttuvat vaalikampanjat entistä enemmän vastustajien mustamaalaamiseksi ja mielikuvia luovaksi pintahötöksi sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakeskeisesti tarjoamaan kansalaisille perusteltuja vaihtoehtoja siitä, kuinka maatamme tulisi hallita kulloisessakin tilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus suomalaisessa valtamediassa
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?

Sosiologi ja akatemiatutkija Salla Sariola vaati Helsingin Sanomissa lääkeyhtiöiden patenttien purkamista, jotta myös afrikkalaiset saisivat rokotteita koronavirusta vastaan. Hän perusteli tätä kahdella syyllä.

Niistä jälkimmäinen oli se, että "koronavirus ei noudata kansallisia rajoja, miljardien ihmisten jääminen ilman rokotteita vaarantaa pandemian saamisen hallintaan". Tämä on totta ja ikävää - ellei suorastaan vaarallista.

Sen sijaan sosiologin toinen perustelu oli lievästi sanottuna typerä. Tai no, sanotaan että se oli ammennettu sosialistisesta maailmankuvasta, jossa on oikeutettua ottaa tarvittaessa yhteiseen käyttöön se, jonka joku on omilla ponnistuksillaan saanut aikaiseksi. 

Tarkoitan hänen vaatimustaan rokoteyhtiöiden patenttisuojan murtamisesta, jotta lääkkeitä voitaisiin toimittaa edullisesti edellä mainitun mustan maanosan ihmisille, koska näillä ei ole niihin varaa. Toki afrikkalaisten rokotteisiin on yritetty länsimaissa kerätä rahoitusta, mutta maksuhalukkuutta ei ole ollut riittävästi. 

Niinpä sosiologimme on tullut siihen johtopäätökseen, että maksakoon rokotteiden kehittäjä puuttuvan summan saamatta jääneinä tuloina. Toisin sanoen sosialisoitakoon tämän saavutukset yhteisen hyvän takia, koska juuri nyt ei ole varaa niistä maksaakaan. 

Sosiologilta jäi kuitenkin muutama asia huomaamatta. Ensinnäkin esimerkiksi Neuvostoliiton, Kiinan, Nicaraguan ja Venezuelan historiat ovat osoittaneet, että sosialistinen tapa hoitaa taloutta johtaa pitkällä aikavälillä yleiseen surkeuteen, köyhyyteen ja kurjuuteen. 

Näin siksi, että - toiseksi - ihmisten innovaatioita ja ahkeruutta ajaa ennen kaikkea ahneus eli voitonhimo. Ellei vaativasta työstä saa palkkaa, ei siihen juuri kukaan viitsi myöskään ryhtyä - ei edes ylevien periaatteiden takia.

Kolmanneksi olisi huomioitava oikeusvaltion periaatteet, vaikka puhummekin kansainvälisistä asioista. Niihin kuuluu oleellisena osana se, että kullakin hetkellä noudatetaan olemassa olevia lakeja. On vaikea ajatella, että lain muuttaminen siten, että ensin odotetaan jonkun tekevän työn ja sitten muutetaan lakeja tuloksen sosialisoimiseksi, koska ei siitä oikein viitsitä maksaakaan, olisi oikeutettua. 

Mielipiteensä ilmaissut sosiologi tuskin on ainoana asialla, vaan vastaavat vaatimukset lienevät yleisiä muuallakin maailmassa. Näin siksi, että innovaatioiden sosialisointi on jo kertaalleen toteutettu silloin, kun afrikkalaisille järjestettiin AIDS-lääkkeitä. Ja sillähän sosiologimmekin perustelee vaatimustaan.

Nähtäväksi jää, kuinka koronavirusrokotteiden Afrikkaan suuntautuvien halpavientiaikeiden käy. Joka tapauksessa on selvää, että mikäli lääkeyhtiöiden innovaatioiden sosialisoinnista eli patenttisuojan rikkomisesta tulee yleinen tapa, hidastaa se myös tulevaisuuden epidemioihin liittyvien lääkkeiden kehitystä.

Pienten liikevoittojen vaikutuksesta lääketeollisuuteen on olemassa erinomainen esimerkki. Se on maailmaa uhkaavien antibioottiresistenttien bakteerien yleistyminen. Tämä johtuu siitä, ettei lääkeyhtiöiden kannata investoida suuria summia uusien antibioottien kehittämiseen, koska niistä ei ole nykytilanteessa odotettavissa kovinkaan kummoista liiketoimintaa - saati liiketulosta.

Viime kädessä kysymys on siis siitä, että haluammeko ajaa virusrokotteiden ja -lääkkeiden kehityksen samaan jamaan. Ja siten vaihtaa afrikkalaisten ja muiden ihmisten välisen kurjuuden kaikkien ihmisten kurjuudeksi vain siksi, että haluamme mustan mantereen asukkaidenkin saavan lääkkeensä, mutta emme halua maksaa niistä oikeaa hintaa?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Koska rajoitustoimet kannattaa purkaa?
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena

Eduskunnan hallintovaliokunta vaati törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia poistettavaksi Suomesta

Iltalehti uutisoi, että Riikka Purran (ps) johtama eduskunnan hallintovaliokunta vaatii yksimielisesti törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia poistettavaksi nopeasti maasta. Jutun mukaan kyse on EU-direktiivin yhden osan implemetoinnista myös Suomen lakiin. Tämä oli aikanaan jätetty tekemättä, koska sen nähtiin olevan vastoin Geneven pakolaissopimusta. 

Hallintovaliokunnan lausunto menee seuraavaksi eduskunnan täysistunnon käsittelyyn ja siellä toivottavasti läpi. Sen jälkeen hallituksen on ryhdyttävä toimiin lain muuttamiseksi. 

Uutinen oli sikäli mukava, että normaalin loogisen ajattelun perusteella vakavien rikosten tekijöitä ei ole mitään syytä hyysätä maassamme. Eikä etenkään, mikäli he ovat saapuneet tänne oman kertomansa mukaan kotimaassaan uhkaavan vainon takia. 

Sen sijaan on hämmästyttävää, ettei Suomi sisällyttänyt kansalliseen lainsäädäntöönsä tätä EU-direktiivin osaa jo vuosia sitten, vaan on oikein erikseen tahtonut suojella muulle väestölle uhan muodostavia vakavien rikosten tekijöitä. Kysymys tietenkin kuuluu, että ketkä olivat eduskunnassamme keskeisiä vaikuttajia, joiden vaikutuksesta eduskunta on aikanaan päätynyt tähän nurinkuriseen direktiivin pilkkomiseen? 

Valitettavasti tämän aamun lyhyt googlaussessio ei johtanut tämän asian selvittämiseen, joten jätän asian selvittämisen tutkivasta journalismista palkkansa saaville ammattitoimittajille. Omalta osaltani jään puolestaan seuraamaan, kuinka asian käsittely etenee eduskunnassa ja missä vaiheessa edellä mainittu direktiivi saadaan voimaan kokonaisuudessaan - ja ketkä vastustavat sitä mahdollisesti kuluvan vuoden käsittelyssä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?
Kansalaisaloite rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkoittamisesta saa ilmaa siipiensä alle

Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla

Yksi George Orwellin oivalluksista oli se, että totalitarismiin pyrkivät tahot vaikeuttavat ihmisten elämää keksimällä uuskieltä ja sotkemalla siten ihmisten keskustelua ja ajattelua. Kuten tiedämme, on vihervasemmisto jo pitkään tuonut sellaista myös suomeen, esimerkkeinä vaikkapa naisen muuttaminen naisoletetuksi tai neekerin kutsuminen tummaihoiseksi. 

Nyt Emma Kari (vihr) on hermostunut, koska EU:ssa on kielletty sanojen kauramaito ja soijajogurtti käyttö harhaanjohtavina. Lisäksi juuri nyt pohditaan, voiko kasviksista tehtyä juomaa kutsua maidoksi. 

Karin mielestä tässä "hyökkäyksessä kasvimaitoja vastaan on kyse eläinteollisuuden pelosta kasvisruuan jatkuvasti kasvavan suosion edessä. Kieltoesitys on jatkoa pitkään jatkuneelle lobbaukselle kasvisvaihtoehtoja vastaan". Hänen mukaansa uuskielen vastustamisessa on siten kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - hyökkäyksestä kasvisvaihtoehtoja vastaan.

Puhtaana totalitaristina Kari ajaa uuskielen asiaa vaatimalla, että "eläinteollisuuden tulisi tehdä kaikkensa parantaakseen oman tuotantonsa eettisyyttä ja ekologisuutta, ei keskittyä taistelemaan kasvistuotteita vastaan. Suomen on toimittava kestävän ruoantuotannon puolesta ja tehtävä loppu jatkuville hyökkäyksille kasvisvaihtoehtoja vastaan."

