Yleisradio kertoi siitä, kuinka Kongon demokraattisessa tasavallassa on katastrofaalinen humanitaarinen kriisi. YK:n elintarvikeviraston päällikön David Beasleyn mukaan yli kolme miljoonaa ihmistä on nyt vaarassa menehtyä nälkään. Länsimaista apua tarvitaan siis kipeästi.
Minun nuoruudessani Kongoa hallitsi pahamaineinen diktaattori, Mobutu Sese Seko, joka harjoitti valtakaudellaan kleptokraattista diktatuuria, joka tunnettiin maailmalla korruptoituneisuudestaan ja nepotismistaan. Olisi voinut kuvitella, että hänen jälkeensä luonnonvaroiltaan rikkaan maan elinolot olisivat alkaneet kohota.
Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan maassa on kerta toisensa jälkeen syntynyt aseellisia konflikteja. Kongoa käytetäänkin usein esimerkkinä liiallisten luonnonvarojen mukanaan tuomasta kirouksesta.
Toisaalta on myöskin niin, että Kongon alueella elää noin 200 eri etnistä ryhmää, joista mongot, lubat, kongot ja zandet muodostavat yhdessä 45 %. Ja mehän tiedämme sen, että monikulttuuriset yhteiskunnat ovat herkästi konflikteihin ajautuvia.
Siksi esitän tässä hypoteesin, jonka mukaan Kongon kirous ei ole 57 vuotta sitten päättynyt länsimainen imperialismi eikä luonnonvarojen tuoma kirous. Sen sijaan maan jatkuviin kriiseihin ajava perusongelma on yhteiskunnan monikulttuurisuus, jonka haittavaikutuksia tukee väestön alhainen koulutusaste ja holtiton (2,5 prosentin) väestönkasvu sekä mahdollisesti myös heikot älynlahjat.
Mikäli hypoteesini on oikea, on Kongon tämänkertainenkin kriisi nähtävä ennen kaikkea osana monikulttuurisuuden synkkää satoa, joka ylläpitää paitsi sekasortoa, niin myös koulutusolojen ankeutta sekä sitä kautta heikkoa älykkyysosamäärää ja nopeaa väestönkasvua.
Kongon noidankehä on siis valmis, eikä sen katkaisemisesta ole juuri edes puhetta sen enempää Afrikassa kuin muuallakaan (säännön vahvistava poikkeus 23-vuoden takaa). Vain taudin oireita paikkaillaan katastrofiavulla - ja samalla tilataan seuraava katastrofi oven taakse.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Tekstit
-
Nuo hs.fi - linkit ovat problemaattisia: maksumuuri, maksumuuri.
VastaaPoistaTuhkakin pitää Afrikan tilannetta ikävänä. Ja tuleva nuorisopullistuma (suuri määrä nuorta väestöä kansasta) Tekee tilanteesta ikävä. Jos väestöräjähdystä ei saada kuriin, ylijäämä väestö puretaan jotenkin. Kansainvaelluksena, nälällä ja taudeilla, sodalla ja kansanmurhilla. Tuhka pelkää että kaikki edelliset toteutuu.
VastaaPoistaKyyneliin tämä vain päättyy
Ystävällinen kysymys professorille: Mikä on syy siihen, että monikulttuuri on nostettu kyseenalaistamattomaan asemaan länsimaiden päättävän eliitin keskuudessa? Länsimaissahan yhteiskunnan kehittäminen ja kehittyminen on perustuu tieteeseen ja rationaaliseen päätöksentekoon ... vai miten se oli? Ovatko monikulttuuriset valtiot osoittautuneet vertailevissa tutkimuksissa ylivoimaisiksi verrattuna yhtenäiskulttuurisiin valtioihin? Ovatko esimerkiksi Irak, Syyria, Libanon, Ruanda, Etelä-Afrikka, entinen Jugoslavia sellaisia menestystarinoita, jotka pitää ottaa perustellisen tutkimuksen perusteella johtotähdiksi, esimerkiksi tähänastisen Suomen tai Japanin sijaan?
VastaaPoistaKysyn tätä blogin kirjoittajalta, sillä uskoisin saavani objektiivisemman vastauksen kuin YLE:n päivystäviltä dosenteilta, professoreilta tai huippuasiantuntija-ylioppilailta.
En tiedä, mutta yhdyn ihmettelyyn. Ehkä asiat vain ovat olleet liian kauan liian hyvin?
PoistaSilloin kun innolla markkinoidaan asiaa, joka useiden esimerkkien valossa on osoittautunut vaaralliseksi tai vahingolliseksi, on syytä kysyä, kuka hyötyy. Niin tässäkin tapauksessa. Siis, minkä tahon tai tahojen etu on se, että kansalaisyhteiskuntaan perustuvat kansallisvaltiot saatetaan toimimattomaan tilaan. Vastausta en tiedä, joitakin arvauksia ehkä, mutta uskoaksen kysymys on oikea ja vie etsintää oikeaan suuntaan.
PoistaSeuraavat eduskuntavaalit viimeistään 2019.
VastaaPoistaJos vaalien voittajat ovat samaa peetä kuin nykyiset, niin: keiden syy?
Käppäukkojen vai juniorien? Jos alle 25 vuotiaat ratkaisevat vaalien tuloksen, niin pitäkööt tunkkinsa. Jos meidän harmaagandalfien, niin häpeässä tulemme elämään.
Mistäpä tiedon saa, mites viime vaalit?