Tosiasia on, että kasvisruuan tuottajien tulisi keksiä omille eläinperäisiä tuotteita jäljitteleville tuotteilleen omat houkuttelevat nimet, eikä hämärtää olemassa olevaa nimistöä. Soijajuoman kutsuminen maidoksihan on lähinnä kuluttajan harhauttamista ostamaan vahingossa kasviperäistä tuotetta silloin kun tarkoituksena on ostaa maitoa. 

Tosiasiahan on nimittäin se, että useimpien ihmisten mielestä sekaruokavalio on paremman makuista kuin puhdas kasvisruoka. Ja siksi he haluavat syödä ateriansa osana myös lihaa ja maitopohjaisia tuotteita. 

Tämän osoittaa jo pelkästään se - kuten Jaskan pauhantaa -blogissa taannoin oivallettiin - ettei liharuokia ole tiettävästi vielä tähän mennessä yritetty kaupata sillä, että ne maistuisivat kasvisruualta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Ruokafasismia Helsingissä

Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun

Twitterissä heräsi eilen värikästä keskustelua sen jälkeen, kun sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr) oli väittänyt 1990-luvun lamasta, että "elvyttävän politiikan sijaan Suomessa valittiin tiukka leikkausten linja". Viestintäalan yrittäjä ja talouskolumnisti Jouko Marttila syytti Ohisaloa ”ministeritason historian vääristelystä” ja kuntapoliitikko Harri Syrjäläinen (kok) kysyi, että "mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto". Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi suositteli ministerille lukemistoksi 1990-luvun lamahallituksen ministereiden Iiro Viinasen (kok) ja Esko Ahon (kepu) tuon ajan realiteeteista kertovia kirjoja. 

Lopulta itse Esko Aho totesi, että talouden syöksyessä alas "elvytettiin kaikella sillä rahalla, mikä velaksi edes saatiin". Hän kertoi juuri lukeneensa "yhteenvetoa valtiovarainministeriön valtiosihteerin Raimo Sailaksen ja presidentti Mauno Koiviston keskusteluista, joita he kävivät 1992. Herrat pohtivat, että mitä tehdään, jos velansaanti loppuu kokonaan. Mitä valtio voi ylipäätään maksaa ja mitä ei. Pidetäänkö presidentinlinna lämpimänä? Maksetaanko lapsilisät? Sellainen oli tilanne 1992."

Lopuksi vielä Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen totesi, että "siihen Ohisalon väitteeseen, että koulutuksen resurssit eivät olisi palautuneet lamaa edeltävälle tasolle 30 vuodessa, olisin kaivannut perusteluja. Minun käsitykseni on, että jo 2000-luvun alussa mentiin koulutusresursseissa 90-luvun lamaa edeltävälle tasolle ja sen ohikin."

Kaiken kaikkiaan näyttäisi olevan selvää, ettei Ohisalo ollut tälläkään kertaa selvittänyt tosiasioita, vaan päästeli suustaan (näppäimistöltään) puhdasta luikuria, jonka ainoana perusteena oli hänen oma hurmoksellinen ideologiansa. Sama taipumus on näkynyt jo aiemminkin hänen puheissaan valtioneuvoston jäsenenä.

On siis syytä olla huolissaan siitä, mitä Suomelle tapahtuu kun sisäministerinä istuu tosiasioista piittaamaton henkilö, joka ajaa ideologiaansa joko tarkoituksellisten tai tietämättömyydestä johtuvien valheiden perusteella. Toivottavasti tämän ymmärtää myös Suomen kansa, kun sille tulee muutaman kuukauden kuluttua tilaisuus ottaa asiaan kantaa kunnallisvaalien äänestyskopissa. 

Ehkäpä tästä johtuu se, ettei vihervasemmistolaisten toimittajien kansoittama Yle ole ainakaan toistaiseksi nähnyt tarpeelliseksi uutisoida eilistä keskustelua kansalaisille. Eikä sitä ole tehnyt myöskään Helsingin Sanomat, vaikka saman erkkomedian julkaisema Ilta-Sanomat nostikin asian esille. Näin tieto Ohisalon ideologisperusteisesta valheesta ei kantaudu äänestäjäkunnalle maan suurimpien medioiden kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaismiehen tapaus sekä EIT:n ja Pakolaineuvonnan asema
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Ohisalon politiikka ei nauti edes vihreiden kannatusta

Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

Arvoisa lukijani saattaa muistaa vuonna 2009 tehdyn arvion, jonka mukaan pohjoinen merijää saattaa sulaa jo vuonna 2030. Sen taustana lienee ollut vuoden 2007 tilanne, jolloin pohjoisen jääpeitteen koko oli pienimmillään sitten vuoden 1979, jolloin asiasta oli ruvettu pitämään tilastoa.  

Vuoden 2007 ennätys lyötiin viittä vuotta myöhemmin eli vuonna 2012. Viime vuonna koko maailman ilmastotutkijat - ja heidän lisäkseen ainakin allekirjoittanut - jännittivät jälleen, saadaanko jään pienuushistoriaan uusi ennätystä kuvaava tilastomerkintä. Kuten muistamme, näin ei kuitenkaan käynyt, mutta vuoden 2007 tulos sentään pudotettiin mittaushistorian kolmanneksi.

Niinpä ilmastotiedekin on ottanut askeleen eteenpäin ja alan yhteisö on julkaissut uusia laskelmia, jotka perustuvat parhaisiin ilmastoennusteisiin. Niiden mukaan arktisen merijään kokonaan pois sulamisen ajankohtaa on siirretty vuoden 2009 arviosta parikymmentä vuotta eteenpäin 2050-luvulle. Samalla tehtiin uusi ennuste, jonka mukaan Barentsinmeri ei jäätyisi vuoden 2100 kieppeillä enää edes talviaikaan. 

Omalta osaltani päivitin perinteisen laskelmani ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen napajään pinta-alan tilastollisesta riippuvuudesta. Ensin mainittuna olen käyttänyt Mauna Loan mittauksia ja jälkimmäisenä NSICD:n julkaisemia syyskuun tilastoja. Asiasta löytyy pidempi selvitys täältä.

Saamani tulos on koottu seuraavaan kuvaan. Siinä on tilastolliseen merkitsevyyteen päätyvät aikasarjat merkitty sinisellä värillä ja pylväiden korkeus ilmoittaa tähän tarvittujen vuosien lukumäärän. 

Jos vertaamme kuvaa viimevuotiseen, näemme, että hiilidioksidin ja merijään minimikoon suhteen löytyy tilastollinen merkitsevyys edelleenkin vasta vuodesta 2001 alkavasta aikasarjasta, jolloin se syntyi kymmenessä vuodessa eli nopeammin kuin kertaakaan tilastohistorian aikana. 

Sen jälkeen tilastollisesti merkitsevää uutta aikasarjaa ei sitten ole nähtykään, vaan punaisella merkitseväni pylväät ilmoittavat yksinkertaisesti vain testaukseen käytettyjen vuosien määrän. Siten tekemäni aikasarja ei millään tavalla tue käsitystä napajään kiihtyvästä sulamisesta. 

Eli jos käytämme kuvassa näkyvää tulosta ilmastonmuutoksen etenemisen proxyna, emme löydä minkäänlaista tukea sille, että ilmastonmuutos olisi kiihtymässä, emmekä oikeastaan näe, että se olisi enää edes lämpenemässä. On kuitenkin niin, ettei pohjoinen merijää ole ainakaan kasvamassa, sillä - kuten edellä jo tuli todettua - esimerkiksi mittaushistorian pienimmät napajään minimikoot löytyvät vuosilta 2012, 2020 ja 2007, eli tilastohistorian 14 viimeiseltä vuodelta, ja muutenkin jään vuosittainen minimikoko on ollut merkittävästi pienempi kuin viime vuosituhannen puolella. 

Joka tapauksessa tekemäni analyysi osoittaa, että ilmastontutkijoiden uudelle mallille on ollut selvä tilaus. Nähtäväksi tosin jää, että syntyykö alan tiedemiehille ja -naisille jossain vaiheessa jälleen tarvetta reivata jään sulamisvuotta nyt ennakoidusta vuodesta 2050 eteenpäin. 

Tätä taustaa vastaan alkaa olla aika kysyä vakavasti, että onko meillä ihan oikeasti aivan hirvittävä hoppu alentaa kasvihuonepäästöjä? Vai kannattaisiko sittenkin kuunnella vuoden eurooppalaiseksi valittua Petteri Taalasta ja todeta hänen laillaan, ettei nyt kannata vaatia ihmisiltä mahdottomia uhrauksia, vaan viedä asiaa eteenpäin siten, etteivät he käänny koko asiaa vastaan. Ja ettei kiirehtimällä aiheuteta korvaamatonta vahinkoa kenellekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
Tutkimustietoa faktantarkastajille ja päätösentekijöille
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Aikamme tyhmyyksiä

Oulussa on töhritty Vihreiden puoluetoimistoa kirjoittamalla teksti sekä piirtämällä hakaristi sen ikkunaan. Jos tällä teolla on jokin seuraus ihmisten parissa, se on sympatia töhrimisen kohteena ollutta puoluetta kohti. 

Tekijät ovat ainakin toistaiseksi tuntemattomia, mutta mikäli heidän tarkoituksensa oli Vihreä puolueen vastainen, osoitti teko pelkästään tekijöidensä ääretöntä tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä ymmärtää sananvapauden ja demokratian pelisääntöjä. Siksi on hyvä, että asiasta on tehty rikosilmoitus ja on vähintäänkin toivottavaa, että se johtaisi töhrijöiden kiinni saamiseen.

* * *

Yhtä idioottimaisesti naapurimaamme Venäjän hallinto on ryhtynyt koviin toimiin kansaansa vastaan. Ensin se yritti mitä ilmeisimmin myrkyttää oppositiojohtajansa, mutta omaa tumpelouttaan epäonnistui. Sitten se pidätti miehen tämän palatessa kotimaahansa ja lopulta myös tämän vaimon. Lopputuloksena syntyi laajoja mielenosoituksia, joihin maan hallinto reagoi tekemällä tuhansia pidätyksiä. 

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on valta vaihtunut ja uusi hallinto presidentti Joe Bidenin johdolla aikoo kiristää suhdettaan Venäjän näennäisdemokraattiseen hallintoon. Tämä tarkoittaa hankalia aikoja presidentti Vladimir Putinille, mutta mahdollisesti myös Suomelle, mikäli idänkauppa sen seurauksena hankaloituu entisestään.

* * *

Euroopan keskuspankki puolestaan rajoittaa pankkien oikeutta jakaa osinkoa omistajilleen. Taustalla sanotaan olevan sen, että pankit pystyisivät pahan päivän sattuessa hoitamaan itse ongelmansa se sijaan, että ne kaatuvat veronmaksajien piikkiin. 

Samaan aikaan EKP kuitenkin salaa pankkien stressitestien tulokset suurelta yleisöltä, minkä seurauksena myös asiansa hoitaneet pankit kärsivät. Yhdysvalloissa toimitaan toisin: jutussa haastatellun asiantuntijan mukaan "Yhdys­valloissa reputtaneiden pankkien nimet kerrotaan, mikä johtaa siihen että ne panevat asiansa kuntoon markkinoilta tulevan paineen seurauksena".

Nyt näyttääkin siltä, että EU on jälleen ottamassa astetta kohti suunnitelmataloutta. Sen yhtenä osana saattaa olla pyrkimys siihen, että pohjoisen Euroopan hyvin asiansa hoitavat pankit - eli niiden omistajat - kuittaisivat myös saneerauskypsien Etelä-Euroopan pankkien taloudelliset tappiot, mikäli ne joutuisivat selvitystilaan. 

Tämä tarkoittaisi Suomessa sitä, että rahan kierto taloudessamme heikkenisi ja sen seurauksena taloudellinen dynamiikka laiskistuisi. Se tarkoittaisi käytännössä pienempiä investointeja, suppeampia yrittäjätuloja, alempia palkkoja, vähäisempiä verotuloja ja heikompia julkisia palveluita maan kansalaisille. 

Punavihreän hallituksemme istuessa vallankahvassa en kuitenkaan usko, että sillä olisi vaikutuksia laittomien maahanmuuttajien tai turvapaikanhakijoiden palveluihin. Tuskin edes kolmanteen maailmaan suuntautuvaan ilmaisen rahan jakamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Euroopan Unionin syvin olemus
Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä

Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Muistamme varmasti kaikki sen, kun Sanna Marin (sd) ylpeänä esitteli neuvottelutulosta EU:n elpymisrahastosta. Siis siitä, johon meidän pitää maksaa 6,6 miljardia, ja josta meidän piti saada ensin 3,2 miljardia ja nyttemmin vain 2,7. Kaupan päälliseksi - ja paljon itse euroja tärkeämpänä seikkana - otimme samalla pitkän loikan kohti EU:n tulonsiirtomekanismia, jossa rahavirrat valuvat asiansa hyvin hoitaneista pohjoisista jäsenmaista kohti Välimerta. 

Yksi asia yhdistää sekä meidän saamistemme alentamista 2,7 miljardiin, että tulonsiirtounionia. Se on se, että niihin luotu mekanismi sisältää insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta.  

Tämän ei olisi pitänyt tulla mitenkään yllätyksenä, sillä puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi edellä kuvaamani ongelman välittömästi Marinin viimekesäisten riemunkiljahdusten jälkeen. Siten puheenjohtaja Annika Saarikon (kepu) äskeinen mediaspektaakkeli voidaan nähdä pelkkänä... niin, mediaspektaakkelina, vaikka hän sinänsä olikin oikeassa sanoessaan, että "vaikuttaako tämä reilulta? No ei sinnepäinkään."

Koko edelle kirjoittamani vyyhti kertoo ennen kaikkea sen seurauksista, että EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi meidän taannoinen komissaarimme Jyrki Katainen (kok) tai komission nykyinen puheenjohtaja Ursula von der Leyen (kannattaa lukea tämä Wikipedia-artikkeli) tai europarlamentin jäsenet kuten lähes koko Suomen edustajajoukko Sirpa Pietikäisestä (kok) Silvia Modigiin (vas). 

Jos kunkin maan eturivin poliitikoillakin on vaikeuksia hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja niiden seurauksia, on se vielä vaikeampaa niille, joiden kyky ei riitä ymmärtämään edes kulloinkin käsillä olevien asioiden tärkeimpiä piirteitä etenkään silloin, kun niihin liittyy heidän oma ideologiansa. Sen seurauksena syntyy edelle kirjoittamani kaltaisia päätöksiä, joissa kyllä jaetaan paljon rahaa, mutta unohtuu kokonaan mekanismi, jolla myös omaa aktiivisuutta ja korren kantamista yhteiseen kekoon palkittaisiin. 

Toisin sanoen pääministeri Marin olisi voinut olla ylpeä siitä, jos hänen neuvottelemansa elvytysrahasto ei palkitsisi pelkästään taloudellista passiivisuutta ja koronaviruspandemian hoitamisen leväperäisyyttä, vaan korvaisi ainoastaan ne menetykset, jotka ovat aiheutuneet siitä huolimatta, että jäsenvaltiot, niiden poliittiset johtajat ja kansalaiset ovat tehneet parhaansa. Nyt kuitenkin tehtiin pelkkä rahahana, jonka alle ovat mukinsa työntäneet innokkaimmin juuri ne, jotka muutenkin ovat ahneimmin EU:n tarjoamien ilmaisten lounaiden perässä - tai ei siis ilmaisten, vaan meidän pohjoisten kansojen kustantamien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue

Keskustan puheenjohtaja Anneli Saarikko linjasi, että hän haluaa puolueestaan ei-vasemmistolaisen Suomen johtavan puolueen. Tämä kuulostaa minun korviini hienolta. 

Jään siis odottamaan seuraavaksi ilmoitusta siitä, että Saarikon puolue irtisanoutuu punavihreää jakopolitiikkaa tekevästä Sanna Marinin (sd) hallituksesta ja ilmoittautuu mukaan sen jälkeen perustettavaan ei-vasemmistolaiseen uuteen hallitukseen, jossa päähallituskumppaneina ovat maamme suurimmat ei-vasemmistolaiset puolueet. Siis Perussuomalaiset ja Kokoomus.  

Ellei näin tapahdu, on syytä todeta jälleen kerran, että kepu pettää aina. Tai ehkäpä Saarikko halusi vain ilmoittaa uudenlaisin sanakääntein puolueensa aiemman linjan mukaisesti, ettei vaalikarjalla pidä olla sellaista illuusiota, että äänestämällä voisi vaikuttaa Suomen politiikkaan.

Jääkäämme siis odottamaan Saarikon seuraavaa siirtoa.

* * *

Ihan sivuseikkana totean havainneeni mielenkiintoisen uutisen, joka koski vallanvaihtoa rapakon toisella puolella. Sen mukaan "Biden halusi kansaa heijastavan hallituksen".

Uutisen mukaan tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että maassa, jonka asukkaista yli 70 prosenttia on valkoisia, hallituksen jäsenistä noin puolet "edustaa jotakin etnistä vähemmistöä". Tämä on tietenkin hallituksen muodostajan oikeus, mutta jäin kuitenkin jonkin verran ihmettelemään minkälaiseen matematiikkaan Bidenin perustelu pohjautuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?
Keskustan linja pitää

Vallanvaihto

Yhdysvalloissa vaihtui eilen presidentti Donald Trumpista Joe Bideniin. Tämä ennakoitiin aiheuttavan väkivaltaisia mellakoita, mutta niiltä säästyttiin. 

Itselleni tämä ei ollut yllätys, koska väkivaltaiset mellakat eivät ylipäätään kuulu konservatiivisten valkoisten amerikkalaisten tyypilliseen käyttäytymiskoodistoon. Mellakoita ennakoinet voivat toki vedota maan kongressin valtaamiseen, joka kyllä oli itselleni yllätys.

Vallanvaihdon suurempi merkitys liittyykin siihen, että se paljasti jälleen kerran USA:n syvän jakautumisen, jota alleviivasivat uuden presidentin ensi töikseen peruuttamat edeltäjänsä asetukset. Näin maailman johtava valtio mm. liittyi Pariisin ilmastosopimukseen ja lopetti muurin rakentamisen Meksikon rajalle. 

Yhdysvallat on kuitenkin suuri laiva, joka ei käänny helposti. Siten nyt nähdyt toimet ovat pikemminkin kannattajille suunnattuja demonstraatioita kuin valtakunnanpoliittisesti merkittäviä toimenpiteitä. Siten jää nähtäväksi, millä keinoin ja kuinka suurin taloudellisin uhrauksin Biden lähtee esimerkiksi vähentämään USA:n kasvihuonekaasupäästöjä tai vapauttaa maahantulopolitiikkaa.

Jälkimmäisen osalta Väli-Amerikan suunnalta annettiinkin jo merkki siitä, mitä tuleman pitää. Tarkoitan Guatemalaan Trumpin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella jämähtäneitä hondurasialaisia, joita Bidenin hallinto on jo yrittänyt toppuutella, vaikka on aiemmin lupaillut näille pääsyä USA:an. 

Pitkällä aikavälillä Yhdysvaltain tulevaisuuden määrää epäilemättä väestösuhteiden muutos. Maahanmuuton seurauksena Pohjois-Eurooppalaisen taustan omaavan väestön osuus laskee vähitellen ja erityisesti latinalaisamerikkalaisen taustan olevien ihmisten määrä kasvaa. Ja Bidenin hallinnon voi olettaa nopeuttavan tätä kehitystä. 

Kaiken kaikkiaan koko maailma on nyt uudessa tilanteessa. Meidän suomalaisten kannalta siinä on parasta se, että kansainvälinen kauppa todennäköisesti vapautuu jonkin verran, joten vientiteollisuutemme päässee muutamia viime vuosia paremmin kerryttämään myös täällä Pohjantähden alla asuvien hyvinvointia. Kunhan oma hallituksemme ei vain innostuisi lyömään liika kapuloita sen rattaisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
UPI ja Trumpin tappiosta seuranneet levottomuudet
Mitä opimme USA:n trilleristä?
Raju ratkaisu vientiteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi

Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan

Kirkko ja kaupunki -lehden perusteella maamme evankelisluterilainen kirkko on lähtenyt ristiretkelle lihaa syövää heteromiestä vastaan. Ensin lehti julkaisi kolumnin, jossa rinnastettiin eläinten tuotanto Saatanan tuhotekoihin. Ja seuraavaksi sen julkaisema toinen kirjoitus syytti maailman etuoikeutetuimpiin ihmisiin kuuluviksi väittämäänsä valkoista miestä uhriutumisesta.

En tiedä mihin Kirkko ja kaupunki tai sitä julkaisevat pääkaupungin seurakunnat pyrkivät tämänkertaisella ulostulollaan. Joka tapauksessa ne ovat onnistuneet pahoittamaan ainakin suomalaisten eläintuottajien mielen, eikä jälkikäteinen selittelykään taida juuri auttaa. En myöskään usko, että nuo kirjoitukset lisäisivät kirkon suosiota tavallisten työtä tekevien ja kirkollisveronsa maksavien suomalaismiesten keskuudessa. 

Tuo eläinkirjoitus oli sikäli mielenkiintoinen, että samaan aikaan on Pohjanmaalta paljastunut eläinsuojelurikos, jossa on tapettu lampaita antiikkisin menoin ja suunnatonta kärsimystä tuottaen. Syynä siihen on ollut islamilaisten fanaatikkojen ruokaan liittyvien vaatimusten täyttäminen eläinparkojen kustannuksella. Ainakaan tätä kirjoitettaessa Kirkko ja kaupunki ei ollut ottanut asiaan minkäänlaista kantaa, saati tuominnut tekoa.

Näyttäisikin siltä, että Kirkko ja kaupunki tekee - todennäköisesti ymmärtämättömyyttään - työtä ainoana puolueena valkoista heteromiestä muiden ihmisten kanssa tasa-arvoisena pitävän Perussuomalaisten eteen. Onhan hyvin tunnettua, että suomalaisten sympatiat asettuvat aina altavastaajan puolelle. Ja juuri nyt sellainen on nykyaikana tavallinen naisista ja hyvästä lihasta tykkäävä mies, jonka ihmisyyden on aiemmin kyseenalaistanut vihervasemmiston hallitsema valtamedia ja nyt siis myös kristillisen kirkkomme näkyvin julkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

 

Suomalaispoliitikot ja kekkoslovakialaisen kasvatuksen seuraukset

Suomalaispoliitikot ottivat muiden EU-poliitikkojen lailla kantaa Venäjän tsaa... ei kun presidentti Vladimir Putinin toimiin myrkytysyrityksestä toipunutta Aleksei Navalnyita kohtaan. Tämä on varmasti moraalis-eettisesti oikea teko, vaikka aikanaan kekkoslovakialaiseen suomettumispolitiikkaan ja itsesensuuriin kasvaneen vanhan professorin tuntemuksissa se herättikin hiukkasen pelottavia pohjavireitä.

Parempia tuntemuksia sen sijaan tuotti presidentti Sauli Niinistö, jolla lienee aikanaan ollut rooli siinä, että Navalnyi ylipäänsä pääsi lähtemään Venäjältä hoitoon. Paremmat tuntemukseni johtuvat siitä, että pelkän tuomitsemisen ja vaatimusten sijasta Niinistö ryhtyi toimiin keskustellakseen asiasta Putinin kanssa. 

Erityisen mielenkiintoinen oli Niinistön toteamus, jonka mukaan "Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti myös minulle puhelimitse elokuussa, että hänen sallitaan lähteä. Kun hänet on nimenomaan presidentin luvalla ehdonalaisen aikana päästetty ulkomaille, niin miten se voi olla rike, jos hän on palaa itse takaisin Venäjälle? Tällä perusteella kiinni ottamisen pitäisi päättyä, ja hänet pitää laskea vapaalle jalalle eikä ehdollista panna käytäntöön."

Koska Niinistön sanomaa ei ole syytä epäillä, on selvää, että Putinin hallinnon peruste Navalnyin pidättämiselle eli ehdonalaistuomion rikkominen on surkea hätävale. Sellainen ei nähdäkseni ainakaan lisää suurvallan johtajan kunnioitusta yhdessäkään omaa ajatuskykyä omaavassa henkilössä. 

Siksi Navalnyin tapaus saattaa - lähinnä Putinin omien toimien takia - johtaa tsaarintekeleen aseman radikaaliin heikkenemiseen Venäjällä. Erityisen vaarallista se on hänelle siksi, että venäläiset haluavat johtajakseen vahvan johtajan - eivätkä heikkoa keulakuvaa.

Jos Putin joutuisi siirtymään syrjään demokratian edestä, olisi se tietenkin hienoa. Ottaen kuitenkin huomioon Venäjän epädemokraattisen historian, saattaisi sellainen tilanne johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Eikä pieni Suomi voisi sellaisessa tilanteessa välttää suuresta naapurista heijastuvia turbulensseja. 

Tästä syystä Navalnyin asia ei ole yksioikoinen meidän kannaltamme. Suomettumis-Suomen viisauden mukaan meidän pitäisi olla hiljaa kuin kusi sukassa, koska kannanottomme ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen yhtään mitään. Samalla meidän tulisi kuitenkin itsenäisenä kansakuntana toimia oikeuden ja demokratian puolesta - kuten johtavat poliitikkomme ovat päättäneet.

Ehkäpä Kekkoslovakialaisen taustani vuoksi olen tässä tilanteessa taipuvainen näkemään Niinistön mallin oikeaksi tavaksi toimia. Eli enemmän suoraa puhetta ja vähemmän poseerausta median parrasvaloissa - mutta kuitenkin tinkimättä oikeuden ja demokratian puolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
Välikädessä
Venäjän demokratia

Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?

Tiedetoimittaja Jukka Ruukki kirjoitti alkaneeseen talveen liittyen, että "yksi tositalvi ei anna aihetta korjata ilmastoennusteita". Hänen mukaansa "näillä leveysasteilla talvien suuri vaihtelu on täysin normaalia. Toisinaan paukkuu pakkanen, toisinaan pukkaa lauhaa."

Siten "yksi asia näyttää valitettavan varmalta. Ilmaston lämmetessä postikorttitalvesta tulee pikkuhiljaa uhanalainen eteläisessä Suomessa." Sen seurauksena "talvien ennakoidaan lämpenevän noin kolme astetta vuosisadan puoleenväliin mennessä. Ne lyhenevät, lämpenevät ja muuttuvat sateisemmiksi."

En lähde kiistelemään Ruukin tai ilmastotutkijoiden kanssa. Pari pientä asiaa kuitenkin haluan tuoda esiin. 

Ensinnäkin olen samaa mieltä siitä, ettei yksi tositalvi Suomessa ole kovin merkittävä seikka puhuttaessa globaalista ilmastonmuutoksesta. On kuitenkin niin, että mikäli kyseinen tositalvi on hyvin perustein ennakoitu, lisää se havainnon merkittävyyttä. 

Tässä tapauksessa professori Kalevi Mursula tuli lausuneeksi viime vuonna ennusteen, jonka mukaan nyt alkanut talvi olisi kylmä ja luminen. Perusteena hänen näkemykselleen olivat tutkimukset, jotka koskevat auringon vaikutusta Suomen ilmastoon. 

Lisäksi tositalven arvoa ilmastonmuutosmallien validoijana vahvistaa se, mikäli niiden perusteella on ehditty ennustaa poikkeuksellisen lauhaa talvea. Näin teki Forecan meteorologi viime lokakuussa kertoessaan että "tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjautuvan ennusteen mukaan Euroopassa koetaan todennäköisesti lauha talvi." 

Hänen näkemyksensä perustui siihen, että La Niña -ilmiö vaikuttaa alkavana talvena pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvet ovat tilastojen mukaan yleensä olleet lauhoja La Niña -vuosina.

Toinen mielestäni huomionarvoinen seikka liittyy tilastoihin Suomen talvista. Alla Ilmatieteen laitoksen nettisivujen kuva Helsingin ja Sodankylän tammikuiden keskilämpötiloista. 

Näemme, että viime tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin Helsingissä, mutta muilta osin lämpötilakehitys ei mielestäni tue Ruukin välittämää näkemystä, että kolmen vuosikymmenen kuluttua talvet olisivat Suomessa kolme astetta nykyistä lämpimämpiä. Mutta kuten Ruukki totesi, eihän tämäkään data riitä yksinään osoittamaan virheellisyyksiä parhaina pidetyissä ilmastomalleissa.

Jääkäämme siten odottamaan miten Suomen talvet kehittyvät. Mikäli elän pitkään, pysyn vireänä ja muistan tämän kirjoitukseni, palaan aiheeseen vuonna 2050. Tai uusien tietojen ilmaantuessa jo sitä ennen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

Hallituksen tärkein tehtävä

Eilisessä lehdessä käsiteltiin kahta Suomelle tarjolla olevaa miljardiluokan investointia. Metsäyhtiö UPM nimittäin pohtii uuden uusiutuvaa dieseliä valmistavan jalostamon rakentamista ja energiayhtiö Neste pähkäilee seuraavan uusiutuvan diesel-jalostamonsa sijoituspaikkaa. 

Kirjoituksessa käytiin ansiokkaasti läpi niitä seikkoja, jotka vaikuttavat investointien kohdemaahan. Jokainen voi lukea ne kyseisestä kirjoituksesta, joten en käy niitä tässä läpi, vaan sen sijaan tahdon tuoda esiin asian keskeisen poliittisen ulottuvuuden. 

Tarkoitan sitä, että talouselämän toimintaedellytysten turvaaminen on jokaisen Suomen hallituksen tärkein tehtävä ohi ihmisoikeuksien, ohi ilmastonmuutoksen, ohi EU-politiikan ja jopa ohi turvallisuuden. On nimittäin niin, ettei niitä ole mahdollista hoitaa, ellei sitä varten saada rahoitusta verotuloja tuovasta, kannattavasta ja jatkuvasti uudistuvasta talouselämästä. 

Nähtäväksi jää, onko Sanna Marinin (sd) hallitus ymmärtänyt tämän itsestäänselvyyden ja huolehtii siitä, että mainittujen kahden yrityksen investoinnit suuntautuvat kotimaahan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että punavihreiden ministereidemme on kepulaisten ja ärkoopeeläisten kanssa tehtävä sellaisia päätöksiä, joiden seurauksena investointien riskit jäävän Suomessa pienemmiksi kuin kilpailijamaissa ja samalla edellytykset taloudellisen tuloksen tekemiseen ovat niitä paremmat tai vähintään yhtä hyvät. 

Yksi oleellinen seikka tässä on liiketoimintaympäristön ennustettavuus. Toisin sanoen sen perusedellytysten pysyvyys yli erilaisten poliittisten muotivirtausten. Tässä suhteessa meillä on monipuoluejärjestelmänä lähtökohtainen etulyöntiasema etenkin epästabiileihin hallintoihin ja kaksipuoluejärjestelmiin nähden, koska hallituksia muodostettaessa on aina soviteltava yhteen monenlaisia intressejä, mikä ehkäisee poliittisen intohimon vallassa tehtäviä radikaaleja poliittisia äkkikäännöksiä. 

Marinin kabinetilla on kuitenkin tässä suhteessa vaarallisia aikomuksia, koska se haluaisi noudattaa suomalaisten vähemmistön kannattamaa radikaalia punavihreää linjaa, jossa otetaan ympäristöpolitiikan perusteella talouden toiminnan suhteen suuria riskejä. Siitä kuuluu "kiitos" Marinin aisankannattajina toimiville edellä mainituille kahdelle pienehkölle porvaripuolueelle, joista suurempi on tunnettu siitä, että se pettää aina, ja pienempi on yhden asian liike, joka on valmis myymään vaikka naapurinsa äidin huolehtiakseen siitä.

Nähtäväksi siis jää, minkälaisia päätöksiä UPM ja Neste tekevät. Selvää on kuitenkin, ettei niiden päätöksissä juurikaan paina isänmaa tai kotiseutuhenki. Näin jo senkin takia, että sellaisten sekundaaristen argumenttien käyttäminen suurissa investointipäätöksissä vaarantaisi jokaisen kansainvälisen kilpailun puristuksessa toimivan yrityksen tulevaisuuden. Siksi Suomen ja suomalaisten edun avaimet ovat ennen kaikkea Sanna Marinin ja hänen ministereidensä taskussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt
Suomen talouden Feniks-lintu
Bengt Homström, nobelisti

Isoja lapsia vai teoistaan vastuullisia ihmisiä?

Iltalehdessä oli ikävä uutinen siitä, kuinka kongolainen puolisotilaallinen järjestö oli tappanut kokonaisen metsästäjä-keräilijäyhteisön. Asiassa ei sinänsä ollut mitään kovin uutta, sillä onhan Afrikan pinta-alaltaan suurin valtio tunnettu väkivaltaisista konflikteistaan. 

Kiinnitin kuitenkin huomiotani jutun sävyyn, sillä tappaminen peilattiin siinä maan historiaan. Sen mukaan "koko Kongon historia on täynnä toinen toistaan surullisimpia tarinoita. Luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikkaan maan kohtalo lyötiin lukkoon Belgian raakalaismaisen siirtomaavallan aikana (1885–1960)."

Annettiin siis ymmärtää, että metsästäjä-keräilijöiden surmaaminen on suoraa seurausta 60 vuotta sitten päättyneestä siirtomaa-ajasta, vaikka kongolaiset ovat sen jälkeen olleet vapaita kehittämään maataan kuten tahtovat. Tästä syntyi omassa mielessäni välittömästi yhteys Helsingin Sanomissa olleeseen huumoritutkijan haastatteluun, jossa tämä pohti sitä, kuinka vain jokin aika sitten homoseksuaaleista, lyhytkasvuisista ja romaneista sai vitsailla vapaasti, vaikka nykyään sellaista pidetään törkeänä.

Mutta eikö vielä paljon törkeämpää kuin epäasiallinen vitsailu, ole Iltasanomien jutun kaltainen lähestymistapa, jossa kongolaisista maalattiin kuvaa jonkinlaisina isoina lapsina, joilla itsellään ei ole mitään vastuuta siitä, mitä maassa on tapahtunut reilusti yli puolen vuosisadan aikana? Ja emmekö me juuri Suomessa ole oppineet karvaimman kautta, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Tämä pätee myös Kongossa. Ja siksi he ovat ansainneet sen, ettemme me eurooppalaiset tuomitse heitä ylenkatsoen pelkiksi isoiksi lapsiksi vaan täysivaltaisiksi aikuisiksi ihmisiksi, jotka päättävät asioistaan itse. Ja ovat myös täysimittaisesti vastuussa näiden päätösten seurauksista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Monikulttuurisuus kantaa jälleen synkkää satoa
Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?

Irakilaismiehen tapaus sekä EIT:n ja Pakolaineuvonnan asema

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen taannoinen munaus irakilaismiehen väitetyssä kuolintapauksessa on paljastumassa vieläkin absurdimmaksi kuin alkuun kerrottiin. Siten sen arvovalta oikeusistuimena on syytä asettaa kyseenalaiseksi silkan epäpätevyyden takia. Perustan tämän näkemykseni Helsingin käräjäoikeudesta kerrottuihin seikkoihin. 

MTV3:n muutaman päivän takaisen uutisen mukaan miehen kuolintodistuksessa ei ollut edes kuolinpäivää eikä -aikaa. Uudemman jutun mukaan Suomen maahanmuuttovirasto oli myös kertonut EIT:lle, ettei asiakirjojen aitoudesta voinut varmistua. Eikä EIT:lle oltu toimitettu edes alkuperäistä todistusta. 

Näistä seikoista huolimatta kyseinen oikeusistuin katsoi Suomen syyllistyneen ihmisoikeusrikkomukseen - osoittaen ammattitaidottomuutta ja ihan yksinkertaisesti täydellistä huolimattomuutta ja terveen järjen puutetta. Lisäksi edellä kuvaamieni seikkojen olisi - ihan minkä tahansa legitiimin logiikan mukaan - pitänyt johtaa syyttömyysolettaman käyttämiseen, koska todistusaineiston puutteiden olisi pitänyt ilmiselvästi asettaa varteenotettava epäilys irakilaismiehen tarinalle.

Mielenkiintoinen oli myös miehen suomalaisen asianajajan peruste sille, että hän uskoi tämän kuolleen. Hän nimittäin arveli, että sellainen väite olisi liian röyhkeä ollakseen valetta. Tämä siis irakilaismiehestä, joiden tunnetusti tiedetään olevan erityisen lahjakkaita viranomaisten röyhkeässä huijaamisessa (esimerkki, toinen ja kolmas).   

Siksi onkin syytä epäillä, ettei asianajaja puhu aivan totta, vaan esittää eduskuntakielellä sanottuna muunneltua totuutta. Siksi olisi syytä tutkia, onko hän ollut mukana irakilaisperheen juonessa omasta vapaasta tahdostaan ja tietäen hyvin mistä on kyse. Syyksi tähän riittänee hurmoksellinen suvaitsevaisuus, jota osoittaa hänen taustansa Pakolaisneuvonnassa ja jollaista on monia kertoja näkynyt myös esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) puheissa (esimerkki).

Myös Pakolaisneuvonta ry:n asema suomalaisessa yhteiskunnassa olisi asetettava uuteen tarkasteluun. Mikäli ilmenee, että se tai sen johtava lakimies on tahallaan johtanut oikeutta harhaan, olisi asia käsiteltävä oikeudessa. Ja joka tapauksessa sen lausunnot ja kannanotot on jatkossa jätettävä ilman painoarvoa ilmeisen kritiikittömyyden takia. Lisäksi pitäisi olla selvää, ettei kyseiselle järjestölle ole perusteltua antaa minkäänlaista tukea veronmaksajilta kerätyistä varoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin

 

Kokoomus päätti muuttaa viestintäänsä

Kokoomusjohto on havainnut sen itsestäänselvyyden, etteivät he kilpailekaan Vihreiden kanssa samoista äänestäjistä. Siis saman asian, josta kirjoitin jokin aika sitten. 

Niinpä vanha porvaripuolue aikoo painottaa viestinnässään asioita, jotka vetoavat konservatiiviseen tai perusporvarilliseen äänestäjäryhmään. Tarkoituksena on vedota Perussuomalaisten kannattajiksi siirtyneisiin äänestäjiin, mutta nähtäväksi jää aikooko puolue mahdollisesti valtaan päästessään noudattaa samoja periaatteita myös päätöksissään.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että kokoomuslaiset ovat olleet vailla realistista kansan lukutaitoa ja ottaneet todesta punavihreiden toimittajien hallitseman valtamedian luoman maailmankuvan, jota hallitsevat arvoliberaalit arvot ja ympäristöhuolet. Kansa on toki edelleen paljon toimittajakuntaa arvokonservatiivisempaa ja ympäristörealistisempaa.  

Perussuomalaisten kannalta Kokoomuksen linjaus luo tietenkin haasteita, sillä on hyvinkin mahdollista, että jokin osa puolueen kannattajista ottaa todesta orpolaisten poliittisen suunnanmuutoksen. Tilannetta ei tässä suhteessa ainakaan paranna se, että puolueen siipien alta ulostetun entisen nuorisopoliitikkojoukon tarkoituksena on panna pystyyn uusi Sinimusta puolue. 

Näin siitä huolimatta, että Sinimustat jäänevät poliittisesti merkityksettömäksi. Toisaalta - mikäli puolue saa mainittavaa kannatusta - voi käydä myös niin, että äärimmäistä ajattelua edustavana se normalisoi median suhdetta Perussuomalaisiin, mikä aiheuttaisi Kokoomuspuolueelle entistä suurempia profiloitumis- ja uskottavuusongelmia suhteessa äänestäjäkuntaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Petteri Orpo päätti valehdella vastoin parempaa tietoansa
Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta

Vanhat poliitikot ja sananvapaus

Entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) pahoinpideltiin viime viikolla. Tekijästä tai hänen motiiveistaan ei ole muuta tietoa, kuin että pahoinpitelyyn liittyvästä suunsoitosta päätellen se oli poliittinen. 

On syytä toivoa, että pahoinpitelijä saadaan kiinni ja oikeus ymmärtää käyttää kyseiseen rikokseen liittyvän rangaistusasteikon yläpäätä ja toivottavasti löytää sen tueksi vielä raskauttavia asianhaaroja. On nimittäin niin, ettei poliitikkojen turvallisuuteen koskeminen ole millään tavalla Suomen tai suomalaisten etu, eikä poliittista väkivaltaa voi hyväksyä missään muodossa. Poliitikothan palkitaan tai rangaistaan aina koko kansan toimesta vaaleissa.

Vanhoista poliitikoista myös Alexander Stubb (kok) on ollut julkisuudessa. Hän tiivisti eilen sen, mitä itsekin ajattelen mediajättien ja sananvapauden suhteesta.

Verkkouutisten mukaan Stubb on todennut, että "minä pidän Twitteristä. Minä en pidä Donald Trumpista. Minä pidän sananvapaudesta. Minä en pidä Twitterin päätöksestä antaa DT:lle porttikielto. Demokratiassa valitut edustajat asettavat rajat lainsäädännön kautta. Tuomioistuimet, ei sosiaalisen median alustat, päättävät, milloin rajoja on rikottu".

Tämä on vakava kysymys, sillä juuri Twitterin kaltaiset sosiaaliset mediat ovat mahdollistaneet epädemokraattisen yhden totuuden murtumisen erityisesti erilaisissa diktatuureissa, mutta myös meillä Suomessa. Twitterin Trump-päätös voi kuitenkin nyt teoriassa johtaa sosiaalisen median mielivaltaan ja ihmisten sananvapauden tukahduttamiseen. 

Ja jos se on mahdollista teoriassa, tullaan sitä varmuudella hyödyntämään tavalla tai toisella myös käytännössä mielipiteiden sensuroimiseen. Tai no, eihän tässä tavitse enää jossitella, koska tuota mielivaltaa on käytetty jo Suomessakin sulkemalla suuren eduskuntapuolueen puheenjohtajan tili määräajaksi.

Toinen asia on, etteivät ihmiset hyödynnä Twitterissä tai muualla sosiaalisessa mediassa mahdollisuuttaan seurata myös itsensä kanssa toisin ajattelevien ihmisten viestintää, vaan kuplautuvat samanmielisten kanssa ns. yhteiseen runkkurinkiin, jota myös kuplaksi kutsutaan. Ja toisaalta pahimmillaan estävät itse eri tavalla ajattelevien pääsyn lukemaan omia viestejään

Näin siitä huolimatta, että juuri Twitter tarjoaa tilaisuuden seurata mitä erilaisimpien ihmisten ajatuksia lyhyinä eli nopeasti luettavina paketteina. Tosin haittapuolena pelkästään sitä kautta tarjottuna noiden ajatusten perustelut jäävät väkisinkin kovin ohuiksi. Mutta tämäkin on parempi, kuin yksimieleisen toimittajakunnan vääristyneinä välittämien uutisten avulla tapahtuva ajan seuraaminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin

 

Yle johti kuulijoitaan harhaan

Verovaroin toimivaa Yleisradiota tarvitaan periaatteessa siihen, että meille suomalaisille taataan puolueeton ja tosiasioihin perustuva uutisointi. Tässä se on myös sikäli onnistunut, että esimerkiksi eräs rovasti oli taannoin sitä mieltä, ettei Ylen uutisointia saisi edes epäillä.

Asia nousi mieleeni, kun Yle uutisoi MTK:n järjestämästä puoluejohtajien keskustelusta eilisessä pääuutislähetyksessään. Olin lukenut asiasta aiemmin Iltalehdestä, joten olin pudota tuoliltani nähdessäni Ylen koosteen. 

Yle nimittäin kertoi kyllä, että sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) moitti Perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa siitä, että perussuomalaiset yrittävät kääntää asian johonkin muuhun kuin mitä USA:n kongressissa tapahtui. Hänen mukaansa perussuomalaiset eivät ole selvästi sanoneet, että kaikenlainen terrorismi on tuomittavaa. 

Edelle kirjoittamani ei kuitenkaan hämmästyttänyt minua, vaan se mitä Yle jätti kertomatta. Iltalehden vastaavassa jutussa nimittäin kerrottiin seuraava Halla-ahon repliikki Ohisalosta: "pitäisin myös hyvin toivottavana, että sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri tuomitsisi kaikenlaisen laittomuuden ja hulinoinnin eikä asettuisi puolustamaan sitä, vaikka se sattuisi sopimaan omaan poliittiseen agendaan".

Lisäksi Halla-aho tarkensi pyydettäessä, että hän tarkoitti "esimerkiksi Elokapina-hulinointiin tai aikaisemmin turvapaikanhakijoiden laittomuuksiin mielenilmaisuissa. Ministeri Ohisalolla on ikävä tapa kyllä asemoitua hyvin selkeästi laittomuuden puolelle näissä tilanteissa."

Tämän Ohisalo luonnollisesti kielsi sanomalla "ja taas kerran tämä ei pidä paikkaansa. Tätä tarkoitin, kun sanoin aiemmin, että valheilla, vihalla, tällaisilla puheilla, mitä jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Huomaan myös puheenjohtaja Halla-ahon tileillä hyvin usein erilaisia väitteitä siitä, mitä minä olen, mitä minä teen, mitä vihreät puolueena ovat. Te olette väittäneet vihreitä vaaralliseksi ääriliikkeeksi. Tämä on erittäin järkyttävää."

Toisin sanoen Yleisradion toimituskunta päätti jälleen kerran johtaa kuulijoitaan harhaan kertomalla kaksisuuntaisesta debatista vain toisen puolen. Ja vähemmän yllättävästi siten, että valittu linja suosi verorahoitteisen mediamme lemmikkipuolue Vihreitä. Voisikohan tässä yhteydessä kysyä yleläisiltä, että eikö edes yhtään hävetä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rovastin ideologiset ja poliittiset vaikuttimet
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu

Uutta Nokiaa odotellessa

Sanna Marinin (sd) hallitus on ottanut suruttomasti lainaa COVID-19-pandemian aikana. Niinpä Hypon pääekonomisti Juhana Brotheruksen mukaan Suomi tarvitsisi jonkinlaisen uuden Nokian selvitäkseen koronaviruksen jälkeisestä ajasta. 

Hän lienee tässä näkemyksessään oikeassa sekä siinä, että käytettävissä oleva raha olisi hyvä käyttää uusiin investointeihin, ei vanhan ylläpitoon. Toisaalta mikäli ns. vanha katoaa kokonaan, on varmaa, ettei maasta löydy rahaa minkäänlaisiin investointeihin. 

Suomessa ns. EU:n elvytysrahoilla tuetaan investointeja, jotka edistävät siirtymistä vähemmän hiilipäästöjä tuottavaan yhteiskuntaan. Samoin niillä pyritään parantamaan yhteiskuntamme kilpailukykyä. 

Elvytysrahasto on kuitenkin vain pieni puronen verrattuna siihen velkaantumisen valtavirtaan, jonka Marinin hallitus toteutti viime vuonna. Rahaa roiskittiin sinne sun tänne ja lisäksi harrastettiin kaikenlaista lahjoitustoimintaa. Lisäksi on pyritty aktiivisesti vaikeuttamaan teollisuutemme sopeutumista muuttuviin markkinatilanteisiin. 

Näin osa pelimerkeistämme on joko käytetty tai suorastaan kaadettu maahan ilman, että niillä olisi tuotettu uusia innovaatioita tai investointeja. Jatkossa on siten odotettavissa edelleen vyönkiristyksiä ja suoranainen romahdus, mikäli inflaatio lähtee yllättäen liikkeelle. 

Ongelmaa vaikeuttaa vielä sekin, että tieteellisesti keksinnöstä kestää jopa yli kymmenen vuotta ennen kuin perustuvat tuotteet ovat markkinoilla. Siten sinänsä pitkällä aikavälillä osaamisen kannalta oikeasuuntainen tutkimuksen tukeminen verovaroista ei ole nopea ratkaisu akuuttiin kriisiin, vaan se on ratkaistava käytettävissä olevilla pelimerkeillä. 

Tämä tarkoittaa sijoittajien motivoimista investointeihin, yrittäjien innostamista yrittämiseen ja työntekijöiden aktivointia entistä ahkerampaan työntekoon. Valitettavasti en ole havainnut hallituksen juurikaan edistävän yhtäkään näistä asioista. Siten edessämme saattaa olla pitkä korpivaellus vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Mikäli se jotakuta lohduttaa, saattaa vielä pahempi korpivaellus olla edessä niissä maissa, joiden taloustilanne oli ennen pandemiaa vielä Suomeakin surkeampi. Mutta ainahan voimme toivoa, että jostain - kuin ihmeen kaupalla - ilmaantuisi lippu liehuen uusi Nokia, joka pelastaisi taloutemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Yhteiskuntavastuu ja verokiila

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Kevään vaaleissa äänestäminen on tavallistakin tärkeämpää

Yle julkaisi uuden puoluegallupinsa, jonka perusteella Perussuomalaiset jatkaa Suomen suosituimpana puolueena yhä suuremmalla kannatuksella. Pääministeripuolue Sosialidemokraatit oli kyselyn mukaan myös pienessä nosteessa, mitä todennäköisimmin lähinnä pääministerin henkilökohtaisten ominaisuuksien ansiosta. 

Muista puolueista mielenkiintoisin oli Vihreiden kannatuksen hienoinen lasku, joka oli kyselyn aikana jyrkentynyt hiukkasen puolueen ulkoministerin, Pekka Haaviston, islamismia tukevien toimien tultua todetuksi laittomiksi. Se tarkoittaa, että puolueen kannattajakunnassa on edelleen ollut sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole käsittäneet sen perinpohjaista turmiollisuutta maamme tulevaisuudelle.

Ylellä julkaistiin puoluekannatusmittauksesta myös analyysi, jossa yritettiin rinnastaa perussuomalaiset valtamerentakaisiin trumpilaisiin. Sen mukaan puolueen kannattajat kuuluvat ennen kaikkea "omasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolestuneisiin". 

Trumpilaisten kanssa perussuomalaisten kannattajakunnalla tuskin on paljonkaan tekemistä, vaikka poliittisissa tavoitteissa onkin samankaltaisuuksia - esimerkiksi oman kansan edun asettaminen maailmanparantamisen edelle tai talouden kuntoon saattaminen. Sen sijaan toimintatavoissa on suuri ero, sillä toisin kuin presidentti Trump, ovat perussuomalaiset moneen kertaan tähdentäneet demokraattisen prosessin tärkeyttä ja kritisoineet esimerkiksi vallan kolmijaon ongelmia meikäläisessä järjestelmässä. 

Sen sijaan lienee totta, että perussuomalaisia kannattavat ihmiset ovat huolestuneita suomalaisen yhteiskunnan ja siten myös oman asemansa puolesta. Juuri tästä syystähän puolue on suosituin sekä yrittäjien että työntekijöiden parissa - se on niiden, joiden varaan yhteiskunnan tulovirta rakentuu - silloin kun valtionhallinnon taloudenpito on karannut käsistä täydellisesti ja hallitus toimii aktiivisesti tuhotakseen maan talouden perustan. 

Ylen kolumnistin kanssa voi kuitenkin olla samaa mieltä siitä, että "jos perussuomalaiset... saa kannattajansa myös äänestämään kuntavaaleissa, niin ensi keväänä monessa kunnassa ja kaupungissa koetaan isoja mullistuksia".

Samoin siitä, että "hyvä kuntavaalitulos antaisi perussuomalaisille hyvät lähtökohdat myös kevään 2023 eduskuntavaaleihin". Siten kaikkien maamme tulevaisuudesta huolestuneiden on syytä olla hereillä ensi kevään vaaleissa. Silloin suomalaisten puolesta annetulla äänellä on suurempi merkitys kuin aikoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järjen ääni edellyttää Marinin hallituksen eroa
Ohisalon politiikka ei nauti edes vihreiden kannatusta
Kuntavaalit ratkaisevat hallituksen kohtalon

Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta

Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat sisälle kongressiin ja syntyneiden levottomuuksien seurauksena kuoli neljä ihmistä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yhtä tapausta lukuun ottamatta tiedossa, oliko kuolemantapauksen välittömänä syynä mielenosoittajien väkivalta vai poliisin toiminta. Kongressin valtaus itsessään oli joka tapauksessa tuomittava teko, eikä demokraattinen valtio voi sitä hyväksyä. 

Tämän mukaisesti joukko republikaaneja on päättänyt luopua Trumpin tukemisesta. Samoin muutamat Trumpin hallinnon ministerit ovat käyneet alustavia keskusteluja presidentin syrjäyttämiseksi virastaan ja varapresidentti Mike Pencekin on jo hylännyt Trumpin.

Nyt tapahtuneen taustalla ovat Trumpin pitkään jatkuneet väitteet taannoisten vaalien epärehellisyydestä. Vaikka esimerkiksi Oikea Media on meillä luonut kuvaa vilpistä, ei pitäviä todisteita mitä ilmeisimmin ole löytynyt, koska USA:n oikeusviranomaiset eivät ole peruneet vaalitulosta. Myöskään bloggarikollega Jaska Brown ei oman analyysinsä perusteella löytänyt väärinkäytöksille todisteita.

Tässä tilanteessa eli tilanteen karattua kokonaan käsistä, presidentin ainoa oikea toimintatapa olisi tyynnytellä kannattajakuntaansa, minkä hän myös teki Twitterissä. Ikävä kyllä, sieltä tieto tuskin levisi kovin tehokkaasti kongressirakennuksen sisälle ja liepeille. Tilannetta epäilemättä auttaisi, mikäli Trump ilmoittaisi selkein sanoin hyväksyvänsä vaalituloksen ja lopettaisi sen kritisoinnin. 

Kaiken kaikkiaan tapaus osoittaa, kuinka hauras demokraattinen järjestelmä lopulta on kansanvillitsijöiden edessä. Trumpin tapauksessa kukaan ei voine kiistää hänen taloudellisia ansioitaan presidenttikauden alkupuolella eikä etenkään hänen ulkopoliittisia saavutuksiaan, mutta ei myöskään hänen epäonnistumistaan COVID-19 pandemian yhteydessä. 

Näillä tosiasioilla ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun valtion päämies kyseenalaistaa ilman selviä todisteita maansa demokraattisen prosessin ja ryhtyy etsimään keinoja sen horjuttamiseksi. Nyt nähdyssä tapauksessa oleellista on huomata se, että nähty kaaos oli mahdollinen vain siksi, että Yhdysvallat on niin syvästi jakautunut kulttuurisesti, maantieteellisesti ja poliittisesti.

Suomi on tietenkin oleellisesti Yhdysvaltoja pienempi valtio, eikä likimainkaan samaan mittaan jakautunut. On kuitenkin niin, että meilläkin kansan tunnoista välittämättömät hallitukset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana toteuttaneet asioita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kansalaisten jakautumista omiin leireihinsä. 

Erityisesti tämä koskee vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa, mutta myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, joiden nimissä on vaikeutettu ja ollaan edelleen kiihtyvällä tahdilla vaikeuttamassa valtavan ihmismäärän toimeentulon hankkimista sekä horjuttamassa yhteiskunnan turvallisuutta (esimerkki ja toinen). Suomen onni on, että näiden hallinnollisten typeryyksien pohjalta kasvava protestiliike on kanavoitunut vastuullisen ja demokraatiaan sitoutuneen puolueen eli halla-aholaisen Perussuomalaisten kautta. 

Mikäli yhteiskunnan polarisoituminen jatkuu, on myös meillä mahdollista, että kansan parissa syntyy nykyisiä puolueita radikaalimpia liikkeitä, joilla on sekä suoraa toimintaa että kannatusta kansan parissa. Sellainen tilanne haastaisi valtakunnan demokraattisen pohjan, eikä olisi viime kädessä eduksi sen enempää kannattajilleen kuin muullekaan väestölle.

Siksi jokaisen maamme hallituksen tulisi kunnioittaa koko kansan ajatuksia - eikä vain omien kannattajiensa näkemyksiä - ja pidättäytyvän kansaa rajusti jakavista tai enemmistön vastustamista kuplaperusteisista päätöksistä. Tämä koskee myös nykyistä Sanna Marinin (sd) johtamaa valtioneuvostoa, jolla näyttää olevan erityinen tarve haistatella oman kuplansa ulkopuolisille kansalaisille - tarvittaessa jopa piiloutumalla virkamiehen selän taaksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
UPI ja Trumpin tappiosta seuranneet levottomuudet

Mielenkiintoinen Trump
USA:n levottomuuksista

Laittomien terveydenhuolto on älyllisesti epärehellistä

Helsingin sanomat julkaisi kirjoituksen, jonka otsikossa vakuuteltiin laittomasta maassa piileskelevien terveydenhuoltopalvelujen kustannuksen olevan "todella pieni" veronmaksajille. Itse tekstissä summaa tarkennettiin kertomalla, että "paperittomien terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet Helsingissä sadoilla tuhansilla euroilla".

Tekstiä eteenpäin lukiessa paljastui myös vuoden 2019 tarkka summa. Se oli 531 528 euroa. 

Samoin selvisi, että palveluja käytti 256 laittomasti maassamme olevaa henkilöä. Siten yhden laittoman terveydenhuollon käyttäjän aiheuttama keskimääräinen kustannus helsinkiläiselle veronmaksajalle oli "todella pieni" 2 076 euroa 28 senttiä.

Laittomasti maassa olevien terveydenhuoltopalvelut eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti rahakysymys. Onhan tuo puoli miljoonaa vuodessa vähemmän kuin yksi euroa laillisesti Helsingissä asuvaa kohti. Sitä paitsi HS:n jutun mukaan paperittomien kokonaispalvelupaketti maksoi Helsingille viime vuonna 2,1 miljoonaa euroa, joten tuo puoli miljoonaa on vain pieni osa loppusummasta.

Kysymys onkin enemmän periaatteellinen kuin taloudellinen. Laittomasti maassa olevat olisi loogisesti ajatellen otettava aina tavattaessa kiinni ja järjestettävä heidän poistumisensa maastamme mahdollisimman tehokkaasti, eikä järjestettävä heille minkäänlaisia mukavuuspalveluja. Valitettavasti tämä ei ole kiinnostanut maamme hallitusta eikä edes oppositiopuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Toinen terveydenhuollon kustannuksia paljon merkittävämpi näkökulma on se, että terveydenhuolto osana muita ns. paperittomille tarjottavia palveluja toimii vetovoimatekijänä laitonta maahanmuuttoa harkitseville ja elintasopakolaisille. Nämä puolestaan aiheuttavat veronmaksajille valtavia kustannuksia ja pidemmällä aikavälillä aiheuttavat monikulttuurisuutta, jonka on ympäri maailman todettu heikentävän yhteiskunnan toimintaa - lähimpänä esimerkkinä tästä on maahanmuuttajien aiheuttaman rikollisuuden kanssa kamppaileva Ruotsi. 

Siksi HS:n jutun sävy, jossa laittomasti maassa olevien palveluja kehuttiin edullisiksi ja jopa kannattaviksi oli näennäisestä faktapohjaisuudestaan huolimatta harhaanjohtava. Se johtuu siihen sisältyvästä älyllisestä epärehellisyydestä, jota yritin avata yllä. Toivon asian auenneen myös mahdollisimman monelle jutun lukeneelle henkilölle, vaikka he eivät tätä omaa kirjoitustani löytäisikään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hämeenlinnan murha on monesta syystä merkittävä
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Oikeus päätti Kelan Gold-cardista